Touhukas loppuviikko

Perjantaina käytiin Ilonan kanssa tekemässä pienet vetotreenit Ukolle ja Millille. Ukko on kyllä aikamoinen vetäjä, ei voi muuta sanoa. Sillä on kapasiteettia mennä todella lujaa ja varsinkin tasaisella tai alamäkeen, kun mun paino ei haittaa menoa, se menee todella lujaa! Ylämäissä Ilona ja Milli aina saavutti meitä (hyvä Milli, huono mun tekniikka ;( ), mutta mäen laella Ukko repäisi taas kaulaa niihin, kun mä en enää haitannut menoa niin paljoa. Sen voi itse asiassa päästää hyvinkin vapaasti juoksemaan alamäkeenkin ja se pystyy pitämään vedonkin aika hyvin päällä eikä ole minkäänlaista vaaraa, että jalat menisi solmuun. Ukolla on luonnostaan niin pitkä laukka ja voimakas ponnistus, että se pääsee kyllä todella oikeuksiinsa tässä. :)
(Yksi agilityn ongelmista varmaan on tuo luontaisesti hyvin pitkä laukka, ei vaan oikein sovi sinne agilityesteiden väliin)

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa lenkillä Katrin ja Patun kanssa. Patu on käyttölinjainen labbis-uros, taitaa olla iältää aika lailla Ukon ja Jerikon välistä, ja ollaan tunnettu Patu ihan pennusta saakka. Kun vielä opiskeltiin ja molemmat asuttiin Tampereella niin käytiin melko useinkin lenkeillä yhdessä. Tehtiin oikein kunnon lenkki Birgitan polulla, jätettiin auto toiseen päähän ja ajettiin sitten toiseen päähän jne. Matkaa tuli vajaa 10km, keskiosa matkasta vähän vähemmän kävellyllä polulla, jossa sai ihan tarpoakin, ja sitten alku ja loppupää paremmin tallaantuneella polulla. Jotenkin lenkin alkuvaihe oli ihan hassu, Ukko tuntui pelkäävän saavansa turpaan Patulta ja Jerikokin (ehkä Ukosta johtuen) jotenkin epätavallisen kireänä (vaikka Patu ei todellakaan ole mikään rähisijä ja oli vaan hämillään bortsujen oudosta käytöksestä). Sitten kuitenkin kun mentiin pätkä järven jäällä, niin Jeriko totesi, että eihän täss nyt mitään, alkoi haastaa Patua juoksemaan ja sen jälkeen Ukkokin unohti jäykistelynsä. Tosi hassu tilanne, kun kuitenkin tunnetaan ennestään vaikkei ole pitkään aikaan nähty, eikä pojat ole muutenkaan yleensä vieraidenkaan kanssa noin vaikeana vaan voi mennä vieraassa porukassa ihan miten vaan..

Eilen iltapäivällä käytiin taas vähän pentuja palluttelemassa ja olihan ne kyllä söpöjä ja nyt jo niin paljon aktiivisempia! :) Onhan sieltä alkanut suosikki/suosikit muotoutumaan, jännä nähdä niitä tässä vielä, että millaisiksi kehittyy. :) Kännykameralla alkoi olemaan aika mahdotonta saada kuvia (joistain sai, toisista ei), mutta pakko laittaa muutama. ;)

Tyyli se on tuokin. ;) Tiukasti kiinni alanisällä ja tässä asennossa viihtyi aika pitkän tovin :D

Tänään sitten vielä touhukas päivä. Miikku kävi hieromassa Jerikoa (Ukolla on ensi torstaina fyssari, mutta en ollut siihen Jerikolle varannut, kun on ollut niin hyvässä kunnossa) ja Jerikoa tosiaan oli vedoista mennyt aika jumiin. Lähdettiin sitten Ukon kanssa kicksparkilla treenaamaan Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Tehtiin järven jäällä 2,4 km lenkki, joka oli varmaan ihan maksimi lenkki mitä kannattaa kicksparkilla tehdä ainakaan tässä vaiheessa, kun halutaan kuitenkin, että koirat menee niin lujaa kuin pääsee. On toi kicksparkin vetäminen koiralle huomattavasti raskaampaa kuin hiihtäjän kanssa meno. Mutta hyvä voimatreeni tuli siis tehtyä. :) Ukko veti hienosti.

Pääsin Liisa-Idalle ja Pasille suihkuun ja sain vielä hyvää ruokaakin. Pieni lepo siis väliin ja sitten lähdettiin maneesitokoihin Ukon kanssa vielä. Ajattelin ensin, että luuleeko se meidän lähtevän uuteen vetotreeniin, kun niin innoissaan veti maneesille, mutta kun Ukko teki saman myös kahden muun lyhyen treenipätkän alkuun, niin kai se vaan tykkäsi jo viime viikonloppuna kun tehtiin rallitokoa?! :D

Tehtiin edessä peruuttamista, selän takaa kiertämistä sekä edestä istumasta sekä saksalaisena käännöksenä liikkeestä, spiraalia sekä oikealla puolella seuraamista (eka kerta ja Ukko lähti tosi luontevasti siihen!). Ukko tuntui kyllä kovin aidosti tykkäävän eli tällä tiellä varmaan sitten jatketaan. Mitä en tekisi mun hassun hömpän mielihalujen eteen..? ;)

Kickspark pelastaa huonot hiihto-olosuhteet

Sain eilen Mikolta kicksparkin lainaan ja lähdettiin Liisa-Idan ja Kiden kanssa vetämään niillä. Tuossa meidän lähellä pääsee ihan mukavan lenkin melko vähän ajettuja teitä, joskin viimeisimmässä pätkässä oli vähän huonompi pohja. Matkaa kertyi vähän enemmän kuin etukäteen arvioin, sports trackerin mukaan 5,2 km. Jeriko ja Ukko veti yhdessä ja voi sitä riemua. :) Olin jo edellisenä iltana itse tosi innoissani Ukon puolesta, että pääsee vihdoinkin lempihommaansa. Ja kyllähän sitä metsä raikas ennen lähtöä, kun Ukko vähän availi ääntään ja Jeriko säesti kunnon ulvonnalla. :D

Hieman oli pelottavaakin meno, pojat lähti todella vauhdilla liikkeelle ja kun pohja ei ollut ihan täysin tasainen oli meno usein sen verran kiikkerää, että keskityin vaan pitämään kelkan pystyssä. Välillä pääsi kyllä potkuttelemaankin ihan sen verran, että nyt olen aivan jumissa. ;) Hienosti pojat veti ja erityisesti Ukko tuntui jaksavan todella hyvin vaikka onhan toi potkukelkan veto huomattavasti raskaampaa kuin hiihtäjän kanssa juokseminen.

Nesteytin, lämmittelin ja jäähdyttelin oikein super-huolella ja tänään oli sitten hieronta/venyttelypäivä. Ukossa en huomannut mitään jumia, Jerikolla oli vasen hartia vähän iskenyt jumiin. Tosi helpotus kuitenkin, että Ukossa ei huomannut mitään vedon jäljiltä. :) Ukolle on nyt myös fyssariaika varattuna vajaan kolmen viikon päähän.
Katsotaan saisinko ihan omankin kickspakin pian niin voitain näin treenailla. Näillä näkymin Ukko pääseekin sitten juoksemaan Ilonan kanssa rotumestiskisoihin, niin jos ei koiraladuille pääse, niin treenataan sitten kicksparkilla ja hiihtäjä tykkilumiladuilla. ;)