lauantai 24. kesäkuuta 2017

Syvällä sydämessä tuntuva ylpeys

Saako omasta koirasta olla todella ylpeä ja vielä kertoa sen ääneen? Millaisista asioista voi olla ylpeä?

Vaikka Jerikolla onkin aika vaikuttava saavutusrivistö (ainakin mun tasoisen harrastajan kannalta ajateltuna), täytyy sanoa että joskus ihan ne tavalliset arkiset asiat ja ominaisuudet aiheuttaa kaikkein eniten ylpeyden ja tyytyväisyyden tunnetta.

Mä olen todella tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että mä olen saanut onnen saada ensimmäiseksi koiraksi näin hyvin omaan käteen sopivan koiran, joka on vienyt mua jokaiseen uuteen lajiin ja sytyttänyt todellisen innon harrastamiseen. Silti erityisen korvaamattoman Jerikosta tekee sen kyvykkyys meidän laumanjohtajana. Sen auktoriteetti on hyvin luontaista ja sen kommunikaatiota muiden eläinten kanssa on mielenkiintoista seurata. Se on ollut ja on edelleen kullanarvoinen esimerkki nuoremmille koirille enkä varmasti tule koskaan saamaan samanlaista kultakimpaletta. Miten mä koskaan tulen pärjäämään ilman sitä?

Sain eilen niin sydäntä lämmittävän kiitosviestin Jerikolle välitettäväksi, että edelleen silmät kostuu sitä ajatellessa. Sydän suorastaan halkeaa ylpeydestä siitä, että Jeriko on saanut olla auttamassa niin merkityksellisesti yhden pienen lapsen elämän helpottamisessa.

Kirjoitinkin tästä jo Koe, korjaussarja ja viisas koira -päivityksessäni, mutta nyt koen tarvetta avata tilannetta vielä vähän tarkemmin. Venla oli siis ehtinyt kärsiä todella pahasta koirapelosta jo kahden vuoden ajan sen seurauksena, kun naapurin koira oli karannut ja purrut tyttöä. Pelkkä koiran näkeminen sai Venlan itkemään hysteerisesti ja yrittämään pakoon tilanteesta/äidin syliin. Meilläkin pihassa kävi tilanne, että Ukko ei kuunnellut (tai kuullut) mun kieltoa mennä tervehtimään ja siitä todella aiheutui todella hysteerinen itku, jonka loppuminen otti aikansa. Sen vuoksi veinkin Ukonkin sitten sisälle, Jupiterin olin vienyt jo aiemmin.

Myös Jerikon läsnäolo oli aluksi hyvin jännittävää, mutta kuten aiemmassa kirjoituksessa kerroin, pikku hiljaa luottamus voitettiin ja kun Venla lopulta omasta halustaan uskalsi silittää Jerikoa ensin hännästä ja sitten selästäkin, Jeriko näytti esittävän ettei huomaa ollenkaan, pysyi vaan ihan paikallaan jottei tyttö säikähdä.

Sitten se mun sydäntä sulattanut kiitosviesti: "Jerikolle voi antaa extrarapsutukset meiltä kiitokseksi vielä. Ihan mieletön vaste kyllä koirapelon karkottajana. ❤️Oltiin tänään nimittäin kylässä, jossa oli aika kovaääninen koira ja olihan eri meininki meidän neidin kanssa. Ei itkun itkua ja vähän ihmeteltiin ja kyräiltiin toki mutta sitten jo silitettiin koiraa. Huippukoira sulla!"

Johon vielä jatkoa: "Kiitos samoin!
Ja syytä ollakin ylpeä! ❤️ 2 vuotta on kärsitty koirapelosta ja sit kun sai rauhassa fiksun ja tilannetajuisen koiran kanssa olla vuorovaikutuksessa ja treenailla ni aivan uskomaton vaste. Nythän sen vasta tajuaakin kun ekaa kertaa sen jälkeen tavattiin vieras koira ja vastaanotto oli täysin eri kun aiemmin."
"Vellakin totesi tosin tänään että papu ei taida ihan niin hyvin kyllä totella kun Sabinan Jeriko. Ja kyseli myös että osaako se hakea lampaita, ja kun vastaus oli ei niin kehuskeli että Jeriko kyllä osasi :D "

Tällaisia saavutuksia ei voi koskaan rinnastaa mihinkään saavutettuihin titteleihin tai tuloksiin, niin tärkeitä tavoitteita kuin ne onkin. Se, että saa massiivisen koirapelon helpotettua ja lapsi pääsee elämään normaalimpaa elämää ilman pahaa koirapelkoa on todellakin kultaakin arvokkaampaa. 

torstai 22. kesäkuuta 2017

Millainen Jupiter on?

Jupiter on nyt hieman reilu 5kk ikäinen ja on ehkä jo ihan hyvä aika pureutua vähän syvällisemmin siihen millainen Jupiter on.

Se onkin aika mielenkiintoinen tapaus ja odotan kyllä innolla, että nähdään millainen siitä lopulta kasvaa ja mihin rahkeet riittää. :) Jupiter on ensinnäkin todella sosiaalinen. Kaikki ihmiset on aivan maailman parhaita, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Jupiter on sellainen syliin luikertelija ihmisiä kohdatessaan. Jupiter on myös hyvin luottavainen vieraidenkin ihmisten kanssa ja muitta mutkitta lähti esim. hakutreeneissä vieraan ihmisen mukaan autosta eikä yhtään ahdistanut.

Jupiter on melko itsenäinen, lähtee herkästi omille pienille tutkimusmatkoille pihasta ja lenkeilläkin etäisyys kasvaa helposti. Hakumetsässä etäisyyden kasvaminen ei tuota minkäänlaista ongelmaa ja Jupiter pystyy jopa itsenäisesti ratkomaan ongelmia etäällä musta jo tässä iässä. :)

Kuitenkin se on myös selvästi miellyttämishaluinen ja yhteistyökykyinen, tekee mielellään niin kuin sille sanotaan ja uskoo helposti jos jostain joutuu huomauttamaan kuitenkaan latistumatta. Jos lähdetään jotain treenaamaan, niin Jupiterin keskittyminen on todella hyvää tuon ikäiseksi, ei anna edes niiden ihanien ihmisten häiritä itseään ja keskittyy mihin tahansa tekemiseen todella hyvin.

Jupiter on ahne, mutta ei ainakaan vielä mikään rajuin leikkijä, vaikka vetoleikkejä leikkiikin. Lelut eivät myöskään vielä palaudu mulle. Jupiter kuitenkin selvästi palkkautuu jo pelkästä kehustakin.

Kropaltaan Jupiter on kyllä tässä vaiheessa aika ihanteellinen ja näyttää todella lupaavalta. Se on kasvanut todella tasapainoisesti ja tasaisesti koko ajan ja sen rakenne näyttää todella hyvältä tässä vaiheessa. Jalkojakin on selvästi riittävästi ja niissä ponnistusvoimaa todella hyvin. En uskoisi, että pk-esteestä tulee sille koskaan ongelmaa. :) Jupiter myös käyttää kroppaansa jo nyt todella luontevasti ja taitavasti, sillä on ponnistusvoimaa jaloissa ja vauhtia ja pomppuja riittää. Jupiter tuntuukin oikein tykkäävän pomppimisesta ja tasapainoilusta. :) Jupiter on myös alkanut jo nostamaan jalkaa hyvin nuorena, ensimmäiset kerrat jo heti luovutusiän jälkeen ja nyt oikeastaan ihan kaikki pissat tulee jalka pystyssä. Liittynee tuohon hyvään kropan hallintaan.

Jupiter on myös hyvin koirasosiaalinen. Vilkas luikertelija tässäkin tavatessaan, hyvin ilmaisee alamaisuuttaan vanhemmille. Jupiter on selvästi rauhaa rakastava ja tuntuu vääntävän leikin melkein kenen kanssa tahansa, vaikka toinen olisikin aluksi vähän eri asenteella mukana. Pari pentua on ollut, joista Jupiter ei ole niin paljoa tykännyt, käytös on ollut Jupiterin mielestä selvästi sopimatonta, ja niille Jupiter on murahtanut. Kokonaisuutta katsoen Jupiter on kuitenkin siis valtaosin tullut täydellisen hyvin juttuun kaikkien muiden pentujen ja koirien kanssa. Myös meidän laumaan se on solahtanut vaivattomasti. Tosin en mitään muuta odottanutkaan vanhemmat pojat huomioiden. Jeriko on kiistaton johtaja, mutta Ukon kanssa voi välillä vähän rohkeammin hölmöillä, yrittää samoja keppejä tmv.

Jupiter on vilkas, mutta osaa ottaa myös hyvin rennosti sitten kun mitään ei tapahdu niin kotona kuin autossa tai häkissäkin. Arvostan tätä ominaisuutta todella paljon arkea ajatellen. Lisäksi Jupiter on oikea sylikoira, käy ihan nukkumaan syliin tai kainaloon.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kokeenomaista treeniä

Nyt oli niin loistava treenipäivä, että pakko tästä vaan kirjoittaa. Lähdettiin Koivumäkeen treeneihin ja tehtiin ensin kokeenomaista tottista. Ilmoittauduttiin L-I:n ja Kiden kanssa Pasille ja mentiin Jerikon kanssa ekana suorittamaan. Jeriko oli nyt tosi hyvin keskittynyt myös liikkeiden väleissä, eikä tarvinnut huomautuksia haparoinnista. Tehtiin ensin seuraamista vähän muunneltuna, sitten vinoeste, maahanmeno ja luoksetulo, istuminen, juoksusta seisominen ja viimeisenä tasamaanouto, josta palkkasin vauhdissa. Vähän siis muunnellulla järjestyksellä, mutta pelkästään kehuin liikkeiden väleissä ja silitin kevyesti päätä. Hienosti tosiaan toimi. :)

Jupiterkin on nyt kuullut aika paljonkin laukauksia autossa odotellessa eikä ole niihin reagoinut mitenkään. Hienoa! :)

Tehtiin sitten Jerikolla ihan kokeenomainen hakuratakin. 200m ja maalimiehien paikoista ei mulle mitään tietoa. Sellainenkin källi oli keksitty, että eka maalimieskin oli vasta jossain 100 metrin kohdalla ja kaksi viimeistä ihan 200metrissä. Pistettiin mun pääkoppa testiin. ;) Pistottelin aluksi vähän liian tiuhaankin, minkä vuoksi Jerikolle tuli ekstra-juoksemista, mutta hienoja pistoja kyllä teki! Jotenkin ihan itsekseen ja tosi äkkiä tämän kauden alussa heti jäänyt taaksepäin työskentely kokonaan pois ja suorat pistot tyhjilläkin onnistuu upeasti! Jeriko on vaan hoksannut, että miten pitää tehdä. :) Kaksi vähän heikompaa pistoa tuli, mutta näistä korjasin ja korjauksen jälkeen Jeriko eteni suoraan. Ainut huomauttamisen aihe oli haukkuilmaisut, jotka oli jo aika väsyneitä ja pätkiviä, mutta kyllä se kokeessa riittäisi kuitenkin.

Nyt vaan sitten taas nostattavaa treeniä ja hyvistä haukuista palkkaamista, kun muut osa-alueet on testattu toimiviksi. :)



Jupiterille tehtiin risteilyä. Ensin ihan näköavulla lähti kun näki maalimiesten menevän metsään. Ekalle lähti tosi hyvin, mutta toisen kohdalla annettiin pieni ääniapu, kun maasto ei ollut niin selvää että ei saatu Jupiterin huomiota muuten maalimieheen. No ääniapupa toimikin hyvin! Jupiter pinkaisi vauhdilla ja jatkettiin sitten ääniavuilla loputkin maalimiehet, neljä molemmin puolin. Vauhtia oli niin paljon, että vähän kyllä hirvitti, kun Jupiter kivillä loikki. Mutta on se kyllä hieno! :) Niin avoin ja luottavainen ja ihanan sosiaalinen. Hieno hakukoira siitä tulee. :) Ääniavuilla varmaan jatketaan eteenpäin, kun niin hyvin toimii eikä irtoamisessa ollut mitään ongelmaa. :)

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Tottista ja maastotreenejä

Viime tiistaina koirat pääsi Katriinan hellään osteopaattiseen käsittelyyn. Jerikolla oli edelleen lihaksisto ja kalvot aika jäykät nesteen puutteesta, mutta ei mitään yksittäistä isompaa jumia. Ukko tas oli ihan ok kunnossa ja Katriina rohkaisi mua alkamaan kokeilemaan pikku hiljaa järjestelmällisesti mitä rasitusta Ukko kestää. Mun ei kai sitten tarvi ihan haudatakaan ainakaan vielä vetotreenihaaveita, katsotaan miltä vaikuttaa. :)

Jupiter sai Katriinalta läjäpäin kehuja. On se omaankin silmään todella tasapainoisesti kehittynyt ja kasvanut, mitään sellaista "ruma pentu" -vaihetta ei ole näkynyt, ei takakorkeutta eikä mitään raajojen kääntymisiä tai mitään muutakaan. Koko ajan kasvanut tasaisesti ja oikeastaan näyttänyt jo tosi pitkään mun silmään sellaiselta "pieneltä aikuiselta". Puhumattakaan siitä kuinka hyvin se hallitsee kroppaansa. :) Ja vielä näiden munkin silmään näkyvien juttujen lisäksi Katriina kehui Jupiterin lihaksistoa ja kroppaa ihan kokonaisuudessaan, on kuulemma osteopaatin käsissä todella kultakimpale. :)

Anita oli meillä tiistaista torstaihin kylässä ja käytiin tiistaina tekemässä esineruutua, janatreeni ja tarkkuusetsintä Elville, Jupiterille pieni jälki ja Jerikolle pitkästä aikaa myös tarkkuusruutu. Todella hienosti Jeriko kyllä muisti mistä on kyse ja nosti kahdesta ruudusta pikku esineet. :) Elvikin on kyllä hieno koira, tykkään kovasti! :)

Jupiter teki oman jälkensä keskittyneesti ja tarkasti. Se taitaa poimia melkein kaikki namit jäljeltä, joten täytyy alkaa kyllä jo vähentämään nameja, jotta päästään etenemään vähän nopeampaa kuin etanavauhtia! :D

Keskiviikkona käytiin hakutreeneissä. En siinä edes muistanut koska Jeriko oli viimeksi hakutreenejä tehnyt (töiden vuoksi jäänyt useammat treenit väliin) ja kun muistelin, että edellinen kerta olisi ollut kokeenomainen, niin tehtiin nyt nostattava treeni. Jälkikäteen kyllä muistin, että oli välissäkin ollut ns. helpompia treenejä, mutta eipä haittaa välillä tehdä hauskaa vaihtelua. Etukulmissa valmiit maalimiehet, joilta ensimmäisen ilmaisulle menin ja otin Jerikon hallintaan ja palkkasin itse. Toiselta haukusta palkka, toiselle puolelle tyhjä ja sitten toiselle puolelle taas maalimies jonka jälkeen pako. Hauskaa oli. :)

Koivumäessä tottiskentällä, kun yritin tehdä tottistreeniä Jeriko oli aivan outu. Alun teki tosi hienosti, mutta seuraamisessa juoksuun siirtymisessä alkoi jätättää tosi voimakkaasti. Jätättäminen ja jähmiminen ei siitä helpottanut, joten lopulta pistin Jerikon vaan autoon pois. Ilmeisesti oli siis jäänyt kuitenkin Korrin koulutuksessa virheistä huomauttamisesta vähän liiaksi mielen päälle, mikä on vähän epätavanomaista Jerikolle, mutta on se toisaalta kyllä miellyttämisenhaluinen.

Torstaina käytiin tekemässä hyppytreeni Ilonan kanssa ja nyt Jeriko oli taas ihan normaali. 90 cm meni helposti, mutta metrisen Jeriko kyllä kielsi muutaman kerran ennen kuin hyppäsi esteestä ponnistuksen kera. Perjantaina tehtiin Ilonan kanssa parina ikään kuin kokeenomaisena, Jeriko ensin paikkamakuussa ja siitä seuraamisen ekaa suoraa ja siitä palkkasinkin laukausten jälkeen. Hienosti meni. :)

Eilen tehtiin jälki- ja esineruututreeni. Jerikolle reilu 900m jälki neljällä kepillä, jälki lähti janalta oikealle ja Jeriko tarkasti suunnan hienosti. :) Jäljestys oli taas parasta mahdollista, tarkkaa, innokasta ja reipasta. Kepitkin nousi hienosti, paitsi kolmas jäi jostain syystä yhteen alamäkeen. Liisa-Idakaan ei oikein osannut sanoa mihin kohtaan. Harmittaa kyllä aina nämä, kun näkee kuinka upean tarkkaa työtä Jeriko tekee (kakkoskepin mm. nosti ison kiven päältä) ja sitten jonkun pikku jutun vuoksi jää silti yksi keppi. Mutta ei auta murehtia. Treenit jatkuu.

Esineruudussa Jerikolla 7 esinettä, jotka lopulta nostatin kaikki, kun meni niin kivasti. ;) Ukko pääsi myös nostamaan neljä esinettä ja Jupiter ajoi pienen jäljen. Muurahaiset vähän haittasi, mutta sinnikkäästi Jupiter silti söi namejaan. Pitää tosiaan vähentää niitä jo.

Tänään käytiin tekemässä taas tottistreeni. Nyt tehtiin ensin seuraamispätkä niin, että Anne piti Jerikoa kiinni ja mä juoksin tai kävelin eteenpäin, josta kutsuin seuraamaan. Jeriko nousi tästä kivasti ja seuraamispätkä tämän jälkeen oli tosi hyvässä vireessä ja keskittynyttä. Luoksetulo ja tasamaanouto ja vinoeste myös niin, että Anne piti kiinni ja saatiin hienosti vauhtia liikkeisiin, myös vinoesteelle voimaa lisää. :) Lopuksi sitten hyppyeste, ensin 90 cm kahteen kertaan ja sitten metrinen. Metri sujui Jerikolta aivan upeasti nyt! Kerrasta itsevarmasti yli, epäröimättä yhtään ja ilman kosketusta esteeseen! Siitä sitten "yleisöltä" hurjat kehut ja hurraamiset, joista Jeriko kyllä olikin todella mielissään. :))

Jupiterin kanssa yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa opettamaan sekä perusasentoa, että edessä istumista. Tänään hömppäiltiin vähän tottiskentällä. Ukkokin sai vähän hömpätä rallitokoa. ;)



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Koe, korjaussarja ja viisas koira

Miiku kävi torstaina hieromassa Jerikon ja Ukon. Ukko oli itse asiassa nyt aika hyvässä kunnossa, parhaassa pitkään aikaan. Mutta eihän se olekaan tehnyt mitään pariin kuukauteen. Pientä jumia oli silti erityisesti vasemmalla takana, että ristikkäisellä puolelle oikealla edessä. Ukko on nyt saanut kaksi piikkiä Cartrophenia ja aloitin Nutrolinin Nivel-kuurin molemmille. Jeriko sitten taas oli ihan jumissa. Olin jo edeltävästi katsellut, että se liikkuu jäykästi kuin vanha koira ja olin kyllä hoksannut syynkin. Nesteytyksen puute. :( Jeriko ei itse juo riittävästi ja varsinkin näin kesällä mun täytyisi pitää sen nesteytyksestä huomattavasti parempi huoli! Hieronnan jälkeen olen nyt nesteytellyt Jerikoa ihan reippaasti ja ai että kun on taas normaalin ja vetreen näköistä menoa. :)

Eilen pistettiin taas uutta matoa koukkuun, kun päästiin Hämeenlinnaan jälkikokeeseen Jerikon kanssa. Koe oli samalla noutajien mestaruuskoe, mutta kahdestatoista 3-luokan jälkikoepaikasta kuusi meni muun rotuisille. Tällaisia tilaisuuksia saisi olla enemmänkin! :) Täytyy sanoa, että Rengossa on aika hulppeat puitteet, suosittelen. :)

Aloitettiin jäljellä, meille arpoutui jälki nro 4. Maasto oli ihan perus jees, ei mitään kangasmetsää, mutta ei mitään pahaa ryteikköäkään. Janalla Jeriko tarkasti takajälkeä koko liinan mitan, mutta kääntyi itsenäisesti juuri kun olin astumassa janalta sen perään. Janalta pisteitä 39/40. Jeriko jäljesti todella iloisesti, innokkaasti ja tarkasti ja hitsi vie kaikki kepitkin nousi hienosti! Keppien lisäksi jäljetä löytyi perusteellisesti kaluttu peuran raato, mutta Jeriko se ei kiinnostanut yhtään, jatkoi vaan matkaansa. :)


Kuudennen kepin luona olin ihan rajattoman tyytyväinen! Erityisen paljon tykkäsin Jerikon ilmeestä tehdä ja ilmaista kepit. Vaikutti siltä, että se oli todella sisäistänyt, että kepit on hieno juttu.

Seuraavana vuorossa esineruutu, jota ennen ehdin käydä Jerikon uittamassa kennelkerhon majalla. Luksusta.





Esineruutuun siis seuraavaksi. Ruutu oli aika selkeässä maastossa, joskin jonkin verran kuusikkoa jonka vuoksi ihan joka paikkaan ei nähnyt, ja kivikkoa. Oliko sitten lämmin ja seisova ilma vai mikä, mutta Jeriko ei ehtinyt löytää kuin kaksi esinettä, mutta niin ei löytänyt kukaan muukaan! Jeriko tuntui olevan oikeastaan koko ajan jollain aavistuksenomaisella hajulla, mutta tarkennus ei vaan onnistunut ja jostain syystä Jeriko jumittui vasemmassa reunassa olevalle kuopalle ihan varmana siitä, että siellä on jotain. Esineruudusta pisteitä 22/30p.

Näin ollen tottikseen mennessä tiesin, että 79p pitäisi saada 1-tulokseen. Ihan tehtävissä, mutta kun hyppy ei ole kumpaankaan suuntaan onnistunut aikoihin. Meille arpoutui tosiaan numero 4, joten alunperin oltais TAAS oltu ekana paikkamakuussa. Kun numero 2 kuitenkin keskeytti, piti meidän päästä toiseen pariin ensimmäiseen suoritusvuoroon. Piti. Mutta kun numero 3:lla kesti tuomarin mielestä liian kauan tulla kentälle esineruudusta, jouduttiinkin me sitten numeron 1 pariksi. Hittolainen. En saanut Jerikoa oikeastaan valmistella niin kuin olisin halunnut, ja taas oltiin paikkamakuussa ensin.

Kentälle tulossa Jeriko oli vielä hyvässä mielentilassa ja paikkamakuu meni hyvin. Seuruukaavion ensimmäiset askeleet meni hyvin, mutta sitten joku kytkin kääntyi Jerikon päässä ja koko tottis meni ihan keskittymättömäksi haahuiluksi. Ihan alkoi pinna kiristyä ja sanoin sille temponvaihdoksiin "seuraa" -käskyn niin, että kuului, josta Jeriko ihan hetkeksi kokosi itsensä, mutta sitten taas haahusi. Huoh. Liikevirheitä ei hypyn lisäksi tullut, mutta tuomari sanoi seuraamisten lisäksi ottaneensa pisteitä myös liikkeiden väleissä tapahtuneesta haahuilusta ja lisäkäskyttämisestä, että Jeriko pysyi siirtymät mukana, joten pisteet jäi 73:een. :( Suututti kyllä kovasti!

Siitä huolimatta oltiin kokeen toiseksi paras koirakko ja seurakaverit Miko ja Pelle saivat ensimmäisen 1-tuloksensa ja olivat paras koirakko! Jes!

Jerikolla oli sitten vielä illalla kotona tärkeä tehtävä, kun kaksi työkaveria lapsineen tuli käymään meillä lampaita katsomassa. Lauran tytär Venla oli kokenut ikävän kokemuksen koiran kanssa ja pelkäsi kovasti koiria. Laitoinkin Ukon ja Jupiterin sisälle, ettei olisi liikaa tytölle kestettävää, mutta että voisi luotettavan ja rauhallisen Jerikon avulla ehkä rohkaistua. Aluksi Jerikokin jännitti kovasti, mutta pikku hiljaa Venla huomasi, että sanomalla "pois" (kuten neuvottiin), Jeriko totteli eikä tullutkaan luokse. Lisäksi Jerikon "urotyöt" lampaiden kanssa teki suuren vaikutuksen Venlaan, ja kun Jeriko ajoi jännittävät isot pässit Venlasta kauemmaksi, oli luottamus voitettu. ;) Vielä isolla pellolla tyttöjen toiveesti pari lampaiden hakua ja pois ajamista, niin lopulta Venla meni kaverinsa kanssa ensin varovaisesti silittämään Jerikon häntää ja lopulta ihan Jerikon selkää ja niskaakin.

Niin tärkeää työtä Jeriko teki tässä koirapelon helpottajana, että on ylpeyden aihe omistaa noin 100% lapsivarma ja viisaasti lasten seurassa käyttäytyvä koira kuin Jeriko. :)) Se on nimenomaan viisas ja lukee tilanteita aivan käsittämättömän hyvin.

Tänään olikin sitten tottiksen korjaussarjan vuoro Juha Korrin valvovan silmän alla. Ensimmäisellä vuorolla otin puheeksi tämän vireongelman kokeissa. Ongelmahan on alkanut siten, että Jeriko on ollut keskittymätön ensimmäisen suoran ajan, mutta sitten parantanut ainakin jonkin verran, joskin uusissa liikkeiden aloituksissa on tullut ylivireestä haukahduksia eikä ole välttämättä kuunnellut varsinkaan istumisen käskyä. Eilen homma levisi tosiaan pahemmin kuin koskaan. Juha piti tätä aika normaalina ja vääjäämättömänä ongelmana jos sitä ei ota huomioon koulutuksessa jo etukäteen. Ennen pitkään jos kisaa koiran kanssa, se tulee oppimaan, että kisoissa ei tulekaan palkkaa ja homma leviää.

Tähän korjauksena runsaat palkattomat treenit, siis ihan kokonaan palkattomat alusta loppuun. Tällainen treeni vähintään joka 3.-5. kerta, ei sen harvemmin ja nyt ehkä alkuun oikein rautaisannos palkkaamattomia treenejä, jolloin vire treeneissäkin saataisiin levähtämään samalla tavalla kuin kokeissa. Virheistä huomautetaan koiraa ja siltä edellytetään keskittymistä ja suorittamista. (Tämä koskee siis nyt vain tällaista koiraa joka jo osaa, mutta on vaan oppinut ikävän tavan kokeisiin) Näin koira oppii, että vaikka palkka ei olisi läsnä, niin ohjaajan kyky puuttua virheisiin silti on. Välillä voidaan tehdä treenejä, jotka aloitetaan palkattomana samaan tapaan kokeenomaisesti, mutta sitten tuleekin yllätyksenä virettä nostava palkka. Tämä on ikään kuin toinen treeni jota Juha Jerikolle suositteli, ja sitten viimeisenä ns. tekniikkatreenit joissa palkataan normaalisti ja vahvistetaan jotain heikkoa osa-aluetta.

Aloitettiin kokeenomaisella suorituksella, jossa Susanna ja Mali oli meille parina. Hieman tuli huolimattomuutta esille, mutta ei yhtä pahasti kuin eilen. Tosin puutuinkin heti kontaktin tippumiseen yksilöliikkeiden aloituspaikalle siirtymisessa, jonka jälkeen Jeriko keskittyi todella hyvin koko menosuoran. Seuraava virhe tuli temponvaihdossa, ja korjauksesta Jeriko nosti virettä ja keskittyi oikein hienosti. Jäävissä liikkeissä tuli muutama virhe, joista korjasin ja palkka vasta seisomisesta luoksetulon jälkeen. Oikein hyvä ja opettavainen treeni Jerikolle. :)

Toiselle vuorolle mietin oikein kovasti, että mitä treenaisin. Teki mieli tehdä hyppyä, kun olin kuullut miten edellisen päivän treeneissä oli koiria hypylle hetsattu, ja halusin Jerikon kanssa kokeilla. Toisaalta jännitti kovasti ottaa hyppyä. Olen sitä vältellyt oikeastaan koko kevään. Epäonnistumisen lisäksi pelkäsin, että Jeriko loukkaisi itseään hypyllä tai olisi edelleen liian jumissa ettei pystyisi suorittamaan tai menisi uudelleen jumiin. Kuitenkin näin koko ajan, että Jeriko liikkui täysin normaalisti ja hieronnan ja nesteytyksen myötä oli tosi vetreän oloinen. Niinpä sitten uskalsin ottaa hyppyä.

Aloitettiin 80 cm hypystä, heitin purutyynyn hypyn yli Juhalle, joka sitten hetsasi Jeriko kun mä pidin pannasta kiinni. Jeriko nousi hienosti ja hyppy oli tosi hyvä. Tehtiin myös paluuhyppy ja sekin hyvä. 90 cm myöskin hyvin ja ilman arpomisia ponnistuspaikan kanssa. :) Metrin hypyn ekan toiston Jeriko kielsi, mutta nousi sitten hetsauksessa ja hyppäsi yli kunnon ponnistuksen kera. Sovitusti yleisö alkoi hihkumaan ja kehumaan Jerikoa ja Jeriko sai purutyynyn kanssa vapaasti kiertää hakemassa kehuja ja buustia yleisöstä. Ai että kun se olikin tyytyväinen. :)

Nyt sitten vaan treenit jatkuu. Eli kolmen tyyppistä tottistreeniä. Todellista palkatonta treeniä, jossa kuitenkin virheistä huomautetaan. Sitten palkatonta treeniä joka kuitenkin päättyy yllätyksenä isoon palkkaan. Ja kolmantena osa-aluetreeniä, jossa hieotaan jotain tiettyä osa-aluetta kuten hyppyä. Eiköhän se siitä sitten ala kokeissakin homma pelittämään. :) Ja tiedänpähän mitä virhettä en tee Jupiterin kanssa ja alan treenaamaan palkattomuutta huomattavasti aikaisemmin ja säännöllisemmin.


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Jälkitreeniä, paimennusta ja pentutreffit

Viime tiistaina käytiin Ilonan kanssa tekemässä jälkeä. Ilona tallasi Jerikolle 1,4km jäljen, minä Millille jäljen sekä Jupiterille jäljen. Jupiterin jälki oli sellainen kaareva, tai no, maasto vähän pakotti tekemään ihan suoran kulmankin, ja pituutta oli ehkä noin 50m tai vähän vajaa. Nameja jäljellä jonkin verran, mutta tyhjiäkin välissä. Jupiter keskittyi välillä tosi hyvin ja tarkasti otti jälkeä, mutta välillä poikkesikin jäljeltä. Kuitenkin itse hienosti palasi takaisin jäljelle ja jatkoi. Kiipesi jopa pienen kiven päälle jonka yli olin mennyt ja laittanut namikeon. Hieno pentu. :)

Jerikon jana lähti ylämäkeen ja jälki leikkasi noin 35 metrin kohdalla. Hienosti Jeriko eteni suoraan janalla, mutta nosti kyllä takajäljen. Tai tarkkaan ottaen mielestäni merkkasi jäljen oikean suunnan ja sitten lähti kuitenkin selvittämäään mistä jälki oli tullut. Jälki lähti siis vasemmalle. Jeriko olisi jatkanut varmaan tielle asti, mutta kääntyi sitten kun kuuli mun puheen.

Nyt oli jäljellä uutena yllätyksenä kvartaalit eli isosta koiran makkarasta leikatut paksut viipaleen neljäsosat. :D Jeriko oli hauska, kun löysi ensimmäisen. Jäi äimistyneenä seisomaan sen eteen ja otti herkkupalan vasta kun sanoin, että "vapaa". :D Hassu poika. Jäljestys sujui tarkasti ja normaaliin Jerikon tapaan, kepit (kaikki kuusi) ja neljä kvartaalia nousi hienosti. Kepeillä Ilona osallistui Jerikon kehumiseen ja ihasteluun, josta Jeriko oli kyllä todella mielissään ja jatkoi jäljestystä keppien jälkeen häntä tötteröllä. ;) Aivan huippuhyvä treeni! :)


Perjantaina Pete Keski-Korpela tuli meille kouluttamaan paimennusta. Jupiter sai vähän pyöräyttää lampaita ja sitten treenattiin Jerikon kanssa jakoa. Sain kotiläksyksi opetella eri vaihteita Jerikon kanssa, ajoa ympäri aitausta aivan hitaasti, ravilla, juosten, jne. Portaaton vauhdin säätö. Katsotaan kuinka hyvin onnistuu.. :D

Lauantaina olikin sitten Jupiterin pentueen pentutreffit. Yksi veli puuttui, muuten kaikki veljekset paikalla. :) Treenailtiin yhdessä vähän paimennustaja sain Jupiterin kanssa tosi hyviä pätkiä, se keskittyi ja malttoi hyvin ja tasapainotteli lampaita jopa hetken peruskuljetuksessa aidan vieressä. :) Veljekset oli kyllä mainioita ja Jupiter otti ilon irti veljien kanssa leikkimisestä. :) Lisäilen varmaan videoita myöhemmin.



Illalla käytiin vielä Liisa-Idan ja Pasin kanssa tekemässä jälkitreeni. Pasi tallasi Jerikolle jäljen, jolla oli kolme keppiä, mun sports tracker mittasi matkaksi 910 metriä, mutta matka oli ilmeisesti hieman lyhyempi. Lähdin jäljelle yksin ja hieman meinasi usko loppua varsinkin lopun kiemuroiden kanssa, mutta hienosti Jeriko kyllä jäljesti ja nosti kaikki kolme keppiä. Pasi ja Liisa-Ida oli tien varressa vastassa viimeiseltä kepiltä ja Jeriko sai "yleisöltä" aplodit ja ihastelua. ;)


Jupiterille tallasin myös jäljen. Tällä kertaa oikeasti vain kaartuvan ilman mitään kikkailuja, pituutta oli varmaan jotain noin 70m. Välissä Jupiter meinas jo joutua vähän hukkaan, kun lähti nostamaan vauhtia ja kun en voinut itsekään sanoa, että missä jälki tarkalleen meni, niin menin vaan mukana. Jupiter sitten itse korjaili itsensä takas jäljelle, joten varmaan ihan hyvä oppi. :)

Esineruutu ei ollut Jerikon paras. Jeriko odotti hihnassa puuhun sidottuna kun Kide teki ja laskikohan sitten vire kuitenkin, kun Jeriko otti niin rennosti siinä..? Halukkaasti kyllä lähti esineruutuun, mutta voimakkaassa oikealta tulevassa tuulessa meinas jäädä vasen takakulma kokonaan tarkastamatta. Ensimmäinen esine nousi keskeltä takaa nopeasti, sai tuulessa hyvin hajun. Toinen toikealta edestä löytyi sinänsä nopeasti, mutta Jeriko jäi vähän ihmettelemään autolaturia, että mistä ottaisi siitä kiinni, otti sitten johdosta ja vähän piti ravistella.. Ja sitten se vasen takakulma vaati avun, että oikeasti upposi sinne.

Sunnuntaina meillä oli kesän eka paimennusryhmä treenaamassa. Jeriko sai toimia apukoirana ja hienosti se hommansa taas hoitikin. Vasta jälkikäteen tajusin, että Jeriko oli ensin lauantaina apukoirana hieman lyhyemmissä treeneissä kolmelle pentuveljekselle, ja sitten sunnuntaina yhteensä noin 5 tuntia apukoirana ja päälle vielä lampaiden siirrot treenejä varten ja treenin jälkeen, sekä pässien siirto uudelle laitumelle illalla. Treeneissä Jeriko tasapainotteli taustalla lampaita itsenäisesti ja jarrutti niiden menoa helpottaen töitä aloitteleville koirakoille, eli toisin sanoen oli koko ajan keskittyneenä ja liikkeessäkin tosi ison osan ajasta. Eikä mitään väsymyksen merkkejä, päin vastoin, Jeriko olisi vaan jatkanut hommia vaikka jo kutsui pois. On se aikamoinen työmyyrä. :) Juuri tuollainen bordercollien kuuluukin olla.

Torstaina käytin Ukon Räihän tutkittavana Anne Muhlen suosituksesta. Etukäteen taas tuntui vähän, että minkä ihmeen vuoksi tutkitutan sitä uudelleen ja uudelleen, kun ei enää ontumaakaan ollut näkynyt. Selvää ontumaa ei tullut esille Ukkoa liikuttaessa Räihän vastaanotolla/ulkona, mutta lonkkien liikutteluun Ukko selvästi reagoi yrittämällä luikerrella pois otteesta. Myös vasemman polven testaamiseen Ukko reagoi selvästi eikä antanut oikaista polvea suoraksi, mutta tämä saattoi liittyä siihen, että samalla myös lonkkaan tuli liikettä.

Ukolta kuvattiin uudelleen lonkat sekä polvet, ja lonkissa oli Räihän lausunnon mukaan aivan lievät nivelrikkomuutokset, jotka olivat edenneet tammikuun kuvaukseen verrattuna. Diagnoosiksi siis muodostui, että Ukon ontumiset johtuikin todennäköisesti lonkista ja Ukolle aloitettiin Cartrophen-pistosarja. Lisäksi Räihä suositteli Ukolle tulehduskipulääkekuuria.

Toivotaan, että näistä on nyt apua Ukolle. Nyt on vähän vaikea sanoa onko se edelleen kipeä, kun ei normaaliin tapaan ole enää leikkinyt Jupiterin kanssa tai leikki päättyy nopeasti Ukon nasahdukseen aivan kuin kipuun reagoiden. :(