torstai 28. helmikuuta 2013

Turhat jarrut pois!

Tiistaina käytiin Peltsulla hiihtämässä, tarkoituksena taas vetää niin lujaa kuin vaan jaksaa ilman mitään himmailuja, ja kaksi kierrosta. Johanna tuli hiihtämään Ukon kanssa, lähdettiin siitä peräkkäin ennen kuin kukaan muu oli ladulle ehtinyt. Pojat sai aikamoisen mekkalan aikaan lähtöön kaksistaankin, olisi voinut luulla, että siellä on enemmän koiria. Jeriko haukkui ja syöksähteli narussaan malttamattomana, Ukko kiljui ja ujelsi täyttä kurkkua, että häntä ei sitten saa jättää. Varmaan se, että ekaa kertaa pojat oli lähdössä samaan aikaan nosti myös kierroksia. :D Vellu tuli onneksi auttamaan Johannaa ja piti Ukkoa lähdössä. :) Ukko ja Johanna hiihti siis meidän perässä yhden kierroksen ja aika hyvin pysyi mukana, vähän vaan jäi meidän vauhdista. Toiselle kierrokselle lähdössäkin Jeriko vielä kiihdytti oikein, kun ohitettiin "maali", mikä oli tietty hieno juttu. Edelle oli just Taisto lähtenyt, mutta sen verran kauas, että en edes tiedä näkikö Jeriko niitä, ehkä haistoi...

Toisella kierroksella meinas pikkasen usko horjua ennen pahinta nousua, kun Jeriko kröhäisi pari kertaa. Mietin, että kehtaako sitä nousua sitten edes mennä, mutta puskettiin kuitenkin se ylös eikä Jerikokaan sitten enempää kröhinyt. Sain itse asiassa taas toisella kierroksella paremman rytmin ylämäkeen ja mentiin se aika hyvin, vaikka vähän epätoivoiselta mun kehut Jerikolle kuulostikin. :D Jeriko veti kuitenkin super hyvin! Viimeisen alamäen jälkeen Maria tuli just meistä ohi, mikä olikin tosi hyvä boosti loppusuoralle! Mainio treeni! :)  Toisaalta taas jälkikäteen mietin, että olisko sitä vieläkin enemmän voinut itsestään irti saada..? Kyllähän mä meinasi piiputtaa aika pahasti siihen mäkeenkin ja taistelin vaan eteenpäin, mutta himmasinko liikaa sen jälkeen, olisiko pitänyt edelleen vaan puskea kovemmin..? Joka tapauksessa saatiin aika johon olin ihan tyytyväinen noin Peltsulla hiihdetyksi, kun Äänekoskella ei pitäis olla sitten tollasia nousuja: keskinopeus 19,8 km/h eli keskivauhti 3:02/km, matkaa kertyi 4.59 km. Katsotaan nyt sitten sunnuntaina Haavistolla saisko itsestään vielä jotain enemmän irti. ;)

Tänään oli sitten Ylökkin agilitytreenit omatoimitreeneinä. Tuota puomin kehikkoa olen nyt miettinyt ja päätin sitten tehdä siirron, että otin kehikon puomin sivuun ja Ukolle naksuteltiin jos vaan osuu minnekään kontaktialueella, ei mitään marginaaleja. Ja kylläpä alkoikin sujua! Ukko alkoi oikeasti enemmän keskittymään puomiin ja lakkas katsomasta muhun, joka kerta osui kontaktille vaikka en nyt välttämättä ihan väittäis, että Ukko siihen olisi tähdännyt. Pääasia kuitenkin, että teki vauhdilla ja keskittyi puomiin. Ehkä se kehikko on jotenkin ollut tosiaan Ukolle vähän huono siinä kontaktialueella, se on hirveesti katsellut mua ja varmaan musta hakenut jotain apua tai varmennusta siihen, että meneekö oikein ja sitten on usein mennyt ohi koko puomista! :D Mutta siis nyt lähti mun edelläkin hienosti puomille, osui kontaktille ja hienosti teki alastuloskontaktitkin eikä vapautunut mun liikkeestä kuin pari kertaa, muuten tosi hienot nopeet alastuloskontaktitkin. Myös rengasta ja keinua Ukko teki tänään treeneissä hienosti, tosi hyvä meininki! :)

Jerikon kanssa tehtiin vauhtirataa joka äkkiseltään väsättiin. Ja vauhtia kyllä olikin taas kymmenen astetta enemmän kuin tavallisesti! Kepit oli todella nopeet ja muutenkin Jeriko paineli oikein kunnolla menemään ja silti tosi tarkasti! A:n alastuloskontaktille kerran jouduin palauttamaan kun vapautti itsensä mun persjätöstä, mutta muuten mainiot kontaktitkin. Jätin Jerikon treenin sitten ihan yhteen vuoroon, että jäi tää hyvä fiilis lauantaina kisoja varten. Upeita poikia molemmat! :)

maanantai 25. helmikuuta 2013

Kevään tuoksu

Tänään ollaan vietetty vapaapäivää harrastustouhuista. Koulusta kotiin lähtiessä oli niin mahtava sää ettei tänä talvena ole moista vielä nähtykään! Niinpä lähdettiin Tean kanssa yhdessä lenkille koirien kanssa ja kamera toki pääsi mukaan. Tässä päivän kuvasaldoa, osan kuvista ottanut Tea, osan minä itse.

Ikkunalaudalla kelpaa lepäillä auringonpaisteessa. Jos kissat saa olla ikkunalaudalla, niin miksei Ukkokin..? :D



Jerikolta on vähän pallo eiku keppi hukassa...



Joku näyttää hieman vinttikoiralta...

Joku toinen muistuttaa kummasti alligaattoria...

Mitä ihmettä tässä kuvassa oikeasti tapahtuu..? ;)







Tylsä leikki, jatketaan vaan matkaa...


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tehosunnuntai

Tänään sain nukkua pitkästä aikaa pitkään, niin pitkään ettei herätyskello ehtinyt herättää. Ukko herätti. Mutta joka tapauksessa. :D Kisoihin lähdettiin tänään, mutta maxi3:set aloitti niin myöhään, että ehti hyvin nukkua pois univelkaa. Molemmat radat oli tänään kivoja hyppis Esa Muotkan ja agilityrata Anne Huittisen. Molemmilla oli nolla taas tosi lähellä, mutta niin kaukana. Fiilis oli sika hyvä molemmilla, oikein keskityin ennalta siihen, että nostatan Jerikoa ja annoin sen haukkua ennen lähtöäkin jotta vähän nousisi siitä. Hyvin kuitenkin sitten Jeriko hiljenee lähtöön odottamaan. On se niin kiltti. :)

Ekana oli hyppis. Lähdössä tuli pieni odottelu, kun olin jo asettunut valmiiksi Jerikon kanssa ja tuomari meni jotain selvittämään. Se ei kuitenkaan haitannut, koska siinä vielä nostattelin Jerikoa lisää ennen lähtöä. ;) Aivan sika hyvin lähti liikkeelle, kaikki onnistui just eikä melkein, tosi hyvä flow. Sitten pituuden jälkeen suoraan putkeen josta piti kääntyä takaisin ja menin vielä puoleen väliin putkea ottamaan vastaan. Mutta sitten unohtui näyttää ajoissa kunnolla seuraava hyppy, videolta näkee kuinka kädet on lähellä vartaloa ja niinpä Jeriko sitten sujahtikin putkeen uudelleen. Näytän siis kunnon ohjauksen hypylle vasta, kun Jeriko oli jo käytännössä putkessa. Eipä siinä sitten mitään, loppurata edelleen hyvällä fiiliksellä. Jeriko kääntyi pussin jälkeisen hypyn tosi hyvin ja nyt jätin turhat suhinat ja käskytykset kokonaan pois, kunhan ohjasin hiljaa ja hyvin meni. :) Oli kyllä tosi harmillinen hylky, Jeriko oli hieno ja meno oli hyvää! :)


Sitten agilityrata. Tämäkin oli tosi kiva rata, kivan vauhdikas ja hyvän flow'n sai tähänkin. Kaikki meni hyvin tässä putken jälkeisten hyppyjen valssitukseen asti. Alun perin ennen rataan tutustumista mediratoja katsellessa itse asiassa ihmettelin, miksi kaikki valssasivat siihen väliin. Mietin itse, että miksei vaan lähetä koiraa ensimmäiselle hypylle ja etene itse puomin ja toisen välistä ja ota koiraa päälle juoksuna oli ja siitä A:lle.. No, jotenkin päädyin kuitenkin itsekin valssaamaan ja olin siinä myöhässä, kun jäin liikaa putkelta ottamaan Jerikoa, ja rima sitten tippui. Hitsin harmillinen tämäkin. Nollalla Jeriko oli tosin kuitenkin ollut vasta viides, ylimääräisiä kaarroksia tuli kuitenkin pussilla ja varsinkin renkaalla.



Kisat sitten vähän taas venähti, mutta siitä kiitos Tamskille tällä kertaa, että kisakirjat tuli aika nopeasti ja hylättyjen ratojen kisakirjoja tuotiin ilmoittautumiseen vielä kun rata oli kesken.
Illalla sitten tietty vielä hiihtovuorolle, kuinka sitä nyt voisi väliin jättää vaikka olisikin pitkä päivä takana? ;) Mietin aluksi, että jaksaisiko sitä vetää Haaviston lenkin kahteen kertaan Jerikon kanssa, mutta toisaalta kun tavoitteena on nyt hiihtää sitä maksimivauhtia ja katsoa mitä meistä nyt saa irti, niin päätinkin jättää yhteen kierrokseen jota pidensin hieman luistelukentän parkkikselle. Sopivasti tuli varmaan itseään piiskattua, kun vähän maistui veri suussa lenkin jälkeen ja oltiin kyllä molemmat aika poikki. Toisaalta se meni aika äkkiä ohi, oliko sitten kyse siitä että on niin hyvä palautuminen, vai siitä että kuitenkin tuli vähän himmailtua. Mutta kyllä jouduin matkan varrella jo vähän mentaalikarjumaan itseäni eteenpäin. :D Ukon kanssa otettiin sitten lenkki siihen perään ja se meni kans mukavasti, sain itse asiassa jotenkin paremmin tekniikasta taas kiinni. Tarvitsenkohan mä jotenkin aina kuitenkin yhden lämmittelykierroksen, ennen kuin alkaa sujumaan..? Mäet kyllä menee paremmin Jerikon kanssa, kun veto säilyy. Mutta Ukko meni koko matkan nyt ilman hepuleita, kaksi kertaa jouduin kieltämään kun Ukko alkoi katselemaan taakseen sen näköisenä, että tekis mieli keksiä jotain muuta tekemistä, mutta Ukko jatkoi hienosti kun vaan vähän ärähdin. Itse asiassa näytti olevan parempi, kun hiihtelen Ukon perässä mahdollisimman hiljaa ja turhaa kannustamatta, Ukko pystyi paljon paremmin keskittymään hommaansa. :D

lauantai 23. helmikuuta 2013

Suoknuutin koulutuksessa

Tänään oli hieno päivä, päivä jota olen jännityksellä odottanut. ;) Ensimmäistä kertaa ikinä päästiin Suoknuutin koulutukseen ja sulateltavaa ja harjoiteltavaa jäi käteen niin paljon, etten tiedä oikein mistä päästä sitä lähtis purkamaan. :D Ensinnäkin Jaakko tuntui tykkäävän meistä ja neuvoi tosi pitkästi ja vielä senkin jälkeen, kun seuraava ryhmä tuli rataan tutustumaan. Jaakko sanoi, että tykkää mun ohjaustyylistä tosi paljon, että kuinka ohjaan rauhassa ja tyynenä kuin viilipytty enkä sinkoile minne sattuu. Ja teknisesti olen kuulemma oikein hyvä ja kuulemma näkyy, että potentiaalia olisi vielä huomattavasti parempaankin, mutta Jaakon tekemä rata oli kuulemma liian helppo (!!) meille. :D Siis, että kun mä ohjaan niin täsmällisesti ja koirat tekee niin orjallisesti mitä näytän, niin eihän siinä suuria vaikeuksia ollut.

Toisaalta olen kuitenkin vähän turhankin pedantti, varsinkin näille pojille. Vaikka luulin saavani kuulla siitä, kuinka ohjaan ja teen Jerikon kanssa eri lailla kuin Ukon kanssa, niin itse asiassa sama tilanne molempien kanssa, pojat tekee kiltisti just niin kuin mä näytän ja revittelyä sais olla vähän enemmän. Jeriko ja Ukko ovat siis molemmat kuitenkin perusluonteeltaan sen verran rauhallisia ja niin kuuliaisia, että kun mä ohjaan niin täsmällisesti ja tietyllä tavalla niiltä on aina oletettu kuuliaisuutta, niin ne myös tekee niin, vaikka näiden kanssa olisi ollut parempi alkuun saada vaan hirvee palo lajiin ja sitten vasta ohjaus ja jarrut. :D Ukon kanssa toki tähän on vähän enemmän jo pyrittykin.

Jaakko kuvaili, että ihanne tilanne on, kun kuumalla ja sähäkällä koiralla on rauhallinen ohjaaja, rauhallisilla koirilla rauhallinen ohjaaja ei taas ole niin kovin hyvä yhdistelmä, mutta vielä pahempi on jos kuumalla koiralla on sähläävä/hermostunut ohjaaja. Mun käteen siis periaatteessa sopis kaikkein parhaiten joku ruutipakkaus, joka olis valmis räjähtämään koska vaan. ;) Siksi Astrakin tuntui mun käteen niin hyvältä, kun oli niin sähäkkä agilityssä, mutta tuli tosi herkästi mun ohjaukseen ja radalle sai tosi hyvän fiiliksen. :) Olin jo ihan valmis treenaamaan ja kisaamaan Astran kanssa ensi kesänä, surullista ettei sitä pääse nyt toteuttamaan. :(

Ei meidän tilanne kuitenkaan mikään toivoton ole, molempien kanssa pitää vaan tehdä paljon nostatusta, nostattaa niitä ihan äärimmilleen ennen jokaista harjoituspätkää, eikä kuulemma tarvi yhtään varoa kuinka paljon kiehuttaa niitä, koska molemmilla kyllä hyvä hermorakenne joka kestää. Eikä rauhallisuus sinänsä ole huono piirre koirassa, kuulemma Jaakon Zen on myös perusluonteeltaan hyvin rauhallinen, mutta koulutuksella Jaakko on saanut siihen sen räjähtävyyden mikä Zenissä on. :)

Jerikon kanssa siis ohjeeksi tuli lähinnä tämä nostattaminen, että saisi sen koko potentiaalin esiin. Kontaktit eivät ensimmäisessä pätkässä menneet ihan putkeen, mutta sen jälkeen itse asiassa ihan hyvin ja niihin ei sitten sen enempää palattu.

Ukon kanssa myös kierrosten nostattamista ennen jokaista harjoitusta. Puhuin Jaakolle siitä, kuinka välillä Ukko osaa jotain ja sitten jättääkin ihan kokonaan tekemättä niin kuin ei osaiskaan, ja että en väliin oikein tiedä onko se lintu vai kala. Jaakko sanoi, että Ukosta huomaa heti, kun sitä yhtään leikittää ja nostattaa (Jaakko itsekin leikitteli), että siinä on potentiaalia tosi paljon, että nyt pitää vaan yrittää hieman höllätä pedanttisuudesta ja nostattaa sitä oikein kunnolla. Lisäksi Ukon kanssa pitäisi jatkossa tehdä esteharjoituksia niin, että Ukko saa itse tarjota hyppyä ja saa siitä palkkaa. Puomin alastulokontaktille pitää myös saada räjähtävyyttä, mitä kyllä alkoikin heti näkyä kun pari kertaa Jaakon kanssa kokeiltiin. Jotenkin en vaan ole osannut viedä sitä eteenpäin treeneissä vaikka olen tiennyt, että mitä pitäisi saada aikaan. Puomin ylösmenokontaktia mun pitää nyt vähän miettiä. Onko sen opettaminen oikeastaan edes tarpeen? Hidastaako se vain turhaan Ukon menoa? Näitä olen siis alkanut miettimään hiljaa itsekseni jo aikaisemmin... Nyt Jaakon kanssa tuli puheeksi, että he eivät opeta ylösmenokontakteja jos niissä ei ilmene mitään ongelmaa, ja silloinkin lähinnä siivekkeillä ylösmenon reunoilla, jolloin kapea kuja hidastaa koiraa vain juuri sopivasti. Lisäksi heillä on aina koko kontaktin kokoiset kehikot eikä mitään "turvamarginaaleja" kuten tossa mun kehikossa, koska muuten se voi käydä jo liian vaikeaksi koiralle ja syödä sitä vauhtia. Tämä on ehkä juurikin Ukon kanssa käynyt. Takaraivossa kyllä kalvaa ajatus, että houkutteleeko ylösmenokontaktin opettamisen hylkääminen vain, koska se olisi helppo ratkaisu, vai koska se olisi järkevää? No, tätä täytyy pohtia, teenkö isomman kehikon, vai heitänkö koko kehikolla vesilintua?

Tosi antoisa päivä kyllä, ei voi muuta sanoa! On se Jaakko vaan tosi taitava ja mukava ohjaaja! Nälkä kasvaa syödessä ja nyt mä vasta haluaisinkin päästä Jaakon tunneille useammin! :)

torstai 21. helmikuuta 2013

Tekniikkatreeniä videoin

Tehtiin tänään Ylökkin treenivuorolla tekniikkaa. Ensin hyppytekniikkaa kahdella eri hyppysarjalla. Ensimmäinen oli ihan perus hyppysuora normirimoilla, etäisyydet jaloissa 7-7-11-11-7. Ukko oli ensimmäisenä vuorossa ja näytti olevan kyllä aivan lällyn helppo harjoitus. :D Itsevarmasti ja rauhassa keskittyen Ukko teki sarjan kolme kertaa peräkkäin ilman virheitä, mihinkään väliin ei tullut edes ylimääräisiä askelia vaan Ukko hienosti venytti tai kokosi tarpeen mukaan. On sillä vaan hyvä hyppytekniikka! :) Toisena harjoituksena tehtiin etäisyyksin 7-11-7-7-11, joukossa tuplarima, ristikko ja viimeisenä okseri. Viime kerralla, kun tehtiin treeneissä hyppytekniikkaa oli pituussuuntaan asetettu ylimääräinen rima suuri häiriötekijä kaikille koirille, nyt kukaan ei tainnut sitä edes huomata. Ukko meni tämänkin sarjan tosi varmasti, ei ylimääräisiä askelia, ei riman tiputuksia. Pyysinkin sitten tähän Ruotsalaisen Saria kuvaamaan. Kivasti näkee kuinka Ukko menee. Jos nyt moitittavaa pitää keksiä, niin hieman on turhan ilmavat hypyt, mutta aika vähän vasta ollaan tällaisia tehtykin. Ukko tekee aina tällaiset tekniikat niin huolellisesti, ettei vaan tule virhettä. ;)


Jerikolla samat sarjat myös. Ensimmäisellä kertaa ekalla sarjalla vauhti nousikin yllättävän kovaksi ja Jeriko oikein itsekin säikähti, kun laskeutui toiselta tai kolmannelta hypyltä melkein nenä seuraavassa. :D Hienosti kuitenkin korjasi tilanteen. Noihin pidempiin väleihin Jeriko kuitenkin välillä meinasi ottaa väliaskelia, ei venytä niin hyvin kuin Ukko. Jerikolle tein vielä lisäkiusaa sillä, että annoin 650 gramman kapulan suuhun ja sitten hyppysuoralle. Kapulan kanssa Jeriko otti pidempiin väleihin aina väliaskeleen, mutta muuten meni varmasti eikä väliaskel sinänsä mikään virhe ole, kunhan koira arvioi itselleen sopivan tekniikan eikä räiski rimoja tms. Toisella hyppysarjalla sama homma, pidempään väliin varsinkin kapulan kanssa herkästi väliaskel, ilman kapulaa sai venytettyäkin. Kerran rima tippui. Siinä missä Ukko hyppää vähän turhankin ilmavasti Jeriko hyppää niin matalana kuin vaan pystyy. Mutta siis tuohan on taloudellista, ettei siinäkään vikaa ole. :) Tyytyväinen olin molempien hyppytekniikka treeneihin.



Lisäksi pojat teki tekniikkatreeniä radalla. Ukko teki keinua ja puomia, sekä sitten niiden välissä putkia. Ukko teki ylösmenokontaktin nyt tosi hyvin, ihan yksi tai kaksi virhettä taisi tulla, mutta muuten keskittyi hyvin siihen, että osuu kontaktille. Alasmenokontaktitkin oli pääasiassa hyviä, pari kertaa oli vauhtia sen verran, ettei sitten ihan pysähdyttykään. Selvästi kuitenkin tehotreenaus kotona auttanut molempiin ja näissä selvemmät sävelet Ukolla.

Jerikon kanssa tein leijeröintiharjoituksia. Ensin puomin jälkeen kepeille sylkkärillä, mikä meni kyllä ensimmäisellä yrittämällä ihan nappiin! Sitten kun saatiin kamera valmiiksi, niin johan alkoi mokailu. :D Siis ongelmana saada Jeriko työnnettyä puomin takaiselle hypylle. Kolmannella yrittämällä sain sitten onnistumaan, mutta huomaa kyllä vauhdista, että on tahkottukin. Hienosti kuitenkin Jeriko haki kepit, kun olin puomin toisella puolella ja kesti leijeröinnin. Vauhtikin kiihtyi kepeillä, kun ei tarvinnut enää koko ajan miettiä, että mihin yritän sitä viedä. ;)


Lopuksi tein Jerikolle vielä hieman erilaista harjoitusta, jossa yritinkin hypyltä saada kepeille avokulmaan. Se ei nyt ihan leijeröiden onnistunut, mutta kylläkin siitä ihan puomin vierestä näyttäen. Mietin jopa, että peruutanko ja vaihdanko toiselle puolelle, mutta en sitten raaskinut. Pari peruutusasekeltakin Jeriko kuitenkin kesti ihan hyvin. ;) Tätä harjoitusta ei sitten kuitenkaan tullut enää videolle, kun alettiin jo vähän lopettelemaan treenejä.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Tokoilua ja vetohiihtoa

Maanantaina käytiin taas tokoilemassa, pientä intoa ilmassa siis! ;) Molemmat pojat oli taas superpäteviä. Jeriko teki nyt merkkiä ohjatun noudon yhteydessä ja sitten yhden noudon vasemmalle. Merkit meni hienosti ja noutokin tosi varma ja kaikin puolin moitteeton. Jeriko selvästi myös tykkää tästä liikkeestä. :) Luoksetulossa otin nyt samanlaiset vinkupallot käyttöön, toinen takapalkkana ja toinen mulla, ja johan alkoi tulla sopivaa vauhtia ja hyvää stoppia sekä hieno maahanmeno. Lisää vaan treeniä niin hyvä tulee! :) Seuraamiseen ollaan nyt kiinnitetty huomiota ja kiinnitetään jatkossakin, treeneissä Jerikolla on niin hirveet kierrokset, että edistäis ja poikittais aivan hulluna vaikka esim. lenkillä seurauttaessa on tosi siistiä tekemistä. Nyt siis seurauttelin taas hitaasti ja Tiina naksutteli kun oli suora. Vaatii kyllä työtä ja lisäksi meinaa pienen pientä vinkuvaa huohotusta tulla, mutta korjaamalla Jeriko kyllä hiljeneekin. Tosiaan nyt on alkanut ulos lähtiessä vinkunaa taas ilmetä ja tähän on täytynyt taas enemmän puuttua. Mutta eiköhän se taas tästä.

Jeriko teki myös merkkiä ruudulle ja siitä pari ruutuunlähetystä. Ensimmäisellä meni kyllä ihan ruutuun, mutta jäi vähän etuosaan, ehdin siitä kuitenkin jo palkata. Otettiin sitten toinen ja Jeriko jäi taas turhan eteen, pyysin korjaamaan ja hienosti korjasi keskelle ruutua. Pitäisi sitten kokeessakin tarpeen tullen olla malttia pyytää korjaamaan. :D Jeriko teki myös kaukkareita istu-seiso-maahan-istu jotka meni 15 metrin matkalta täysin puhtaasti. Hitsi Jeriko on kehittynyt. :)
Mitäs vielä? Tais olla Jerikon treenit siinä.

Ukko teki seuraamista ja se on kyllä kans mennyt nyt tosi paljon eteenpäin. Liikkeestä jääviä tehtiin myös, seisahtumiseen alettiin hakemaan pienellä vartaloavulla terävämpää stoppia. Pari vauhtiluoksetuloa jalkojen välistä, jotka oli tosi hyviä! :) Sitten vielä muutama ruutuun lähetys ja Ukko oli nyt selvästi varmempi kuin lauantaina, meni tosi varmasti ja vauhdilla ruutuun vaikka alustakin oli ihan näkymättömissä lumen seassa! :) Tosi hienosti Ukko teki! :) Lisäksi tehtiin (ja ollaan tehty tässä muutenkin) kehikkoa, joka alkaa olemaan jo oikeasti kunnolla varma Ukolle. Lisäksi tänään aloitin tekemään rappusissa alastuloskontaktia ja sekin näytti oikein hyvältä, mutta vielä viilaillaan. :) Lauantaina on Suoknuutin koulutus, niin täytyy äkkiä vähän treenailla, etten ihan nolaa itseeni kuinka olen huonosti koirani kouluttanut. ;)

Sunnuntaina oltiin Haavistolla hiihtämässä ja ihan kivasti meni. Aikamittaukset vaan on mennyt nyt mönkään, kun olen unohtanut sammuttaa sports trackerin. Toisaalta kyllä puolessa matkaa Jerikon kanssa tajusin, että voisihan sitä vähän enemmänkin yrittää eikä vaan rennosti hiihdellä ja loppumatkan sitten vedin vähän kovempaa. Helposti näköjään jää vaan chillailemaan. :D Ukon kanssa mentiin myös koko lenkki, mutta ei kyllä sitten ollut muita hiihtäjiä ja pysähdeltiin sitten aina välillä. Vielä meinaa vähän hepulointeja tulla, mutta toisaalta kun pysähdyn ja ärähdän, ja sitten heti pyydän uudestaan vetämään niin lähtee uudestaan hyvin menemään. Hassu kakara.

Tänään käytiin sitten Peltsulla hiihtämässä ja olin oikein päättänyt, että nyt sitten vedetään kunnolla eikä mitään chillailuja! Saran sain onneksi pitämään Jerikoa lähdössä, koska pitäjää todella tarvitaankin! :D Sarallakin Jeriko riuhtoi valjaissaan, raivosi ja haukkui, just oikeaa vetokoirameininkiä siis! ;) Ja parempi tosiaan, että on toinen jalan pitämässä koiraa niin saa itsensä lähtövalmiiksi eikä tarvi koko ajan kieltää, parempi että vaan keräilee kierroksiaan siinä lähdössä. Hauska kyllä, että on joku laji, jossa Jeriko saa ja uskaltaa oikeasti raivota ja komentaa mua, tekee varmaan hyvää itsetunnolle. ;) Mentiinkin sitten Jerikon kanssa paras aika tähän mennessä, keskinopeus 21,1 km/h eli keskivauhti 2:50/km, ei ollenkaan huono. :) Pahimpaan mäkeen ensin vauhti vähän tyssäs, kun en saanut ankkatyylistä heti rytmistä kiinni. Jeriko kuitenkin veti ja avusti hienosti, niin pääsin hiihtämään ja sitten mentiin lopun puolikas hienosti ylös. :) Silti musta tuntui jälkikäteen, että itse asiassa vielä hieman enemmän olisi voinut itsestään antaa, kun en maalissa kuitenkaan ollut mitenkään erityisen kuollut. Eli sunnuntaina vielä enemmän pökköä pesään. ;)

Ukon kanssa hiihdettiin myös sama lenkki. Siinä lähti muutama koira meidän eteen, mm. Sara ja Theba. Annettiin etumatkaa ja Ukko kyllä kans pitää lähdössä sellaista ujellusta, että ei jää epäselväksi etteikö koiralla menohaluja olisi. :D Otettiinkin Sara ja Theba aika äkkiä kiinni ja mentiin ohikin, mutta sitten heti sen jälkeen Ukko alkoi riehumaan hihnan kanssa. Annoin uudelleen etumatkan ja uudelleen otettiin kiinni, sitten meni ohituskin hyvin ja Ukko jatkoi matkaa. Jyrkimpään mäkeen Ukolta loppui veto, mutta runsaalla kannustuksella kyllä jatkoi ja sain Ukon kanssa nyt paremmin itse rytmistä kiinni ja mäki meni suht kivuttomasti. Ukon kanssa keskinopeus 19,2 km/h eli 3:07/km, ei ollenkaan huono sekään tuollaiselle nuorukaiselle. :)

lauantai 16. helmikuuta 2013

Tokoilua

Tänään oltiin taas Tiinan kanssa tokoilemassa. Hitsi, kun on kivasti mennyt tokot nyt ja on ollut kiva treenata. Olen malttanut tehdä pojille melko lyhyitä harjoituksia ja into on selvästi kasvanut varsinkin Ukolla. Lisäksi otin palkkaamiseen Ukollekin Jerikon lempilelun, kumisen verkkopallon ja tossa yksi päivä esittelin Ukolle ajatuksen, että sitähän voi vaikka kytätäkin ja sitten potkaisen pallon maasta. ;) Jerikolle tämä nimittäin on paras mahdollinen palkka ja leikki, Jeriko tiputtaa aina pallon jalkojen eteen ja perääntyy kyttäämään. Ukko ei kuitenkaan tähän tyytynyt, vaan alkoi flänkkaamaan palloa ympäri. Pysähtyi yleensä mun viereen, niin kuin poispäin ajoon olisi lähdössä. :D Mutta siis tämä palkka nostatti Ukkoa kovasti, kun sitten potkaisin pallon siitä menemään. ;)

No, ihan aluksi Ukko teki kehikkoa maassa. Tajusin, että olin ihan liian vähän vahvistanut pelkkää kehikkoa, tehnyt sitä lähinnä treeneissä eli pari kertaa viikossa, ja liian nopeasti siirtänyt sen ylösmenolle ja puomille. Kehikko itsessään vaati vielä vahvistamista ja nyt ollaankin sitä otettu melkein päivittäin viime viikosta lähtien ja nyt on alkanut hyvä fiilis löytyä. :)
Alkuleikkien jälkeen Ukko teki ensin seuraamista ja Tiina naksutteli. Fiilis oli tosi hyvä ja tehtiin suoraan jo vähän pidempääkin pätkää juoksun kera, kivasti meni. :) Käännöksiä otettiin myös, niissä vähän hiomista, mutta kun autoin vähän kädellä niin tuli oikein hienosti mukaan. Kroppaansa Ukko käyttää luonnostaan tosi hyvin! :) Seuraamistreenin jälkeen pari ruutuun lähetystä ja sitten autoon hyvässä fiiliksessä mennessä palloa paimennellen. ;)

Jeriko teki ensin seuraamista ja haettiin sitä suoruutta, Tiina taas naksutteli. Ääntely on nyt lähtenyt vähän taas lisääntymään, saman olen huomannut kotona ulko-ovella ulos lähtiessä. Aiemmin tässä Jeriko odotti uloslähdöt jo aina aivan täysin hiljaa, mutta nyt on vähän rauhattomampi ja meinaa aivan hiljaa inahdella. Tästä kun mainitsin, niin kuulin että Matin kanssa tätä on tapahtunut jo pitkään. Selvästikin asiassa siis lipsuttu ja kurin palautus paikallaan... ;) Seuraamista tehtiin hitaasssa seuraamisessa pientä neliötä vasemmalle ja hitaassa käynnissä Jeriko alkoikin tosi hyvin keskittymään takaosaan ja sen pitämiseen suorassa. Jatkossa siis paljon hidasta seuraamista ja suoruuden hakemista siinä, sitten pikku hiljaa tempoa enemmän.

Toisena Jeriko teki pitkästä aikaa luoksetuloa. Ensin tein edestä muutaman seisomisen ja maahanmenon muistin virkistämiseksi. Ensimmäisellä toistolla lähti tulemaan niin hirveän lujaa, ettei siitä kauheen nopeasti seisomaan pysähdytty, vähän oli siis valuva. Sitten tuli se sama ongelma, että maahanmeno jäi seisomiseksi, en tajuu. No, uudestaan kokonaan ja taas jäi seisomaan, otin itse etäisyyttä ja uudestaan kutsu ja maahanmeno-käsky joka sitten toteutuikin. Kokeilin vielä takapalkan kanssa jos saisi vauhtia vähän pois, että tulisi parempi seisominen, mutta sittenhän ei itse luoksetulosta tullut mitään, vaan tassut oli kuin tervassa. :D Voi voi mitä tasapainoilua. Ei mitään ihan tyydyttävää toistoa saatu, mutta en jäänyt sitten enempää hinkkaamaan, kun yksi toisto saatiin ihan kohtuullisella vauhdilla ja kohtuulliset pysäytykset. Väliin siis tuli pari suoraakin luoksetuloa kyllä.

Sitten Jeriko teki ruudun kokonaisena. Tosi hienosti teki merkin ilman alustaa ja siitä ruutuun, vaikka ruutu olikin vähän hankalassa paikassa: varjossa niin, että näkyi vähän huonosti ja ympärillä paljon hämääviä isompia likaisia lumikökköjä, lisäksi parkkiksella oli kaksi ruutua ja toisen lähetysmerkki oli siinä tähän ruutuun mennessä sivussa hämäämässä. Hyvä häiriötreeni siis ja näki, kun Jeriko katsahti näitä häiriötekijöitä, mutta jatkoi ihan samalla temmolla varmasti ruutuun. Ruudussa meni kyllä suoraan maahan, mutta käskytin sitten takaisin seisomaan ja sitten vasta maahan. Loppuliike oli oikein hyvä, paitsi että seuraamisessa takaosa tässäkin aukeaa. Sitten Jerikokin pääsi tauolle.

Ukon kanssa olen tosiaan ihan alusta asti ottanut tavaksi, että kentälle mennään aina yhdessä ja hallinnassa ja tämä onkin oikein hyvä juttu. Jerikon kanssa tämäkin on mennyt vähän metsään ja nyt saa edelleen Jerikolle harjoitella sitä kentälle menoa. Ukko tulee kuitenkin tosi kivasti mukana. :) Toisella vuorolla Ukko teki avo-kaukkareita, täsmällisesti ja teknisesti moitteettomasti Ukko kyllä tekee, etäisyyttä en vielä ottanut kuin 1,5 metriä. Sitten jostain syystä meinas taas tulla jumittamista maahan, voi hitto tota jumittamista! Sitten otin vähän niin kuin lennosta pari istumista (siis Ukolle vapautus ja siitä uusi istu), sitten maahanmenon kautta istuminen ja vaikka se olikin hidas niin onnistui ja siihen pallopaimennukset. ;) Pari vauhtinoutoa kapulalle ja sitten Ukko alkoi aavistuksen vaikuttamaan siltä, että saattaa kyllästyä/väsähtää, niin lopetettiin vaan siihen leikkimiseen. Kivaa oli! :)

Jeriko teki vielä ohjatun noudon liikkeenomaisena. En tiedä tekikö se, että ruudussa oli nyt päässyt merkiltä jatkamaan, niin nyt Jeriko meinas ensin painella ihan suoraan ensimmäisenä viedylle kapulalle ja unohtaa koko merkin. Kutsuin takaisin ja toisella kertaa meni hyvin merkille ja nouti varmasti oikean kapulan. Tämän jälkeen otettiin muutamia pelkän merkin vahvistamisia, ei varmaan yllätä... ;) Kaukkareita tehtiin 15 metrin matkalta takapalkalla, ensin seiso-istu ja palkka, sitten istu-seiso-maahan ja palkka. Molemmissa sarjoissa täysn virheetön tekniikka, varvaskaan ei värähtänyt ja seisomaannousut oli juuri mun mieleisiä, ei yhtään liikaa etupainoiseksi mennyt vaan huolellisesti jäi kaikille neljälle jalalle. :) Viimeisenä Jeriko teki zetaa maahan-seiso-istu. Ensin meinas maahanmeno jäädä seisomiseksi, sanoin jotenkin hassun terävästi käskyn. Sitten koko sarja virheettömästi läpi ja vapautus palkalle. Jeriko oli kyllä taas niin liekeissä. :)) Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön. ;)

torstai 14. helmikuuta 2013

Haastava haaste

Mirkku heitti haastetta jo loppuviikosta ja olen sitä tässä osissa tehnyt. On nimittäin niin paljon kirjoitettavaa tässä haasteessa, että piti oikein katsoa ajankohta, että ehtii istua hetken koneella ihan kaikessa rauhassa! ;)

11 ASIAA KIRJOITTAJASTA 

Säännöt:
  • kerro 11 asiaa itsestäsi
  • vastaa haastajan 11 kysymykseen
  • keksi uudet 11 kysymystä
  • haasta 11 bloggaajaa
  • kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

"Kerro 11 asiaa itsestäsi"

1. Kun olin lapsi meillä oli monenlaisia eläimiä, oli kaksi kissaa, marsu, kani, koira sekä hamstereita. Alkuun oli kaksi tyttöhamsteria joista toinen koki traagisen kuoleman, minkä jälkeen toiselle hamsterille hankittiin uusi kaveri, joka olikin poika. Sitten meillä olikin muutama hamsterin pentu lisää. ;)

2. Minulla on yksi tatuointi, kaksi kissaa vasemmassa lavassa sarjakuvatyyliin pelkillä ääriviivoilla piirrettynä. Olen jo pitkään miettinyt, että haluaisin myös koiratatuoinnit, mutta en millään saa päätettyä minkälaiset (samaa tyyliä siis aattelin, ja joku paimennusasento tai vauhtikuva olis ehkä kiva) tai mihin...

3. Minulta on leikattu vasemmasta jalasta ns. "Mortonin neurooma", mikä oli kyllä todella kipeä ennen leikkausta. Välillä tuntui, että keskellä talvea haluaisin joko riisua kengän ja sukan ja upottaa jalan hankeen tai vaihtoehtoisesti sahata jalan irti.

4. Olen aina ollut kova menemään ja hieman onnettomuusaltis. Pahimpina onnettomuuksia jäin ekalla luokalla auton alle ja otsaan sain 11 tikkiä, jossain siinä parin vuoden sisällä mursin käteni kahdesta kohtaa kun kiipeilin hyllyn päällä ja putosin alhaalla olevaan puulaatikkoon, sekä jäin pyörän kanssa auton alle (tällä kertaa kyllä vain pyörä jäi todella alle, kun minulla jäi vaan toinen jalka pyörän alle. Oli sekin kipee. Ja edelleen jos mulla ei ole yhtään mustelmaa missään, niin on aika poikkeuksellinen tilanne. :D

5. Yläasteella aloin harrastamaan jujutsua. Se oli vähän niin kuin meidän perheharrastus, kun isoveli aloitti, minä perässä ja sitten vielä pikkuveli. Kukaan ei jatkanut kuitenkaan harrastusta oranssia vyötä pidemmälle.

6. Minun on hieman ikävä ratsastamista ja Viitaniemen tallin hevosia, mutta jostain on joskus pakko luopuakin, aika ja raha on kortilla nytkin.

7. Minulla on niin monta sisarusta/puolisisarusta, että pelkkään lähiperheeseenkin kuuluu toistakymmentä ihmistä.

8. Meillä on veljien kanssa tapana kokoontua aika ajoin meille pelaamaan x-boxilla Haloa. Mulla on tapana antaa veljille selkään siinä. ;)

9. Tuntuu, että minä ja äitini ollaan kuin yö ja päivä. Pelottaa se päivä, kun alan löytämään itsestäni jotain samaa (kaikella rakkaudella äitiä kohtaan). :D

10. Yläasteella ja vielä lukion alussa haaveilin alkavani hävittäjälentäjäksi.

11. Tulistun helposti ja olen melko huono peittämään ärsyyntymistäni.

"Vastaa haastajan 11 kysymykseen"

1. Miksi juuri tämä rotu ja tämä koira?
 Ihastuin rotuun jo joskus n. 9-vuotiaana Babe urhea possu -elokuvan perusteella. Koskaan en ollut nähnyt bordercollieta silloin livenä, mutta elokuvassa bordercolliet ja erityisesti paimennuskohtaukset teki muhun suuren vaikutuksen, olin aivan ällikällä lyöty miten koira voi osata sellaista! :D Sitten katselinkin koirakirjoista tietoa rodusta ja kun olin jo muutenkin koulutuksesta kiinnostunut niin se oli sitten menoa se. ;) Vei vaan sellaiset 14 vuotta, ennen kuin bordercollie tuli taloon.

Miksi juuri Jeriko? Katselin SBCAK:n sivuilta välityksessä olevia pentueita ja silloin muistan kiinnittäneeni huomiota Myytin ja Brisknessin pentueisiin. Jessicaankin olin aluksi yhteydessä, mutta hän suositteli ensimmäiseksi koiraksi ennemmin showlinjaista ja suositteli juuri Coxin ja Kertun pentuetta. Sen enempää ei sitten tarvinnut katsellakaan, tapasin Kertun jo paljon ennen astutusta ja ihastuin Kertun luonteeseen ja olemukseen. Sitten vaan odoteltiin. Kun sitten synnytyksen hetki tuli, niin viimeisenä maailmaan putkahti soopeli pentu, joka muistutti paljon meidän vanhaa koiraa, josta luopumisen jälkeen mun bordercollieinnostus oli varsinaisesti alkanutkin. Heti sitten sanoin Anitalle, että tuo pentu kyllä kiinnostaisi (en muista mitä sanoin syyksi :D ), ja niin Jeriko tuli meille. Enkä voisi olla tyytyväisempi.

Miksi juuri Ukko? Koska olin halunnut paimenlinjaista bordercollieta, tosin suunnitellut sen ottamista vähän myöhemmäksi. Kuitenkin oli Swedusta kiinnostunut ja Marikan kanssa puhunutkin Wenjan ja Swedun pentueesta. Kuitenkin, kun Ukko oli Astran pentueesta vielä jäljellä ja Marika laittoi sen kuvan facebookiin, niin enää ei kyennyt vastustelemaan ja Ukko tuli meille. :)

2. Mikä tai mitä on ropsu/kropsu?

Ropsu (jos Matin mummua on uskominen) on suurin piirtein mitä tahansa ruokaa, yleensä ottaen kuitenkin ehkä enemmän kuvaa jotain muussattua ruokaa tai laatikkoruokaa... En kyllä ole ihan perillä tästä... :D

3. Suurin haaveesi?

Onpa tämä hankala kysymys, miten laittaa erilaisia haaveita ja tavoitteita tärkeysjärjestykseen..? Yksi suurimpia haaveita on kuitenkin löytää joku vanha maalaistalo sopivien kulkuyhteyksien päässä Tampereelta, jonne sitten voisi ottaa lampaita. Ja jos ihan haaveilulinjalle lähdetään, niin haaveilisin itselleni rutkasti aikaa, jotta sitten ehtisin vaan kaiket päivät paimennella ja treenailla useiden koirieni kanssa. ;)

4. Lempiohjelmasi lapsena?

Meille itse asiassa tuli tv vasta aika myöhään ja sekin oli pieni mustavalkoinen matka-tv. Ensimmäinen kunnollinen väri-tv tuli varmaan joskus kun olin 8-vuotias... Lapsena en oikeastaan siis katsonut kauheasti ohjelmia, kyllä mä pikku kakkosta, muumeja ja muita perusohjelmia katsoin, mutta en kyllä muista mikä olisi ollut lempiohjelma. Oikeastaan vielä yläasteellakaan en katsonut telkkaa siinä määrin, että mulla olisi ollut lempiohjelmaa... Lisäksi olen propagandan uhri, isä aina piti tv:n "tölläämistä" huonona ja jotenkin se tapa/ajatus on vähän juurtunutkin muhun.

5. Mikä asia/ihminen/tapahtuma tms. on eniten vaikuttanut elämääsi, ja miksi?

Jos edelliset kysymykset oli vaikeita, niin tämähän vasta onkin, kiitti Mirkku! :D Kaikki elämän tapahtumat vaikuttaa enemmän tai vähemmän siihen millaiseksi kehittyy. Suuresti muhun on vaikuttanut se, että olen suurimman osan elämästäni elänyt poikien keskellä, kahden isomman veljen ja yhden pikku veljen, ja isän kanssa on aina puuhailtu kaikenlaista. Lapsuudessani minulle muodostui tarve pysyä isompien vauhdissa, näyttää että pystyn, että osaan, että olen ihan tasan poikien veroinen jollen parempi. ;) Olen siis aina ollut vähän poikatyttö ja varsinkin pienempänä mulla oli kavereina yhtä paljon poikia kuin tyttöjäkin. Määrätietoisuus ja kilpailuvietti juurtaa siis juurensa lapsuuden kahinoihin isompien veljien kanssa. Paksua nahkaakin se on kehittänyt, enkä sitten oikeastaan antanut senkään häiritä vaikka varsinkin ala-asteella sain kuulla aika paljon pilkkaa nimestäni tai milloin mistäkin. Tavallaan olin siis koulukiusattu, mutta en sinänsä koskaan ottanut itselleni uhrin roolia vaan annoin samalla mitalla takaisin. :D

6. Jos pitäisi valita yksi "lihalaji" (esim. kana/kala/nauta/possu...) jota syöt pelkästään lopun elämääsi toki lisukkeiden kanssa, mikä se olisi?

Kala, koska tykkään kalasta, mutta kotona ei koskaan saa syödä sitä tarpeeksi, kun Matti ei ole mikään suuri kalan ystävä. Varsinkin ahven himottais mua, mutta ei voi koskaan ostaa, kun siinä on ruotoja..

7. Mitä vihaat maailmassa kaikkein eniten?

Oliiveja. Niillä pilataan monta ruokaa ja ne on vielä niin pirun ärsyttäviä, kun se maku jää ruokaan vaikka nyppis oliivit pois! Ja kerran kävi niin, että ruokalan jokaisessa ruuassa oli oliiveja! Ihan oikeasti?! Ne vainoo mua! ;)

8. Töihin lähdössä, karsee räntäsade ja kaikkia ketuttaa. Jalkaisin, polkupyörällä, bussilla vai omalla autolla?

 Musta on kyllä tullut niin laiska, että ehdottomasti autolla. Autolla tulee mentyä vähän vähäisemmistäkin syistä vaikka bussitkin kulkee koululle ihan erinomaisen hyvin.. :D

9. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Ja ennen kaikkea miksi?

Muna. Sarja geenimutaatioita on saanut jonkun toisen kanalinnun pikku hiljaa muuntumaan, ja lopulta tässä yhdessä munassa tapahtuu joku viimeinen mutaatio, jonka seurauksena syntyy ensimmäinen kana.

10. Miksi muumit laittavat uimahousut jalkaan/uimapuvun päälle mennessään uimaan, vaikka muuten ovat ilman vaatteita?

Käänteistä nudismia. Ehkä muumit ovat salaa jonkin sortin kapinallisia

11. Äänestätkö?

En kyllä aina ole äänestänyt. Esim. viime vaalit jäi väliin, kun ei vaan jotenkin muka missään välissä ehtinyt ennakkoäänestämään ja se unohtui, ja sitten olikin jo virallinen päivä jolloin oltiin jossain reissussa. Selityksen makua siis. Parannan tapani. ;)

Keksi uudet 11 kysymystä"

1. Mikä motivoi sinua?
2.  Oma vika vai koiran vika?
3. Jos voisit muuttaa yhden asian koirassasi, mikä se olisi?
4. Mitä muuttaisit itsessäsi?
5. Mikä on vahvin/paras piirre koirassasi?
6. Mistä ominaisuudesta itsessäsi/saavutuksestasi olet itse eniten ylpeä (elämässä yleensä)?
7. Oletko ehdoton yhden rodun ihminen vai voisitko kuvitella muun rotuista koiraa itsellesi?
8. Oletko kilpailuviettinen ja jos olet, miten se näkyy? Iloitsetko myös muiden menestyksestä?
9. Kutsutko itseäsi koirasi/koiriesi äidiksi/mamiksi/tms tai kutsutko koiraasi muruksi/kullaksi/rakkaaksi/jne.?
10. Millainen kouluttaja olet? Rakkautta ja rajoja, vai enemmän jompaa kumpaa?
11. Saako teillä koira(t) tulla sohvalle tai sänkyyn? Miksi?

"Haasta 11 bloggaajaa"

1. Ida ja Tiuhti
2. Taija ja Kessi
3. Immi, Rudi ja Sisu
4. Nassu ja Milo
5. Laura, Nacho ja Salsa
6. Ella ja Teppo
7. Iitu ja Valo
8. Elsa, Soda ja Linka
9. Katriina, Zorro ja Rommi
10. Heidi ja Marneus
11. Mia, Kio ja Ready



keskiviikko 13. helmikuuta 2013

We're coming EVL!

Eilen käytiin hiihtovuorolla Peltsulla. Mä keskityin oikein kunnolla tekniikkaan ja vaihtelin mobergin puoltakin ihan onnistuneesti. ;) Lisäksi siihen isoimpaan mäkeenkään ei nyt Jerikon kanssa vauhti tyssännyt mitenkään kokonaan, vaan kuokka alkoi löytymään ja sitten, kun sillä ei enää päässyt niin ankka auttoi. :D Alamäkeen nyt kiinnitin huomiota, että annan narusta koko ajan Jerikolle tukea ja luulen, että siitä oli apua myös. Tilasin nyt FitDogin Energy-jauhetta, tällä lähdetään nyt sitten tuota nesteytystä hakemaan paremmaksi ennen vetotreenejä. Ainakin leirillä Sari oli toiselle päivälle oikein kiinnittänyt asiaan huomiota ja sanoi, että huomasi todella koiran jaksamisessa! Toivon, että näkyy meilläkin positiivisesti, ei vaan hirveenä pissahätänä. ;)
Ukkokin juoksi koko lenkin ja ihan hyvällä temmolla, Vellu ja Jätkä taas jäniksinä meille. Isoin ylämäki kyllä ensin vei meiltä vauhdin, mutta oikein kunnolla kannustamalla Ukko veti loppumäkeen mulle ihan kunnolla vauhtiakin, että pääsin taas hihtämään. Pari kertaa loppumatkasta Ukolla meinas kuppi mennä nurin, mutta kun itse kielsin oikein tiukasti ja Vellu kutsui edestä, niin saatiin taas se fokus eteenpäin. Hyvä treeni. :)

Tänään mentiin pitkästä aikaa tokoilemaan, Tiina ja Kide ja Kuje seurana. Ennen Tiinan saapumista tein Ukolle vähän maassa kehikkoa, kun tuntuu että se ei edelleenkään ole Ukolle ihan selkee. Tai siis toisina päivinä on ja toisina ei, ja toisaalta siihen pitäis saada enemmän vauhtia ja tarkkuutta. Mitään valaistumista ei kyllä tapahtunut nytkään, mutta täytyy vaan jaksaa tehdä noita harjoituksia erikseen nyt vaikka ihan päivittäin, kun koulukiireetkin helpotti. Pakko sen lampun on lopullisesti jossain vaiheessa syttyä.

Jeriko pääsi ensin tokovuorolle. Tehtiin merkkiä muutamat toistot alustalle ruudun yhteydessä ja nyt meni joka kerta tosi hyvin suoraksi taakse. Viimeisellä sitten lähetin ruutuun ja meni hienosti, vaikka matkan varrella olleet tavarakassit meinaskin vähän kiinnittää huomiota. Pienestä notkahduksesta matkalla niiden kohdalla huolimatta Jeriko jatkoi suoraan hyvällä vauhdilla ruutuun ja keskelle meni. :) Vieläpä sain Jerikon pysähtymään seisomaan, vaikka olen tosi pitkään käskenyt suoraan maahan. Tämä seisomaan pysäyttäminen ensin voisi kuitenkin olla vähän turvallisempi vaihtoehto. :) Sitten Jeriko teki merkkiä ohjatun noudon yhteydessä ja tässäkin meni heti suoraan merkille eikä yhtään yrittänyt ennakoida kapuloita. Viimeisellä toistolla otettiin kosketusalusta pois ja Jeriko teki nappisuorituksen siitä huolimatta. Siihen jätettiin ensimmäinen vuoro ja Jeriko hyvässä fiiliksessä autoon. :)

Ukko teki aluksi perusasennossa kontaktia ja perusasentoon tuloja nakkipalkalla. Nyt oli taas jo selvästi parempi meininki kuin viimeksi cittarin hallissa, nyt oltiin siis ulkona. Sopii selvästi Ukolle jotenkin paremmin. Otettiin muutamia seuraamispätkiä ja hienosti Ukko teki. :) Lisäksi Ukko teki ruutua muutaman kerran, ihan kivasti menee. :)

Toisella vuorollaan Jeriko teki tunnarin kaksi kertaa, molemmilla kerroilla meni aivan suoraan oikealle kapulalle vaikka oli eri päissä riviä eri kerroilla, en tiedä saiko ilmavainun jo matkalla vai voiko olla vain sattumaa. :D Joka tapauksessa suoraan oikealle kapulalle oli se oikealla tai vasemmalla ja heti toi varmasti mulle. Ensimmäisellä toistolla meinas ennakoida perusasentoon siirtymistä ja inahtikin vähän luovutuksessa, toisella kerralla malttoi paremmin ja palkkasin makkaralla eteen.
Zetaa tehtiin myös, ensimmäisellä suoralla seisominen ja siitä vapautus takapalkalle, toisella toistolla seiso-maahan-istu ja istumisesta suoraan vapautus. Maahanmenon Jeriko meinas ensin jäädä seisomaan (voi näköjään sellaistakin sattua), mutta sitten kun otti kokonaan alusta niin meni hienosti kaikki asennot. Istumista Jeriko oli hieman miettinyt, mutta istui kuitenkin ihan riittävän nopeasti. erityisen tyytyväinen olin siihe, että Jeriko teki koko Zetan aivna hiljaa, nyt ei äännähtänyt seuraamaan nousuissakaan, ilmeisesti on auttanut, kun olen niitä treenannut vähän lenkkien lomassa. :) Seuraaminen oli kyllä muuten aika huonoa, Jeriko edisti aika reippaasti ja painoo jalkaa niin, että hyvvä kun pystyi kävelemään suoraan! :D Siispä tehtiin ihan seuraamista ja päädyttiin tekemään taas pientä vasemmalle kääntyvää neliötä, että saatiin Jeriko kääntämään takaosaansa sisään. Hyvinhän se alkoi vaikuttamaan, pitäis muistaa tällaisia tehdä useammin! Lisäksi pitäis muistaa Jerikon kanssa tehdä myös luoksetuloa, koska en edes muista milloin ollaan sitä viimeksi tehty! :D Ja viimeksi kun tehtiin niin ei se ihan nappiin tainnut mennä... :D

Ukko teki toisella vuorolla muutamat jäävät, maahanmeno oli tosi nopea ja sähäkkä, mutta seisomiset meinas ensin mennä myös maahan. Parin korjauksen jälkeen alkoi seisominenkin sujua ja sitten tuli pari oikein nappipysähdystä. :) Pari kertaa Ukon kanssa luoksetuloa. Tätä on treenattu aivan liian vähän ja on vielä Ukolle ihan epäselvää mitä pitäis tehdä. Mietin jo itsekin, että pitäiskö Ukolle kuitenkin opettaa luoksetulossa tulemaan sivulle vai aionko todella kisata Ukonkin kanssa jäljellä... Tuntuu nimittäin, että toi eteen tuleminen on Ukolle hirmu vaikeaa, menee vähän paimenkyttäämiseksi ja hidasteluksi, sivulle tuleminen voisi olla helpompi ja siitä ehkä saisi helpommin vauhdikkaan... Mutta ei olla tosiaan nyt treenattukaan ollenkaan riittävästi jos jotain edistystä haluaisi nähdä, jotenkin ehkä nyt katsotaan mitä saadaan jos vähän treenailtaiskin.. ;)

Olin kyllä todella tyytyväinen tän päivän tokoiluihin. Ihan meinaa tokoinnostus taas nostaa päätään! ;) Varsinkin Jeriko oli oikein erityisen hyvä, upealla fiiliksellä teki ja vauhtia riitti, Tiina antoikin oikein erityiskehuja Jerikon vauhdista. :) Alkaa taas EVL-tavoitteet siintämään mielessä... ;)

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Vetohiihdon tehoviikonloppu, part 2

Tänään oli siis vielä viimeiset vetotreenit. Ensin otettiin Ukon kanssa lyhyempää pätkää ja Miko oli vanhemman koiransa kanssa vetoapuna. Siinä kävikin sitten niin, että Ukko meni niin hirveellä vauhdilla, että sain ihan jarrutella ettei ajeta toisten yli! :D Mutta sitten, kun mentiin ohitse, niin välittömästi ohituksen jälkeen Ukko hyppäs taas ympäri ja tarras naruun. Tästä sitten pienet komennukset ja matka jatkui taas ihan hyvin. Into Ukolla kyllä piisaa! Kiljuu ja mölisee lähdössä aivan hullun lailla ja veto kyllä todella tuntuu! :D Ukkoa saa lähdössä kyllä ihan tosissaan pidelläkin, paitsi pari kertaa Ukko teki itse niin että kävikin maahan sellaiseen kyyryyn "olen valmis" -asentoon ja odotti siinä lähtölupaa. :D Yksi harjoitus tehtiin niin, että Miko otti oikein kunnon etumatkan että saatiin vähän sellainen "haamu-vetoapu", Ukko kiljui lähdössä täyttä kurkkua ja veti aivan viime metreille todella hyvin, mutta sitten menikin kuppi taas nurin ja piti vähän purkaa intoaan naruun. Ei morjens ton kanssa. :D Loppuun vielä pari lyhyttä ohitusharjoitusta ja se olikin aika hankalaa, kun hepulit meinas iskeä aina ohituksen jälkeen. Lopulta saatiin onnistumaan, kun Mikon vaimo Kati piti Ukolle narupalloa maalissa ja kutsui, ja mä taas olin aivan hipihiljaa. Tuntuu nimittäin välillä, että munkin liiasta innostamisesta Ukon keskittyminen eteen katoaa ja sitten alkaa häröily. Mutta hyvään suoritukseen päästiin sitten lopettamaan. :)

Jerikon kanssa mentiin taas se 5 km lenkki. Hieman oli kyllä raskasta, kun latu oli niin pehmeä. Varsinkin loppuun, kun tultiin aukealle kiitoradan kohdalle niin lunta tuiskutti niin paljon, että latu oli tosi pehmeenä ja raskaana. Siihen sitten loppukiriä ottamaan. :D Matkalla kävi vähän ikävä kommellus, vaikka oikeastaan siinä ei sitten mitään käynytkään onneksi. Ohitse oli tulossa isompi uroskoira, mutta yhtäkkiä kohdalla ennen kuin kukaan ehti mitään tehdä se ampuikin mun ohi Jerikon päälle ja kiskaisi hiihtäjänsä mukana mun takapuolelta. Mä sitten olin siihen naruun sotkeutuneena ja tietenkin kaaduin ja samalla kun karjaisin kaatuessani aattelin, että nyt kyllä voi käydä huonosti, kun koirat on siinä parin metrin päässä, mutta mä en pääse mitenkään väliin, kun jalat sidottuna tiukasti vetonaruun. Onneksi Jeriko kuitenkin oli niin fiksu poika, että ei lähtenyt juttuun ollenkaan mukaan ja tajus vielä suikahtaa mun selän takaa kainaloon toiselle puolelle, jolloin sain pidettyä toisen koiran kauempana ja siihen se kohtaus jo oikeastaan loppuikin narujen selvittelyjä lukuun ottamatta. Jeriko ei jäänyt yhtään asiaa muisteleman, vaan heti kun oli narut selvänä alkoi räkytys, että eikö jo mennä. On tuo vaan huippukoira. <3 p="">
Veto siis jatkui niin kuin ei mitään, mutta kyllä itsellä hapotti vaikka sinänsä meni varmasti paremmin kuin eilen, kun nyt oikein mietin tekniikkaa ja sain aika hyvin luistamaan. Siihen yhteen pidempään mäkeen sitten hapotti niin, että pysähdyin kesken nousun, mistä sitten tajusinkin että viisaampaa yleensä ottaen olisikin pysähtyä ennen mäkeä jos siltä tuntuu eikä vasta "sen yhden nousun jälkeen" niin kuin on yleensä ollut tapana. Nyt lyhyen tauon jälkeen Jeriko lähti taas kauheella raivolla vetämään ja tollaisilla treeneillä saisi paremmin sen ajatuksen Jerikolle, että mäet mennään aina täysillä vaikka mä vähän vauhtia hidastaisinkin. Hienosti Jeriko kyllä veti. :)

Koirat sai vielä maistaa kennelrehun jotain ateriapötköjä, joita ShowHaun ohjelmassa kai mainostetaan tai sitten puhutaan ylipäätään barffaamisesta. Hyvinhän ne maistui ja tätäkin päätyi siis videolla, katsotaan pääsisikö Ukkokin sitten starailemaan. ;)

Pojat pääsi myös näkemään poroja, kun niitä oli aitauksessa hiihtotunnelin kupeessa. Ensin pojilla nousi molemmilla hännät ja karvat pystyyn, että mitä ihmeen otuksia noi on. Mutta Ukkoa kun vähän käskytin "lie down" ja "walk on", niin selkeästi lähti lähestymään poroa jo ihan hyvällä paimenvietillä. Jos oltais aitaukseen päästy, niin olishan Ukko niitä paimentanut, mutta tulipahan nyt nähtyä. ;)

Nyt on tehoviikonloppu takana ja onnellisesti kotona. Lihaksissa tuntuu sopivasti, mutta hiihto tuntuu olevan siitä ihana laji, että vaikka lihakset kipeytyisikin/väsyisi, niin sellaisiksi koviksi pahkuroiksi ne ei kuitenkaan mene. Riittävän aerobista menoa ilmeisesti kuitenkin vaikka vähän hapottaisikin. ;)
Opetus oli huippu hyvää ja saatiin paljon hyvää treeniä molemmille koirille. Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan aivan huippu! Suurkiitokset Mikolle ja Sarille järkkäämisestä, sekä Marialle ja Markolle ohjauksesta! :)

lauantai 9. helmikuuta 2013

Vetohiihdon tehoviikonloppu, part 1

Tänään lähdettiin siis Jämille Tavesin järjestämälle vetohiihtoleirille, jonka kouluttajina toimivat menestystä niittäneet Maria ja Marko Viitahalme. Ei ollut leiri hinnallakaan pilattu, kun 20 euroa maksoi kahden päivän koulutukset, majoitus omakustanteinen. Mutta sillä kahdellakympillä sopii treenata molemmat koirat, ei ole niin tarkkaa, oli vastaus. ;) Ja aivan älyttömän hyvä henki kyllä, samanlaista kuin missaisen vastaanoton tunsin ekaa kertaa Peltolammilla käydessä! :) Huippua! :))

Aamusta siis ajettiin tänne Jämille ja aloitettiin "kevyellä lämmittelyllä" ilman koiraa 5 km lenkki, samalla laiteltiin merkit ladun varteen risteyksiin, että koiria voi olla ladulla. Mulla tuntui ettei suksi luista ollenkaan ja vaikka alku meni ihan hyvin niin kyllä sitä lopussa oli jo aivan piiputtanut ja hapoilla. Ylämäkihiihto varsinkaan ei suju sitten ollenkaan! Latuprofiili oli kyllä kiva, piekkuisia nyppylöitä ja käännöksiä paljon, mutta oikeastaan vain yksi kunnon mäki ja sekin aika pieni verrattuna Peltsuun. Mutta kyllähän se sitten niin olikin, että mun suksissa ei vaan luisto riittänyt, Maria vielä tosi ystävällisesti antoi mun ensin koittaa omia suksiaan (luisti huomattavasti paremmin) ja sitten antoi kierrokselle Jerikon kanssa lainaan. Kuinka usein ollaan näin ystävällisiä? :)

Jerikon kanssa sitten mentiin sama lenkki uusiksi, tuntui paljon kivemmalta kun oli luistavat sukset ja koira edessä vetämässä. Silti piiputti ja otin muutaman lepotauon etten sitten Jerikon vetointoja tapa sillä, että roikun kuolleena painona perässä. Ja kyllä jokaisen pysähdyksen jälkeen Jeriko lähtikin sellaisella räkytyksellä ja vauhdilla, että ihan hyvin osasin varmasti arvioida taukojen ajat ja kestot. Hyvä meininki. :)

Sittenhän täällä oli kuvausryhmä kuvaamassa ShowHaulle ohjelmaa koira-ajokorttikurssista ja olivat jo etukäteen sopineet Mikon kanssa, että kuvaavat myös vetotreenejä. Vähän kyllä hirvitti ajatus, heti alkuun tein linjauksen, että Ukon kanssa en kameran eteen mene, koska se saattaa koska tahansa hepuloida narun kanssa. ;) Jerikon kanssa siis mentiin ja alkuun tehtiin yhteislähtö, jossa koirakot nopealla temmolla lähti peräkkäin. Jerikohan oli niin kierroksilla tästä, että meinas vetästä mut kumoon lähdössä, lantio vaan notkahti eteen kun en ollut varautunut ja hädin tuskin sain vatsalihaksin itseni kammettua pystyyn. :D Toivon mukaan tämä ei päätynyt filmille, vaan kuvausryhmä olisi keskittynyt edelliseen koirakkoon vielä tässä vaiheessa. Oivoi. Oltiin puhuttu Sarin ja Jukan kanssa, että pysähdellään matkalla ja vaihdellaan vetovuoroa, kun koirat menee jo toista kertaa vitosta ja kaikilla nuoret/kokemattomat koirat. Näin siis mentiin, mutta kyllä se lenkki olikin pitkä. Itse asiassa Jeriko kyllä veti aika hyvin ja varsinkin loppumatkasta, kun Marjo ja Maria tuli ohitse koirineen, niin saatiin hyvät loppukirit Jerikon kanssa. Melkein kaaduin loppusuoralle, toivottavasti tämäkään ei päädy telkkaan.

Ukon kanssa piti ottaa sitten lyhyttä ohitusharjoitusta, mutta meni sitten kyllä ihan riekkumiseksi. Ensimmäisen pätkän Ukko veti todella hyvin ja lujaa Mikon ja Jonnan perässä, mutta sitten kun käännyttiin takaisin niin kuppi meni ihan nurin eikä meinattu päästä liikkeelle ollenkaan, kun Ukko vaan häröili. Niin joo, täällä leirillä on myös meidän opetuskoordinaattori, joka sitten oli Ukkoa maalissa houkuttelemassa ja palkkaamassa. Tehtiin vielä toinen lyhyt spurtti Tarjan luo ja sitten sama pari sataa metriä Mikon perässä ja nyt Ukko meni tosi hyvin, käännöksenkin jälkeen päästiin heti hyvin liikkeelle ja hienosti meni. Ukko vetää aivan törkeen hyvin silloin kun vetää, on vaan noita riekkumisia välissä... Pitää nyt vaan olla niistä tiukkana Ukolle, koska tossa viettitilassa varsinkin Ukko kyllä kestää sen ihan hyvin.

Vielä tämän kaiken hiihdon päälle oli tekniikkaharjoituksia, jotka kyllä tulikin suureen tarpeeseen! Olen koko ajan tiedostanut, että mun tekniikka mättää ja pahasti, vauhti tyssää aivan totaalisesti vähänkään isompiin ylämäkiin. Pääsin ihan tukiopetukseen, kun niin omituista oli mun tyylini ettei siitä tiennyt mitä sanoa... :D Opin tänään mitä on Wassberg (eli Vassu),  Moberg ja Kuokka, ja etten osaa oikeastaan mitään niistä. Ylämäkiin yritän jollain Mobergin tyyppisellä vaikka todellisuudessa pitäis mennä Kuokalla. Ei kuulemma ihmekään jos hapottaa. Kuokka ei meinannut multa onnistua mitenkään, mutta kyllä se siitä. Moberg alkoi sujumaan ja myös vassun sain sujumaan. Lisäksi Marko vielä oikein kunnolla mietti mun tekniikkaani ja käytiin läpi "ankka-tyyli", jotta mulla olis jotain mistä voisin lähteä liikkeelle ylämäkiin ja sitten pikku hiljaa jalkatekniikan kasvaessa löytää myös sen Kuokan. :D

Voin sanoa, että hapottaa ja väsyttää. Kaiken hiihtämisen jälkeen sauna kyllä kelpas ja vielä olis iltapalaa luvassa. Sitten voisi varmaan vaan kaatua sänkyyn... paitsi, että pitää lukea tenttiin... Toivon mukaan huomenna ei ole paikat ihan hirveen kipeenä! :D

tiistai 5. helmikuuta 2013

Rapsutuksia ja hiihtämistä

Ollaan Jerikon kanssa käyty nyt säännöllisesti Kaveri koira -käynneillä, tänään viimeksi Hervannassa kuuro-sokeita moikkaamassa. Jeriko on kyllä aivan huippu, mutta vielä se ei ole aivan tajunnut, että mikään treffipalvelu se ei ole ja muut koirat pitäisi unohtaa. ;) Tänään Jeriko ihastui taas erityisesti pariin pienikokoiseen uroskoiraan, varsinkin silkkiterrieri sai Jerikon sydämen aivan sulamaan. :D Kyllä Jeriko huomiota antaa vierailukohteillekin, mutta toivon mukaan ja eiköhän jatkossa pysty keskittymään vielä paremmin siihen asiaan. ;)

Kävin sitten kotona vaan hakemassa sukset ja lähdettiin hiihtämään. Ensin Jerikon kanssa ja ihan kivaa tahtia mentiin: keskinopeus 18,6 km/h ja keskivauhti 3:13/km, mikä on mielestäni ihan ok suoritus Peltolammin maastossa. Uskaltauduin nyt vielä niihin jyrkkiin mäkiinkin kannustamaan Jerikoa vetämään ja sehän veti hienosti ja pääsin ihan kunnolla hiihtämäänkin ylöspäin! :)

Ukon kanssa mentiin sitten toinen kierros, Vellu ja Jätkä toimi meille vetoapuna koko matkan, iso kiitos siitä Vellulle! Ukon kanssa päästiin itse asiassa parempaan vauhtiin kuin Jerikon kanssa, varmasti tuosta koko matkan vetoavusta oli iso hyöty! Ukon kanssa mentiin 19,2 km/h keskinopeutta, keskivauhti 3:07/km. Maksiminopeus jäi vähän Jerikolle 38.7 km/h vs. 37.7 km/h.
Mutta siis hienosti kyllä meni ja kivaa oli! Ukko ei ehtinyt edes alkaa riekkumaan narun kanssa, kun oli niin kiire pysyä Jätkän ja Vellun perässä, koko lenkki mentiin siis yhteen menoon ilman mitään kupin nuri menoja. ;) On se Ukkokin vaan hieno! :)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Vauhtisunnuntai

Tänään oli taas Tamskin agilitykisat SDP:llä. Maxi3:sten tuomarina toimi Kari Jalonen ja oli aika kivat radat tehnyt. :) Oli tiukkoja kohtia, mutta oli sitten sitä juoksemistakin eikä ollut liian tahmean tuntuista kuitenkaan. Alkuun kentän laidalta katsoessa varsinkin toinen rata vaikutti aika jännältä, jopa pelottavalta, mutta kun pääsi rataan tutustumaan niin huomasi, että se onkin ihan suoritettavissa. Siis kivat radat oli.

Meillä oli Jerikon kanssa taas hyvä fiilis ja ensimmäinen rata meni oikein kivasti, kunnes sitten aloin jotenkin liioittelemaan hypylle jarrutusta. Yritin hakea oikein tiivistä käännöstä, mutta annoin jarrua (suhisin) vielä, kun Jeriko oli jo hyppäämässä ja Jeriko vetikin jarrut pohjaan, että eikö siitä saanutkaan mennä! Voi surkeus, kun olin tyhmä. Käskytin kuuliaista poikaa aivan liian tiukasti. :( Siitä sitten vitonen, muuten meni kivasti, mutta toki aikaahan toi taas söi kun mietittiin pari sekuntia siinä hypyn edessä että mennäkkö vai eikö mennä. Jeriko oli silti hieno! :)


Toisella radalla lähti sitten heti alkuun lapasesta, yritin ohjata Jerikoa vastakädellä renkaalle ja näyttää, että käännös olisi tulossa pitäen vasemman koko ajan alhaalla, mutta Jeriko varmaan lukitsi sen edessä siintävän putken jo lähdössä eikä mun huutelut siinä enää auttaneet. Samaisella ohjauksella moni muu onnistuikin, mutta ei tainnut olla sitten niin irtoavia koiria ja toisaalta Jerikon irtoominen oli vielä vahvistunut varmaan edellisellä radalla, kun sai oikein kauempaa lähetellä putkille.. Näin kyllä sitten pari esimerkkiä kuinka se olisi pitänyt Jerikon kanssa tehdä, esim. Peten ohjaus Mendezille oli hyvä esimerkki onnistuneesta suorituksesta ja olis itse pitänyt tajuta mennä sinne siivekkeen luokse ohjaamaan. Varmaankin mun liike myös vei Jerikon putkeen vaikka kuinka käsillä ja rintamasuunnalla (huutamisesta puhumattakaan) yritin muuta kertoakin. No siinä meni se rata, mutta halusin toki ottaa loppuun, putken jälkeisellä hypyllä vielä vähän suhiloin, mutta sitten sain kiinni flow'sta ja loppurata meni oikein kivasti. Olin tyytyväinen meidän tiimiin. :)



Tamskin kisoille pitää kyllä nyt antaa vähän kritiikkiä, joka koskee kisoja Tamskilla aiemminkin: ei sinänsä ole pelkästään seurasta kiinni, mutta jotenkin Tamskin kisoissa on usein vähän lattee tunnelma, kun taas monissa muissa kisoissa yleisöstä taputetaan muidenkin kuin omien kavereiden radoille. Ehkä se on enemmän tamperelaisuudesta kiinni, en tiedä, muualla ollaan sitten ainakin kohteliaampia ja enemmän eletään mukana... Kritiikki mikä liittyy ihan järjestelyihin on se, että usein jos käy kysymässä jotain talkooväkeen kuuluvilta, niin saa vähän tylyäkin vastausta, ei nyt ainakaan mitään ystävällistä. Ja sitten viimeisen radan jälkeen kisakirjojen saaminen kestää jotenkin tuhottoman kauan, varsinkin jos on viimeisellä tehnyt hylyn. Usein hylkyradan tehneet saa kisakirjansa vaikka kisa olisi vielä käynnissä, mutta tamskin kisoissa pitää aina odottaa kisan loppumisen jälkeenkin. No joo, tää nyt oli vaan tällainen pieni kritiikin sana, ei pidä ottaa nokkiinsa jos kuuluu tamskiin. ;)

Kisojen jälkeen lähdettiin Ylöjärvelle pikku siskojen synttäreille ja sieltä sitten vielä hiihtovuorolle. Mentiin aika hyvää vauhtia taas, mutta jotenkin oma kunto taas koetuksella ja Vellulle ja Jätkälle jäätiin ihan auttamatta! :D Mutta ohiteltiin me pari muuta, eikä aikakaan ollut surkea. Kerran ollaan kyllä aikaisemmin parempaakin keskinopeutta tehty, mutta ei tää siitä paljoa jäänyt: keskinopeus 18,9 km/h eli keskivauhti 3:10/km. Jeriko veti kyllä hyvin loppuun asti. :)

Ukon kanssa lähdettiin sitten vielä hiihtämään, Theballe oltiin vähän vetoapuna, mutta Ukko ottikin alkuun hepulit narun kanssa ja Vellu meni Theban kanssa ohi. Siitähän Ukko sai sitten itselleen motivaatiota ja juoksi hetkessä kiinni ja ohi, ja jatkettiin sitten koko lenkki ympäri, kun niin hyvin meni. Pari kertaa pysähdyin lepäämään ihan hetkeksi, ennaltaehkäisevästi lähinnä, että Ukko jaksais varmasti hyvin ja keskittyis vetämiseen eikä keksis muuta... ;) Ja siis hirmu hyvin Ukko kyllä vetääkin, saattaa jopa vetää lujempaa kuin Jeriko! No sitten ihan loppumatkasta Ukko meinas taas vähän alkaa vilkuilemaan taaksepäin ja pyörähtikin siinä sitten ympäri ja jouduttiin pysähtymään. Uudesta lähdöstä taas hyvällä draivilla loppuun asti. :) Tiistaina taas seuraavan kerran hiihtämään. :) Ja sitten ensi viikonloppuna on vetohiihtoleiri! :)))

lauantai 2. helmikuuta 2013

Lauantaitokoilut

Treenaaminen on taas alkuviikon hiljaiselon jälkeen päässyt vauhtiin ja päivitystä pukkaa. ;) Tänään käytiin Tuijan ja Ronjan kanssa tokoilemassa, kyllä on Ronjasta tullut "tankki". :D

Jerikon kanssa aloitettiin treeniä ruudulla, mutta itse asiassa päädyttiinkin vahvistelemaan vain merkille menoa eikä ruutuun lähetetty kertaakaan, koska Jeriko on alkanut niin hirveesti ennakoimaan tulevaa, ettei malttais tehdä kunnollisia merkkejä. Unohdettuja on ne hienot suorat "tasapainoon" menot, nyt jäädään vinoon jo odottamaan, että koska pääsis. Palkkailtiin sitten pelkästä merkistä ja odotin, että Jeriko korjas asentoaan. Lopulta vein merkille kosketusalustankin, että sai vähän Jerikoa ajatukset merkin oikeaan suorittamiseen ja kyllähän sitten hienoa suoritusta tulikin! :)

Zetaa tehtiin myös ensin maahan ja istu, istumisesta vapautus takapalkalle. Sitten maahan, istu ja seiso, seisomisesta heti vapautus. Hienosti meni, ei arpomista, mutta oli todennäköisesti vain hyvää onnea.. ;) Olen kyllä alkanut seisomiseen käyttämään "top"-käskyä ettei ässä suhisis siinä ollenkaan, ollaan tätä lenkeillä harjoiteltukin jo. Ehkä sekin auttaa..? Seuraaminen oli ihan jees, Jeriko ei pahasti poikitellut tai keihunut, mutta seuraamisiin lähdöissä tuli ynähdykset. Pitää siis niitäkin enemmän harjoitella, ettei nouse kierrokset niissä liikaa.

Viimeisenä Jeriko teki ohjattua vaikka tässäkin liikkeessä pääpaino oli kyllä merkin vahvistamisessa ja siitä palkkailussa. Muuta merkiltä palkkaus ja viimeisenä lähetin oikealle kapulalle, kauhea suoraan Jeriko sinne lähti (nätti pullea kaari siis puuttuu), mutta ei yhtään epäröinyt joten tästä palkka ja lopetus pallon kyttäilyleikkiin. ;) Tiina itse asiassa tossa kerran puhui, että jossain tokokoulutuksessa oli tuomari sanonut, että hän tulkitsee sääntöä niin, että koiran pitää edetä suoraviivaisesti kapulalle ja että pullea kaari olisikin sitten virhe... No, oli miten oli, pääasia että oikea kapula nousee.

Ukko teki nakkipalkalla seuraamista muutamia askelia ja Tuija naksutteli. Meinas varmaan tulla taas liian pitkä sarja, mutta Tuija sitten sanoi että alkaa hiipumaan ja lopettiin siihen. Ruutua tehtiin ihan pari toistoa, hienosti kyllä irtoo alustalle. Sitten vielä noutoa yhteensä neljä toistoa, kahdella ensimmäisellä kapula oli vinosti suussa enkä viitsinyt siihen jättää, kolmannella otti ihan kapulan päästä kiinni enkä siitä palkannut sitten ollenkaan, niin viimeinen olikin hieno tasainen ote kapulaan. Tosin pientä syöksymistä kapulalle on havaittavissa... Täytyypi miettiä miten tätä jatkossa treenataan, mutta tällä kertaa lopetettiin tähän korkeaan vireeseen. :)

Only one can be the first

 Olen sanonut, että yksi syy, miksi Jeriko pentuna herätti huomioni, oli se kuinka se muistutti meidän perheessä ollut koiraa, kun olin pieni. Itse asiassa veljet joskus Jerikoa Vanjan reinkarnaatioksi kutsuivatkin, eihän ne nyt niin kaksi marjaa ole, mutta olemuksessakin on kyllä paljon samaa. Pitäis äidiltä etsiä jotain pentukuvaa tai muutenkin lisää hyviä kuvia. Olen joskus aikaisemminkin ajatellut Vanjan kuvien skannaamista, mutta en ole tullut tehneeksi sitä. Nyt se tuli uudelleen mieleen ja kun skannasin kuvia kyynelet valui vuolaina. Vain yksi voi olla ensimmäinen ja Vanja oli minulle todella rakas. Vanja sai minut kiinnostumaan koiran kouluttamisesta ja agilitystä, teimme pikkuveljen kanssa Vanjalle esteitä joita se sai hyppiä sisällä, äidin suureksi iloksi. ;) 80 cm sängyn patja oli vakioeste jonka laitoimme eteisen käytävään, lisäksi kasasimme lehtikoreista jotain hökötystä jota en edes tarkasti muista millainen se oli. Kärkyin aina äidiltä saanko ostaa Vanjalle Pedigreen koulutusherkkuja kaupasta ja sitten harjoittelimme luoksetuloa tms. En tajunnut silloin, että tavallinen makkarakin olisi käynyt enkä myöskään tiennyt tuolloin Ylökkistä. Vanja oli älykäs, rakastava, rakastettava ja hellä, täydellinen koira. Olisinpa voinut silloin tarjota sille enemmän. Mun sydän murtui ihan täysin, kun Vanjasta jouduimme luopumaan ja edelleen tätä kirjoittaessa itku tulee. Nyt todella kaipaisin niitä sydänmerkkejä, joita blogger ei anna laittaa.



Vanja ja pikkuveli

Rakastettu Vanja

Serkku, heidän koiransa ja meidän Vanja

Kyllä sai Vanjakin kehuja siitä, kuinka kaunis koira se oli. :)

Minä Vanjan kanssa kesämökillä, olisiko ollut kesä -94..?

Serkkuni ja Vanja, samanlainen naurunaama kuin Jeriko.. :)

Siemen on kylvetty, kiinnostus agilityyn oli jo olemassa... ;)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Agsaa

Pojat sai viettää (ihan ansaittua) vapaata alkuviikosta, kun mulla oli maanantai- ja tiistaina-iltoina päivystykset ja muutenkin niin kouluhommaa, että peruin keskiviikolla sovitut tokotreenitkin Tiinan kanssa. Eikä tällä viikolla ole päässyt vielä kertaakaan hiihtämäänkään, kun tiistainkin treenit jäi väliin. :( Mutta siis koirille varmaan tekee ihan hyvää. :D

Torstaina sitten viikon ensimmäiset treenit (koska näin olisi käynyt viimeksi?) ja hitsi kun olikin kivaa! :) Jeriko tykitti oikein kunnolla menemään, tehtiin vähän irtoomista putkelle renkaalta ja pussilta. Pussia ei ollakaan aikoihin otettu ja oli kyllä hyvä juttu, että sekin tuli. Lisäksi aika kinkkinen ohjaus putkeen puomin taakse silleen, että putken suu oli ehkä ylösmenon puolessa välissä. Sai kyllä ihan tosissaan rytmittää menoaan ja varsinkin, kun tää kohta tuli suoraan putkelle irtoamisen ja juoksemisen jälkeen, niin piti oikein keskittyä oman vauhdin hidastamiseen, että rytmitys tuli oikein. Jeriko teki kuitenkin hienosti ja kaikki radalla olleet käännökset aivan priimasta, kun keskityin koko ajan ohjaukseen ja näytin jokaisessa käännöksessä ponnistuskohdan. Jeriko oli huippu! :) Lisäksi Jeriko teki vähän puomin ylösmeno-kehikkoa maassa (viime viikolla tutustui siihen myös), mutta vähän meinas olla pasmat sekaisin kun puomin ja keppien välissä tehtiin, että eikö tässä tosiaan pidä mennä millekään esteelle?? :D Olen kuitenkin ajatellut, että opetan tota kehikkoa nyt Jerikollekin, koska Jerikon ylösmenot on aina niin nipin napin osumisia...
Jeriko teki myös harjoitushyppyä, siis sellaista lautaestettä. Varsinkin toi Ylökkin hallilla oleva este jostain syystä kammottaa Jerikoa, mutta Sarin avustuksella saatiin oikein hyviä ylityksiä 85 sentistä. Sari sanoikin, että hyvä siitä tulee, jos en van panikoi asiasta. Helpommin sanottu kuin tehty... ;)

Ukko pääsi tekemään kokonaista puomia ja Sari nosti esiin, että miksi en käytä naksua ylösmenokontaktilla, kun käytän sitä kehikkoa maassa harjoitellessa. No, syy siihen oli, että kun sitä joskus kokeilin niin Ukko hyppäsi sitten heti pois puomilta ja luovuin koko ajatuksesta. Liian nopeasti selvästikin, koska nyt kun Sari naksutti etutassun kosketuksesta Ukko oikein ampaisi eteenpäin naksun kuullessaan. Selvästi odotti sitä, että kerrotaan selkeästi, että meni oikein. Niin Ukkoa... :D Mutta siis hienosti meni, Ukko oli pätevä! Lisäksi tehtiin rengasta missä onkin ilmentynyt yllättävä ongelma. Olen tehnyt Ukon kanssa matalaa rengasta ja selvästi sitten liian kauan, kun matalana se onnistuu radan osanakin vailla mitään epäilystä, mutta heti kun nostaa maxikorkeuteen, niin Ukko alkaa hyppimään mistä sattuu, ei yhtään katso missä rengas on. En olis osannut odottaa, että tällainenkin ongelma voi tulla, mutta opinpahan tästäkin, rengasta ei pidä tehdä liian pitkään matalana jos oikeasti on maxi-korkeus tai koira jää siihen kiinni...

Tänään sitten Wuf-hallilla oli vaihteeksi puomikin koottuna, tosin sitä tilaa puomin päiden jälkeen ei ole kuin max pari metriä... Hienosti Ukko otti ylösmenokontaktia, mutta alasmenolle alkoi himmailemaan ja vaanimaan?! En kyllä todellakaan odottanut tätä, kun olen alusta asti kosketusalustalla opettanut! Mutta jotenkin Ukko on kuitenkin käsittänyt, että "koske" tarkoittaa "pysähdy siihen", vaikka alun perin se on ollut käsky koskea alustaa.. Otettiin sitten pari alustan kosketusta erillään puomista ja sitten alkoi puomin alasmenotkin sujua vauhdikkaasti. :) Ukolle otettiin myös putkelle irtoamista ja hienosti meni! :)

Jeriko teki putkille irtoamista ja mä lähinnä seisoin keskellä ja heittelin putkille. Lisäksi pientä radan pätkää. Kontaktit on Jerikolla nyt kyllä tosi hyvät! :) Alkutreenistä Jeriko oli kyllä vähän liiankin menossa eikä malttanut yhtään kuunnella, toiselle vuorolle tullessa Jeriko olikin ihan nöyrää poikaa, mutta edelleen yhtä vauhdikas. :D Jeriko teki myös sekä kangas- että lautaharjoitusesteitä. Wuf-hallilla oleva lautaeste on Jerikosta selvästi aika kiva ja 85 cm meni oikein kivasti. Kangasesteen sain viritettyä lopulta ehkä 90 cm (ärsyttävät kiristysruuvit vähän hankaloitti säätöä) ja yli mentiin mennen tullen, mutta kovasti otti kyllä tukea. Mutta kyllä tämä tästä. Oon ajatellut, että noita harjoitushyppyjä otetaan agilitytreenin lomassa nyt viikottain koko kevään ajan, eiköhän se siitä sitten. :)

Treeneissä oli myös Maijun ja Aten kaverin Janne kuvaamassa. Hän harrastaa valokuvausta ja oli Maijulta kysynyt voisiko tulla harjoittelemaan liikkuvan kohteen kuvausta. Tämä oli siis Jannen ensimmäinen kerta, katsotaan saataisiinko jotain hienoja kuvia tänne näytillekin kunhan Janne ehtii niitä läpi käymään. :)


Tässä niitä kuvia sitten on, suuri kiitos kuvista Janne Teivoselle! :) Kyllä tuli hienoja vaikka oli ensimmäistä kertaa kuvaamassa eikä noi hallin valaistusolosuhteet ole todellakaan parhaimmasta päästä. Mutta kyllä se onnistuu, kun osaa ja on hyvät välineet. ;)

















 Niin ja Ukko sai tänään oman uuden BOT:n. Tosin verkkoloimen vaikka mielestäni olin tilaamassa sitä paksumpaa. Mutta olin kyllä etukäteen kovasti miettinyt, että kumpaa tilaisin, taisi nyt tällä ratketa se asia. Verkkoloimi on ja jos tulee kovempia pakkasia niin päälle Pomppa. Jeriko saattaa kyllä myös lainata välillä verkkoloimea (ainakin ennen kuin saa oman), ehkä jo sunnuntaina kun on kisat ja jos on tälleen lauhempaa... ;)

Jännä kyllä, että Ukko on jo vuoden. Se on niin erilainen kuin Jeriko tuossa iässä, Jeriko oli jo niin aikuista että! :D Ukko taas olis kaikkien kaveri, tänään aamullakin olisi leikittänyt yhtä kääpiövillakoiraa joka kuulemma yleensä pelkää kaikkia, mutta Ukon kanssa olis leikki luonnistunut jos ei olis ollut flexi tiellä. Ja kun haettiin BOT, niin M&M:ssä oli westie aitauksessa ja tuo pösilöhän oli ihan innoissaan, vastapuoli ei välttämättä niinkään.. :D Ja kun westie ei innostunut, niin Ukon piti mennä vielä häki toiseen laitaan tarkistamaan koirapehmolelu, että jos se alkaisi leikkimään. Hyvä ettei leikkikumarrellut sille! :DD

Pennuista puheen ollen nyt on aika paljon pennuntuoksua ilmassa, kun Ronjalle on tulossa pentue, jota varmasti tullaan paljon sitten näkemään ihan pieninä, kun pennut syntyy tossa parin kilometrin päässä meiltä. :) Lisäksi Jerikon tädille eli Ilonalle on tulossa pentue upean Lakun kanssa, mistä olen aivan innoissani! Jos tilanne olisi toinen, niin omatkin sormet syyhyäisi! ;) Iippi on aivan ihana ja Laku on itse asiassa Jerikon isän velipuoli, joten melko läheistä sukua tulee tämä pentue olemaan. Jos siis Jerikon tyyppinen koira miellyttää, niin kantsii tsekata. ;)