Hyvähermoinen koira

Mulle on tullut jo jonkin aikaa Canis-lehti, mutta viime aikoina olen ollut aika kyllästynyt siihen, kun tuntuu että jutut toistaa itseään eikä anna mulle enää mitään. Olen purkanut jo tilauksenkin, mutta edelleen ainakin yksi lehti tuli mulle ja tässähän olikin ihan mielenkiintoista juttua. Erityisen mielenkiintoinen oli David Applebyn (käyttäytymisterapeutti Yliopistollisessa eläinsairaalassa) artikkelin Pelokkaista koirista. Viimeinen kappale käsittelee luonnetestiä ja on aika mielenkiintoinen. Siinä kirjoittaja toteaa, että monelta rodulta odotetaan puolustuskäyttäytymistä, mutta koiralla ei kuitenkaan ole oikeasti mitään syytä olettaa keppiä heiluttavan ihmisen olevan uhka. Tosi asiassa koira tässä osoittaa pelkoaan uutta ärsykettä kohtaan ja reagoi välttämisen sijaan puolustavasti. Kirjoittajan mielestä tämä ei ole ainakaan yhteiskunnan kannalta toivottavaa käytöstä ja oikeasti hyvähermoinen koira seisoisi paikallaan ja ihmettelisi ilmiötä, ilman mitään erityistä tunnekuohua.

Aika mielenkiintoista. Ja olen kyllä pitkälti samaa mieltä. Helppohan mun on näin sanoa, kun Jeriko luonnetestissä nimenomaan vaan ihmetteli asiaa, hieman väisti kyllä, mutta ei missään vaiheessa osoittanut suurempaa reaktiota ja otti hyökkääjän hännän heilutuksella vastaan hyökkäyksen jälkeen. Koska eihän kukaan ihminen voisi Jerikolle pahaa oikeasti haluta? ;) Myöskään terävyystestissä seinään sidottuna Jerikosta ei saatu mitään reaktiota esiin, ihmiset ei vaan voi olla pahoja Jerikon mielestä. Ja eihän Jeriko lähtenyt vauhdikkaasti reagoimaan kelkallekaan sen puoleen..

Enkä nyt mitenkään tarkoita, että koirat jotka on omistajiaan puolustaneet luonnetestissä olisi huonompia ja heikkohermoisia, mutta siis ihan mielenkiintoinen uusi ajattelukanta asiaan koiran mahdollisimman suurien reaktioiden ihannoinnin rinnalle. Antaa vähän uutta kantaa sille millainen käytös on ihannoitavaa ja mikä kertoo koiran hyvähermoisuudesta. Ja sitten ihan oma kapiittelinsa on se, että millaista käytöstä pitäisi odottaa bordercollielta? Ei varmaan ihan samanlaista kuin armeijan kouluttamilta saksanpaimenkoirilta? Kuitenkin nykyään ihannoidaan vahvasti korkeita luonnetestipisteitä ja ne saadakseen koiran tulee nimenomaan reagoida vahvasti ärsykkeisiin kuitenkin niistä nopeasti palautuen. Bordercolliet on toisaalta jalostettu herkiksi tiettyä tarkoitusta varten, niiden on pitänyt olla herkkiä ottamaan ohjausta isännältään/emännältään jopa pitkän etäisyyden päästä, niiden on pitänyt olla herkkiä oppimaan virheistä ja ohjaajan antamasta palautteesta.

Lisäksi Appleby kommentoi artikkelissaan, että mitä pitäisi testituloksesta päätellä jos koira ei ole saanut IPO-koulutusta eikä keppiä heiluttava mies ole koskaan lyönyt sitä. Ärsyke on siis koiralle nimenomaan uusi. Jos koira yrittää paeta tilanteesta ja ruumiinkieli ilmentää negatiivista tunnetilaa, ei koira voi saada luonnetestistä hyviä pisteitä. Kirjoittajan mielestä koiraa jonka voisi olettaa käyttäytyvän näin ei pitäisi viedä testattaviksi, ettei koira oppisi tästä kokemuksesta. Itse olen ihan tosissani miettinyt asiaa tältä kannalta enkä ainakaan näillä näkymin halua Ukkoa luonnetestiin viedä. En halua antaa Ukon koskaan ymmärtää, että ihminen voisi tehdä sille pahaa. Ukko on tässä mielessä herkempi kuin Jeriko ja uskon, että Ukon reaktio saattaisi olla jotain edellä kuvailtua. Saattaisi Ukko myös yllättää ja "puolustaa", mutta sekään ei olisi positiivinen asia. Ainut positiivinen/toivottava reaktio (siis mun kannalta) olisi Jerikon reaktion tyylinen, silloin voi olla varma ettei negatiivinen kokemus jää sitä vaivaamaan. Sen sijaan MH-luonnekuvaukseen olen harkinnut Ukon viemistä, sen aika olisi varmaan sitten ensi vuoden puolella joskus.

Käytiin tänään tapaamassa mun hyvää ystävää ja hänen 1,5 viikkoista vauvaansa, miestä tietenkään unohtamatta. ;) Tuli taas esiin Jerikon ihana luonne, kun se on niin herttainen ja hellä lasten kanssa. Ukkokin oli ihan sinut käärön kanssa eikä itkuistakaan välittänyt tuon taivaallista, nukkui vaan lattialla. Tuli kyllä mieleen kuinka varsinkin lasten kanssa on hyötyä, kun koira on kohtuullisen rauhallinen eikä sillä ole terävyyttä eli ei tarvitse pelätä, että koira ylireagoisi tilanteisiin pienen vauvan kanssa. Siis sellainen keskivertopisteiden koira, ei mikään tähtipistekoira. ;)
Toisaalta Jerikosta tuli sellainen olo, että jos meillä olisi vauva, niin Jeriko olisi varmaan sellainen "vaunuvahtikoira". Tosin Jerikon tuntien se vaan jurnuttaisi vaunun vieressä jos joku ei-toivottu koira lähestyy, ihmisistä ei varmasti koskaan välittäisi mitään, eikä Jerikosta koskaan jurnutusta suurempaa reaktiota esiin saisi. Mutta henkisesti halu olla vauvan turvana olisi varmasti läsnä, siihen malliin Jeriko parkkeerasi sohvankin viereen nukkumaan, että tässä on hänen "vartiopaikka".

Voidaanko ottaa tää meille?

Luonnetesti

Tänään oli sitten Jerikon luonnetesti SBCAK:n järjestämänä, tuomareina Auli Kiminki ja Pirjo Ojala-Laine. Testin kuvaamisen kanssa kävi sellainen pieni kömmähdys, että jostain syystä video katkeaa juuri ennen laukauksia, niitä ei siis videolla nähdä. Tässä kuitenkin muu testi. :)

Ja tuomarin kommentit erikseen. :)
Pisteeti siis oli toimintakyky +1 (kohtuullinen), terävyys +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua), puolustushalu -1 (haluton), taisteluhalu +2 (kohtuullinen), hermorakenne +1 (hieman rauhaton), temperamentti +2 (kohtuullisen vilkas), kovuus +1 (hieman pehmeä) ja luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin), +++ laukausvarma

Mitä sitten itse kommentoin? Hyvin Jerikon näköistä toimintaa, mietinkin etukäteen, että miten se reagoi noihin asioihin, kun on niin rauhallinen luonne ja toisaalta niin ihmisrakas, että miten ottaa noi uhkat. Toisaalta Jeriko on hyvin vahvasti vastaehdollistettu olemaan reagoimatta mihinkään liikkuviin kohteisiin.. Jeriko oli koko ajan kovasti hajuilla, koko tuomarin haastattelun oli nenä maassa, aika tyypillistä Jerikoa kun en saa edes kieltää haistelusta. :D

Kelkalla ihan tyypillinen reaktio, pitkään katsotaan, että mitä tää nyt on, ensin kysyy multa vähän neuvoa ja sitten ihan lopuksi vasta vähän haukkumaan. Hetken miettii myös sitä kelkkaan tutustumista, mutta sitten kun ottaa kelkkaan kontaktia ilme on mun mielestä sen näköinen, että Jeriko ehti jo unohtaa sen jutun, hajut vei vähän mennessään nekin.

Hyökkäys meitä kohti oli jotain mitä Jeriko ei selvästi voinut käsittää, eihän ihminen voi olla paha! :D Pitkään miettii ja sitten tulee siihen tulokseen, ettei ainakaan tollasen kanssa leiki ja väistää toiselle puolelle. Kuitenkin heti, kun hyökkääjä muuttaa kehonkielen niin Jeriko on taas ihan rapsutuksille menossa. Tyypillistä. :) En olis odottanutkaan, että lähtis puolustamaan.

Haalarilla ja tynnyrillä Jeriko myös unohtaa tapahtuneen nopeasti, kävelee vaan haalarin ohi tasaiseen tahtiin niin kuin sitä ei olisi ollutkaan. Tynnyrin takana ollut oksa joka pysäyttää tynnyrin (just sellainen "keppi" mitä Jeriko tykkää metsässä kanniskella) kiinnosti tynnyriä enemmän. Ja pimeälle huoneelle taas nenä kiinni maassa. Pitäis tosiaan jälkimetsälle päästä. ;D

Pimeässä huoneessa Jeriko etsi mut omaan tyyliinsä, matkan varrella haistoi tuomarin nurkasta, talon ali ulos aukeavan aukon ja sitten muisti mutkin löytää. Ei siis mitään pelkoa, ei vaan mikään tulenpalava kiire mua löytääkään. :D

Seinään kiinni jättäminen.. Ensinnäkin: kuka huomasi pimeältä videolta, että Jeriko merkkasi seinän, kun mä lähdin? :DD Ja joo, eihän se usko, että sille nyt pahaa tehtäis... jos se tuliskin vaan rapsuttelemaan..? :D

Laukauksia ei sitten ärsyttävästi ole videolla! :( Joka tapauksessa kävelyssä ensimmäistä Jeriko ei tainnut oikein noteraata ollenkaan. Kun sitten pysähdyttiin hihna tietty kiristyi ja Jeriko opitun mukaisesti tuli takaisin mun luokse ja vähän hyppäsi mua vasten, tyyliin "mitä sä nyt siihen jäät seisomaan?". Laukaus samaan aikaan kun Jeriko hyppäs, oli siis hyppäämässä jo sitä ennen. Tätä vähän jännäsin, että miten tuomari näkee sen vaikka mulle päivänselvä asia, hyvin näki. :) Siitä sitten vielä vähän eteenpäin ja seisahdus eikä Jeriko ylipäätään muista koko paukkuja. Ehdottoman laukausvarmahan toi on ollut arjessakin, raketteja ei edes huomaa jne.

Muutenkin kokeen aikana ja heti jälkeen Jeriko oli koko ajan ihan oma itsensä eikä mielestäni mitenkään paineessa, heti mentiin rapsutuksia ihmisiltä hakemaan totuttuun tapaan. Ei mitään poikkeavaa läähättelyä tai hermostuneisuutta. Tosiaan ihan Jerikon oloista toimintaa ja ihan asiallinen arvostelu siitä testissä. Tai jokainen voi vetää videosta omat johtopäätöksensä oliko. ;)

Kotona taas! :)

Nyt on taas Seinäjoelta kotiuduttu, tämän viikon Jeriko tosiaan oli kotona Mattia ja kissoja vahtimassa. ;)
Vaikka ei itse asiassa ollut kaukana ettei auto olisi jättänyt Seinäjoelle! Ensin akku tyhjeni, kun hetki seisottiin odottamassa yhtä kyytiläistä, vaikka hetki sitten oli käynnistynyt ihan hyvin. Sitten haettiin kissojen ja koirien kanssa käynnistyskaapeleita, kun omasta autosta ei löytynyt!? Siis meillähän ne on, mutta missä?? Ja nykyään ei ilmeisesti ihmisillä ylipäätään tunnu olevan käynnistyskaapeleita, onpa kummallista.. Lopulta kun ne saatiin, niin auto kyllä käynnistyi iloisesti, mutta moottori ei ottanut minkäänlaisia kierroksia! Valuteltiin auto keskussairaalan parkista alamäkeen ja soitin Enirolle, että missä on lähin huoltamo. Onneksi lähimpään oli vain pari kilsaa ja koko matka tasamaata, niin nelonen/kolmonen silmässä moottosi veti ehkä 20 km/h... Pikkasen kertyi jonoa meidän perään, mutta minkäs sille mahtaa. :D Kaasuttimeen oli sitten tullut sähkövika (kiitos täysin elektronisoitujen uusien autojen) kaapeleilla käynnistäessä ja vika onneksi hoitui vain sillä, että korjaaja nollasi auton ajotietokoneen muistin. Onneksi kyytiläisillä säilyi koko viivästyksen ajan very high spirit! ;)

Tänään käytiin sitten heti jo paimentamassa. Oli kyllä kivaa, kun oli jo ehtinyt kertyä pidempää taukoa edellisestä kerrasta. :) Jeriko teki kyllä aikas hyvin vaikka aitauksen käyttökelpoinen tallautunut alue oli nyt jo hyvin pieni ja muualla syvää raskasta hankea. Harjoiteltiin ajon tempoa, toisin sanoen Jeirkon hidastamista, vapaata kuljetusta/tasapainottamista kun kääntyilin ja hidastamista kaarien päähän. Pari muutaman kymmenen metrin hakukaarta, mutta valtaosin lähettelin ihan läheltä, koska umpihankeen lähettäminen koko ajan olisi ollut aivan liian raskasta. Tässä Jeriko alkoi hienosti hidastamaan ja kävi ilman eri käskyä maahan tasapainoon. :) Jeriko myös odotti nyt hienosti hiljaa omaa vuoroaan, istui vaan koko ajan tuijottaen lampaita. :)
Parin viikon päästä pitäisi olla Somerolla ratatreeni. Mä todella toivon, että lumi jo sulaisi ihan reippaasti siihen mennessä, muuten on taas tiedossa aika raskas treeni..

Käytiin tänään myös pitkällä lenkillä Ronja mukana, kun Tuija oli kipeä. Ai kun Jeriko oli iloinen, kun pitkästä aikaa pääsi Ronjan kanssa juoksemaan! :)


Kevät on tuonut mukanaan monta mietittävää asiaa. Kisakalentereita on varmaan moni alkanut katsomaan kesää varten enkä minä ole poikkeus! ;) Tosin paimennuksen kisakalentereita (sekä SBCAK että SPKY) odottelen vielä kuumeisesti. Somerolle kisapäiviä on jo anottu ja ilmoitettu, ikävävästi vaan ensimmäinen kisapäivä 6.5. osuu samalle päivälle kuin Pekka Korrin jälkikoulutus, johon olemme varalla. Alkukesään tollanen jälkikoulutus olisi ihan rautaa, saisi varmasti ideoita miten treenata kesän aikana, että pääsisi sitten syksymmällä starttaamaan pk-jäljellä. Toisaalta taas haluaisin päästä Jerikon kanssa paimennuskisoihin, tosin toi toukokuun alku on ehkä vielä turhan aikaisin muutenkin... Eli haluaisin jo kovasti tietää, miten kisoja ylipäätään järjestetään, jotta osaisin päättää kumpi ajaa edelle, Korrin koulutus vai mahdollisuus päästä paimennuskisoihin.. Toisaalta seuran puolesta olisi myös tarjolla Korrin pk/toko-päivää 5.5., sekä myöhemmin kesällä Kompan Ullan metsäjälkikoulutusta.. Katsotaan nyt miten nämä suunnitelmat muotoutuu..

Sovittiin myös ensimmäinen paimennuspäivä huhtikuun lopulle ja toinen mahdollisesti otetaan loppukesälle. Aloin jo odottamaan innolla! :)

Tokon kisakalenteria olen koko ajan katsellut melko aktiivisesti ja nyt vielä pidemmälle kesää. Toisaalta pitäis osata jotenkin rytmittää tätä harrastamista, ei kesällä voi kaikkia neljää lajia täysillä harrastaa! Pitäis kai malttaa jättää toko tauolle, mutta nyt olisi kova polte saada voittajasta ykkönen, ja sen jälkeen kyllä kova polte startata evl:ssäkin. Kun alkaa huippu häämöttää, niin kyllä sitä alkaa into lisääntyä. ;)
Ensi viikonloppuna seuraava koe. :)

Agilitytreenejä jatkamme taas ensi viikolla ja myös sen suhteen olen alkanut hieman kisakalenteria vilkuilemaan. Saa nähdä milloin siis seuraavan kerran startataan. :)

Tuossa jo aikaisemmin katselin myös mahdollisia talkoo-päiviä seuran riveihin. Nyt varsinkin, kun seura tarjoaa vaikka minkälaista koulutusta, niin koen ihan kohtuulliseksi kantaa korteni kekoon muutenkin kuin pakollisten talkoopisteiden osalta. :)

Odotin jo innolla tätä kevättä, että oltaisiin Jerikon kanssa päästy PPK:n pääsykokeisiin! Palveluskoiratoiminta tuntuu mulle jotenkin todella luontevalta ja mielekkäältä, ja jos treenaamaan päästäisiin, niin tavoitteena ehdottomasti olisi hälytysryhmään pääsy. Mutta mitenkäs kävikään? Tänä vuonna ei oteta ollenkaan (!) uusia jäseniä! :( :(
Tämä oli kyllä todella pettymys, mutta ei auta kuin odottaa ensi vuoteen ja toivoa, että silloin otettaisiin uusia jäseniä ja oltaisiin Jerikon kanssa jo sen verran hyvin pohjia tehty, että päästäisiin alkeiskurssille ja ryhmiin!

Toinen tämän kevään ajatus, on päästä mukaan kaverikoira-toimintaan Tampereella. Tätä olen ajatellut jo joskus paljon aikaisemminkin, mutta nyt sitten vuoden vaihteen tienoilla otin yhteyttä ja jäin odottamaan infotilaisuutta ja kurssia. Kaverikoira-toiminta tuntuu itselle hyvin merkitykselliseltä, olisi hienoa jos voisi ilahduttaa Jerikon kanssa muita ihmisiä, olivat he sitten vanhuksia, kehitysvammaisia tai vaikka päiväkodin lapsia. Siinä olisi työ jolla olisi todella merkitys. :) Sitä paitsi uskon, että Jeriko nauttisi kyllä täysin rinnoin, ja Jeriko on niin mainio kaikkien ihmisten kanssa, että olisi todella hyvä kaverikoira! :)

Olen myös katselut kovasti luonnetesti-kalenteria ja tiistaina yritin saada paikkaa yhteen kokeeseen. Aloitin soittaa heti klo 18.00, kun soittoaika alkoi, mutta en päässyt missään vaiheessa läpi, vaikka istuin puhelimessa tunnin! Ei siis varmasti olisi lt-paikkaaakaan saatu, joten siinä vaiheessa luovutin. Nyt sitten katselin kalenteria eteen päin, että mihin sitä voisi yrittää..
Olen kyllä nyt katsellut lähiaikoina joitain luonnetesti-videoita, ja täytyy kyllä sanoa, että tuomareiden arviointi vaihtelee todella paljon! Esim. jos koira voi saada +3 taistelutahdon sillä, että juoksentelee itsekseen keppi suussa, mutta ei leiki tuomarin kanssa ollenkaan, niin olen hieman ymmälläni.. Tällaisia on toisaalta tyhmä blogissa puida, mutta kyllä se nyt vaan on selvää, että hyvin vaihtelevaa on tuomareiden arviointi eivätkä pisteet välttämättä ole ollenkaan totuudenmukaiset tai kerro koiran luonteesta mitään. Siitä huolimatta yritän saada Jerikolle lt-paikkaa, kyllä se vaan silti kiinnostaa. ;D

Eli paljon on suunnitelmia, jarru puuttuu multa kyllä koiraharrastamisen suhteen täysin! :D