Viimeistelyä

Käytiin viime viikolla kaksikin kertaa koiria uittamassa, torstaina Nassun ja Milon kanssa, ja sunnuntaina Ilonan ja Kirin kanssa. Ukko sai samalla vähän erilaista voimatreeniä ja onhan se kyllä hitsin voimakas ja nopea uimari! :)

Eilen käytiin tekemässä pieni viestilähtöharjoitus ihan siltä varalta jos sitten Ilona ja Ukko sinne viestijoukkueeseen päätyisi lähtöpaikalle. Muita koiria ei ollut häiriöksi, mutta ajattelinkin, että on reilumpi koiran kannalta kokeilla yksi uusi asia kerrallaan, eli nyt vaan se että olen valjaissa kiinni ja rinnalla. Tehtiin kolme kohtuullisen lyhyttä pätkää niin, että kahdelle niistä Ukko joutui jopa hieman loivaan ylämäkeen ja pieneen mutkaan vetämään mua perässään ja hienosti meni! Ei yhtään yrittänyt taittaa mun eteen vaan keskittyi vaan suoraan juoksemiseen ja pysyi hienosti rinnalla. Oli se oikeastaan vähän odotettavissakin, kerrankin putkiaivoisuudesta on hyötyä kun ei ehdi ajatella kuin yhtä asiaa kerralla eikä sitten hämäänny pikku asioista jos edelleen saa toteuttaa sitä tärkeintä asiaa. ;)
Lisäksi Ukkohan on itse asiassa tehnyt Kuntokoirassa vuosia sitten (joo, aikaa siitä kyllä on) yhteislähdön juoksukisaan eikä se sellaisessakaan ehdi ketään muita ajatella paitsi ehkä siinä mielessä, että ohi pitäis päästä. Eli hyvältä näyttää. :)

Tänään molemmat pojat sai hieronnan ja Ukon kohdalla oli kyllä hyvä, että vielä ehdittiin käsitellä. Hieman oli toisen lavan edessä isompaa jumia vetämiseen liittyen ja vasen puoli kropasta oli vähän jumissa. Jerikolla myös oli vasen puoli jumissa ja vasemman lavan takana kova revähtänyt lihas (ainakin kerran olen nähnyt kun liukastui ihan jalat altaan, en tiedä tuliko siitä). Mutta hyvä että tuli hoidettua. :) Nyt on Ukko sitten valmisteltu viikonloppua varten eikä tarvi muuta kuin kääriä se kuplamuoviin.

Pennun tuloon on myös valmistauduttu: leluja ostettu, uusi naksutin ostettu hukatun tilalle, penturuokaa ostettu. Huomenna pitäisi vielä osata päättää  millaisen pannan ja valjaat haluan, tänään en Mustissa ja Mirrissä vaan saanut päätöstä aikaiseksi. :D Ja huomenna vielä peti, niin eiköhän sitten ole kaikki valmiina. :)

Mysteerien ratkaisuja ja uusia mysteerejä

Maanantaina agilitytreeneissä oli oikein kiva rata, melko simppeliä menoa, mutta pystyi ottamaan mm. kepeillä puomin leijeröinnin ja sitten paahtaa putkesta putkeen ja siinä ohjaajalle puomin leijeröinti myös ja koiran piti irrota peränurkkaan. :) Jeriko meni tosi kivasti, pari virhettä mahtui matkaan mutta se on vaan hyvä ettei se päästä mua nyt ihan liian helpolla. ;)

Tiistaina käytiin lenkillä Johannan ja Kinnan kanssa ja muuten vietettin vapaapäivää. Keskiviikkona Ukko teki treeneissään samaa rataa kuin Jeriko maanantaina ja voitteko uskoa millainen ahaa-elämys koettiin! Enkö muka todella ole koskaan tullut radalla kannustaneeksi Ukkoa sanomalla "mene mene", mutta nyt tuossa 29-31 välissä käskyn kuultuaan Ukko ampaisi aivan erilaisella tarmolla eteenpäin. Ero oli aivan huikea! Ukko oli siis tainnut tulla just ulos 29 putkesta, sitten huikkasin tuon "käskyn" ja Ukko ampaisi aivan erilaiseen vauhtiin. Testattiin tätä tekemällä tuota pätkää edestakaisin ja ihan päivän selvä vaikutus! Onko Ukko siis kaikki nämä vuodet vaan odottanut, että mä ihan suullisella "käskyllä" antaisin luvan juosta täysiä, siitäkö tässä onkin ollut vaan kyse? :D

Tiistaina koin toisenkin ahaa-elämyksen. Olen "tuskaillut" vepessä sen lelun viennin kanssa, mutta kuulinkin, että sen voi tehdä apuohjaajaa käyttäen jolloin apuohjaaja pitäisi koiraa ja Ukko toisikin lelun mulle veneeseen/rantaan. Ja vielä saa ihan huikata, että "tuo"! Ajattelin, että "tämähän sitten helppoa", mutta ei se ihan ollutkaan... Selviää jäljempänä...

Torstaina päästiin pitkästä aikaa hiihtämään, JEEE! Haavistolla vetotreeneissä oli ihan hurjasti porukkaa ja hyvät treenit saatiin aikaiseksi vaikka latu kieltämättä olikin tosi epätasainen ja mun hiihtotaidoilla kyseessä oli enemmän selviytymistaistelu kuin hiihtotreenit; koko ajan tunne, että kohta kaadun. Vaan enpä kaatunut! :D Hienosti pojat kyllä veti, mutta mulla oli taas aikamoista räpiköintiä, ei voi mitään.

 Tänään käytiin uimassa. Koska tällä viikolla on ollut nyt paljon kaikkea ja eilen juuri vetohiihtotreenitkin, niin kevennettiin uintitaakkaa liiveillä. Vähän höntsäiltiin vaan ja pojat sai hakea lelua vedestä normaaliin tapaan. Sitten oli tarkoitus ottaa uittajan kanssa pelastettavan hakua, mutta tässä olikin Ukolla yllättäen ongelma. Kun viimeksi tämä sujui kuin tanssi, niin nyt Ukko vaan närppi ja vaihteli otetta dummysta/köydestä eikä ollenkaan olis vetänyt jos tuli painoa perään. Myöskään lelun tuominen mulle ei kyllä onnistunut mitenkään niin kuin leikki... :/

Jeriko sitten taas toimi niin kuin kunnon partiolaiselta voisi odottaakin, eli oli hoksannut tämän pelastettavan haun hienouden ja löytänyt oikean vesipelastuskoiran itsestään, haki innoissaan pelastettavaa ja veti sinnikkäästi vaikka uittaja roikkui koko painolla perässä. Myöskin lelun tuonti mulle (ja uittajallekin vienti) onnistui hyvin. Jerikolta vaan sujuu kaikki... :D Tätä ei kyllä oteta meidän lajien jatkoksi, katsotaan tuleeko tästä kuitenkin Ukolle sopiva laji. Voihan olla, että Ukko oli eilisistä vetotreeneistä väsynyt ja sen vuoksi ei jaksanut vetää. Sehän on aiemminkin huomattu, että väsyneenä tai jos on joku epämukavuustekijä niin Ukko luovuttaa siinä missä Jeriko vaan jatkaa korvien välin voimalla vaikka väsyttäisi..

Tänään tuli myös uutisia Nokista. Noki kävi tänään ultrassa ja se todettiin tiineeksi. :) Pidetään siis peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin. :)

Uintia, agilityä ja kavereita

Yritän nyt lyhyesti tiivistää viikon menoa. Maanantaina Jerikon agilitytreeneissä oli kiva rata, mutta nyt ei tehty sitä kertaakaan kokonaan läpi, vaan palkkailin eri kohdissa, käännöksistä spurttaamisista jne. Nopeasti taas tuli kiva hiki sekä ohjaajalle että koiralle, kun vedettiin täydellä teholla.

Tiistaina käytiin uimassa. Tai siis koirat kävi. Kamalan liukasta ollut nyt viime aikoina ja sen vuoksi normi lenkkeilytkin jäänyt vähän lyhyiksi eikä hiihtämään ole päässyt, joten uiminen toimitti hyvää liikunnan virkaa. Oltiin yksin uimalassa, joten nyt ei mitään vepe-juttuja treenailtu, kunhan pojat uiskenteli ja hyppi veteen. :)

 Keskiviikkona oli Ukon agilitytreenit ja samalla ajatuksella vedin kuin Jerikon kanssa, eli palkkaa hyvistä spurteista. Jotenkin vaikea muistaa, että pitäisi malttaa palkata silloin kun tuntuu parhaalta eikä vaan jatkaa eteenpäin. Varsinkin Ukon kanssa. Ukko teki tosi hyvällä sykkeellä, varsinkin aluksi, mutta aika nopeasti sillä alkaa väsymys vähän näkymään tekemisessä. Mutta hyvin Ukko tsemppas.

En ole pitkään aikaan pohtinut mitään lainaohjauskuvioita Ukolle. Joskus aiemmin mietin sellaisia, kun pohdin että onko mun auktoriteetti se mikä hidastaa Ukkoa ja menisikö se rennommin jonkun muun kanssa. Sopivaa lainaohjaajaa ei kuitenkaan osunut kohdalle, joten se ajatus jäi, ja nyt tuntuu että olen itse saanut meidän henkistä yhteispeliä niin hyvälle mallille, että en ole sitä varsinaisen sitten enää miettinytkään. Olen ollut tosi tyytyväinen meidän kehitykseen ja haluankin Ukon kanssa jatkaa matkaa.

Silti tuli nyt eteen vaihtoehto, että mitäpä jos meidän treeniohjaaja Tero kokeilisi Ukon kansa. Tero olis ihan täydellinen tyyppi kokeilemaan Ukon ohjaamista ja Ukko varmasti tykkäisi Terosta. :) Vähän siitä jo puhuttiin ja Tero näytti ihan vihreää valoa. Eli jossain vaiheessa myöhemmin ehkä tehdään niin, että Tero ottaa Ukkoa ohjatakseen treeneissä ja katsotaan miltä näyttää. Nyt vaan olen niin iloinen itse Ukon kanssa treenatessa, että jos Ukko alkaisikin menemään paremmin Teron kanssa, niin olisi tavallaan katkeransuloista tehdä siitä joku pysyvämpikin ratkaisu. Mutta tärkeintä, että Ukolla olisi kivaa ja katsotaan nyt asia kerrallaan. :)

Perjantaina käytiin lenkillä yhdessä Ilonan, Millin ja Kirin kanssa. Lunta oli vähän tullut ja kun mentiin tonne syrjäisemmille poluille, niin siellä ei ollut liukastakaan ja saatiin hyvät kuntoilut lumessa kahlatessa. :)

Tänään oli sitten pitkästä aikaa kaunis sää, ei liian liukasta kun oli lunta tullut ja aurinkokin paistoi. Käytiin ensin lenkillä Nassun ja Milon kanssa, ja sitten mentiin uimaan. Nassu auttoi vähän Ukon lelunvientiharjoituksessa. Vaikeaa se kyllä vielä on. Ukko tuntuu tavallaan ymmärtävän mitä sen pitäisi tehdä, mutta se jotenkin vaan jumittaa ja hypnotisoituu katsomaan eteensä tässä tapauksessa Nassua, hyppää veteen ilman lelua tai sääti jotain muuta ypymäistä. :D Ja sitten kun Ukkoa yritti auttaa tiputtamalla lelun veteen ihan sen eteen, niin Ukko hyppäsi lelun päälle ja sukelteli lelun perässä. Sitten olikin korvat täynnä vettä eikä kuullut kun Nassu huuteli ja palas mun luokse. Silti saatiin kolme vientiä aikaiseksi.

Lampaat voi pulskasti ja ainakin yksi on selvästi tiineenä, todella pyöreä ja utareetkin jo kasvaneet. Onko se sitten muita edellä tiineydessään, onko erot vaan yksilöllisiä vai eikö muut ole kantavina, niin se nähdään maaliskuun loppuun mennessä.

Hakutreeneihin olisi ollut kova polte ja maastotreeneihin ylipäätään. Jotenkin henkisesti jo luovuttanut ton hiihtämisen kanssa ja kun lumet suli jo niin pitkälle, että metsän pohja vilkkui vähän enemmän, niin pk-into nosti heti päätään. Lisäksi viime kerran ilmaisutreenit lupas kyllä todella hyvää hakutreeneille ja kisaamisellekin tällä kaudella. :) Jeriko on vaan niin huippu, se on aina niin täydellä sydämellä tekemässä ja se kyllä todella ilmentää sitä bordercollien älykkyyttä hoksaamalla aina asiat niin nopeasti. :) Varmaan ihan realistinen tavoite olisi korkata hakukokeissa jossain vaiheessa kesän aikana ja ek:ssa syksyllä, mutta milloin tarkemmin niin se selviää, kun kisakalenterit julkaistaan. ;)

Agiliitelevät uimarit

Maanantaina Jerikon treenit oli samalla kentällä missä Santtu Stenbergin koulutus edellisenä päivänä. Ei sitten tietenkään hinkattu samaa rataa kokonaisuudessaan uudelleen, mutta tein lyhyitä vauhtipätkiä, joissa palkkailin Jerikoa siitä, että spurttasi käännöksen jälkeen. Asennetta oli kyllä taas ja paljon, ja ihan lyhyellä treenillä saatiin kieli vyön alle, kun niin täysiä mentiin. Hyvä treeni. :)


Keskiviikkona käytiin aamupäivällä tekemässä hyppytekniikkatreeniä. Sveta ja Chili oli meidän seurana ja käytiin yhdessä lämmittelemässä ja jäähdyttelemässä. Tarkoitus oli tehdä Susan Salon kirjan ohjeiden perusteella kääntymisharjoitusta, mutta vaikka se näytti menevän oikein hyvin pojilla, niin itsellä pieni ymmärrysvirhe oli käynyt englanninkielisten termien "stride" ja "bounce" välillä. Siis että mitä kirjoittajalla näillä tarkoittaa missäkin tilanteessa ja olin ymmärtänyt juuri väärin päin. Luulin siis, että meidän tekemä harjoitus olisi muka pitänyt onnistua ilman välilaukkaa ja eihän se onnistunut, vaikka sitten molemmilla ja varsinkin Jerikolla yhdellä välilaukalla tuli tosi sujuvaa suoritusta. Siirryttiin sitten tutumpiin harjoituksiin, kun iski epävarmuus, mutta illalla sitten tajusin, että juuri oikein pojat teki ja itse vaan olin ymmärtänyt väärin. :D On meinaan kyllä sellaista tekstiä toi hyppytekniikka-asia englanniksi, että saa ihan ajatuksella lukea. ;)

Tehtiin sitten myös etäisyyden arviointisarjaa ja nyt menin lelun eteen seisomaan, koska kirjassa mainittiin, että taakse jääminen saattaa merkittävästi hidastaa koiraa. Jerikolla tämä tekikin tosi ison vaikutuksen, se tuli LUJAA ja ilman väliaskelia viimeisen välin kaikilla väleillä 9-14 jalkaa. :) Aivan loistavia suorituksia oli. Vähän kyllä etäisyyden kasvaessa jäi hypyn kaaren huippukohta hypyn etupuolelle, mutta pääasia, että nyt venytti. :) Ja kun sitten ottaa väliaskeleen lopulta, niin sitten varmasti myös hypyn kaari asettuu paremmin.

Ukolle tuli tässä joku aivopieru. :D Mun edessä seisominen sai sen ihan hämilleen ja se pysähteli kesken viimeistä hyppyä, ennen lelulle tuloa jne., ihan niin kuin ei olisi varma, että vahdinko mä sitä siellä edessä ettei saa lelua ottaa. Ukko alkoi myös nopeasti ottamaan väliaskelta mukaan. Putkeenkin muistin lopulta lähettää (Jerikoa en muistanut ollenkaan), kun putken olin sinne laittanut, ja sinne lähettämällä Ukko vähän vapautui.

Sitten vielä hevosenkenkäharjoitusta ja tämä meni molemmilla tosi kivasti, tosin tässäkin Ukolla omat säätönsä. ;) Jerikolla toi vastapäivään käännös on kyllä heikompi, myötäpäivään pystyy tulemaan selvästi tiiviimmin. Mutta niinhän me ihmisetkin ollaan oikea- tai vasenkätisiä. :)

Illalla oli vielä Ukon omat agilitytreenit, paljon tuli nyt yhteen päivään, mutta oli kyllä reilusti lepoaikaa välissä. Tehtiin tuota Santun rataa ja jos se ei nyt mennyt ihan yhtä upeasti ja jouhevasti kuin Jerikon kanssa, niin kyllä Ukonkin kanssa ihan kivasti. Olin erityisen positiivisesti yllättänyt siitä, kuinka Ukkokin irtosi hienosti mun ohi ja eteen pituudelta seuraavalle viistossa olevalle hypylle, vaikka se oli vastakkaisella puolella kuin missä mä juoksi. Luki siis hienosti itse rataa ja sain myös Ukon takaaohjattua hienosti kääntymään putkeen. :)

Tänään käytiin taas uimassa ja tällä kertaa otettiin vähän vepetreeniä. Enhän mä nyt kauhean tarkkaan tiedä edes mitä olen tekemässä, mutta jotain kuitenkin.. :D Harjoiteltiin siis lelun vientiä ja tää osas kyllä olla vähän haastavaa. Uittaja tuli sitten auttamaan ja alkoi tämäkin sujumaan ison kannustamisen kanssa (Jerikolle oli vieläkin vaikeampaa), mutta voi pojat kun varsinkin Ukko innostui hukkuvan hakemisesta, siitä tulee varmasti Ukon lempiliike! :) Ihan estoitta syöksyi heti ekasta kerrasta avustajan luokse eikä tarvinnut kuin vähän köyttä vilauttaa, ja sitten veti ilman mitään sen kummempia ongelmia "hukkuvaa" mun luokse eikä häiriintynyt yhtään taakasta tai siitä että sivulla/perässä tuli jotain. Ihan huippua nähdä Ukko niin innoissaan ja niin pätevänä. :)

Uintia ja agilityä

Torstaina käytiin taas uimassa. Eipä siitä sen ihmeempiä, samaan malliin mentiin kuin ennenkin ja aika kivasti jo molempia sai uitettua lelun perässä ympäri allasta ettei pelkästään hypitty. Tuli myös jälkikäteen mieleen, että voisi ottaa noi uintivuorot myös siltä kannalta hyötykäyttöön, että Ukolle alkaisi joitain vepeliikkeitä opettamaan. Ihan siltä varalta jos  nyt keväällä saatais se vepe-ryhmäpaikka. ;)

Eilen meni päivä oikein mukavissa merkeissä jalostustoimikunnan kanssa. Ensin vähän paimenneltiin ja sitten kokoustettiin, omille koirille otin ihan lyhyet treenit. Ukko oli kyllä hyvässä iskussa. Flänkit oli nättejä ja otti varsinkin alkuun stopitkin tosi napakasti. Sitten alkoi vähän kytkin luistaa ehkä... ;)
No, mutta hienosti joka tapauksessa ja kun ihan ensimmäisenä lampaita liikuteltiin niin porukka meinas hajota vedon vuoksi ja osa aina yritti ohi, mutta hienosti Ukko itsenäisesti piti porukan hallussa! :)

Jeriko myös teki hienoa työtä, kuunteli hyvin. Jeriko tietty myös halusi auttaa muiden treeneissä ja on se kyllä fiksu ja silleen vaistot kohdillaan, kun Iinaa ja Yandaa autellessa Jeriko yhtäkkiä ilmestyi aitauksen peräaidan taakse ja sieltä tasapainotteli laumaa oikein kunnon kaarilla. :D Oli siis kiertänyt pihasaunan ja koko aitauksen ja sieltä sitten tuli avuksi. ;)

 Tänään oli sitten agilitykisat Tampereella. Jerikon olin ilmoittanut kolmelle radalle ja Ukolta oli edellisistä perutuista kisoista siirtynyt kaksi starttia näihin kisoihin. Tänään oli kyllä hyvä päivä molempien kanssa. Ekalta radalta molemmille vitonen saman riman tiputuksesta. Jerikolle meni selvästi jotenkin askeleet siinä sekaisin, mutta Ukko näytti tiputtavan vaan jostain muusta syystä. Pääasia kuitenkin oli, että molempien kanssa oltiin hyvin samalla radalla, yhteisymmärrys ja rytmitys pelasi hyvin. :)

Jerikon aika -6,45 ja etenemä 4,19 m/s.

Ukon aika -2,74 ja etenemä 3,84 m/s. Kontakteilla menee ainakin aikaa melko reippaasti, mutta on se jännä että etenemä jää noin heikoksi sujuvallakin radalla. Voi Ukkoa kun se ei vaan uskalla irrotella agilityssä.

Toiselta radalta Jerikolla rima heti toisella hypyllä, taisin valssata juuri, mutta ei nyt tällä kokemuksella sen pitäisi enää niin häiritä. Toisaalta olen halunnut, että Jeriko vähän irrottaisi kontrollista jopa sitten rimojen kustannuksella, joten ei nyt sitten valiteta kun sitä saa  mitä tilaa. ;) Kyllä se varmaan tästä taas kääntyy nousuun. Aika -8,53 ja etenemä 4,43 m/s.

Ukolle tältä radalta nolla! :) Tokavika ja vika rima kyllä helähti oikein "kivasti", mutta pysyi kannattimillaan. :D Ukonkin kanssa tässä oikein sujuvaa menoa ja Ukko todella välillä spurttasi oikein kunnolla. Silti kontaktit ainakin vie aikaa oikein reippaasti. Aika Ukolla -4,15, etenemä 3,97 m/s.

Vikalla radalla oli siis pelkästään Jeriko. Kiva fiilis taas radalla, ainut että vaikka nyt ehdinkin persjättöni tehdä, niin nämä tais vähän hidastaa vähän Jerikoa.. Ainakin jälkimmäisellä persjätöllä näyttää siltä, että Jeriko kiltisti hidastaa, että pääsee leikkaamaan mun takana, kun ajoissa näytin. Muuten olis varmaan ampaissut mun edelle, joten takanaleikkaus olisi varmaan ollut ajallisesti parempi ratkaisu. Muurin palikka vähän kolahti, mutta nollana kuitenkin maaliin. :) Aika -6,88 ja etenemä 4,51 m/s. Kivat kisat oli! :)

Jännittäviä aikoja kyllä eletään. Nokin juoksut etenee ja astutus lähestyy ja sen suhteen olen kyllä hyvin innoissani. :) Lisäksi tässä on myös omat pentuhaaveet saaneet lopullisen muodon ja sitäkin jäädään vaan odottamaan. Olen omia suunnitelmiani joutunut todella kovasti miettimään, koska monien harrastusten ja erinäisten omien mieltymysten vuoksi musta välillä tuntuu, että kaikki toivotut ominaisuudet on hyvin haastavaa löytää samasta koirasta. Ja pentua ottaessa kaikki on kuitenkin lopulta arpapeliä vaikka kuinka valitsisi yhdistelmän huolella. Ja onhan sopivin pennunoton ajankohtakin ollut jo jonkin aikaa mietinnässä.

Olen pohtinyt siis eri linjoja ja mahdollisia yhdistelmiä, Jerikon pentu yhtenä vahvana vaihtoehtona vaikka silloin tekisinkin kompromissin paimennuksen suhteen. Nokin pentueesta varmasti tulee loistavia harrastuskoiria, mutta mulla on ollut tapana mennä näissä aikalailla tunne ja vaisto edellä, ja niinpä olen nyt päätynyt erilaiseen yhdistelmään. Ehkä Jerikon pennun aika mulle vielä tulee, mutta toivottavasti ainakin pääsen seuraamaan Jerikon jälkeläisten elämää, harrastamista ja kilpailemistakin heille tarkoitetuissa uusissa kodeissaan. Mun vaisto sanoo, että mulle on nyt tarkoitettu toinen pentue ja sitä jään odottamaan innolla. :)

Lomaviikon touhuja

Maanantain päivityksestä jäi pois Jerikon agilitytreenit. Kentällä oli vaihteeksi tosi yksinkertainen rata, joka näin mölliryhmää vetävänä oli positiivinen asia. Päätin myös Jerikon kanssa tykittää melko suoraviivaista rataa ja tavoitteena oli saada Jeriko vaan tykittämään lujaa ja irrottamaan kontrollista. Sehän on hyvin rimavarma ja muutenkin hyvin varma suorittaja, mutta se hulluus puuttuu. Rimat taisi olla edelleen 50-55 cm jos ei joku niitä ollut nostanut (ei kai). Sain Jerikoon oikein hyvää vauhtia ja spurttia. Yhdellä suoralla pätkällä Jeriko spurttasi niin lujaa, että tiputti riman! Olin siitä itse asiassa vaan todella tyytyväinen ja iloinen, että Jeriko tosiaan vähän irrotteli vielä tavallista enemmän. Hauska treeni. :)

Todella tiukat pakkasen iski päälle tällä viikolla, mutta siitä huolimatta käytiin keskiviikkona Netan ja Foxin kanssa heittämässä pitkä lenkki Birgitan polulla. Ukon kohdalla -25 asteen pakkasessa hieman mietin, että tarvisikohan loimen, kun pohjavillaa on niin vähän, mutta en sitten laittanut eikä näyttänyt palelevan yhtään. Jeriko innostui Foxin seurasta aivan todella, juosta rallatti kuin pahainen pieni pentu tai vähintään nuori pojan kölvi. :D Tottahan toki Jeriko nartuista aina tykkää, mutta nyt heittäytyi aivan todella lapselliseksi. ;)

Torstaina käytiin uimassa toista kertaa. Pojat tietty tunsi jo paikan ja tiesi mitä oltiin tultu tekemään. Sain myös molempia nyt houkuteltua uimaan ympäri allasta ettei mene pelkästään veteen hyppelyksi lelun perässä. ;) Ukko ui kyllä todella nopeasti ja voimakkaasti, Jeriko ottaa paljon rennommin eikä sitä oikein saa houkuteltuakaan niin nopeaan uintiin. Ukko the Sammakkomies. ;)

Perjantaina käytiin tekemässä hyppytekniikkatreeniä Netan kanssa. Tehtiin etäisyyden arviointisarjaa eli 6-6-6-9 sarjaa, josta viimeinen väli sitten kasvoi 9-17 jalkaa ja siitä takaisin. Ukko todella takaa katsottuna selvästi kaartaa vasemmalle aina sarjan aikana, mutta itse asiassa Jerikokin tekee sellaisen pienen banaanin sarjan aikana, ensin taittaa vasemmalle ja sitten korjaa keskelle. Etäisyydenarviointisarjalla Ukko ensin venytti hienosti ja otti välilaukan vasta 15 jalan kohdalla, mutta takaisin päin tullessa ottikin välilaukat kaikkiin väleihin viimeistä lukuunottamatta. :D Itse hypyt oli mun nähdäkseni aika hyviä ja osui kohdilleen. :)

Jeriko taas otti heti 11 jalan välistä saakka väliaskeleen, mutta teki sen ihan luontevasti. Hypyn korkein piste tuli välillä vähän liian aikaisin eli treeni tekee varmasti hyvää.

Toisena treeninä tehtiin 6-6-6-9 sarjaa niin, että viimeinen väli pysyi samana, mutta korkeus vaihtui. Tätä tehtiin pk-hypyllä. Ukolle tämä on niin mahdottoman helppoa, että sitä on vaan ilo katsoa. Todella pitkä tauko pk-hyppytreeneissä, ja 90 tai 95 cm nostettiin kun meni niin helposti. Alaspäin korkeuksia tullessa Ukko kyllä sitten näyttikin, että väsytti, kun hypyistä alkoi puhti loppua. Ylitti siis edelleen hienosti, mutta meno oli vähän väsähtänyttä.

Jerikon harjoituksesta olin ihan yllättynyt. Odotin, että sillä voisi pitkän tauon jälkeen olla ihan reippaasti vaikeuksia asian kanssa, mutta ei itse asiassa kuitenkaan. Jeriko kyllä otti tähän 9 askeleen väliinkin välilaukan, mutta ei tehnyt sitä silleen epävarman oloisesta, vaan tuntui vaan tuumivan, että siten saa parhaiten ponnuun voimaa. Lyhensin välin sitten 8 jalkaan, mutta siihenkin tuli välilaukka, kunnes sitten este nousi 90 senttiin, jolloin Jeriko jätti väliaskeleen pois ja hyppäsi ihan hyvän näköisesti! :) Tästä ei korkeampia otettu, mutta hyvällä mallilla ollaan.

Näistä sarjoista en viitsi videota nettiin ladata, koska tuo Xperian outo videokamera oli haukkaillut näiden harjoitusten lopuista pois niin paljon, että valtaosa päättyi jo ponnistuksen nousuvaiheeseen. Toi videokamera on kyllä mysteeri.. Olen itsekin esim. setpoint -treenissä saman huomannut, että vaikka katkaisee videon vasta kun koira on lelulla, niin "älykäs" ohjelma jostain silti päättelee että parempi kohta katkaista oli jossan aikaisemmin. Not. Jatkossa täytyy sitten kuvata reilummat pätkät loppuun, ettei toi pääse tuollaista tekemään. Mikäköhän idea tuossa oikein on...

Lämmittelylenkillä

Käytiin myös mun kaverin Emmin luona kylässä ja oli mukava huomata, että Ukko on päässyt tai pääsemässä myös pelostaan lapsia kohtaan. Ukkohan pikkupentuna oli täysin luonteva lasten kanssa, mutta sitten Linnainmaalla naapurin lapset säikäytti Ukon pahanpäiväisesti nuorena koirana juoksemalla isolla porukalla kiljuen suoraan kohti. Tämän jälkeen Ukko on pelännyt lapsia jopa niin, että säikähtäessään jotain äkkinäistä saattoi irvistää lapsille. Nyt Ukko on kuitenkin rentoutunut taas lasten seurassa, meni Leon telttaan eikä hätkähtänyt, kun Leo tuli perässä. Olisi varmaan jäänyt Leo vierellään nukkumaan jos vaan tuo 2-vuotias olisi ollut päiväunien tarpeessa. ;) Kun teltta alkoi heilumaan liian kovaan vauhtiin, Ukko poistui, mutta palasi hetken päästä taas ihan viereen torkkumaan ja katsomaan legojen rakentelua. Muutenkin oli koko ajan nukkumassa mun jaloissa aivan tapahtumien keskellä. Hieno Ukko. :)

Ukko oli tänään myös kaverikoiratestauksessa. Aika paljon systeemi muuttunut siitä mitä se oli, kun Jerikon kanssa toimintaan lähdettiin mukaan. Nyt oltiin Tampereella Taatalan palvelutalossa, jossa nähtiin ihan oikeita asukkaitakin, vaikka virallisen testauksen suorittikin sitten kokeneet kaverikoiraohjaajat. Ukko otti siinä odotellessa jo kontaktia palvelutalon asukkaisiin ja työntekijöihin eli sinänsä hyvältä näytti. Ukko vaan koki sitten järkytyksen meidän testausporukassa olevan ranskan buldoggin osalta. Ukko oli ensin normaaliin tapaansa menossa tekemään tuttavuutta, mutta sitten kuonoton, hännätön röhkivä koira saikin Ukon aivan hämilleen ja Ukko ihan säikähti tätä tuttavuutta. Itse testaus meni kuitenkin ihan ok ja Ukkokin saa aloittaa toiminnassa mukana. Katsotaan nyt sitten miten rytmittelen poikia..

Jeriko yllätti mut yksi ilta tulemalla myös sohvalle nukkumaan.

Leluja on heitelty ja kyttäilty.

Kohta lentää...

Ai niin, rakentelin myös omia agilitysiivekkeitä. Vielä maalia pintaan ja jotkut riman kannattimet pitää keksiä, niin hienot on vaikka itse sanonkin. :) Samalla tuli purettua (jo aiemmin syksyllä) ruma vanha aita pihasta, purettua siitä lautoja välistä ja saatiin kivat elementit karitsakammareita varten ja autotallin nurkassa lojuvaa puutavaraa tuli myöskin käytettyä. Kahdeksan siivekettä siis täysin ilmaiseksi. :) Tolppa-aines loppui kesken, mutta onneksi on aikaa kesään vielä. ;)

Uusi vuosi uudet kujeet

Uudenvuoden juhlat aloitettiin heti uudella kokeilulla: koirien sisäuinnilla. Voiko sisä uimahalliksi sanoa sitten..? Etukäteen mietin, että mitäköhän pojat tai erityisesti Ukko tuumii. Ukkohan saattaa välillä uusiin asioihin suhtautua vähän epäilyksellä. Toisaalta esim. laivamatkat sujui sen kanssa heti alusta lähtien niin kuin se olis risteillyt aina. Uittaja kun kysyi, että onko kovia uimareita, niin vastasinkin, että on joo järvessä, mutta en osaa sanoa miten Ukko suhtautuu altaaseen. Uittaja sanoikin, että aika usein bordercollieissa joista omistaja sanoo että on kovia uimareita, ilmeneekin epävarmuutta mennä altaaseen.

Täytyy nyt sanoa, että meillä ei kyllä sellaista ongelmaa esiintynyt. :) Pojat kun kuuli veden loiskeen, niin oli heti innoissaan menossa altaalle päin, Ukko etunenässä ja suoraan liuskalle puoliksi veteen ja vilkaisu taakse, että "joko saa mennä". Ja siitä sitten loikalla vaan molskis veteen. :D Nyt ekalla kerran keskityttiin lähinnä hauskanpitoon ja siihen, että koirat oppi tulemaan oikeasta kohdasta ylös (tosi nopeasti kyllä hoksasi). Ukon kanssa otettiin pari kierrosta allasta ympäri, mutta Jeriko ei sellaiseen suostunut, kun liian älykkäänä taas oli sitä mieltä, että leluhan pitää palauttaa luiskan kautta eikä sitä saanut houkuteltua seuraamaan allasta ympäri. :D

Ukon mielestä uiminen oli kyllä varmasti parasta mitä voi tehdä sisätiloissa, voi pojat kun oli hauskaa! Pojat hyppeli vuorotellen veteen ja hauskaa oli. :) Parasta oli kyllä huomata, että ainakin vedessä Ukko käytti vasenta takajalkaa ihan normaalisti, joten tämä on varmasti hyvä liikuntamuoto sen vahvistamiseen. :) Maanantaina tiedetään sitten enemmän Ukon luustosta varmaan ainakin.

 Paimennusta on treenailtu myös. Yksi treeni tehtiin poispäinajoa ja puiden ja kivien kiertelyä niin, että jäin itse kuvion ulkopuolelle. Lampailla on kova veto pois tuolta alalaitumelta, kun eivät ole siellä nyt kesän jälkeen olleet ja loput porukasta jää talvitarhaan, mikä sitten antaa omaa haastettaan tehtävään. Jerkon kanssa onnistui vähän haastavammatkin pujottelut, mutta Ukonkin kanssa pienen neuvottelun jälkeen myös ihan hyvin. :)

Tänään tehtiin treeninä jakoa ja tarkoitus oli sitten ajella toista puolikasta pidemmänkin aikaa ihan vetoharjoituksena. Ukon kanssa saatiinkin kivasti jako ja ajettiin toinen porukka kauemmaksi ja hienosti Ukko tasapainotti sitä. Tehtiin sitten vaihto, mutta Jerikon kanssa ei meinannut jako onnistua mitenkään. Jotenkin noi lampaat antaa Ukon kanssa enemmän välejä, mutta Jerikon kanssa niputtuu paljon tiiviimmin yhteen eikä siihen meinannut saada väliä mihin tulla. Saatiinpa sitten kuitenkin lopulta onnistumaankin.

Jatkettiin treeniä myös tossa lähiaitauksessa, kun odotin naapuria tuomaan heinäpaalia, ja siinä jako onnistui todella paljon helpommin myös Jerikolta. Lampaat on tuossa kai rennompia, kun kaverit on ihan lähellä ja tuli helpommin välejä mihin ottaa koira. Jerikokin sai sitten pitää pidempäänkin porukkoja erillään ja painaa niitä vähän aitaa vasten ja tasapainottaa, hyvä treeni. :)

Mua on taas täällä hellitty sellaisella suloisuudella, että olen ihan pakahtua ylpeydestä ja onnesta. Ensinnäkin Jeriko ja Ukko on niin kultaisia pieniä lapsellisia poikia, jotka aina vaan jaksaa leikkiä ja painia keskenään. Tätä ne touhuaa aina, mutta aina välillä muistuu se mieleen, että ei se nyt ihan itsestäänselvyys ole, että kaksi poikaa tulee noin hyvin juttuun, joten siitä olen todella kiitollinen. Ukon kastraatio ei ole muuttanut poikien keskenäistä suhdetta millään tavalla, ne on aina pitänyt tuota mötväystä ja pitää edelleen ihan samaan tapaan. Jeriko ei ole missään vaiheessa kiinnittänyt mitään erityishuomiota Ukon uuteen hajuun, se on sama vanha Ypy Jerikolle kuin aina ennenkin. :)

Ja sitten tää Ukon hellyyttävyys. Meidän pieni pentu. Ukko ensin nukkui nojatuolissa, mutta sitten päättikin vaihtaa paikkaa, venytteli lattialla makoisasti ja kävi Lallin viereen nukkumaan. Ypy Ystävällinen.