Yritin jo hieman viime talvena kaivella omaa kateissa ollutta toko-motivaatiota, mutta ei se kyllä silloin mistään löytynyt. Nyt aloin sitten uudelleen etsintöihin ja kas, se ehkä löytyi. Meillä on nyt ollut Troijan kanssa kahdet tokotreenit Maiju Ojaniemen ohjatussa ryhmässä ja täytyy sanoa, että viime talveen verrattuna Troija on kypsynyt ihan todella paljon henkisesti. Viime talvena (ne pari kertaa kun noissa treeneissä käytiin) hallin hälinä ja varsinkin agilityn äänet oli vilkkaalle tytölle vähän liikaa ja sen oli selvästi vaikeuksia keskittyä. Nyt sen sijaan Troija keskittyy todella hienosti, se ei kiinnitä ympäriltä kuuluviin ääniin mitään huomiota ja on koko ajan oikein hyvässä toimintavireessä.
Troijan kanssa ollaan nyt aloitettu sitten uudelleen lähes alusta seuraamisen opettelua, joka oli kyllä jo jossain vaiheessa toissa kesänä, mutta treenaamattomuudesta johtuen voisi sanoa että aika alusta lähdetään. Aikaisemmin ongelmana ollut pään laskeminen lähdössä on kuitenkin saatu korjattua ja Troija tekee ihan kivalla vireellä seuruuta.
Kaukkareihin saatiinkin jo Maijulta vinkki, että maasta istumaan nousun jälkeen pyysin siltä heti käsikosketusta pään yläpuolelle, jolloin Troija alkoi nopeasti ajattelemaan enemmän syöraan ylös pompsahtamista asteittain ylös hivuttautumisen sijaan. Tosi hienoja ylösnousuja onkin nyt jo alkanut tulemaan.
Istumasta ja maasta seisomaannousua tehdään myös pompun kautta. Tässä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että takajalkojen paikoillaan pysymistä täytyy vielä vahvistaa, mutta viimeisessä treenissä jo pari toistoa pysyi takajalat hyvin paikoillaan.
Liikkeestä maahanmenoa on myös peruutelleen aloitettu tekemään ja se alkaa pikku hiljaa sujumaan oikein vauhdikkaasti. Varmuutta vaan tähän lisää ja sitten kun seuraaminen on kuosissa, niin yhdistäminen siihen. Liikkeestä seisominen on vielä aivan alkutekijöissään, pompun kautta sekin ja vielä Troija ei ole ihan tajunnut, että jalkoja ei saisi enää liikutella pompun jälkeen.
Luoksetuloa meinasin nyt sitten ottaa suoraan sivulle, koska Troijan pienen koon vuoksi on nuo pk-haaveet vähän jäänyt taka-alalle. Siinä havaittiin ongelma, että Troija alkaa jo lähestyessään ennakoimaan kääntymistä ja tulee loppumatkan takaraivo edellä peruuttaen. Hauska kikka vilkkaalle koiralle. Tätä nyt sitten opetetaan pois käsitargetin kautta, sekin on lähtenyt kyllä hyvin sujumaan.
Hyppy oli ihmeellinen asia Troijalle viimeksi vuosi sitten kun sitä ekaa kertaa näki, nyt ei ollut enää mitään ongelmaa. Kapulan pitoa on tehty vain kotona, onnistuu ihan ok edessä ja nyt olen alkanut hivuttautua Troijan sivulle seisomaan.
Paikkamakuu oli viime talvena tosiaan Troijalle hyvinkin paha juttu tuossa häiriössä, mutta nyt se makaa ihan tyynesti katse muhun luotuna eikä mitään ongelmaa pysyä aloillaan. Toki palkkailenkin vielä tiheästi, mutta mielentila on oivallinen.
Eli kyllähän tuosta vielä tokokoira tulee. Ties vaikka innostuisin siitä kuitenkin tokovaliota leipomaan.
Agility Troijan kanssa on vielä kesken. Juoksaria en saa vaan aikaiseksi treenata hyvä jos kerran viikossa, vaikka puomi on omalla pihalla. Nyt kuitenkin tein havainnon, että itse asiassa Troijalla toimii juoksarissa paremmin nakkipalkka kuin lelu, jotenkin juoksee vapautuneemmin ja nyt ollaan viime treenit menty siis nakkipalkalla. Keppejä tehdään verkoilla ja hyvin Troija on tajunnut ideaa ja pikku hiljaa verkkoja olen aloittanut hivuttamaan pois päin ja useampia aukkoja jo sietää. Meidän treenitahdilla voi kuitenkin mennä vielä tovi, ennen kuin on valmista.
Tänään kävi myös mukavia vieraita, kun Troijan veli Pluto tuli omistajansa kanssa käymään. Treenailtiin oikein pitkän kaavan mukaan: ensin jäljet Troijalle, Plutolle ja Jerikolle, sitten paimennusta ja lopuksi vielä tokoa (ja Troijalle vähän agilityä/keppejä). Todella mukava nähdä pitkästä aikaa ja mukava nuori mieshän tuo Pluto on. :)
Noin vuosi sitten lähdin tekemään pojille juoksu-A:ta. Ensisijaisesti lähdin tekemään sitä Ukolle, koska ajattelin sen tuovan ehkä Ukolle lisää menohaluja agilityyn, kun ei tarvi himmailla, ja toisaalta halusin sillä säästää Ukon 1:n kyynäriä. Jerikolle lähdin A:n juoksaria tekemään siinä sivussa ihan mielenkiinnosta saisiko sillä nipistettyä aikaa radoilta pois ja toisaalta Jeriko oli juuri alkanut vähän himmailemaan A:n alastulolla, joten se oli ihan hauska kokeilu juoksuttaa. No Jerikohan juoksi, mutta aika pian kävi selväksi, että se juoksee aivan liian lujaa ja sen oli tosi vaikea saada askeliaan sopimaan alastulolle ja vaihdettiin takaisin pysäytyskontaktiin, joka on nyt toiminut ihan hyvin.
Ukolla juoksu-A tuntui sujuvan tosi luontevasti askelten osalta ihan viime aikoihin saakka. Sillä tuli luontevasti kaksi laukka-askelta alastulolle ja kosketukset aika hyvin. Sitten tapahtui jotain ja Ukko alkoi loikkimaan A:n alastuloa. Olen yrittänyt sitä suorapalkkailla, mutta vauhdista eteen heitetty palkka vaan provosoi lisää loikkimista. Alastulon eteen laitettu palkka tavallaan toimi, mutta paluuta sujuvaan kahteen laukka-askeleeseen alastulolla ei ole näkynyt. Tällä hetkellä vaihtoehdot tuntuu olevan loikka ylhäältä tai jarruttelu ja epämääräinen määrä askelia. Enkä tiedä millä tavalla saisin Ukon suoriutumaan oikein, kun erilaiset palkkaamiset ei ole tuottanut toivottua tulosta eikä myöskään pumpperi vaikuta asiaan mitenkään.
Mikä siis on tän muutoksen saanut aikaan? En usko, että Ukko on jumissa ja sen vuoksi olisi suoritustapa muuttunut, koska tämä ongelma alkoi aika pian edellisen käsittelyn jälkeen jolloin Ukko oli Katriinan mukaan aivan upeassa kunnossa. Onko kisaradoilla tai treeneissä tapahtunut jotain, joka on sekottanut pakan? Se ettei saanutkaan palkkaa..? Toisaalta Ukko teki tosi pitkään radassa juoksaria oikein ja nyt taas palkkakaan ei ole korjannut ongelmaa. Onko Ukolle tullut vähän vauhtia lisää ja se aiheuttanut ongelmia rytmitykseen? Tuleeko Ukolle kiire radalla ja onkin päättänyt alkaa soveltaa ja loikkaa korkealta kun pääsee nopeammin jatkamaan? Onko Ukko missään vaiheessa tajunnutkaan, että sen kuuluisi suorittaa A jollain tietyllä tavalla? Luulen, että ei. Ja Ukon korvien väli on niin monimutkainen paikka, että en oikein usko pääseväni jäljille tän ongelman syistä vaikka miettisin tätä puoli vuotta.
Pari-kolme viikkoa olen tässä ongelmoinut asian kanssa ja yrittänyt palkkauksella yms. korjata ongelmaa, mutta nyt alkaa iskeä epätoivo. Vaihtaako takaisin pysäytyskontaktiin? Olisiko se kuitenkin selkeämpi tehtävä Ukolle? Pelkään kyllä sitten sitä hiipimistä ja himmailua mitä siitä voi seurata. Ja toisaalta pelkään myös Ukon kyynärten puolesta, koska jos se suorittaisi A:n 2on2offina niin kuin sen pitäis, niin onhan se iso rasitus kyynärille.
Alan kuitenkin taipua sille kannalle, että taidetaan vaihtaa takaisin pyssäriin, koska sitä osaan itse kouluttaa paremmin ja pitää kriteereistä kiinni. Ja mulla on näkemystä enemmän miten sitä voi koiralle opettaa. Siitä tässä ehkä kaikkein eniten on kyse.
Toisaalta, puomin 2on2off ei edelleenkään Ukolla toimi. En vaan millään saa Ukkoa suorittamaan sitä niin kuin haluaisin eli juoksisi täysiä koko puomin ja pysähtyisi napakasti puomin päässä. Ukko edelleen hölköttää puomilla ja saattaa laskea raville ja tasaisen osan puolen välin jälkeen ja kontaktille tullaan silleen löysästi eikä kuitenkaan pysähdytä rehellisesti. Kontaktia olen leikitellyt Ukolle taas aika paljon ja sivulta menee aika napakastikin siihen ja pysähtyy oikeasti, mutta vauhdista ei onnistu. En vaan enää oikein tiedä miten saisin Ukon tajuamaan mitä siltä haluan.
Yhtä juttua vielä pitäis kokeilla, en tiedä onko apua koko puomille, mutta kokeilemisen arvoista. Tiistain agilitytreeneissä Heta antoi vinkkiä, että voisi treenata sitä aivan loppua, ei siis sitä 2on2off asentoa, vaan vapautusta irtoamista eteen. Että sais ohjaajan eli mun katsomisen siitä jotenkin vähemmälle ja fokus olisi eteen. Ihanne tietty olis, että koira seisois kuin jousilla kontaktilla valmiina ponkaisemaan eteenpäin, mutta tällaista jännitettä ei Ukkoon kyllä saa, se ei vaan ole sen tyyliä.
Aika epätoivoista tää kontaktien opettaminen kaiken kaikkiaan. Luulin lähtevänä Ukon kanssa paremmin harjoittelemaan kuin Jerikon kanssa, mutta todellisuudessa Ukko olisi tarvinnut ihan älyttömästi vaan sen lankun juoksuttamista alkuun enkä tiedä olisko sekään kuitenkaan auttanut.. Jälkiviisaus on paras viisaus. Ehkä sitten taas jo seuraavan koiran osaan opettaa suorittamaan kontaktit just niin kuin haluan, kun ei Jerikokaan kauhean kauaksi jää ideaalisuorituksesta vaikka vähän perse edellä puuhun on mentykin..
Jeriko on nyt sitten parannellut kynttään. Päivittäin siteen vaihdot ja pelkkiä flexilenkkejä. Kynsi ottaa kyllä kauan parantuakseen, edelleen on jokaisen siteen vaihdon yhteydessä kynsi edelleen ollut kostea eikä päälle ole vielä ehtinyt kasvaa pientä kuorikerrosta.
Sunnuntaina oltiin Jerikon kanssa Tampere-KV:ssa kaverikoirailemassa. Jeriko on kyllä niin loistava, nykyään vielä ihan selkeästi huivi kaulassa ottaa "työmoodin", koko ajan etsii katseellaan rapsuteltavaa ja voin kertoa, että kun Jeriko saa katsekontaktin ihmiseen ja napuuttaa nappisilmillään, niin sellaista ei olla vielä kohdattu joka pystyis vastustamaan kiusausta tulla rapsuttamaan. ;)
Jeriko sai ihan faninkin, yksi tyttö oli vaikka kuinka pitkään Jerikoa rapsuttelemassa ja otti vielä kuvaakin. Jälkikäteen kuulin Hannalta, että tyttö oli vielä rahatoimistolla (jossa tytön äiti oli talkoilemassa) hehkuttanut ihanaa kaverikoiraa. :)))
Tiistaina olin tuomaroimassa möllitokokoetta ja sen jälkeen päätin piruuttani kokeilla Jerikon kanssa ruutuun lähettämistä reilun puolen vuoden tauon jälkeen. Jeriko meinasi ensin tehdä viittä asiaa yhtä aikaa, merkin sijaan meinas juosta hypylle, korja kuitenkin merkille ja merkiltä meinas jo sitten karata heti ruutuun. :D Mutta vauhtia oli huomattavasti enemmän kuin koskaan tokoilun aikaan, tauko ja vireen nostatus treenit on tehneet kyllä hyvää. ;) Näyttävää oli, mutta Jerikohan meni sitten sellaista vauhtia, että varmaan liikkeellelähdöissä/jarrutuksissa otti kannuskynsi maahan ja Tuija katsoi, että vähän kevensi sitä jalkaa. :( Ei sitten tehty enempää eikä nyt tehdä ennen kuin kynsi on varmasti parantunut.
Ukon kanssa ollaan käyty treeneissä toki. Lauantaina oli alueellisen valkun treenit, ekat treenit ulkona tänä vuonna. Tein ensimmäisenä Ukolle juoksu-A:ta, koska vapaaharkkailu töiden alkamisen jälkeen on jäänyt todella vähiin. Juoksukontaktiseminaarista oppimien vinkkien kanssa, tein etukäteen suunnitelman, millaiset toistot teetän eikä sitten mitään hinkattu, vaikka menis miten. No niinhän se sitten meni, että kahdella ensimmäisellä toistolla heitin pallon kauheessa kaaressa ja Ukko tästä johtuen loikkas alastulokontaktin. Tästä ei välitetty vaan edettiin eteenpäin. :) Yksi huti tuli vielä kun tein ohjauksen A:n jälkeen, mutta sitten sekin onnistui ja viimeisenä onnistunut suorapalkka. :)
Koska itse olen itse juuri ollut flunssassa tai siitä vasta pikku hiljaa toipumassa, niin tehtiin Ukolle sitten muun treenin ajan enemmänkin irtoamiseen liittyviä harjoituksia. Mun ohi esteelle irtoaminen on edelleen Ukolle tosi haastavaa ja tästä palkkailtiin runsaasti. Persjätöt taas on Ukon pravuuri, lukee ne tosi hyvin ja nytpituudellakin persjättö onnistui tosi hyvin. :)
Maanantaina käytiin Ukon kanssa Tavesin vuorolla, teemana noudot. Ukolle tehtiin ensin hetsauksia Ukosta kiinni pitäen ja pelkkä palautus. Sitten niin, että oman heittoni jälkeen toinen kävi heittämässä vielä kauemmaksi ja niin, että yhdessä vietiin Ukon kanssa kapula kauaksi. Kaikilla näillä tavoilla vauhti oli ihan ok, eikä ohjaajana toiminut Satu keksinyt miten siitä voisi pisteitä pois ottaa, mutta toisaalta huomioitiin myös, että olen unohtanut vapauttaa suoraan kapulaan tarttumisesta ja tästä naksuttaminen selvästi nopeuttikin palautusta. Toinen havainto oli, että voisin leikittää Ukkoa kapulalla ja tehdä siitä Ukolle todella saaliin, jotta saisi paloa siihen kapulalle lähtöön. Tämä lähtikin sujumaan aika kivasti. :) Tiistaina möllitokokokeen jälkeen heti kokeilin tätä ja oli kyllä jo heti erilainen ilme. Luoksetulokin oli nyt vauhdikas ja vaikka oli häiriötä, niin Ukko tuli hienosti eteen. :) Hyvin lyhkäinen pikku treeni tiistaina vaan ja maanantaina treenailtiin vielä kapulatelineen lähestymisiä.
Eilen Ylökkin ekat ulkotreenit, Ville tuuraamassa Jaria. Ensimmäisellä pätkällä tehtiin lähinnä alkupätkää, jossa miljoona persjättöä tai vaihtoehtoisesti valssia. Tässä olikin yllättävä vaikeus siinä, että persjätöillä pääsin liikaa edelle ja rytmittäminen oli hankalaa. Rytmitys alkoi sujumaan parhaiten, kun tein joka toiselle esteelle persjätön ja joka toiselle valssin. :D Toisella vuorolla tehtiin radan loppupätkää ja Ukkohan alkoi ihan innostua siitä, puomi oli nyt tosi nopee (tosin pysähtyi ennen kuin etutassut oli maassa) ja muutenkin Ukolla oli hyvä meininki leikkiessä. :)
Lopuksi tehtiin vielä kaksi toistoa A:lla. Siis ihan tosissaan vain kaksi toistoa, voitteko uskoa? ;) Ekalla Ukko taisi itsekin yllättyä kovasta vauhdistaan, teki laukanvaihdon harjalla ja alastulo oli vähän holtiton. Mutta sitten se toinen oli täydellinen: ei laukanvaihtoa, matalana ja hyvä fokus eteen! :)) Tästä on kiva lähteä kisoihin sunnuntaina Ukon kanssa. :)
Onpa taas ollut vauhdikas viikonloppu ja univelkaakin kertynyt! Perjantaina lähdettiin Tuijan kanssa Jyväskylään agilitykisoihin. Yövyttiin ensin Tuijan vanhempien luona, mutta Meea, Ukko ja osittain Jerikokin oli sitä mieltä, ettei aamu viiden jälkeen tarvitse enää nukkua kun alkaa jo olla valoisaakin ja unet jäi melko lyhkäsiksi, kun oltiin vasta puolen yön aikaan päästy nukkumaan.
Aamulla sitten ykkösten kaksi rataa, joista toiselta Tuija ja Ronja vetäs hienon voittonollan 1,5 vuoden kisatauon jälkeen! Aikamoista ja iso hatun nosto! :)
Muut koirat oli sillä välin Tuijan äidin hellässä huomassa ja käytiin välissä syömässä, palataksemme sitten Jerikon kanssa kisapaikalle.
Tuijan äidin tsempityksissä oli kyllä jotain taikaa, kun mekin vetäistiin nolla heti ekalta radalta! :D Aika -7,92, etenemä jotain 4,34 m/s ja sijoitus 3./39. Serti meni kyllä heti ekalle, mutta ehkä se onni vielä potkaisee meitäkin. Joka tapauksessa viimeinen aginolla SM-kisoja varten, joten meidätkin tullaan näkemään niissä karkeloissa! :) Puomin kontakti meni vähän varateluksi ja A:n Jeriko hidasteli ja kontakti oli tosi hilkulla, mutta radalla pääpainon yritin nyt pitää kunnon meiningissä ja olinkin aika tyytyväinen itseeni, kun kerrankin juoksin sen verran, että olin ihan hengästynyt radan jälkeen. :D Ja Jeriko veti ihan huippu hyvin, hitsi kun se onkin niin taitava! Nyt oli hyvä meininki Jerikollakin ja käännökset tosi hyviä. :)
Toiselle agiradalle lähdin hakemaan vähintäänkin yhtä hyvää raivoa tekemiseen ja olen kyllä tähänkin tyytyväinen. A:n kontaktin Jeriko teki tällä radalla jo huomattavasti vauhdikkaammin, ehkä se eka kerta vieraalla A:lla vähän teke vielä epävarmuutta. Joka tapauksessa meno oli tosi hyvää aina siihen asti, kun Jeriko vähän karkas puomilta ja olin siinä sitten myöhässä ja tuli kielto hypylle ja Jeriko vielä nappas muurin väärään aikaan joten siitä hylky. Mutta kiva rata! :)
Viimeisenä hyppäri, joka oli tosi kivan oloinen rata. Pääosin luukutusta ja sitten pienet käännökset väliin. Ihan sika hyvää rataa tehtiin taas tosi hyvällä meiningillä, mutta sitten mulla nousikin kierrokset jo niin kaakkoon, että sekoilin putken lähetyksessä ja huusin "eteen" ja Jeriko joka oli jo menossa putkeen kilttinä poikana alkoikin katselemaan, että pitikö sittenkin hakea jotain muita esteitä edestä ja kielto putkelta. Mutta toisaalta ihan oikein, että kerrankin mulla nousee vire niin korkeelle, että sekoilen, en muista koska olisin viimeksi agiradalla kunnolla kisoissa mokannut jotain, kun oon ollut liian tyynen rauhallinen! Pieni moka oli siis hyvä juttu. ;) Viimeinen tiukka käännös ennen loppusuoraa oli kyllä todella kaunis ja siitä sitten loppukiri. Kiva rata! :)
Tänään oli juoksukontaktiseminaari, joka oli kyllä todella antoisa kokemus. En ollut etukäteen varma ilmoittaudunko alkeispäivälle vai jatkopäivälle, kun tavallaan ollaan tehty juoksukontakteja, mutta ei kuitenkaan saatu sitä alun teoriaopetusta. Saatiin kuitenkin paikka jatkopäivältä ja tämä olikin tosi hyvä meille. Otin Jerikon koiraksi, koska sillä on ollut ehkä enemmän ongelmaa ja vaihtelua suorituksissa. Jeriko kyllä pisti heti niin parastaan ja teki niin hienoja kontakteja, että olin ihan ihmeissäni!
Toisella vuorolla tehtiin sitten pientä rataa jossa A:ta mentiin ees taas eikä sitten ollut pumppereita paikoillaan. Tässä alkoi Jerikolla selvästi näkymään epävarmuus. Jeriko on selvästi vähän riippuvainenkin niistä pumppereista ja sain ohjeeksi pienentää pumpperia ja alkaa niitä pikku hiljaa häivyttämään. Lisäksi on unohtunut tuo lelun heitto harjoittelu, jota pitäisi kuitenkin tehdä joka treenissä. Lisäksi olen heittänyt palkan aina liian myöhään, minkä opin vasta nyt. Lisäksi oon tehnyt liian paljon toistoja kerralla, minkä kyllä tiesinkin, mutta en tajunnut, että niitä toistoja on niin paljon liikaa...
Jerikon kontaktit on kuitenkin jo tosi hyvällä mallilla ja tullut harppauksen eteenpäin, nyt ei edes rysäytellyt ylösmenolla niin kovasti. Eli aletaan häivyttämään pumppereita ja jatketaan harjoituksia. Ehkäpä toi Jerikon juoksu-A on sitten jo SM-kisoissa aikas hyvällä mallilla. ;)
Ukko erityisesti tarvii eteen lentävää palkkaa ja täytyy palata harjoituksissa vähän taakse päin sen kanssa. Haetaan varmuutta ja vauhtia, jos sillä sais pois laukan vaihdonkin A:n harjalla... ;) Antoisa päivä siis ja kiitos kuvauksesta Lealle! :)
Tänään oli vauhtiradan pätkä Ylökkin treeneissä. Tuija kuvasi poikien suorituksia, tosin osa Ukon suorituksista jäi kuvaamatta, kun Tuija oli jäähdyttelemässä Ronjaa. Videoilta kuitenkin saa yleiskuvaa siitä missä mennään.
Oli kyllä hauska rata, Jerikon kanssa sinänsä helppo, mutta tosi kiva kun sai A:lle hyvin vauhtia. Ihan ensimmäisellä toistolla Jeriko hidasti, yhden tai kaksi kertaa loikkasi, mutta muut toistot oli todella hyviä. :) Lisäksi Jeriko irtos tosi hienosti suoralla mun edelle, hyppäs kauniisti ja radan ainoassa tiukassa käännöksessä kääntyi todella kauniisti siivekkeen ympäri. On se vaan taitava. :) Toivotaan, että lauantain kisoissa olisi sitten kontaktit enemmän näitä upeita suorituksia eikä niitä loikkasuja ainakaan.. ;)
Ukolle vauhtirata teki erityisen hyvää. Tosin ensimmäisellä treenivuorolla jumituttiin pituuden persjättöön ja sen ohitusongelmaan, joka tuli jo toissakertaisissa alueellisen valmennuksen treeneissä esiin. Ekaksi tulikin ihan onnistunut suoritus vai oliko se toisella yrittämällä, mutta sitten monta ohitusta peräjälkeen. Lopulta vaati sen, että juoksen riittävän läheltä pituutta, että Ukko ottaa senkin eikä tule ohi. Tässä kohtaa Tuija laittoi kameran sivuun ja keskittyi Ukon palkkaamiseen, joten sitä ei videolla sitten tietenkään ole. Pääasia kuitenkin palkata koira oikea-aikaisesti, ei se videointi. ;)
Toisella vuorolla ehdin sitten ottamaan juoksu-A:takin ja kaikki toistot tais olla tosi hyviä. Puominkin kontakti edistyy koko ajan.
Kun siihen irtoamiseen ja vauhtipätkään päästiin, niin sittenhän Ukko tekikin tosi hyvää työtä ja selvästi tykkäsi kun pääsi vaan juoksemaan lujaa. Loistava treeni meille! :)
Ja ai niin, Jerikolla on ensimmäistä kertaa elämässään ihan oikea ja totinen karvanlähtö! Vitsi kun oon iloinen! :D Pohjavilla pöllyää ihan kun vaan normi harjalla harjaan (ja oon nyt harjannut useampana päivänä viikon sisällä!) ja Jeriko kapenee silmissä ja näyttää päivä päivältä paremmalta. ;)
Toinen havainto oli, että myös Ukolta lähti harjatessa pohjavillaa. Pohjavillaa jota luulin ettei Ukolla ole ollenkaan, mutta on sitä ilmeisesti siis vähän ollut, mutta nyt sekin lähtee ilmeisesti taas kesäksi. :D
Miten mä sen taas sanoisin...? Miten voi olla toi kontaktitreeni niin vaikeeta MULLE?? :D Ei jumaleissön mitä sekoilua taas. Ja sitten karhun annos siitä sekoilusta osuu jotenkin aina Jerikon kohdalle... Anteeksi vaan Nallu Nallukka. :(
Ukon kanssa meni ihan ok yhtä loikkaa lukuun ottamatta. Tehtiin siis vähän niin kuin radan osana A:ta ja sitten välillä taas ihan parin esteen kanssa ja heti palkka. Ukko teki aikaste hienosti ja kepit on kyllä saanut hurjasti vauhtia ja rytmiä. :) Joka tapauksessa jätin nyt siis etupumpperin kokonaan pois ja nyt ainakin Ukko rytmitti ilman sitäkin mun mielestä hyvin, joten sitä ei enää takaisin taideta laittaakaan.
Samoin Jeriko rytmitti ylösmenon hienosti ilman pumpperia, joten se jää pois. On sitten yksi asia vähemmän, jolla voin sotkea. Niitä muitakin asioita on ihan riittämiin kuitenkin..... Aloin nimittäin tekeen jotain ihme ohjausta, joka hienosti videoltakin näkyy. Watch and learn guys! :D Ohjaan vastakkaisella puolella olevan putken päähän vähän niin kuin kahden vastakkaisen ohjauksen yhdistelmällä: leikkaamalla Jerikon juoksulinjaa työnnän sitä kohti seinää, mutta sitten teenkin samalla persjätön joka kääntäis oikealle?? WTF?! :D Tein ton Jerikolle vielä tosi monta kertaa enkä tajunnut liikkeen älyttömyyttä ennen kuin kotiin ajellessa. Voi huh huh sentään. Onneksi sentään viimeisen sarjan kohdalla osasin jättää kikkailut sikseen ja tehtiin ihan onnistuneet perusharjoitukset. :)
Tämä viikko on ollut aika kiireinen ja tuntuu, että treenit on jäänyt vähemmälle, vaikka ihan hyvin sitä kuitenkin loppujen lopuksi on ehtinyt treenata. Itse olen kuitenkin valmistunut ja siihen liittyen on ollut järjesteltävää.
Myös pojilla on pari juttua edistymässä jollei nyt ihan valmistumassa vielä kuitenkaan. Juoksukontakteja on treenattu kolmeen otteeseen, laitan tähän vain viimeisesti treenistä pätkät. Tosi vaihtelevasti treenit kyllä menee, ei voi muuta sanoa. Mietin tässä, että onko ihan normaalia, että vaihtelee näinkin paljon. Tai yleensä saman treenin sisällä on huonoja sarjoja ja sitten aivan loistavia sarjoja, molemmilla koirilla. Viimeisessä treenissä jätin harjapumpperin pois, että varsinkin Jeriko sais enemmän tilaa venyttää laukkaa pidemmälle harjan jälkeen eikä tarvisi suunnata askelta "ylöspäin" hypyksi harjapumpperin yli.
Jerikolla on nyt ollut vähän alastulon loikkimista. Se sitten näkyi eilisissä treeneissä siinä, että yksi sarja meni hidasteluun ja lopulta ihan täyteen 2on2offin tarjoamiseen.. Huoh. Mutta eipä mitään, seuraava sarja olikin sitten aivan loistava ja kolmannella sarjalla tein taas kääntymistä siten, että molemmin puolin oli nyt hypyn siivekkeet ohjaamassa suoraan. Itse asiassa ekalla toistolla Jeriko olis mun kääntymisestä huolimatta jatkanut täysin suoraan, mikä oli mun mielestä parempi kuin liika häiriintyminen mun sivusuunnan irtoamisesta. Loppuun vielä suorat toistot.
Ukolla on mennyt pääasiassa aivan loistavasti, ei mitään loikkimisia ja oikeastaan aina osuu kontaktille, suoritti Ukko miten tahansa. Välillä Ukko tekee hieman hitaammin, välillä tosi nopeesti. Nyt viime treenissä kuvatessa muistikortista loppui kesken tila. En nyt edes itse asiassa muista kovin hyvin, mitä tein filmin katkeamisen jälkeen, tuliko monta toistoa vielä. Mutta tuolla viimeisellä sarjalla Ukko oli jotenkin hitaamman tuntuinen, enkä sitten alkanut ottamaan käännöksiä, vaan tehtiin vaan suoraa.
Tänään käytiin Tuijan kanssa tokoilemassa/tottistelemassa. Itse tein pojille ensin harjoitushyppyä. Ukon treenin Tuija kuvas mun kännykällä, mutta akku oli niin loppu ettei sitten Jerikon treeniä lähdetty kuvaamaan. Jeriko hyppää tosi hyvin varsinkin mennessä 75 cm saakka, paluuhypyssä vähän enemmän miettii sitä ponnistuskohtaa. Menohyppynä 80 cm meni myös ihan ok.
Ukon kanssa lähdin hyppyyttämään 80 cm ja nostin siitä 90 ja sitten 1m. Ai että kun Ukko hyppää kauniisti ja vaivattomasti, tota on kyllä ilo katsella! Ihana nähdä, kun on treenattu maltilla eikä Ukolle ole koskaan sattunut mitään, niin Ukko hyppää todella rennosti ja kauniisti. Ukon ei tarvi kyllä yhtään ponnistellakaan tuota hyppyä varten, mikä sitten taas liittyy Ukon rakenteeseen.
Jatkossa kuitenkin edelleen maltilla treenataan vähintään 1,05 metriin saakka hajoavalla esteellä ja vasta sitten kun olen varma, että Ukko pystyy aina ylittämään metrisen ilman haavereita, pistän sen hyppäämään kiinteää. Tällä haluan varmistaa, ettei Ukko joudu kokemattomuuden vuoksi kokemaan haaveria tuon metrisen kanssa ja sillä suojaan Ukkoa sekä fyysisiltä että psyykkisiltä kolauksilta.
Jerikon kanssa joudun tavallaan tyytymään vähän vähempään. Yhtä kaunista hyppyä Jeriko tulee tuskin koskaan suorittamaan metrisellä, koska sillä on liikaa ikäviä kokemuksia umpiesteeltä, joita ei voi täysin muistista pyyhkiäkään. Tavoitteena olisi kuitenkin saada Jeriko hyppäämään metrinen vähintäänkin kohtuullisen luottavaisin mielin ja haluaisin Jerikonkin kanssa edetä 1,05 metrin korkuiseen harjoitusesteeseen ennen kiinteän ottamista. Virheettömyys kiinteällä esteellä on Jerikon kanssa erityisen tärkeää, koska pelkään, että pienikin kolaus voi palauttaa Jerikon taas lähtöruutuun eli tilanteeseen toissasyksyisen pahan kaatumisen jälkeen... Eli maltilla mennään, mutta toisaalta päämäärätietoisesti kohti tulevan kesän kisoja...
Nyt on kyllä jokainen treeni Ukon kanssa edellistään parempi! :) Ukko tuntuu nostattavan vauhtia ja fiilistä ihan koko ajan. Keskiviikkona Ylökkin vuorolla Ukko meni puomin jo niin nopeesti, etten mukana pysynyt. Tosin sitten se pysähtyminenkin vähän lipsahti, mutta täysin oikee suunta! :) Muutenkin radalla Ukolla on joka kertaa aina vaan parempi meininki treeneissä, hitsi kun oon tyytyväinen! :)
Tänään tehtiin wuffin hallilla juoksu-A:ta ja siinäkin Ukko selvästi on kehittynyt. Ihan raa'asti jätin nyt huonommat palkkaamatta ja Ukko paransi menoaan koko ajan, viimeisen sarjan toistot oli jo todella vauhdikkaita ja hyviä! :) Nyt vaan pitää pumppereita vähän säädellä, kun nopeemmassa vauhdissa ja pidemmällä laukka-askeleella ei oo ihan sopivat paikat. Ylösmenon edessä olevaa pumpperia siis kauemmaksi ylösmenosta ja alastulon pumpperia alemmaksi. Osalla toistoista alastulon pumpperi oli ihan ok kohdassa, mutta välillä tuli jätettyä liian ylös. Tästä tää lähtee. :)
Jeriko tuntui nyt Ukon rinnalla jotenkin hitaalta ja sillä tuli hassuja jarrutuksia ja ylimääräisiä askelia osaan toistoista. Osa toistoista oli kyllä videolta katsottuna tosi hyviä ja olin vähän liian kriittinen Jerikon suoritusten suhteen. Onneksi Jeriko kestää hyvin palkkaamattomuutta ja parantaa vaan menoaan, niin ei siitä mitään haittaa ollut, että viilas sen kanssa pilkkua ehkä vähän liikaakin.. :D Nyt täytyy kuitenkin olla tarkkana noiden pumppereiden kanssa, koska Jerikolla selvästi lyhyempi laukka-askel kuin Ukolla, ylösmenon pumpperi Jerikolla oli nyt hyvässä kohtaa eikä Jerikolle voi kauemmaksi laittaa, mutta alastulon pumpperia siirtämällä alemmaksi täytyisi houkutella Jerikoa vähän venyttämään alastulolla. Eli pitää muistaa molemmille pojille omat paikat pumppereille ja vaihtaa aina välissä. Miten musta tuntuu, että en välttämättä tule muistamaan tätä ihan joka kerta...? ;D Oon muutenkin vähän meinannut unohdella aiempia havaintoja näiden treenien suhteen... :D
Juuri eilen kirjoitin, että pitää jatkossa seistä vielä paikoillaan kontaktiharjoituksissa, kun mun liike on liian suuri häiriö. Ja mitä mä nyt silti menin tekemään? Liikuin ja juoksin tietenkin! Enkä edes kunnolla tiedostanut asiaa, kuin vasta ihan lopuksi Ukon kanssa tajusin, että "hei, sun piti seistä paikallas" ja heti alkoikin tulemaan selvästi parempaa suoritusta. Tein myös Ukolle taas aivan liikaa toistoja ensimmäisellä sarjalla. Se on kyllä mun perisynti. :D Mutta Ukko meni kyllä tosi kivasti ja kaksi viimeistä toistoa on jo melkein nappisuoritukset, tosi tyytyväinen olin! :)
Jerikon kanssa tein taas vähemmän toistoja, hyvä että edes toisen kanssa tajuaa. Mutta yhtä lailla sitten Jerikon kanssa juoksentelin valtaosassa toistoja vaikkei pitänyt! Mulla pitäis olla joku vahtimassa koko ajan mun tekemisiä.. ;) Jeriko meni ihan kivasti, mutta pitäis kyllä edelleen malttaa seistä eikä lähteä ahnehtimaan, koska Jerikonkin suoritukset selvästi häiriöstä vielä huononee.
Pienen hengähdyksen jälkeen tehtiin vielä keppejä, kun aattelin että olis hyvä niitäkin ottaa pojille pitkästä aikaa. Ja kun kamera oli mukana, niin otettiin vähän videota ja kuvaakin. ;) Ukolle selvästi tekis hyvää, kun muistais ja hetis tehdä useemmin keppitreeniäkin, kun keppien alkupäässä rytmistä kiinni saaminen vei hetken aikaa.
Ihan ensimmäisenä täytyy ihmetellä tilastollisesti yllättävää seikkaa. Nimittäin sitä, että tämän blogin lukemistilastoissa helmikuussa kirjoittamani "Viikon päivityspläjäys" on noussut jostain mulle selittämättömästä syystä ylivoimaiseksi ykköseksi. Tuota päivitystä on luettu tällä viikollakin 60 kertaa ja koko blogihistoriassa se on ylivoimainen tilastoykkönen 776:lla luentakerralla (seuraavaksi tullutta tekstiä luettu 286 kertaa)! Siis kertokaa nyt joku, miksi tuo mun mielestä vähän turhanpäiväinenkin tylsä nimensä mukainen päivityspläjäys kiinnostaa niin paljon ihmisiä? :D
No, sitten tämän viikon omaa päivityspläjäystä. Kontakteja ollaan nyt tehty pari kertaa lisää, yhteensä 11 treenikertaa siis alla. Hieman vaihtelevasti on mennyt, mikä on kai tämän harjoitteen kanssa aika luonnollistakin. Välillä varsinkin Ukolla meinaa mennä alastulo jarrutteluksi ja huomasin, että erityisesti mun liike on liian suuri häiriö vielä Ukolle ja alkaa sen vuoksi hidastelemaan. Jerikolle tein jo vähän persjättöjä A:lla, mutta taisin vähän turhan paljon ahnehtia vaikka menikin ihan hyvin. Jatketaan siis Jerikonkin kanssa kuitenkin edelleen suoralla ja niin, että itse olen paikallani, ja vasta kun suoritukset toistuu samanlaisina kerrasta toiseen, niin lisätään häiriötä mun liikkeen ja ohjauksen osalta ja sitten otetaan kääntymisetkin harjoituksen alle. Toistaiseksi kuitenkin vielä suoraan. ;)
Jerikolla menee juoksu-A kaiken kaikkiaan aikas kivasti. Tänään Jeriko tarjos itse asiassa pelkästään oikeaa askellusta eikä jarrutellut, vaikka ekasta toistosta livenä luulin näkeväni, että otti jarrutusaskelia enkä sitten kehunut siitä ollenkaan. Jeriko sitten vaan paransi, joten ei siinä suurempaa vahinkoa. Pieni vahinko sattui toisen sarjan ekalla toistolla, kun ilmeisesti valon ja varjon raja hämäs Jerikoa ja astui osittain maassa olevan pumpperin päälle ja törmäs aika ilkeestä A:han. Huomasin kyllä haaverin äänestä heti, mutta pistin vaan Jerikon putkeen niin kuin ei olis mitään ja tarkastin sitten tilanteen. Onneksi mitään ei sattunut eikä Jerikokaan ollut tästä moksiskaan. :) Hyvältä näyttää siis, mutta tehdään vielä pelkkää suoraa A:ta ilman ohjauksia ainakin toinen treeni. :)
Ukon kanssa joutui nyt aika paljon keskittymään siihen alastulon vauhtiin, kun meinas jarruttelua tulla vähän koko ajan. Ensimmäisellä toistolla harjan pumpperi vähän yllätti Ukon, toisella toistolla Ukko astui sen päälle ihan kunnolla. Muuten kaksi ekaa toistoa olis ollut vauhdikkaimmat. Jotenkin Ukon suoritusten laadun tunnistaminen kesken treenin on vielä vaikeampaa kuin Jerikon, en tiedä mistä se johtuu. Nyt vasta videoita katsoessa näen, että maassa oleva pumpperi on liian lähellä (taisi siirtyä vahingossa Jerikon haaverin jälkeen lähemmäksi) jotta Ukko saisi ylösmenolle paremman rytmin, ja alastulon pumpperi pitäis olla alempana, että Ukko venyttäisi askeltaan sen yli. Viimeisellä sarjalla pidin lelun treenitaskussa ja lähetin suoraan aina putkeen ja sillä saatiin Ukolle enemmän fokusta eteen. Ei siis enää palkkaa kädessä yksin treenatessa, vaan aina jonkun putken kautta tmv, että on se katse eteen. :) Tästä jatketaan.
Ollaan myös paimenneltu. Eilen oli Kotikoskien tilalla epäviralliset paimennuskisat, joihin sitten lähdettiin. Koko päivähän siellä sitten vierähti eikä omat tulokset olleet kovin kummoisia, mutta kiva porukka helpotti harmistusta. :D Oltiin tosiaan Jerikon kanssa tolpalla ennen omia suorituksia ja täämeni ihan kivasti, meillä oli toimiva ja hyvä varikkotiimi ja saatiin lampaat nätisti ja rauhallisesti paikoilleen. Jeriko oli sitten ensin suoritusvuorossa eikä kovin hyvin mennyt. Jeriko oli jotenkin ihan pihalla, ei kai oikein hahmottanut missä lampaat on ja lähti tosi suppeelle kaarelle. Olis tässä kohtaa pitänyt tehdä jo jotain, mutta jotenkin en osannut reagoida. Jerikon kaari supistui loppua kohden entisestään ja kun lampaat "löytyi" oli Jeriko jo melkein niiden edessä ja meinas leikata linjan. Tässä kohtaa mäkin heräsin, pysäytin ja käskin uudelleen kaarelle, Jeriko kuunteli hyvin. Mutta lampaat näki tässä seisahduksessa tilaisuutensa ja otti hatkat lähtövarikolle. Oltais voitu kuljettaa lampaat lähtövarikolta poistovarikolle, mutta eihän niitä saatu kolmen varikkokoirankaan voimin irti lähtövarikosta, joten sitten lopulta annoin Jerikon puskea vielä viimeisen niskoittelevan lampaan sisälle ja siinä oli meidän hommat.. Jessus. Jälkipohdintaa vielä sen verran, että mietin oliko Jeriko jotenkin silleen pihalla sen vuoksi, että oli ollut tolpalla siinä just aiemmin ja itse asiassa hakukaarella päätyi aika lailla samaan paikkaan missä oltiin seisoskeltu tolpalla ennne kuin sitten pysäytin ja käskin uudelleen kaarelle (Jeriko otti käskyn kyllä kaukaa hyvin ja lähti ihan kivan pulleellekin flänkille vielä). Luulen, että tällä oli jotain tekemistä asian kanssa, koska Jeriko suoriutui niin pahasti alle oman tasonsa...
Sitten koiran vaihto ja Ukko kehiin. Menin puoleen väliin auttamaan ja Ukko lähti ihan kivalle hakukaarelle. Ihan loppukaaresta Ukko tais vähän meinata liikaa silmäillä lampaita, mutta jatkoi kaaren loppuun kun annoin uuden käskyn ja meni maahan heti yhdellä käskyllä. Nostokin näytti lähtevän hyvin käyntiin, mutta sieltä käännähti yksi lammas vastaan ja jotenkin vähän säikäytti Ukon, ja sitten vaan röyhkeesti juoksi ohi eikä Ukko mahtanut sille mitään. Mietin, että olkoon, menkoon se yksi munapää ja pidetään nää loput kolme, mutta sekunnin murto-osan Ukko tuntui ajattelevan taakse karannutta lammasta ja siinä oli riittävän tilaisuus kolmelle muulle ottaa myös hatkat. Ukon puolesta sanon sen, että hyvin Ukko yritti juosta näitä pysäyttämään eikä mennyt kuppi nurin tai tullut mitään puremisia. Näitäkään lampaita ei meinattu saada varikosta irti, mutta onneksi lopulta Iikka sai ne ajettua sen verran kauemmaksi aitauksesta, että sitten saatiin Ukon kanssa ajettua ne poistovarikolle. Harmitti kyllä, kun Ukko yritti niin parhaansa ja tolla fiiliksellä olis tullut kivaa rataa..
Tänään käytiin tekemässä "palauttava paimennustreeni". Jerikolle ekalla kierroksella pillikäskyjen opettelua eli oikean suuntakäskyn vahvistamista. Vähän myös viheltelin vasenta ja olen kyllä yllätyksekseni huomannut, että kun sitä on alkanut viheltelemään niin yhtäkkiä se tuleekin melkein luonnostaan! :D Toisella kierroksella Jerikolla vähän ohjausta niin, että olin aidan ulkopuolella ja sitten jakoa, mikä noilla lampailla on kyllä harvinaisen haastavaa, kun ne on tavallaan samaan aikaan sekä ihmiseen tukeutuvia ja sitten toisaalta herkästi juoksevia. Jos ne ei tulis ihmiseen kiinni ja sais ite niitä vähän painostettua, niin olis helpompi. Pakko oli ottaa aitaa vasten, kun en sitä oikein muuten saanut toimimaan.
Ukolle pillikäskytystä ajoon ja maahanmenoon. Tehtiin melko paljon poispäinajoa, kun siinä nyt tuntuu Ukolla jäävän silmä niin pahasti kiinni. Loppua kohden alkoi selvästi helpottamaan. Lopuksi vielä ihan jaon alkeita, kerran itse asiassa tuli tehtyäkin oikee jako, mutta tässä on tosi vaikee saada tuota Ukon silmää irtoamaan lampaista. Toisaalta hyvä harjoitus siinäkin mielessä, että Ukko sitten vaan puskin lampaita kohti ja niiden väliin, kun sen sain lopulta kutsuttua. Hitaasti se tuli, mutta tuli kuitenkin. :D
Sitten viimeinen laji tältä erää eli tottis. Käytiin Hiltulan Hannan kanssa tänään tottistelemassa ja ammuttiin. Ja kivi tippui sydämeltä, kun Ukko ei reagoinut mitenkään. :) Lähdettiin varman päälle tekemään eli mä Ukon kanssa kentän päässä ja leikittelin samalla, kun Hanna ampui. Tuntui, että Ukko ei edes kuullut ja tulin sitten vähitellen lähemmäksi niin, että Hanna ampui yhteensä 5 tai 6 laukausta ja viimeisen kohdalla oltiin noin 30-40 metrin päässä eikä Ukko edelleenkään tuntunut kuulevankaan, leikki vapautuneesti ja syöksyi normaalisti heitetyn lelun perään vaikka heitin kohti Hannaakin. :) Päätin kuitenkin tähän jo lopettaa, eihän tarkoitus ole etsiä Ukon reaktiota, vaan olla tyytyväinen, kun se EI reagoi! :D Eli pk-jälkeä ei haudata mihinkään, vaan pikku hiljaa tehdään laukauksista arkipäivää ja varmasti saadaan tottis toimimaan. :)
Muuten tottiksissa ei erityistä. Ukolla tein seuraamista, liikkeestä istumista, luoksetulon, tasamaanoudon ja vinoestettä muutaman toiston. Lopuksi eteenmeno joka oli nyt aika hieno, näytti ensin että meinaa lähteä vinoon kun kenttä oli niin pitkä, mutta Ukko itse oikaisi linjansa ja jatkoi suoraan perälle saakka. :)
Jerikolle myös seuraamista ja käännöksiä. Oma askellus täyskäännöksissä on avainasemassa sujuvan käännöksen tekemiseksi, mutta ei Jeriko vaan millään käytä takaosaansa niin kuin Ukko. ;) Ihan hienoa seuraamista kuitenkin. Sitten vielä Jerikolle luoksetulo suoraan palkalle jalkojen välistä ja tasamaanouto samalla ajatuksella, yhdessä vietiin kapula. Harjoitushypyllä (n. 60 cm) kolme noutoa, alkuun Jeriko arpoi taas ponnistuspaikkaa eikä takajalat ihan ojentuneet, mutta sitten alkoi näyttämään jo paremmalta. On tässä kyllä työmaatakin. Vinoesteellä Jerikolle ensin aivopieru ja kiersi takas tullessa, en vaan palkannut ja uusi suoritus niin Jeriko itse korjas ja varmasti meno ja paluu. :)
Tästä taas jatketaan. Erityisen iloinen tän viikon treeneissä olen Jerikon edistymiseen A:lla ja Ukon laukauksiin reagoimattomuuteen. :)
Tänään töistä kotiin ajellessa katseli tällaista maasto ja tuli ihan vastustamaton halu päästä tekemään jälkeä koirille!
Voi että kuinka mä nykyään tykkäänkin jäljen teosta vaikka aiemmin se oli sellaista "pakkopullaa" välillä. Johtuu varmaan siitä, että on niin himskatin pätevät jälkikoirat. ;)
Olin eilen vihdoin saanut kaapelikourut a.k.a pumpperit. Toimitus ei sujunut ihan niin kuin piti ja jouduin lopulta itse hakemaan ne jostain lajittelukeskuksesta, mutta pääasia että sain ne. Kävin siis ensin tallaamassa jäljet Kultatien varteen Ylöjärvelle ja sitten Pinotielle hallille.
Pumppereiden paikkojen kanssa oli vähän hakemista ja osaa asioista en huomannut kuin vasta videolta katsoessa. Joka tapauksessa opin, että ylösmenon edessä oleva pumpperi pitää olla riittävän lähellä, muuten koirat ottaa askeleen siihen väliin ja hyppää kontaktin yli. Tosin Jeriko alkoi toistojen myötä korjaamaan tätäkin. Toinen asia oli alastulon pumpperin paikka. Sen pitää olla riittävän alhaalla ettei sen ja kontaktialueen väliin mahdu askelta, mutta ei kuitenkaan niin alhaalla ettei houkuttele hyppäämään suoraan maahan sen jälkeen. Luulen, että sen ihanteellinen paikka on kontaktista nähden toinen piena ylöspäin.. Joka tapauksessa molemmilla suoritus parantui toisto toistolta ja viimeiset toistot oli jo tosi hyviä, Jerikolla suorastaan nappisuoritus! :) Nyt sitten vaan mietin, että teenkö Jerikolle enää tota matalaa, kun menee noin hyvin vai siirrytäänkö kisakorkuiselle pumpperien kanssa..? Ukon kanssa kyllä varmaan on syytä vielä ainakin yksi treeni jatkaa tolla matalalla, että tulee vielä lisää varmuutta. :)
Jerikolle tein myös puomitreeniä, kun A:lla säästyttiin niin vähillä toistoilla. Ehkä silti oli vähän tyhmä ottaa samassa treenissä kahta eri kontaktia, enpä tiedä.. Joka tapauksessa Jerikolla meinas vähän olla sitä, että varastais kontaktilta, ennakoi vapautusta kun on niin pitkään päässyt välittömästi lähtemään. Saatiin kuitenkin viimeiseksi hieno suoritus eikä vauhti kärsinyt kauheesti. Vähän tuntui, että Jeriko oli sen verran väsähtänyt, ettei ihan täysiä jaksanut paahtaa...
Sitten pienet jäähdyttelykävelyt ja sen jälkeen jälkimaastoille. Ukko ajoi ensin oman jälkensä, joka oli 450 metriä pitkä, neljä keppiä, vanheni n. 1,5 tuntia. Jana lähti loivassa rinteessä ylämäkeen vasemmalle. Ukolla oli aivan liikaa kierroksia ja vauhtia alkuun, juoksi vaan menemään metsässä ja näytti pitkään siltä, ettei se edes ole tekemässä mitään. Ensimmäinen keppi jäi sitten löytymättä, mutta olin ihan hiljaa ja kun Ukko lähti menemään jonnekin suuntaan, niin lähdin vaan perään ja niinhän se oli, että Ukko rauhoittui jäljestämään nätisti ja heti pian sai tästä työskentelystä palkan, kun toinen keppi löytyi. :) Kolmas ja neljäs keppi löytyi myös hienosti, yksi polun ylitys ja yksi vilkkaan pururadan ylitys (josta tallatessa meni ainakin yksi mies joka puheiden perusteella oli tulossa samaa reittiä takaisin sekä todennäköisesti hallilta jäähdyttelemään tullut tolleri Tykki ja omistajansa Minna ja hänen miesystävä, trafiikkia oli siis ollut). Pururadan ylitys sujui kuin vanhalta tekijältä, tikkusuorasti vaan yli eikä Ukkoa näyttänyt harhajäljet yhtään edes mietityttävän. :D Yhden kulman Ukko otti täydellisesti suoraan kääntyen. Hienoa työskentelyä siis Ukolta, ei voi muuta sanoa. :)
Sitten Jerikon jälki, joka oli pituudeltaan noin 800 metriä, viisi keppiä ja vanheni reilu kaksi tuntia. Jerikon jälki oli harjun toisella puolella, ilmansuunnasta en osaa sanoa, mutta jos pitäis veikata niin sanoisin pohjoispuolella, koska siellä oli paljon enemmän lumilaikkuja ja maa märempää. Oliko sitten märät mätänevät lehdet vai mikä teki, mutta Jerikolla oli selvästi vaikeuksia heti alusta lähtien. Nosti ensin takajäljen, lähti sitten harhailemaan vähän minne sattuu. Toisella lähetyksellä nosti kyllä jäljen oikeaan suuntaan ja lähti hyvin jäljestämään, mutta selvästi tuotti Jerikolle vaikeuksia suorittaa kulmat tai edes seurata jälkeä. Jeriko tarkisteli paljon ja välillä työnsi nenänsä aivan maahan kiinni ja nuuskutteli syvään, ihan niin kuin olisi ollut vaikea haistaa. Melkein olisin luullut, että Jerikolla olisi nenäpunkki, mutta ei ole kyllä ollut mitään oireita. Varmistellen ja hitaasti edettiin, mutta keppi toisensa jälkeen nousi.
Neljännen ja viidennen kepin välissä maasto oli erityisen kosteaa, epätasaista ja ryteikköistä, sekä siellä näkyi ainakin yhdet muut kuin mun tallaamat jäljet. Tässä kohtaa Jeriko tarkisteli ja selvitteli yhteensä varmaan ainakin 20 minuuttia, en kelloa katsonut, mutta todella pitkään. Moni olisi varmaan lopettanut ja kävellyt lähimmälle tielle. Itsekin olisin ehkä pari vuotta sitten täynnä pyhää raivoa painellut metsästä pois. Nyt näin koko ajan kuinka Jeriko teki täysillä töitä ja parhaansa, yritti ja yritti, kertaakaan hermostumatta, keskittyen koko ajan selvittämään kinkkisen pulman. Löysi jäljen, yritti seurata ja sitten iski taas epävarmuus jatkosta. Sitten vaan seisoin ja odotin, lähtin perään, kun Jeriko eteni varmemman näköisenä ja pysähdyin taas, kun tuli tarkistelutauko. Tiesin, että viimeinen keppi on lähellä ja halusin antaa Jerikon oikeasti löytää sen uurastuksensa päätteeksi, muuten Jerikolle jäisi viimeiseksi mieleen epäonnistuminen. Luotin siihen, että Jeriko löytää viimeisenkin kepin.
Ja niinhän se lopulta löysikin! En olisi voinut enempää hihkua ja kehua. Tai ehkä olisin voinut vielä heittäytyä mättäälle selälleni kiljumaan onnesta, mutta jos sitä ei lasketa, niin aika moista elämää pidin! :D Yhteensä aikaa jäljellä meni varmaan 30-40 minuuttia, en osaa sanoa varmaksi mutta ei tosiaan kisa-aikaan olisi ehtinyt jälkeä suorittamaan. Jälki oli niin vaikea ja kesti niin pitkään, että olin itsekin ihan henkisesti väsähtänyt sen jälkeen, en tiedä olinko enemmän Jerikon puolesta vai siitä, kun itse niin jännitin ja tsemppasin Jerikoa (pääosin hiljaa päässäni, mutta välillä ääneen kehaisten hyvästä työskentelystä). :D Olen kuitenkin äärettömän tyytyväinen Jerikon sinnikkyyteen ja siihen kuinka se hermostumatta ilman palkkaa työskenteli hyvin pitkään, selvitti koko jäljen ja vielä nostaen jokaisen kepin mulle hienosti. On se vaan aikamoinen jälkikoira.
On noi molemmat aika mainioita. :))
Sanon heti alkuun, että tänään oli huono treenipäivä eikä vähiten mulla. Käytiin aamulla Pinotiellä tekemässä vapaaharkkaa. Olin jo päättänyt, että en mene, mutta kun pojat herätti mut niin aikaisin, niin päätin kuitenkin lähteä. Virhe. Molemmilla pojilla oli nyt heti alkuun vähän hiipimistä alastulolla, meinas tulla vanhat pysäytyskontaktit sieltä läpi ja laukka unohtui. Jälkikäteen videoita katsellessa olin ihan järkyttynyt kuinka paljon toistoja tein Jerikolle, hitto mikä idiootti! :( Tosiaan hiipimisen seurauksena sitten halusin kuitenkin kokeilla matalampaa A:ta ja sain kuin sainkin yksin kasailtua itselleni maxipöydästä ja muurin palikasta korkeamman harjoittelu-A:n. No, eipä siinä mitään, sitten mentiin taas yksillä askelilla suoraan yksi. Kokeilin laittaa harjalle muurin palikat pumpperiksi, mutta oli kyllä liian korkeet ja hyvä ettei Jeriko lentänyt volttia yhdellä toistolla, ja toisaalta pumpperi tarvitaan kyllä varmasti alastulollekin rytmittämään. Johonkin väliin tehtiin myös puomitreeni ja se meni Jerikon kanssa kyllä kivasti! :)
Ukon kanssa myös sellaista jarruttelua alastulolla ja lopulta meni ihan hirveäksi jähmimiseksi ja jäätyi silmällä aivan totaalisesti palloon kiinni. Ehkä oma ei alunperinkään niin hyvä mielentila vaikutti sitten Ukkoon noin, tai sillä on jo vieroitusoireita paimennustreeneistä ja tänään se purkautui kaiken kyyläilyyn. Jäähdyttelylenkilläkin vapaana ollessaan hiipi koko ajan 10 metriä Jerikon takana vaanien.. Huoh. Osa toistoista A:lla ihan ok, puomitreeni ihan ok. Mutta jäi lannistunut fiilis tästä.
Yksin on kyllä tosi vaikea tehdä tätä treeniä ja täytyy sanoa, ettei se mieltä ylennä raahailla yksin aivan älyttömän painavia A:n paloja, nostella niitä korkean pöydän+muurin palikan päälle ja yrittää vielä samalla sihtailla harjaa kohdilleen. Harmi kun aamuisin ei oikein saa seuraa hallille, pysyis mieli varmasti parempana.
Vaikka nyt olin tehnyt aivan luvattoman paljon toistoja varsinkin Jerikolle jo aamulla, niin tehtiin vielä lyhyet treenit illalla wuffin hallilla. Alkuun Ukolla samaa jähmimistä, mutta sitten lähdin kiljumisten kera juoksemaan Ukosta pois päin ja tämä kummasti sulattikin Ukon jäästä ja Ukko alkoi selvästi parantamaan suoritusta. Tästä tuli siis hyvä mieli. :)
Jerikolta saatiin myös ihan hyviä laukka-askelia, mutta nyt pitäis sitten varmaan vaan niillä pumppereilla rytmittää alastuloa.
Huomenna pojat pääsee Katriinan käsiteltäviksi ja sen jälkeen ainakin kolme täyttä vapaapäivää. Saa siis aikaa palautua tästä kieltämättä aika hurjasta treenitahdista! :D Seuraavat kontaktitreenit pystytään ottamaan vasta ensi viikon loppupuolella, joten tässä on hyvin aikaa haudutella asiaa ja pumpperitkin ehtii varmasti tulla. :) Ehkäpä sitten tauon aikana ajatukset muhii meillä kaikilla. ;)
Tänään käytiin taas vapaaharkkaamassa Ylökkin hallilla kontakteja. Oli pikkanen työ, kun yksin siirtelin kaikki kontaktiesteet (puomi, kisa-A, harjoitus-A) paikoilleen. En ollut yhtään tajunnut, että eilen illalla oli tokovuoro ja esteet tietty laitettu syrjään. Siinä sitten pienet aamujumpat alkuun. :D
Ensin puomia parit toistot. Ukolla meinaa jäädä puomin alastulo helposti vajaaksi, ei ole vieläkään oikein tajunnut miten se kontakti pitäis oikein suorittaa. Jeriko tuli ensin läpi, mutta sitten teki tosi hyvän suorituksen. :) Illalla oli Ylökkin treenit, mutta ei ohjaajaa = vapaaharkkaa Tuijan kanssa. Jeriko teki radassa aivan huikeen hyviä puomeja, Ukon kanssa vähän hakemista. Ukolle selvästi vielä jotenkin epäselvää mitä sen pitäis tehdä. Tajusin, että pitäis tehdä Ukolle taas sivusta kontaktille lähetyksiä hetsaksen kera, että saisi vahvistettua sitä kontaktialuetta Ukolle.
Sitten matalaa harjoitus-A:ta. Jerikolla alkoi tulemaan ylöstulolle kaksi laukka-askelta ja asento alastulolla jotenkin parempi, mutta edelleen vain yksi askel siihen.
Ukolla alkaa olemaan vauhti ihan hyvä, mutta tekee aivan samaa kuin Jerikokin eli ottaa yhdellä askeleella sekä ylösmenon että alasmenon. Hieman matalampana haluaisin kyllä asennon nähdä.
Jerikolle otin sitten myös kilpailukorkuista A:ta. Livenä katsottuna näytti vähän pahalta ja otin sitten vielä kahdet toistot matalaa, mutta jälkikäteen videolta ja hidastettuna katsottuna kisa-A oli tosi hyvä: kaksi laukka-askelta sekä ylös että alasmenolle! Toihan on itse asiassa jo todella lähellä haluttua lopputulosta, Jerikolla on fokus hyvin maahan ja tekee hyvällä vauhdilla, enää tarvi pientä venymistä tuossa alastulon toisessa askeleessa, että sais sen ostumaan hyvin kontaktille. Luulen, että se tulee ihan harjoituksen ja kokemuksen myötä. :)) Tietenkin tarvii treenata myös häiriötä, mun liikettä, käännöksiä jne., vielä ei ole lähellekään valmis, mutta hyvältä näyttää. :)
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että seuraavaksi kokeillaan Ukollekin kisa-A:ta, jospa siihen saisi parempaa rytmitystä kuin tuohon matalaan. Ihanteellista olisi ehkä saada tuon matalan ja kisakorkeuden välimuoto, mutta kun tuon säädettävän A:n palat on jossain muualla, niin aina ei saa mitä haluaa. Näistä kahdesta vaihtoehdosta parempi voi siis olla tuo kisakorkuinen A. Ja tarvittaessa sille voi sitten lisätä pumppereita rytmittämään laukkaa. Katsotaan nyt mitä tästä tulee, olen aika innoissani tällaisesta uudesta asiasta! Tosi jännää! Haluaisin jo nähdä lopputuloksen! :D
Jos nyt siirrytään kokonaan kisa-A:lle, niin sehän tarkoittaa sitä, että meidän mahdollisuudet treenata kontakteja lisääntyy Ylökkin hallilta myös wuffin hallille. Tosin puomia siellä ei oikein pysty treenaamaan, kun tilaa on aivan liian vähän, joten sen vuoksi pitää kyllä Ylöjärvelle ajella. Vähän oli ajatuksena ajella vielä huomenna aamulla Pinotielle, mutta katsotaan nyt menenkö sitten vaan illalla wuffille.. ;)
Tänään oli neljäs kerta juoksukontaktitreeniä. Ensin tein kuitenkin parit toistot puomia molemmilla, Ukolle myös pari kertaa pussin läpi juoksu, kun se siinä sattui keskellä lattiaa olemaan. ;) Ei tuottanut kyllä mitään vaikeuksia, joten kyllä se varmaan vaan niin oli, että musta pussi pitkän tauon jälkeen oli liikaa, muuten ei suurta ongelmaa. Puomin Ukko teki nyt parhaiten ikinä, Ukko suorastaan spurttasi puomille eikä laskenut raville alastulolla vaan tuli ihan kohtuullisen hyvällä vauhdilla loppuun saakka! Hyvältä alkaa näyttämään! :)
Jeriko teki myös pari kertaa puomin. Ensin meinas karata ennen aikojaan puomilta, mutta sitten teki aivan nappisuorituksen, tuli lujaa loppuun ja iski etutassut maahan ja pysyi siinä kun juoksun sivuun asteen taakse ottamaan vastaan. :)
Sain neuvoja Facebookin Juoksukontaktit -ryhmässä ja nostin sitten A:n palat maxipöydän päälle, kun säädettävän A:n palaset on jossain hukassa. Tässä kävikin yllättävästi: Jerikon juoksutekniikka parani siinä mielessä, että alkoi juoksemaan ehkä vieläkin lujempaa ja matalampana. Ainut, että otti sekä ylös- että alasmenon yhdellä askeleella, käytännössä yksi laukka-askel jäi siis uupumaan eikä osunut kontaktiin kertaakaan. Hups. :D Näistä sai kuitenkin vielä toistaiseksi palkat, jatkossa on tarkoitus laittaa pumpperi ainakin A:n harjalle ja katsoa miten saadaan laukka rytmitettyä niin, että tulee ainakin alastulolle yksi laukka-askel lisää. Parhaan rytmin löytämiseksi se toinen laukka-askel pitäis varmaan saada ylösmenollekin. Tilasin tätä varten jo sähkökourua, katsotaan saisiko ne jo tällä viikolla kotiin. Tosin huomisen jälkeen en taida tällä viikolla enää ehtiä treenaamaan..
Ukosta en saanut videota kännykkäkameralla, koska Ukko tarvitsee vielä enemmän apua, että suorittaa koko A:ta. A:n korotus aiheutti ainakin nyt alkuun Ukolla sen, että Ukko loikkii enemmän kuin matalalla A:lla. Ja nyt kun asiaa ajattelen, taisi olla niin, että Ukkokin otti vain yhden laukka-askeleen alastulolla. Eli pumpperi käyttöön Ukollekin. ;) Vauhtia ja matalaa juoksuasentoa haetaan Ukolle vielä ensin, vasta sitten aletaan erottelemaan kontaktin kosketukset ja hudit toisistaan.
Tänään tehtiin myös pienen pienet tottikset, seuraamista epäsäännöllisesti palkkaillen: Ukolla vahvistetiheys 1-10 askelta, keskimäärin 7 askeleen välein; Jerikolla 1-15 askelta, keskimäärin 9 askeleen välein. Aika lyhyitä pätkiä siis, mutta näistä jatketaan johdonmukaisesti eteenpäin.
Jerikon vire oli just kohdillaan, meinas olla vähän "äänekästä hengittämistä", mutta sen vielä sallin kun meininki on noin hyvää. Ei poikittanut eikä painanut, mutta oli just sopivan tiivis. :) Suorat kulmat lähdes täydellisiä, täyskäännöksissä jää kyllä edelleen vajaaksi takaosan käännös. Hitsi pitäis muistaa jumpata vadin ympärikiertoja vastapäivään jos sillä vaikka treenaantuis toi takaosan käyttö. Luulen kyllä, että on enemmän malttamattomuudesta kiinni, korkeessa vireessä ei jotenkin malttais kääntää loppuun asti..
Ukolla taso vähän vaihteli, välillä todella hyvää seuraamista, tiivistä ja vire hyvä, välillä jouduin ottamaan pätkän uusiksi kontaktin tippumisen vuoksi. Paransi kyllä aina sitten korjaamisesta ja valtaosa pätkistä meni hienosti. Täyskäännökset Ukko kyllä osaa, suorissa kulmissa menee vähän yli. :D
Täytyy sanoa, että Jerikon kanssa on ihana treenata kaikkea uutta, kun se lähtee aina niin nopeasti vastaamaan koulutukseen. :) Hoksaa nopeasti mitä siltä haetaan ja lähtee suorittamaan täysiä. Ukon kanssa kestää aina pidemmän aikaa ennen kuin Ukko tajuaa mitä siltä odotetaan ja ennen kuin sen itseluottamus kasvaa. Mutta kontaktitreenejä jatketaan, olen tosi tyytyväinen molempien kehitykseen puomilla ja A:lla. Juoksu-A:ta on sitä paitsi tosi hauska treenata! :)
Ollaan nyt tehty pari kertaa lisää kontaktitreeniä. Keskiviikkona ei ollut ohjaajaa treeneissä, joten vapaaharkattiin Tuijan kanssa. Korotin A:ta putken painojen avulla maasta n. 15 cm. Jerikon kanssa alkoi näkyä ongelmana hieman "ilmava laukka", aina sinne kontaktipinnalle ei sitten osuttukaan, toisaalta tuli myös tosi hyviä toistoja ja törkeen lujaahan Jeriko sitä meni! Tuijalla oli ihan vaikeuksia arvioida osuiko kontaktiin, kun oli niin nopee ja välillä niin hilkulla se osuminen. :D
Ukon kanssa juoksu paljon rytmikkäämpää ja silleen kyllä hitaampaakin, että osui pääosin tosi hyvin kontaktialueelle ja se oli ihan helppo arvioidakin, kun oli niin rehellinen kosketus. Ongelmaksi muodostui lähinnä se, että saa Ukon suuntaamaan todella eteen päin ettei katsoisi mua juostessaan. Jos palkka oli maassa valmiina alkoi Ukko hidastaa eikä oikein täydellisesti onnistunut sekään, että lähetin edessä olevaan putkeen naksusta..
Tänään käytiin Hannan kanssa Pinotiellä ja nyt tehtiin Ukon kanssa niin, että Hanna palkkasi Ukon edessä ja mä merkkasin kosketuksen naksulla juostessa. Alkuun Ukko meinas taas katsella mua, mutta selvästi sitten tällä menetelmällä suuntautui eteen eikä vilkuillut mua. :) Ukko edelleen juoksi tosi hyvin eikä loikkinut, vauhtia vaan voisi olla enemmän.
Jeriko taas oli tänään ihan mahdoton loikkija. :D Jeriko oli ihan innoissaan ja ennen vapautusta haukkuikin mulle (!) ja sitten paahtoi hirveellä vauhdilla A:lle ja ehkä 50/50 tai 60/40 kerroista loikkas yli kontaktipinnan. Jeriko on kyllä siitä kiitollinen treenattava, että se into ei mihinkään laantunut vaikka palkka jäi tulematta. :D Ja tuli niitä sitten ihan tosi hyviäkin toistoja, kun juoksi hyvin ja kosketus oli tosi hyvä. Eli nyt katsellaan edelleen miten tää tästä etenee. Aina sitä voi palata pysäytyskontakteihinkin jos pahalta näyttää.. :D Jos on kokemusta juoksukontakteista maxikoiran kanssa, niin mielellään otan vinkkejä vastaan. :) Ootteko tehneet jollain kehikolla, johon koiran pitää tähdätä askeleensa, tai kaarella joka muokkaa juoksuasentoa matalaksi, vai miten? :)
Puomin kontakti oli Jerikolla tänään jo todella hyvä, jollei suorastaan huikeen hyvä! Nyt sitten vaan on edessä se, että kun A saadaan siihen kuntoon, että kisoihin viitsii lähteä, niin pitää henkisesti valmistautua siihen, että joudun todennäköisesti ottamaan puomia uusiksi vaikka kuinka olisi nollaa alla.. Nyt en voi enää lipsua siitä, että annan hiiviskellä ja himmailla, vaan jokainen kerta pitää tulla täysillä alas asti! Ja vaikka kuinka puuttuu enää yksi aginolla SM-kisatuloksista, niin itse pitää vaan maltaa tehdä se.
Tänään tehtiin myös aamulla pitkästä aikaa tottista. Jerikolle ensin fiilistelyä ja vireen nostatusta haukkumalla. Tuija palkkasi seuraamisesta ja käännöksistä. Pitkällä suoralla meinaa täyskäännös edelleen jäädä vajaaksi, mutta seuraaminen on kyllä hyvää. :) Luoksetulo ja noudon palautus niin, että Tuija piti Jerikoa valjaista kiinni ja Jeriko sai haukkua mun perään. Tuija kuitenkin huomioi, että Jeriko oli enemmän tulossa mun perään, kun sitä ei käskenyt haukkumaan, joten voi olla, että näissä ei aina kannata Jerikoa käskyttää haukkumaan, haukkukoon jos siltä tuntuu. ;) Nyt oli sekä palautuksessa että luoksetulossa kuitenkin ihanaa voimaa, otin molempia pari toistoa, niin että vapautin jalkojen välistä palkalle ja sitten eteen asti istumaan. Otettiin myös hyppyesteellä palautusta samalla idealla ja tästä lähdetään sitten pikku hiljaa eteenpäin. :) Eteenmeno oli Jerkolla nyt vähän hitaampi eikä niin voimakas kuin yleensä, meni kuitenkin yhdellä käskyllä suoraan kentän päähän asti. Olin vienyt siis pallon sinne valmiiksi ennen kuin Jerikoa hain kentälle, ehkä pitkä tauko sitten tässä teki pientä epävarmuutta.
Ukko teki vuorollaan ensin paikkamakuun, kun Tuija teki Ronjan kanssa tokoa. Ei mitään ongelmaa Ukolla paikkamakuussa vaikka Ronja palkattiin leluilla ja itse menin vielä auttamaan tunnarissa. :) Tästä tulikin mieleen, että pitäis useemmin treenata molemmille koirille sitä, että ne tekisikin paikkamakuun ennen omaa vuoroa, että saisi treenattua vireen nostamista paikkamakuun jälkeen. Niitäkin tilanteita kun väistämättä tulee kokeissa. ;)
Ukolle myös pieniä seuraamispätkiä ja sitten jääviä. Liikkeestä istuminen vaatii vielä voimakkaan tempomuutoksen multa ja herkästi Ukko vielä heittäytyy maahan naksun jälkeen, mutta hyvältä näyttää kuitenkin.
Luoksetuloa otettiin nyt Ukonkin kanssa niin, että vapautin jalkojen välistä palkalle ja sehän juoksi siitä! :D Nimittäin viimeksi kun olen yrittänyt palkata näin, niin Ukko ei ole oikein millään suostunut tulemaan jalkojen välistä palkalle.. :D Ollaan siis edistytty jossain. ;)
Noutoa tehtiin Ukon kanssa nyt Heidiltä aiemmin saamani ohjeen mukaan, eli vietiin kapula yhdessä ja samalla innostin puheella Ukkoa, yhdessä juostiin takaisin lähetyspaikalle, joka oli aika kaukana, ja siitä vapautus noutoon. Tämä näytti Ukolle toimivan aika hyvin ja lisäksi sitten vapautus jalkojen välistä palkalle. Ainut, että Ukko pudotti aina kapulan vasta mun eteen eikä sinne, missä annoin vapautuksen. Loppuun eteenmeno, jonka palkka vietiin Ukon kanssa yhdessä ihan aluksi ennen muiden liikkeiden aloitusta. Ukko teki aivan huikeen hyvän ja ehkä pisimmän eteenmenon koskaan, aivan tikkusuora ja todella hyvä vauhti! Hieno Ukko! :)))
Ukolle olen vähän katsellut BH-koetta keväälle ja ensi kesänä voisi sitten jälkikokeetkin startata, kun vaan saadaan kaikki palaset kohdilleen. Nyt täytyy sanoa, että kun tää talvi on näin surkee ollut, niin olen jo oikeestaan luovuttanut toivoni hiihtojen suhteen. Tänä viikonloppuna jäi hiihtoleirikin väliin ja alkaa tuntumaan siltä, että vaikka jollain ihmeen kaupalla lunta oliskin kisaviikonloppuna, niin olis tosi väärin koiria kohtaan lähteä kisaamaan ilman kunnollista treeniä. Tai ainakaan yhtään yli 5 km en niitä suostuis juoksuttamaan, mutta katsotaan nyt vielä mitä Saija aattelee, olisko halunnut kuitenkin mennä.. Omat ajatukset kuitenkin kääntyy jo enemmän taas jälkitreenien ja -kokeiden puoleen...
Tänään käytiin tekemässä pientä kontaktitreeniä Pinotiellä. Ukon kanssa olisi varmaan alkuun jo pitänyt lähteä vaan juoksuttamaan suoraan läpi maassa olevien kontaktien ja ottaa ne pysäytykset sitten tarpeen mukaan vasta myöhemmin, mutta jälkiviisaus on niin helppoa... Nyt raahasin kuitenkin ylimääräisen A:n palat (hitto kun olikin painavat!) keskelle lattiaa ja siitä vaan juoksuttamaan läpi. Alkuun muutama ihan nappisuoritus, sitten Ukko alkoi vähän ennakoimaan palkan lentämistä takaa ja kaarsi pois A:n päältä. Aloin naksulla merkkaamaan sitä, että juoksi suoraan toisenkin osan yli olin itse miten tahansa ja hienosti suoristui juoksu.
Tein sitten Jerikollekin A:ta maassa ja Jeriko hoksas tosi nopeasti tän suoraan juoksemisen ja juoksi suoraan ja täysiä A:n läpi. Aloin sitten miettimään, että taidan tosiaan tehdä molemmille tätä A:ta ihan maassa makaavasta A:sta lähtien ja pikku hiljaa nostaen (jos jostain nyt löytyy A jota voi oikeasti nostaa pikku hiljaa..). Mietin ihan, että opettaisko nyt ainakin A:lle testimielessä ihan oikeet juoksukontaktit ja katsois tarviiko A:lle sitten ollenkaan pysäyttääkään. ;) Nyt on enää sitten pohdittavana se, että tarvinko jonkun kaaren ohjaamaan juoksuasentoa matalaksi tai kehikon johon koirien pitää tähdätä vai riittääkö pelkkä naksulla kosketuksen merkkaaminen, kun A:lla kontaktialue kuitenkin on aika iso...
Puomia tehtiin myös ja nyt ihan vaan vaadin sitä, että pitää suoraan tulla alas asti. Jerikolle puomia vähän enemmän ja toiseen suuntaan Jeriko tuntui tekevän selvästi paremmin kuin toiseen, jossa sitten useasti jäi seisomaan siihen viimeiselle pienalle. Otettiin sitten vaan aina uusiksi ja lopulta Jeriko isti tassunsa lattiaan oikein tasajalkaa, että kelpaako? :D Superpalkka tästä ja lamppu alkoi varmaan syttyä, mutta vaatii ehdottomasti edelleen treeniä.
Ukollakin selvästi puomin vauhti nopeutui, kun otin sitä muutaman kerran A:n läpijuoksujen perään. Ukolta myös edellytin nopeaa alastuloa ja itse asiassa Ukkokin näytti vähän hokaavan asiaa, mutta ei ihan niin hyvin kuin Jeriko, kun Ukolle otin valtaosin tota A:ta. Mutta tosiaan tuo A jää nyt vielä vähän pohdittavaksi, että mitä menetelmää käyttäisin ja sitten täytyy selvittää miten saan sen vähittäin kohotettua, mutta katsotaan. Juoksukontaktit A:lle olis kyllä aika kivat. ;) Ja vieläpä koiran olille ehkä ystävällisemmät kuin pysäytyskontaktit. :) Puomia jatketaan pysäytyskontakteilla, en viisti kahta asiaa alkaa sotkemaan samaan aikaan. Katsotaan sitten jos A:n juoksukontakteista tulis hyvät, että kokeilisko samaa puomillakin.. ;)
