sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kickspark pelastaa huonot hiihto-olosuhteet

Sain eilen Mikolta kicksparkin lainaan ja lähdettiin Liisa-Idan ja Kiden kanssa vetämään niillä. Tuossa meidän lähellä pääsee ihan mukavan lenkin melko vähän ajettuja teitä, joskin viimeisimmässä pätkässä oli vähän huonompi pohja. Matkaa kertyi vähän enemmän kuin etukäteen arvioin, sports trackerin mukaan 5,2 km. Jeriko ja Ukko veti yhdessä ja voi sitä riemua. :) Olin jo edellisenä iltana itse tosi innoissani Ukon puolesta, että pääsee vihdoinkin lempihommaansa. Ja kyllähän sitä metsä raikas ennen lähtöä, kun Ukko vähän availi ääntään ja Jeriko säesti kunnon ulvonnalla. :D

Hieman oli pelottavaakin meno, pojat lähti todella vauhdilla liikkeelle ja kun pohja ei ollut ihan täysin tasainen oli meno usein sen verran kiikkerää, että keskityin vaan pitämään kelkan pystyssä. Välillä pääsi kyllä potkuttelemaankin ihan sen verran, että nyt olen aivan jumissa. ;) Hienosti pojat veti ja erityisesti Ukko tuntui jaksavan todella hyvin vaikka onhan toi potkukelkan veto huomattavasti raskaampaa kuin hiihtäjän kanssa juokseminen.

Nesteytin, lämmittelin ja jäähdyttelin oikein super-huolella ja tänään oli sitten hieronta/venyttelypäivä. Ukossa en huomannut mitään jumia, Jerikolla oli vasen hartia vähän iskenyt jumiin. Tosi helpotus kuitenkin, että Ukossa ei huomannut mitään vedon jäljiltä. :) Ukolle on nyt myös fyssariaika varattuna vajaan kolmen viikon päähän.
Katsotaan saisinko ihan omankin kickspakin pian niin voitain näin treenailla. Näillä näkymin Ukko pääseekin sitten juoksemaan Ilonan kanssa rotumestiskisoihin, niin jos ei koiraladuille pääse, niin treenataan sitten kicksparkilla ja hiihtäjä tykkilumiladuilla. ;)

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ypy pieni 5v

Ypy pieni täytty jo sunnuntaina 5 vuotta! En ole oikein blogiin ehtinyt kirjoitella mitään treeneistä tai muutenkaan ja tämänkin juhlistaminen tai kirjoittaminen vähän jäi. Uskomatonta, että Ukkokin on jo jo 5-vuotias. Toivon mukaan viime aikojen matalapaineesta huolimatta olisi vielä harrastusvuosia jäljellä sen kanssa. :)

Siitä puheenollen käytin Ukon eilen Reviirissä Pipsa Lampisella, kun huolestuin siitä kuinka Ukko on jo pidempään aina osteopaatilla käydessä ollut jumissa. Pelkäsin jo spondyloosiakin, mutta luustollisesti ei löytynyt mitään vikaa. Selkä oli kauttaaltaan jumissa ja samoin lonkan koukistajat, vaikka on oltu totaalisella treenitauolla jo kaksi viikkoa, mutta röntgenkuvissa selässä, lonkissa tai kyynärissä ei mitään muutoksia. Nyt sitten pitäisi varailla aikaa fyssarille ja jatkaa treenailua, kun mitään vakavampaa ei löytyä. Seurailla tilannetta toisin sanoen. Helpottunut olen, ettei mitään löytynyt, koska jos luustossa jotain olisi niin se olisi sitten menetetty peli.


Muutama fiilistelykuva tähän. Mä oon niin onnellinen joka päivä kotona ja näiden koirien kanssa. :)






Kävin osteopaatti Mika Sinisalolla ja vastaanoton odotushuoneen seinällä silmään pisti tällainen teksti, joka puhutteli niin monessa kohdassa. Musta tuntuu, että vaikka välillä on rankkaa tai tapahtuu ikäviäkin asioita, niin mä olen todella löytänyt sielulleni rauhan ja usein on vaan ihana laittaa otsalamppu pois päältä lenkillä, kävellä pimeässä tähtiä katsellen tai jäädä lumeen makaamaan koirien kanssa ja kuunnella lintujen laulua. En tiennytkään olevani tällainen romantikko. ;)







maanantai 16. tammikuuta 2017

Vuoden alkua ja alkuvuoden näkymiä

Mistäköhän sitä aloittaisi... Edellisenä viikonloppuna eli reilu viikko sitten käytiin Janakkalassa agilitykisoissa. Ukon olin ilmoittanut neljälle radalle ja Jerikon kolmelle. Jerikon kanssa tuli kaksi nollaa ja yksi viimeistä estettä vajaa nolla. Jerikon radoissa oli hyvää mm. se kuinka upeasti se otti keppien vaikean avokulman ilman mitään yliohjauksia tai varmisteluja, suorinta mahdollista linjaa, luotin vaan koiran taitoihin. :) Huonoa oli vikalla radalla viimeisen esteen ohitus. Tuli vaan se palkan kiilto silmiin eikä malttanut enää katsoa hieman linjalta poikkeavaa viimeistä estettä vaan sujahti ohi. Harmitti.

Ukon kanssa oli kaikenkaikkiaan aika hankalaa. Kepeillä tuli nyt useita virheitä ja hylkyäkin virheiden vuoksi. Muutenkaan ei oikein löytynyt sitä aiempaa yhteisymmärrystä vaan turhia pikku virheitä tuli runsaasti.

Illalla kotona hieroin ja venyttelin koiria pitkästä aikaa. En suoraan sanottuna edes muista koska olisin itse viimeksi käsitellyt, kun olen käyttänyt niin tiheästi hoidoissa. Ukkohan on ollut nyt poikkeavan paljon jumissa aina Katriinan käsittelyissä ja nyt kun itse käsittelin sitä pitkästä aikaa oli ero todella huomattava. Elastisuus on vähentynyt todella paljon ja silloin lauantaina käsitellessä rinta- ja lannerangan ylimenoalueella oli täysin liikkumaton nikamaväli ja muidenkin liike rintarangassa ja lannerangan yläosassa heikkoa. Seuraavana päivänä käsittelyn toistaessa tilanne oli jo hieman parempi. Pidin Ukon kuitenkin levossa koko viikon, ei siis agilitytreenejä tai muutakaan lenkkejä kummempaa.

Katriinalla käytiin taas eilen. Ukon tilanne oli mennyt hieman parempaan edellisestä käsittelystä, mutta edelleen sillä oli reiluja jumeja rinta- ja lannerangan ylimenoalueella, rintarangassa ylempänä sekä kaularangassa. Tällaiset ei ole ollut ollenkaan normaaleja aiemmin. Katriina suositteli että jatketaan agilitytaukoa eikä myöskään tehtäis vetohommia, jotka rasittaa nimenomaan noita nytkin jumittavia alueita. Toisin sanoen valjakkohiihtokisailut ainakin piirinmestisten ja rotumestisten osalta jäävät haaveeksi. Mutta koiran hyvinvointi edellä.

Lisäksi olen nyt oman mielenrauhani vuoksi varannut Reviiriin Pipsalle ajan parin viikon päähän jolloin todennäköisesti kuvataan koko koira, että nähdään onko luustossa mitään joka vaikuttaisi jatkossa harrastamiseen. Kyllähän tämä jatkuva jumittaminen aiemmin täysin elastisella koiralla pistää kaikenlaisia ajatuksia päähän. Ja jotta ei olisi liian vähän murehdittavaa, niin Ukolle on ilmestynyt patti kaulalle. Todennäköisesti ihan joku rasvapatti/talipatti, mutta haluan tuon patin poistattaa ja tutkituttaa samaan rauhoitukseen.

Palaten noihin agilitykisoihin ja Jerikon vikan esteen ohitusongelmaan, niin se otettiin nyt kunnolla treenin aiheeksi. Tämähän ei ole suinkaan eka kerta, kun se tekee noin ja toisaalta missä tahansa muussa vaiheessa rataa se lukee esteitä todella taitavasti ja paikkailee mun huonoakin ohjausta. Loppusuoralla sille vaan iskee pallonkiilto silmiin (vaikka pallo ei siis ole missään näkyvissä, mutta tietää toki että se on maalissa odottamassa) ja painaa vaan vikasta esteestä ohi jos ei ole suoraan linjalla. Tehtiin siis sekä maanantaina että lauantaina alueellisen valkun treeneissä loppusuoraa joka ei ollut täysin linjassa ja palkan sijoittelulla houkuteltiin Jerikoa ohittamaan estettä. Alkoihan se viesti menemään perille, että pitää olla tarkkana vaikka palkka olisi odottamassa. ;) Lisäksi ollaan otettu taas kosketusalustaa kontakteille, jotta saan alleviivattua sitä oikeaa paikkaa. Hyvä aina vähän palata perusteisiin. :)

Valkeakosken suunnalle on myös tulossa uusi KaveriKoira-ryhmä, joten toivon mukaan päästää palailemaan mukaan toimintaan pienen tauon jälkeen. :) Katsotaan sitten palaako Jeriko toimintaan vai pääsisikö Ukko myös ensimmäistä kertaa oikeasti kokeilemaan..?

Itse podin tässä viikonlopun aikana mahataudin. Ei olekaan ollut moneen vuoteen vastaavaa. Onneksi on tukijoukkoja jotka tänä aamunakin odotti joukolla mun heräämistä. :) Mahataudin vuoksi jäi maneesitokoilutkin väliin, joten ei rallitokoa päästy jatkamaan, mutta ollaan harjoiteltu Ukon kanssa sisällä selän takaa kiertämistä ja hyvin alkaa sujumaan. :)


keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Uusi vuosi ja todellakin uudet kujeet?

Uusi vuosi meni kotona. Meillä oli lopulta kaksi koiraa paukkuja evakossa, löytökoira-Roosa joka on isoveljelläni nykyään ja pikkusiskoni hänen avomiehensä koira Jumbo. Aattoilta meni rauhallisissa merkeissä, meille kuuluu vain vähän paukkuja, mutta on se kyllä kiva ettei omat koirat suuremmin niitä silti pelkää vaikka Linnainmaalla isommassa paukkeessa Ukolla ei enää ollutkaan ihan kivaa. Roosa kuitenkin pelkäsi paukkuja ihan oikeasti ja viimeiselle pissatukselle viedessä joskus yhdeksän aikaan kuului kaukaa paukku jonka jälkeen Roosa halusi välittömästi sisälle eikä suostunut lähtemään ulos ennen kuin aamulla. :(



Sunnuntaina olikin heti vuoro vuoden ensimmäisten treenien. Käytiin ensin tekemässä hyppytekniikkaa poikien kanssa, kivasti sain tehtyä kolme erilaista sarjaa molemmille Susan Salon kirjasta: lead change grid, Figure-8 grid ja pitenevä sarja loppuun kokoamisen ja kääntymisen jälkeen jotta koirat sai venyttää pitkiksi. Oikein kivasti tuntui menevän, harmi vaan ettei ollut nyt ketään kaveria mukana niin ei saanut videolle.

Illalla mentiin sitten vielä maneesi"toko" vuorolle, joka siis mun kohdalla on tarkoittanut lähinnä tottista Jerikon kanssa. Motivaatio tottiksen treenaamiseen on kyllä ollut aika matala, kun jotenkin on jo niin tottunut siihen rytmiin, että pk-lajit on talvella tauolla. Päätin sitten tehdäkin rallitokoa Ukon kanssa! :D Treenikavereilla oli "kylttejäkin" ja vähän tietämystä siitä miten asiat pitäis tehdä, joten ei kun kokeilemaan. Ukko teki aika kivasti, itse vaan pitäisi muistaa käyttää se mahdollisuus hyväksi, että kehua ja hokea saa vaikka kuinka paljon. :P Mitään kauhean vaikeita juttuja 1-luokassa ei olekaan, ainoat opettelu vaativat asiat on edestä takaa kiertämällä sivulle siirtyminen sekä saksalainen käännös. Ja ettei istu perusasentoon jos se ei ole liikkeessä tarkoitus (on kyllä typerä sääntö, kun ottaa huomioon sen ettei muissa tottelevaisuuslajeissa koira aina opetetaan istumaan perusasentoon ja tässä yhdessä sitten halutaankin tehdä päinvastoin).

Saatoin jopa innostua siinä määrin, että voisin nyt talvella Ukon kanssa vähän rallitokoa treenailla ja katsoa mihin se johtaa. Jospa tässä olisi meille yhteinen laji? Onhan rallitoko käynyt mielessä aiemminkin, mutta olen karsastanut koko lajia niin paljon että ennen kuin nyt en ole vakavissani harkinnut sen treenaamista.

Ukolle tuli postissa värinäpanta. Täytyy katsoa saisiko sen avulla opetettua luoksetulonkin, että olis sellainen "varmistus" jos on kaukana eikä meinaa kuulla..