Viideltä aamulla Tuija tuli hakemaan ja lähdettiin ajamaan kohti Seinäjokea. Alkumatka sujui mukavasti, mutta Parkanon kohdilla alkoi olemaan lunta maassa ja liukasta, ja Parkanon jälkeen alkoi kunnon lumisade ja ajokeli oli aivan surkea. Vauhtia joutui tietty pudottamaan, eikä enää ollut mahdollisuuksia ehtiä näyttelypaikalle kahdeksaksi niin kuin oli ollut tarkoitus. Vielä tämän lisäksi navigaattori neuvoi meidät niin sanotusti metsään, Seinäjoen Kirkkokadun sijaan Peräseinäjoen Kirkkokadulle, vaikka Seinäjoen osoite oli hakusessa. Vasta eri katuosoitteella löytyi myös oikea paikkakunta. Kauhealla kiireellä lähdettiin sitten kohti Seinäjokea, kiertoa tuli reilu 30 kilometriä ja puolisen tuntia, Areenalle saavuttiin puoli yhdeksän maissa. Sielläkään ei ollut kunnon opasteita siitä mistä suunnasta ajetaan parkkialueelle, ja kerran väärään suuntaan ajettuamme Tuija jätti mut ja koirat hallin viereen ja lähti itse etsimään parkkipaikkaa.
Lopputulos oli sitten se, että Jerikon kanssa jouduttiin melkein suoraan kehään, vähän ehdittiin juosta harjoitukseksi, mutta yhtään ei ollut aikaa rauhoittua, mitä Jeriko olisi eniten tarvinnut. Juoksu sujui pääosin ihan ok, häntä sojotti kyllä kohti kattoa. Seisottaessa ei nakit kiinnostaneet, mutta sain sitten seisotettua itse asiassa ihan hyvin kun vaan rapsuttelin ja rauhoittelin.
Tuomarina oli Maija Henilä, todella mukava ja ystävällinen, kivasti käsitteli koiria. Tuntui tykkäävän Jerikosta kovasti, mutta harmitteli häntää. Jeriko oli EH5, arvostelu oli tosi kiva:
"Hyvin urosmainen, valpas, hyvän sukupuolileiman omaava. Kauniit tummat silmät, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, hyvä luusto (rodunomainen), pitää liikkuessaan häntää melkein selän päällä, liikkuu ok. Hieman kinnerahtaasti takaa. Erinomainen luonne."
Tuntui vielä pahoittelevan meidän sijoitusta ja sanoi vielä että "muuten aivan ihana, mutta toi häntä"... Kuulostaa melkeinpä siltä että jos oltais saatu rauhassa totuteltua ja Jeriko olisi kantanut häntäänsä alempana, olisi sijoitus voinut olla paljon parempi, olen siis tyytyväinen! :)
Hännän kantamista voi treenata, ja kun ikää ja kokemusta tulee ja kun tilanne olisi rauhallisempi, niin varmasti itsestäänkin jo laskee vähän. Kinnerahtaus taisi olla jäännettä tiistain hieronnasta, jotenkin se tällä kertaa veti Jerikon takaa jumiin. Mutta vaikka sijoitus ei ollut sinänsä hyvä, niin arvostelun laatu antoi toivetta siitä että voisi tulevaisuudessa menestyäkin. :)
Muuten reissu oli kiva ja olin Jerikosta aivan älyttömän ylpeä! Jeriko käyttäytyi hallissa aivan erinomaisen hyvin vaikka tilaa oli vähän ja muita koiria koko ajan ympärillä, ei reagoinut vaikka yksi koirakin siinä rähisi vähän kaikille ohikulkijoille, Jeriko jopa taisi sulattaa vähän senkin sydäntä, ja jos Jerikolle muristiin, Jeriko tyytyi korkeintaan vilauttamaan vähän hammasta, eikä reagoinut muuten mitenkään. Häntää heilutti vaan kaikille muille uroksille/koirille ja olisi halunnut vain tutustua. Kevythäkissään oli mainion rauhallisesti vaikka joutuikin siellä pitkään olemaan. Aivan mainiosti meni, ihana kun Jeriko osaa nykyään ottaa niin rauhallisesti eikä enää vartioi mun ympärystää. Ihana koira, olen ylpeä. <3
5 kommenttia:
Kiitos tästä päivästä vielä tätäkin kautta.
Kiitos itsellesi, hyvässä seurassa pitkä matka taittui mukavasti. :)
Nonnis, sehän meni hienosti! Ja hienoa, kuinka nätisti Jeriko käyttäytyi.
Kyllä se siitä ja tulee sekin tuomari, joka ei hännästä niin piittaa. Jos meidän Kerttu kippurahäntäkin juoksee kehässä jo häntä vähän alempana niin eiköhän se Jerikokin vielä joskus.
Joo, tämä oli hyvin tarkka hännän suhteen, ei kaikki varmasti ole noin tarkkoja. Ja uskon että voidaan harjoittelulla ja kokemuksellakin saada tuo esiintyminen paremmaksi. :)
Lähetä kommentti