Tervetuloa Troija

Jerikon ja Mandin pennut kasvoi ja kehittyi, ja jossain vaiheessa mulla vahvistui päätös, että yksi pennuista muuttaa meille. Tämä saattaa olla aika ainutlaatuinen tilaisuus saada Jerikon jälkeläinen itselle kasvamaan, ja kun Mandikin vielä oli kovasti omaan mieleen ja paljon samanlaisia ominaisuuksia omaava, joten olisihan tämä tilaisuus ollut vaikea ohittaa. Jeriko vaan on omaan käteen niin sopiva ja kun sillä ikää alkaa tulemaan eikä PK-harrastuskoiraa ole taloudessa edelleenkään, niin "pakkohan" se oli ottaa vaikka neljättä koiraa en sinänsä määrällisesti olisi välttämättä halunnutkaan.

Jo synnytyksessä mun huomio kiinnittyi toiseen pojista, joka viipelsi jo silloin hyvin määrätietoisesti Mandin nisälle. Pentujen kasvaessa tämä urospentu ja yksi nartuista vaikutti mun silmään kaikkein rohkeimmilta ja alkoi tuntumaan hyvin vahvasti siltä, että tämä poika olisi mun valittu. Viime viikolla pennut kävi pentutestissä ja hieman yllättäenkin testissä tämä narttu nousi kuitenkin esiin vielä enemmän, vaikka kivasti suoriutui myös tämä urospentu ja kaikki muutkin. En siitä silloin heti ajatellut mitään sen kummempaa kuin kiinnitin vaan asiaan huomiota. Kuitenkin sitten kasvattajan kanssa tuloksia läpi käydessä toistui se asia, että tämä narttupentu on ollut muutenkin kuitenkin etunenässä menossa vaikka niinä hetkinä kuin itse pentuja oli nähnyt tuli minulle aika tasainen vaikutelma.

Ja sitten aloin miettimään, että jospa sitten kuitenkin tälleen "vannoutuneelle" uroskoira-ihmiselle tulisikin narttu. Ja kun annoin sille ajatukselle edes mahdollisuuden, kävikin nopeasti aika itsestäänselväksi, että kokonaisuudenkin kannalta se voisi olla parempi vaihtoehto kuin neljäs uros. Ukko on jo kastroitu ja Jupiterin voisi hyvinkin kastroida myös, Jerikon taas saa helposti hoitoonkin melkeinpä mihin vaan niin kauan kun siihen ylipäätään olisi tarvetta. Ajatellen sitä, että haluaisin pennusta kasvavan mahdollisimman itsevarma aikuinen koira, voisi narttu myös olla "varmempi" valinta, koska uroksilla on vähän ollut taipumusta jäädä Jerikon auktoriteetin alle. Lisäksi Jupiteria ajatellen pienellä ikäerolla otettu toinen uros voisi myös aiheuttaa kasvaessaan konflikteja tai ainakin Jupiterille turhaa painetta.

Näin meille sitten muuttikin narttupentu, joka sai nimekseen Troija. :) Näin ensimmäisen iltapäivän kokemuksen perusteella se on hyvin reipas pentu, joka tutkii ympäristöään itsevarmana eikä pienistä hätkähdä. :) Troijan mukana meille tuli hoitoon muutamaksi päiväksi myös Troijan veli (se toinen urospentu, ei se jota olin harkinnut) ettei velipojan tarvitse olla yksin kasvattajan luona vaan saa vielä nauttia (?) siskon ja muiden koirien seurasta. :D Isot pojat on ottaneet tulokkaat niin kuin olettaa saattoi: Jeriko jurnuttaa eikä halua pentuja lähelleen, Ukko suhtautuu neutraalisti ja Jupiter ottaa ystävällistä kontaktia ja on vähän jo leikkiäkin yrittänyt viritellä Troijan kanssa. :)

Koiratanssia

Jeriko korkkasi tänään Liisa-Idan kanssa viralliset HTM-kisat uudella musiikilla ja ohjelmalla. Uusi musiikki on tuntunut toimivan Jerikolle paljon paremmin kuin möllikisoissa käytetty ja oikean puolen seuraaminenkin on parantunut huomattavasti, joten hyvillä mielin kisoihin.

Ennen kehään menoa Jeriko oli hyvällä meiningillä Liisa-Idan kanssa, mutta jotenkin kuitenkin sivusta katsellessa ajattelin, että voisiko olla vähän matalammassa vireessä ja sen vuoksi menin ehdottamaan Liisa-Idalle, että palkkaa Jerikoa pari kertaa ruualla eli possun suikaleilla joita Liisa-Ida oli paistanut tätä varten.

VIRHE! Jeriko tykkäsi possun suikaleista niin paljon, että päätti alkaa tarjoamaan kaikenlaisia temppuja ja siinä jo näki, että nyt meni vähän mönkään tämä ajatus, kun into nousi aivan liikaa. Esityksen alun Jeriko sai vielä pidettyä mölyt mahassa, mutta sitten oikealle puolelle siirtyessä ja sen jälkeen Jeriko päätti kommentoida oikein kaikuvin haukuin. Onneksi haukut sitten loppui kuitenkin ja Jeriko keskittyi kyllä tekemiseen hyvin ja ilme oli sinänsä todella hyvä. Vielä tarkkuutta tarvitaan lisää (ekoissa sivuaskelissa Jeriko alkoi veikkailemaan jalkojen väliin tulemista, ja oikean puolen seuruu paremmaksi), ja sitten samalla ilmeellä, mutta hieman matalammassa vireessä, niin hyvä tulee! :)

Tuomarointi oli erittäin hyvää, tarkkaa ja laadukasta. Kolmen tuomarin keskiarvona teknisiä pisteitä tuli 80,67 ja taiteellisia 82 eli yhteen KUMA:n arvoisesti 162,67p. :)

Pennut kävi maanantaina Pekka Korrin pentutestissä. Oli kyllä hyvin mielenkiintoista nähdä nyt ekaa kertaa minkäänlainen pentutesti. Pieniä eroja pennuissa tuli esiin vaikka arkisissa tilanteissa onkin hyvin tasavahvaa ja reipasta sakkia. Testi teki siis tehtäväänsä. Päästiin testiä varten Jerikon isän Coxin omistajien luokse ja samalla oli kiva nähdä Coxia ja puolisisko Colaa, ja käydä Mandin kanssa yhdessä lenkilläkin.

Keskiviikkona pennut tuli vielä meillä käymään ja vietiin niitä yksitellen vanhaan päätaloon katselemaan vielä reaktioita. Tästä sai vielä vähän lisää osviittaa pentujen rohkeudesta ja siinä olevista eroista.

Mutta on kyllä mahdottoman kivoja pentuja, ei voi muuta sanoa. :) Saa olla tyytyväinen ja toivon mukaan kaikista myös kasvaa reippaita ja vietikkäitä aikuisia koiria joiden kanssa harrastamisesta saa uudet omistajansa nauttia. :)

Hyvä viikonloppu

Viikonloppu lähti hyvin käyntiin perjantaina, kun kävin hakemassa Annelta keritsintä lainaan ja samalla treenaamassa. Olin viime syksynä nohevana tyttönä ajatellut, että minäpä tästä vähän keritsintäni huollan ja putsaan; purin koneen ja puhdistelin ja mielestäni kokosin ihan samoin takaisin. Kyllähän kone kävi ja päällisin puolin ok, mutta ei leikannut ollenkaan normaalisti vaan päinvastoin runsaasti vaan haavoja nahkaan, joten jouduin viime viikonloppuna jättämään sen leikin kesken. Anne onneksi sitten tarjoutui lainaamaan konettaan, joten pääsin sitten tänään aloittamaan kerinnät (kun eilen päivystin koko päivän).

Mutta se paimennus. Olin suoraan sanottuna jo aika epätoivoinen ja paimennusmasennuksessa sitä ennen. Jupiter on todella herkkä ja sillä on hassuja herkkyyksiä joista olen kirjoitellut ennenkin. Jakotreeneissä ei olla oikein edistytty, kun Jupiter paineistuu niin kovasti siitä jos hätistän lampaita tai ylipäätään vaikutan niihin. Sitten kun saan välin luotua, niin Jupiter on jo liuennut niin kauaksi ettei millään ehdi väliin, jollei peräti häipynyt kokonaan paikalta. Silloin ei jaot oikein tahdo onnistua.

Jupiterin kanssa saatiin nyt kuitenkin todella hyvä treeni Annella! Annen lampaat erkani toisistaan paljon herkemmin kuin lampaat meillä kotona. Ekalla kierroksella lampaita oli enemmän (15?) ja ne erkani tosiaan tosi paljon kivemmin kuin omat viisi treenilammasta. Sain Jupiterilla useamman onnistuneen jaon tällä porukalla. Toinen vuoro tehtiin neljällä lampaalla ja nyt saatiin jakoa onnistumaan niilläkin hienosti. Ajeltiin myös lampaita rauhalliseen tahtiin ettei mene pelkäksi juoksenteluksi ja Jupiter piti hienosti kyllä ajopaikkaansa sivussa lampaita jarruttaen. :)

Aloinkin siinä miettimään, että ei ehkä ole fiksu ratkaisu jättää vain 5 lampaan treeniporukkaa astuttamatta, vaan olisi parempi kun niitä olisi enemmän, kymmenkunta. Sitten korkeintaan muutama astutettavana. Keventäisi noita talviakin, mutta toki sitten tulee myös vähemmän lihaa... Mutta tätä tarvitsee sitten ensi syksynä todella miettiä.

Tänään meille tuli Jerikon pennut (ja Mandi) kylään. Pennut sai haistella erikoisia hajuja ja käytiin lampolassa katselemassa maailmaa. Siellähän on kaikenlaista rapisevaa paperipussia ja suuksäkkiäkin, mutta reippaasti pennut siellä kuljeskeli. :) Jeriko otettiin ulos pentujaan tapaamaan myös, mutta ei kyllä juuri arvostanut. Toinen urospennuista innostui seurailemaan iskää melkotavallakin ja lopulta eksyi Jerikon naamalle Jerikon makoillessa maassa, ja sai siitä tiukan huomautuksen. Voi olla, että pikkupoika joutuu tottumaan kovaan kuriin jatkossakin. :D

Ukko ja Jupiter sen sijaan oli erittäin innoissaan pentulaumasta. Ukko kävi huolellisesti haistelemassa jokaisen häntä rauhallisesti heiluen. :)

Pentujen ja vieraiden lähdettyä kerin kuusi lammasta pika pikaa ja oli kyllä mukava, kun nyt sujui toimivalla koneella entiseen malliin. Kerintöjen jälkeen hallille treenaamaan Jerikon kanssa koiratanssia. Oikean puolen seuraaminen on lähtenyt sujumaan huomattavasti paremmin ja siihen on alkanut löytymään vähän samaa fiilistä ja ilmettä kuin vasemmallakin puolella, joskaan ei kuitenkaan ihan tietenkään. Jeriko oli nyt tosi hyvällä ilmeellä myös Liisa-Idan kanssa tekemässä, tosi hienoa! :)

Jupiterkin teki pienen agilitytreenin. Keppejä ensin muutamia toistoja ja sitten keinut niin, että siivekkeet oli molemmin puolin alastuloa ja Jupiter sai sitä paukutella ja hakea paikkaa muutaman kerran. Sitten kokonaista keinua ja sehän alkoi toimimaan! Tein siis yksin eikä kukaan pitänyt keinua tai hidastanut sitä, vaan Jupiter nyt alkoi itse hoksaamaan miten se keikkaa ja otti sitten nopeasti oikean loppuasennonkin eikä edes tuntunut jännittävän! Ihana harppaus eteenpäin!

Näillä fiiliksillä sitten kohti ensi viikkoa. :)

Kevättä

Koko lopputalven kun sitä toivoi, että lumet ja ladut vielä vähän aikaa säästyisi, niin nyt kun hiihtokausi on jätetty henkisestikin taakse, niin pääsee taas iloitsemaan keväästä ja sen tuomista mahdollisuuksista.

Parasta lumien sulamisessa on kyllä jälkitreenit Jerikon kanssa. Ylivoimaisesti parasta. Metsäjälki on se Meidän Juttu, mutta koska hyppyesteongelmista johtuen ei varmaan enää pk-jäljellä startata ja keskitytään erikoisjälkeen, niin myös treenit täytyy tehdä pellolla. Oli alusta kuitenkin mikä tahansa, niin Jerikon jäljestämisen seuraaminen on vaan parasta. Oma sielu lepää. Jo jäljelle lähtiessä sydämessä vähän läikähti, kun Jeriko valjaat päälle saatuaan nosti heti vanhan tutun jälkimestarivireen. Olin valinnut vähän pahan alustan, juuri sulaneen pellon, joka oli aivan mutainen/savinen niin, että mun saappaat ja Jerikon tassutkin keräs välillä isot painavat paakut mutaa.  Eikä se kasvillisuuden puute ainakaan helpommaksi kevään ensimmäistä jälkeä tehnyt. Mutta se ei kyllä Jerikoa häirinnyt yhtään vaan se puksutti tuttuun tyyliin menemään. Ilmaisutkin oli hyvin muistissa. :)

Ja jos Jeriko loistaa jäljellä niin Ukko loistaa uuhien ja karitsoiden siirtelyssä. Piti viikonloppuna työnnellä paali lampolaan sisälle ja siirtää lampaat ulos pois alta siksi aikaa. Ukko on mun koirista kyllä ehdottomasti paras tässä hommassa ja oikeastaan ainut joka ylipäätään siihen pystyy. Sillä on niin rauhallinen tyyli ja se osaa höllätä painetta niin hienosti, että uuhet ei hermostu siihen ja ala puolustamaan karitsoita. Ukko myös ohjailee todella lempeästi ja kuitenkin varmasti myös karitsoja, jotka ei vielä paimenkoirasta oikein ymmärrä. Tämä on vahvinta Ukkoa. :)

Käytiin sunnuntaina katsomassa pentuja ja pennut pääsi ekaa kertaa ulos. On kyllä hyvin reipasta porukkaa, ei voi muuta sanoa! Hännät tötteröllä kaikilla, yksi nartuista ja toinen uroksista vielä erityisesti itsevarmasti irtosi muusta porukasta tutkimaan ympäristöä. Ja aivan törkeän söpöä porukkaa! Ne on perinyt kyllä vanhempiensa parhaita puolia. :)

Jerikon kanssa treenailtu myös HTM:ää. Oikean puolen seuraaminen vahvistuu pikku hiljaa, mutta on edelleen vähän kesken. Liisa-Idan kanssa Jerikon vire ei ole vielä sitä parasta Jerikoa, välillä menee vähän löysäilyksi eikä se selvästikään ole ihan varma, että pitäiskö tässä työskennellä oikeasti vaiko ei.. Mutta eiköhän se sieltä löydy.

Jupiter on päässyt vähän fiilistelemään paimennusta, mutta ihan kovasti vielä ei treeniaitaus kestä paimennusta ettei mene pinta velliksi. Vähän turha sähäkkää ja jännittynyttä oli meininki sekä koiran että lampaiden osalta. Toimintaan täytyy yrittää löytää paremmin rauhaa. Varsinkin koska tarkoitus on ollut kuitenkin vappuna jo aloittaa kisailua... :D

Sprintti-SM ja Jerikon pennut

Jerikon ja Mandin pennut syntyivät viime keskiviikkona. Pääsin synnytykseen mukaan, tosin kolme ensimmäistä syntyi niin tiheillä väleillä, että kolmas pullahti ulos juuri kun tultiin sisälle. Neljäskin syntyi melko pian tähän perään, mutta sitten tulikin pidempi tauko. Siinä alkoi jo ihmisiä vähän hermostuttamaan, kun taukoa oli reilu kolme tuntia, mutta Mandin ulkoilutuksen jälkeen syntyi viides. Pieni tauko taas ja sitten syntyi kuudes. Yhteensä kolme narttua ja kolme urosta. Mandi hoiti pennut aivan erinomaisesti alusta lähtien. :) Viimeisenä syntynyt pentu oli syntyessään jo muita jotenkin vaisumpi, mutta lähti sitten kuitenkin liikkeelle ja meni imemään. Syntyi ehjässä sikiöpussissa ja oli pennuista isoin eikä päällisin puolin mitään vikaa. Tämä pentu kuitenkin hiipui perjantaina ja kuoli pois. :(

Tämän jälkeen kuitenkin viiden muun pennun kanssa on mennyt erinomaisesti, pennut on virkeitä ja kasvaa hyvin. :) Kaikille pennuille näyttäisi myös olevan kodit tiedossa, joten hyvältä näyttää. :)

Pentu 1, uros

Pentu 2, narttu

Pentu 3, uros

Pentu 4, narttu

Pentu 5, narttu

Lauantaina oli Mäntyharjulla valjakkohiihdon sprintti-SM -kilpailut. Itse en päässyt edes paikalle, koska olin hautajaisissa. Ilona kuitenkin kilpaili Jupiterin kanssa ja Marja Ukon kanssa. Marjalla sattui pari harmillista kaatumista jäisellä ladulla, jonka vuoksi Ukko ja Marja tippuivat ensimmäisestä välierästä ulos. Hauskaa kuitenkin oli ollut! :)

Ilona ja Jupiter sen sijaan ottivat kunnolla osaa mitalitaistoon! Välierissä kävi ikävä törmäys/puremayrityshärdelli heti lähdön jälkeen, jota Jupiter säikähti ja kun toisessa lähdössä Jupiterin ja Ilonan eteen vielä kaatui toinen koirakko, niin herkkä poika ei sitten uskaltanutkaan finaalilähdössä lähteä vetämään muiden koirien väliin vaan antoi ensin kunnon etumatkan kaikille ennen kuin lähti käyntiin. Ilona ja Jupiter saikin sitten ohitella kolme muuta koirakkoa ja saavuttivat kahden kärkeä, mutta kiinni ei enää ollut mahdollisuuksia saada. Tuloksena kuitenkin hienosti SM-pronssia todella kovatasoisessa kisassa! :)

Kuva: Pia Riiheläinen

Kuva: Pia Riiheläinen

Kahden viikon päästä onkin sitten Kuhmossa "normimatkojen" SM-kisat. Nyt on siis nokka kohti niitä kisoja ja pieniä treenejä vielä ehditään tekemään.

Pentuja tulossa!

Tässä on eletty todella jännittäviä aikoja astutuksen jälkeen ja kaikki jännitys kulminoitui tähän päivään: ultrapäivään. Jännitys siitä, että jos pentuja ei olisi taaskaan tulossa oli lähes sietämätön. Toivoin totta kai muutenkin, että pentuja tulisi, mutta erityisesti Mandin kasvattajan, omistajan ja Mandin itsensä vuoksi toivoin todella kovasti, että nyt tärppäisi eikä joutuisi enää vuoden päästä (niin pitkät juoksuvälithän Mandilla on ollut!) yrittämään 5-vuotiaan kanssa uudelleen.

Onni olikin suunnattoman suuri, kun tuli uutinen, että Mandi on ultrassa todettu tiineeksi! Ainakin viisi pentua tulossa, joten nyt vaan toivotaan, että lopputiineys ja synnytys menee hyvin ja saadaan hyvän kokoinen pentue maailmaan. :)

Itse ainakin odotan pennuista vanhempiensa perusteella melko itsenäisiä ja itsevarmoja, aktiivisia ja työskentelyä rakastavia oivallisia harrastuskavereita moneen lajiin. Jos tällainen kiinnostaa, niin kerron itse mielelläni lisää Jerikosta (sabina.lahteenmaki@gmail.com) ja Mandista (Kautuksen Blenda) voi kysellä Mandin kasvattajalta (nanna.aho@gmail.com) tai omistajalta riekkiemmalotta@gmail.com). :) Yhdistelmän tiedot myös SBCAK:n pentuvälityksessä.

Hurjasti kirjoitettavaa

Hurjan pitkä päivitysväli, eikä oikein tiedä mitä kaikkea kirjoittaisi.

Vetotreenit Ukon ja Jupiterin kanssa ovat olleet vähissä, kun pyöräilykelit loppui ja odotellaan vähän hiihtolatujen avaamista treenilatujen osalta. Kerran ollaan käyty vetämässä kicksparkilla joulun alla ja toiveena olisi käydä vielä uudelleen vaikka ensi viikonloppuna. Joulun alla tehtiin siis yhteistreeni Liisa-Idan ja Kaislan kanssa.

Kicksparkin kanssa huomasi, että Ukolla kokemus ja tietynlainen taakanvetomentaliteetti teki sen, että se olikin tässä lajissa kovempi tekijä kuin Jupiter ja vetäisi siitä ohitse mennen tullen. Ukko sai toimia myös Kaislan Dexterin kirittäjänä ja oli kyllä päivän tähti. :))

Jupiterin kanssa agilitytreeni edistyy hienosti. Se on tosi kivasti ohjattavissa ja lukee rataa tosi kivasti. Kontaktiesteet on vaan vielä aivan kesken. Joulukuun alussa oltiin NextOne-leirillä yhtenä päivänä ja paljon hyvää treeniä. tuli. :)

Käytiin agilityepiksissä tapaninpäivänä ja juostiin sama rata kahteen kertaan. Nollat molemmilta radoilta  hyvin ajoin joten voitto irtosi sieltä! :)

Itse olen käynyt pari kertaa hiihtämässä, mutta nyt olen sitten taas ollut sen verran flunssassa viikon, että ei ole tohtunut lähteä rehkimään. Ukko ja Jeriko on ilmoitettu viikon päähän rallitokokokeeseen, ja tajusin vasta ilmoittautumisen jälkeen Palveluskoirat-lehteä lukiessa, että kyltteihin on tullut muutoksia enkä ole vielä saanut aikaiseksi niitä harjoitella. :D Löysin rantein taas mennään.

Jeriko täytti jo 9 vuotta! Ei kyllä välttämättä heti edes uskoisi, kun harmaata ei ole missään. Agilityä ei olla enää tehty, koska luulen toisessa etujalassa olevan nivelrikkovarpaan (murtunut nuorena) ärtyvän siitä. Aina välillä tulee kyllä mieleen, että entä jos vielä joku rata käytäisiin juoksemassa, mutta mieluummin sitten ei. Kyllähän se menisi niin lujaa kuin pääsisi ja asenteella, mutta siinä se varvas juuri saisi kovaa rasitusta, kun tulee tiukkoja käännöksiä jne.

Jerikolle ja Mandille on nyt laitettu pentue toivon mukaan alulle! Mandilla oli vuoden juoksuväli ja edellisen kerran epäonnistuttua todennäköisesti Jerikolla jälkikäteen todetun eturauhastulehduksen vuoksi, on nyt toiveet kyllä korkealla, että onnistuisi! Eilen onnistunut astuminen 10 min nalkissa (josta ei kuvatodisteita, koska Mandi rötkötti koko painolla mun käsissä nalkissa ollessaan :D ) ja tänään vielä uusi yritys jossa Jeriko kuitenkin irtosi juuri kun alkoi kääntymään.

Toivon mukaan tulisi kuitenkin hyvän kokoinen pentue. Olen kyllä tykästynyt Mandiin kovasti sitä tässä nähdessäni vuosi sitten ja yhden yön yökyläilyn aikana ke-to. Mandilla on hyvä itseluottamus mistä tykkään erityisen paljon. Se sopeutuu helposti kaikkiin tilanteisiin ja on ihmisille avoin. Pennuista voisi odottaa rohkeita ja jopa itsenäisiä, sopivan vilkkaita ja tekemisen intoisia harrastuskavereita moneen lajiin. :) Nyt siis peukut tiiviisti pystyssä, että pentuja syntyy hyvä määrä. :)

Jupiterin SmartDog-testi ja Jerikon pentusuunnitelmat uudelleen vireille

Jupiter kävi maanantaina SmartDog-testissä. Päätin silloin jo aikaisemmin mielenkiinnosta käyttää senkin. Eroja oli Jerikoon ja Ukkoon nähden ja ihan mielenkiintoista oli nähdä Jupiterin testi vaikka mitään maata mullistavaa sieltä ei tullutkaan.

Raporttia ei vielä ole, mutta kuten odottaa saattoi Jupiter suhtautui testaajaan erittäin avoimesti ja ystävällisesti. Sylinteritestissä Jupiterilla oli impulsiivisuutta, välillä yritti pleksistä suoraan ja välillä meni sivulta hakemaan. Jupiterilla näkyi tässä osiossa ja muutenkin testin aikana jonkin verran malttamattomuutta ja pientä piippaamista, kun Jeriko ja Ukko taas oli testissä hyvin tyyniä.

Erilaiset osoitukset Jupiter luki aika hyvin, yksittäisiä virheitä joissain kohdissa tuli, että ihan Jerikon 100% oikein tasolle ei yltänyt kuitenkaan. Tilallisen tehtävän Jupiter suoritti täysin itsenäisesti 10 sekunnissa. Hetken jo luulin, että suorittaa sen about kahdessa sekunnissa, kun lähti heti etenemään kompostiverkon puoleen väliin saakka, mutta siitä kääntyi vielä kertaalleen takaisin ennen kuin suoritti tehtävän loppuun.

Huijausosiossa Jupiter oli ihmisen osoituksella ohjattavissa harhaan, mikä ei sinänsä ollut yllätys koska se on niin miellyttämisenhaluinen ja haluaa niin kovasti tehdä ihmisen kanssa yhteistyötä. Ei sillä sellaista omaa päätä oikein olekaan.

Muistiosiossa Jupiterin keskittymisongelma teki hallaa ja Jupiter muisti vain kaksi ensimmäistä viiveellä tehtyä toistoa. Mallioppimista Jupiterilla selvästi oli, mutta itse laite sitä vähän jännitti. Meni melko lailla suoraan kokeilemaan nappia nenällä, mutta ehkä koska laitteen pitämä ääni jännitti sitä jonkin verran, se ei painanut riittävän lujaa. Jupiter kävi kuitenkin useamman kerran napilla ja kerran saikin painettua riittävällä voimakkuudella.

Päättelytehtävässä Jupiter (vähän niin kuin Ukko) tuntui tyhjän kupin näyttämisen jälkeen katsovan selvästi toista kuppia, mutta valitsi kuitenkin joka toistolla vasemmanpuoleisen, eli ei tehtävää oikeasti ymmärtänyt.

Nyt kolme omaa koiraa testauttaneena SmartDog-testistä jäi tunne, että siitä voi saada paljonkin esimerkiksi kouluttamista hyödyttävää tietoa, varsinkin jos koiralla on jotain erikoisuuksia joista ei itse ole päässyt ihan selville. Ainakin jälkikäteen Ukon kohdalla moni asia sai selityksen. Toisaalta jos koira on helposti koulutettava ja helposti itsekin luettavissa, niin en koe, että testi välttämättä antaa uutta lisätietoa, enemmänkin vaan vertailukelpoista objektiivista arviota koirasta, jota voi ehkä verrata rodun keskiarvoon jos rodussa on riittävästi testattuja koiria.

Juhannus alkoi hyvillä uutisilla. Jerikollahan todettiin kevättalvella siemennesteen laatu heikentyneetksi ja eturauhanen suurentuneeksi. Eturauhanen ja kivekset ultrattiin normaalilöydöksin ja Jeriko sai Tardak-hormonipistoksen. Jälkikäteen nyt sitten kahdelta asiantuntijalta kuulin, että Tardak itsessään voi myös heikentää siemennesteen laatua, eläinlääkäri joka ultrasi ei osannut tuota silloin varmaksi sanoa ja päädyttiin tähän, koska vaihtoehtoinen lääkitys olisi aiheuttanut 6kk kilpailukiellon.

Nyt sitten hyvin jännittyneessä mielentilassa mentiin uusinta siemennestenäytettä ottamaan 2kk Tardak-pistoksen jälkeen ja siemenneste todettiin loistolaatuiseksi (vaikka Tardak voisi heikentää laatua jopa 6-8kk ajan)! Hurraa!! :))) Jerikon eturauhanen on myös normaalistunut eli pienentynyt, joten nyt olisi toiveissa uusintayritys Mandin kanssa ja toivotaan, että tällä kertaa kaikki sujuu ongelmitta ja pentuja tulee loppuvuodesta. Juoksuja odotellaan alkavaksi syyskuussa ja todella toivon pentuja tästä yhdistelmästä, tykästyin Mandiin tosi kovasti. :)) Pentue on suunnitteilla Kautuksen kenneliin, joten Nanna Aholta voi kysyä lisätietoja ja itse annan mielelläni lisätietoja Jerikosta. Jerikoa saa myös tulla tapaamaan jos pentue kiinnostaa. :)