torstai 31. toukokuuta 2012

Toimelias viikko

Tiistaina käytiin sitten Somerolla paimentamassa. Ukkokin oli taas jo lampaista kiinnostunut eikä ollenkaan kakasta, alkoi jopa kiertää laumaa. :) Toki vielä vaatii lisää vauhtia jalkoihin, että pystyisi juoksemaan kauemmaksi lampaiden eteen, nyt oli vielä aika tiiviisti kiinni lampaiden villoissa.. ;)

Jerikolla oli häkkisulkeiset. Tehtiin muutama häkitys ja Marika neuvoi sivusta. On se kyllä sellaista shakkia, että vielä tarvii aikaa, että itse oppii kunnolla arvioimaan tilanteet, mutta tuli sieltä yksi sellainen aika lailla suoraan häkkiinkin häkitys. :) Ja Jerikolle alkaa homma hahmottumaan ja alkoi tosiaan tasapainottamaan lampaita häkin suhteen, mistä tietenkin on suuri apu jos lampaat vähän liikahtelee. Ei sillä, että Jeriko tekisi työn mun puolesta ja itse veisi suoraan häkkiin, mutta lampaat yrittää vähemmän mitään karkailuja, kun huomaa että koira on kyllä ihan ajan tasalla ja valmiina estämään. :)

Tehtiin myös hakukaaria muutamat ja poispäin ajoa niin, että Jeriko ajoi lampaat Marikan luo, josta kutsuin Jeriko takas luokse ja lähetin hakukaarelle. Jerikolla oli kyllä aika vauhdikas päivä eikä taaskaan ne maahanmenot onnistuneet ihan niin kuin pitäisi. Tehtiin sitten sellaista harjoitusta, että lähetin Jerikon kyllä ihan viereltäni, mutta sitten menin reippaasti vastaan, että sain Jerikon heti maahan tasapainossa ja pystyin säätelemään vauhtia. Seuraaviin kisoihin on enää vajaa pari viikkoa, vielä pitäisi ehtiä treenaamaan.

Somerolta ehdin pyörähtämään kotona nopeasti ja sitten mentiin jo Hannan agilitytreeneihin. Treenit oli kivat, mukava rata jonka teemana vastakäännökset. Vastakäännöshän se oli, mihin meillä viime kisoissa toinen rata kosahti, joten hyvä homma että niitä treenailtiin! :) Meni oikeestaan aikas kivasti, en nyt osaa mitään tarkempaa sanoa. Puomia ja A:ta otettiin myös erikseen tarkoituksena hinkata nopeaa menemistä kontaktille, mutta tietenkin Jeriko siinä sitten kaikki tekikin tosi nopsaan ja tarkasti. :D

Keskiviikkona käytiin äidin työpaikalla palvelutalolla vanhuksia viihdyttämässä. Kyllä taas asukkaat tykkäs ja Jeriko oli innoissaan. :)
Keskiviikkoiltana taas agilitytreenit. Putkijarru toimii nyt tosi hyvin (treenattiin sitä Hannan treeneissä muistaakseni viime viikolla) ja Jeriko kääntyy putkesta tosi jyrkästi, kun on jarruttanut ensin. Tosi kivasti meni treenit muutenkin, ei mitään valittamista. :)

Tehtiin myös vähän pk-esteitä. Harjoitus-A:ta ensin josta nyt Jeriko oli jotenkin vähän pihalla. Ei meinannut palauttaa esteen yli vaan piti käydä selkeesti aina taputtamassa estettä, että palasi sitä kautta. Pari kertaa taisi kyllä tuoda ihan suoraakin. Ihan hyvällä alulla kuitenkin.
Hyppyä otettiin ensin pari toistoa lelun kanssa tais olla 80 cm. Sitten 650 g kapulan kanssa 80 cm ja sitten lopulta 90 cm. 90 sentissä paluuhyppy oli hieman epäpuhdas ja tassut hieman hipoo lautoja, mennessä puhdas ja hyvä tekniikka. Pohdittiin asiaa Tuijan kanssa ja ongelma on varmaan siinä, että noudon palautus on liian hidas. Noutamaan Jeriko lähtee nopeasti ja saa hyvän vauhdin hyppyyn, mutta palatessa tulee vähän sellaista löysää laukkaa ja onhan siitä vaikeampi ponnistaa. Niinpä jatkossa täytyykin sitten hinkata ihan vaan tasamaanoutona sitä noudon palautusta ja saada siitä nopea ja intensiivinen. Sitten kun se on hyvä, niin esteellä pelkkää paluuhyppyä, kun mennessä menee tosiaan hyvin.

Tänään kävi sitten Katriina hieromassa Jerikoa. Jeriko kellahti ihan heti Katriinan jalkoihin ja laittoi silmät kiinni heti, kun Katriina alkoi hieroa. Selkeesti nautti täysin rinnoin, hieronnan lisäksi varmaan siitä että sai Katriinan huomion kun Ukko oli sivummalla syömässä luuta. ;) Mitään isompia jumeja ei ollut. Rintarangassa joku lukko joka siitä hyvin aukesi. Katriina kehui kuinka Jerikon lihakset on edelleen kehittyneet tosi paljon, erityisesti etuosan lihakset ja syvät vatsalihakset oli edellisestä kerrasta kehittyneet huimasti. Takaosan lihaksethan ovat olleet hyvät jo pitkään. Edellisen kerran Katriina oli hieromassa tammikuun lopulla. Kivahan se on kuulla, että koiran lihaksisto on erinomaisessa kunnossa, lupaa hyvää harrastusten kannalta. :)

Katriina sitten vähän harjoitteli Ukonkin kanssa hierottavana olemista ja hienostihan tuo pikku-Ukko jaksoi maata. Ukolla on kyllä jo tässä vaiheessa aika hyvin kehittyneet lihakset, muskeliäijä. ;) Varmaan vaikuttaa, kun koko ajan juoksee Jerikon kanssa ja toisaalta nyt ollaan jo näin varhaisessa vaiheessa siirrytty raakaruokaan. Ainakin Jerikolla alkoi lihakset selkeästi kehittymään nopeammin sen jälkeen, kun alkoi saamaan lihaa.

Ukon tulon jälkeen olen lisännyt Jerikon ruokamäärää, alkanut antaa sille taas aamuisinkin ruokaa ettei joudu vaan vierestä katsomaan kun Ukko syö. Ja herkkujakin menee varmaan Jerikonkin suuhun nykyään lenkeillä aikaisempaa enemmän. Siitä huolimatta Jeriko on mielestäni laihtunut ja alkaa jo olemaan niillä rajoilla onko se liian laiha. Ilmeisesti Ukon kanssa mötvääminen kuluttaa niin paljon energiaa sitten, että tarve on kasvanut! :D Mutta nyt sitten lisäillään vielä ruokamäärää, ettei poika aivan kuihdu. Nää koirathan syö mut pian perikatoon! :DD

Tilaamani Kulkukoira-veräjä on myös saapunut matkahuoltoon. Lähdenkin sitä tästä hakemaan niin Matti saa sitten asentaa sen meidän autoon. ;)
Jälkeä haluttais päästä tekemään, mutta menee varmaan huomiseen. Antaa Jerikon nyt hieronnan jäljiltä lepäillä. :)

maanantai 28. toukokuuta 2012

Normipävä

Mulle koitti loma! Siis tämä viikko vapaata ennen kuin työt alkaa ensi viikolla. Niinpä olen mukavasti järjestellyt menoja joka päivälle, yleensä samalle päivälle useampia. :D

Tänään aloitettiin päivä jälkitreenillä Maijan kanssa. Maija teki Jerikolle jäljen ja mä Remolle, lisäksi tehtiin lyhyet jäljenpätkän penneleille Ukolle ja Riimille. Ukko hienosti etsi herkkunsa, ahne kun on. ;) Muurahaiset kyllä hieman ärsytti ja niitä oli nappuloidenkin päällä. :(

Jälkien vanhetessa pennut sai tutustua keskenään, Riimi tosiaan 11 viikon ikäinen. Pennelit tuli juttuun niin kuin olisi aina tunteneet, heti löytyi sopivat yhteiset leikit. Koko eroakaan ei itse asiassa ollut kovinkaan paljoa, ei Ukosta taida sittenkään mikään jättiläinen kasvaa. Tai sitten Riimi vaan on TOSI iso.. :D En tiedä. :D Joka tapauksessa hyvin tasaväkisiä ja painileikeissä kumpikaan ei ollut enempää niskan päällä. Lopuksi Ukko kyllä keksi "ota kiinni jos saat" -leikin ja rallatteli menemään liian lujaa, mikä vähän Riimiä ärsytti, mutta ei tästäkään mitään riitaa pennelit saaneet aikaiseksi. Vähän niin kuin paita ja peppu olivat. :) Harmi kyllä jostain syystä mun ottamat videot ei nyt millään suostu tänne latautumaan..

Jerikon jälki oli 780 metriä pitkä, kuusi keppiä, kulmia X määrä, en nyt tarkkaan muista monta. Valkeakosken agilitykisoista voitettuja kuivattuja maksaherkkuja oli jäljen ja janan leikkauskohdassa, kulmissa ja ennen keppejä, juurikaan Jeriko ei niitä syönyt, muutamat jostain kulmasta nappas. Kolme ensimmäistä keppiä oli aika alkuun ja lisäksi oli taas vähän sellaista ohjaaja sähläystä, kun yritin palauttaa Jerikoa nostamaan keppiä merkin alta, missä ei keppiä ollut. :D Hyvin Jeriko kuitenkin taas jatkoi töitä mun sekoiluista huolimatta.

Jerikolla oli nyt aivan ideaalinen tahti, sellainen reipas kävely vauhti ja tarkkaan jäljesti nenä alhaalla. Kulmista osa meni suoraan vaan oikein niin kuin ei mitään, pari tarkenteli hetken pyörimällä, mutta löysi itsenäisesti oikean suunnan. Ilmeisesti ehkä 3. keppi jäi kuitenkin nostamatta, en tiedä oliko se sitten siinä melko pian niiden alun sähläysten jälkeen. Lisäksi ei olla pitkään ajettu vierasta jälkeä jolla Jeriko nostaisi vieraita keppejä, ehkä se hämäsi..? Nämä kepit oli muutenkin ihan maasta löydettyjä erilaisia keppejä eikä mitään leikattuja, saattoihan sekin hämätä. Mutta siis ihan hyväkin, että oli erilaisia ja nyt vaan tarvii treenata enemmän vieraita jälkiä. :) 5 löydetystä kepistä Jeriko nosti itsenäisesti muistaakseni 4, yhtä kutsuin takaisin nostamaan, kun meni ohi. Vielä pitäisi kuitenkin tota keppien palautusta hinkata, tuppaa jäämään keppiä järsimään ennen kuin tuo mulla. :D Anyway, Jeriko oli kepeistä ihan liekeissä ja leikin niillä vetoleikkiä. Ei varmaan sais jos ei halua pureskelua, mutta näin tein, niin Jeriko palkkautuu parhaiten ja on motivoitunut niitä nostamaan. Pari rasia palkkaa oli myös.

Jäljeltä ei siis eksytty ja kaikenkaikkiaan meni tosi kivasti. Ja ai niin! Jana oli tosi hyvä! Lähetin Jerikon noin 10 metriä jäljestä ja Jeriko eteni aivan suoraan osoittamaani suuntaan nenä alhaalla, nosti jäljen ja lähti epäröimättä oikeaan suuntaan. Milloin Jerikosta on tullut noin hyvä jälkikoira? :D Pitää vielä toki ajaa vieraita jälkiä enemmän ja vahvistaa keppien ilmaisua, mutta pientä hiomista vaille kisavalmis. :) Kunhan siis tottiksen ja esteet saa kuntoon. :)

Jälkimetsästä ehdin kotiin haukkaamaan vähän välipalaa ja sitten lähdettiin Mahnalaan paimentamaan. Tiina oli tuonut laitumelle häkin ja häkitystähän sitten harjoiteltiin. Harjoituslampaina siis kolme aikuista uuhta. Tiina jo etukäteen varoitti, että lampaat on häkitetty kerran aikaisemmin ikinä, ei siis mitään helppoja tapauksia. Sitä ne ei ollutkaan, eikä ollut Jerikokaan! :D Korvat taas jotenkin tukossa eikä maahanmenot oikein luonnistuneet niissä kohdissa missä käskin. Lisäksi tämä flänkkien suppeus vaivasi, tosin Jeriko teki kyllä tosi hyviäkin flänkkejä välillä. Lopulta sitten autoin lampaat ensin peruskuljetuksella peruuttaen häkkiin jotta Jeriko tajuaisin mitä yritetään (ja lampaat ehkä myös).. Sinne ne sitten meinasi jumittaa ja jouduin päästämään Jerikon tulemaan häkin sisälle ajamaan, kun eivät muuten liikkuneet. Niistähän sitten yksi puski Jerikoa suoraan otsaan, mutta eipä Jeriko siitä suuremmin välittänyt. Pysyi samoilla jalansijoillaan tai itse asiassa otti pari askelta lähemmäksi ja antoi painetta takaisin. Kyllähän ne siitä sitten lähtikin aika liukkaasti, kun Jeriko vähän vilautti hampaitaan. ;) Ei siis mitään purrut, tyynesti vaan näytti hampaita tyyliin "valinta on teidän". ;)
Saatiinhan ne lampaat sitten jankkaamisen jälkeen häkkiin ihan oikeaoppisestikin.. Tai no, lampaat peruutti häkkiin hienossa rivissä kun Jeriko ajoi eikä ne kääntyneetkään.. :D

Väliin tehtiin pieni treeni isommalla laitumella noin 20-päisen pässikaritsalauman kanssa, hakukaaria ja flänkkejä otin lähinnä. Hienosti Jeriko on kyllä alkanut lukemaan laumaa ja korjaa kaariaan niin, että saa kaikki mukaan. Sitten vielä otettiin pikkulaitumella häkitystä. Vähän oli taas jankkaamisen makua, mutta lopulta kun kaikki päät osoitti keskelle häkkiä ja niiden olisi pitänyt kaiken järjen mukaan häkkiin mennä, yksi syöksyi viime hetkellä sivuun ja veti toisen mukanaan. Siihen väliin tempaisin portin kiinni ja päätin, että siihen jätetään, kun Jeriko oli kuitenkin tehnyt hyvin eikä Tiinakaan nähnyt Jerikon toimissa syytä lampaiden temppuilulle. Turha sitten Jerikoa siitä rankaista. :)

Ukkokin pääsi katsomaan lampaita, mutta tällä kertaa paska maistui enemmän kuin lampaiden paimennus. :D

Vielä paimennusten jälkeen lähdin suoraan tallille rästiratsastustunnille. Että sellainen päivä. :D Huomenna mennään Somerolle paimentamaan ja iltapäivällä on Hannan agilitytreenit. :)

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Eka kakkosten nolla! :)

Tänään ajeltiin sitten suoraan Virroilta mökiltä Mutalaan Ylökk:n agilitykisoihin. Matkalla tajusin, että Jerikon kilpailukirja, rokotustodistus ynnä muut oli unohtunut kotiin! Eipä siinä muuta kuin Matti hakemaan samalla kun heitti kissat kotiin. Tuomarina toimi Salme Mujunen ja hän oli niin ystävällinen ettei sentään mitätöinyt meidän tulosta, kun kilpailukirja ei ollut ajoissa paikalla. Olis nimittäin mennyt nolla kankkulan kaivoon! :D

Eka rata oli siis hyppäri ja siltä tuli nolla. Itse olin kyllä radan jälkeen hieman epävarma, että oliko se nolla vai ei, kun törmäilin muun muassa itse putkeen ja mietin, että tuliko siitä virheitä. :D Jeriko hyppäsi renkaan tosi pitkäksi, kun en uskaltanut suuremmin jarrutella, mutta tuli kuitenkin putkelle heti suoraan. Mietin kuitenkin voiko siitä tulla kielto. Mutta ei tullut ja ohjaajankin mokailut annettiin anteeksi ja nolla tuli! :) Jeriko kyllä piti hienosti nyt rimoja, ei ollenkaan hutiloinut. Vauhtiakin oli jo ihan hyvin, tosin esim. putkella käy hetken hitaaksi, kun ei tiedä mihin haluan sen menevän. Tältä radalta saatiin siis nollavoitto, aika -11,38. Sarille iso kiitos kuvauksesta! :)


Toinen rata meni sitten hylyksi heti alkuun. Jeriko ei ollut ollenkaan kuulolla vaan jotenkin ihan tekemässä omaa rataa. Itsekin olin kyllä jotenkin ulalla ja väsähtänyt helteessä. Kolmannen hypyn ohjasin ohi ja sitten putken sijaan Jeriko syöksyi kepeille vaikka kuinka huusin ja yritin kropalla kääntää putkelle. Sitten kun sain vihdoin putkeen niin meinasi keppien sijaan mennä toisesta päästä uudelleen putkeen. Ohhoh. Keppien jälkeen loppurata meni sitten ihan hienosti ja rimat taisi tälläkin hyvin pysyä. :) Videon laatu on kyllä aivan hirvee, eikä siitä näe oikein mitään. Matti ehti juuri ennen tämän radan alkua paikalle eikä Ukkoa ehditty mihinkään laittaa kuvauksen ajaksi tai hakea itselleen parempaa paikkaa. Ukko sitten siinä kiskoi hihnassa ja nosti lopulta menelin, hieman häiritsi Matin kuvausta. :D Kännykamerakin jotenkin ei alkuun tarkentanut, mutta sen älypuhelin osasi sentään korjata.. ;)


Kolmas rata meni hylyksi, kun Jeriko meni väärään päähän putkea. Nyt pistän kyllä ihan täysin Jerikon piikkiin, korjatkaa jos olen väärässä! :D Mietin miten ohjaisin ton A:n jälkeisen hypyn ja päädyin jaakotukseen, koska ajattelin että sillä olisi pienempi riski riman tiputukseen kuin valssilla, jossa joutuisin ottamaan Jerikoa tiukasti kiinni hypyn jälkeen. Jaakotuksesta Jerikon olisi periaatteessa pitänyt kääntyä takaisin mua kohti vähän niin kuin jo yliohjaten, ei ainakaan ohjata putkeen kun olen selkä sinne päin! Mutta sinne meni ja mun huudot kaikui kuuroille korville. :D Loppuradan vedin sitten vauhdilla ja lopun hyppysarjan suunnitelmasta poiketen persjätöillä, ihan vaan kokeilumielessä miten onnistuu kun on jo hylky takana. No, rimojahan tuli sitten alas. :D
Se jäi kyllä vähän harmittamaan, etten ottanut ton putken hylyn jälkeen uudestaan A:lta asti, että olisin korjannut Jerikolle kunnolla, että mitä siitä ohjauksesta pitikään tehdä.. No, mutta jaakotusta pitää selkeesti Jerikolle vielä treeneissä vahvistaa, että tietäisi mitä siitä pitikään tehdä.


Kivat kisat oli ja kivoja ratoja. :) Onneksi tuli Jeriko furminoitua, oli nimittäin kyllä niin kuuma että itselläkin meinasi panokset loppua kesken kuumuudessa! :D Mutta nollatili avattu ja ensi viikonloppuna uusi yritys NPKH:n kisoissa. :)

lauantai 26. toukokuuta 2012

Mökkielämää kuvina ja videoina :)

 Jeriko kyttää lelua ja Ukko yrittää matkia, vaikkei oikein tiedäkään mihin pitäisi katsoa. :D
Huomaa Jeriko hyvässä turkissaan (lue: furminoitu niin perusteellisesti kuin vaan pystyin). Kyllä nyt kelpaa viettää kesää ja uida, kun ei tule niin herkästi kuuma tai iho haudu. Jeriko ei kyllä arvostanut itse toimenpidettä hirveesti. ;)
Hassu juttu kyllä, kuinka mulle hyvä turkki on mahdollisimman hillitty, kun sitten näyttelyihmiset puhuu "hyvänä turkkina" sitä kaikkein runsainta ja siinähän koirat pitää näyttelyihin viedä.. Hieman kummallista käyttörodun kanssa, käytännöllisin on mun mielestä se paras. ;)

 Lelulla leikkimisestä ei voi saada tarpeekseen. :)

 Mökkiranta ja likainen objektiivi.

 Jeriko lempipuuhassaan. :)



 Ukko seurailee Jerikon touhua. Ehkä sekin vielä innostuu. :)



Merimies-Ukko




 Ukko uimakoulussa. Vaikka Ukko jo kerran Jerikon perässä Tampereella uimassa kävikin, niin nyt ei innostunut menemään kahluuta syvemmälle edes pelastusliivien tukemana. Vähän piti sitten avittaa ja hyvin ja rauhassahan Ukko ui. Eihän kaikki vaan ole niin hulluna veteen, toisille riittää pelkkä kahlaaminen. :) Mutta katsotaan vielä, ehtiihän Ukko vielä innostua. ;)




Uinnin jälkeiset pyörimiset. <3

En saanut Jerikon pahinta hepulointia videolla, mutta tässä kuitenkin koirien menoa. :)

Yritettiin Ukkoa saada lelun avulla veteen, mutta Jeriko oli vähän liiankin innokas avustaja ja lelun noutaja. ;)

Jerikosta on tullut kyllä aika etevä uimahyppääjä! :) Usein kyllä näissä leikeissä käy niin, että kun Jeriko palauttaa lelun niin Ukko (a.k.a Gubbe) tulee nappaamaan lelun ja vie mennessään. :D


Ihan pikkaisen kokeilin Jerikon virettä ja tekemistä vaikka Ukko siinä koko ajan pyörikin jaloissa. Toisaalta Ukko ei nosta meteliä jos se saa vapaana juosta ja olla vähän niin kuin mukana. Kriteerit pidin melko alhaisena, mutta suoraa perusasentoa kuitenkin vaadin. Jeriko oli siis kierroksilla lelusta jo valmiiksi, seuraaminen oli intensiivistä vaikka Ukko olikin melkein koko ajan tiellä, poikitti kyllä ja haukkui, mutta senkus! :D Olin vaan niin tyytyväinen, kun Jeriko teki innokkaasti ja selvästi nosti kierroksia vielä lisää siitä, kun aloin tekemään sen kanssa. :) Liikkeestä istumista tehtiin pari toistoa, pari hyvää tuli ja sitten meinas jumittaa seisomaan, mutta sain sitten vielä istumisenkin aikaiseksi. Juoksusta maahanmeno todella nopea! :) Ja luoksetuloa otin myös muutaman toiston, olen siihen ottanut ihan eri käskyn tottikseen kuin tokoon, mutta en ole sillä käskyllä sitä tehnyt kuin pari toistoa lähietäisyydeltä. Oletin kuitenkin, että liikkeen valmistelut kertoo Jerikolla mitä ollaan tekemässä ja niinhän se toimikin. Ja Jeriko tuli oikeasti lujaa, jarrasi vasta ihan mun eteen, nyt voisin jopa itse vähän syyttää törmäämisestä! :D Mutta en välitä siitäkään nyt. Korjaussarjoja näihin ehtii tehdä myöhemminkin jos tollainen muka jäisi "ongelmaksi", mutta nyt olen vaan tosi tyytyväinen Jerikon tekemiseen. <3 Ihan muutamaan minuuttiin jätin sitten treenin, että lopetin kun Jeriko oli vielä innoissaan. :)

perjantai 25. toukokuuta 2012

Mökki! :)

Viikko on mennyt vauhdilla ja vaihtelevissa tunnelmissa. Agilitytreenit on mennyt oikein kivasti, varsinkin keskiviikkona Jeriko oli terässä, teki innolla mutta piti taas jo rimatkin eikä hutiloinut niiden kanssa. :) Tehtiin ihan puhdasta rataa, vaikka nyt joitain ylimääräisiäkin kaarroksia tuli otettua. Ohjasin keskiviikkona myös Ronjan, koska Tuija oli flunssassa eikä itse pystynyt juoksemaan. Tää oli toinen kerta, kun mä ohjasin Ronjaa ja jo alkoi hyvä yhteistyö löytymään Ronjan kanssa. Ekalle vuorolle autosta ottaessa, Ronjalla oli kyllä kova hätä päästä Tuijan luokse, mutta sitten kun käytiin Tuijaa moikkaamassa, niin lähti hyvin mun mukaan tekemään. :) Ja Ronja teki hienosti! Oli kiva ohjata. :)

Torstaina käytiin Tuijan kanssa Kyötikkälässä tottistelemassa, eikä kyllä kovin hyvä mieli jäänyt. Lähtökohdatkin oli hieman huonot, kun torstai oli vähän huono päivä muutenkin. Mulla paloi ihan kiinni, kun Ukko koko ajan pissaili sisälle, siis ihan 10 minuuttia sen jälkeen kun oltiin oltu ulkona, ja sai sitten koko ajan olla sen pissoja siivoomassan (puolentoista tunnin aikana neljät pissat). Ja siivoaminen tietenkin oli tosi kiva leikki Ukon mielestä, mistä mä en tullut kyllä yhtään paremmalle mielelle. Vein Ukolta kyllä sitten pissanäytteen eläinlääkärillekin, kun ei toi ole ollenkaan normaalia, mutta siinä ei ollut mitään tulehduksen merkkejä. Joka tapauksessa Ukko sai tänään antibiootti kuurin varmuuden vuoksi, jos siellä vaikka kuitenkin on joku vähän "aaltoileva" infektio, joka ei sitten just siinä näytteessä jäänyt haaviin...

Mutta siis tottikset... Ukon kanssa meni vielä hyvin, otin sen ensimmäisenä ja tehtiin luoksetuloa niin, että Tuija piti pannasta kiinni. Kyllähän se lujaa tulee. Tehtiin myös istumista ja maahanmenoa, oikeastaan vähän jo liikkeestäkin ja hyvin meni. Ukko leikki taas innoissaan, siltä ei kyllä yhtään taistelutahtoa puutu! :D Palauttaa lelutkin ihan itsestään, kun haluaa niin kovasti päästä yhdessä riehumaan. :D

Ukon vuoron jälkeen lähti sitten alamäki. Ukko ei osaa yhtään odottaa hiljaa ja nosti taas hirveen metelin. Jostain syystä Jeriko paineistuu siitä hirveesti, jo ennen kuin mä hermostun. Sitten mulla meni ihan hermot, kun Jeriko ei tehnyt mitään, luimisteli vaan ja katseli hädissään Ukon suuntaan. Siis mikään ei onnistunut eikä leikkimisestä ollut puhettakaan! Lopulta luovutin ja vein Ukon autoon odottamaan, mikä kyllä oli hyvä ratkaisu. Sitten mentiin Jerikon kanssa lähemmäksi katsomaan, kun Tuija teki Ronjan kanssa pk-A:ta ja siitä Jeriko todella taas innostui! Oli kyllä hyvä idea Tuijalta! :) Tehtiin sitten muutama toisto A:ta lelua noutaen, Jeriko tajusi hyvin nopeasti palautuksenkin esteen yli ja oli esteestä niin innoissaan, että yritti karkailla sille. :D Tein sitten pienet pätkät seuraamista ja siitä palkaksi päästin vielä A:lle. Siis loppujen lopuksi päättyi ihan hyvin, mutta kyllä ehti hermot välissä mennä niin totaalisesti että!

Tuijan kanssa sitten autossa asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, ettei voi tolleen ottaa molempia kentän laitaan vielä pitkään aikaan, mutta koska Ukon pitää kuitenkin saada harjoitella odottamista, niin otan sitten jatkossa Ukon odottamaan, kun kaverin koira tekee ja Jeriko odottaa sillä välin ihan autossa ja sitten vaihdan koirat, että Jeriko pääsee rauhassa tekemään. Eihän tosta muuten tule mitään! Ja jos taas jätän Ukon kokonaan pois, niin ei koskaan päästä tilanteeseen, että voin molemmat treenata ja koirat osaa odottaa vuoroaan.. Ja Jerikon kanssa pitää todella saada noi kierrokset nousemaan, se ei ole ollenkaan oma itsensä nyt ollut!

Onneksi päästiin nyt sitten mökille rentoutumaan ja palautumaan. Jeriko kyllä rakastaa mökillä olemista ja oli aivan innoisaan kun tultiin: kävi ensin uimassa ja sitten hepuloi ympäri pihaa ja Ukko juoksi perässä vikisten! :D Toi on tuttua Jerikoa, ihanaa nähdä se noin onnellisena ja rentoutuneena, kun muuten tosiaan on ollut vähän vaisu.. Vesilelusta innostui toki hurjasti ja aattelin, että ehkä aivan vähän huomenna voisi jotain tässä pihassa tehdä jos saisi sitä intoa vähän työskentelyynkin.. :) Tai katsotaan nyt, yhtä hyvin voisi vaan ollakin, varmasti myös pelkkä vapaa viikonloppu tekisi terää. :)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Niin lähellä, mutta niin kaukana..

Tänään oli meidän toisen 2-luokan agilitykisat. Kilpailut oli Takkujen 10-vuotis kisat, jotka pidettiin Hakametsän jäähallin pihassa, tosi kivasti järjestetyt kisat, järjestäjille siitä kiitos! Hieman kyllä meinasi jopa kiire tulla ratojen välissä, kun niitä tehtiin useammalla kentällä ja me oltiin 4. aloittamassa. Ensimmäiselle radalle varsinkin tuli hieman yllättävä lähtö! :D Ensimmäinen rata oli muutenkin ehkä näistä kolmesta ennakkoon ajatellen vaikein ja lisäksi rataan tutustumisessa harjoittelin ensin rataa niin kuin se oli mineillä ja medeillä, mutta siellä olikin yhden esteen suoritustapa vaihdettu. Onneksi yksi ystävällinen kanssakilpaili huomautti, että este tehdään takaakiertona. Kiitos, kuka ikinä olitkaan! :) Rataan tutustumisessa myös jumitin alun ja lopun harjoitteluun, ja vasta juuri ennen tutustumisajan loppua tajusin, että keskiosa on täysin treenaamatta! :D Hyvin vähäiseksi jäi treeni niiltä osin ja hyvä, että muistin koko rataa. Rataa suorittaessa tuntui, että mulla oli koko ajan vähän hätä, että mihin pitikään mennä ja mitä tehdä, mutta siitä huolimatta tämä oli meidän päivän paras rata. Nollaa tehtiin, kunnes tokavikalla esteellä tuli rima alas! Pentele! :D Oma ohjauskäsihän siellä alas tulee just, kun Jeriko hyppää..
Tällä radalla sijoituttiin kolmansiksi. :)



Toinen rata oli hyppäri. Tällä olin itse aivan kateissa, valssi valui ja valui ja olin yhtäkkiä seuraavan hypyn edessä ja ihmettelin, että mihin mä tähän tulin ja missä on koira? :D Rimoja tuli alas 3 ja tältä hypyltä kielto, lisäksi kepeiltä virhe ja HYL siis tuloksena. Jeriko meni putkeen ennen keppejä aika ryminällä, kun jotenkin katsoi vaan mua (ohjasin huonosti, en kertonut ajoissa?) ja sitten aivan viime hetkellä sukeltaa putkeen! :D Hyvää tässä radassa oli se, ettei rima tippunut persjätöllä ja se kuinka itsenäisesti ja sujuvasti Jeriko suoritti hypyt kaarteessa niin, että pystyin itse hieman irtoamaan ja tekemään sen persjätön ajoissa. :)



Kolmas rata meni taas aika kivasti, rataa vaan päätettiin muokata juuri kun oli meidän lähtövuoro. Radalta otettiin turvallisuussyistä A (ilmeisesti liian liukas) ja rengas (en tiedä miksi) pois ja tilalle tavallinen hyppy ja muuri.. Mutta ihan fiksua tuomarilta muuttaa, jos näkee että on vaarallista koirille.
Tämä rata meni ihan jees, kepeillä tuli virhe kun Jerikolla takajalka lipsahtaa ja menettää rytmin. Toinen virhe tuli radan lopussa, kun Jeriko joutui hyppäämään mua kohti eikä Jeriko ole tällaiseen oikein tottunut ja varmaan varoi törmäämästä muhun.



Meillä tuntuu nää ensimmäiset radat yleensä menevän paremmin, itsellä alkaa usein keskittyminen jotenkin pettämään myöhemmillä radoilla. Kokemattomuuden piikkiin, mutta eiköhän se turnauskestävyys tästä pikku hiljaa harjaannu. ;) Lisäksi huomasin nyt videoilta, että voisin itse liikkua aktiivisemmin radalla ja sillä tavalla saada Jerikoon enemmän vauhtia tai toisaalta ehtisin vielä paremmin ohjaamaan. Jotenkin laiskasti juoksen.. :D

lauantai 19. toukokuuta 2012

Pieni poika

Joku mussa on, että tykkään hakata päätä seinään, en saa tarpeekseni tappiotunteista, jotenkin masokistinen ja "läpi vaikka harmaan kiven" -tyyppinen ihminen. En suostu luovuttamaan ja myöntämään tappiota, kun johonkin olen ryhtynyt. Lyhyesti sanottuna jääräpää. :D

Olin siis ilmoittanut Jerikon näyttelyyn, vaikea edes itselle perustella että miksi? Jotenkin se, että Jeriko on kuitenkin näyttelylinjainen eikä ole vielä EH:ta parempaa saanut on mulla hampaankolossa kaivertanut, ja kun nyt Jeriko on kovasti kehittynyt ja kypsynyt edellisen käynnin jälkeen, niin aattelin, että voisi sen ERI:n saadakin. MVA:ta Jerikosta mulla ei ole ollut toiveena saada muutenkaan, mutta jotenkin toi EH ärsyttää.

Tänään sitten oli Jämsän ryhmis. Tällä kertaa bordercollieita oli yhteensä 17, viime vuonna oli kuulemma ollut muutama. Pari muutakin aatellut, että sinne voisi ilmoittaa niin on "vähän vastusta".. ;)
Uroksia oli kuitenkin vain 6, kaikki avoimessa luokassa. Tuomarina tanskalainen Freddie Klindrupp, josta yritin etukäteen hakea tietoa miten on bordercollieita arvostellut, mutta ilmeisesti hän ei ole koskaan aikaisemmin Suomessa näitä arvostellutkaan. Tässä arvostelu:

A dog who could be higher on the legs. Very nice head expression. Correct bite. Well placed eyes of good colour. Well pigmentated. Could carry his ears better. Excellent neck, body & bone for this size. Correct angulation. Excellent movement. Excellent coat. Nice temperament.
Siis sain Jerikon esiintymään tosi hienosti, kantoi häntää alhaalla kehässä ja juoksi tosi hyvällä pitkällä askeleella. Ei turhaan tullut kehut liikkeestä. :) Siis Jeriko käytännössä paransi lähes kaikkia osa-alueita, mistä aiemmin on tullut mainintaa. Korviaan Jeriko nyt pitää aina nöyrästi takakenossa, minkäs sille mahtaa. :D
Ensimmäistä kertaa näin, kun tuomari ihan oikeasti mittasi koirien säkäkorkeuksia. Siinä vaiheessa, kun veti mitan esiin tiesin, ettei hyvä seuraa. Näkeehän sen nyt muutenkin, että Jeriko on pieni. :D Että osasikin sattua näin, kun muuten Suomessa palkitaan paljon Jerikon kokoisia uroksia eikä koosta ole koskaan mainittu Jerikon kohdalla (vaikka olisi voinutkin). Siis siltä pohjalta Jerikolla olisi koosta huolimatta ollut mahdollisuus menestyäkin, mutta nyt osui yllättävä tuomari kohdalle, joka haluaa nähdä bordercolliella jalkoja. :D

Pieni-iso poika Ukko, oli eilen M&M:ssä pentupaineissa ensimmäistä kertaa. En tarkkaan tiennyt niiden järjestelyitä, mutta siellä on klo 15-16 pienet pennut ja 16-17 isot. Tultiin paikalle joskus varttia vaille neljä, mikä oli sinänsä ihan hyvä aika tulla, kun oli rauhallisempaa. Oltiin siinä isojen pentujenkin aikana ja joillain oli kyllä aikas rajua (ja ärhäkkääkin) menoa. Ukko käyttäytyi kyllä oikein mallikaasti, reippaasti meni mukana ja nuoleskeli muidenkin pentujen suupielet, häntä alhaalla. Ei ole kyllä dominanssia tossa pennussa. :) Aikuisen rottweilerinkin kanssa tykkäsi tehdä tuttavuutta. Siis mallikelpoinen tapaus. :)

Ukolla on toinen hieno pysty korva lerpsahtanut ihan vinksalleen ja nyt sillä on korvatkin eri paria. Jos Jerikolla on tiukassa ERI, niin varsinkin noilla korvilla Ukolla tulee varmaan olemaan tiukassa H. :DD Vaikkakin Ukon liike on jo nyt aikas hyvän näköistä mun silmään, toivotaan että sillä sitten H irtois joltakin.. ;) Ja siis ettei tule väärinkäsityksiä: mun mielestä Ukko on varsin hurmaava! <3

torstai 17. toukokuuta 2012

Vireongelmaa

Ei se edellinen koe mikään pohjanoteeraus ollutkaan, tämänpäinen oli. Tai ainakin toivon ettei tän huonommin voi enää mennä! Koe pidettiin siis Orivedellä ja tuomarina toimi Tuire Marjamäki, oikein mukava tuomari. :) Sääolosuhteet suosi meitä, sade alkoi melkein heti meidän suorituksen jälkeen. :D
Tea ja Riikka oli mukana seurana ja kannustamassa, Tealle kiitos kuvaamisesta. :)
Kokonaispisteitä meille kertyi vaivaiset 133, nollatulos siis.

Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8: Tarkkuutta tuomari toivoi pysähdyksiin. Minä toivoin enemmän virettä ja viettiä. Seuraamisen vire on kadannut niin kuin pieru Saharaan ja taidan tietää syynkin: hiljaisuuden hinkuttaminen. Tästä lähtien seuraamisesta tehdään uudestaan sitä huippukivaa, ja jos Jeriko ääntelee niin senkun! Jos toko siihen kaatuu niin kaatukoon, ei se ole kovin hääppöisesti mennyt hiljaisen koirankaan kanssa. Mieluummin vietikäs ääntelevä koira kuin hiljainen laama.



Liikkeestä istuminen 0: Taas. Uskomatonta. Vaikka ennen kehää Jeriko teki sen ihan hyvin. Ja nyt en edes omassa käskyssäni huomannut mitään erikoista.



Luoksetulo 7: Hidas.



Ruutu 0: Piru vie! Hyvällä vauhdilla oli menossa ruutuun, mutta sitten joku haju siinä rajalla kiinnitti huomion ja Jeriko pysähtyi liian aikaisin. Paikan arviointi lähetyspaikalta oli hieman haastavaa, kun seisoessaan Jeriko oli ruudun sisällä. En sitten uskaltanut antaa uutta käskyä kun en suoraan sanottuna tiennyt mihin suuntaan Jeriko siitä lähtis, olisi voinut tulla kokonaan poiskin.. Maahan mennessa sitten kuitenkin toinen tassu tuli yli ja huomasin sen heti itsekin. Seuraamaan Jeriko kyllä tulee aika innokkaasti edelleen ja kun liikkuri ei meitä pysäyttänyt niin keilattiin merkkikartiokin lähetyspaikalta. ;)



Hyppynouto 7: Joku kapulassa Jerikoa hieman ihmetytti ja mietti hetken ennen nostamista. Palautus ylipäätään hidas ja Jeriko ennakoi perusasentoon siirtymisen.


Metallinouto 6: Taas vastatuuleen heitto, vähän jännitti saanko riittävän pitkälle. Hidas nouto, ja kapula putosi kesken matkan.



Tunnari 0: Taas Jerikolta jotain ihme säätöä. Vaikka ennen kehää teki ihan hyvin! Meinasi tuoda oman, mutta jäikin sitten säätämään. Toi oman vasta, kun erikseen taas käskin.



Kaukkarit 0: Oih mitä jumitusta taas. Olin kuitenkin etukäteen päättänyt, että jos ei nouse ensimmäisestä, niin annan toiseen käskyyn lisäksi nimen ja niin tein. Jeriko kuitenkin juuri katsoi jotain ohikävelijää eikä noussut siitäkään ja liikkuri vaihtoi jo liikettä. Seisomaan nousikin sitten hyvin! Siitä lysähti maahan vaikka piti istua ja sain antaa kolme käskyä ennen kuin Jeriko nousi istumaan. Istumisesta kehuin heti siinä paikaltani, ei tosin tuulen vuoksi kuulu kameraan, mutta koira kyllä varmasti kuuli. :)



Kokonaisvaikutus 7

No joo, mitä nyt sanois. Meidän perimmäinen ongelma on Jerikon vire kokeessa vai onko se sittenkin motivaatio kokeessa ilman palkkaa? Joka tapauksessa liikkeet onnistuu hyvin treenatessa enkä mä kauheemmin jännitä kokeessa, silti Jeriko tuntui taas heti koepaikalla hieman hankalalta. Heti alkuun käytiin kyllä metsässä kävelyllä ja siellä Jeriko oli oikein innokas ja reipas, kaukkarit meni hienosti ja samoin tunnari ja liikkeestä istuminen. Koepaikalla sai vähän kaivella taas intoa, kun Jeriko alkoi jähmimään. Olin kuitenkin varautunut siihen, että leikkiminen olisi hankalaa, ja mulla oli broitsun sydäntä mukana. Siitä Jeriko innostui ja kun vedin frisbeen esiin niin kyllähän silläkin intoa sai esiin. Koska meidän aikaisempi kisarutiini ei ole tulosten valossa tuntunut toimivalta, lähdin nyt siis tekemään liikkeitä koepaikalla, muuten Jeriko odotti autossa. Tunnarista tehtiin edellisen koirakon vuoron aikana kaksi toistoa, ensimmäisellä pientä epävarmuutta, toinen jo tosi hyvä. Kaukkarit oikein hyvät, Jeriko meinasi lysähtää maahan, mutta suoritti liikkeet ja pysyi skarppina. Siis tosi hyvä siinä mielessä, että näytti aikovan lysähtää, mutta jatkoikin tekemistä ja pääsin siitä palkkaamaan.

Mihin tämä kaikki siis katoaa kehässä? Onko se sitten se palkkaamattomuus? Miten koirasta joka kiehui yli alokkaassa ja avoimessakin vielä, on tullut koira joka tuskin suostuu leikkimään koepaikalla? Mihin on kaikki hieno vire kadonnut? Ei tosiaan kisajännitys vaikuta agilityyn tai nyt paimennukseenkaan yhden kokeen perusteella ollenkaan samalla tavalla.. Onko toko vaan niin tylsää, ettei sitä sitten oikein viitsi palkatta tehdä? Paineistuuko Jeriko jostain? Yritin nyt kaikkeni kehua, kannustaa ja nostattaa Jerikoa, mutta eipä siitä oikein ollut apua. Jeriko ei kokeessa silleen innostu riekkumisesta muutenkaan ja olen päätynyt tollaseen kunnon silittelyyn ja suulliseen vuolaaseen kehumiseen..

Voisihan noi nollatut liikkeet laittaa vain "työtapaturmienkin" piikkiin, mutta ei enää mun mielestä. Kyllä tässä nyt vaan on kyse vireestä (Jerikohan tekee valtaosan liikkeistä törkeen hitaastikin!) ja motivaatiosta. Jerikoa ei vaan oikein nappaa tokoilu ilman palkkaa ja seuraamisestakin ollaan viety parhain into jankuttamalla ääntelystä. Itse en osaa kouluttaa innokasta tokokoiraa. Gurut vois tässä vaiheessa avata suunsa ja kertoa mitä ihmettä tässä pitäis tehdä. Korjaan: kaikki kelle vaan mitään korjausideoita tulee mieleen, voisivat hieman avittaa. :D

Joka tapauksessa olin päättänyt, että tän kokeen jälkeen jää toko kesätauolle, oli tulos mikä tahansa. Ja tauollehan nyt jäädään. Kesän aikana keskitytään mukavampiin juttuihin, agilityyn, jälkeen ja erityisesti paimennukseen, ja palataan asiaan sitten joskus syksyllä, kun siltä tuntuu. Nyt on turhan monta koetta jo tähän mennessä hakattu päätä seinään, kun ei se ykkönen sieltä tule. Lisäksi aattelin, että jos nyt keskitytään jäljen rinnalla pk-tottikseen, niin ehkä siinä saatais virettä taas nostettua ja siitä vois olla hyötyä jatkossa tokoonkin. Joka tapauksessa jos ääntelyä ilmenee en siihen puutu jos ei ihan älytöntä ole, pientä vikinää pitäisin tässä kohtaa ihan hyvänäkin merkkinä. ;)

lauantai 12. toukokuuta 2012

Talkoilua ja tenttiin lukemista

Oi voi, on treenit jääneet aika vähälle... Maanantaina on koko kevään integroitu tentti ja arvatenkin se hieman aiheuttaa paineita lukemisen suhteen. Sinänsä kyllä olen rauhallisin mielin, kun olen ollut silleen silmät ja korvat auki koko kevään, opin parhaiten käytännössä.. Mutta on tässä luettukin, ja sitten toisaalta olin talkoilemaan innostunut ilmoittautumaan ilman, että tajusin tentin olevan ihan nurkan takana! :D
Torstaina olin ensin Ylökk:n tokokokeessa talkoilemassa ilmoittautumisessa ja se oli kyllä kiva homma! Sai ilmoittautuessa toivottaa onnea kaikille ja sitten ihan rauhassa katsoa alempien luokkien koirakoiden suorituksia (ja hyviä suorituksia olikin!). Varmaan menestys johtui mun onnentoivotuksista.. ;)

Tänään olin sitten talkoilemassa Tampereen KV-näyttelyssä siiivouspuolella, ei kauheen hehkeetä hommaa. :D Ennen työvuoron alkua olin kuitenkin katsomassa bortsukehää ja auttamassa Tuijaa tavaroiden ja Ronjan kanssa. Sain Tuijalta myös kyydin tapahtumapaikalle, kun Matti oli meidän koiruuksien kanssa Parkanossa. BTW, Ukko sai siellä runsaasti kehuja käytöksestään. ;)

Ronjalla ja Tuijalla ei ollut ollenkaan huono päivä: PN3 ja CACIB, onnea vielä hurjasti! :)
Ronjan menestystä lukuunottamatta (tai ehkä mukaanlukien siinä mielessä, että olisin sijoittanut korkeammalle), oli taas itsellä ristiriitaiset fiilikset, kun aina ne omasta mielestä kauneimmat (lue: kevyempi, vähemmän turkkia, ehkä korkeampi = toimintakykyisemmän näköinen) pärjäs huonommin. Pakko ihan nimeltä mainita yksi, joka jäi hampaan koloon: Covateco Gambit oli todella mun mieleen, selkeästi parhaimman näköinen avoimen luokan uroksista, mutta jäi viimeiseksi eli neljänneksi. Mielipiteitähän nämä vain on.. Toisaalta 1. sijoittunut koira kyllä esiintyi aivan upeasti ja oli sijansa ansainnut, onnea myös siihen suuntaan! :)

Näyttelyväen jälkeen siivoaminen olikin sitten rankkaa puuhaa, että osaa olla sottaista sakkia! :D
Tiettyjen kehien ympärykset ja matot oli aivan hirveen näköiset ja täynnä karvaa, kyllä nosti hien pintaan kun niitä imurilla hinkkas! :D Yllättäviä sottapyttyjä oli valkoiset paimenkoirat ja schapendoes-porukka. Nyt menkää itseenne! ;)
Ei mutta vakavissaan, voisihan ne karvat kerätä, kun roskiksia oli joka kehän kulmalla. Liian hyvään on totuttu, kun perässä käydään siivoomassa ja seuraavana päivänä on taas siistiä ja hienoa.

Mutta siis kaiken tämän keskellä ei kyllä paljoa ole treenailtu, treenisuunnitelma ensi torstain koetta varten ei siis ole todellakaan toteutunut! Kertaakaan ei olla Jerikon kanssa käyty kentällä treenaamassa, kerran ollaan tehty parvekkeella tunnari, kerran lenkillä otettu seuraamista ja muutaman kerran kaukkareita. Aika vähän siis.. =/ Maanantain tentin jälkeen olisi sitten pakko jotain yrittää ehtiä tehdä, mutta eihän sillä mitään suurta vaikutusta sitten enää ole.. Mutta kyllähän Jeriko on noi kaikki liikkeet osannut, täytyy vaan toivoa, että kaikki menee torstaina hyvin. :)

Ukon treenaaminen on myös ollut nolostuttavan vähäistä. Istuminen on kyllä täysin hanskassa ja istuu ihan yhtä nopeesti kuin Jerikokin liikkeestä, mutta maahanmeno ei ole ihan niin helppo. Sisällä Ukko toteuttaa hyvin, mutta ulkona taitaa vähän inhotus tulla vastaa. Hassua, kun Jerikolla ei koskaan ole tollasta ongelmaa ollut, mutta sillä onkin karvat eristeenä aina mukana.. :D Kyllä Ukko ulkonakin ihan ok käy maahan, mutta tosi huonosti olen vielä saanut kestoa siihen rakennettua. Istumassahan Ukko odottaa tosi pitkiä aikoja! :)

Ukko on kyllä todella hurja leikkijä, ja se on hyvä asia! :) Oikein ärrää ja murraa, vetää kunnolla vastaan ja ravistaa, ja sitten kun päästän irti tuo heti uudestaan revittäväksi. Taistelutahtoa siis löytyy! ;) On se mainio. <3 Ainut huono puoli on se, että Ukon toinen korva on alkanut uudestaan roikkua, enkä nyt tiedä saanko sittenkään hienoa pystykorvaa. ;D Ja jos korvistakin tulee ihan eriparit, niin voi olla H aika tiukassa, jos valioitua mielii jostain käyttöpuolelta.. :D Mutta se on sitten sen ajan murhe. :) Tossa se nyt sohvalla pötköttää ja nukkuu. Ukko on kyllä ihana, kun se niin paljon hakeutuu viereen nukkumaan, oikea sylikoira. <3

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ensimmäiset SPKY:n 1-luokan paimennuskisat

Huh, pääsinpäs vihdoin kotiin ja koneelle. On ollut aika vauhdikas viikonloppu ja kieltämättä nyt hieman jaloissa jo painaa! :D Perjantaina kävin ratsastamassa rästejä ja saman tien kaksi tuntia esteitä putkeen, tuntuu tosi hyvältä muutaman viikon tauon jälkeen. ;D Eilen tosiaan agilitykisat ja tänään paimennuskisat Somerolla, joiden jälkeen kävin vaan nopeasti kääntymässä kotona sen verran että vilkaisin videon, tein leivän ja kuorin satsuman, jotka sitten söin matkalla autolle, kun lähdin taas normiratsastustunnilleni. Alkoi kieltämättä hieman väsyttämään tunnin aikana, mutta nyt ollaan kotona. :)

Tänään oli se suuri päivä, kun Jerikon kanssa korkattiin paimennuskisat. Olipa jännää, vaikka toisaalta en kyllä silleen jännittänyt, paimennus on niin erilaista kuin muut suoritukset. Siinä on niin monta liikkuvaa osaa, että turha sitä on jännitellä. Melkeinpä kellä tahansa voi mennä miten tahansa, hyvillä koirillakin on huonoja päiviä ja päinvastoin. :D

Mun päällimmäinen toive ja tavoite oli, että Jeriko tekisi sellaisen hakukaaren kuin se osaakin eikä hätäilisi sen kanssa, ja että työskentely olisi Jerikon osaamisen tasoista. Nämä tavoitteet täyttyikin sitten ihan kivasti, joten voin olla ihan tyytyväinen. :)

Hakukaari oli hyvä, videolta sen laajuus ei oikein tule oikeuksiinsa, kun on kuvattu kohtisuoraan, mutta kyllä sen tolpalta näki että Jeriko teki sen kivan laajaksi. Itsenäisesti hidasti tasapainoon (harmi kun ei näy videolla), mutta itse jotenkin jäin taas vähän liikaakin ihastelemaan Jerikon työskentelyä ja olisi voinut käskeä maahan aikaisemmin. :D Nosto olisi siten ollut nätimpi, mutta itseäni voin syyttää. Lampaat oli aika liukkaita tänään, tuli aika vauhdilla kohti ja piti sitten siinä pistää Jerikoa oikealle kaarelle jarruttelemaan. Hienosti kuitenkin homma hallussa kierrettiin tolppa. Poispäinajoon lähtö oli vähän hankala ja siinä tuli yksi pyörähdys lauman ympäri, toinen hieman myöhemmin. Sitten kun homma lähti toimimaan niin se toimi hyvin. :) Peruskuljetuksessa Jeriko piti poikkeuksellisen hyvin etäisyyttä laumaan, taitaa sille itsellekin lampaanlukutaito olla sen verran kehittynyt, että ymmärsi näiden puskevan tosi herkästi ohi jos yhtään liikaa työntää. Hienosti meni. :)

Häkitys oli sitten meille liian kova purtava, yritin ottaa rauhassa aikaa ja olla hätiköimättä, suunnitella hyvin miten lähetän, mutta ensinnäkin Jeriko lähti ensimmäisestä käskystä vasemman sijaan oikealle kaarelle, ja kun lampaat oli niin nopeita niin paahtoi häkistä ohi. Siinä sitten pyörittiin hetken aikaa ennen kuin aika loppui. En vaan millään saanut Jerikoa käskytettyä oikeaan aikaan, omat taidot uupui näiden vikkelien lampaiden kanssa. Lisäksi tosiaan Jerikolle ei ole suuntakäskyt vielä riittävän vahvat (vaikka ton ekan väärän jälkeen taisikin tehdä kaikki oikein), ja toisaalta sisäflänkit liian tiukat eikä osaa laajentaa niitä, jonka vuoksi lampaat lähti aina liian vauhdikkaasti. Tänään ei onnistunut, mutta ei se paljosta kiinni ollut, joku toinen kerta onnistuu varmasti paremmin, ja joskus voi mennä huonomminkin. :D
Tyhmä juttu sinänsä, että miksi ei treenattu viime sunnuntaina häkitystä enempää, kun ollaan sitä muutenkin tehty TOSI vähän.. Tyhmästä päästä kärsii kisasuoritus vai miten sitä sanotaan..? ;)
Pisteitä kertyi hakukaaresta 15/20, nostosta 7/10, kuljetuksesta ohjaajalle 10/20, kuljetuksesta 17/30 ja häkityksestä 0/10 eli yhteensä 49 pistettä. Sijoitus 6/11.

Joka tapauksessa olen siis tyytyväinen, muutenhan meni ihan kivasti ja häkillä oli vaan harjoituksen puutetta. Sisäfläkkit on siis seuraava treenikohde ja samalla vahvistuu suuntakäskyt ja häkitys helpottuu. :)
Ja toisaalta, kun treeniä alla on kuitenkin aikas vähän (blogin mukaan 51 kertaa, todellisuudessa korkeintaan 60 kertaa, ei siis todellakaan mitään kerta viikkoon tahtia puhumattakaan että enemmän), niin olen todella tyytyväinen Jerikoon. Lampaat ei karanneet Jerikolta vaikka sitä pari kertaa yrittivätkin, Jerikolla pysyi hyvä työskentely ja maltti siitäkin huolimatta, että häkillä pyörittiin aikamme. Tuomarikin totesi, että hyvin jaksoi yrittää ilman, että olisi käynyt kiinni, vaikka alkaahan tollanen koiraa ärsyttämään kun ei tule valmista. :D Ja paikoin kuulemma tosi hyvänkin näköistä suoritusta.

Itse olen erityisen tyytyväinen hakukaareen ja Jerikon malttiin yrittää, ja omaan malttiin olla hermostumatta häkillä, niin Jerikonkin oli helpompi työskennellä rauhassa. Ja siihen erityisen tyytyväinen kuinka iloisen näköinen Jeriko oli suorituksen jälkeen vaikka oli hankalaan paikkaan loppunutkin. <3 Ihan hyvin kuitenkin showbortsuksi mun mielestä. ;)





lauantai 5. toukokuuta 2012

Agikisat Valkeakoskella

Tänään olimme siis Valkeakoskella agilitykisoissa, toisissa kakkosluokan kisoissamme. Tuomarina toimi Johanna Wutrich. Radat oli oikein kivoja, varsinkin viimeinen hyppyrata todella vauhdikaskin. Mutta siis kivoja ratoja. :) Nassu oli mukana ja kuvasi radat. Kiitos! :)

Ensimmäiseltä radalta tulos 10, kaksi rimaa tippui. Harmittava ensimmäisen riman tiputus ja sitten toinen tippui persjätöllä ennen putkea edeltävää hyppyä. Persjätöissä siis edelleen on vähän sellaista epävarmuutta, vaikkei viimeksi Päivin treeneissä rimat tippuneetkaan. Mutta niitä sitten vaan tarvii treenata. :) Putkella sai hieman huhuilla enemmän Jerikoa, mutta muuten rata oli oikein hyvä ja Jeriko hienosti kuulolla. Olen siis tyytyväinen. :) Tällä radalla Jeriko sijoittuikin toiseksi sai oikein kivan uuden lelun. :)


Toiselta radalta tuloksena 20 vp, toinen rima tippui kun aloin kai liikkumaan juuri kun Jeriko hyppäsi, pituudella Jeriko meinasi tulla ohi ja kun ohjasin takaisin sinne, niin hyppäsi sivusta, sitten vielä yksi rima tippui ja kielto hypyltä, kun hieman yliohjasin. Oli vähän enemmän pelastelun makua kuin ensimmäisellä radalla, mutta edelleen Jeriko teki tasan niin kuin käskin ja voin syyttää vain itseäni virheistä. Tyytyväinen olen siis tähänkin. :)


Kolmannelta radalta sitten tuli HYL. Hyppäri oli tosi nopea ja hätiköin sitten itse jo vähän liikaa hypyn ohjauksessa ja Jeriko tuli siitä ohi, siitä kielto. Ennen keppejä valssatessa tuli rima alas. Kepeillä Jeriko ei jostain syystä nyt kestänytkään mun irtoamista kohti muuria, hämäävästi kyllä nostan ohjauskäden juuri siinä kun alan irrota. Miksi en pitänyt sitä koko ajan ohjaamassa? ;) Sitten yritin tovin saada Jerikoa oikeaan väliin keppejä, mutta kun koskaan ei oikein tällaisia käsiapuja ole käytetty, niin Jeriko ei yhtään ymmärtänyt mihin piti mennä ja meni aina väärään. Otettiin sitten kepit suosiolla ihan alusta. :D Tästä sitten eteenpäin meni ihan kivasti, kunnes Jeriko karkasi putken väärään päähän. Loppusuora meni tosi hienosti, vaikka etukäteen mietin että miten saan Jerikon tulemaan tokavikan hypyn oikein. Hienosti se meni ja tähänkin voi olla ihan tyytyväinen vaikka alkoikin ehkä vähän jo väsymys (erityisesti ohjaajan ;)) näkymään.



Jerikosta olen tässä viime aikoina ja erityisesti Päivin treeneissä oppinut, että mun liike vaikuttaa hyvin paljon Jeriko vauhtiin. Parhaimmillaan se tulee tosi lujaa, mutta jos itse jään jotenkin seisomaan ja hitaaksi niin Jeriko hidastaa myös.  Agi.fi -lehdessä oli juuri juttua ohjauskäsialasta ja yrittämättä nyt analysoida sen enempää omaa ohjaustyyliä, niin mulle ja Jerikolle yksikkönä toimii parhaiten ohjaus, jossa liikun mahdollisimman paljon Jerikon kanssa. Se taas vaatii multa tietynlaista kykyä temmottaa omaa juoksua ja suunnitella omat linjat ja ohjaukseni tosi soljuvaksi, mitä en ihan vielä hallitse. Erityisesti hidas rytmi ja käännöksissä oikea rytmittäminen on vielä vähän hakusessa. Mutta siis tiedä kyllä mihin mun pitää pyrkiä, jotta Jeriko pystyy toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. :) Ei siis kuin takaisin sorvin ääreen ja uutta matoa koukkuun! ;)

torstai 3. toukokuuta 2012

Ikävä emäntä yrittää sabotoida koiran työskentelyä... vaan koira ei mene lankaan! ;)

Kävin tänään tekemässä Jerikolle metsäjäljen Sorilan perukoille Kalliojärventöyräälle. Jälki oli aikas pitkä, sekosin laskuissa vaikka kuinka monta kertaa, mutta kyllä sillä pituutta oli varmasti vähintään 500 metriä, ehkä lähemmäksi 700 metriä.. Keppejä oli kuusi. Kulmia jos nyt muistan oikein 7. Jäljellä oli kalliolle kiipeämisiä, kalliolta laskeutumisia, puunrunkojen ylityksiä yms yms. Ei siis mikään ihan helppo jälki. Jälki vanheni noin tunnin.

Jäljen vanhetessa tein sitten esineruudun. En voinut vastustaa kiusausta käyttää taas hankalampaa maastoa joka sopivasti oli auton pysäköintipaikan vieressä. Maasto nousi siitä alkuun loivemmin ja sitten ihan jyrkkänä kalliona ehkä 7 metriä tien tasosta. Maasto oli siis melkoisen hankalaa, niin tuuliolosuhteiden kuin fyysisen rasittavuudenkin osalta. Miksi sitten tein näin vaikean treenin? Koska mulla on pohjaton luotto Jerikoon.. ;D

Esineetkin vein ruutuun valmiiksi, toki auton ikkunasta Jeriko näki sen verran, että touhuan jotain siellä. Kuitenkaan Jeriko ei voinut paljoa nähdä, kun häkki on eri puolella takakonttia eikä Jeriko siis päässyt kunnolla nenä lasissa katsomaan.

Ensimmäienn esine oli tekoturkis-pala. Sen vein lähelle vasenta takakulmaa minne joutui ihan kunnolla kiipeämään. Toinen esine vanha käyttämötän koirien palkkiopussi, sen vein aika lähelle ruudun keskipaikkeille melko ison kumpareen taakse. Kolmas esine lypsykoneen tatti vai mikä lie sen nimi on. :D Sen vein 3/4 matkaa lähelle oikeaa sivurajaa rinteeseen. Ensimmäinen, jota pidin maastollisesti niin vaikeana että mietin nouseeko ollenkaan, kun oli niin korkealla ja perällä, nousikin tuossa tuokiossa, ei mitään ongelmaa. :) Herkkupussi sen sijaan ei meinannut nousta millään ja lähetin sitten välissä nostamaan sitä tappia. Sitäkin Jeriko joutui vähän hakemaan, mutta nousi kuitenkin kivasti. Sitten varmistin itselleni missä herkkupussi on ja lähetin vielä kerran. Jeriko lähti aina vähän vinoon eikä tuntunut saavan siitä hajua sitten millään, mutta lopulta sopivasti oikealta kutsusta takaisin päin tullessa saikin lopulta hajun siitä, tarkensi ja nosti.

Huh! Vaikea treeni, mutta ei ollenkaan epäonnistunut. Ihan hyvä harjoitus, kun välillä kokeillaan kestokykyäkin. ;) Ensi kerralla voisi kuitenkin tehdä vaihteeksi jotain simppelimpää.

Odoteltiin sitten autolla vielä hetki ja Jeriko sai levätä ennen jäljelle lähtöä. Janalta Jeriko nosti takajäljen ja lähti sitä porskuttamaan, astuin sitten liinan päälle ja odotin että lähtee itse oikeaan suuntaan. Alkua lukuunottamatta menikin sitten todella hyvin! Jeriko jäljesti tosi hyvällä tahdilla, ei liian lujaa mutta ei liian hiljaakaan. Tosi hyvin keskittyen ja tarkasti otti kulmat. Makkaroita oli muutamia janalla, kulmissa ja keppien kohdalla. Joitain yksittäisi laitoin suorillekin. Joitain makkaroita Jeriko sitten sieltä napsikin, välillä taas jätti kulmissa ihan omaan arvoonsa, mutta työskenteli silti tarkasti.

Jotenkin oma pää oli tänään ihan jäässä. Jossain vaiheessa, kun oltiin jo pitkän matkaa menty, olin varma että Jeriko oli harhautunut jäljeltä, oikaissut ja sitten mennyt takajäljelle. Jotenkin olin mielestäni ihan varma, ettei jälki voinut enää siinä kohtaa lähteä syvemmälle metsään vaikka Jeriko sinne päin porskutti. Kulmamerkin kohdalta (joka mun mielestä oli sitten takajäljellä) Jeriko kääntyi vasemmalle eli tien suuntaisesti metsään, ja pari kertaa mä pysäytin Jerikon ja kutsuin takaisin kulmamerkille nostamaan jälkeä. Jeriko tarkisteli kulman seutua oikealle (takajälkeä mun nähdäkseni, todellisuudessa ei jälkeä ollenkaan) ja kääntyi taas samaan suuntaan kuin alunperinkin eli vasemmalle. Aattelin sitten, että antaa nyt mennä ja katsotaan koska Jeriko tajuaa olevansa hukassa. Tosi asiassa mentiin hetken matkaa kunnes mä tajusin olevani väärässä ja että koira on oikeassa. :D Että osaakin ihminen olla tyhmä, tulee mieleen se ratatreenin hakukaaren "korjaus", kun Jeriko oli pysähtynyt ihan oikeaan kohtaan.

Tämänkin sähläyksen jälkeen Jeriko jatkoi jäljestystä oikein hyvin. Tosin sen verran sitten herpaantui että yksi keppi jäi siinä kohtaa (toiseksi viimeinen siis). Kutsuin Jerikon takaisin nostamaan sitä, olis tietty voinut antaa ollakin, koska itse olin Jerikon kuitenkin juuri sitä ennen sekoittanut, mutta ei siitä nyt varmaan ollut haittaakaan nostattaa sitä. Jeriko jatkoi hyvällä työskentelyllä jäljen loppuun saakka. Ai kun olin tyytyväinen! :))

Muistaakseni Jeriko oli nostanut kaikki kepit, mutta siinä sitten kun taskuja kaivelin en löytänyt kuin viisi. Autolla sitten tajusin, että taskuista puuttui myös yksi pieni pakasterasia, molemmat varmaan sitten tippuneet jonnekin sinne.. Huoh, pitäisi uusia pakasterasioita hommata, kun olen niitä hukkaillut eikä ole enää kuin kaksi.
Mutta siis todella hyvä jälki, ei voi muuta sanoa! Paljon vaikeampi kuin alokasluokan jäljet yleensä (ainakin mun tietääkseni) ja Jeriko selvitti sen tosi hyvin! :) Melkein tekis mieli alkaa katsomaan kisakalenteria, koska ei tässä kauaa mene kisavalmiuteen. Toisaalta, esteet ja eteenlähetys on aivan alkutekijöissään vielä, joten maltan mieleni.. ;)

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Agilitypäivitystä + vähän muutakin ;)

Agilitystä en ole tarkemmin tainnut hetkeen päivitellä. Siitä onkin jotenkin hankala selostaa, kun pitäisi aina oikeastaan olla ratapiirros nähtävänä, että voisi kunnolla ymmärtää mistä puhutaan. :)
Tänään jatkui kuitenkin Ylökk:n treenit ja kesäkausi alkoi, Mutalan kentällä siis treenattiin. Tällä kertaa ryhmää vetää Elina Järvenpää, jonka kanssa talvella treenattiin samassa ryhmässä. Tai siis hän treenasi samassa ryhmässä nuoremman koiransa kanssa ja edistyneemmässä ryhmässä vanhemman kanssa. :) Sinänsä on jännää olla hänen ohjattavanaan ja ainakin tämän päivän treenit oli tosi kivat! Koirakoita oli paikalla vain kolme, siis kaksi meidän lisäksemme, joten treeniaikaakin riitti hyvin. ;)
Tuija pääsi myös Ronjan kanssa samaan ryhmään, joten voidaan jatkaa samoilla kimppakyyti-systeemeillä kuin aikaisemminkin, säästää loppujen lopuksi huomattavasti kun toiselta puolelta Tamperetta ajelee Ylöjärven perälle..

Tosiaan, tänään oli hauska treeni. Melko yksinkertainen ja suoraviivainen rata, joitain tarkempia ohjauskohtia ja ennen kaikkea vauhtia riitti! Sama rata tehtiin ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Tässä treenissä viimeistään kävi selväksi, että Jerikolle sopii tosi hyvin takaakierrot niin että lähetänkin sen hypyn jälkeen kiertämään vastakkaisen puolen siivekkeen ja sieltä mukaan. Jerikolla säilyy vauhti hyvin ja hyppylinjat todella hyvät! :) Toinen toimiva juttu on saksalainen. Vielä viime kesänä en oikeestaan tajunnut koko ohjausta, mutta sekin on osoittautunut hyvin Jerikolle sopivaksi ohjaukseksi takaakierrolle, jossa vauhti säilyy perus siivekkeen kiertoa tai niistoa paremmin. Paikkansa toki jokaiselle ohjaukselle, mutta siis nämä meillä toimii tosi hyvin! :) Jeriko oli muutenkin ihan täpinöissään ja vauhdissa, siinä määrin että varsinkin ensimmäisellä vuorolla rimoja tippui, mutta siis tosi hyvä muuten. Ihan ekalla kierroksella keinu oli todella upea, Jeriko oikein syöksyi keinun päähän matalana. Muilla kerroilla ei mennyt ihan niin näyttävästi, mutta ihan jees kuitenkin. :)
Mitäs vielä? Välistä vedot hypyillä ja takaakierrätykset samalla linjalla olevilla hypyillä sujuu Jerikolta oikein hyvin, kun se on niin kuuliainen mun ohjaukselle. :)
Meillä onkin sitten ensi lauantaina seuraavat agilitykisat. Toivotaan, että sielläkin menee näin hyvin! :)

Alkulämmittelyiden jälkeen ennen rataan tutustumista otettiin muutama toisto harjoitus pk-hypyllä. Ensin 70 cm muutaman kerran edes takaisin, niin että palautti lelua samalla. Sitten 80 cm pari kertaa ja lopuksi 90 cm yksi toisto ja vain suora hyppy eteen ilman paluuhyppyä. Ehkä tuli tässäkin jo otettua turhan monta toistoa putkeen, mutta hienosti kyllä meni. Jeriko hyppäsi esteen itsevarmana ja hyvällä tekniikalla, paluuhypyissä Jeriko joutui välillä korjaamaan ponnistuskohtaansa, mutta teki sen itsenäisesti ja ylitti esteen silti hyvin. Luulen, että Jerikolla on nyt jo niin paljon parempi lihaskunto ja hyppytekniikka kuin viime kesänä, että metrinen ylittyy (ainakin hyvällä alustalla) kapuloineen. Sitä nyt sitten pitäisi käydä Mutalassa treenailemassa, kun se on lähin paikka missä on harjoituseste. Kyötikkälän kentällä uskaltaa metristä ylipäätään ottaa vasta, kun Jeriko on siitä todella varma, koska nurmi vaan on ponnistusalustana tosi paljon huonompi kuin kova kivituhkakenttä.. =/

Ennen ensimmäistä omaa vuoroa tehtiin kentän laidassa myös pientä tokoa. Jeriko oli todella hyvässä vireessä, perusasentoon sinkosi todella vauhdikkaasti ja ennen kaikkea äänettömästi! Tein hieman sitten kaukkareita samalla, kun Tuija ja Ronja oli radalla. Ensin ihan vaan jätön jälkeen odotin, että Jeriko pitää kontaktia muhun häiriöstä huolimatta ja palkkasin siitä eteen. Sitten pyysin yhtä istumaan tai seisomaan nousua ja siitä palkka, ihan kymmenen metrin etäisyydellä tämä. Sitten tein vähän tavallista pidempääkin sarjaa noin 5 metrin etäisyydellä ja ai kun oli hyvä! Jeriko teki siis tosi hyvällä vireellä myös kaukkarit, oikein iloisena ja skarppina, ei ollenkaan paineistunut häiriöstä ja vaihdot oli puhtaat! Kyllä se vaan osaa, nyt vaan saman tyyppistä treeniä enemmänkin ja kaukkareihin hyvää fiilistä. Kyllä se seuraava koe onnistuu! :)

tiistai 1. toukokuuta 2012

Pohjanoteeraus

Tänään oli sitten se koe, kun viimeistään olisi pitänyt saada ykkönen, Ikaalisissa Juha Kurtti tuomarina. Lauantain meiningillä oltais varmasti ykkönen saatukin, mutta tänään menikin sitten liikkeitä vähän enemmän metsään. En ollut muistanut ladata kameran akkua ja se loppui melko pian seuraamisen alun jälkeen. Matti kuvasi sitten loppuja kännykällään.

Paikkamakuu 10: vaihtoi toiselle lonkalle jossain vaiheessa ja käytti päätä maassa kerran.

Seuraaminen 8: alussa tosi haahuilevaa ja huonoa, sitten vähän paransi, mutta tosi pitkän hitaan kävelyn pätkän aikana kyllästyi taas. Loppu seuraaminen jo ihan ok.

Liikkeestä istuminen 0: No, nytpä sitten varmistelin ja katsoin kunnolla minkä asennon Jeriko ottaa, siinä tuli siis vartaloapuakin mukaan. Ja Jeriko kävikin maahan. Eli siis varmistelu on kyllä jatkossa edelleen poissa vaihtoehdoista, kävelen vaan ja annan käskyn ja toivon parasta. Tolla varmistelulla ei päästä mihinkään, kun en ole sitä koskaan tehnyt ja Jeriko menee siitä vielä enemmän hämilleen.

Luoksetulo 10: Olihan se ihan hyvä. Samanlainen kyllä kuin lauantaina. Verratkaapa pisteitä... =/

Ruutu 10: Jeriko katseli ensin kehänauhan takana olevaa koirakkoa. Jeriko otti muutenkin kokeen aikana hirveesti häiriötä  ympäristön koirista. Ensin virittelysanalla ei luopunut koiran katselusta, mutta pienellä a-a -huomautuksella ja uudella vihjeellä merkkasi törpöt ja suoraan hienosti meni ruutuun. Aivan hieno suoritus kieltämättä. :)

Hyppynouto 10: Samanlainen kuin lauantaina. Vertaa pisteet..

Metallinouto 8: Nyt jouduin tähän antamaan tuplakäskyn.

Tunnari 0: En tosiaan ehtinyt lauantain jälkeen ottaa mitään treeniä. Olisi pitänyt edes tämä ottaa, kun siellä oli tunnarin kanssa hämminkiä. En tiedä miksi, mutta jotenkin olen koko ajan kauheen epävarma ollut saako kääntyessä sanoa mitään käskyä, vaikka olen kyllä ihan itse lukenut että saa. Mutta silti, en nyt antanut, ja asia oli siitä syystä Jerikolle epäselvä, kääntyi mukana, mutta tajusi kyllä sitten mikä on homman nimi. En tiedä mikä Jerikon pään niin sekoitti, tuuliko se oli, mutta Jeriko merkkasi ensin oman, maistoi viereisen, otti oman ja tiputti sen muiden sekaan, haisteli ja maisteli muita.. Siis jatkoi vaan haistelua ja maistelua niin, että tunnarikapulat muodosti kasan keskenään. "Jeriko, oma" -muistutuksella lopulta toi OMAN. Mitä toi kaikkien maistelu oikein oli olevinaan??

Kaukkarit 0: Sama sarja kuin lauantaina, istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan. Kolme ensimmäistä vaihtoa hienot, mutta sitten Jeriko liimautui ihan totaalisesti maahan ja peli oli menetetty.

Kokonaisvaikutus 9: Melko hyvä, mutta koira olisi saanut osoittaa hieman enemmän innostusta tekemiseen.

Kolmostulos 197 pistettä siis tuli. Lauantaisella toiminnalla olisi aivan selvä ykkönen tullut. Pikkasen kyllä ketuttaa, että suoritusten piti mennä näin päin, olisi sitten lauantaina otettu nolla ja tänään ykkönen. Ja onhan se aika kamalaa, kuinka suuri ero tokotuomareiden välillä on.

Päällimmäinen ajatus kokeesta lähtiessä oli, että tekis mieli luovuttaa ja jättää se Orivedenkin koe väliin johon olen jo ilmoittautunut. Kirjoitinkin jo pitkät pätkät koevireestä ja siitä kuinka Jeriko näyttää kokeessa siltä ettei ollenkaan tykkää, mutta sitten videoita katsottueni olen hieman ymmälläni. Ei se näyttänytkään ollenkaan niin pahalta kuin tuntui. Kuvittelenko siis vaan asian pahemmaksi, vai tunnenko vain koirani niin hyvin, että siinä vieressä ollessa aistin kyllä sen hermostuneisuuden, mitä ei sitten videolta kauempaa enää näkiskään..? Siis nyt mä en tiedä enää ollenkaan mitä ajatella. Tässä videota leikkaamattomana niin, että välivaiheetkin näkyy.













Vire ja meininki on erilainen kuin alemmissa luokissa, mutta ei välttämättä ainoastaan huonolla tavalla.. Koevireessä on kyllä edelleen parantamisen varaa, mutta ei se niin toivottomalta näytä kuin ajattelin. Seuraaminen ei kuitenkaan ole ollenkaan sellaista korkeavireistä hienoa seuraamista, josta olen ollut niin ylpeä, vaan haahuilevaa laahustamista ja vain paikoin vähääkään sen tyyppistä kuin aikaisemmin. Esim. liikkeestä istumisen valmistelevassa seuruussa tai ruudun seuraaminen on kuitenkin sitä mitä toivoinkin.

Toisaalta kuitenkin se on tosiasia, että Jeriko ei koepaikalla leikkinyt kokeen jälkeen ollenkaan, pyrki vain mun syliin. Siinä sitten sylittelin ja "lohduttelin" koiraa ja voin sanoa, että tuntui pahalta. :( Kuitenkin sitten taas heti jälkikäteen koko asia oli ihan täysin Jerikolta unohtunut. Onko sillä siis paska fiilis kokeessa vai mitä tää on? Vai onko mun sylittely muuten vaan parempi palkka kuin leikki, ei niinkään merkki suuren suuresta ahdistuksesta niin kuin sen tulkitsin..?

Olen kyllä hieman ymmälläni, toivonkin että varsinkin Jerikoa yhtään tuntevat ja treeneissä nähneet ihmiset (ja muutkin totta kai!) kommentoisi miltä toi meno teidän mielestä näyttää. Pitäisikö mun olla suuresti huolestunut koevireestä ja siitä että Jeriko ahdistuu (?) kokeissa ja lopettaa kokeissa käyminen sen vuoksi, vai kuvittelenko vain?

On mulla kuitenkin suunnitelmakin. :) Oriveden kokeeseen on nyt reilu kaksi viikkoa. Ennen sitä pitäisi tehdä hauskoja yksittäisi treenejä tunnariin, kaukkareihin ja noutoliikkeisiin nopeutta hakien. Toisaalta pitäisi myös tehdä kokeenomaista treeniä ja ketjuttaa liikkeitä takaperin, niin että paremmin pikku hiljaa totuttaisi palkkaamattomuuteen. Aika lyhyt aika kyllä mihinkään maltilliseen totuttamiseen, mutta jotain sellaista ainakin..