Tänään lähdetiin tekemään ensin pellolle jälkeä ja sitten tottistelemaan Lilin, Hannen ja Pirittan kanssa. Puitteet treeneille oli kyllä huikeat!
Keplerille olin tehnyt eilen myös jäljen noin kolmen viikon tauon jälkeen. Taukoa kertyi kun oli agilityn SM-kisat ja sitten olin kaksi viikkoa putkeen Vantaalla jolloin en jälkiä päässyt tekemään. Eiliselle jäljelle Kepler lähti aivan energiaa pursuten ja henkselit paukkuen, mloppua kohden vähän alkoi rauhoittumaankin.
Päätin eilisen treenin perusteella tehdä tänään jo vähän pidempää ja neljä esinettä. Pituutta tuli 220m. Tähän mennessä pisimmät jäljet on ollut varmaan noin 100-150m maksimissaan. Tämä oli kyllä ihan hyvä, koska Kepler lähti nytkin aika innolla, mutta asettui sitten jäljestämään taas todella hyvin. Jäljestyksen osalta Kepler on tosi ahne ja maavainuinenkin, nyt pitäisi vaan saada rytmi hyväksi alusta lähtien ja esineilmaisut kuntoon. Niitä on vasta alettu harjoittelemaan.
Pienen evästauon jälkeen (kiitos Pirittalle ja miehelleen!) jatkettiin tottiksilla. Troija sai parikseen Mauri-malin, mutta eipä se Troijaa kyllä jännityttänyt, kun keskittyi ihan omiin juttuihinsa. Joka tapauksessa Mauri siellä pötkötti kentän reunassa ja Troijalle tehtiin epäsäännöllisen vahvisteaikatauun mukaista seuruusarjaa, johon alkuun ja kahteen väliin haukutukset. Tosin itse vähän sekoilin ja annoin lelun haukun jälkeen, vaikka siitä olisi pitänyt jatkaa suoraan seuruuseen. Vanhat tavat vaan on tiukassa. Lisäksi mulla oli aivan turhaan tuossa hihna mukana! Olisi hieman jouhevoittanut palkkausta, kun ei olisi ollut se toisessa kädessä! :D Troija teki kyllä hyvällä vireellä ja kaikin puolin hienosti, en voi olla kuin tyytyväinen.
Täytyy nyt olla rehellinen ja pohtia vähän Troijan historiaa. BH-koe aiheutti tietenkin aika kolhun ja trauman, mutta ehkä etenkin mulle. Troijalla on kuitenkin aina ollut vähän taipumusta passivoitua, jos kokee painetta, on epävarma tmv. Sen koulutuksen alkuvaiheessa tehtiin tokoa, johon mulla ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut järin suurta motivaatiota. Toisaalta en koskaan ole Troijan virettä millään menetelmällä oikein nostattanut, kun nostatus jotenkin on mun päässä mennyt enemmän PK-puolelle ja kun ennen B-tottista se ei ollut Troijalle vaihtoehto, niin se vaan on jäänyt. Koska toko tai oma mielleyhtymä tokoon, että ei siellä virettä nostatella. Vasta nyt silmät on taas auennut sille, että virettä voisi tosiaan ihan vaan nostaa, jolloin myös häiriöt ja jännittävät asiat ei tuntuisi niin pahoilta. Helppoa ja yksinkertaista, mutta kylläpä on pitänyt kauan mennä, että tällainen on tullut mieleen.
Ei tämä välttämättä kaikkea ratkaise, mutta toisaalta uskon, että auttaa todennäköisesti aika paljonkin. Nyt vaan treeniä lisää ja katsotaan miten meidän käy. Mutta joka tapauksessa kyllä Troijastakin löytyy enemmän vaihteita, kuin mitä nyt vaan olen tähän mennessä ottanut käyttöön. Nyt otetaan isompaa silmään ja katsotaan miltä näyttää.
Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tuli tunne, että kaipaan taas kunnon treeniblogin kirjoittamista, eikä Tasapainon bordercolliet -sivun uutisblogi sovi ihan kaikkien omien treenijuttujen pohdintaan.
Avataan siis uudelleen "Jerikon blogi", vaikka Jeriko ei keskuudessamme enää olekaan, ja katsotaan ottaako tämä tuulta siipiensä alle. Tästä tulee siis Troijan, Keplerin ja Jupiterin treeniblogi.
Troijan kanssa saavutettiin viime viikonloppuna JK1-koulutustunnus, mutta hieman ikävä fiilis oli tottiksessa. BH-kokeesta on jäänyt ongelmaksi se, että jos Troija kokee, että pari on jotenkin siitä kiinnostunut, niin se jännittää Troijaa kovin. Sitten taas jos pari ei ole kiinnostunut, niin kokeenomaisetkin treenit erilaisten koirien (muutama eri malinois, collie, briardi, hollanninpaimenkoira, saksanpaimenkoira) on mennyt hyvin.
Nyt sitten alan miettimään erilaisia strategioita tämän purkamiseen. Jotenkin en usko, että tätä ihan täysin 100% on mahdollista saada Troijan mielestä pyyhittyä, mutta ehkä voidaan kuitenkin kehittää sille parempaa kykyä sietää asiaa. Ja yksi ilmeinen keino on vireen nostaminen.
Tämä on kyllä tavallaan helpommin sanottu kuin tehty, toisaalta olen ylipäätään yrittänytkään nostaa Troijan virettä aivan liian vähän siihen nähden, miten sillä on aiemminkin ollut taipumusta ennemmin vireen laskemiseen kuin liikaan nousemiseen. Troijaa ei kuitenkaan oikein saa helposti turhautumaan, esim. kiinni pitämällä ja hetsaamalla, koska sitten se alkaa suorittamaan paikallaoloa ja luvan odottamista. Haukkukaan ei lähde mitenkään erityisen helposti, mutta toisaalta olen myös käyttänyt sitä aivan liian vähän.
Eilen otin Troijan mukaan purutreeneihin, joihin Kepler pääsi maalimiehen leikitettäväksi. Koska isoja koiria siellä sitten haukkui kentällä (ja välillä autoissakin), niin oli aivan upeaa että vieressä oli toinenkin nurtsikenttä käytössä tottistreeniin. Ensin kävin Troijan kanssa yksin kentällä tekemässä vaan haukuttamista ja lyhyitä seuruupätkiä. Se meni itse asiassa tosi kivasti. Sitten parin kanssa kentälle. Rina ei kiinnitä Troijaan mitään huomiota ja se on Troijalle taas ihan ok, mutta vähän piti kurkkia olan yli parkkipaikalla liikkuvia. Sain kuitenkin Troijan haukahtelemaan, ja Lili vei Rinaa haukkujen myötä kauemmaksi ja lopulta kokonaan kentältä pois. Jälkikäteen analysoituna Troija ei varmaan noteerannut tätä Rinan liikettä lainkaan, kun ei siihen itse kiinnittänyt mitään huomiota, ja jatkossa voisi tehdä tämän huomattavasti lähempää, mutta parempi toki alkuun ottaa "liian varovaisesti" kuin sitten yhtäkkiä niin läheltä, että Troija ei esim. uskaltaisi haukkua lainkaan. Jos Troijan saisi haukkumaan oikein ponnekkaastikin ja lopulta uskaltaisi tehdä näin itseään jännittävänkin koiran läsnäollessa, niin tässä voisi olla yksi apu. Hienosti Troija kyllä teki. :)
Kepler kävi tosiaan maalimiehen leikitettävänä, ja tämä oli sen toinen kerta. Se oli ekallakin kerralla jo tosi hyvä, mutta nyt vielä parempi. Itsevarmuutta Kepleriltä ei kyllä puutu, ja se todella nauttii vetoleikistä ja myös äänensä käyttämisestä... 😅
Kauhea teini-ikä meneillään, enegiaa on aivan hirvittävästi, häpyä ei yhtään ja Kepler toteuttaa tyhmiä ideoitaan täysin estottomasti. Kuten hyppii keittiön ja kodinhoitohuoneen tasoille ruokia varastaakseen. Mutta on se kaikessa hönöydessään ihan herttainenkin.
Jupiterin kanssa valmistaudutaan ensi viikonlopun agilityn SM-kisoihin. Jupiter on käsitelty ja se kulki kuin gepardi viime ratatreeneissä. Kotona on tehty pientä tekniikkaa, kuten kepeillä päällejuoksua (lähtenyt sujumaan hienosti!), keinulle vauhtia, puomin juoksaria ja siinä käskytyksiä (ei suurta edistymistä) sekä nyt viimeisenä persjättöä kepeillä. Oli muuten vaikeaa! Ihan 1-luokan taidosta kyse mielestäni, niin ei vaan pysy kepeillä. Ja tämä on kyllä nähty treeneissäkin ja esim. tuplanolla saatiin kun tein ihan kökköohjaus-käännöksen kepeillä, kun en luottanut tehdä persjättöä tai mitään muutakaan. Jouduin nytkin laittamaan Jupiterille pari verkkoa loppuun ja silti tuli hirveä aivohiki. Pienen tauon jälkeen sitten saatiin onnistuminen ilman verkkojakin, joten toivotaan, että tästä jäi jotain korvan taakse.
Sen jälkeen kun edellisen kerran olen tänne blogiin kirjoittanut, on laumastamme poistunut sekä Ukko että Jeriko. Ukolta löytyi jo pari vuotta sitten kylkiluiden päältä iso patti/kasvain, joka jatkui rintaontelon puolelle, ja jouduin jättämään Ukon toimenpidepöydälle, kun tarkoitus oli ollut ottaa patista näyte patologille. Jeriko porskutti vielä hienosti viime talven ja kulki lenkkejä meidän mukana, mutta kevään tullen liikkuminen ja etenkin vasen takajalka alkoi heikyntämään. Väliaikaisesti meni jo paremmaksikin, mutta lopulta oli pakko päästää irti. Isoja menetyksiä meidän laumalle, mutta yllättävn hyvin kaikki on sopeutunut. Jännä tilanne on sinänsä, kun kukaan ei ole niin selkeästi porukan johtaja kuin Jeriko oli, kestään ei ole oikein ollut ottamaan sellaista asemaa. Mutta eipä se haittaa jos seesteinen yhteiselo kuitenkin edelleen jatkuu.
Täällä on treenailtu aktiivisesti ja treeni on kyllä tuottanut hyvin tulostakin. Sanotaanko nyt vaikka näin, että pitkästä aikaa alkaa mullakin tavoitteita siintää silmissä muidenkin kuin pelkästään Jerikon kanssa.
Troija on kasvanut pikku hiljaa kohti aikuisuutta, tosin ensimmäisiäkään juoksuja ei tässä 13kk iässä ole vielä näkynyt. Jeriko kyllä tarkastaa Troijan hajun tarkasti lähes päivittäin, joten epäilisin, että on ne sieltä tulossa, ei vaan ihan vielä käsillä.
Aikuistumiseen on tainnut kuulua pientä murrosikääkin ja tässä välissä oli vaihe, kun Troijan kanssa oli vaikea edetä treeneissä. Nyt kuitenkin siitä on päästy hyvin yli ja Troijan kanssa on kyllä kiva puuhailla ja se on osoittautunut oikein näppäräksi ja nopeasti hoksaavaksi tyttöseksi. Treeni-innon noustessa aloitettiin Maiju Ojamiehen tokoryhmässä ja ehdittiin käydä huimat yhdet treenit ennen kuin koronasulku alkoi.
Koulutusta ollaan kuitenkin edelleen saatu virtuaalisesti ja edetty treeneissä. Noutoa on tehty ja se alkaa olemaan ihan kivassa vaiheessa. Kapulan pito ja ote on tällä hetkellä aikas hyvät ja itse noutoja on nyt ihan muutamia toistoja alla. Troija tuo mielellään kapulan suoraan käteen (alkukoulutusta tehtiin kapulan nostona käteen), mutta myös pudottaa palkkasanalla vauhtinoudossa. Hieman vielä vaatii toistoja, mutta kivalta vaikuttaa.
Seuraamisessa ollaan vasta melko lyhyitä pätkiä tehty, mutta Troijalla on kiva ilme tekemiseen ja koko ajan homma edistyy. Tänään tein ensimmäistä kertaa "yllätyspysähdyksiä" vasemman jalan askeleelle nähdäkseni onko Troija hahmottanut missä sen paikka kuuluu olla, ja hienostihana se menee! :) Troija käyttää myös kroppaansa todella hyvin seuraamisessa, joten tosi näyttävä ja kiva seuraaminen sille vielä tulee.
Luoksetulossa opetan Troijan tulemaan ensin eteen istumaan tottista ajatellen ja sekin alkaa olemaan aika kivalla mallilla Troijan kanssa. Paikka on melko vahvasti Troijalla tiedossa ja nyt on otettu jo muutamia lyhyitä luoksetuloja suoraan eteen.
Kaukkareiden istu-maahan vaihtoja on tehty ihan lähietäisyydellä, ja pikku hiljaa aloitellaan seisomaannousemisen harjoittelua. Ruutua on tehty muutamat kerrat ihan vaan lelulle.
Agilityä varten on tehty kotipihassa keinua, jota Troija tekee nyt kivasti silleen, että painotettu pää on nostettu agilitypöydälle ja Troija tekee siitä lähtötilanteessa vaakatasossa olevaa keinua. Nyt haetaan vaan vielä vauhtia lisää. Juoksupuomia varten tehdään mattotreeniä ja se on edistynyt kivasti. Päästään siinä varmaan tosi hyvään vaiheeseen ennen kuin viitsii puomin tuoda kentälle, ja voidaan siitä sitten edetä puomitreeniin. :)
Ehkä kaikkein kivointa on kuitenkin jäljestäminen ja se kuinka Troija on siinä kehittynyt. Siinä on kyllä tosi paljon Jerikoa tässä asiassa! Namit ei ole sille jäljellä koskaan oikein maistuneet, mutta isänsä kaltaisesti se on silti alkanut jäljestämään tosi motivoituneesti ja tarkkuuteen pyrkien, sen tahti ja tarkkuus on jo tässä vaiheessa hyvin lähellä mun ihannesuoritusta, toki hieman vielä kokemusta tarvitsee lisää. Troija jäljestää jo ongelmitta 1-luokan tasoisia jälkiä, jopa hieman pidempiä ja maastoltaan/muodoiltaan haastavampaakin. Jana on aluillaan, mutta nyt sitä pitäisi alkaa viilaamaan ihan valmiiksi. Keppimotivaatio (isänsä kaltaisesti) on ollut hieman hakusessa jäljestysmotivaation alla, mutta nyt on alkanut näyttämään jo aika hyvältä. Tosi hyvällä mallilla siis ollaan.
Esineruutua on tehty ihan muutamia kertoja, ehkä noin viisi kertaa, alle kymmenen joka tapauksessa. Tämänkin Troija on hoksannut tosi nopeasti ja tietää selvästi etsivänsä esineitä ruudusta. Vielä toistoja tarvitaan, että päästään ilman apuja tapahtuvaan esineruutuiluun, mutta tänään osoitti selvää ymmärrystä asiasta kun olin käynyt näyttämässä sille takarajalla olevat kaksi esinettä ja lähetin ruutuun, niin Troija reagoi erittäin terävästi ja nostikin nopeasti ruudun etuosasta multa vahingossa tippuneen lompakon! Eikä tämä edes sattunut vain kerran, vaan peräti kaksi kertaa. Pirun lompakko ei vaan suostunut pysymään treenitaskussa. :D
Yksi peltojälkikin ollaan Troijan kanssa tehty. Olosuhteet oli aika haastavat kylmän ilman ja tuulen kanssa, joka pellolla johti siihen, että Troija välillä nosti pään ja "huili" vähän ja jatkoi sitten taas tarkasti. Olen miettinyt, että kyllä sille varmaan kannattaisi tehdä myös erikoisjälkeä, kun sillä näyttää taipumuksia tarkkaan jäljestämiseen olevan. Ilmaisutapa on vielä vähän epävarma, kun metsässä olen ehtinyt aloittaa noutona keppien ilmaisua, mutta aloitin kotitreeninä myös esineilmaisua maahanmenolla ja se lähti kyllä sujumaan aika kivasti. Voisi olla luonteva tapa ilmaista myös keppejä..
Jerikon kanssa on totta kai myös tehty jo peltojälkeä kun lunta ei ole ollut. Olosuhteet tosin aika mielenkiintoisia, kun pelloilla on ollut välillä osittain ihan puhtaasti jäisiä kohtia ja ei niitä, niin sulan pinnan alla maa on kuitenkin jäässä eikä tietenkään kasvustoa edellisvuoden kuollutta nurmea lukuunottamatta. Haastavaa, mutta hyvää treeniä kyllä. Tekipä Jeriko sitten senkin, että ensimmäistä kertaa koskaan viime viikonlopun treenijäljellä lähti peuran jäljelle! Homma kuitenkin korjattu ja samaisella peurapellolla tänään meni hienosti, vaikka harhaa oli selvästi tänäänkin. Pääasia, että itsehillintä piti. ;)
Jupiterin kanssa on muutamia paimennustreenejä tehty pienessä aitauksessa. Häkitystä ja jakoa lähinnä. Jako on hyvin haastavaa tuolla liimautuvalla treeniporukalla, mutta ihan hyvää harjoitusta on saatu. Suuremmilla osalla uuhista on nyt karitsat alla ja paaleja sisään tuodessa pääasiassa Ukko on toiminut luottokoirana uuhien ja karitsojen siirtelyssä, koska se on vaan niin todella hyvä siinä, mutta viimeisimmällä kerralla Jupiter ihan todella halusi tulla mukaan (usein se välttelee haastavia tilanteita ja suorastaan lähtee lipettiin), niin päätin ottaa sen mukaan Ukon rinnalle. Kehitystä on tapahtunut, koska uuhet ei ärsyyntyneet Jupiterin läsnäolosta niin kuin aiemmin ja Jupiter oli ihan hyvä sidekick Ukolle siinä. Pikku hiljaa sekin siinä kehittyy. :)
Jerikon suhteen päädyin nyt siihen ratkaisuun, että laitoin siitä uudelleen ilmoituksen SBCAK:n jalostusuroslistalle. Poistin ilmoituksen reilu vuosi sitten, kun Troijan pentue oli tulossa. Tosin silloin jo mietin sitäkin vaihtoehtoa, että olisiko pitänyt ottaa Jerikosta siemennestettä pakkaseen, mutta silloin ajattelin, että ehkä se yksi normaalikokoinen pentue riittää. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan, että voisin Jerikosta vielä saada toisenkin jälkeläisen sopivan nartun kanssa, ja sijoittaa sitten pennun mahdollista jatkoa ajatellen. Mutta katsotaan nyt poikiiko tämä mitään. http://sbcak.fi/component/content/article/8-yhdistys/598-briskness-jack-daniels
Troija täytti eilen 5kk. Se painaa 10,2kg ja korkeutta on n. 42cm. Treeneissä ollaan edetty ja eilen se oli Jupiterin agilitytreeneissä mukana ja sai tehdä vähän esteen tarjoamista ja putkea. Tosi nopeasti se kyllä hoksaa ja tekee asiat tosi tarmokkaasti kun niihin ryhtyy, eikä mieti että onko tämä oikein vai ei. Keinua on jonkin verran paukuteltu ja se on Troijan mielestä hauskaa eikä missään vaiheessa ole yhtään jännittänyt. :)
Vauhtia Troijassa kyllä riittää ja vähän väliä saa itse katsoa sydän syrjällään ja huudella perään, kun se kaahaa jossain vaikeassa maastossa. Todella ketteräkin se kyllä on, mutta silti..
Troija on kasvanut tosi tasaisesti ja sillä on kyllä kaunis rakenne. Vähän niin kuin Jupiterkin kasvoi hyvin tasaisesti ilman honkkeli-vaiheita tai takakorkeuksia. Ponnuvoimaakin sillä tuntuu olevan, joten jos se nyt vaan ihan normaali bortsunartun kokoiseksi (47-49cm) kasvaa, niin en usko että pk-hyppy tuottaa sille erityisiä vaikeuksia hyppytekniikan tai korvien välin suhteen kun vaan hyvin opetan. :)
kuva: Riina Lummekari
Maanantaina käytiin myös tottiskentällä. Jupiterin kanssa tehtiin ensin tottistreeniä BH-koetta ajatellen. Esiin nousi vähän yllättäviäkin treenattavia asioita kuten että tuomarin syliin ei rynnätä kohti kävellessä eikä kätellessä, hihnan irrotus pannasta ei ole maahanmenokäsky ja toisaalta että paikallaolossa pitäisi keskittyä ohjaajaan eikä olla jousilla valmiina sinkoamaan jonnekin. Nämä kun selätetään, niin ollaan ihan hyvällä mallilla. :D
Troija teki myös pientä treeniä. Istumiset onnistuu hyvin eri tilanteissa ja vauhdistakin, maahanmenoja ollaan edelleen tehty vain käsiavun kanssa. Siitä pitäisi hankkiutua kyllä pian eroon. Luoksetulos tehtiin myös.
Jerikon kanssa pari viimeistä jälkeä on ollut vähän hassuja. Ei ole oikein tuntunut omalta itseltään. Viimeisin oli 1,1km pitkä, seitsemällä esineellä ja lähes kymmenellä kulmalla kaarineen. Melko lailla koejälki mutta ei vanhentunut kuin 1,5 tuntia. Jeriko jäljesti ajoittain jäljestä n. 30cm sivussa ja oudointa siinä oli se, että eroa ei meinannut oikein huomata. Meni koko ajan tosi syvällä nenällä ja sen että se oli ollut jäljen sivusta huomasi vasta jälkikäteen kun se yhtäkkiä korjasikin linjansa ja löysi namin tai esineen sitten edestään. Jotenkin tuntui erityisen pahalta, että en osannut enää lukea sitä. Tuli jopa sellainen valejäljestämisen maku enkä pystynyt rentoutumaan liinan päässä. Toisaalta kaikki esineet nousi täysin moitteetta ja ilman apuja.
Mietin tätä päätäni puhki, että mistä on kyse. Jeriko on aina ollut täysin 100% rehellinen jäljestäjä ja työmyyrä ylipäätään, valejäljestämistä en voinut uskoa. Miksi se sitten jäljesti jäljen sivussa syvällä nenällä? Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä se haju oli vaan näin tuoreessa jäljessä sen verran jäljestä sivussakin ja sen vuoksi hairahtui. Täytyy nyt tehdä sille taas kunnolla vanhoja jälkiä ja katsoa miten se sitten sujuu. Eiköhän se siitä.
Sunnuntaina oli jälkikoe Raisiossa. Koe alkoi maasto-osuudella, ekana jälki. Meille arpoutui Jerikon kanssa jälki nro 4. Janapaikalla oli jo vähän risukkoa/hakkuujätettä, mutta ihan suht ok paikka kun vaan vähän sihtaili että mistä lähettää. Jeriko eteni janalla kivasti, otti jäljen aika läheltä, olisko ehkä puolessa välissä ollut, mutta otti takajäljen. Sen jälkeen kääntö oikeaan suuntaan ja vauhdikkaasti eteenpäin.
Heti janan jälkeen alkoi kuitenkin oikein kunnollinen harvennushakkuurytö. Maassa oli läjäpäin nuoria kuusirankoja sikin sokin ja näiden lisäksi perus mäntyhakkuujätettä, latvaosaa jne. Tästä jälki jatkui hakkuuaukealle, jonka jälkeen taas harvennushakkuualuetta. Tuoreemmalta harvennushakkuulta siirryttiin vielä vanhempaan hakkuualueeseen, joka kasvoi jo hyvin tiheää pusikkoa ja heinikkoa. Ekat 600m tällaista. Jeriko jäljesti tosi hyvän näköisesti, tarkasti eikä sinänsä itse jäljestyksessä isompia ongelmia, mutta etenemisessä kylläkin. Siinä Jerikon perässä kävellessä ajattelin, että itse en kyllä ikinä tekisi kisajälkeä sellaiseen maastoon tai toisaalta jos jostain syystä olisin sellaista tallomassa, ei omatunto antaisi periksi jättää keppiä yhtään mihinkään kun aina se olisi ollut joko risukasassa tai tosi korkeassa heinikossa.
Kun keppejä ei noussut, ei voinut muuta kuin luottaa Jerikoon ja toivoa, että jäljen talloja on jättänyt kepit jäljen loppuosaan. N. 700m kohdalla taisi nousta eka keppi, tässä alkoi maasto olla sitten tolkullisempaa eikä metsä ollut täynnä hakkuujätettä. Ojien, myös leveiden vesiojien, ylityksiä oli sitten kyllä vastapainoksi, mutta ei sellaiset mikään ongelma Jerikolle ole. Kolme keppiä nousi jäljen loppuosasta ja jäljen alkuun jätetyt kolme jäi sitten nousematta. Lisäksi kaaduin hakkuuaukealla hakkuujätteisiin niin, että sain toiseen polveen oikein kunnon mustelman.
Olin jäljen jälkeen aika ristiriitaisissa tunnelmissa. En voinut olla muuta kuin tyytyväinen Jerikon työskentelyyn, kepit olisi noussut jos ne olisi ollut jossain muualla kuin heinikon tai risukasojen uumenissa, siitä olen aivan varma. Kokeen järjestelyihin en voi väittää olevani tyytyväinen, itse en tuollaisiin maastoihin änkisi 10:tä jälkeä. Pienemmän jälkikokeen voisi ehkä saadakin. Toki järjestäjän puolustukseksi sanon itsekin sen, että ilmeisesti hakkuut oli metsissä aloitettu niin ettei niistä ollut mitään tietoa seuralla ja yksi kokeen jäljistä oli jouduttu siirtämään metsässä vielä olevan metsätyökoneen vuoksi.
Päätin sitten jatkaa koetta kuitenkin harjoituksen vuoksi. Esineruutu meni muuten ihan kivasti, mutta itse luin tilannetta vähän huonosti ja kutsuin Jerikon pois kun se olisi ollut menossa esinettä kohti ja siirryin eteenpäin. Kolme esinettä nousi enkä tätä viimeistä sitten enää ehtinyt.
Tottikseen lähdin selvän suunnitelman kanssa. Nyt oli tarkoitus puuttua Jerikon koetottis-ongelmiin, koska ne eivät koskaan tule esiin treeneissä eikä edes kisanomaisissa treeneissä. Kyllä se vaan tietää koska oikeasti on koe. ;)
Oltiin ekana tottiksessa suoritusvuorossa. 10:tä 3-luokan koirasta vain kaksi suoritti tottista ja meillä ei enää mahkuja tulokseen muutenkaan. Yksi tulos kokeesta sitten lopulta tuli. Seuraamiseen lähdössä ja liikkeestä maahanmenoon lähdössä Jerikolta meinasi tulla ääntä. Pysähdyin heti uudelleen ja suullinen korjaus "oijoi". Pieni tauko ja uusi lähtö, molemmilla kerroilla Jeriko hiljeni ja pysyi hiljaa. Keskittyikin vähän paremmin paitsi seuraamisen menosuoraalla, jossa annoin lisäkäskyn, että tiivisti. Liikkeestä seisomaanjäämisessä Jeriko ei enää edes meinannut äännellä, joten jotain meni perille. Ainakin tällä kertaa. Viilasin myös eteenistumisen asentoja ja muita pikku virheitä mitä huomasin. Vasurilla suorittaminen ei kelvannut. Suorituksen jälkeen olin todella tyytyväinen, sain tehtyä sen mitä olin ajatellutkin ja ainakin hetkellisesti Jerikossa näkyi vaikutus! :)
Nyt sitten vähän lomaa Jerikolle ja uusi hieronta ylihuomenna. Kunhan jumit helpottaa niin katsellaan saisiko loppukesään/syksyyn vielä jälkikoepaikkaa.
Keskiviikkona oli Tavesin jälkikoe. Jeriko oli päivän mun veljellä ja veljen vaimolla hoidossa, ja sai samalla ihastella mun kummityttöä, 7kk ikäistä vauvaa. Jeriko aivan rakastaa vauvoja. :)
Koe alkoi jälkiosuudella, meillä oli jälki numero 3. Jana oli aika kosteassa paikassa metsän matalassa osassa. Jeriko teki hienon janan, eteni pääosin tikku suoraan, lopusta väisti jonkun esteen, mutta jatkoi sitten taas suoraan. Hastoi pari askelta oikealta ja otti jäljen sitten vasemmalle eli oikeaan suuntaan. :) Janalta 30/30.
Heti janan jälkeen alkoi nousu kalliolle ja nousut ja laskut oli jäljen teema muutenkin. Ekan kepin jälkeen kulmassa Jeriko otti jäljen ensin vasemmalle, jäljesti lähes tien laitaan, mutta palasi sitten takaisin kulmaan ja otti jäljen toiseen suuntaan. Oletin, että siitä oli mennyt ehkä ihmisen jälki. Myöhemmin jäljen puolivaiheen jälkeen uskoin nähneeni karhun jäljet, mutta kun Jeriko ei korvaansa heilauttanut ja jatkoi vaan eteenpäin, en ehtinyt jäädä tutkimaan. Todennäköisesti karhu oli kuitenkin kulkenut alueen läpi, koska siihen viittaavia havaintoja oli myös jäljiltä 2 ja 4. Onneksi mulla oli pesukarhu mukana, niin ei tarvi karhuja pelätä. :D
Kaksi viimeistä keppiä oli lyhyillä väleillä tosi lopussa, ja kun ekan ja tokan kepin välissä oli tuo harhautuminen ja sitten vielä pitkiä keppivälejä, niin ehkä jo vähän alkaa jännittämään, että onko joku keppi jäänyt ja jos on, niin mikä ja voiko sitä ehtiä etsimään. Olin niin onnellinen, kun viitos keppi nousi eikä siinä ollut vikan kepin merkintää! :D Kaikki kepit sitten nousi ja olin aivan todella tyytyväinen, rankassa maastossa (kuulemma kokeen "paras" osui just meille") ainut 3-luokan koira joka nosti kaikki kepit.
Esineruutuun mentiin lähes suoraan kun tultiin majalle. Edellinen narttukoira oli pissannut ruudun etuosaan johon Jeriko ensin jäi, mutta kun sanottiin, että siinä on pissa niin sain uusintalähetyksellä Jerikon jatkamaan normaalisti työskentelyä. Kolme esinettä nousi aika nopeasti, Jeriko lähti just sinne minne lähetin ja nosti esineet nopeasti. Kolmen jälkeen yksikään esine ei ollut ollut ihan kulmassa mutta kuitenkin aika lähellä ja sekunnin mietin, että mihin vielä lähetän kunnes päätin lähettää oikeasta laidesta viistosta ruudun etuosan poikki. Tällaisia viistoja lähetyksiä ei olla paljoa tehty eikä Jeriko ole oikeastaan koskaan niihin ihan tarkkaan mennyt ,mutta nyt lähti just sinne minne lähetin ja lähetin suoraan päin vikaa etuesinettä, jonka Jeriko sitten nopeasti nosti kiven takaa. :D Vähän oli tuuriakin matkassa, mutta esineruutu siis 30/30 ja maastosta täydet pisteet! :)
Tottiksesta enää siis hyväksytty tulos tavoiteltavana, helppoa, eikö? Tai sitten ei. Ääntelyä ei ollut nyt pahasti, pientä inahdusta, mutta ei sellaista haukahtelua. Istumisen Jeriko kuitenkin meni maahan, valmistelevaan osaan lähdössä äänteli eikä sitten kuunnellut. Seisomisesta luoksetulossa tuli suoraan sivulle, joku aivopieru. Voih. Hyppy kierrettiin niin kuin tarkoitus olikin. Mutta sitten tapahtui katastrofi, Jeriko ei mennyt vinoestettä! Harkitsi sitä, mutta selvästi totesi että ei pysty. Koivumäessä esteet on lievästi ylämäessä, mutta ei tullut siis takaisinkaan.
Eipä tuosta sitten paljoa jälkipolville kerrottavaa. Tottiksen kokonaispisteet vaivaiset 57 pistettä! :( Kokeen jälkeen menin vinoestettä tekemään ja Jeriko ei aluksi (kokonaisena normi liikkeenä) olisi sitä suorittanut, mutta yhdessä juosten meni normaalisti. Hieroin ja venyttelin Jerikoa sitten itse illalla ja huomasin, että sillä oli aika paljon jumia oikeassa hartiassa ja kyljessä. Miikku kävi sitten eilen paimennustreenejä ennen vielä hieromassa ja alkaa nyt näyttämään paremmalta.
Luulen tietäväni syyn jumittamiseen. Jerikollahan on nuorena murtunut oikeasta jalasta varvas ja siihen on kehittynyt jälkikäteen nivelrikkoa. Nyt on selvästi näkynyt maantien isolla sepelillä kävellessä varpaiden aristelua ja todennäköisesti varvasvaivan seurauksena on sitten tullut lihasjumit. Toivotaan, että helpottaa pian. Sunnuntaina olisi vielä jälkikoe ja sen jälkeen pidetään varmaan taukoa kunnes varvastilanne rauhoittuu.
Eilen kilpailtiin bordercollieiden ja australiankelpieiden PK-lajien rotumestaruuksista Hyvinkäällä. Ilmoittauduin kokeeseen lähinnä ajatuksella, että on edes varma koepaikka kun noihin 3-luokan jälkikokeisiin ei ole mitenkään helppo saada koepaikkaa. Toki olisi voinut käydä niin, että olisi ollut tottiskarsinta, mutta nyt osallistujia oli kuusi ja kaikki pääsivät maastoon.
Maasto aloitettiin jäljellä, meillä jälkinumero 4. Maasto oli tietenkin aivan rutikuiva, miten se olisi miksikään muuksi muuttunut kun edelleenkään ei ole sateita näkynyt. Hiekkatie pöllysi hullun lailla janapaikoille ajaessa.
Jerikon janasuoritus oli aika täydellinen. Suoraviivaisesti eteni, pysähtyi jäljen kohdalla kuin seinään, tarkasti pari metriä takajälkeä ja valitsi sitten oikean suunnan. Eka keppikin oli ehkä 50m janasta, joten saatiin heti iloitsemisen aihetta! Kaksi seuraavaa keppiä oli pitkillä väleillä, mutta kun Jeriko jäljesti hienosti ja tarkasti, niin en suuremmin huolestunut. Jeriko meni kuin juna raiteillaan, paitsi että toisen kepin jälkeen taisi olla hirvi tmv ylittänyt jäljen, kun Jeriko teki kulman mutta jäljesti vähän epäluuloisena vajaan liinan mitan ja palasi sitten paikalle, jossa oli kasvillisuus tallaantunut, nosti siitä oman jäljen ja jatkoi.
Kuumuus ja kuivuus teki olosuhteista tosi rankat ja jäljen lopussa Jeriko oli kyllä todella väsynyt, mutta aivan todella upean tarkasti jäljesti loppuun saakka. Tuloksena kuusi keppiä maastosta ja janalta täydet pisteet eli 170p jäljen jälkeen. :) Käytin Jerikon tässä välissä uimassa mikä oli kyllä hyvää viilennystä. :)
Esineruutu oli aikamoisessa ryteikössä jossa koiraa ei nähnyt valtaosan ajasta ja koira joutui pomppimaan jatkuvasti jonkun yli. Hienosti Jeriko kyllä teki töitä ja kaksi ekaa esinettä löytyi tosi nopeasti, kolmas hetken päästä. Neljäs esine jäi valitettavasti etuesineenä ekan lähetyksen paikalle, vähän liian vauhdilla oli Jeriko siitä vielä ponkaissut yli ja siitä sitten siirryttiin koko ajan ettei ollut toista mahdollisuutta saada hajua. Esineruudusta 25/30p.
Tottiksiin sitten. Saatiin suorittaa ekana ja kenttään tutustumisessa tein vähän rallitokohömppää, jolla Jeriko asettui aika hienosti kuulolle. Jeriko tuli kentälle vielä hienossa mielentilassa, mutta tuomarin kättelyn jälkeen alkoi möykkääminen. Jeriko haukkui tosi paljon, koko pitkän suoran menon ja sitten rytminmuutoksissa jne. Jäävien liikkeiden valmistelevissa osissa myös haukkui, mutta ihme kyllä kuunteli ja teki liikkeet oikein. Hyppy jätettiin hyppäämättä, mutta estenouto hyvä ja eteenmeno hieno. Hypyn lisäksi ei siis muita liikevirheitä, mutta Hurstilta 74p ja ykköstulos jäi harmillisen yhden pisteen päähän!
Pienenä lohdutuspalkintona Jeriko voitti rotumestaruuden mikä kyllä toki sekin oli tosi hienoa, vaikka sitä 1-tulosta lähdettiin kyllä hakemaan. Jeriko oli kuitenkin ansainnut makkarapalkan. :)
Tänään olin itse töissä, muuten olisin varmaan mennyt katsomaan agilityn SM-kisoja ja voi hitsi kun harmittaakin jälkikäteen etten ollut katsomassa. Jerikon siskopuoli Likka (Briskness Lindsay Lohan) vetäisi tuplanollan pikkumaksiluokassa ja oli lopulta SM5! Hurjan paljon onnea haluan toivottaa Hennalle ja Likalle, upeaa! :) Finaaliradan näin videolta ja todella upeasti, kevyesti ja helposti ohjautuva koira. Hyvin paljon samaa kuin miltä Jerikon vieminen radalla tuntuu. Täytyy sanoa, että ei nämä näyttelylinjaiset mitään turhia sohvaperunoita ole, etenkään ei Anitan kasvatit tai Kertun (ja Jerikon parhaan Coxi-iskän) jälkeläiset. Kyllä saa ylpeä olla. :) http://tolleri.net/tulospalvelu/tulokset.php?paiva=2018-06-17&jarjestaja_id=1619270646#12
Paljon on kaikkea muutenkin touhuiltu. Käytiin Liisa-Idan kanssa melomassa ja samalla uittamassa Kidettä, Ukkoa ja Jerikokin matkassa. Ukko otti uimisesta kaiken irti ja vaikka olin varautunut kuulo-ongelmiin pillillä, Ukko ui silti pari kertaa tosi kauaksi (pelastusliivit oli siis varmisteena ja keventämässä menoa) ja sitten siitä rantaan hetkeksi lepäämään vaikka kanoottiinkin olisi voinut tulla ja siitä taas uudelleen uimaan. On se kyllä nopea uimari!
Tänään käytiin myöskin uimassa ja Jupiter suostui pitkästä aikaa tulla uimaan pientä lenkkiä, veteen se kyllä piti edelleen nostaa. Mutta tuli mukana itse kun uin vähän matkaa poispäin rannasta, joten eiköhän sekin pikku hiljaa opi. Huomenna onkin sitten Jupiterin vuoro käydä SmartDog-testissä, ihan jännää. :)
Lauantaina treenailtiin tottista pienellä porukalla SDP:llä. Jupiterin kanssa tehtiin muutamia noutoja, seuraamista ja lyhyesti maahanmenoja. Kuvattiin Jupiterin treeniä myös videolle, joten alla parhaita paloja. Noudon suhteen Emmiltä hyvä havainto, että tässä vaiheessa ei vielä ole syytä tehdä kokonaista noutoliikettä, vaan tehdä kontrollia/ärsykehallintaa erikseen eikä edes päästää silloin noutamaan, ja noutoja sitten erikseen.
Seuraaminen alkaa näyttämään jo ihan kivalta. Ehkä hieman pystymmässä voisi vielä pään asento olla, mutta on tuo mielestäni jo ihan hyvä. :) Maahanmenoa Jupiter on nyt tajunnut jo hyvin ja alkaa toteuttamaan sitä jo käskystäkin.
Jerikon kanssa hömppäiltiin vähän rallitokoa. Aiemmin sanoin, että rallitokokoe voisi olla Jerikolle hyödyllinen vireenhallinnan harjoittelussa, mutta rallitokoliikkeitä harjoiteltuani tajusin, että siinä on toinenkin etu Jerikon treenaamiseen. Nimittäin yllätyksellisyys ja ennakoinnin minimoiminen. Yhtäkkiä Jeriko ei enää tiedäkään mitä tehdään seuraavaksi! Edestä istumasta ikään kuin saksalaisena takaa sivulle kiertäminen oli Jerikolle ensin todella vaikea, kun sillä oli vain kaksi vaihtoehtoa: sivulle siirrytään suoraan takapäätä käyttäen vasemmalle, tai sitten namihoukutus on vain tarkoitettu sitä hämäämään ja se tiivisti asentoaan edessä. :D
No, sain sen lopulta luopumaan näistä ajatuksista ja pikku hiljaa aukesi, että voi tehdä jotain muutakin. Ihan hauskaa kyllä treenata Jerikolle jotain uutta "ihmeellistä".
Ukon kanssa on tehty avoimen luokan liikkeistä vasemmalla pyörähtämistä, mikä on Ukolle vaikea hoksata ja yhdistää pelkkään käsimerkkin. Pikku hiljaa se sieltä kai tulee. Liikkeestä seisominen pitäisi Ukolla vaatia vain pientä muistuttelua tokosta, mutta ei kuitenkaan ollutkaan ihan niin helppo. Saa nähdä saadaanko liikkeeseen varmuus parin viikon päästä olevaan kokeeseen mennessä.
Sunnuntaina oli alueellisen valkun agilitytreenit. Jeriko on ollut nyt tosi vetreässä kunnossa eikä edes astutushommat pistäneet sitä jumiin. Itse asiassa tuntui, että Jeriko vetristyi vaan lisää ja kirmaili kuin nuori poika konsanaan tyttöystävänsä kanssa. :D Päätin sitten ottaa Jerikon mukaan treeneihin pitkästä aikaa ja kokeilla miten menee. Viimeksi oltiin tehty kaksi lyhyttä pätkää joulukuussa ja silloin Jeriko vähän arpoi ponnistuspaikkaa.
Nyt oli kuitenkin aivan eri meininki. Tehtiin pikkumaksirimoilla ja Jeriko kulki niin kuin aina ennenkin tai tietty jopa vähän vauhdikkaammin, kun oli matalat rimat. Hyppytekniikka pelasi ja tehtiin koko pitkä rata nollana läpi. En voi edes kuvailla kuinka ihanaa oli tehdä agilityä taas Jerikon kanssa. Taidetaan olla valmiita valloittamaan pikkumaksiluokkaa. ;)
Jupiter treenasi myös lyhyesti. Paria lyhyttä pätkää tehtiin. Ponnistusvoima on Jupiterilla kyllä hirmjuinen ja lähdöt niin räjähtäviä, että on siinä tekemistä, että pysyy sen tahdissa. Vielä on kokemusta aivan liian vähän ja esteiden lukua täytyisi kehittää tosi paljon, ettei häiriintyisi mun liikkeestä. Pitäisi siis alkaa oikeasti treenaamaan..
Illalla tehtiin Haavistolla vetohiihtotreeni niin, että Jupiter ja Ukko veti yhdessä 3,5km. Jupiter piti kyllä niin kovaa tahtia yllä että huhheijaa. :D Spurttasi myös alamäkiin kunnon vauhdilla mikä taisi olla Ukolle vähän yllätys. Kierroksen jälkeen Jupiterilla vielä riitti energiaa pallolla pelailuun, kun Ukko taas oli aika poikki. Selvästi maksimivauhdin treenejä tarvitsee tehdä ja saada Ukko oikeasti juoksemaan täysiä eikä itseään yhtään säästellen. ;) Treenit jatkuu siis uusien ajatusten kera.
Vuoden viimeisen päivän kunniaksi päätin pyhittää eilisen päivän treenaillulle. Ensin oli yritys treenailla paimennusta, mutta se oli aika fiasko. Lunta on noin 20cm ja se oli osittain jäässä, eikä lampaat halunneet liikkua siinä ollenkaan. Liian haastavaa nuorelle koiralle, mutta kyllä me niitä jonkinmoinen pieni lenkki saatiin kuitenkin vietyä.
Siirryttiin sitten tottistelemaan omaan pihaan ja se treeni olikin sitten taas menestys! :) Jupiter oppi odottamaan vuoroaan sivussa, tuomaan kapulan vauhtinoudosta suoraan käteen, seuraaminen edistyi huimasti ja päästiin matkaa pidentämään noin seitsemään askeleeseen, sekä lisäksi maahanmeno alkoi hahmottumaan.
Jeriko pääsi myös treenaamaan pitkästä aikaa. Vire ja ilme oli ihan täysi kymppi, ja Jeriko oppi jättämään Jupiterin huomiotta vaikka se aluksi pari kertaa karkasikin paikaltaan. Ei pahoittanut mieltään vaan keskittyi vaan yhdessä tekemiseen ja leikkimiseen. Tehtiin vähän seuraamista ja jääviä liikkeitä.
Ukon kanssa tehtiin rallitokotteluita ja Ukkokin oli kyllä innoissaan. :)
Jupiterin reaktiot ilotulitteisiin oli aika erikoisia. Jupiter vaikutti jännittävän niitä melko paljonkin ja otti muhun tosi paljon kontaktia, kun käytiin noin yhden aikaan yöllä pissatuksella kun Ukolla meinas jo rakko haljeta. Asutaan siis aika maalla ja tänne kuului paukkuja ehkä noin 1km päästä hiljaa ja siinä vaiheessa pikkaisen tussahti silloin tällöin. Olin jo heittämässä kirveen kaivoon, mutta päätin sitten että otan Jupiterin ulos leikkimään, ihan kokeilumielessä. Sehän leikki sitten täysin normaalisti, innokkaasti ja rennosti. Ensin sama kotipihassa, ja sitten vein Jupiterin vielä kohti laukausten ääntä tuohon metsätielle ja siinäkin yhtä lailla leikki täysin normaalisti, juoksi hakemaan palloa paukun jälkeen siitä suunnasta niin kuin ei mitään.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Jupiteria ilmeisestikin jännitti paukut ja se kaipasi multa kannanottoa siitä onko syytä huoleen. Kun itse olin hyvin passiivinen Jupiterin ottaessa kontaktia (kun en halunnut tehdä numeroa), niin Jupiter päätteli itse, että on syytä huoleen. Kun sitten aloin taas leikkimään normaalisti ja iloisesti, niin Jupiterkin rentoutui.
Jerikon jälkeen mikä tahansa reaktio on mulle uutta ja vähän ihmeellistä. Nythän Jupiter on vielä nuori ja ehkä erityisenkin herkässä iässä, joten tulevaisuus vasta näyttää millaiseksi tilanne kehittyy. Kuitenkin nyt vaikuttaisi siltä, että vaikka Jupiteria selvästi paukut jännittää, niin se ensinnäkin ottaa kontaktia muhun mikä on hyvä asia, ja toisekseen sillä näyttäisi toimintakyky kantavan hyvinkin yli jännittävästä asiasta. Mulla on vaan oppimiskaari varmaan vielä vähän kesken siitä, että mikä on bordercollielle normaalia, kun ensimmäinen nyt sattuu olemaan tuollainen joka ei reagoi mihinkään ääneen yhtään mitenkään...
Tänään treenailtiin taas. Jerikolle ja Jupiterille yritin alkaa rakentamaan kestoa nenäkosketukseen käden kanssa, jotta sitä voisi hyödynttää erinäisissä tilanteissa. Jerikolle aukesi hyvin, Jupiterille ei ihan niin hyvin. Lisäksi Jeriko teki jääviä sekä muistuteltiin taas vähän seuraamisen paikkaa jonka olen kyllä törkeän eteen opettanut/päästänyt luisumaan. Vasemman jalan seuraamista muistuttelin ja pienenpieniä askelia niin ettei saa lähteä edistämään. Jeriko keskittyi nyt hienosti jääviin ja teki todella näpäkästi. Tehtiin törpön kierronkin kautta ja hienosti toimi.
Jupiterin seuraaminen harppasi taas eteenpäin ja tosi kivalla ilmeellä häntä korkealla seurasi ja paikkakin pysyi hyvin korrektina jo hieman pidempiäkin pätkiä. Täyskäännös vasemmalle hitaasssa vauhdissa on hieno, peräpää toimii hienosti! :) Lisäksi törppäjen kiertoja ikään kuin agilityohjausharjoituksena.
Ukolle sitten rallitokohömppäilyä. Illemmalla käytiin Ilonan kanssa hiihtämässä ilman koiria, Ukolla nyt vielä vapaaviikko. Ukko kyllä vähän "reimastui" siitä, että lähdin hiihtovaatteissa ilman sitä. :D Ensi viikolla jatkuu sitten taas vetotreenit ja katsomaan miten jaksan tottistella.
Jupun kanssa on tähän mennessä tehty tosi vähän tottista, mutta nyt olen vähän aktivoitunut ja kaipa sitä täytyy jonkinlainen tilannekatsaus tehdä ja pohtia miten jatkossa. Vähän aikaahan on jo ollut sellainen ajatus, että voisin ihan tyytyväisenä tehdä pelkkää agilityä ja paimennusta Jupiterin kanssa, jonnekin on ne PK-SM haaveetkin unohtunut. Mutta jospa sitä nyt vähän koittaisi Jupiteria koulutella ja katsoo sitten mihin se johtaa jos mihinkään.
Mitä Jupiter sitten osaa tai on oppinut viime aikoina? Nopeasti nyt muutaman treenin aikana olen pystynyt yhdistämään käsikosketuksen esineen nostoon ja Jupiter on tuonut jo kivasti erilaisia esineitä käteen asti. Kapulaa on viime viikonloppuna ensimmäisen kerran nosteltu käteen. Vielä pitäisi käsikosketukseen opettaa kestoa, jotta myös esineen tai kapulan pidossa olisi enemmän kestoa, kun tulee käsikosketukseen.
Maasta eteen istumaan nousua on harjoiteltu ihan pieninä määrinä. Aika herkästi Jupiter taittuu lievästi vinoon minusta nähden vasemmalle, mutta reagoi hyvin pieneen esteeseen/apuun ja tulee sitten suoraan. Millään tavalla tätä Jupiter ei vielä kyllä ole oppinut eikä montaa kertaa ole tehtykään.
Ainoastaan istuminen onnistuu käskystä. Maahanmeno ja seisominen vain käsiavun kanssa. Pitäisi tässäkin ryhdistäytyä.
Perusasentoon Jupiter tulee malttaessaan oikein hyvin, mutta yhtään kiihtyessään nojaa vahvasti vasempaan jalkaan, kun ei oikein malttais. Kontaktin ottamisen Jupiter on hoksannut hyvin, mutta kestoa pitäisi vielä treenata huomattavasti. Häiriössä Jupiter herkästi katselisi muualle vaikka sitten palauttaakin kontaktin. Pitäisi kuitenkin päästä tilanteeseen, että Jupiter tajuaa ettei vilkuilukaan ole sallittua. Perusasento on siis ihan hyvällä alulla, mutta vaatii vielä lisää harjoitusta.
Perusasennosta on tehty muutaman askeleen seuraamista oikeastaan vasta yhdessä treenissä. Aikaisemmin vain yhden askeleen siirtymisiä, mutta nyt olisikin tarve edetä tässä ettei jumitu siihen pariin askeleeseen. Ihan kivan asenteen alku Jupiterilla seuraamisessa näkyy, joten sille voisi kyllä saada ihan kivankin seuraamisen, kun nyt vaan treenailisi kunnolla.
Vauhtiluoksetuloa ja vauhtinoutoa on tehty myös jonkin verran. Eli vähän. Muutama treeni. :D Vauhtinoudossa Jupiter on hoksannut hyvin mistä kohtaa kapulaa otetaan kiinni ja hienosti kyllä tekee. Etupalkkaa on myös harjoiteltu eteenmenon alkeina ja kun se alkaa olemaan hyvin muistissa, niin olisi tarkoitus vielä takapalkallekin opettaa oma vihje.
Alla video viime viikonlopun treeneistä, kun oltiin Jupiterin emän, veljen ja sisarpuolien kanssa treenaamassa. Seuraamispätkät ja kapulan nosto siis ensimmäiset laatuaan. Tämä on siis se lähtötaso, ei mikään näyte hienosta tasosta. :D
Jupiter, Eicca, Penni, Whip, Voitto ja Lee
Agilityn suhteen Jupiter etenee tosi nopeasti, vaikka yhtäkään kotitehtävää tai kotitreeniä ei ole tehty. :D Treenejä on alla seitsemän muistaakseni ja joka treenissä tulevat uudet asiat Jupiter sisäistää tosi nopeasti. Kuun lopussa loppuu tämä alkeiskurssi ja ihan heti meillä ei olekaan sitten jatkoa tiedossa. Pitää kai ostaa irtotunteja jostain ryhmistä ja pitäis alkaa itse käymään juoksuttamassa Jupiteria ensin matolla ja sitten puomilla. Vielä en ole lopullisesti päättänyt mitkä kontaktit tulee, mutta luulen että ihan ajankäytön vuoksi en ala rakentamaan oikeita juoksareita (ei ole mitenkään aikaa hinkuttaa pelkkiä juoksareita tuntikaupalla), mutta alkeet teen läpijuoksuilla ja sitten ainakin puomille todennäköisesti pysäytykset kuitenkin.
Pitäis saada treeneissä joku ottamaan videota Jupiterin agilitystä, koska se on kyllä hieno näin vähäiseen treeniin nähden! :)
Kaiken kaikkiaan Jupiter on kyllä aika iloinen kenguru, jolle kelpaa tekeminen kuin tekeminen. Joskin paimennus ja agility vaikuttaa edelleen olevan ne kaikkein hienoimmat jutut. ;)
Ukon kanssa treenataan vetohommia nyt ihan tosissaan. Vähän on alettu yrittää pohtimaan myös kunnon fysiikkatreenisuunnitelmaa, että treenin rasittavuussuhteet tulisi sopivassa määrin. Mitään ihmeempiä jumeja Ukko ei ole nyt kähittänyt treeneistä huolimatta, mutta pidetään vuoden vaihteessa kuitenkin treenitauko ihan palautumisen vuoksi, jotta ei sitten tule ylitreenattuakaan. Vahvasti tähdätään nyt siis talven valjakkohiihtokisoihin ja erityisesti SM-kisoja kohti.
Jerikolle jätin ihan suunnitellusti ottamatta syksylle agilityn treeniryhmää. Halusinkin keskittyä Jupiterin treenaamiseen ja koska Jeriko on niin kokenut jo agilityssä ja meillä niin hyvä yhteinen sävel, niin ei varsinaisesti tarvitse hinkata mitään. Tarkoituksena on ollut mahdollisesti vuoden vaihteen jälkeen kokeilla pikkumaksiluokan kisoja, mutta syksyllä vaivasi selkäjumit ja Jerikolla todettiin spondyloosimuutos selässä, joten katson ihan rauhassa millainen tilanne on vuodenvaihteen jälkeen. Nyt on jumit helpottaneet, mutta agility on tietty sellainen laji, että varmasti rasittaa selkää, joten voi olla että se unohdetaankin kokonaan. En vielä ole lopullisesti päättänyt.
Päätavoitteena Jerikon kanssa olisi vielä ensi kesänä päästä pk-jälkikokeisiin ja toivon mukaan saada kaksi 1-tulosta. Hypylle alan jossain vaiheessa kunnolla opettamaan kiertämistä, että tekisi sen ihan rennosti, mutta en ole ollut mikään aktiivinen talven tottistelija koskaan, joten voi olla että aktivoidutaan sen suhteen vasta paremmin kevätpuolella. Olen nyt muutenkin keskittynyt aktiivisemmin näihin nuorempiin, joilla on lyhyellä aikavälillä tärkeämpiä tavoitteita, välillä Jerikon vuoro olla vähän "sivussa" ja ennen kaikkea levossakin.
Onpa kyllä nolottavan huono tämä mun päivitystahti. Aikaa ei oikein tunnu riittävän tämän pyörittämiseen kuten ennen. Jupiter aloitti tosiaan agilityn alkeisryhmässä ja kävi tällä viikolla kolmansissa treeneissään. On se kyllä hieno pentu ja aivan eri puusta kuin Jeriko tai varsinkin Ukko. Sillä riittää intoa vaikka pienelle kylälle ja vauhti nousee heti, kun se edes kuvittelee vähän tajuavansa. Ei ollenkaan mitään liikaa pohdintaa! Ja SILTI se kyllä keskittyykin tosi hyvin, on jo nyt aikas hyvin estemotivoitunut ja tekee tarkasti mitä sille ohjaan. Siitä tulee kyllä hieno! :)
Tähän mennessä on tehty esteen tarjoamista suoraan ja takaakiertona, sylkkäriä (mun inhokki, mutta sujui ihan kivasti Jupiterilta), poispäinkäännöstä (onnistui Jupiterilta ilmiömäisen hyvin heti ja vauhtiakin nosti hienosti), putkea, renkaan tarjoamista ja juoksumaton tarjoamista. Lisäksi tehtiin viimeksi kentän pituista "loppusuoraa" ja Jupiter irtosi kyllä upeasti palkalle eteen ja otti kaikki esteet (pituus mukaan lukien) välissä eikä mitään kiertämisiä mitä voisi herkästi aluksi tulla. Sanoinko jo, että se on aika hieno? :)
Vähän villiinnyin ja ostin pentutokosta/-tottiksesta treenit Jupiterille. Treenit oli SDP:llä eli samalla hallilla missä meillä on agilitytreenitkin, eli odotusarvo oli aika vahvasti agilityn puolella ja varsinkin alkuun Jupiter häiriintyi aika paljon agilityn äänistä. Hienosti se kyllä teki eikä ainakaan intoa ja aktiivisuutta puutu. :D Katsotaan jos sitä vaikka itsekin löytäisi jotain intoa ja motivaatiota tottiksen treenaamiseen... ;)
Meille tuli syyskuussa ensikotiin musta pieni villikissa, arviolta vajaan vuoden ikäinen. Jeriko on taas tehnyt hienoa työtä sen kesyttämisessä, mutta yllättäen myös Jupiter on osoittanut taipumuksia kissakuiskaajaksi ja siitä on suorastaan tullut kissan lemppari: Fikkels leikkii Jupiterin kanssa ja puskee sitä aina kohdatessaan. :) Ihminen on vielä jännä, mutta vauhdilla on kyllä rohkaistunut ja alkaa nyt pikku hiljaa etsimään uutta omaa kotia. :)
Jerikolla oli kunnon kisaviikonloppu. Eilen tosiaan Levekkin jälkikokeessa tähtäimessä 1-tulos. Kisapäivä alkoi erittäin märkänä, kun vettä tuli kuin saavista kaatamalla koko aamun. Toisin sanoen jäljet oli tallattu täydessä kaatosateessa ja vesi huuhtoi sen jälkeenkin jälkiä ihan kunnolla. Jäljelle lähtiessä sade oli hellittänyt tihkuksi.
Jerikon jana oli muuten hyvinkin selkeä paikka, mutta janalla oli kaatunut puunrunko poikittain. Jerikon vauhti tyssäsi aluksi siihen ja jäi etsimään jälkeä puunrungon edestä. Jouduin kutsumaan Jerikon takaisin janalle, mutta uudella lähetyksellä Jeriko eteni hyvin loppuun saakka ja oli tarkkana jäljen suunnan kanssa ja valitsi oikein! Hieno poika! :) Janalta pisteitä 35/40p.
Ensimmäinen keppi tuli melko nopeasti ja nousi hienosti. Pian sen jälkeen tuli vähän vaikeampi paikka, Jeriko epäröi jäljen suunnan suhteen, kävi ensin pienellä suopohjaisella alueella, sitten palasi takaisin päin ja jäljesti tielle. Siinä taisi mennä sitten joku harha. Kun palattiin takaisin ja Jeriko nappasi uudestaan oman jäljen kävi ilmi, että tuossa kohdassa oli juuri ollut piikkikulma.
Jäljestys jatkui hyvin, vaikka Jerikon tyylistä näki erittäin hyvin että haastavaa oli. Jerikohan hidastaa ja nopeuttaa hyvin selkeästi sen mukaan kuinka haastavaa on. Nyt Jeriko joutui menemään pitkiä pätkiä kävellen ja hyvin matalalla ja tarkalla nenällä haistellen. Upeaa työtä se kyllä taas teki. :) Lopputuloksena kaikki kuusi keppiä löytyi. Keppi-ilmaisut muuten iloisia ja hyviä, mutta vitoskeppi olisi jäänyt kivikkoon. Jeriko ei reagoinut keppiin mitenkään, joten epäilen, että se ei vaan haistanut sitä ollenkaan. Bongasin itse kepin joten kaikki kuusi taskussa keppien palautukseen. Jäljestä kokonaispisteet 165p.
Esineruutu oli melkoisen kostealla pohjalla ja ruudussa meni vesioja. Itse tein varmaan virhearvion, kun päätin lähettää Jerikon poikkeuksellisesti ruudun keskeltä. Siinä oli vähän säätöä, kun kellään toimihenkilöllä ei ollutkaan kelloa ja tuomarin kännykän sekunttikelloa otettiin käyttöön (me oltiin siis ekana) ja Jeriko oli niin malttamattomana, että jotenkin päätin etten koita edes viedä sitä ruudun toiseen kulmaan hallinnassa... :D Ajattelin myös, että se voisi nostaa keskeltä hyvällä säkällä esineen, jolloin voisin siirtyä toiseen kulmaan ja sitten toiseen.
Eka esine nousi kuitenkin vasemmasta takakulmasta ja sitten lähdin siirtymään esineruudussa taas eteenpäin ja tässä siirtyilyssä paloi kallista aikaa. Toisena Jeriko nosti oikeasta takakulmasta esineen ja siihen mennessä Jeriko oli etsinyt oikeastaan jo koko ruudun, mutta aavistus mulla oli, että tämän vesiojan oikealla puolella oleva alue saattoi olla huonommin tarkastettu koska sitä ei päässyt lähestymään vasemmalta kunnolla. Niin sinne sitten jäikin pusikkoon viimeinen esine, aika vaan loppui. :( Toiseltakin kolmosluokan koiralta jäi sama esine löytämättä, joten oli se hankala seisovassa ilmassa. :( Pisteitä 20/30p.
Tottis sitten viimeisenä. Jeriko pääsi suorittamaan yksilöliikkeitä ensimmäisenä. Vire oli ihan päin peetä. :D Jeriko nousi johonkin sfääreihin ja haukkui todella paljon koko suorituksen läpi. Seurasi kyllä muuten ihan hyvin ja silleen oli keskittynyt, mutta aivan liian korkeassa vireessä eikä saanut pidettyä mölyjä mahassaan. Liikkeestä istuminen ei sitten onnistunut tässä vireessä, vaan meni maahan. Ja kun hypyn pisteet jäi myös saamatta, oli lopputuloksena 73p eikä enää mahkuja ykköstulokseen. Kokonaispisteet siis 258p.
Kovastihan tuosta joutui mietintä myssyä laittamaan päähän, että mikä tuon vireen vie tuollaiselle tasolle. Lopulta tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti tehdyt hyppytreenit ja nostatukset sille (Jeriko on saanut haukkua ja riekkua, kun appari on heilutellut lelua esteen takana) vie vireen tuolle tasolle, kun Jeriko kuitenkin tietää että se on tulossa. Ja kun ei se hyppy treeneissä onnistumisista huolimatta ole kokeessa onnistunut, niin parempi on nyt varmasti palata siihen ajatukseen mikä mulla olikin jo aiemmin, että opetan Jerikon kiertämään hypyn niin ettei se vaikuttaisi sen mielentilaan.
Lisäksi täytyy jatkaa häiriötreenejä keskittymisen parantamiseksi (ja keskittyminen nyt toimikin melko hyvin liikkeestä istumista lukuunottamatta). Mietin myös, että vireenhallintaa voisi mennä harjoittelemaan esim. rallitokokokeisiin, mutta en ole varma onko siitä apua kun itse en varsinkaan sellaista yhtään jännittäisi joten en tiedä nousisiko vire tuolla tavalla... Mutta katsotaan. Leuka rintaan ja taas eteenpäin.
Tänään oli vuorossa Pohjois-Hämeen kennelpiirin agilityn piirinmestikset. Sillä ajatuksella lähdin, että tehtäisiin kaksi nollaa, mutta treenaamattomuus kyllä näkyi ekalla radalla, kun Jerikolta tippui ensin yksi rima ja sitten itse kiihdyttelin aivan liikaa rytmissä edelle. Jännitin rataantutustumisessa, että miten ehdin persjättää loppusuoralla, mutta olisin sitten itse asiassa ehtinyt vähemmälläkin sprinttailulla. En vaan luottanut omaan vauhtiin ja sitten aloin ottamaan liikaa etumatkaa liian aikaisin, minkä seurauksena myös loppusuoralla tippui rima ja sitten Jeriko ohitti vikan esteen ja syöksyi palkalle. Tätähän on ollut ennenkin kun itse lähden tolleen vaan juoksemaan enkä keskity ohjaukseen. Jeriko silti tuntui radalla hyvältä ja oli tosi kiva mennä sen kanssa. :)
Toisena oli hyppyrata, jolle rytmittämiseen keskityin vähän paremmin etten vaan rynnisi liikaa edelle ja aiheuttaisi liikaa kiirettä Jerikolle sen vuoksi. Tämä rata menikin aika nappiin ja tuloksena nolla. :) Kärkikahinoihin ei kuitenkaan ollut asiaa vaikka etenemä oli ihan mukava 4,5m/s ja jotain vähän päälle.
Loppuun vielä upeita Miikun ottamia kuvia Jupiterin perjantain paimennuksista. On se vaan upea paimenkoiran alku, en voisi olla enempää tyytyväinen. Lisäksi Jupiterin setä Hero on käynyt meillä nyt kolme kertaa paimentamassa (päässyt siis ekaa kertaa lampaille nyt 3,5v iässä!) ja se on kyllä aivan ilmiömäinen luontaisuudessaan. Ei voi olla kuin tyytyväinen siihen, että sekä emän että isän puolelta sukua tulee näin hienoja paimennusominaisuuksia. :)))
Viikko mennyt taas joutuisasti. Maanantaina meillä alkoi maanrakennustyöt treenikenttää varten. Täytyy myöntää, että nyt kun pöpelikkö alueelta kaadettiin ja sitten varsinkin kun maa oli tasoitettu, alkoi kenttä näyttämään aika isolta.. Riittänee ihan hyvin meidän treeneihin. :D Sitten ensi kesäksi pitäisi saada jostain pk-vinoeste ja agilityesteitä.
Keskiviikkona Jupiterilla oli hakutreenit. Jupiterilla oli kolme siityvää maalimiestä, jotka otettiin taputusavuilla, maalimiehet hyvin piiloutuneina. Ei enää ole näkynyt sitä päättömästi juoksemista vaan Jupiter on ollut tosi hyvin nenä auki. Kyllähän se juosta tykkää ja uppoaa kuin ohjus lähetyksestä, mutta nyt on myös löytänyt maalimiehet todella nopeasti pitämällä nenänsä auki. :) Kolmelta ensimmäiseltä maalimieheltä kävin Jupiterin hakemassa samalla kun maalimies ensin palkkasi ruualla ja sitten leikki. Hihnassa tultiin yhdessä keskilinjalle hieman etukautta kiertäen. Lopuilta kutsuin Jupiterin kun maalimies antoi merkin, että palkkaus on loppunut.
Tällä tiellä taidetaan jatkaa ja tehdään hajuhakuja sitten ehkä jos on joskus oikein hyvät tuuliolosuhteen (aina tuntuu olevan tosi huonot ja olisi päättänyt että tekee hajuhakua) tai jos alkaa näyttämään turhan juoksemiselta.
Perjantaina lähdettiin Virroille Marttisiin Briskness-leirille. Arvoin loppuun asti mitkä koirat otan mukaan ja päätin sitten ottaa kaikki kolme. Perjantaina oltiin vasta illalla perillä, mutta Jeriko pääsi heti perille tultuamme suoraan tekemään pienen esineruututreenin.
Lauantaina alkoi sitten treenit. Aamupäivällä oltiin Maiju Ojamiehen toko/tottis-opeissa. Jupiterin kanssa tehtiin ensin vauhtinoutoa, mutta olin tehnyt huonon valinnan kapuloiden suhteen mitä otin mukaan. Olen käyttänyt kotona nyt vanhaa 650g kapulaa, koska Jupiterilla oli aluksi taipumusta ottaa laipasta kiinni ja isompi kapula auttoi tähän. Tätä kapulaa Jupiter onkin tuonut tosi hyvin, mutta nyt otin uudemman kapulan joka on itse asiassa vähän painavampi ja sen suuosa on liukkaampi. Jupiter ei siis nostanutkaan tätä kapulaa niin mielellään eikä saatu niin hyviä toistoja. Myöskään Maijulta saatu ohjatun noudon kapula ei ollut Jupiterin mielestä ihan kiva, joten aika hyvin on fiksoitunut yhteen tiettyyn kapulaan..
Tehtiin myös perusasentoa ja sitten toisella vuorolla Jupiter opetteli hyppäämistä seisomaan pysähdyksen alustuksena. Hassu juttu onkin, että hyppy oli aluksi vaikea saada Jupiterilta tässä tilanteessa vaikka se arjessa hyppii ja pomppii lähes tauotta. Se on oikeasti varsinainen kenguru. Sitten kun Jupiter tajusi, että huitomisellani haluan hyppyä, niin kyllähän niitä hyppyjä alkoi tulemaan ja oikein kunnon pomppuja tulikin, jolloin sai sitten taas alkaa hillitsemään hyppyjä. Lopuksi vielä maahanmenoa ja siihen jatkossa täytyykin ottaa lelupalkka.
Jupiter on hassu persoona. Se on toisaalta niin vauhdikas ja vilkas, kiihdyttää nollasta sataan sekunnissa, juoksee ja pomppii mielellään. Ja sitten taas toisaalta miettii asioita melko tarkkaankin tehdessään, en ole oikeastaan koskaan nähnyt sen törmäävän mihinkään, aina on hallinta menossa mukana ja kun tehdään tottista, ajattelee se ehkä jopa vähän turhankin paljon. Mutta hienosti se kyllä reagoi koulutukseen, joten vauhdinkin siihen saa kun vaan sitä vahvistaa ja ehkä myös iänkin myötä.
Jeriko teki myöskin tottista. Sille tehtiin häiriötreeniä ja alkuun Jeriko meni kyllä niin helposti häiriöihin, mm. Maijun "jes"-huudahduksesta syöksyi Maijulla olevaan leluun. Pari toistoa tarvittiin ennen kuin Jeriko tajusi, että tässä nyt huijataan herraa eikä niihin pidä reagoida. Toisella vuorolla tehtiin sitten hyppyä Maijun harjoitusesteellä ja 95cm meni täysin puhtaasti, metrisellä rima tippui (todella kevyestä kosketuksesta tippuvaa sorttia). Ihan hyvältä näytti kyllä.
Itse vedin sitten metsäjälkitreenejä iltapäivällä. Jeriko pääsi myös tekemään oman jäljen, joka oli n. 1km pitkä neljällä kepillä. Jeriko jäljesti tosi hyvin ja ilmaisi hienosti kepit. Jäljen lopussa olikin vaan vahingossa lennosta tehdystä jäljen tallaajan suunnitelman muutoksesta johtuen pieni källi. Jerikon jälki nimittäin leikkasi jo ajetun toisen koiran jäljen. Siinä sitten olikin tuumaamista ja Jerikolla meni liina jalkoijen ympäri solmuun. Kun vapautin liinan, seisoi Jeriko ilmeisesti suoraan väärän jäljen päällä ja lähti sille. Tajusin itse ihan hetken päästä, että taitaa olla jo ajettu jälki, jota taakse päin kysyessä Jerikokin kääntyi ja palasi heti takaisin leikkauspisteeseen itsenäisesti ja hetken nuuskuttelun jälkeen nosti oman jäljen, jäljesti parikymmentä metriä loppuun ja nosti kepin. Huippu Jeriko! :)
Tänään aloitettiin sitten jälkipellolla. Tallasin itse Ukolle jäljen, jossa oli neljä esinettä ja viisi kulmaa. Pellolla oli heinä vähän pitkää ja pikkasen jännitin, että lähteekö Ukko jäljestämään korkealla nenällä, varsinkin metsäjälkitausta huomioiden. Mutta turhaan jännitin, sillä Ukko jäljesti todella matalalla nenällä ja tarkasti, kolme kulmaa ihan täydellisesti kuin raiteilla. Lähes täydellistä, mutta viimeisessä kulmassa vastatuulessa tuli pieni tarkastulenkki ja esineet meinasi jäädä vaikka Ukko oli aivan jäljen päällä. Oli kai niin keskittynyt jäljestämiseen ettei enää pystynyt esineisiin keskittyä. Mutta eiköhän sekin tästä korjaannu. Nyt vaan pitäisi muistaa treenata piikkejä, kaaria ja ottaa jäljelle harhatkin mukana.
Tänään iltapäivällä taas metsään. Jerikolle tehtiin 400m jälki, johon tehtin tarkoituksellinen harha, joka oli 40 min tuoreempi kuin oma jälki. Harhan kohdalla Jeriko poikkesi vähän omalta jäljeltä, mutta ei lähtenyt harhalle vaan jatkoi sitten oman jäljen suuntaisesti. Harmi vaan, että keppi oli noin 15m päässä ja Jeriko meni siitä ohi parin metrin päästä ja keppi olisi jäänyt. Nyt kutsuin Jerikon takaisin ja palkkasin kun Jeriko ilmaisi. Toisen kerran kun harha ylitti jäljen, Jeriko ei enää reagoinut siihen oikeastaan mitenkään. Hieno poika. Näitä täytyy tehdä lisää.
Sennin kanssa tehtiin lopuksi kaksin esineruututeenit, kaksi eri kaistaletta joilla esineet aika edessä. Hienosti Jeriko piti nenää auki ja varsinkin toisessa kaistaleessa esineet nousi ihan suoraan. :)
Jupiter sai vielä lopuksi ajaa ensimmäisen keppijälkensä neljällä kepillä ja sehän meni hienosti! Jupiter jäljesti hyvin vahvasti tallattua jälkeä ja ilmaisi kaikki kepit.
Jupiter tapasi leirillä myös serkkunsa (Jupin isän siskon pentu) Fixin. Kuvasarja kertokoon millainen oli heidän yhteiskuvan otto.
Kenguru-pojasta on kasvanut jo aika iso ja vielä taitaa vähän korkeutta tulla lisää kun ranteissa on pattia jäljellä. Jupiter on jo Ukon korkuinen eli 54cm. Toivon mukaan ei enää 1-2 cm enempää tule lisää. Mitään ponin kokoista en toivo siitä.. ;)
Se oli sitten kesän viimeinen leiri. Nyt vaan kohti uutta työviikkoa ja uusia treenejä.
Paimennusta on taas tehty pari treeniä Jupiterin kanssa viimeisen viikon aikana. Jupiterista on tullut vähän lisää kiihkeyttä esiin, eikä lampaiden edessä luokse kutsuminen olekaan enää ihan läpihuutojuttu, kun on niin kova veto lampaille. Jarru ei myöskään toimi enää ihan yhtä tehokkaasti, mutta kaaret on edelleen todella kauniisti auki eikä mitään sen pahempaa rynnimistä ole ollut.'
Tehtiin kuitenkin treeniä myös liinassa, jolla sain paremmin Jupiterille kerrottua mitä siltä haluan, ja sekä jarru että suoraan ajaminen vahvistui. Tämän treenin jälkeen pystyin tekemään Jupiterin kanssa peruskuljetusta niin, että se itse sääti tempoaan eikä siihen tarvinnut puuttua ja ajoin suoraan pidempiäkin pätkiä. Pyrin kuitenkin vielä päästämään melko nopeasti taas uudelle flänkille, enkä tehdä pelkkää ajoa.
Jupiter työstää ja peittää lammasporukkaa kyllä todella hienosti, huomioi kaikki lampaat ja hienosti ja rauhallisesti peruskuljetuksessakin kokoaa niitä yhteen. Todella hyvältä näyttää, en voisi olla tyytyväisempi. :) Edelleen jatketaan ihan perusjuttujen työstämisellä ja harjoittelulla, jotta Jupiterin oma tilanteidenlukutaito ja eläinsilmä kehittyy.
Kotona on myös vähän tottisteltu. Jupiterin kanssa on harjoiteltu perusasentoa ja askelsiirtymiä, jotka on ottanut ison edistysaskeleen, kun yhdistin treeniin namista luopumisen. Pidin siis avoimella kämmenellä namia Jupiterin pään vieressä tai edessä, jolloin Jupiter vahvisti katsekontaktia, tiivisti ja piti paikkaansa paremmin. :)
Pakko kommentoida, että kun Jerikolle tein samaa, niin ei toiminut ihan niin kuin rasvattu. Uusi juttu vanhalle konkarille, niin ei ollutkaan ihan niin yksiselitteistä, että herran pitäisi namista luopua. :D Mutta hyvin toimi kyllä Jerikollakin, mutta vaatii vielä vähän sisäänajamista. ;)
Tiputin myös apinan selästä, joka on lelun palauttamattomuuden vuoksi ollut ja tehtiin tänään Jupiterin kanssa myös vauhtinoutoa. Meinas välillä vähän ottaa kapulan päästä kiinni, joten vaihdoin 650g kapulaan, ettei olisi niin helppo. Palkkasin myös pari kertaa kapulan keskiosaan tarttumisesta ja kyllähän se lähti hienosti sujumaan ja todella vauhdikkaasti Jupiter tehtävää suoritti. Itse asiassa kapulan ja lelun kanssa myös lelu palautui melkeinpä jalkoihin! :)
Jupiter on kyllä kyllä niin hauska tyyppi! Niin aktiivinen pieni kengurun poika. Sen kanssa on hauska tehdä. :)
Muuten meillä onkin sitten ollut hommia kotona, kun raivattiin takapihalta aluetta nurmikkoa varten ja huomenna alkaa nurmikon pohjustustyöt. Jännää! Siinä olis sitten tarkoitus aloittaa treenailut ensi kesänä, tuskin tänä vuonna vielä nurmikko juoksemista kestää. Esteet (agility ja pk) vaan siihen, niin kyllä kelpaa. :P
Viime perjantaina päivystysvuorosta vapauduttuani pakkasin kamat ja lähdettiin Jupiterin kanssa ajamaan kohti Hartolaa ja Kunkkulan leirikeskusta, jossa oli luvassa Tending-leiri. Nyt tosiaan vain Jupiter matkassa mukana ja Jerikokin sai vaan lomailla kotona.
Perjantaina iltapäivällä oli vielä vuorossa Oili Huotarin tokotreenit. Tai meidän tapauksessa tottis-ajatuksella, mutta samat perusteet ja vielä ollaan hyvin perusteissa. Pekka Korrin kanssa oli myös erittäin hedelmällinen keskustelu lelun palauttamisesta ja koiran palkkaamisesta ylipäätäänkin.
Olen ongelmoinut sen kanssa, että en ole saanut Jupiteria vieläkään palauttamaan leluja mulle. Kahden lelun leikki sujuu hienosti ja kun juoksen poispäin tulee usein lelu suussa mukana perässä ja saan sitten vaihdettua sen. Jupiter vaihtaa myös vihjesanasta sujuvasti lelusta toiseen. Mutta jos yhtään passivoidun, jää Jupiter vaan "omimaan" lelua maahan eikä sitä saa millään innostettua tulemaan luokse tai jos tuleekin, niin tulee ilman lelua.
Mietin jo tähän, että pitäisi ihan vaan paneutua opettamaan esineiden palautusta mikä varmasti pitääkin tehdä, mutta lelun ja palkkauksen kanssa Pekka nosti esiin ajatuksen, että onko palkkaus hyvä, jos siinäkin sanellaan koiralle säännöt. Ensin pitää tehdä joku tehtävä niin kuin sanon ja sitten vielä palkkautua niin kuin sanon. Ikään kuin ihmiselle palkkakuitin mukana tulisi lista miten palkkarahansa saa käyttää eikä sitten mitenkään muuten.. Pisti miettimään, että jos tuota omistushalua on, niin paras palkka on varmaan antaa Jupiterin pitää lelua vaan itsellään leikin jälkeen ja sitten vasta ennen seuraavaa tehtävää ottaa se pois..
Oililta tuli myös hyviä ajatuksia. Tehtiin nyt vauhtinoudon alkeita, jota olen siis pelännyt alkaa harjoittelemaan ettei Jupiter alkaisi omimaan vaan sitäkin. Mutta tästä ei pitäisi olla pelkoa, kun lelu on se arvokkaampi, joten lähdettiin tätä harjoittelemaan. Lisäksi tehtiin muutama vauhtiluoksetulo.
Lauantaina ja sunnuntainakin treenattin sekä hakua että jälkeä. Molempina päivinä siis yhdet treenit molemmista. Jäljen suhteen tehtiin keppi-ilmaisua keppiruudussa ja hyvin lähtee kyllä sujumaan. Ainut, että viimeisessä harjoituksessa myös tässä alkoi näkymään Jupiterilla halua omia keppiä ja maahanmenon sijaan ottikin kepin suuhun ja lähti hipsimään kauemmaksi... Täytyy nyt yrittää parantaa palkkaa, ettei liikaa tulisi tuollaista ajatusta ja sitten ongelmia keppi-ilmaisuun sen vuoksi...
Hakutreeneissä tehtiin hajuhakuja. Lauantaina meni paremmin, sunnuntaina alkoi olla jo aika väsynyttä poikaa ja ilmakin sattui sitten just Jupiterin vuorolla ihan totaalisesti seisomaan. Hyvin näytti kyllä hoksaavan hajuhaun ideaa ja tosi kivasti työskenteli. Tällä nyt sitten vielä jatketaan. :)
Kaiken kaikkiaan tosi kiva leiri oli. Paljon uusia mukavia ihmisiä ja muutamia vanhoja tuttujakin toki. :) Viikonloppu meni kuin hujauksessa ja Jupiter oli mallikkaasti reissussa mukana. :) Tavattiin myös Jupiterin veljiä Kiilaa ja Keeperiä. On niissä paljon samaa, mutta toki myös eroja. Hauska nähdä millaisia näistä pojista kasvaa. :)
Reissun jälkeen käytiin kotona vielä uimista harjoittelemassa ja täytyy sanoa, että ei tuo Jupiter vielä ole mitään uima-maisterin taitoja osoittanut... :D
Meillä oli Jerikon kanssa eilen jälkikoe Hämeenkyrössä. Kokeen tuomarina toimi Kari Santikko ja sitten oli Outi-niminen harjoittelijatuomari. En nyt muista sukunimeä. :)
Koe alkoi jälkisuorituksilla. Maastothan on Hämeenkyrössä aivan priimaa joten janapaikkakin oli sen mukainen. Jeriko eteni hienosti janalla suoraan, jälki oli itse asiassa jo puolessa välissä ja Jeriko reagoi siihen hyvin ja pysähtyi kuin seinään. Tarkasti hieman vasemmalle päin, mutta lähti sitten oikealle sen näköisenä, että uskoin jäljen menevän sinne. Takajälki se kuitenkin oli. Janalta pisteitä 34/40.
Itse jäljestys oli aivan priimaa. Jeriko meni kuin raiteilla ja kulmat meni todella hienosti. Kaikki kuusi keppiä nousi. :))
Esineruutupaikalla lenkittäessä Jeriko lutkutteli jotain pissaa maassa ja sitten esineruutuun mennessä ilmoittautumaan iski myös nenän maahan. Outoa käytöstä! Lähti ruutuun hyvin, mutta ei kyllä etsinyt ihan niin päämäärätietoisesti kuin osaa, eikä edennyt alueella niin hyvin. Ja sitten kävi vielä niinkin, että Jeriko nosti koipea oikeaan etureunaan ihan yhden esineen lähelle ja nosti sen vasta sen jälkeen. Haisteli puskaa siis pitkään ja nosti sitten jalkaa. En tiedä mikä ihanuuksien ihanuus siellä oli Jerikon mielestä liikkunut... Prkl. Juuri ja juuri riitti aika kaikkien esineiden nostoon ja pisteitä 28/30. Maastosta siis 192p.
Tottikseen mennessä oli siis tiedossa, että pisteitä tarvitaan 79p. Aika tiukka paikka ilman hyppyäkin, mutta Jerikon tottis oli taas aikas huonoa. Taso on laskenut tämän kesän aikana tosi paljon! Jeriko haukkui taas mun käskytyksille ja edisti. Pitkällä menosuoralla haisteli maata (!!) ja sitten taas vähän keuli. Liikkeestä istumiseen lähdössä haukkui ja edisti niin pahasti, että tiesin jo varmaksi ettei istu. Olisi pitänyt saada se edes rinnalle, että olis ollut jotain mahdollisuutta. Hyppyä ei hypännyt niin kuin ei ole kokeissa hypännyt enää aikoihin. Muita liikevirheitä ei tullut, mutta liikkeiden väleissäkin Jeriko meinasi haahuilla ihan omiaan ja jouduin kerran kunnolla ärähtämään sille seuraamiskäskyn. Pisteitä 71p eli 2-tulos ja himottu ykkönen jäi 7 pisteen päähän.
Pisti sitten miettimään, että missä vika, kun taso on selvästi laskenut. Ennen aina niin luotettava Jeriko, onkin vireensä osalta täysin arvaamaton. Liikevirheitä tuli toki aiemminkin, mutta vireen ja keskittymisen kanssa ei ole koskaan ollut tällaista ailahtelua. Mitä on uutta? Mitä on tehty toisin?
Jupiter on toki tullut uutena asiana ja se voi toki sekoittaa pakkaa. Ukonkin tulo aiheutti notkahduksen Jerikon tokosuorituksissa ja monta voittaja-luokan koetta meni penkin alle sen vuoksi. Tuolloinen notkahdus meni kyllä ohi nopeammin eikä nyt arjessa näy mitään reagointia Jupiteriin, joten en jotenkin usko, että tämä olisi ainakaan pääasiallinen syy.
Lopulta tulin tulokseen, että todennäköisesti syy on treenin määrässä ja laadussakin. Tänä kesänä ollaan treenattu tottista ihan tottiskentällä enemmän kuin koskaan. Olen myös yrittänyt tehdä treenejä ajatuksella ja rikkoa kaavaa, mutta tottissuoritukset ovat siitä huolimatta heikentyneet. Ja sitten Juha Korrilta saadun neuvon mukaan aloin tekemään vielä enemmän palkattomuustreeniä. Mikään näistä muutoksista ei ole ainakaan parantanut koesuoritusta.
Kävi kyllä jo mielessä, että pitäiskö vaan haudata haaveet
käyttövalioitumisesta, mutta kuulin aika monelta bordercollieomistajalta samanlaista kokemusta, että runsas treenaaminen ei toimi, ja treenitauot ja kevyempi treenaaminen on tehnyt hyvää. Tämä vahvisti omaakin ajatusta ja päätin, että nyt pistetään tottistreenit ihan kokonaan tauolle. Katsotaan missä vaiheessa ja missä muodossa sitten lähden taas treenaamaan vai mennäänkö ihan kylmiltään kokeeseen. Hyvä puoli tässä on myös se, että näin jää myös enemmän aikaa Jupiterin kouluttamiseen, kun tottiskentällä käytetty aika voidaan treenailla kotona.
Jää myös enemmän aikaa paimennustreeneille. ;) Joista puheenollen otin Jerikon kanssa jako- ja häkitystreeniä ja molemmissa alkaa löytyä tatsi. :) Jupiter kävi vähän omatoimisesti lampaita liikuttelemassa, mutta varsinaista treeniä kokeillaan joskus 1-2 viikon päästä. :)
Jupiter on jo vähän reilu 6kk ikäinen. Siitä on kyllä kasvanut komea poika. :)
Viime sunnuntaina lähdettiin Jupiterin kanssa pääkaupunkiseudulle. Päästiin vierailemaan hakuryhmään jossa Jupiterin veli Kiila sekä Immi ja Rudi treenaa. :) Oli tosi kiva nähdä Kiilaa ja ylipäätään päästä treenaamaan vieraaseen porukkaan. Jupiterille tehtiin taputusavuilla. Vähän oli seisovanoloinen ilma just siinä ja Jupiterilla oli parin maalimiehen löytämisessä vähän haastetta, mutta siellä se vaan itsenäisesti etsi. Ei tuu yhtään mua ikävä. :D Hyvät treenit saatiin.
Treenien jälkeen käytiin vielä leikkitreffeilla Kiilan kanssa. Pojat kaahaili ensin kuin vinttikoirat radalla ja sitten kun alkoi vähän väsyttämään siirryttiin painileikkeihin. Välillä käytiin pienessä purossa virkistäytymässä ja Kiila innostui uimaankin, Jupiter vaan pönötti vedessä. Todella kivoja poikia on kyllä molemmat. Niin kiva nähdä miten noin puolivuotiaat pojatkin leikkii täysin sulassa sovussa ilman vähäisintäkään riidan poikasta. Hyväluonteisia kavereita. :)
Itse kävin kokeilemassa pienlentokonelennolla ja todella kivaahan se oli! :)
Maanantaina käytiin tottistreeneissä. Jerikolle tehtiin kisanomainen treeni ja taas pysyi treeneissä pakka hyvin kasassa. Vielä kun saisi koevireen samanlaiseksi. Ukko sai myös tehdä pientä rallattelua ja toimi uuden kännykän kameran testimiehenä.
Tiistaina käytiin Päivin luona paimentamassa. Mulla oli Ukko ja Jupiter mukana, Ukko sai vähän fiilistellä "omaksi ilokseen" vailla sen suurempaa päämäärää. Jupiterin kanssa pyöritettiin ensin kesympää porukkaa ja Jupiter lähti nyt ihan kivasti kiertämään. Vasempaan suuntaan kiertäminen tuli enemmän luonnostaan, mutta lähti sitten myös oikealle. Ihan pari askelta peruskuljetuksentynkääkin tuli. Sitten lopuksi vielä vilkkaammalla porukalla ja kiertäminen onnistui siinäkin hienosti. Matalana se kyllä jo työskentelee, joten aika tyylikäs siitä varmasti tulee. Hyvältä näyttää. :) Nyt katsellaan seuraavan kerran sitten muutaman viikon päästä ehkä, että miltä sitten taas näyttää.
Lähdettiin sitten auttamaan lemmikkilampaiden siirrossa Valkeakoskella yhdessä paikkaa. Etukäteistietona oli, että niitä olisi kahteen kertaan koiralla siirretty, mutta ei se nyt ihan niinkään ollut. Täysin koiraan tottumattomia lampaita, jotka oli jo aikaisemmin levinneet ja ollut pahemmillaan muutaman päivän karussa siirtoyritysten johdosta ja etsijäkoira oli sitten käynyt ne paikallistamassa. Olosuhteet ei muutenkaan koiran käytölle olleet ihan ihanteelliset, mutta kun oltiin sinne asti menty niin "pakkohan" sitä oli yrittää. Ajattelin, että lyhyen matkaa siirrettäessä tottumattomia lampaita Ukko olisi paras vaihtoehto, mutta ei se ihan toiminutkaan niin, kun lampailla oli niin paljoa eri paikkoja mihin pääsi livahtamaan, ei halua seurata edes omistajaansa eikä riittävästi aukeaa missä koira voisi oikeasti koota porukkaa.
Lampaat levisi sitten "pitkin poikin", juoksi Ukon ylikin kertaalleen ja sitten toisessa tilanteessa Ukko ei vaan saanut niitä liikkeelle ei sitten millään. Jeriko haki niitä loppujen lopuksi talon alta ja sieltä lähtiessä lampaat levisi ja yksi hävisi, ja hieman myöhemmin toinen pääsi jonkin aidan ohi ja hävisi sekin. Nice. Mutta Jeriko teki kyllä hienosti hommia, jäljesti ensin toisen lampaan noin 150 metrin päästä ryteiköstä piilosta ja sitten vielä toisen kateissa olevan rantaa pitkin ainakin 300m päästä. Jeriko sai niitä kyllä koottua moneen kertaan ja olisi niitä kuljettanutkin ihan hyvin, mutta stopparikoira edessä olisi ollut välttämätön eikä Ukko valitettavasti sitten pärjännyt näin villien kanssa.
Täytyy sanoa, että kyllä tuo Jerikon älykkyys ja työäly aina välillä ihmetyttää. Sitähän ei ole koulutettu mihinkään eläinten etsintään ja pk-jäljellä se ei ole vähääkään kiinnostunut esim. riistan jäljistä eikä koskaan vaihda harhalle. Kuitenkin tällaisissa tilanteissa se hoksaa, että jotain puuttuu ja lähtee oma-aloitteisesti jäljestämään ja jäljestää niin pitkään, että kohde löytyy. Toista kadoksissa olevaa etsiessä mentiin rantaa pitkin yhden naapurin pihan ohi ja siihen pysähdyttiinkin ja otettiin Jeriko itse asiassa kertaalleen jäljeltä pois ja lähdettiin takaisin päin, kun naapurilta kysyttäessä mitään ei oltu nähty eikä huomattu, eikä pihassa oleva vahtikoira ollut reagoinut. Tultiin siis aluksi siihen käsitykseen, ettei lammas olisi voinut päästä siitä ohi huomaamatta. Kun Jeriko kuitenkin lähti uudelleen jäljestämään samaa jälkeä niin sanoinkin, että nyt luotan kyllä koiraan ja niin vaan se kadonnut lammas löytyi pitkältä rantapöpelikköä eteenpäin jatkaessa. Ei olisi mitenkään löytynyt ilman Jerikon apua niin kaukaa. Kyllä siinä kohtaa sai olla ylpeä koirastaan, kun ihan täysin sen ansiosta tarina sai onnellisen lopun, lampaat päätyi sinne minne niiden kuuluikin mennä eikä yksikään jäänyt kadoksiin. :)
Eilen Pete kävi meillä kouluttamassa. Päätin tosiaan, etten ottanut Jupiterin kanssa nyt ollenkaan. Jerikon kanssa tehtiin jakoa ja korjailtiin mun epäloogista otettavan lauman osoitusta. Kun vaan itse olen rintamasuuntani kanssa selkeä enkä vaihda sitä jaon aikana, on Jerikollekin ihan selkeää mikä porukka otetaan ja tuli jakoihin rennosti ja piti lampaat hyvin. :)
Harjoiteltiin myös häkitystä, jossa ongelmana mun oma passivoituminen ja Jerikon valuminen "seis"-käskyn alta. Kriittisissä kohdissa kun muistaa laittaa Jerikon maahan asti, niin homma pysyi hienosti hallussa ja häkitykset onnistui. Pieniä ja rauhallisia flänkkejä Jeriko osaakin tehdä hyvin. :)
Treenit jatkuu taas näillä ohjeilla. Viikonloppuna onkin sitten Myytin leiri Jämillä, joten treeniä taas pukkaa. :)
Niin joo. Jeriko kävi keskiviikkona virallisessa mittauksessa agilityä varten ja siitä tulee jatkossa pikkumaksi. Saa jatkoa agilityharrastukselle ja pientä kevennystä, kun rimakorkeudet tippuu ensi vuoden alusta. :) Tän vuoden puolella käydään varmasti vielä normikisoissa kuitenkin. :)
