perjantai 29. huhtikuuta 2016

He moves like he means it

Tällä viikolla oli kauden viimeiset agilitytreenit, sekä mun koulutusvuorolla että omat treenit. Mun koulutusryhmäläiset oli hankkineet mulle aivan upean lahjan ja Milli piirtänyt hienot kortit! Olen todella otettu. :) Tosi haikeaa jättää ryhmäläiset kesätauolle (ja osa jää kokonaan pois), mutta toisaalta kiva sitten syksyllä taas jatkaa niiden kanssa jotka edelleen jatkaa. Ja ryhmäläisille tekee varmasti hyvää kuulla välillä neuvoja joltain muulta. Ihmisillä on taipumus sokaistua tietyiltä asioilta ja fiksoitua taas johonkin muuhun. ;) Huipputreenejä siis toivotan kesälle. :)


Jeriko teki oman treenin samalla radalla ja lopuksi vielä jäähdyttelylenkki ryhmäläisten kanssa. Jerikon kanssa taas kaikki vaan sujui. Valitsi sitten minkä tahansa ohjauksen, niin virheettömästi meni. Mun luottokoira. :)

Tänään tein Jerikolle taas jäljen. Tämä oli tämän kauden 7. jälki. 1,2 km tuli pituutta ja kuusi keppiä. Oikeasti olen kyllä miettinyt, että vaihtelu treeneissä varmasti on ihan hyväksi, mutta haluasin tehdä vielä (ainakin) yhden kuuden kepin jäljen, jotta näkisin mihin tällä menetelmällä mennään. Jälki lähti janalta vasemmalle ja oli melko lähellä, ehkä 15-20 metrin kohdalla. Jeriko reagoi jälkeen hyvin, nostikin sen oikeaan suuntaan, mutta lähti sitten kuitenkin tarkastamaan takajälkeä. Näköjään toi takajäljen tarkastaminen nyt ongelma molempiin suuntiin, ei vaan oikealle lähtevissä jäljissä. En tiedä pitäiskö sitä nyt sitten kehua kun nostaa jäljen oikeaan suuntaan ja luottaa kokeessakin vaan omaan silmään siitä koska koira menee jäljellä oikein, vai mitä pitäis tehdä..

Jäljen alku oli aika kinkkinen. Maa oli tosi vetistä ja mentiin siellä veden seassa, eka kulmakin tuli aika äkkiä. Jeriko selvitti nämä kyllä tosi hyvin. :) Eka keppi oli kaatuneen puunrungon jälkeen. Vähän tällä kaivoin vertan nenästä, mutta Jeriko oli tosi tarkkana ja ehkä sai jo hajua kepistä ennen puunrunkoa, koska alkoi siinä selvästi vielä entisestään tarkentamaan. Ennen kakkoskeppiä olevan kulma meinas vähän levitä, mutta sekin keppi nousi ja niinikään kaikki (!!) kepit! :)))) Olin kyllä niin tyytyväinen, ei voi muuta sanoa.


Nyt pohdin, että seuraava jälki voisi olla oikeasti lyhyempi ja vähemmillä kepeillä yllätysmomenttina, mutta varmaan pääosin kuitenkin jatkan kuuden kepin treeneillä ja välillä vaan yllättelen jollain muulla. Mutta nyt olen vaan tosi tyytyväinen. :))



Lisäksi Jerikon kanssa on treenattu PK-hyppyä ja se menee ihan kivasti. Tänään 1m hyppyä yhteen suuntaan. Hieman rimaa hipoen tulee, mutta rima pysyy paikoillaan eikä nyt ponnistanut. Tuossa yksi päivä oli sitä, että meinasi ponnistaa ja halusin sen kuitenkin karsia pois ja kun vielä oli pinna vähän muutenkin kireellä, niin sehän toimi niin kuin kuvitella saattaa... No Jeriko jatkoi kyllä hommia, mutta en kyllä haluamaani puhdasta hyppyä saanut. Nyt sain senkin. :) Edestakaisin hypyissä menee paluussa edelleen vähän jalat solmuun, näitä on tehty vain matalammilla korkeuksilla.

Paimennusta on myös treenailtu. Jatkettu poispäinajolla ja etäällä ajamisella ja se on mennyt ihan hyvin. :) Nyt on ensimmäisiin kisoihinkin ilmoittauduttu ja Jeriko laitettu 3-luokkaan, iik! Treenailtiin pitkästä aikaa häkittämistä ja hitsi se on mulle vaikeaa! Olen jotenkin itse huono siinä ja Jerikon kanssa ei meinaa onnistua mitenkään. Kun Jeriko pysyy kaukana, niin sillä ei ole oikein otetta lampaisiin ja lampaat tuli musta ohi mun parhaista yrityksistä huolimatta. Sitten kun mulla pinna alkoi vähän kiristyä niin Jeriko flänkkäsi vieläkin kauempana ja vieläkin hitaampana eikä kontrollia ollut lampaisiin senkään vertaa. Lopulta piti vaan pistää peli poikki, Jeriko tauolle ja otin Ukon tilalle.

Ja hitsi Ukko on hieno! Sillä taas (varmaan ainakin osin silmänkäytöstä johtuen) kontrolli lampaisiin riittää etäisyydenkin päästä eikä sen tarvi paljoa liikkua, että kertoo lampaille ettei mistään oikein voi tulla ohi. Mun ohi (eli yli) käveleminen loppui siihen ja Ukko painosti lampaat hienosti häkkiin. Siinä on tosiaan varmasti osin se silmänkäyttö jolla Ukko pystyy hallitsemaan lampaita, mutta myös se kropan käyttö ja miten viestii sillä lampaille. Jonaksen kommenttia mukaillen: he moves like he means it. Ja lampaat tottelee. ;)

Ukko on kehittynyt ihan huimasti. Siitä on tullut esiin toi suurta vahvuutta, tyyntä rauhallisuutta, mutta tarpeen tullen se myös tekee selväksi että sitä totellaan. Jos joskus oli aika, kun lampaat herkästi käveli Ukosta yli, niin nyt sellaisesta ei ole tietoakaan. On se kyllä hieno koira. :) Jos vaan yhteistyö saataisiin samalle tasolle kun Ukon työskentely silloin, kun se saa tehdä itsenäisiä ratkaisuja, niin sitten saataisiin varmasti hienoja kisasuorituksiakin. Siinä on vaan se, että vielä aika ajoin yhteys hieman pätkii... ;)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Voihan kepit!: Jerikon jäljet 5 ja 6, Ukon jälki nro 3

Nyt on kyllä lähtenyt jälkitreenit käyntiin keppien osalta niin surkeasti ettei koskaan ole näin montaa jälkeä ajettu putkeen näin huonolla keppisaldolla. Usko meinaa loppua.

Lauantaina Ilona tallasi Jerikolle jäljen ja mä Ukolle. Ukon jälki oli 650m pitkä, ihan simppeli jälki. Jerikon jälki oli kai jotain n. 800m ja siinä oli useampi piikkikulma ja loppusuora tuli lähelle näitä piikkien kärkiä. Unohdin laittaa sports trackerin päälle niin en saanut siitä nyt piirrosta.

Ensin Ukko ajoi oman jälkensä. Janalta jälki lähti vasemmalle, Ukko eteni vauhdikkaasti, mutta vähän kaarsi, nosti sitte jäljen ja lähti muistaakseni heti oikein. Ekalla suoralla oli kaksi keppiä, joista eka nousi hienosti, mutta toinen jäi nousematta. Ja niin jäi viideskin keppi ja kuudeskin meinasi jäädä, Ukko vaan kaahasi yli. Tai itse asiassa se ei edes kaahannut mitenään hirveän lujaa, mutta ei vaan nostanut keppejä. :(

Sitten Jerikon jäljelle. Jälki lähti niinikään janalta vasemmalle, jälki ehkä 35 m päässä tai hieman syvemmälläkin. Jeriko eteni hienosti, nosti jäljen hienosti ja oli jo lähdössä oikeaan suuntaan, mutta sitten piti kuitenkin vähän sitä takajälkeä tarkastaa ennen kuin oli varma. Alkuun oli kolme keppiä tosi lyhyillä välimatkoilla. Kepit siis taas merkattu. Eka olis jäänyt, tokan ilmaisi ihan iloisesti, mutta sitten olis taas kolmas jäänyt. Muut Jeriko ilmaisi hyvin ja bonuksea Ilonan pudottaman merkin. Jeriko jäljesti taas todella hyvin, tarkasti ja keskittyneesti ja teki kulmat hienosti eikä edes meinannut piikeissä harhaantua loppusuoralle vaikka se oli siinä itse asiassa ihan 5-10 metrin päässä kun takastullessa näki missä mentiin. Jäljestää upeasti, mutta kepit ei nouse. Laiha lohtu.

Tänään sitten Jerikolle taas jälki, pituutta 1,5 km. Kepit hyvin tasaisilla väleillä 200-300m. Jana oli nyt superpitkä, jälki oli varmaan siellä 40 metrissä. Jeriko eteni hyvin, puolessa välissä otti sivulle, mutta sitten jatkoi siitä taas suoraan ja palasi hetken päästä takaisin suoralle janalinjalle. Jälki lähti oikealle ja Jeriko melko reippaasti vasemmalle takajäljelle. Sitten kun se itse tajusi vaihtaa suunnan kehuin ja annoin sen muuten tehdä koko ajan itsenäisesti.

Jäljestys oli taas aivan huikean hyvää ja tarkkaa. Jeriko otti kulmat hienosti, ojan ylityksiä tuli melko paljon ja niissä Jeriko ei arvaillut nyt ollenkaan mun ylityspaikkaa vaan todella haisteli sen ja meni tismalleen siitä mistä mä olin mennyt. Yhden kaatuneen puunrungon jälkeen tein heti suoran kulman ja senkin Jeriko otti ilman yhtään harha-askelta. Jäljestys olis niin upeeta, että ekan kepin noustua olin lähes varma, että nyt se nostaa kaikki. Mietin jo kuinka sitä juhlisin ja hehkuttaisin (multa tulee tää positiivinen mentaaliharjoittelu ihan luonnostaan ;)).

Mutta kuinkas kävikään. Ensimmäinen piikkikulma oli hankala, Jeriko tuli sen jotenkin jäljen sivussa ja pääsi jäljelle takaisin vasta juuri ennen keppiä ja ajoi sitten siitä yli. Olisi tietty ollut ihan mahkut se huomata ja ilmaista, mutta kai se jäi kun oli niin keskittynyt hakeutumaan takaisin jäljelle. Keppi oli siis piikin kärjestä ehkä 40 m päässä. Täytyy myöntää, että otti koville. Kutsuin Jerikon takaisin, iloittiin kepistä, leikittiin ja Jeriko sai ruokaa. Sitten jatkettiin ja loppujälki meni itse asiassa tosi hyvin. Jeriko nosti kaikki muut kepit ja jäljesti kyllä aivan huippuhyvin. Tämähän meni kuitenkin kauden tasoon nähden aikas hyvin, kun "vain" yksi keppi olisi jäänyt...


Todella meinaa usko loppua. En tajua miten tää nyt näin paskasti menee. Usko meinaa loppua. Onko sittenkin tyhmä ajatus näyttää jääneet kepit Jerikolle ja silti iloita niistä? Kuinka pitkälle mun näyttelijänlahjat riittää, kun oikeasti tekisi mieli tukistaa? Sanoin tossa juuri kaverille ennen tätä jälkeä, että ehkä viisi jälkeä pystyn vielä ajamaan näin, mutta sitten ei enää oma pää kestä.

Mitä me siis sitten tehtäis asialle? Mitä on aiemmin tehty? Ihan tosi pitkään alkuun en reagoinut mitenkään jääneisiin keppeihin, ne jäi sitten sinne. Keppejä jäi aina silloin tällöin ja yleensä yksi. Kokeissa tuppasi jäämään aina se yksi vaikka treeneissä nostikin usein kaikkia ja sen vuoksi päätin tehdä asialle jotain. Aloin vähän huomauttamaan niistä. Jotenkin osoitin kepin ja vähän toruvasti sanoin, että mitä jäi tmv ja sitten vaan jatkettiin ilman palkkaa. Tällä ei ollut oikein mitään vaikutusta. Sitten päätin, että otan Jerikon ihan kokonaan jäljeltä pois jos yksikin keppi jää. Kun on niin jälkimotivoitunut koira, niin palkkautuu koko ajan siitä kun saa jatkaa, joten tällainen negatiivinen rangaistus otettiin käyttöön ja ainakin kerran todella toteutin tämän. Seuraavalla jäljellä Jeriko taisi nostaa kaikki kepit.

Mutta sitten tosiaan luin jälki-artikkelin Palveluskoirat -lehdestä ja rupesin miettimään, että olishan se parempi että kepit olisi aina positiivinen asia, kun se keppimotivaatio on vähän veitsen terällä. Ja nyt siis tämä kausi aloitettu tällä ja paskasti menee. En sano, että se olisi tämän systeemin syy, ei se olisi ainakaan ekoihin jälkiin vielä ehtinyt vaikuttaakaan, mutta jos ei pian ala positiviinen vaikutus näkymään keppien nousemisena, niin sitten loppuu kyllä mun usko ja luulen palaavani siihen, että jäljestys loppuu yliajettuun keppiin. Toivotaan ettei siihen tarvitse mennä, koska a) Jerikon jäljestämistä on niin kiva seurata kun se on niin taitava b) keskeltä metsää onkin sitten tosi kiva rämpiä pois silleen että koira ei saa mennä enää jäljelle...

Pitäis tehdä oma päivitys paimennusjutuista, mutta en nyt jaksa. Paimennusta on siis treenailtu ja perjantaina ja sunnuntaina sain Mustinkin tänne treenattavaksi. Vähän tarvi tuntumaa hakea, mutta on se kyllä kiva paimen ja hyvä siitä tulee kun vaan nyt saadaan tiiviimpi treenitahti tälle kesälle. :) Peruskuljetusta aidalla otettiin ja siinä Musti todella voimakkaasti haluaa aina siirtyä pysäyttämään laumaa joten tätä jouduttiin vähän vääntämään. Poispäinajossa sama homma ja liinan kanssa sitä tehtiin tänään. Alkoi kyllä ihan kivasti toimimaan. Sitten kaaria aidalla niin, että homma pysyi rauhallisena ja tässäkin alkoi kyllä löytymään harmonia. :) Musti on kyllä niin paljon vilkkaampi ja nopeampi kuin omat koirat ja sen lisäksi pehmeämpi ja herkästi liiasta paineesta lähtisi juoksemaan alta pois, niin täytyy itse olla kieli keskellä suuta.

Ukon ja Jerikon kanssa on tehty samaa ajoa musta etäällä ja aina vaan paremmin sujuu, Jerikon kanssa voi ajattaa lampaita jo tosi kaukana ja enemmän haittaa maaston esteen (lue: laajennetulla laitumella vielä olevat hakkuujätekasat) kuin itse etäisyys. Ukollakin etäisyys alkaa kasvamaan. Ukosta olen kyllä ollut erityisen ylpeä. Se on niin huikean hieno käsittelemään lampaita ja nyt varsinkin karitsoiden ja niiden emä-lampaiden kanssa tää on noussut tosi hienosti esiin. Koko porukkaa siirtäessä Ukko huomioi todella hienosti karitsatkin ja hellästi mutta varmasti ottaa nekin mukaan porukkaan. Oikeastaan karitsat ei ole edes päässyt tekemään mitään karitsamaisia hassutuksia, kun Ukko on vienyt niitä niin varmoin ottein. :)

Sitten treenilampaita karitsoineista uuhista ja karuista erottaessa Ukko on myös koira paikallaan. Sisätila luo omat haasteensa ja paineensa kaikille osapuolille ja kerran toinen noista uuhista Ukkoa pukkasikin (ehkä eka kerta kun treeniporukkaa erottelin..?). Ukko ei siitä ollut millänsäkään eikä ole sitä muistellut jälkikäteenkään. Ukko on alkanut oppimaan käskyllä jättämään karitsoineet tai sitten jos en erikseen käske tulemaaan niistä ohi ja ottamaan vain muita, niin ottaa nekin. Ja jälleen niin tyynen rauhallisesti painostaa, mutta ei ärsytä. Pari kertaa on nyt käynyt niin, että toinen näistä karitsoineista uuhista on jäänyt jumittamaan ja mennyt sitten ihan nenä kiinni Ukkoon katsomaan, että mitä haluat. Ukolla pokka pitää huikean hyvin, ei väistä tippaakaan, mutta ei myöskään hätiköi puremaan, vaan ihan vaan on jatkanut rauhallista painostamistaan ja uuhi on molemmilla kerroilla sitten päättänyt, että parempi vaan totella. :) Eija Ukkoa kuvaili Malmön reissulla, että se on diplomaatti (muiden koirien kanssa). Ukko on sitä, mutta Ukko osaa olla myös hyvin päättäväinen diplomaatti ja osaa saada oman tahtonsa läpi. ;)

Lopuksi vielä kuvia keväästä ja lampaista, kun karitsatkin on päässyt ulos laiduntamaan. :)




Tähän on NIIIIIN mukava rapsuttaa kylkeä..


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Paimennusta, Jerikon jäljet nro 3 ja 4, Ukon jälki nro 2

Taas on menty. Tänä kesänä ajattelin kerätä muistiin sitä kuinka monta jälkeä on tehty ja teen sen nyt tylsästi otsikoissa. Lauantaina meillä kävi sukulaiskoiria ja in-law -sukulaisia paimentamassa. Porukka oli siis Muttaburran jengiä pääasiassa, mutta mukana oli myös Elina Ukon serkun Nokin kanssa sekä serkun pojan Hiilen kanssa. Siinä on muuten komea bordercollie, täytyy sanoa. ;) Paimennustreenien vetämisen jälkeen Johanna ja Jaana lähti tekemään vielä jälkeä mun kanssa; Jaana tallasi jäljen Ukolle (n. 700m muistaakseni?) ja Johanna Jerikolle (n. 1km?). Ukon jälki vanheni tunnin ja Jerikon kaksi.

Ukko nosti janalla takajäljen, mutta muuten janalla eteneminen meni hyvin. Ekan kepin jälkeen tuli vähän ylimääräisiä pyörähdyksiä ja silmukkakin, kun Ukko ilmeisesti eksyi tuoreelle peuran jäljelle hetkeksi. Nopeasti kyllä löysi sitten takaisin oikealle jäljelle, mutta kakkoskeppi jäi siinä hötäkässä. Loput kepit nousi kivasti. :)

Jeriko taisi nostaa myös takajäljen jos en ihan väärin muista. Jäljesti kyllä kivasti ja nosti keppejä nyt ihan mielellään, mutta yksi keppi jäi, kun Jeriko kiersi risukasan sen sijaan että olisi mennyt läpi. Harmittaa kyllä kun tuollaisiin pikku hairahduksiin/laiskotteluun jää keppejä..

Maanantaina oli Jerikon agilitytreenit. Valmis rata oli aikamoista kiemuraa, mutta onneksi ei aina ole pakko tehdä suunnitellun radan mukaan vaan voi myös muokata rataa koiralleen reilummaksi. ;) Alkua siis vähän muokkasin, mutta muuten mentiin kyllä ihan suunnitelman mukaan ja kivasti meni. Tänään Ukon kanssa tehtiin samaa rataa ja Ukkohan paahtoi menemään ihan hurjaa vauhtia!! :)

Tiistaina käytiin jälkimetsässä Liisa-Idan kanssa. LI tallasi jäljen Jerikolle ja minä Kidelle, Ukolle ei nyt tehty jälkeä. Kun LI:llä ei toiminut kännykässä verkko eikä näin ollen sports tracker, venyi Jerikon jälki 2 km pituiseksi. Jälki ei ollut myöskään helpoimmasta päästä siinä mielessä, että yhdessä kohtaa mentiin tosi ryteikköisen kaadetun nuoren koivikon läpi ja sitten toisessa kohtaa käytännössä vedessä kelluvan kuusikon hakkuujätteen läpi. Näiden lisäksi maastossa kulki hirven jälkiä ristiin rastiin, ja jälkeä tallatessa LI oli nähnyt kaksi metsoa ja kaksi hirveä.. Ihan hyvin häiriötä. ;) Jerikoa ei nämä näyttänyt ollenkaan häiritsevän ja omaan tuttuun tyyliinsä jäljesti itsevarmasti ja tarkastikin, ja nosti keppejä iloisesti. Kuitenkin kävi taas yksi kämmi, kun ylitettiin ties kuinka monetta vesiojaa ja Jeriko otti ylityksen vähän jäljen sivusta ja palasti jäljelle viistosti, jolloin ojan jälkeen rinteessa oleva keppi jäi. Voi harmin harmi. :( Mutta hienosti Jeriko kyllä jäljesti koko pitkän matkan, joten kyllä tuohon treeniin on pakko olla tyytyväinen.

Paimennusta ollaan myös treenailtu, lähinnä sitä poispäinajoa etäisyyden kasvun kanssa. Tossa kun on erotellut treenilampaita aina karitsallisista uuhista treeniä varten, on Ukko ollut oiva apu. Siitä on tullut todella itsevarma, mutta kuitenkin tosi kohtelias lampaita kohtaan, se ei hermostuta niitä turhaan, mutta ei tekee pyydetyt asiat vahvasti. Olen niin ylpeä. :)


Treenit siis jatkuu. Kunnon kevättä odotellessa. Nyt on taas ollut niin kylmää ja räntääkin tullut, että kaipaisi jo niitä kunnon lämpimiä kevätpäiviä..

torstai 14. huhtikuuta 2016

Talkoilua ja treeniä

Ihan ensimmäisenä kiitos taas kaikille jotka on ollut auttamassa meidän laidunlaajennuksen siivoustalkoissa, erityisesti tässä kiitos Nassu ja kiitos Ilona. :)

Maanantaina Jerikon kanssa agilitytreeneissä tehtiin aika vaikeaa rataa. Ei mennyt ihan nollana läpi. ;) Hauskaa silti oli. Paimennusta on nyt alettu treenaamaan niin, että otan muut erilleen karitsoineista uuhista ja samalla saan tilaisuuden antaa niille lisää kauraa, koska ne on muita laihempia tietenkin imetyksestä johtuen. Karitsat kasvaa hienosti ja on reippaita tapauksia, on jo ängenneet aikuistenkin kanssa samoille kauraämpäreille vaikka niillä olis omakin karitsakammarissa. :)


Ollaan treenailtu pieniä flänkkejä poispäinajossa ja sitten myös tasapainossa molemmilla koirilla. Ukolla selkeästi erityisesti noi tasapainon yli tehdyt pienet flänkit on hankalia, poispäinajossa sujuu muuten hienosti mutta vähän meinaa ahtaaksi mennä, joten olen joutunut niihin puuttumaan. Mutta hyvää treeniä siis.

Jerikolla sen sijaan varsinkin musta kaukana tehdyt flänkit meinaa venyä liian laajoiksi hakukaarimaisiksi. Se irrottaa lampaista kokonaan ja lähtii jonnekin maailman ääriin. Tähän on jotenkin vaikea puuttua, mutta olen pysäyttänyt ja käskenyt ajamaan ja siitä ottanut uudelleen, jolla on kyllä korjannutkin. Jeriko on nyt kaiken kaikkiaan ohjaantunut tosi hyvin kaukana, mikä lupaa tietty hyvää. :)

Keskiviikkona jäi agilitytreenit väliin, kun jatkettiin hakkuujätteen raivaamista laitumen laajennusalueelta. Nassu tuli auttamaan ja Milo tuli mukaan. Koirat sai juosta vapaana, tosin Ukko päätti kokkojen sytyttelyn yhteydessä poistua kotiovelle odottamaan, että kamalan hajuinen touhu loppuu. Se ei vaan tykkää noista polttohommista, vaikka välillä on ihan rennosti siellä myös paikalla. Tänään Ilona tuli auttamaan Kiri ja Milli mukanaan. Ukko ei jälleen halunnut osallistua.

Laidunsiivousten jälkeen käytiin lenkillä ja mentiin sitten tottistelemaan SDP:lle. Jerikolle ekalla vuorolla pk-hyppyä 6-6-9 sarjan osana. Korkeudet 80-85-90-90-85. Jeriko ottaa edelleen apuaskeleen tuohon 9 väliin, mutta eilen kun kokeilin lyhentää sitä väliä 8,5 jalkaan, niin Jeriko alkoi jarruttamaan jo edeltävällä sarjalla, joten se ei toimi. Hyppääminen oli kuitenkin kohtuullisen vaivattoman näköistä ja ojensi takajalkojakin kivasti. Joissain hypyissä selkä oli ehkä aavistuksen notkolla ja alastulon saisi malttaa ottaa paremmin etujaloillaan eikä kiirehtiä takajalkoja alle, mutta muuten olen tosi tyytyväinen. :)



Yksi asia mitä voisin toki kokeilla, olisi edeltävän sarjan välien kaventaminen 5 jalkaan, koska Jeriko tuntuu ehkä hieman jäävän "jälkeen" ennen 9 väliä, jonka vuoksi toi lisäaskel onkin ihan paikallaan.. Hidastetusta kuvasti havaitsee yllättäviä asioita.

Ukolle tehtiin häiriötreeniä ja hienosti kesti. Siis vilkuili välillä kyllä Ilonaa, mutta tsemppasi hienosti eikä ahdistunut häiriöstä eikä mun suullisesta korjauksesta (tiukempi "sivu" tmv) jos vilkaisi. Tehtiin häiriötä perusasennossa ja seuraamisessa ja seuraaminen sujui hienosti. :)

Toisella vuorolla Jerikollekin häiriötreeniä, mutta se on sellainen konkari, että turha sitä on kauheasti yrittää häiritä, kun se vaan tapittaa mua. ;) Tehtiin sitten vähän seuraamista ja Ilonalta sain hyvän vinkin tehdä mutkittelevaa seuraamista, ettei Jeriko pääsis alkaa poikittamaan. Vasemmalle käännöksiä on toki tehtykin, mutta ei koskaan tuollaista mutkaa, mutta Jeriko oli heti skarppina mukana, pysyi tiiviinä ja oikeassa asennossa. Vire oli ihan napakymppi, innokas, mutta tasapainoinen. :)

Ukolle toisella vuorolla noutoa johon on tullut hurjasti lisää vauhtia ja asennetta, ja luoksetuloa. Edessä loppuasennot välillä vähän vinoja, mutta en noista jaksa ihan hirveästi nillittää. Asenne Ukollakin oli ihan rock. ;) Olipa kiva kyllä pitkästä aikaa tottistella seurassa, kiitos Ilona! :)

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Jerikon kauden jälki nro 2

Huh huh mikä viikonloppu! Tässä on tosiaan lampaita keritty ja sitten raahattu hakkuujätteitä kasoille ja poltettu pois laitumen laajennusalueelta. Taitaa kuitenkin lampaiden kerintä viedä voiton siinä, kumpi on rankempi homma, sen verran jumiin veti takareidet, pakarat ja jalkojen lihakset ylipäätään. On se aikamoista, mutta kaipa siihenkin treenaantuu.

Tänään jaksoin vielä käydä tallaamassa Jerikolle jäljen laiduntalkoiden jälkeen. Ukolle en nyt tehnyt, kun se teki niin hienosti viimeksi ja Ukko kuitenkin herkemmin väsyy tiheällä treenitahdilla kuin Jeriko. Jerikolle nyt sitten toinen 1,4 km jälki. Tällä seuraan nyt kokeneelta kasvattajalta saamaani neuvoa, että miten pitäis treenata koiraa, joka on pohjattoman jälkimotivoitunut, mutta keppejä jää. Eli paljon pitkiä jälkiä. Tein jäljen tohon ihan omilta nurkilta lähtemään, mutta en jotenkin tuonne ollut aiemmin hoksannut tehdä kun maasto ei tielle näytä niin hyvältä. Kuitenkin kun lähtee syvemmälle niin metsä muuttui tosi kivaksi.

Jälkeä tallatessa mokasin taas. Maasto oli nyt siis uusi ja olis pitänyt alunperin uskaltaa ottaa syvyyttä metsään vielä enemmän, sports tracker myös tuntui tosi epätarkalta. (aikamoinen huippuvauhti mulla noin jalkaisin esimerkiksi.. ;)) Niinpä 900 metrin kohdalla tuli vähän pohdintaa, että miten saan loput sadat metrin mahtumaan. Menin sitten tien yli, tien toisella puolella ensin ajattelin lähteä vasemmalle (omia maita kohti), mutta sitten päätinkin mennä linjan ali oikealle. Jäljen tallaamisen jälkeen tajusin, että sittenhän mun piti mennä tietä pitkin kohti kotia eli yli mun juuri tallaamani jäljen. Tälle mun itse tekemälle harhalle ja oikealle jäljelle tuli ajassa eroa varmaan noin 10-15 minuuttia. Hupsis. Mutta olen kyllä kuullut, että esim. NOM:eissa joskus ollut ihan oikeasti jäljellä silmukka, joten olen kyllä miettinyt aiemminkin, että pitäiskö tuollaista treenata.. ;)


Jana melko lyhyt nyt (ykkösluokan tasoa) ja lähti oikealle, vähän mutkitellen itse asiassa heti alkuun, kun jälki oli rinteessä ja väistelin esteitä. Jeriko eteni hienosti ja nappasi jäljen heti oikeaan suuntaan (edellinen jälki lähti vasemmalle ja tää on nyt selkeää parannusta viime kauteen, että molemmat suunnat onnistuu!) ja olin nyt ihan hiljaa etten vahvista sitä, että Jeriko odottaisi multa kuittausta oikeasta suunnasta. Eka keppi oli heti 50 metrin päässä janalta ja tästä Jeriko ajoi yli. Kutsuin iloisesti takaisin ja kun Jeriko itse nosti kepin iloitsin ja palkkasin kuin Jeriko olisi itse sen ilmaissut. Sitten mentiin pieni soinen pätkä ja siitä kulma. Liukastelin aika pahasti yhdessä jäisessä kohdalla jossa oli vielä vettä päällä, kolautin polven ja housut kastui. Jeriko ei tietenkään vilkaissutkaaan taaksepäin ja mä lähdin hammasta purren perään. Toinen keppi oli noin 350 metrissä kaatuneen puunrungon jälkeen (aiemmin Jerikolla tällaiset on saattanut jäädä), mutta ilmaisi hienosti. :)

Lisäksi jäljellä oli usemmassakin kohtaa hirven jälkiä jotka ei Jerikoa haitanneet niin kuin ei ole ennenkään haitannut, vaikka nyt lenkeillä onkin ollut hirven jäljistä kiinnostunut. Mutta se olikin eri, kun nyt oltiin töissä. ;) Tien ylityskohdalla oli toki mun tän päiväisen tuoreen harhan lisäksi 2 päivää vanhaa omaa harhaa, kun mulla on tapana käydä siellä arkiaamuisin lenkillä, ja päivällä siellä ainakin joku ajeli mopolla tmv äänen perusteella, en tiedä miten muuten oli liikuttu. Jeriko ylitti tien ensin suoraan ja aattelin, että eikö noteerannut mun harhaa ollenkaan. Sitten se kääntyikin äkkiä takaisin tajutessaan, että "hei, mitäs tossa oli". Itse seisoin hiljaa liina löysällä ja annoin Jerikon tehdä oman ratkaisunsa. Hastoi syvään ja hartaasti yhden harhan askeleen ja totesi sitten, että "ei se tämä ole" ja palasi oikealle jäljelle. :)

Ensimmäistä keppiä lukuunottamatta kaikki kepit nousi hienosti ja leikittiin ja iloittiin kepeistä, ja Jeriko vaikutti tyytyväiseltä. :) Jäljestys oli tarkkaa ja itsevarmaa, hitsi toi Jerikon asenne on niin rock. :) Mun kunkku. :))

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Metsässä vietettyjä tunteja = parasta

Nyt on PK-kausi polkaistu kunnolla käyntiin maastotreenien osalta ja tunteja metsässä on tällä viikolla kulunut taas ihan kiitettävästi. Ihanaa kun valoa riittää vielä töidenkin jälkeen, joka mahdollistaa PK-lajien harrastamisen. IHANAA!

Tiistaina meillä oli hakutreenit. Tehtiin lyhyt rata uuteen maastoon, keskilinja sähkölinjan alla, vasemmalla puolella hyvin selkeää metsää ja oikealla vähän tiheämpään ja alaspäin laskevaa. Maalimiehet valmiina, avut olisi pitänyt ottaa nyt uudessa maastossa, koska pistot vasemmalle helpompaan maastoon kääntyi vähän liian aikaisin. Tuuli ehkä silleen avoimella, että Jeriko sen vuoksi kaarsi. Molemmille puolelle kolme pistoa ja vasemmalle joudun kaksi lähetystä uusimaan, että sain uppoamaan kunnolla suoraan taakse. Hyvin Jeriko kyllä ottaa korjauksen. Ilmaisu ei ollut ihan yhtä hyvää kuin viimeksi kenttätreeneissä, pikkasen taas häiriintyi mun lähestymisestä. Mutta ihan jees treenimäärään nähden. Tulin aina viereen ja annettiin Jerikon jatkaa haukkua jonkin aikaa sen jälkeen. Jerikosta on kyllä tullut ilmaisussa vähän röyhkeämpi, menee kyllä maahan, mutta nyt näyttäisi hakeutuvan aika kiinni maalimiehiin. Ei nyt päälle tai mitään kiellettyä (ainakaan mun tietääkseni), mutta täytyy pitää silmällä. On se sellainen pikku porsas. ;)

Hakutreenin jälkeen tehtiin esineruututreeni. Jerikolle tää suoraan hakuradan jälkeen, mutta hyvin vaihtoi moodia ja nosti nopeasti kolme esinettä. :) Ukko pääsi ihan lopuksi vielä tekemään oman treenin. Odottelu tien varressa vähän venyi, mutta oli kyllä upeaa kun Ukko ei väsähtänyt/latistunut/paineistunut, vaan päinvastoin alkoi komentamaan mua ja nostatti itseään. :) Esineruudussa Ukko teki todella vauhdikkasti ja voimakkaasti, tykkäsin! Välillä Ukko on aiemmin tehnyt vähän verkkaiseen tyyliin esineruutua, joten tää oli ilo huomata. Mulle se tekemisen ilme on niin tärkeä. :)

Keskiviikkona käytiin lenkillä Ilonan kanssa ja tehtiin samalla esineruutu. Nyt myös kolme esinettä, mutta nyt Ukko ei nähnyt esineiden vientiä. Yksi oikeassa takakulmassa, toinen vasemmassa takakulmassa ja kolmas vasemmalla edessä. Olisko nyt johtunut siitä, ettei nähnyt esineiden vientiä, että vire oli sitten vähän matalampi. Eka esine nousi ihan kivasti, toinen pienellä etsinnällä, mutta vasempaan takakulmaan ei meinannut upota millään kunnolla. Kävelin pidemmälle ruutuun, mutta Ukko ei vaan uponnut ja vaikka etsikin sinänsä, niin työskentely ei nyt kyllä ollut ihan sitä mitä haluan. Olin jo melkein ottamassa Ukon kiinni, menossa näyttämään takaesineen ja viemässä pois, mutta sitten Ukko alkoi saamaan hajua ja alkoi kunnolla tarkemtamaan, joten siitä en halunnut "rankaista".

Jeriko sitten tuli, upposi tikkusuoraan oikeaan takakulmaan ja nappasi pienen pallon sieltä ennen kuin ehti kissaa sanoa. Samoin upposi sinne vasempaan takakkulmaan ja toi heti esineen, mutta vasen etuesine oli aika hankala, kesti tovi ennen kuin löytyi.

Illalla oli vielä Ukon agilitytreenit joissa keskityttiin nyt pääasiassa juoksu-A:n muisteluun ilman pumpperia. Ukko koko ajan aktiivisesti muutti suoritustaan jos ei palkannut ja tekeminen parani, joten eiköhän me löydetä vielä se oikea tapa tehdä. :)

Torstaina tehtiin pelkkä lenkki Tean kanssa ja mä nikkaroin karitsakammarin pikkuisille. Tosin vanhemmat pikkuiset tuntuu olevan sitä mieltä, että ne on niin isoja että voi ihan hyvin syödä isojen kanssa samasta. ;)


Mä oon jo iso tyttö
Tänään aloin harjoittelemaan keritsemistä ensimmäistä kertaa, kun olin saanut nyt keritsimen hankittua. On toi kyllä hyvä laite. Ei mennyt itse asiassa ihan kauhean kauaa ja jälkikin oli ihan hyvää, ekan kohdalla vähän huonompaa ja muutama ihan pieni haava tuli, mutta sitten aloin pääsemään jyvälle ja jälkikin oli ihan hyvää. Kolme ehdin tänään keritä, ja kyllä noi selvästi keritsemisestä villiintyi ja virkistyi. :) Mutta on se rankkaa puuhaa, hiki tuli ja reidet meni ihan hapoille lampaiden tukemisesta. 1/3 tehty.


Sitten käytiin vielä tekemässä kauden ekat jäljet Johannan ja Kinnan kanssa. Johanna tallasi 1,4 km jäljen Jerikolle ja itse talloin jäljet Kinnalle ja Ukolle, Ukon jälki 600m. Molemmilla pojilla 6 keppiä. Aikataulutuksen vuoksi Ukon jälki vanheni vain 50 minuuttia, mutta ihan hyvä näin ekaksi vähän helpompi tehdäkin. Sanoin Johannalle etukäteen, että ei se oikein janaa osaa, mutta kylläpä tekikin hienosti ihan 1-luokan tasoisen janan ja hienosti nosti jäljen oikealle (eli oikeaan suuntaan). Sitten Ukko jäljesti vauhdikkaasti, mutta aikaisempaan nähden jopa rauhallisemmin ja hyvin tarkasti kyllä. Kakkoskepin jälkeen nousi vähän vauhti ja pikkasen tuli epätarkkuutta, epäilin jo että olisi yksi keppi jäänyt, mutta eipä ollutkaan. Kaikki kepit nousi ja lyhyen kaahotuksen jälkeen Ukko taas tarkensi hyvin jäljen päälle. :)

Jerikon jälki vanheni 2 tuntia. Jana oli upea! Pitkä jana jonka päässä jälki oli, Jeriko eteni tikkusuoraan vaikka joutui jonkun kiven väistämäänkin, niin korjasi sitten heti taas suoralle linjalle. Nosti hyvin jäljen oikeaan suuntaan (vasempaan). Alkuun jäljestys oli aika vauhdikasta vaikka tarkalta näyttikin, mutta eka keppi jäi. Sitten Jeriko nosti keppejä hyvin ja palkkasin ja haukutin kepeistä, josta Jeriko tuntui tykkäävän. Johannan sanoin Jeriko huokui itsevarmuutta ja röyhkeyttä ja se oli kyllä ihan totta. Henkselitkin paukkui aika kovaa. :D Vitoskepin läheisyydessä Jeriko selvästi merkkasi jotain, mutta jatkoi sitten matkaa enkä nähnyt siinä mitään, mutta jossain siinä tuntumassa keppi oli ollut ja Jeriko ajoi yli. Hyi hyi, possupoika. ;) Viimeisen kepin malttoi taas nostaa. Kahden kepin jääminen oli kyllä aika huono juttu, mutta toisaalta eka jälki ja tuota haukuttamista ei ehditty viime kesänäkään tehdä montaa kertaa ja uskon kyllä, että toi ilmaisu asia saadaan kuntoon. Nyt Jeriko vaan vähän päästeli höyryjä. ;) Oli kyllä jäljen jälkeen niin tyytyväinen koira itseensä ettei mitään tolkkua. :DD Tästä jatketaan treenejä. :)

Ukkoa väsyttää

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Viimeinen kurssipäivä ja muistilistaa

Tänään oli Jonaksen kurssin viimeinen päivä. Aloitettiin aamulla aikaisin, jotta ehdittiin sitten lähteä ajamaan kohti Tukholmaa ja iltalaivaa. Ukko oli tänään jo aivan selvästi väsynyt. Virheitä tuli enemmän kuin edellisinä päivinä ja jouduin kuitenkin Ukkoa niistä korjaamaan jotta en lipsu koulutuksessa. Hieman pahalta se tuntui kyllä koiran puolesta, toivoin koko ajan, että se jaksaisi vähän paremmin yrittää, jotta ei joutuisi korjaamaan. Eikä se nyt pelkkää korjaamista ollutkaan, että pääsin kehumaankin ja hienosti Ukko sinnitteli selvästä väsymyksestä huolimatta.

Tehtiin lyhyitä sisäflänkkejä poispäinajossa ja sitten lyhyitä flänkkejä yli tasapainon eli noin kello 10-2. Tätä treeniä on tarkoitus jatkaa sitten kotonakin, eli paljon poispäin ajoa ja siinä flänkkäämistä ja etäisyyden kasvattamista asteittain. Ja sitten väliin myös tasapainoon pyöräyttämistä ja siellä flänkkäyttämistä ja tässä etäisyyden asteittasta kasvattamista. Ihan yksinkertainen juttu, mutta hyvä että tästäkin tuli muistutus, että mitä kannattaa tehdä. ;)

Kurssi kokonaisuudessaan oli todella antoisa. Sain aivan älyttömästi pontta treeneihin ja paljon hyviä uusia neuvoja. Ukon saamat kehut lämmitti mieltä ja loi varmuutta, että kun nyt treenaan sitä kunnolla tavoitteellisesti, niin kyllä sillä on ihan hyvät mahkut päästä kisaamaan 3-luokassa. Päätin tehdä itselleni koostetta viikonlopun annista, jotta on jotain mihin on helppo palata.

Ukon vahvuudet:
- vahva ajo, hyvä rauhallinen rytmi ja astelee painokkaasti niin, että lampaat tietää että koira on tosissaan.
- Ajotyyli sellainen, että Ukosta voi hyvällä treenillä saada hyvin itsenäisen ja pitkäjänteisen ajajan.
-  itsevarma ja rauhallinen, ei jännitä lampaita tai hermoile
- ei pure tai tee muutenkaan "typeryyksiä"
- hyväpäinen kaiken kaikkiaan. Jonas sanoi, että Ukolla on eväitä tulla hyväksi "trial dogiksi", jossa myös tästä "hyvästä päästä" on hyötyä :)

Treenattavaa:
- mun annettava Ukon tehdä itsenäisemmin ja vähennettävä kontrollia niissä osa-alueissa, missä Ukko toimii jo kriteerien mukaisesti ja treenien myötä annettava sille kaiken kaikkiaan lisää vastuuta ja luottoa. Näin Ukon vahvuudet pääsee oikeasti loistamaan.
- käskyttämisen tempo hitaammaksi!
- flänkkien loppuosan treenaaminen lyhyillä flänkeillä klo 10-2 välillä
- poispäinajoa pitkiä pätkiä lyhyillä sisäflänkeillä ja pikku hiljaa etäisyyttä kasvattaen
- poispäinajossa Ukon itsenäisen suunnan pitämisen ja tasapainottamisen vahvistaminen
- klo 12 tasapainoon "kiireesti hakeutumisen" vähentäminen, eli koiran ajatus enemmän lyhyisiin flänkkeihin, jolloin se ei kiihdytä kohti klo 12 ja supista kaaren loppua
- eri äänensävyt itsellä!
- maahanmenossa jumittamisesta korjaus "Ukko!"-herätyskäskyllä, eikä lepertelyä, kehu kun on aktiivinen
- yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen parantaminen

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Jonas kurs, dagen två

Tänään toinen treenipäivä Jonaksen kurssilla. Ukko oli selvästi pohtinut asioita ja se lähti nyt flänkeille tosi kauniisti ja pääosin teki nätisti loppuun saakka. En muuten tiedä, että missä vaiheessa tämä on tapahtunut, mutta Ukko ei nykyään pyri niin kovasti lampaiden kintereille, vaan sen voi antaa ajaa ihan ilman kontrollointia ja se pitää nätisti etäisyyden ja sopivan paineen. Jonas sanoi, että Ukolla on hyvä pää ja että kun muutamat asiat korjaa joita ei ole alunperin opetettu kunnolla, niin siitä voisi tulla oikein hyvä "trial dog". Isoissa kisoissa voi kuulemma pärjätä vaikkei olisikaan "hyväpäinen", mutta kyllä siitä apua on, että koiralla sellainen on paimennuksessa ja Ukolla kuulemma on. Ja onhan se. :)

Tänään tuli myös uusia oppeja. Ukko jumitti jossain vaiheessa maahanmenoon eikä meinannut lähteä ajoon. Näissä tilanteissahan itse yleensä houkuttelee ja kannustaa sitä etenemään pehmeällä äänellä "walkwalk" jne. Jonas sanoi, että hän kuitenkin suuttuu koiralle tällaisissa tilanteissa ja koiralle pitäisi itse asiassa laittaa painetta, että se kuuntelee ja niin nyt tehtiin sanomalla tiukasti "Ukko!". Itse asiassa myös mun muita "hei"-ärähdyksiä lähdettiin korvaamaan tiukalla "Ukko!"-herätyskomennolla, joka toimi hyvin. Jumituksessa paineen antamisessa oli kuitenkin siis ajatuksena se, että jos koiralle karjuu kun se tekee väärin ja lepertelee, kun se jumittaa, niin kumpi vahvistuu? Koirasta saa siis pahimmillaan passiivisen ja jumittavan.. Melkein on niin Ukon kanssa tehty, mutta onneksi se ei aivan pilalla ole kuitenkaan.

Äänensävyjen käyttöön kiinnitettiin nyt myös enemmän huomiota. Vaikka olen yrittänyt ja kuvitellutkin toteuttavani aika hyvin pehmeä ääni - kova ääni vaihtelua, niin ei se ole aivan täysin toteutunut. Nyt tähän siis parannusta ja tämän myötä parempaa kuuntelemista Ukolle.

Ongelma on myös se, että flänkeillä Ukko "cut corners" siellä klo 10-11 tai 1-2 kohdalla jos lampaat lähtee valumaan. Tosin tekee välillä hyvinkin ja tänään myös vetoa kohti juoksevilla lampaille teki hienon kaaren pysäyttämään. Toisella kertaa taas jumitti. Jonas pohti, että johtui ehkä siitä, että ekat nopeammin liikkuvat lampaat pakotti Ukon kiihdyttämään ja ottamaan etäisyyttä, kun taas jälkimmäiset hitaammat lampaat imi sitä sisään.

Ukolle on tullut myös vahvistettua liikaa nimenomaan kello 12 olemista ja tasapainoa siellä. Ukko siis herkästi pyrkii tähän asemaan, mutta nyt tehtiin melko pitkääkin poispäinajopätkää ilman mun muuta kontrollointia, kuin herätys "Ukko" jos meinasi valua klo 12 kohti. Tehtiin myös pieniä flänkkejä joissa pysäytin klo 8 tai 4 tietämille ja nämä meni itse asiassa todella hyvin. Ukko teki hienosti ja kuunteli stopit hyvin. Aivan liian vähän on tällaista tehty ja itse asiassa tässä on meidän päätreeniaihe jatkoon: paljon ajamista ajamista ja vielä kerran ajamista, pieniä flänkkejä ja toisaalta koiran itsenäisen tasapainottamisen vahvistamista.

Lopuksi vielä tehtiin pieni testi: noin 80 metrin hakukaari rinnettä ylös. Edellisen flänkkiharjoituksen jälkeen Jonas halusi nähdä, onko Ukko oikeasti valmis hakukaariin. Ensinnäkin tolpalle tulo oli vähän huono, kun Ukko jo siinä kiilasi mun edelle. Tämä otettiin sitten uusiksi. Hakukaaren alku oli ihan ok, mutta kello 1 kohdalla Ukko alkoi tulla sisään. Otti kyllä stopin, mutta ei pystynyt siirtymään flänkillä, vaan lähti ajamaan poikittain. Jonas selitti, että tässä on kyse itsevarmuudesta/meidän keskinäisestä luottamuksesta. Ukko ei aivan täysin luottanut, että mua kuuntelemalla homma pysyisi hallussa, joten se hallitsi laumaa vain itselleen nostamalla sen poikittain (poispäin vedosta).

Jonaksen ajatus on, että koira opetetaan ajamaan pitkiä matkoja ja ottamaan flänkkikäskyt siinä etäisyydenkin päästä. Kun koira pystyy ajamaan lammaslaumaa eri suuntiin vaikkapa 100 metrin päässä, olemaan kuulolla ja ottamaan käskyjä, niin vasta sitten se on valmis tekemään vastaavalle etäisyydelle hakukaaren. Makes sense. Tässä on siis meidän treenilistaa. :)





Piti vielä mainita, että on se kyllä myös hienoa, että koira ei ole mitenkään herkkävatsainen. Unohdin nimittäin (taas) vaihtaa ajoissa raakaruualta nappulalle reissua varten ja tehtiin sitten äkkijyrkkävaihto. Ukon maha on kuitenkin kestänyt ihan täydellisesti, on tääkin kyllä iso plussa ja tekee koiran kanssa elämisen niin helpoksi.

Ukko ja Jonaksen Tyke. Ukko antoi Tykelle tänään ensipusun ;)




Ukko pääsi Myyn kanssa myös kastamaan talviturkin

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Jonaksen kurssilla Ruotsin maalla osa 1

Keskiviikkona lähdettiin kohti Ruotsia ja Malmötä, sekä ennen kaikkea Jonas Gustafssonin paimennuskurssia. Sopivasti toinen tiineenä ollut uuhikin karitsoi juuri ennen mun lähtöä kaksi erittäin tomeraa karitsaa, joita se hoiti yhtä huolella kuin ensimmäinenkin karitsoinut uuhi, joten hyvillä mielin saattoi lähteä matkaan. :) Enempää karitsoita meille ei nyt sitten tullutkaan.


Ukko on kyllä niin helppo matkakaveri. Se ei hermostu mistään ja on rento joka paikassa. Laivamatkustaminen ei ole juttu eikä mikään niin kuin ei vieraassa paikassa yöpyminenkään. Otettiin ekinokokki-lääkitykset Ruotsin puolella ja eläinlääkärin odotustilassakin Ukko otti rennosti, mitä nyt välillä nousi lattialta heiluttelemaan häntäänsä ruotsalaisille koirille.

Majapaikkana meillä on Veberödissä sijaitseva Granelunds huoneisto, jonka jaamme Katjan ja Myyn, Päivin ja Pennin, sekä Eijan ja Tuiman ja Simin kanssa. Maisemat on upeita, lenkkimaastot hienot ja  kevät täällä paljon pidemmällä kuin Valkeakoskella sieltä lähtiessä. Asunto itsessään on myös tosi viihtyisä. :)






Läheisellä pellolla asustaa arviolta ainakin yli 50 peuran lauma, jossa on myös kaksi valkoista peuraa. Eilen tänne tullessa niihin törmättiin ekaa kertaa ja niitä katsellessa iski kiusaus lähettää Ukko hakukaarelle. Vähän kyllä mietin, että mitäköhän kaikkea kamalaa siitä voi seurata (mielessä ei kyllä käynyt, että Ukko lähtisi niiden perään jahtaamaan, mutta kaikkea muuta), mutta sitten kuitenkin annoin come bye -käskyn ja Ukko lähti heti hienolle laajalle hakukaarelle. Selvästi katsoi peuralaumaa ja joko lauman koosta johtuen tai "paimennettavien" herkkyyden aistien laajensi kaarensa vielä viereiselle pellolla. Etäisyyttä oli noin 300 metriä ja kyllähän peurat sitten lähti lujaa Ukon ollessa noin kello 10 kohdalle eikä Ukolla ollut mahkuja niitä saavuttaa eikä toki tarkoituskaan. Ukkokin tajusi, ettei niitä voi haltuun saada ja päätti käydä itse maahan siinä, missä tasapaino oli ennen kuin peurat otti hatkat. ;)




Tänään oli sitten ensimmäinen varsinainen kurssipäivä. Aloitettiin ihan perusharjoituksilla, joissa koira sai fiilistellä lampaita ja Jonas näki millainen työskentelijä kukin koira on. Ensimmäisenä Jonas sanoi Ukosta, että se on talented dog, mutta että mä kontrolloin (eli käskytän) sitä aivan liikaa. Kun Ukko sai vapauden tehdä, niin sillä on Jonaksen mielestä hyvä tasapaino ja oikein hyvä ajo. Ajossa Jonas kehui erityisesti Ukon voimaa ajossa. En ollut itse koskaan kiinnittänyt huomiotakaan tällaiseen pikku asiaan, mutta Ukko astelee etutassuillaan hyvin päättäväisesti (Jonas oikein imitoi tassujen liikettä); "he walks like he means it and the sheep get it". Erona siis siihen, että jos koira "sipsuttaa" etujaloillaan. "Confident dog"Jonaksen mielestä. :)

Ukon heikkoutena on sitten flänkkien loppuosa, joissa Ukko taittaa sisään ja lampaiden perään jos ne lähtee valumaan eikä peitä niitä kunnolla, vaan antaa sitten vähän lisävauhtia. Jos tämä osa saadaan kuntoon (tai siis kun se saadaan), niin Ukko huomaa itsekin, että sen on helpompi hallita lampaita, jolloin mun ei tarvitse (eikä pidäkään!) käskyttää sitä koko ajan, vaan se saa itsenäisesti työstää laumaa. Availtiin kaaria sitten kovilla maahanmeno-käskyillä jos tuli yhtään tiukkaan ja Ukko alkoikin vastaamaan tähän tosi hienosti ja laajentamaan flänkkien loppuosaa ja olemaan kuulolla.

Yhtenä päivän antina vielä poispäinajo, jossa myöskin koiran pitäisi pystyä työskentelemään itsenäisesti ilman jatkuvaa käskytystä. Tämä vaatisi, että koira osaisi itse pitää suunnan ja tasapainottaa ja puskea sen mukaan lampaita. Vielä Ukko ei tätä ihan osaa, mutta tänään jo nähtiin pari kertaa, kun Ukko oli lähdössä valumaan lampaiden sivulle, mutta korjasikin itse itsensä oikeaan paikkaan ja jatkoi lampaiden kuljetusta oikeaan suuntaan. Eli oivallus on tapahtumassa. :)

Lyhyesti vielä tiivistän Jonaksen ajatusta paimenkoiran koulutuksesta. Ensimmäisenä koira opetetaan kohtaamaan lampaita itsevarmana. Sitten harjoitellaan yhteistyötä ohjaajan kanssa. Sitten opetetaan käskyt, eli flänkkien suunnat, ajokäsky ja suunnan pitäminen jne. Eluksi stopilla on suuri merkitys. Sitten lähdetään harjoittelemaan nimenomaan poispäinajoa eri suuntiin ja pikku hiljaa kasvavin etäisyyksin. Kun ekat vaiheet on tehty kunnolla, on stoppien merkitys hyvin vähäinen, koska koiraa ei tarvitse pysäytellä kontrollin vuoksi, kun se itse hoitaa tehtävää niin hyvin. Hakukaaria ei varsinaisesti tarvitse harjoitellakaan ja ne otetaan mukaan vasta, kun muu koulutus on hyvin pitkällä. Tämä siis hyvin yksinkertaistettu ja lyhyt tiivistelmä siitä miten asiaa ymmärsin.

Erittäin mielenkiintoisia ajatuksia siis koulutuksesta ylipäätään ja erityisesti Ukosta. Musta tuntuu, että mä olen vasta viimeisen vuoden aikana alkanut kunnolla tuntemaan tuota koiraani ja mulle on alkanut valjeta, että sehän on tosi hieno paimenkoira. Seuraavia kahta päivää odotan todella innolla! :)