Tänään oli paimennuspäivä Somerolla. Mukaan lähti koirakot Vellu ja Theba+Julma, Nassu ja Milo, Kaisla ja Frodo, Immi ja Rudi, Sara M. ja Särmä, Riikka ja Kide sekä Laura ja Salsa. Ja tietty mä Jerikon ja Ukon kanssa. ;) Suuren suuri kiitos hienosta päivästä Marikalle, Katjalle ja kaikille osallistuneille! :)
Sää suosi meitä ja aurinko paistoi koko päivän, mukavahan siinä oli pellon laidassa sitten katsella koiria hommissa. Kuviakin tuli otettua reilu 1500 (siis ihan oikeasti!! :D), tästä kiitos kuuluu myös kety-Saralle ja Nassulle. :D Niitä karsin sitten reiluun kahteensataan, jotka löytyy klikkaamalla alla olevaa kuvaa, katsokoon ken jaksaa! ;) Osallistujat saa halutessaan enemmän kuvia omista koiristaan minulta jollain keksimällämme keinolla. :)
Jerikolle tehtiin alkuun ratatreeni. Hakukaari ei ollut niin hyvä kuin viimeksi lampailla, Jeriko oli alkuun hieman malttamaton ja kaari jäi vajaaksi. Siitä sitten kun rauhoittui, niin poispäinajo meni jo ihan mallikkaasti. Häkillä toisella yrityksellä lampaat sisään... tai siis valtaosa niistä, kun niitä oli jotain kymmenen ja Marika sanoi jo etukäteen ettei kannata jäädä hinkuttamaan jos pari jää ulos, kun on poikkeuksellisen monta. Muilla vuoroilla otettiin Jerikon kanssa hakuja ja sitten poispäinajoa. Hakukaaret on Jerikolla nyt kyllä pulleet, välillä kyllä jo ihan turhankin maailman ääriin menevät ja Jeriko tuntui unohtavan mitä olikaan tekemässä. :D Mutta pääasiassa kyllä tosi mallikkaita eikä ainakaan liian suppeita. ;)
Jerikolla on myös selvästi kehittynyt taas itsenäinen lampaiden lukutaito. Jeriko tasapainotteli laumaa itsenäisesti ja siinä missä Jeriko aikaisemmin ei olisi noteerannut ollenkaan karkaavia lampaita, niin nyt Jeriko lähti itsenäisesti palauttamaan niitä takaisin laumaan. :)
Ihan jees siis meni, toivottavasti vaan viikon päästä Jerikolla olisi alusta asti malttia ja menis kisat hyvin. Niin, meillä tosiaan on ensimmäiset paimennuskisat viikon päästä! :) Olin kyllä unohtanut maksaa osallistumismaksun, mutta onneksi mahtui vielä mukaan jälki-ilmoittautuneena, tosin joudun maksamaan tuplahinnan unohduksestani, mutta paimennuskisoja en väliin jätä! ;)
Ukko kävi myös pari kertaa laimpailla. Kyllä Ukkeli on jo kovasti lampaista innostunut, mutta kun pienillä jaloilla ei vielä ehdi lampaiden ohi ja kaarille, niin jätetään Ukko taas vähän kasvamaan ja hauduttelemaan ennen uutta tapaamista. ;)
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Voivoivoivoi
Oivoivoi. Tänään oli sitten neljäs yritys voittaja-luokassa, tuomarina Pirkko Bellaoui. Aika tiukka tuomari, ei käy kieltäminen. Onni ei ollut myötä tälläkään kerralla, tuloksena 211 pistettä ja 3-tulos. Ykköstuloksia ei tullut yhtään ja sijoituttiin kuitenkin toisiksi. Laiha lohtu. Nyt vituttaa, ihan suoraan sanottuna.
Paikkamakuu 10: Jeriko lysähti ensimmäisellä käskyllä lahna-asentoonsa ja kun olin avoimen arvostelua nähnyt niin pelkäsin, että tuomari sakottaa jo laiskasta olemuksesta. Jeriko oli kuitenkin maannut koko ajan samassa asennossa hievahtamatta, hyvä suoritus siis.
Seuraaminen 7: Äänteli vähän. Välillä vähän seilas, vuorottain laamaili ja poikitti. No ei se nyt koko matkaa niin pahaa ollut, alku enemmän ton itse seuraamisen kanssa, mutta ääntä tuppas tulemaan koko ajan. Tästä ei "valitettavasti" ole videota tarjota, kun kuvaustekniikka taas vähän petti. :D
Liikkeestä istuminen 0: TAAS sama juttu!! Kokeessa jotenkin jännittyneenä kiekaisen käskyn jotenkin ihan kummallisesti ja Jeriko jää arpomaan istuako vaiko seistä. Päätti kuitenkin seistä ja mä en osaa edelleenkään vilkaista varmistaakseni istumisen. Tai miksi en ottais paria pistettä pois kunnon vartaloavusta nollan sijaan????
Luoksetulo 7,5: Jerikon perus. Liian hidas, ei pysähdy silleen hiekka lentäen samoille jalansijoille. Tuli suoraan perusasentoon mikä sinänsä on väärin, mutta tuomarihan ei sitä tiennyt.
Ruutu 8: Tämä taisi nollaantua kaikilla koirakoilla meitä ennen, ainakin kaikilla jotka näin. Jostain syystä vieressä olevan kehänauhan solmu ja takana olevat agilityesteet veti kovasti koirakoita ulos kehästä. Jerikoon luotin tässä aika paljon, koska a) Jerikolla on toimiva virittely b) olen tehnyt Jerikolle häiriötreeniä melko paljon. Sinnehän se painoi ihan hyvin, mutta joku aivopieru siinä sitten pääsi, kun Jeriko menikin maahanmenon sijaan istumaan. Tuplakäsky siitä sitten. Paska! Seuraamiseen tulo oikein hyvä! :)
Hyppynouto 6: En edes tiedä mitä kaikkea tässä oli josta pisteet ropisi. Luovutus hidas? Perusasento vino?
Metallinouto 6,5: Ensin heitin vastatuuleen liian korkealle nousevan heiton ja ei mennyt riittävän kauaksi. Tässä sitten perusasentoon Jeriko siirtyi jostain syystä tosi väljäksi ja vinoon.
Tunnistusnouto 5: Aivan täydellinen alku ja ei. Oma löytyi nopeasti ja Jeriko lähti sitä välittömästi tuomaan, mutta sitten maassa oli joku keltainen pikku merkki jonka kohdalla Jeriko pysähtyi ja jotenkin meni ihan sekaisin. Tuntui luulevan tehneensä jonkun virheen, kääntyi tarkistamaan muita kapuloita, palautui taas järkiinsä ja toi oman. Aivan uskomaton moka! Pisteitä lähti myös siitä, kun Jeriko "ennakoi", siis vartalon nytkähdyksestä liikkurin käskytykseen vaikkei paikaltaan hievahtanut mihinkään...
Kaukkarit 7: Tuplakäsky ensimmäiseen maahanmenoon. Muuten ensimmäisillä käskyillä vaihdot ja ihan hyvällä tekniikalla. Istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan. Ensimmäisellä maahanmenolla liikkuu vasen tassu ehkä 5 cm. Seisomasta istumaan vaihdolla liikkuu oikea tassu.
Kokonaisvaikutus 8: Jeriko sai taas kommentteja söpöydestään ja siitä kuinka sitä on kiva katsoa. Harmi ettei siitä voi oikeasti saada pisteitä.. ;) Pääosin yhteistyö hyvää, mutta välillä Jeriko unohtui johonkin omiin maailmoihinsa ja tuli noita tuplakäskyjä yms. Ei ollut parhaimmillaan Jeriko, toisaalta ei nyt huonoimmillaankaan, mutta arvostelu sitäkin tiukempaa.
Siis nyt jäi harmittamaan. Torstaina treeneissä aivan täydellinen, mutta nyt taas kokeessa jotain muuta. Aina menee jotain vikaan! Ja toi hiton liikkeestä istuminen ja ääntelykin palasi vainoamaan!!! Alkaa hieman usko kyllä loppumaan. Tiistaina on taas uusintayritys ja täytyy kyllä sanoa, että jos siitä ei tule mitään, niin sitten ottaa todella koville. Tekis mieli jättää koko toko siinä vaiheessa sivuun tai kokonaan pois valikoimasta, mutta olen jo ilmoittautunut toiseenkin kokeeseen, joten sinne olisi sitten taas kerättävä itsensä. Mutta ei voi sanoa muuta kuin, että ottaa päähän ihan sikana.
Paikkamakuu 10: Jeriko lysähti ensimmäisellä käskyllä lahna-asentoonsa ja kun olin avoimen arvostelua nähnyt niin pelkäsin, että tuomari sakottaa jo laiskasta olemuksesta. Jeriko oli kuitenkin maannut koko ajan samassa asennossa hievahtamatta, hyvä suoritus siis.
Seuraaminen 7: Äänteli vähän. Välillä vähän seilas, vuorottain laamaili ja poikitti. No ei se nyt koko matkaa niin pahaa ollut, alku enemmän ton itse seuraamisen kanssa, mutta ääntä tuppas tulemaan koko ajan. Tästä ei "valitettavasti" ole videota tarjota, kun kuvaustekniikka taas vähän petti. :D
Liikkeestä istuminen 0: TAAS sama juttu!! Kokeessa jotenkin jännittyneenä kiekaisen käskyn jotenkin ihan kummallisesti ja Jeriko jää arpomaan istuako vaiko seistä. Päätti kuitenkin seistä ja mä en osaa edelleenkään vilkaista varmistaakseni istumisen. Tai miksi en ottais paria pistettä pois kunnon vartaloavusta nollan sijaan????
Luoksetulo 7,5: Jerikon perus. Liian hidas, ei pysähdy silleen hiekka lentäen samoille jalansijoille. Tuli suoraan perusasentoon mikä sinänsä on väärin, mutta tuomarihan ei sitä tiennyt.
Ruutu 8: Tämä taisi nollaantua kaikilla koirakoilla meitä ennen, ainakin kaikilla jotka näin. Jostain syystä vieressä olevan kehänauhan solmu ja takana olevat agilityesteet veti kovasti koirakoita ulos kehästä. Jerikoon luotin tässä aika paljon, koska a) Jerikolla on toimiva virittely b) olen tehnyt Jerikolle häiriötreeniä melko paljon. Sinnehän se painoi ihan hyvin, mutta joku aivopieru siinä sitten pääsi, kun Jeriko menikin maahanmenon sijaan istumaan. Tuplakäsky siitä sitten. Paska! Seuraamiseen tulo oikein hyvä! :)
Hyppynouto 6: En edes tiedä mitä kaikkea tässä oli josta pisteet ropisi. Luovutus hidas? Perusasento vino?
Metallinouto 6,5: Ensin heitin vastatuuleen liian korkealle nousevan heiton ja ei mennyt riittävän kauaksi. Tässä sitten perusasentoon Jeriko siirtyi jostain syystä tosi väljäksi ja vinoon.
Tunnistusnouto 5: Aivan täydellinen alku ja ei. Oma löytyi nopeasti ja Jeriko lähti sitä välittömästi tuomaan, mutta sitten maassa oli joku keltainen pikku merkki jonka kohdalla Jeriko pysähtyi ja jotenkin meni ihan sekaisin. Tuntui luulevan tehneensä jonkun virheen, kääntyi tarkistamaan muita kapuloita, palautui taas järkiinsä ja toi oman. Aivan uskomaton moka! Pisteitä lähti myös siitä, kun Jeriko "ennakoi", siis vartalon nytkähdyksestä liikkurin käskytykseen vaikkei paikaltaan hievahtanut mihinkään...
Kaukkarit 7: Tuplakäsky ensimmäiseen maahanmenoon. Muuten ensimmäisillä käskyillä vaihdot ja ihan hyvällä tekniikalla. Istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan. Ensimmäisellä maahanmenolla liikkuu vasen tassu ehkä 5 cm. Seisomasta istumaan vaihdolla liikkuu oikea tassu.
Kokonaisvaikutus 8: Jeriko sai taas kommentteja söpöydestään ja siitä kuinka sitä on kiva katsoa. Harmi ettei siitä voi oikeasti saada pisteitä.. ;) Pääosin yhteistyö hyvää, mutta välillä Jeriko unohtui johonkin omiin maailmoihinsa ja tuli noita tuplakäskyjä yms. Ei ollut parhaimmillaan Jeriko, toisaalta ei nyt huonoimmillaankaan, mutta arvostelu sitäkin tiukempaa.
Siis nyt jäi harmittamaan. Torstaina treeneissä aivan täydellinen, mutta nyt taas kokeessa jotain muuta. Aina menee jotain vikaan! Ja toi hiton liikkeestä istuminen ja ääntelykin palasi vainoamaan!!! Alkaa hieman usko kyllä loppumaan. Tiistaina on taas uusintayritys ja täytyy kyllä sanoa, että jos siitä ei tule mitään, niin sitten ottaa todella koville. Tekis mieli jättää koko toko siinä vaiheessa sivuun tai kokonaan pois valikoimasta, mutta olen jo ilmoittautunut toiseenkin kokeeseen, joten sinne olisi sitten taas kerättävä itsensä. Mutta ei voi sanoa muuta kuin, että ottaa päähän ihan sikana.
torstai 26. huhtikuuta 2012
Vihdoinkin sulaa!
Oi tätä ihanuutta! Vihdoinkin alkaa olemaan suurimmaksi osaksi sulaa, metsäpolut valtaosin sulia mutta paikoin vielä petollisen liukasta, kentät pääosin sulia mutta myös aika märkiä, metsissä edelleen täällä päin on paikoin luntakin, mutta osin myös sulaa. Ja meidän läheiset "jälkipellot" on melkein täysin sulia, vettä sitten paikoin paljonkin. Mutta siis pääsee jo ulkona paremmin tokoilemaan ja vihdoinkin tekemään jälkeä! :)
Tänään sitten kunnostauduin oikein tuplasti, kävin ensin tallaamassa jäljen pellolle. Pituutta varmaan muutama sata metriä, sellaista suorakulmaista siksakkia (jos joku nyt ymmärtää mitä tolla tarkoitan) tein, kulmia tuli viisi. Keppejä mulla oli kaapissa kuivumassa viime syksyltä kolme, ne tiputtelin sitten jäljelle. Tein ensin pienen makkararuudun ja sitten jälki, makkaraa/nappulaa jäljelle janan alkuun, kulmiin ja keppien tuntumaan. Vähän oli kyllä jäljen teko itsellä hakusessa, unohdin kotiin merkkikepit ja otin vaan pyykkipoika-merkkejä, ei niillä siellä pellolla paljoa tee. :D Ja unohdin Jerikon jälkivaljaat ja -liinankin, Matti joutui niitä sitten jälkikäteen mulle kiikuttelemaan. Onneksi ei ollut pitkä matka! ;)
Tehtiin sitten välissä tokotreeni, voittaja-luokan liikkeet putkeen, palkkasin luoksetulosta, metallinoudosta ja kaukkareista. Seuraamisessa Jeriko hieman meinasi poikitella ja keulia, ihan loppuun alkoi sitten tulla äännähdyksiäkin. Tein päätöksen, että nyt on tällanen läpimenotreeni enkä enempää siihen poikitteluun puutu, mutta ääntelyn suhteen vaadin hiljaisuuden ennen kuin lopetin. Ihan hyvää seuraamista kyllä siis kuitenkin keskimäärin. :)
Hitsi, liikkeestä istuminen unohtui! :D
Luoksetulo on ihan hyvä, Jerikon perus. Tulee laukalla, mutta ei mitenkään sata lasissa, pysähtyy kyllä sitten napakasti. Tosi hyvä suora ja tiivis asento eteen ja hyvä perusasentoon siirtyminen. :)
Ruutu oli aivan mieletön! En tiedä onko Jeriko koskaan tehnyt noin nappisuoritusta! No, saihan se silloin kerran kokeessa kympin ja välillä treeneissä tosi hyviä, mutta nyt oli vielä vauhtia enemmän ja silti aivan häränsilmään pysähtyi. ;) Seuraamaan lähti tulemaan niin, että kuulin kuinka hiekka lensi! :D
Molemmat noudot oli nyt tasamaalla, kun ei ollut hyppyestettä. Oikein hyvät noudot, metallikapulan kanssa meinasi alkaa ennakoimaan perusasentoon siirtymistä ja vaadin sitten vaan edessä pysymistä ja palkkasin sitten siitä.
Tunnarin tein koko kapulasetillä taas. Kapuloita maahan heittäessä ja siirrellessä, joku vääristä osui hieman jonkun sormen selkäpuoleen, mutta ei sitten ollut hajuakaan, että mikä se niistä oli, joten en voinut tehdä asialle mitään. Omaa taisin pitää aika pienen hetken kädessä, kun Jeriko oli siitä hieman epävarma, käytti suussaan mutta sitten hieman epäröi. Toi kuitenkin oman eikä vääriin suullaan koskenut. Sinänsä siis hyvä. Mutta nyt siellä joukossa on joku jossa mahdollisesti on vähän mun hajua, ei sitten auta kuin odottaa että tuoko Jeriko joskus väärän ja sitten ottaa se pois sarjasta..
Mutta siis nyt harjoitus meni hyvin, joten täytyy olla tyytyväinen. :)
Kaukkarit meni tosi hyvin! En muista koska Jeriko olisi tehnyt kaukkarit kokonaisena sarjana kokeenomaisessa treenissä noin hyvin. Ei yhtään tuplakäskyä vaikka Jeriko välillä katseli minne sattuu (lintujen lauluako sitten kuunteli vai mitä?) ja kaikki vaihdot teknisesti priimaa. Siitä kelpasikin palkata! :)
No, sitten päästiin jäljelle, jälki vanheni 30-45 minuuttia. Tosiaan ehkä vähän tyhmä vuoden ensimmäinen jälki ajaa tälleen tokotreenin päälle, mutta näin tehtiin. Ruudussa Jeriko kuitenkin etsi ja söi ihmeellisen rauhassa makkaranpaloja, oikein hyvä juttu! Kun ei ollut merkkejä niin mulla oli vähän vaikeuksia löytää oikea lähetyskohta. Kun oltiin jäljelle siirtymässä pellon takana meni pari koiraa joita Jeriko jäi katsomaan ja meinasi lähetyksessä lähteä vinoon, korjasin siitä sitten takaisin, haluan nyt kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että kun janalla lähetetään niin sitten myös lähdetään mun lähettämään suuntaan! ;) Sitten nousukin jälki hyvin ja Jerikolla oli ihmeen paljon malttia tässäkin kohtaa, etsiskeli makkaranpalasia aika rauhassa. Alkoi sitä tuttua vauhtiakin sitten taas löytymään ja välillä Jeriko keskittyi vähän huonosti ja nosti päätään. Tuuli aika paljon ja Jeriko kulki välillä jäljen sivussa. Kuitenkin kulmiin tarkensi ihan hyvin ja kulmat meni hienosti ja loppuun päästiin kunnialla. Kaikki kepit jäi vaan jäljelle. :D Koska en tarkkaan tiennyt missä ne oli, en voinut Jerikoa niitä korjata nostamaan, ja toisaalta kun kepit on kuitenkin suhteellisen uusi juttu jäljellä ja muuten meni ihan kohtuullisen hyvin, niin päätin antaa sen asian olla ja antaa Jerikon jäljestää rauhassa.
"Maalin" jälkeen tallailin vielä ihan siihen Jerikon eteen lyhyitä askelsarjoja mihin laitoin sitten kepin (sen yhden minkä itse löysin jäljeltä jälkikäteen). Odotin, että Jeriko on lähetyksessä nenä kunnolla kiinni maassa ja sitten vapautin etsimään kepin (muuten Jeriko olisi yrittänyt suoraan juosta kepille). Tämä menikin tosi hienosti ja Jeriko tarkasti ja nopeasti etsi kepin ja nosti, josta pääsin sitten palkkaamaan. Kolme tällaista toistoa tehtiin, että sain asiaan varatut kissanruuat Jerikolle annettua. :)
En siis ole ollenkaan tyytymätön tohon jälkeen vaikkei mennytkään ihan niin kuin oppikirjoissa. Pieni muistuttelu kepeille kuitenkin selvästi tuotti tulosta ja luulen, että ensi kerralla Jeriko jo muistaa ilmaista niitä oma-alotteisesti. Jana- ja keppitreeniä voisi kyllä tehdä myös erikseen. Ja kunhan nyt on tarpeeksi aikaa joku päivä, niin voisi lähteä kunnollisen metsäjäljen tekemään. Se on kuitenkin vaan jotenkin paljon kivempaa kuin peltojälki, kai koska se yleensä sujuu paljon paremmin.. ;D
Tänään sitten kunnostauduin oikein tuplasti, kävin ensin tallaamassa jäljen pellolle. Pituutta varmaan muutama sata metriä, sellaista suorakulmaista siksakkia (jos joku nyt ymmärtää mitä tolla tarkoitan) tein, kulmia tuli viisi. Keppejä mulla oli kaapissa kuivumassa viime syksyltä kolme, ne tiputtelin sitten jäljelle. Tein ensin pienen makkararuudun ja sitten jälki, makkaraa/nappulaa jäljelle janan alkuun, kulmiin ja keppien tuntumaan. Vähän oli kyllä jäljen teko itsellä hakusessa, unohdin kotiin merkkikepit ja otin vaan pyykkipoika-merkkejä, ei niillä siellä pellolla paljoa tee. :D Ja unohdin Jerikon jälkivaljaat ja -liinankin, Matti joutui niitä sitten jälkikäteen mulle kiikuttelemaan. Onneksi ei ollut pitkä matka! ;)
Tehtiin sitten välissä tokotreeni, voittaja-luokan liikkeet putkeen, palkkasin luoksetulosta, metallinoudosta ja kaukkareista. Seuraamisessa Jeriko hieman meinasi poikitella ja keulia, ihan loppuun alkoi sitten tulla äännähdyksiäkin. Tein päätöksen, että nyt on tällanen läpimenotreeni enkä enempää siihen poikitteluun puutu, mutta ääntelyn suhteen vaadin hiljaisuuden ennen kuin lopetin. Ihan hyvää seuraamista kyllä siis kuitenkin keskimäärin. :)
Hitsi, liikkeestä istuminen unohtui! :D
Luoksetulo on ihan hyvä, Jerikon perus. Tulee laukalla, mutta ei mitenkään sata lasissa, pysähtyy kyllä sitten napakasti. Tosi hyvä suora ja tiivis asento eteen ja hyvä perusasentoon siirtyminen. :)
Ruutu oli aivan mieletön! En tiedä onko Jeriko koskaan tehnyt noin nappisuoritusta! No, saihan se silloin kerran kokeessa kympin ja välillä treeneissä tosi hyviä, mutta nyt oli vielä vauhtia enemmän ja silti aivan häränsilmään pysähtyi. ;) Seuraamaan lähti tulemaan niin, että kuulin kuinka hiekka lensi! :D
Molemmat noudot oli nyt tasamaalla, kun ei ollut hyppyestettä. Oikein hyvät noudot, metallikapulan kanssa meinasi alkaa ennakoimaan perusasentoon siirtymistä ja vaadin sitten vaan edessä pysymistä ja palkkasin sitten siitä.
Tunnarin tein koko kapulasetillä taas. Kapuloita maahan heittäessä ja siirrellessä, joku vääristä osui hieman jonkun sormen selkäpuoleen, mutta ei sitten ollut hajuakaan, että mikä se niistä oli, joten en voinut tehdä asialle mitään. Omaa taisin pitää aika pienen hetken kädessä, kun Jeriko oli siitä hieman epävarma, käytti suussaan mutta sitten hieman epäröi. Toi kuitenkin oman eikä vääriin suullaan koskenut. Sinänsä siis hyvä. Mutta nyt siellä joukossa on joku jossa mahdollisesti on vähän mun hajua, ei sitten auta kuin odottaa että tuoko Jeriko joskus väärän ja sitten ottaa se pois sarjasta..
Mutta siis nyt harjoitus meni hyvin, joten täytyy olla tyytyväinen. :)
Kaukkarit meni tosi hyvin! En muista koska Jeriko olisi tehnyt kaukkarit kokonaisena sarjana kokeenomaisessa treenissä noin hyvin. Ei yhtään tuplakäskyä vaikka Jeriko välillä katseli minne sattuu (lintujen lauluako sitten kuunteli vai mitä?) ja kaikki vaihdot teknisesti priimaa. Siitä kelpasikin palkata! :)
No, sitten päästiin jäljelle, jälki vanheni 30-45 minuuttia. Tosiaan ehkä vähän tyhmä vuoden ensimmäinen jälki ajaa tälleen tokotreenin päälle, mutta näin tehtiin. Ruudussa Jeriko kuitenkin etsi ja söi ihmeellisen rauhassa makkaranpaloja, oikein hyvä juttu! Kun ei ollut merkkejä niin mulla oli vähän vaikeuksia löytää oikea lähetyskohta. Kun oltiin jäljelle siirtymässä pellon takana meni pari koiraa joita Jeriko jäi katsomaan ja meinasi lähetyksessä lähteä vinoon, korjasin siitä sitten takaisin, haluan nyt kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että kun janalla lähetetään niin sitten myös lähdetään mun lähettämään suuntaan! ;) Sitten nousukin jälki hyvin ja Jerikolla oli ihmeen paljon malttia tässäkin kohtaa, etsiskeli makkaranpalasia aika rauhassa. Alkoi sitä tuttua vauhtiakin sitten taas löytymään ja välillä Jeriko keskittyi vähän huonosti ja nosti päätään. Tuuli aika paljon ja Jeriko kulki välillä jäljen sivussa. Kuitenkin kulmiin tarkensi ihan hyvin ja kulmat meni hienosti ja loppuun päästiin kunnialla. Kaikki kepit jäi vaan jäljelle. :D Koska en tarkkaan tiennyt missä ne oli, en voinut Jerikoa niitä korjata nostamaan, ja toisaalta kun kepit on kuitenkin suhteellisen uusi juttu jäljellä ja muuten meni ihan kohtuullisen hyvin, niin päätin antaa sen asian olla ja antaa Jerikon jäljestää rauhassa.
"Maalin" jälkeen tallailin vielä ihan siihen Jerikon eteen lyhyitä askelsarjoja mihin laitoin sitten kepin (sen yhden minkä itse löysin jäljeltä jälkikäteen). Odotin, että Jeriko on lähetyksessä nenä kunnolla kiinni maassa ja sitten vapautin etsimään kepin (muuten Jeriko olisi yrittänyt suoraan juosta kepille). Tämä menikin tosi hienosti ja Jeriko tarkasti ja nopeasti etsi kepin ja nosti, josta pääsin sitten palkkaamaan. Kolme tällaista toistoa tehtiin, että sain asiaan varatut kissanruuat Jerikolle annettua. :)
En siis ole ollenkaan tyytymätön tohon jälkeen vaikkei mennytkään ihan niin kuin oppikirjoissa. Pieni muistuttelu kepeille kuitenkin selvästi tuotti tulosta ja luulen, että ensi kerralla Jeriko jo muistaa ilmaista niitä oma-alotteisesti. Jana- ja keppitreeniä voisi kyllä tehdä myös erikseen. Ja kunhan nyt on tarpeeksi aikaa joku päivä, niin voisi lähteä kunnollisen metsäjäljen tekemään. Se on kuitenkin vaan jotenkin paljon kivempaa kuin peltojälki, kai koska se yleensä sujuu paljon paremmin.. ;D
Hyvää mieltä flunssaiseen päivään
Sain haasteen Nastasialta. Varoitan jo etukäteen, saatan "matkia" pari asiaa sulta Nassu! ;)
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).
1. Aamut, kun herätyskellon soiton jälkeen Jeriko tökkää nenällään ja tulee rapsutuksia hakemaan. Jokainen päivä aloitetaan "aamurapsuilla". :)
2. Maalaiselämä, mökillä tai muualla. Rentous ja kiireettömyys vaikka hommia kyllä saattaa riittääkin. :D Kesäaamut, kun herää lintujen lauluun. :)
3. Rento ilta kotona, hyvää ruokaa, herkkuja ja vaikka joku leffa.
4. Jeriko ja Ukko mötväämässä (lue: painimassa). Jeriko (tai Ukko) nuolaisemassa kissan korvaa.
Ei voi muuta kuin hymyillä. <3
5. Kissa kierimässä hiekassa auringonpaisteessa. Kissan lämmin turkki auringossa. Kissat todella osaa nautiskella! :)
6. Pitkät lenkit metsässä. Jeriko, kun se tuo keppiä heitettäväksi ja sen ilme on NIIN onnellinen <3 Hassut haukahdukset Ukolle keppi suussa. :)
7. Ystävät ja ystävän halaus.
8. Ihmisten kohteliaisuus ja avoimuus. Juttutuokio tuntemattoman vanhuksen kanssa, joka pysäyttää näyttämään puusta lintua ja kysymään mikä se on. (ei harmainta aavistusta! :D)
9. Uudet tuttavuudet koiramaailmassa. Kilpailuhenkeä, kyräilyä ja toisten takana puhumista on ihan riittämiin, ihanaa kun koirat edelleen tuo myös ihmisiä yhteen hyvällä tavalla. :)
10. Nukkuva koira (tai kissa) ja kun painaa kasvonsa sen turkkiin tai poskelle. <3
Haastan: Immin, Hannan, Maijan, Emmin ja Mian. :)
Sitten vielä pieni päivitys meidän touhuista noin muuten. Jotenkin on ollut hirveen kiireistä ja tuntuu, että treenit on jääneet jotenkin vähälle.. Ainakaan ei olla treenattu meidän normaalilla tahdilla.. :D Mä olen kyllä ollutkin flunssassa nyt koko viikon, se puolustukseksi. ;)
Maanantaina käytiin kuitenkin Kaislan kanssa vähän treenailemassa, lähinnä sitten tuli otettua Ukon kanssa, kun Ukko ei vielä oikein osaa odottaa vuoroaan. Ukon kanssa vaan leikittiin kentällä ja Ukko kyllä palauttaa patukkaa luonnostaan TODELLA hyvin, kun se vaan haluaa niin kovasti leikkiä yhdessä! Ukko suorastaan hyppää syliin patukan kanssa. :D Kai tässä vielä joku taantumus vielä tulee kuitenkin... Mutta siis ylipäätään Ukko leikkii tosi innokkaasti ja hyvin. Hyvältä näyttää. :)
Maahanmenoa ollaan tehty ihan muutamia kertoja sheippaamalla. Ukon kanssa joutui nimenomaan sheippaamaan maahanmenoa vilkaisusta alaspäin, kun Jeriko muistaakseni tajusi tarjotakin sitä aika nopeasti. Toisaalta Ukolle ollaan tehty jo niin varma istuminen, että sekin varmaan siinä alkua haittas. Mutta nyt Ukko kyllä tarjoaa todella hyvää suoraa maahanmeno-asentoa ja olen siihen liittänyt käskyä. Jännä tosiaan kuinka Ukko istuu ja menee maahankin paljon ryhdikkäämpänä kuin mitä Jeriko pentuna, hassuja pikku eroja koirissa. :)
Ukon istuminen on kyllä jo aikas varma ja pitkä. Istuu kylppärissä avoimen oven edessä Jerikon kanssa odottamassa pesua pitkiäkin aikoja, lenkkipolun alussa pistän koirat aina istumaan ja olen nyt päässyt kävelemään parinkymmenen metrin päähän ja nopeasti käynyt polun mutkankin takana. Välillä Ukko meinaa toki noustakin, mutta siis hyvin se kyllä korjaa toimintaansa ja pysyy jo tosi hyvin odottamassa. Jopa yksin ilman Jerikoa tukena! :) Pitäis varmaan pikku hiljaa aloittaa hyppy-pomppu -häiriöt myös asentoihin, kuten Jerikonkin kanssa tuli tehtyä kaikenlaista hullua haarahypyistä kuperkeikkoihin. :D
Jerikon kanssa tehtiin sitten maanantaina vähän seuraamista ja liikkeestä jääviä. Jeriko oli hirveillä kierroksilla, kun oli joutunut odottelemaan tosi pitkään ja välillä käynyt vaan hakemassa frisbeetä samalla, kun palkkailin Ukkoa odottamisesta. Seuraamiseen meinasi siis pitkästä aikaa tulla ääntä mukaan. :( Jäävät meni kai aikalailla oikein käskyistä, mutta seisomassa ei jostain syystä meinannut malttaa pysyä suorana, kun kiersin takaa.
Tunnaria Jeriko teki myös, ensin pari kertaa kuudella kapulalla jolloin ensimmäisellä toistolla yhtä väärää käytti suussa ja toinen toisto meni ihan hyvin. Heitin sitten kuitenkin aivan kaikki kapulat (20-30 kapulaa) maahan sikin sokin ja sinne oma sekaan. Kylläpä nyt tekikin tarkasti. :) Aattelin, että pitäis muutenkin tunnariin ottaa häiriötä niin, että siellä on kaikenlaisia muitakin esineitä joista ei saa välittää (jonkun treenikaverin tavaroita tms).
Tiistaina oli Päivin agilitytreenit jotka meni ihan kivasti. En hirveesti rataa jaksanut juosta, pientä pätkää kuitenkin mikä meni ihan kivasti. Persjättöä harjoiteltiin, mutta tällä kertaa Jeriko hyppäsi ihan hyvin, joten voi olla että se edelliskertainen johtui vaan siitä kun olin vähän liikaa treenaillut viereisellä kentällä itsenäisesti..
Lauantaina olin ihan menossa agilitykisoihin, kunnes huomasin etten ole muistanut ilmoittautua! Aika vaikee sitten mennä. :D
Tajusin myös, että meillä on tosiaan seuraava koe ensi tiistaina, siis vappupäivänä! Pitää tosiaan Jerikon kanssa käydä ihan kaksin treenaamassa vaikka tänään illemmalla. Ei kokeeseen nyt ihan kylmiltäänkään uskalla mennä. :D
Sunnuntaina on paimennuspäivä Somerolla, odotan kyllä innolla!! :)
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).
1. Aamut, kun herätyskellon soiton jälkeen Jeriko tökkää nenällään ja tulee rapsutuksia hakemaan. Jokainen päivä aloitetaan "aamurapsuilla". :)
2. Maalaiselämä, mökillä tai muualla. Rentous ja kiireettömyys vaikka hommia kyllä saattaa riittääkin. :D Kesäaamut, kun herää lintujen lauluun. :)
3. Rento ilta kotona, hyvää ruokaa, herkkuja ja vaikka joku leffa.
4. Jeriko ja Ukko mötväämässä (lue: painimassa). Jeriko (tai Ukko) nuolaisemassa kissan korvaa.
Ei voi muuta kuin hymyillä. <3
5. Kissa kierimässä hiekassa auringonpaisteessa. Kissan lämmin turkki auringossa. Kissat todella osaa nautiskella! :)
6. Pitkät lenkit metsässä. Jeriko, kun se tuo keppiä heitettäväksi ja sen ilme on NIIN onnellinen <3 Hassut haukahdukset Ukolle keppi suussa. :)
7. Ystävät ja ystävän halaus.
8. Ihmisten kohteliaisuus ja avoimuus. Juttutuokio tuntemattoman vanhuksen kanssa, joka pysäyttää näyttämään puusta lintua ja kysymään mikä se on. (ei harmainta aavistusta! :D)
9. Uudet tuttavuudet koiramaailmassa. Kilpailuhenkeä, kyräilyä ja toisten takana puhumista on ihan riittämiin, ihanaa kun koirat edelleen tuo myös ihmisiä yhteen hyvällä tavalla. :)
10. Nukkuva koira (tai kissa) ja kun painaa kasvonsa sen turkkiin tai poskelle. <3
Haastan: Immin, Hannan, Maijan, Emmin ja Mian. :)
Sitten vielä pieni päivitys meidän touhuista noin muuten. Jotenkin on ollut hirveen kiireistä ja tuntuu, että treenit on jääneet jotenkin vähälle.. Ainakaan ei olla treenattu meidän normaalilla tahdilla.. :D Mä olen kyllä ollutkin flunssassa nyt koko viikon, se puolustukseksi. ;)
Maanantaina käytiin kuitenkin Kaislan kanssa vähän treenailemassa, lähinnä sitten tuli otettua Ukon kanssa, kun Ukko ei vielä oikein osaa odottaa vuoroaan. Ukon kanssa vaan leikittiin kentällä ja Ukko kyllä palauttaa patukkaa luonnostaan TODELLA hyvin, kun se vaan haluaa niin kovasti leikkiä yhdessä! Ukko suorastaan hyppää syliin patukan kanssa. :D Kai tässä vielä joku taantumus vielä tulee kuitenkin... Mutta siis ylipäätään Ukko leikkii tosi innokkaasti ja hyvin. Hyvältä näyttää. :)
Maahanmenoa ollaan tehty ihan muutamia kertoja sheippaamalla. Ukon kanssa joutui nimenomaan sheippaamaan maahanmenoa vilkaisusta alaspäin, kun Jeriko muistaakseni tajusi tarjotakin sitä aika nopeasti. Toisaalta Ukolle ollaan tehty jo niin varma istuminen, että sekin varmaan siinä alkua haittas. Mutta nyt Ukko kyllä tarjoaa todella hyvää suoraa maahanmeno-asentoa ja olen siihen liittänyt käskyä. Jännä tosiaan kuinka Ukko istuu ja menee maahankin paljon ryhdikkäämpänä kuin mitä Jeriko pentuna, hassuja pikku eroja koirissa. :)
Ukon istuminen on kyllä jo aikas varma ja pitkä. Istuu kylppärissä avoimen oven edessä Jerikon kanssa odottamassa pesua pitkiäkin aikoja, lenkkipolun alussa pistän koirat aina istumaan ja olen nyt päässyt kävelemään parinkymmenen metrin päähän ja nopeasti käynyt polun mutkankin takana. Välillä Ukko meinaa toki noustakin, mutta siis hyvin se kyllä korjaa toimintaansa ja pysyy jo tosi hyvin odottamassa. Jopa yksin ilman Jerikoa tukena! :) Pitäis varmaan pikku hiljaa aloittaa hyppy-pomppu -häiriöt myös asentoihin, kuten Jerikonkin kanssa tuli tehtyä kaikenlaista hullua haarahypyistä kuperkeikkoihin. :D
Jerikon kanssa tehtiin sitten maanantaina vähän seuraamista ja liikkeestä jääviä. Jeriko oli hirveillä kierroksilla, kun oli joutunut odottelemaan tosi pitkään ja välillä käynyt vaan hakemassa frisbeetä samalla, kun palkkailin Ukkoa odottamisesta. Seuraamiseen meinasi siis pitkästä aikaa tulla ääntä mukaan. :( Jäävät meni kai aikalailla oikein käskyistä, mutta seisomassa ei jostain syystä meinannut malttaa pysyä suorana, kun kiersin takaa.
Tunnaria Jeriko teki myös, ensin pari kertaa kuudella kapulalla jolloin ensimmäisellä toistolla yhtä väärää käytti suussa ja toinen toisto meni ihan hyvin. Heitin sitten kuitenkin aivan kaikki kapulat (20-30 kapulaa) maahan sikin sokin ja sinne oma sekaan. Kylläpä nyt tekikin tarkasti. :) Aattelin, että pitäis muutenkin tunnariin ottaa häiriötä niin, että siellä on kaikenlaisia muitakin esineitä joista ei saa välittää (jonkun treenikaverin tavaroita tms).
Tiistaina oli Päivin agilitytreenit jotka meni ihan kivasti. En hirveesti rataa jaksanut juosta, pientä pätkää kuitenkin mikä meni ihan kivasti. Persjättöä harjoiteltiin, mutta tällä kertaa Jeriko hyppäsi ihan hyvin, joten voi olla että se edelliskertainen johtui vaan siitä kun olin vähän liikaa treenaillut viereisellä kentällä itsenäisesti..
Lauantaina olin ihan menossa agilitykisoihin, kunnes huomasin etten ole muistanut ilmoittautua! Aika vaikee sitten mennä. :D
Tajusin myös, että meillä on tosiaan seuraava koe ensi tiistaina, siis vappupäivänä! Pitää tosiaan Jerikon kanssa käydä ihan kaksin treenaamassa vaikka tänään illemmalla. Ei kokeeseen nyt ihan kylmiltäänkään uskalla mennä. :D
Sunnuntaina on paimennuspäivä Somerolla, odotan kyllä innolla!! :)
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Luonnetesti
Tänään oli sitten Jerikon luonnetesti SBCAK:n järjestämänä, tuomareina Auli Kiminki ja Pirjo Ojala-Laine. Testin kuvaamisen kanssa kävi sellainen pieni kömmähdys, että jostain syystä video katkeaa juuri ennen laukauksia, niitä ei siis videolla nähdä. Tässä kuitenkin muu testi. :)
Mitä sitten itse kommentoin? Hyvin Jerikon näköistä toimintaa, mietinkin etukäteen, että miten se reagoi noihin asioihin, kun on niin rauhallinen luonne ja toisaalta niin ihmisrakas, että miten ottaa noi uhkat. Toisaalta Jeriko on hyvin vahvasti vastaehdollistettu olemaan reagoimatta mihinkään liikkuviin kohteisiin.. Jeriko oli koko ajan kovasti hajuilla, koko tuomarin haastattelun oli nenä maassa, aika tyypillistä Jerikoa kun en saa edes kieltää haistelusta. :D
Kelkalla ihan tyypillinen reaktio, pitkään katsotaan, että mitä tää nyt on, ensin kysyy multa vähän neuvoa ja sitten ihan lopuksi vasta vähän haukkumaan. Hetken miettii myös sitä kelkkaan tutustumista, mutta sitten kun ottaa kelkkaan kontaktia ilme on mun mielestä sen näköinen, että Jeriko ehti jo unohtaa sen jutun, hajut vei vähän mennessään nekin.
Hyökkäys meitä kohti oli jotain mitä Jeriko ei selvästi voinut käsittää, eihän ihminen voi olla paha! :D Pitkään miettii ja sitten tulee siihen tulokseen, ettei ainakaan tollasen kanssa leiki ja väistää toiselle puolelle. Kuitenkin heti, kun hyökkääjä muuttaa kehonkielen niin Jeriko on taas ihan rapsutuksille menossa. Tyypillistä. :) En olis odottanutkaan, että lähtis puolustamaan.
Haalarilla ja tynnyrillä Jeriko myös unohtaa tapahtuneen nopeasti, kävelee vaan haalarin ohi tasaiseen tahtiin niin kuin sitä ei olisi ollutkaan. Tynnyrin takana ollut oksa joka pysäyttää tynnyrin (just sellainen "keppi" mitä Jeriko tykkää metsässä kanniskella) kiinnosti tynnyriä enemmän. Ja pimeälle huoneelle taas nenä kiinni maassa. Pitäis tosiaan jälkimetsälle päästä. ;D
Pimeässä huoneessa Jeriko etsi mut omaan tyyliinsä, matkan varrella haistoi tuomarin nurkasta, talon ali ulos aukeavan aukon ja sitten muisti mutkin löytää. Ei siis mitään pelkoa, ei vaan mikään tulenpalava kiire mua löytääkään. :D
Seinään kiinni jättäminen.. Ensinnäkin: kuka huomasi pimeältä videolta, että Jeriko merkkasi seinän, kun mä lähdin? :DD Ja joo, eihän se usko, että sille nyt pahaa tehtäis... jos se tuliskin vaan rapsuttelemaan..? :D
Laukauksia ei sitten ärsyttävästi ole videolla! :( Joka tapauksessa kävelyssä ensimmäistä Jeriko ei tainnut oikein noteraata ollenkaan. Kun sitten pysähdyttiin hihna tietty kiristyi ja Jeriko opitun mukaisesti tuli takaisin mun luokse ja vähän hyppäsi mua vasten, tyyliin "mitä sä nyt siihen jäät seisomaan?". Laukaus samaan aikaan kun Jeriko hyppäs, oli siis hyppäämässä jo sitä ennen. Tätä vähän jännäsin, että miten tuomari näkee sen vaikka mulle päivänselvä asia, hyvin näki. :) Siitä sitten vielä vähän eteenpäin ja seisahdus eikä Jeriko ylipäätään muista koko paukkuja. Ehdottoman laukausvarmahan toi on ollut arjessakin, raketteja ei edes huomaa jne.
Muutenkin kokeen aikana ja heti jälkeen Jeriko oli koko ajan ihan oma itsensä eikä mielestäni mitenkään paineessa, heti mentiin rapsutuksia ihmisiltä hakemaan totuttuun tapaan. Ei mitään poikkeavaa läähättelyä tai hermostuneisuutta. Tosiaan ihan Jerikon oloista toimintaa ja ihan asiallinen arvostelu siitä testissä. Tai jokainen voi vetää videosta omat johtopäätöksensä oliko. ;)
Ja tuomarin kommentit erikseen. :)
Pisteeti siis oli toimintakyky +1 (kohtuullinen), terävyys +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua), puolustushalu -1 (haluton), taisteluhalu +2 (kohtuullinen), hermorakenne +1 (hieman rauhaton), temperamentti +2 (kohtuullisen vilkas), kovuus +1 (hieman pehmeä) ja luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin), +++ laukausvarma
Pisteeti siis oli toimintakyky +1 (kohtuullinen), terävyys +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua), puolustushalu -1 (haluton), taisteluhalu +2 (kohtuullinen), hermorakenne +1 (hieman rauhaton), temperamentti +2 (kohtuullisen vilkas), kovuus +1 (hieman pehmeä) ja luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin), +++ laukausvarma
Kelkalla ihan tyypillinen reaktio, pitkään katsotaan, että mitä tää nyt on, ensin kysyy multa vähän neuvoa ja sitten ihan lopuksi vasta vähän haukkumaan. Hetken miettii myös sitä kelkkaan tutustumista, mutta sitten kun ottaa kelkkaan kontaktia ilme on mun mielestä sen näköinen, että Jeriko ehti jo unohtaa sen jutun, hajut vei vähän mennessään nekin.
Hyökkäys meitä kohti oli jotain mitä Jeriko ei selvästi voinut käsittää, eihän ihminen voi olla paha! :D Pitkään miettii ja sitten tulee siihen tulokseen, ettei ainakaan tollasen kanssa leiki ja väistää toiselle puolelle. Kuitenkin heti, kun hyökkääjä muuttaa kehonkielen niin Jeriko on taas ihan rapsutuksille menossa. Tyypillistä. :) En olis odottanutkaan, että lähtis puolustamaan.
Haalarilla ja tynnyrillä Jeriko myös unohtaa tapahtuneen nopeasti, kävelee vaan haalarin ohi tasaiseen tahtiin niin kuin sitä ei olisi ollutkaan. Tynnyrin takana ollut oksa joka pysäyttää tynnyrin (just sellainen "keppi" mitä Jeriko tykkää metsässä kanniskella) kiinnosti tynnyriä enemmän. Ja pimeälle huoneelle taas nenä kiinni maassa. Pitäis tosiaan jälkimetsälle päästä. ;D
Pimeässä huoneessa Jeriko etsi mut omaan tyyliinsä, matkan varrella haistoi tuomarin nurkasta, talon ali ulos aukeavan aukon ja sitten muisti mutkin löytää. Ei siis mitään pelkoa, ei vaan mikään tulenpalava kiire mua löytääkään. :D
Seinään kiinni jättäminen.. Ensinnäkin: kuka huomasi pimeältä videolta, että Jeriko merkkasi seinän, kun mä lähdin? :DD Ja joo, eihän se usko, että sille nyt pahaa tehtäis... jos se tuliskin vaan rapsuttelemaan..? :D
Laukauksia ei sitten ärsyttävästi ole videolla! :( Joka tapauksessa kävelyssä ensimmäistä Jeriko ei tainnut oikein noteraata ollenkaan. Kun sitten pysähdyttiin hihna tietty kiristyi ja Jeriko opitun mukaisesti tuli takaisin mun luokse ja vähän hyppäsi mua vasten, tyyliin "mitä sä nyt siihen jäät seisomaan?". Laukaus samaan aikaan kun Jeriko hyppäs, oli siis hyppäämässä jo sitä ennen. Tätä vähän jännäsin, että miten tuomari näkee sen vaikka mulle päivänselvä asia, hyvin näki. :) Siitä sitten vielä vähän eteenpäin ja seisahdus eikä Jeriko ylipäätään muista koko paukkuja. Ehdottoman laukausvarmahan toi on ollut arjessakin, raketteja ei edes huomaa jne.
Muutenkin kokeen aikana ja heti jälkeen Jeriko oli koko ajan ihan oma itsensä eikä mielestäni mitenkään paineessa, heti mentiin rapsutuksia ihmisiltä hakemaan totuttuun tapaan. Ei mitään poikkeavaa läähättelyä tai hermostuneisuutta. Tosiaan ihan Jerikon oloista toimintaa ja ihan asiallinen arvostelu siitä testissä. Tai jokainen voi vetää videosta omat johtopäätöksensä oliko. ;)
torstai 19. huhtikuuta 2012
Norsun muisti tai ainakin sinne päin
Olen nyt sitten lunastanut puheeni esineruudun tekemisestä, tehtiin eilen ja tänään ruudut. Tiistaina itse asiassa pistin Jerikon etsimään myös lenkillä taskussa kulkeneen narulelun, en kyllä silloin jaksanut mitään aluetta tallailla. Eilen ja tänään sitten tallailtiin niin, että koirat juoksi vapaana ja esineiden pudotukset tein Ukko hihnassa. Mutta ei ole kyllä Jerikolta esineruutu mihinkään unohtunut talven tauon aikana, parantunut melkeinpä. ;)
Täällä on aika kivat maastot, hyvin erilaiset kuin mitä kodin lähistöltä löytyy. Paljon kalliota ja kanervikkoa, joita päätin sitten hyödyntää esineruudussa uudenlaisena maastona. Eilisen ruudun tein muutenkin mielenkiintoiseen paikkaan, jossa pystysuora reilun metrin korkuinen kallioseinä reunusti puolta etureunasta ja vasemmasta sivusta. Päätin ihan tarkoituksella tehdä siihen ruudun ja jättää yhden esineen vielä kallioiden rajaamalle alueelle, koska siinä taatusti tuuliolosuhteet on aivan erilaiset kuin mihin Jeriko on tottunut. Ensin vein My Little Ponyn noin 20 metriin melko oikealle. Suora hyvä pisto ja poni löytyi alta aikayksikön! :) Sitten vein samalla kertaa takarajalle pienen pehmeän kissojen lelun ja sitten siihen kallioiden katveeseen nahkahanskan. Lähetin Jerikon sitten kallion päältä kohdasta jossa oli toinen pienempi kivi alla "portaana". Jeriko irtosi takarajalle tosi hyvin ja lelu löytyi välittömästi. Hanskan kanssa sitten saikin tehdä hieman enemmän töitä, mutta annoin Jerikon työskennellä aluetta ja kun Jeriko tuli takarajalta takaisin päin alkoi haju tarttua nenään ja hanska löytyi. :) Tosi hyvä treeni!
Tänään tehtiin toinen esineruutu, samantapaiseen maastoon jossa pohjana paljasta kalliota, sammalta ja kanervikkoa. Vein kolme esinettä kerralla, ensin lompakko noin 35 metriin kahden kallionlohkareen väliin, tässäkin hain sitä että olisi melko haastava kun on siellä välissä. Tosi hyvä suora pisto suoraan kohti takarajaa/takarajalle. Takaisin kääntyessä Jeriko hyppäsi toisen lohkareen päälle ja sittenhän lompsa löytyi! Toinen esine lasten vaahtomuivinen tai mikä lie sandaali aivan takarajan tuntumaan. Tässä myös maaston epätasaisuutta, maasto laski takarajaa kohden ja sandaali korkeamman mättään takana. Lähetyksestä Jeriko ampaisi taas aivan suoraan osoittamaani suuntaan, takarajalla työskentelyä en kyllä nähnyt, mutta ei Jeriko ehtinyt ollakaan näkymättömissä kuin ehkä 5 sekuntia ja palasi sandaalin kanssa. Aivan huippua! :D Viimeinen esine pieni pehmeä rapiseva jonkin sortin sammakkoa esittävä lelu. Tämän jätinkin aivan eteen paljaamman kallion ja sitä reunustavan kanervikon tuntumaan, vajaa 10 metriä varmaan matkaa. Mutta eipä mennyt Jeriko lankaan tässäkään. Lujaa lähti, mutta heti toisella laukka-askeleella haju esineestä, tarkennus ja esine löytyi.
Siis todella hyvät treenit!! Ei ole kyllä esineruudun tekeminen Jerikolla mihinkään unohtunut, pikemminkin parantanut talven tauon aikana. Pistot oli kyllä aivan täydellisiä, suoraan ja lujaa sinne minne osoitin ja nenä koko ajan auki. Jeriko myös nauttii esineruudun tekemisestä tosi paljon! Paimennuksen jälkeen ehkä Jerikon mieluisin aktiviteetti. Vautsi, kun oli hyvä! :)
Eilen tehtiin myös tokoa. Ruutua häiriöllä, häiriönä Ukko+leluja ja herkkupussi (suljettu ettei Ukko syö) kesken matkaa. Hyvin Jeriko kyllä sinne haki vaikka joutuikin Ukkoa väistelemään. Aikamoinen häiriö kieltämättä. :D Seuraamista ja jääviä tehtiin myös, nyt Jeriko ei sekoitellut eri jääviä ollenkaan, tosi nopeat ja napakat muutenkin. Noutoja sekä puu- että metallikapuloilla, ja vauhti oli kyllä hyvä. :)
Ukko sai myös treenata vuoronsa odottamista/kiinni odottamista. Osittain meni ihan hyvin, kun kävin tosi nopeasti palkkailemassa, mutta sitten kun Ukko pääsi vauhtiin niin pelkkä vinkuminen ei riittänyt vaan huusi kuin hyeena! Siinä sitten odottelin hiljenemistä, kun ohikulkevat ihmiset ihmetteli, mutta taatusti en mene sellaisella huudolla päästämään irti! Jännä kyllä, kun Ukko jää ihan rauhassa sisälle, kun lähden kouluun, mutta toi yksinjääminen sitten kun olen kuitenkin läsnä, vessan oven taakse tai tolleen tolppaan kiinnitettyä, saa aikaan hirveän metelin. Täytyy siis vaan harjoitella, ei siinä mitään.
Ukon kanssa ollaan treenailtu myös istumisen kestoa ja aika pitkään jo pystyy odottamaan paikallaan. Äsken lenkiltä sisälle tullessa odotti Jerikon vieressä istuen varmaan ainakin puoli minuuttia, kun mä riisuin ulkovaatteet ennen kuin pääsin tassuja pesemään. Eilen Ukko sai myös ulkona leikkiä kahden lelun leikkiä vaikka tuntui kyllä enemmän tyytyvän siihen yhteen ja luonnostaan tuovan sitä mulle takaisin, että pääsis leikkimään yhdessä. :) Samalla tehtiin istumisia. Maahanmenoharjoitukset vois varmaan pikku hiljaa aloitella... :)
Täällä on aika kivat maastot, hyvin erilaiset kuin mitä kodin lähistöltä löytyy. Paljon kalliota ja kanervikkoa, joita päätin sitten hyödyntää esineruudussa uudenlaisena maastona. Eilisen ruudun tein muutenkin mielenkiintoiseen paikkaan, jossa pystysuora reilun metrin korkuinen kallioseinä reunusti puolta etureunasta ja vasemmasta sivusta. Päätin ihan tarkoituksella tehdä siihen ruudun ja jättää yhden esineen vielä kallioiden rajaamalle alueelle, koska siinä taatusti tuuliolosuhteet on aivan erilaiset kuin mihin Jeriko on tottunut. Ensin vein My Little Ponyn noin 20 metriin melko oikealle. Suora hyvä pisto ja poni löytyi alta aikayksikön! :) Sitten vein samalla kertaa takarajalle pienen pehmeän kissojen lelun ja sitten siihen kallioiden katveeseen nahkahanskan. Lähetin Jerikon sitten kallion päältä kohdasta jossa oli toinen pienempi kivi alla "portaana". Jeriko irtosi takarajalle tosi hyvin ja lelu löytyi välittömästi. Hanskan kanssa sitten saikin tehdä hieman enemmän töitä, mutta annoin Jerikon työskennellä aluetta ja kun Jeriko tuli takarajalta takaisin päin alkoi haju tarttua nenään ja hanska löytyi. :) Tosi hyvä treeni!
Tänään tehtiin toinen esineruutu, samantapaiseen maastoon jossa pohjana paljasta kalliota, sammalta ja kanervikkoa. Vein kolme esinettä kerralla, ensin lompakko noin 35 metriin kahden kallionlohkareen väliin, tässäkin hain sitä että olisi melko haastava kun on siellä välissä. Tosi hyvä suora pisto suoraan kohti takarajaa/takarajalle. Takaisin kääntyessä Jeriko hyppäsi toisen lohkareen päälle ja sittenhän lompsa löytyi! Toinen esine lasten vaahtomuivinen tai mikä lie sandaali aivan takarajan tuntumaan. Tässä myös maaston epätasaisuutta, maasto laski takarajaa kohden ja sandaali korkeamman mättään takana. Lähetyksestä Jeriko ampaisi taas aivan suoraan osoittamaani suuntaan, takarajalla työskentelyä en kyllä nähnyt, mutta ei Jeriko ehtinyt ollakaan näkymättömissä kuin ehkä 5 sekuntia ja palasi sandaalin kanssa. Aivan huippua! :D Viimeinen esine pieni pehmeä rapiseva jonkin sortin sammakkoa esittävä lelu. Tämän jätinkin aivan eteen paljaamman kallion ja sitä reunustavan kanervikon tuntumaan, vajaa 10 metriä varmaan matkaa. Mutta eipä mennyt Jeriko lankaan tässäkään. Lujaa lähti, mutta heti toisella laukka-askeleella haju esineestä, tarkennus ja esine löytyi.
Siis todella hyvät treenit!! Ei ole kyllä esineruudun tekeminen Jerikolla mihinkään unohtunut, pikemminkin parantanut talven tauon aikana. Pistot oli kyllä aivan täydellisiä, suoraan ja lujaa sinne minne osoitin ja nenä koko ajan auki. Jeriko myös nauttii esineruudun tekemisestä tosi paljon! Paimennuksen jälkeen ehkä Jerikon mieluisin aktiviteetti. Vautsi, kun oli hyvä! :)
Eilen tehtiin myös tokoa. Ruutua häiriöllä, häiriönä Ukko+leluja ja herkkupussi (suljettu ettei Ukko syö) kesken matkaa. Hyvin Jeriko kyllä sinne haki vaikka joutuikin Ukkoa väistelemään. Aikamoinen häiriö kieltämättä. :D Seuraamista ja jääviä tehtiin myös, nyt Jeriko ei sekoitellut eri jääviä ollenkaan, tosi nopeat ja napakat muutenkin. Noutoja sekä puu- että metallikapuloilla, ja vauhti oli kyllä hyvä. :)
Ukko sai myös treenata vuoronsa odottamista/kiinni odottamista. Osittain meni ihan hyvin, kun kävin tosi nopeasti palkkailemassa, mutta sitten kun Ukko pääsi vauhtiin niin pelkkä vinkuminen ei riittänyt vaan huusi kuin hyeena! Siinä sitten odottelin hiljenemistä, kun ohikulkevat ihmiset ihmetteli, mutta taatusti en mene sellaisella huudolla päästämään irti! Jännä kyllä, kun Ukko jää ihan rauhassa sisälle, kun lähden kouluun, mutta toi yksinjääminen sitten kun olen kuitenkin läsnä, vessan oven taakse tai tolleen tolppaan kiinnitettyä, saa aikaan hirveän metelin. Täytyy siis vaan harjoitella, ei siinä mitään.
Ukon kanssa ollaan treenailtu myös istumisen kestoa ja aika pitkään jo pystyy odottamaan paikallaan. Äsken lenkiltä sisälle tullessa odotti Jerikon vieressä istuen varmaan ainakin puoli minuuttia, kun mä riisuin ulkovaatteet ennen kuin pääsin tassuja pesemään. Eilen Ukko sai myös ulkona leikkiä kahden lelun leikkiä vaikka tuntui kyllä enemmän tyytyvän siihen yhteen ja luonnostaan tuovan sitä mulle takaisin, että pääsis leikkimään yhdessä. :) Samalla tehtiin istumisia. Maahanmenoharjoitukset vois varmaan pikku hiljaa aloitella... :)
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Veljekset kuin ilvekset
Olen nyt taas koirien kanssa Seinäjoella. Ihan mukavasti on mennyt, mitä nyt eilen puol yhdentoista aikaan illalla tänne tullessa ja iltaruuan/-pissatusten jälkeen nukkumaan mennessä Ukko oli parin tunnin matkan jälkeen hieman turhan virkeä siihen nähden, että ihmiset yrittäisi nukkua. ;) Tänään käytiin vähän pidemmällä lenkillä hiihtoladuilla/pururadalla, vielä tuli vastaan yksi hullu (!!) hiihtäjä, siitä huolimatta, että latupohja oli paikoin täysin sulanut ja hiekka paistoi alta! Hulluja noi hiihtäjät! :D
Jerikon kanssa käytiin viime perjantaina vähän tokoilemassa, vauhtitreenit teemana. Ruutua tehtiin ihan läpijuoksuna, samoin luoksetuloa. Tosi hyvin meni, varsinkin ruudun vauhtiin olin erittäin tyytyväinen. Huomenna voisi varmaan käydä tekemässä Jerikolle jonkinlaisen tokotreenin taas, kun nyt tiedän milloin päästään seuraavan kerran kokeeseen: 1.5.
Tänään myös pistin merkille, että metsässä kallioisempi ja korkeampi kohta oli jo sen verran sula ja kuiva, että voisi Jerikolle tehdä myös jonkin esineruututreenin. :)
Jerikon ja Ukon touhujen seuraaminen on kyllä niin huvittavaa, niillä on niin selkeä isoveli-pikkuveli -suhde, että ei voi olla vertaamatta ihmiselämään. ;)
Jeriko on Ukon idoli. Ukko juoksee Jerikon perässä ulkona minkä jaloistaan pääsee ja käy katsomassa kaikki paikat Jerikon jälkeen ja matkii Jerikon haistelua yms. Tästä matkimisesta on kyllä paljon hyötyä asioiden/käytöstapojen opettamisessa Ukolle! ;)
Jeriko juoksee usein hieman edellä selvästi tahallaan hieman liian lujaa, ettei Ukko saa kiinni ja kuulostaa siltä kuin joku hassu eksoottinen lintu menisi Jerikon perässä, kun Ukko vinkuu turhautuneena! :D Väistämättä tulee mieleen esimerkiksi mun ja toisen isoveljeni tekemä pyörämatka Ylöjärveltä Tampereelle, kun minä olen ollut muistaakseni 12-vuotias. Veli ajoi liian lujaa ja mä kiljun perässä "odota!". :DD
Jeriko tykkää Ukosta ja leikittää sitä tosi usein mielellään, mutta välillä tulee niitä hetkiä, kun Jeriko ei jaksaisi Ukkoa yhtään ja ärähtää.. tai sitten vaan juoksee niin lujaa ettei Ukko saa kiinni. ;) Ja jos mennään aikuisten koirien (lue: isoveljen kavereiden) kanssa ulos, niin Jeriko ei halua alkuun olla missään tekemisissä Ukon kanssa ja Ukko on Jerikolle täysin ilmaa, jota korkeintaan vaivaudutaan hieman murhatamaan pois jos Ukko yrittää yhtään leikkiä Jerikon kanssa. Ihan niin kuin isoveli häätäisi nolostuttavaa perässä roikkuvaa pikkuveljeä (pätee myös siskoihin ;)) kavereidensa seurasta. Lopulta Jeriko yleensä kuitenkin heltyy leikkimään taas Ukonkin kanssa. Sisällä ja muiden näkymättömissä Ukko saa hyppiä Jerikon päälle miten tahansa, äristä, murista ja roikkua poskikarvoissa, eikä Jeriko sano mitään, makaa vaan selällään ja ottaa vastaan! ;D
Ja vaikka "julkisilla paikoilla" Ukon seura tuntuu välillä nolostuttavan/ärsyttävän Jerikoa, ja välillä muutenkin voi olla kivempi olla vaan hetki omassa rauhassa, niin jos Jeriko kokee jonkun uhkaavan tai simputtavan Ukkoa, niin pikkuveli voi kyllä luottaa siihen, että isoveikka on pitämässä puolia. Aivan kuten munkin isoveljet aina oli valmiita puolustamaan jos meitä pienempiä kiusattiin. Isoveljillä on kai joku universaali yksinoikeus olla se kiusaava osapuoli, mutta jos joku muu yrittää tehdä samaa pikkusisarukselle niin tunkeilija häädetään välittömästi omalta tontilta! ;)
Jerikon kanssa käytiin viime perjantaina vähän tokoilemassa, vauhtitreenit teemana. Ruutua tehtiin ihan läpijuoksuna, samoin luoksetuloa. Tosi hyvin meni, varsinkin ruudun vauhtiin olin erittäin tyytyväinen. Huomenna voisi varmaan käydä tekemässä Jerikolle jonkinlaisen tokotreenin taas, kun nyt tiedän milloin päästään seuraavan kerran kokeeseen: 1.5.
Tänään myös pistin merkille, että metsässä kallioisempi ja korkeampi kohta oli jo sen verran sula ja kuiva, että voisi Jerikolle tehdä myös jonkin esineruututreenin. :)
Jerikon ja Ukon touhujen seuraaminen on kyllä niin huvittavaa, niillä on niin selkeä isoveli-pikkuveli -suhde, että ei voi olla vertaamatta ihmiselämään. ;)
Jeriko on Ukon idoli. Ukko juoksee Jerikon perässä ulkona minkä jaloistaan pääsee ja käy katsomassa kaikki paikat Jerikon jälkeen ja matkii Jerikon haistelua yms. Tästä matkimisesta on kyllä paljon hyötyä asioiden/käytöstapojen opettamisessa Ukolle! ;)
Jeriko juoksee usein hieman edellä selvästi tahallaan hieman liian lujaa, ettei Ukko saa kiinni ja kuulostaa siltä kuin joku hassu eksoottinen lintu menisi Jerikon perässä, kun Ukko vinkuu turhautuneena! :D Väistämättä tulee mieleen esimerkiksi mun ja toisen isoveljeni tekemä pyörämatka Ylöjärveltä Tampereelle, kun minä olen ollut muistaakseni 12-vuotias. Veli ajoi liian lujaa ja mä kiljun perässä "odota!". :DD
Jeriko tykkää Ukosta ja leikittää sitä tosi usein mielellään, mutta välillä tulee niitä hetkiä, kun Jeriko ei jaksaisi Ukkoa yhtään ja ärähtää.. tai sitten vaan juoksee niin lujaa ettei Ukko saa kiinni. ;) Ja jos mennään aikuisten koirien (lue: isoveljen kavereiden) kanssa ulos, niin Jeriko ei halua alkuun olla missään tekemisissä Ukon kanssa ja Ukko on Jerikolle täysin ilmaa, jota korkeintaan vaivaudutaan hieman murhatamaan pois jos Ukko yrittää yhtään leikkiä Jerikon kanssa. Ihan niin kuin isoveli häätäisi nolostuttavaa perässä roikkuvaa pikkuveljeä (pätee myös siskoihin ;)) kavereidensa seurasta. Lopulta Jeriko yleensä kuitenkin heltyy leikkimään taas Ukonkin kanssa. Sisällä ja muiden näkymättömissä Ukko saa hyppiä Jerikon päälle miten tahansa, äristä, murista ja roikkua poskikarvoissa, eikä Jeriko sano mitään, makaa vaan selällään ja ottaa vastaan! ;D
Ja vaikka "julkisilla paikoilla" Ukon seura tuntuu välillä nolostuttavan/ärsyttävän Jerikoa, ja välillä muutenkin voi olla kivempi olla vaan hetki omassa rauhassa, niin jos Jeriko kokee jonkun uhkaavan tai simputtavan Ukkoa, niin pikkuveli voi kyllä luottaa siihen, että isoveikka on pitämässä puolia. Aivan kuten munkin isoveljet aina oli valmiita puolustamaan jos meitä pienempiä kiusattiin. Isoveljillä on kai joku universaali yksinoikeus olla se kiusaava osapuoli, mutta jos joku muu yrittää tehdä samaa pikkusisarukselle niin tunkeilija häädetään välittömästi omalta tontilta! ;)
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Eläinlääkärissä
Ukko sai tänään ensimmäiset rokotuksensa ja samalla Jerikon silmät peilattiin. Ukko otti piikkinsä niin kuin ei mitään ja antoi hyvin tutkia muutenkin, pallit on paikoillaan. ;) Jerikon silmistä ei löytynyt yhtään mitään huomautettavaa, edes ylimääräisiä ripsiä. :) Myös Jerikon pallit todettiin nyt vielä erikseen pk-kilpailukirjaan paikoillaanoleviksi. Hassua, että sinne nyt pitää sellainenkin merkintä saada, kyllähän sen nyt maallikkokin huomaa onko vai ei... :D
Ukko oli oikein reipas eläinlääkärissä, ottaa hirveesti Jerikosta mallia. :) Siellä ne molemmat vaan istui tai makoili, ei mitään vikinää tai hääräämistä. Laskua odotellessa Ukko nukahtikin. :) Siinä ilmoittautuessa tiskillä meidän taakse tuli rottweiler, jota Ukko kiinnostuneena katseli ja tämäkin oli iloisen oloinen. Haukahti sitten innoissaan, niin Ukko pieni säikähti niin, että hyppäs taakse ja kopautti päänsä tiskin kulmaan. Jeriko siinä sitten otti askeleita eteen Ukon ja rotikan väliin, "kyllä isoveli suojelee". :D Ei siis mitään rynnännyt, ärissyt tai mitään, pari määrätietoista askelta vaan, jotka johti siihen, että rotikan omistaja luuli Jerikoa Ukon emäksi, kun on niin suojeleva. :D
Eilen sama juttu, kun Atte ja Maiju tuli Ronjan kanssa käymään, ja Ronjan leikit oli kovastikin liian riehakkaat, valtaosin onneksi muutenkin Jerikoon suunnatut. Mutta aika paljon Jeriko Ronjan kanssa juostessaan katsoi aina tulevansa Ukon ja Ronjan väliin, ja Ukon oli sitten hyvä sieltä Jerikon selän takaa hyppiä, kun Ronja oli selätetty. ;) Siinä vaan huomas, kun Ronja pari kertaa pääsi turhan rajusti Ukkoa pyörittämään, että ei toikaan koira mikään nössö ole vaikka aina aikuisten suupieliä nuoleekin ja on tosi nöyrä, ei sekään siedä mitään pompotusta ja piti kyllä puolensa. Puhalsin kyllä pelin välittömästi poikki, kun näin millaista on, ja loppulenkki Ronjaa esteltiin rynnimästä Ukon luokse. Aluksi luulin, että Ukko olisi pehmeempi kuin Jeriko oli pentuna, mutta aika samanlaisia taitaa olla. Eikä siinä mitään pahaa, mukava koirahan Jeriko on, melko sosiaalinen ja leikkisä vaikka onkin oman arvonsa tunteva.. ;) Aamulla oltiin Sarana, Theban ja Julman kanssa lenkillä, ja Jeriko ja Julma tuli oikein hyvin juttuun vaikka Julma onkin jo melko iso ja pian voi jo teiniksikin sanoa.. ;) Jeriko on ehkä vähän löysännyt pipoaan sosiaalisissa tilanteissa Ukon tulon jälkeen, ja sehän on tosi hyvä juttu! :)
Ukko oli oikein reipas eläinlääkärissä, ottaa hirveesti Jerikosta mallia. :) Siellä ne molemmat vaan istui tai makoili, ei mitään vikinää tai hääräämistä. Laskua odotellessa Ukko nukahtikin. :) Siinä ilmoittautuessa tiskillä meidän taakse tuli rottweiler, jota Ukko kiinnostuneena katseli ja tämäkin oli iloisen oloinen. Haukahti sitten innoissaan, niin Ukko pieni säikähti niin, että hyppäs taakse ja kopautti päänsä tiskin kulmaan. Jeriko siinä sitten otti askeleita eteen Ukon ja rotikan väliin, "kyllä isoveli suojelee". :D Ei siis mitään rynnännyt, ärissyt tai mitään, pari määrätietoista askelta vaan, jotka johti siihen, että rotikan omistaja luuli Jerikoa Ukon emäksi, kun on niin suojeleva. :D
Eilen sama juttu, kun Atte ja Maiju tuli Ronjan kanssa käymään, ja Ronjan leikit oli kovastikin liian riehakkaat, valtaosin onneksi muutenkin Jerikoon suunnatut. Mutta aika paljon Jeriko Ronjan kanssa juostessaan katsoi aina tulevansa Ukon ja Ronjan väliin, ja Ukon oli sitten hyvä sieltä Jerikon selän takaa hyppiä, kun Ronja oli selätetty. ;) Siinä vaan huomas, kun Ronja pari kertaa pääsi turhan rajusti Ukkoa pyörittämään, että ei toikaan koira mikään nössö ole vaikka aina aikuisten suupieliä nuoleekin ja on tosi nöyrä, ei sekään siedä mitään pompotusta ja piti kyllä puolensa. Puhalsin kyllä pelin välittömästi poikki, kun näin millaista on, ja loppulenkki Ronjaa esteltiin rynnimästä Ukon luokse. Aluksi luulin, että Ukko olisi pehmeempi kuin Jeriko oli pentuna, mutta aika samanlaisia taitaa olla. Eikä siinä mitään pahaa, mukava koirahan Jeriko on, melko sosiaalinen ja leikkisä vaikka onkin oman arvonsa tunteva.. ;) Aamulla oltiin Sarana, Theban ja Julman kanssa lenkillä, ja Jeriko ja Julma tuli oikein hyvin juttuun vaikka Julma onkin jo melko iso ja pian voi jo teiniksikin sanoa.. ;) Jeriko on ehkä vähän löysännyt pipoaan sosiaalisissa tilanteissa Ukon tulon jälkeen, ja sehän on tosi hyvä juttu! :)
torstai 12. huhtikuuta 2012
Hajuherne
Ukko on kova saastuttamaan. Silent killer. Siis todellakin päästelee välillä sellaisia kananmunapieruja, että ihme kun huonekasvit on vielä hengissä. :D No, ei nyt ihan, mutta kuitenkin aikas voimakkaita. ;)) Ja salakavalia, ääntä ei kuulu ja yhtäkkiä vaan huomaa, että meinaa tukehtua! ;D Jeriko ei piereskele koskaan. Muuten pennun maha toimii kyllä ihan ok, kakkaa kyllä tulee varmaan tuplasti enemmän kuin Jerikolla. Niinpä vaikka aluksi asia hieman arveluttikin, niin olen päättänyt pikku hiljaa jo alkaa siirtymään raaka-/kotiruuan puolelle Ukonkin kanssa. Syötetään noi loput nappulat mitkä juuri ostin ja samalla pikku hiljaa loppuu nappuloiden syöminen. Aluksi alan nyt antamaan iltaruokana raakaa, ihan jo senkin vuoksi että vähennetään Ukon harmistumistasoa, kun Jeriko saa "herkkua" ja Ukko pelkkää nappulaa. Oli nimittäin tossa yksi ilta ihan "pikkaisen" suivaantunut, kun annoin Jerikolle sen ruuan, täytyi pannasta pitää kun muuten Ukko olisi syöksynyt Jerikon kupille, ja pääsi joku turhautunut vinkaisukin. :D
Ukon ruokintaa on muutenkin hieman pitänyt muokata, kun päivän aikana menee niin paljon herkkuja ulkoillessa palkitessa. Aluksi tämä unohtui ja Ukko taisi hieman pyöristyä, mutta nyt jätettiin sitten päiväateria pois, kun palkkioista tosiaan kuitenkin saa päivällä mahan täytettä. Täytyy tarkkailla, että tulee sopiva määrä ruokaa annettua, ettei ihan läskiksi Ukko tule.. ;)
Muuten on Ukon kanssa mennyt kivasti. Ukko on ollut vaikka missä mukana, eilen oli pitkä päivä kun oltiin ensin mun kaverin luona kylässä puoli päivää ja sitten vielä agilitytreeneissä illalla. Hallilla Ukko sai tutustua Sarin Udoon (belgianpaimenkoira groenendael), joka olikin aivan huippu pennun leikittäjä! Saipa taas uuden erilaisen tuttavuuden, ison mustan sellaisen. :) Ja onhan Ukko tavannut myös Katrin käyttölabbis Patua, sen kanssa innostui hieman riekkumaankin viimeksi. :) Ukko saa vielä paremman sosiaalistamisen kuin Jeriko pentuna, kun Jerikon kanssa ollaan jo tutustuttu niin moniin kavereihin lisää, että niistä on sitten Ukollekin kavereiksi. :)
Hallilla Ukko oli oikein reipas. Odotti hienosti kiinni sidottuna Jerikon kanssa. Tein Ukon kanssa myös pienen istumis-treenin ja hitsi kun oli pätevä pieni poika! Todella innoissaan tekemisestä eikä yhtään häiriintynyt ympärillä olevista koirista vaikka päästin hihnasta irti. On se kyllä pätevä ja itsekin olen varmasti kehittynyt kouluttajana, Jerikon kanssa olin varmasti alkuun liian passiivinen ja opin kunnon riekkumisen vasta myöhemmin. Mutta treenejä Ukon kanssa siis jatketaan, seuraavaksi sitten se maahanmeno, mutta hieman vielä haluan vahvistaa istumista yksikseen ennen uuden liikkeen aloittamista. Ulkona Ukko ei oikein malta vielä istua..
Jerikon kanssa agilitytreenit meni hieman vaihtelevasti. Tiistaina tein varmaan vapaalla kentällä yksikseen Jerikon kanssa hieman liikaakin ja Jeriko oli sitten meidän varsinaisella vuorolla jo hieman väsynyt. Päivi teki kuitenkin havainnon, että persjätössä Jeriko tiputtaa takajalkansa ja usein sitten rimankin. Tämä johtuu varmaan useista asioista: 1. teen ohjauspuolen vaihdon ehkä liian terävästi, 2. hidastan samalla kun vaihdan ohjauspuolta, jolloin Jeriko yrittää hidastaa ilmassa ja pudottaa riman, 3. leikkaan välillä ehkä liikaa Jerikon eteen/liian läheltä estettä, jolloin Jeriko pelkää ehkä törmäystä ja rima tippuu sen vuoksi. No, tähän on tarkoitus sitten jatkossa kiinnittää huomiota.
Keskiviikkona oli viimeiset Ylökk:n talvikauden treenit ja siten viimeiset Ninan pitämät treenit ainakin toistaiseksi. Tehtiin radan pätkää joka oli aika hauska, Jeriko vaan oli vuorotellen korvat ihan tukossa ja välillä taas liiankin herkkä.. Johtuiko sitten siitä, että Ukko tuli mukaan ja Jeriko siitä ehkä hämillään.. No, ota tosta sitten selvää. Teki kyllä välillä tosi hienostikin. :)
Ninalle kiitos vuoden treeneistä, kivaa on ollut! :)
Tänään tuli Jerikon luonnetestin aikataulu. Kun Ukko tuli meille ja Jeriko oli siitä pari ensimmäistä päivää aika pahana, mietin että vaikuttaakohan se jotenkin Jerikon luonnetestiin, mutta nyt Jeriko on onneksi ollut jo aivan rentona kotona niin ei varmasti pitäis silleen vaikuttaa. Vaikka voihan luonne muuten hieman muovautua, kun onkin kaksi koiraa talossa, Jeriko on ehkä hieman aikuistunut lisää. Voi siis olla hyväkin juttu, että Ukko tuli nyt.. ;) Oli miten oli, ensi viikon sunnuntaina se sitten testataan millainen Jeriko on tuollaisessa hyvinkin paljon tavallisesti poikkeavassa tilanteessa. Ihan mielenkiintoista nähdä. :)
Tokokokeisiin nyt on jotenkin ihan sika vaikee päästä. 28.4. ollaan tosiaan jonossa, en tiedä millä varasijalla, pitäis varmaan tiedustella.. Yritin ilmoittautua 1.5. kokeeseen ja mietin jo, että vappupäivänä ei varmaan ole kauhean moni hullu kokeeseen menossa, ja että voisin ilmoittautua vasta aamulla. Matti kuitenkin valvoi, joten kirjoitin ilmoittautumisen sähköpostiin ja Matin piti se laittaa, mutta sähköposti olikin sulkeutunut, kun sitä ei oltu käytetty ja Matti tuli herättämään 00.20, jolloin laitoin ilmoittautumisen menemään. Ja taas varasijalle! Siis vappupäivänä! Oikeesti?! Ihan hulluksi mennyt tää ilmoittautumistouhu, aina pitäis ollaan heti puolenyön jälkeen laittamassa ilmoa. Selvästikin kokeita järjestetään aivan liian vähän, kun niin vaikea päästä! Seurat aktivoitukaa! Ja harrastajat aktivoitukaa talkoilemaan niin olisi itsekin helpompi päästä kokeisiin jos kokeita järkättäisiin enemmän! ;)
No joo, 28.4. olisi myös Lempäälässä agilitykisat, joihin voisin sitten mennä jos tokokokeeseen ei pääse. Toisaalta en tiedä ennen agikisan ilmoittautumisen sulkeutumista, voisinko päästäkin.. Valintoja valintoja.. Haluaisin kyllä päästä voittajan kokeeseen nyt äkkiä, kun edellisestä on vierähtänyt jo tovi, sais nyt vaan sen ykkösen sieltä niin voisi jättää tokon kesäksi vähän hautumaan ja korkata evl:n syksyllä. Mutta jos ei pääse kokeisiin niin sitten ainakaan ei voi saada ykköstä, ja sitten jää vähän hampaan koloon ja vaatii multa itsekuria (jota mulla ei ehkä ole), että silti jättäisin tokon kesäksi hieman vähemmälle, kun on paljon muutakin.. :D
Ukon ruokintaa on muutenkin hieman pitänyt muokata, kun päivän aikana menee niin paljon herkkuja ulkoillessa palkitessa. Aluksi tämä unohtui ja Ukko taisi hieman pyöristyä, mutta nyt jätettiin sitten päiväateria pois, kun palkkioista tosiaan kuitenkin saa päivällä mahan täytettä. Täytyy tarkkailla, että tulee sopiva määrä ruokaa annettua, ettei ihan läskiksi Ukko tule.. ;)
Muuten on Ukon kanssa mennyt kivasti. Ukko on ollut vaikka missä mukana, eilen oli pitkä päivä kun oltiin ensin mun kaverin luona kylässä puoli päivää ja sitten vielä agilitytreeneissä illalla. Hallilla Ukko sai tutustua Sarin Udoon (belgianpaimenkoira groenendael), joka olikin aivan huippu pennun leikittäjä! Saipa taas uuden erilaisen tuttavuuden, ison mustan sellaisen. :) Ja onhan Ukko tavannut myös Katrin käyttölabbis Patua, sen kanssa innostui hieman riekkumaankin viimeksi. :) Ukko saa vielä paremman sosiaalistamisen kuin Jeriko pentuna, kun Jerikon kanssa ollaan jo tutustuttu niin moniin kavereihin lisää, että niistä on sitten Ukollekin kavereiksi. :)
Hallilla Ukko oli oikein reipas. Odotti hienosti kiinni sidottuna Jerikon kanssa. Tein Ukon kanssa myös pienen istumis-treenin ja hitsi kun oli pätevä pieni poika! Todella innoissaan tekemisestä eikä yhtään häiriintynyt ympärillä olevista koirista vaikka päästin hihnasta irti. On se kyllä pätevä ja itsekin olen varmasti kehittynyt kouluttajana, Jerikon kanssa olin varmasti alkuun liian passiivinen ja opin kunnon riekkumisen vasta myöhemmin. Mutta treenejä Ukon kanssa siis jatketaan, seuraavaksi sitten se maahanmeno, mutta hieman vielä haluan vahvistaa istumista yksikseen ennen uuden liikkeen aloittamista. Ulkona Ukko ei oikein malta vielä istua..
Jerikon kanssa agilitytreenit meni hieman vaihtelevasti. Tiistaina tein varmaan vapaalla kentällä yksikseen Jerikon kanssa hieman liikaakin ja Jeriko oli sitten meidän varsinaisella vuorolla jo hieman väsynyt. Päivi teki kuitenkin havainnon, että persjätössä Jeriko tiputtaa takajalkansa ja usein sitten rimankin. Tämä johtuu varmaan useista asioista: 1. teen ohjauspuolen vaihdon ehkä liian terävästi, 2. hidastan samalla kun vaihdan ohjauspuolta, jolloin Jeriko yrittää hidastaa ilmassa ja pudottaa riman, 3. leikkaan välillä ehkä liikaa Jerikon eteen/liian läheltä estettä, jolloin Jeriko pelkää ehkä törmäystä ja rima tippuu sen vuoksi. No, tähän on tarkoitus sitten jatkossa kiinnittää huomiota.
Keskiviikkona oli viimeiset Ylökk:n talvikauden treenit ja siten viimeiset Ninan pitämät treenit ainakin toistaiseksi. Tehtiin radan pätkää joka oli aika hauska, Jeriko vaan oli vuorotellen korvat ihan tukossa ja välillä taas liiankin herkkä.. Johtuiko sitten siitä, että Ukko tuli mukaan ja Jeriko siitä ehkä hämillään.. No, ota tosta sitten selvää. Teki kyllä välillä tosi hienostikin. :)
Ninalle kiitos vuoden treeneistä, kivaa on ollut! :)
Tänään tuli Jerikon luonnetestin aikataulu. Kun Ukko tuli meille ja Jeriko oli siitä pari ensimmäistä päivää aika pahana, mietin että vaikuttaakohan se jotenkin Jerikon luonnetestiin, mutta nyt Jeriko on onneksi ollut jo aivan rentona kotona niin ei varmasti pitäis silleen vaikuttaa. Vaikka voihan luonne muuten hieman muovautua, kun onkin kaksi koiraa talossa, Jeriko on ehkä hieman aikuistunut lisää. Voi siis olla hyväkin juttu, että Ukko tuli nyt.. ;) Oli miten oli, ensi viikon sunnuntaina se sitten testataan millainen Jeriko on tuollaisessa hyvinkin paljon tavallisesti poikkeavassa tilanteessa. Ihan mielenkiintoista nähdä. :)
Tokokokeisiin nyt on jotenkin ihan sika vaikee päästä. 28.4. ollaan tosiaan jonossa, en tiedä millä varasijalla, pitäis varmaan tiedustella.. Yritin ilmoittautua 1.5. kokeeseen ja mietin jo, että vappupäivänä ei varmaan ole kauhean moni hullu kokeeseen menossa, ja että voisin ilmoittautua vasta aamulla. Matti kuitenkin valvoi, joten kirjoitin ilmoittautumisen sähköpostiin ja Matin piti se laittaa, mutta sähköposti olikin sulkeutunut, kun sitä ei oltu käytetty ja Matti tuli herättämään 00.20, jolloin laitoin ilmoittautumisen menemään. Ja taas varasijalle! Siis vappupäivänä! Oikeesti?! Ihan hulluksi mennyt tää ilmoittautumistouhu, aina pitäis ollaan heti puolenyön jälkeen laittamassa ilmoa. Selvästikin kokeita järjestetään aivan liian vähän, kun niin vaikea päästä! Seurat aktivoitukaa! Ja harrastajat aktivoitukaa talkoilemaan niin olisi itsekin helpompi päästä kokeisiin jos kokeita järkättäisiin enemmän! ;)
No joo, 28.4. olisi myös Lempäälässä agilitykisat, joihin voisin sitten mennä jos tokokokeeseen ei pääse. Toisaalta en tiedä ennen agikisan ilmoittautumisen sulkeutumista, voisinko päästäkin.. Valintoja valintoja.. Haluaisin kyllä päästä voittajan kokeeseen nyt äkkiä, kun edellisestä on vierähtänyt jo tovi, sais nyt vaan sen ykkösen sieltä niin voisi jättää tokon kesäksi vähän hautumaan ja korkata evl:n syksyllä. Mutta jos ei pääse kokeisiin niin sitten ainakaan ei voi saada ykköstä, ja sitten jää vähän hampaan koloon ja vaatii multa itsekuria (jota mulla ei ehkä ole), että silti jättäisin tokon kesäksi hieman vähemmälle, kun on paljon muutakin.. :D
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Ratatreeni + pentupäivä
Tänään ajeltiin taas Somerolla tekemään Jerikolle ratatreeniä ja Swedu-Astra -pentueen pentupäivää viettämään Ukon sisarusten kanssa. Sääkin suosi meitä, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kaiken kaikkiaan oli todella hieno päivä! Kiitos Marikalle, Kimmolle ja Katjalle päivän järjestämisestä! :)
Aloitettiin aamusta ratatreenillä ja Jeriko oli ensimmäisenä vuorossa. Edellisestä paimennuskerrasta on taas aikaa, kun liukkaat kelit ei ole oikein suosineet Mahnalassa paimentamista.. Hieman oli maahanmenot valuvia, mutta sinänsä meni tosi kivasti. Hakulinja sijoittui niin, että lampola jäi siitä vasemmalle, lampailla kova veto sinne. Lähetin siis vasemmalle kaarelle ja kaari oli kyllä tosi hyvä, pullea ja laaja. Jeriko kuitenkin pysähtyi mun nähdäkseni "liian aikaisin", jonnekin kello 10:n ja 11:sta väliin, vähän niin kuin tasapainoon tolppakoirakkona toimivan Kimmon ja Wenjan taakse. Käskin Jerikon sitten uudestaan vasemmalle kello kahteentoista, jonka seurauksena lampaat lähti kohti lampolaa ja jouduin pyytämään Jerikon uudestaan estämään. Jälkikäteen Kimmo kommentoi, että miksi menin Jerikoa siirtämään, kun se pysähtyi juuri oikeaan kohtaan, kun vaistosi lampaiden vedon. Tällä mun arviointivirheellä 20:n pisteen hakukaari tippui ehkä 15:sta pisteen hauksi.. Ehkä pitäisi tosiaan välillä luottaakin koiraansa.. ;)
Omasta mokasta huolimatta saatiin lampaat ihan mallikkaasti lähetystolpalle ja vaikka meinasin itse ensin kävellä siitä ohi, niin myös sen ympäri. Poispäinajoon lähdössä itse taas mokailin, olin kuulemma vähän oudolla linjalla itse siihen nähden mihin olisi pitänyt lähteä.. Siinä sitten hetki hinkattiin ennen kuin päästiin liikkeelle. "Portit" oli vain pienen tikut, jotka näin kirkkaassa auringonpaisteessa vasta, kun lampaat oli jo kohdalla/ohi. Pienet koukerot siis myös tähän kohtaan, mutta päästiinhän niistäkin.
Häkitys ei sitten meinannut onnistua millään, yksi lammas oli sellainen junttura, että aina se sujahti jostain välistä ohi! Muutenkin sama lammas heittäytyi oikein hankalaksi muidenkin kanssa, Wenjakin joutui tekemään kunnolla töitä että sai järkeä taottua sen kalloon. ;) Me jätettiin sitten häkitys toiseen treenivuoroon, kun Jeriko oli jo niin hyvin yrittänyt eikä turhaan kannattanut väkisin yrittää, kun alkoi jo väsyäkin.
Toisella vuorolla "hiukan" jännitti häkityksen yrittäminen, kun oli katsellut kuinka varsinkin tämä yksi lammas ja myös eräs toinen pisti kunnolla hanttiin ja Kimmo ja Wenjakin sai tehdä töitä häkityksen eteen. Päätin kuitenkin uskaltaa yrittää ja katsoin oikein tarkkaan miten Jerikoa käskytän. Niinpä sitten saatiin lampaat ihan ykkösellä sisään, ei nyt silleen suoraa juoksua, mutta sain Jerikon oikeaan kohtaan kaarea pysäytettyä ja siitä askel kerrallaan lampaat painostettua sisään ilman, että edes se yksi reikäpää tuli ohi! ;) Jihuu! Sitten otettiin hakukaaria porukalla toisiltamme. Jeriko teki kaksi aivan törkeän hyvää hakukaarta, sanattomana sydän kurkussa vaan katsoin, että tekeekö se todella niin hienot pulleat kaaret loppuun asti, ja kyllä vaan teki! Toisen onnistuneen hakukaaren jälkeen päätin lopettaa, että varmasti loppuu siihen hienoon onnistuneeseen. :)
Jeriko on kyllä symppis, kun se juoksee hakukaarella, painelee niin lujaa kuin jaloistaan pääsee, vaikka pidemmistä jaloista olisi kieltämättä apua. ;) Mutta siis näkee, että Jeriko todella nauttii paimentamisesta. Ei se ole paimenlinjaisen veroinen, vietti ei ole yhtä vahva ja tulee helpommin pois vietistä heti, kun työt on ohi, mutta show-linjaiseksi kyllä ihan etevä tapaus. Jeriko kyllä osaa yllättää mua, niin kuin nyt noilla hakukaarillaan. Aina se yrittää parhaansa. <3
Valitettavasti kamera ei tullut pellolle vielä tässä vaiheessa mukaan, eikä ole kuvamateraalia Jerikon menosta. Jerikon treenin ajan Ukko odotti oikein hienosti ja rauhassa yksin autossa.. ainakin mun tietääkseni.. ;)
Kahdentoista aikaan paikalle saapuivat muut pentuesisarukset. Oli kyllä kiva nähdä muita pentuja (kuin myös niiden omistajia) ensimmäistä kertaa! Ukko on tässä vaiheessa selvästi muita sisaruksia isompi, useamman sentin korkeampi niin että kauempaakin huomaa kokoeron! Ei taida mikään pieni poika Ukosta jäädä.. ;)
Pentuset pääsi sitten lampaita katsomaan ja Swedu-iskä autteli tarpeen tullen. Ensimmäisellä vuoronsa Ukko aloitti lampaan kakka -välipalalla, ai että kun oli hyvää! ;) Kun siinä vetelin Ukkoa perässä hetken aikaa niin jo alkoi lampaatkin kiinnostamaan. Toisella vuorolla ei kakkapapanat kiinnostaneet enää ollenkaan ja käytiin vaan nopealla visiitillä aitauksessa, kun Ukko lähti heti niin määrätietoisesti lampaiden perään ettei enempää tarvinnut. Ukko jäi myös vuoronsa jälkeen isompien kanssa lampaita kyttämään aidan takaa. Oikein lupaava pikkumies, vasta 11 viikkoa! :) Nyt sitten katsellaan maltilla, että miten se tosta kehittyy. Jos se on helposti hallittavissa vaikka vietti kasvaisikin, niin voidaan jatkaa treenaamista, mutta jos meinaa mennä siihen että pitäis alkaa liikaa raivoamaan, niin sitten pistetään poika tauolle. ;) Seuraavan kerran Ukko pääsee lampaille kuun lopussa.
Sain nyt myös paimennuspillin ja jopa jotain ääntä siitä lähtemään, nyt vaan pillikäskyjä harjoittelemaan! ;)
Roppakaupalla lisää kuvia löytyy klikkaamalla alla olevaa kuvaa. :)
Aloitettiin aamusta ratatreenillä ja Jeriko oli ensimmäisenä vuorossa. Edellisestä paimennuskerrasta on taas aikaa, kun liukkaat kelit ei ole oikein suosineet Mahnalassa paimentamista.. Hieman oli maahanmenot valuvia, mutta sinänsä meni tosi kivasti. Hakulinja sijoittui niin, että lampola jäi siitä vasemmalle, lampailla kova veto sinne. Lähetin siis vasemmalle kaarelle ja kaari oli kyllä tosi hyvä, pullea ja laaja. Jeriko kuitenkin pysähtyi mun nähdäkseni "liian aikaisin", jonnekin kello 10:n ja 11:sta väliin, vähän niin kuin tasapainoon tolppakoirakkona toimivan Kimmon ja Wenjan taakse. Käskin Jerikon sitten uudestaan vasemmalle kello kahteentoista, jonka seurauksena lampaat lähti kohti lampolaa ja jouduin pyytämään Jerikon uudestaan estämään. Jälkikäteen Kimmo kommentoi, että miksi menin Jerikoa siirtämään, kun se pysähtyi juuri oikeaan kohtaan, kun vaistosi lampaiden vedon. Tällä mun arviointivirheellä 20:n pisteen hakukaari tippui ehkä 15:sta pisteen hauksi.. Ehkä pitäisi tosiaan välillä luottaakin koiraansa.. ;)
Omasta mokasta huolimatta saatiin lampaat ihan mallikkaasti lähetystolpalle ja vaikka meinasin itse ensin kävellä siitä ohi, niin myös sen ympäri. Poispäinajoon lähdössä itse taas mokailin, olin kuulemma vähän oudolla linjalla itse siihen nähden mihin olisi pitänyt lähteä.. Siinä sitten hetki hinkattiin ennen kuin päästiin liikkeelle. "Portit" oli vain pienen tikut, jotka näin kirkkaassa auringonpaisteessa vasta, kun lampaat oli jo kohdalla/ohi. Pienet koukerot siis myös tähän kohtaan, mutta päästiinhän niistäkin.
Häkitys ei sitten meinannut onnistua millään, yksi lammas oli sellainen junttura, että aina se sujahti jostain välistä ohi! Muutenkin sama lammas heittäytyi oikein hankalaksi muidenkin kanssa, Wenjakin joutui tekemään kunnolla töitä että sai järkeä taottua sen kalloon. ;) Me jätettiin sitten häkitys toiseen treenivuoroon, kun Jeriko oli jo niin hyvin yrittänyt eikä turhaan kannattanut väkisin yrittää, kun alkoi jo väsyäkin.
Toisella vuorolla "hiukan" jännitti häkityksen yrittäminen, kun oli katsellut kuinka varsinkin tämä yksi lammas ja myös eräs toinen pisti kunnolla hanttiin ja Kimmo ja Wenjakin sai tehdä töitä häkityksen eteen. Päätin kuitenkin uskaltaa yrittää ja katsoin oikein tarkkaan miten Jerikoa käskytän. Niinpä sitten saatiin lampaat ihan ykkösellä sisään, ei nyt silleen suoraa juoksua, mutta sain Jerikon oikeaan kohtaan kaarea pysäytettyä ja siitä askel kerrallaan lampaat painostettua sisään ilman, että edes se yksi reikäpää tuli ohi! ;) Jihuu! Sitten otettiin hakukaaria porukalla toisiltamme. Jeriko teki kaksi aivan törkeän hyvää hakukaarta, sanattomana sydän kurkussa vaan katsoin, että tekeekö se todella niin hienot pulleat kaaret loppuun asti, ja kyllä vaan teki! Toisen onnistuneen hakukaaren jälkeen päätin lopettaa, että varmasti loppuu siihen hienoon onnistuneeseen. :)
Jeriko on kyllä symppis, kun se juoksee hakukaarella, painelee niin lujaa kuin jaloistaan pääsee, vaikka pidemmistä jaloista olisi kieltämättä apua. ;) Mutta siis näkee, että Jeriko todella nauttii paimentamisesta. Ei se ole paimenlinjaisen veroinen, vietti ei ole yhtä vahva ja tulee helpommin pois vietistä heti, kun työt on ohi, mutta show-linjaiseksi kyllä ihan etevä tapaus. Jeriko kyllä osaa yllättää mua, niin kuin nyt noilla hakukaarillaan. Aina se yrittää parhaansa. <3
Valitettavasti kamera ei tullut pellolle vielä tässä vaiheessa mukaan, eikä ole kuvamateraalia Jerikon menosta. Jerikon treenin ajan Ukko odotti oikein hienosti ja rauhassa yksin autossa.. ainakin mun tietääkseni.. ;)
Kahdentoista aikaan paikalle saapuivat muut pentuesisarukset. Oli kyllä kiva nähdä muita pentuja (kuin myös niiden omistajia) ensimmäistä kertaa! Ukko on tässä vaiheessa selvästi muita sisaruksia isompi, useamman sentin korkeampi niin että kauempaakin huomaa kokoeron! Ei taida mikään pieni poika Ukosta jäädä.. ;)
Pentuset pääsi sitten lampaita katsomaan ja Swedu-iskä autteli tarpeen tullen. Ensimmäisellä vuoronsa Ukko aloitti lampaan kakka -välipalalla, ai että kun oli hyvää! ;) Kun siinä vetelin Ukkoa perässä hetken aikaa niin jo alkoi lampaatkin kiinnostamaan. Toisella vuorolla ei kakkapapanat kiinnostaneet enää ollenkaan ja käytiin vaan nopealla visiitillä aitauksessa, kun Ukko lähti heti niin määrätietoisesti lampaiden perään ettei enempää tarvinnut. Ukko jäi myös vuoronsa jälkeen isompien kanssa lampaita kyttämään aidan takaa. Oikein lupaava pikkumies, vasta 11 viikkoa! :) Nyt sitten katsellaan maltilla, että miten se tosta kehittyy. Jos se on helposti hallittavissa vaikka vietti kasvaisikin, niin voidaan jatkaa treenaamista, mutta jos meinaa mennä siihen että pitäis alkaa liikaa raivoamaan, niin sitten pistetään poika tauolle. ;) Seuraavan kerran Ukko pääsee lampaille kuun lopussa.
Sain nyt myös paimennuspillin ja jopa jotain ääntä siitä lähtemään, nyt vaan pillikäskyjä harjoittelemaan! ;)
Roppakaupalla lisää kuvia löytyy klikkaamalla alla olevaa kuvaa. :)
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Isoveli treenaa
Tänään käytiin pitkästä aikaa Jerikon kanssa kunnolla treenaamassa. Edellisestä kerrasta on varmaan pari viikkoa (?), mun kohdalla siis tosi pitkä aika! ;)
Jeriko on kyllä niin huippu, se oli niin innoissaan, että vahingossa puri mun sormeen reiän. :D Tehtiin vähän kaikenlaista. Seuraaminen oli aivan priimaa, kontakti ei pudonnut kertaakaan (lukuunottamatta paria aivastusta) vaikka treenattiin kaupan parkkiksella ja välillä tarkoituksella kävelin suuremman häiriön ohi. Todella hienoa seuraamista! :)
Ruutuun lähetyksiä muutama, tosi hyvin haki ruutuun, eipä siinä mitään ongelmaa. Lähinnä ehkä haluaisin vauhtia hieman lisää ruutuun menoon (menee reippaalla laukalla, mutta kovempaakin pääsis), mutta en ole ihan varma miten sitä saisin..?
Luoksetulo pysäytyksineen aivan nappisuoritus, jätin sitten yhteen kertaan. :)
Metallinoutoa tehtiin myös. Tähän kaipaisin myös hieman lisää vauhtia, ja itse laitan perusasennossa omat jalat turhan tiiviisti kiinni, pitää sitten hieman siirtää eteentuloa varten. Pitäis oppia seisomaan jalat hartialevyisesti.. :D Tai vähempikin riittäisi, kun olis edes pieni väli kengänkärkien välissä, että olis tilaa tulla tiiviisti..
Tunnaria kaksi toistoa ja tosi hyvin meni. Liikkeestä istumisessa ekan Jeriko jäi taas seisomaan, tää on varmaan meidän ikuinen heikko lenkki, mutta muuten hyvin vaikka otin väliin seisomisiakin.
Todella kiva oli treenata kunnolla pitkästä aikaa, Jerikokin oli aivan innoissaan. :)
Ollaan tosiaan jonossa tokokokeeseen 28.4, kun se ilmoittautumisen alkaminen meni multa vähän ohi.. :D Jos ei sinne päästä, niin seuraava mahdollisuus olisi 1.5., vapputunnelmissa kokeeseen..? ;) 28.4. olisi myös agilitykisat Lempäälässä, joten voisi olla ihan hyvä ratkaisu muutenkin mennä sinne ja tokokokeeseen sitten vaikka 1.5.
Arki Ukon kanssa on edelleen mennyt tosi mukavasti. Jeriko on alkanut leikittämään Ukkoa melkein jatkuvasti ja on kyllä tosi kiltti ja kärsivällinen leikeissään Ukon kanssa. Ukko saa hyppiä päällä ja nylkyttääkin (paitsi, että mä menen kyllä sitten kieltämään ettei tyhmä tapa vahvistu). :D Kissojen kanssa Ukko on pääasiassa tosi nätisti, mitä nyt pari kertaa on meinannut lähteä perään turhan vauhdikkaasti, mutta uskoo heti kun sanoo.
Tuntuu, että Jeriko on saanut paljon Ukon seurasta vaikka ensin protestoikin. ;) Jeriko tuntuu suhtautuvan vieraisiin koiriinkin paljon kiinnostuneempana ja rennompana nyt, en tiedä mistä johtuu. Kuitenkin aiemmin oli usein hieman epävarma varsinkin hihnassa ja meni vaan ohi ehkä niskakarvoja nostellen, nyt on selkeästi rennompi ja kiinnostunut vieraista koirista ystävällisessä mielessä. Yksi hyvä esimerkki on portugalin vesikoira (leikattu uros) johon ollaan aiemminkin törmätty metsässä ja Jeriko on silloin mennyt vaan pikaisesti ohi. Tänään aamulla törmättiin samaan koiraan kun Ukkokin oli mukana, ja Jeriko oli tosi kiinnostunut tästä koirasta ja heilutteli häntäänsä innoissaan. Olisi lähtenyt tämän koiran kanssa leikkimäänkin. :)
Ja Ukko on tosi reipas ja ystävällinen vieraiden koirien kanssa, nuoleskelee kaikkien huulia. :)
Lisäksi vaikka alkuun tuntui, että Jeriko oli tosi huonosti kuulolla kun Ukko oli mukana lenkillä, niin nyt Jeriko on suorastaan parantanut aikaisempaan tasoon nähden ja herkut maistuu selvästi paremmin, joten myös kävelee hihnassa paremmin rinnalla. Varmaan johtuu siitä, että nyt ei tarvi enää huijata Jerikoa ruuan kanssa "muuten Lalli syö" uhkailuilla, "muuten Ukko syö" on ihan totinen tosi! :DD Paranee olla skarppina tai muuten toinen vie kaikki herkut! ;)
Voi kun mä odotan sitä aikaa, kun molemmat osais oikein nätisti kävellä hihnassa ja pystyis samoille pitkille lenkeille ottaa molemmat. :)
Ukon kanssa ollaan harjoiteltu luopumista ja alkaa ihan ok sujumaan. Lisäksi edelleen toki sitä luoksetuloa ja myös hihnakävelyä siinä mielessä, että palkkailen aina kun Ukko on rinnalla. Ukko kulkee nyt vielä fleksissä, että saa turvallisesti harjoiteltua luoksetuloa ja toisaalta ei tarvi stressata sen hihnakävelyn kanssa. Luulen, että tulos on parempi kun lähdetään näin alkuun tällä, että vaan vahvistan sitä rinnalla kävelyä, mutta ei tarvi puuttua erkaantumiseen. Ei varmaan muuten paljon edettäis ja olis aika stressaavaa toi ulkoilu. ;)
Huomenna on sitten pentupäivä Somerolla ja Jeriko pääsee samalla tekemään ratatreeniä. Hauska nähdä ekaa kertaa muita pentuja ja pentujen omistajia! Varmasti kiva päivä tulossa! :)
Ai niin! Eilen mulla oli aamupäivällä jotenkin huono olo (luulin, että mahatauti iskee) eikä ruoka oikein maistunut vaikka Matti oli paistanut hyviä naudan pippuripihvejä. Pihvit jäi sitten lautaselle keittiön tasolle ja myöhemmin, kun ne oli kadonnut luulin että Matti oli heittänyt ne menemään. Kävi sitten kuitenkin ilmi, ettei ollut eli koirat (Jeriko?) on ne vienyt! Jerikohan on ainut joka sinne yltää, joten ei voi oikein Ukkoakaan syyttää. Mutta koskaan ennen Jeriko ei ole mitään varastanut, kun ei se niin ahne olekaan. Nyt ilmeisesti pitää alkaa kuitenkin olemaan hieman tarkempi mihin ruokia jättää! Mahtoi pihvit sitten koirille maistua, kun oli oikein pippurisia ja suolaisia.. :D
Jeriko on kyllä niin huippu, se oli niin innoissaan, että vahingossa puri mun sormeen reiän. :D Tehtiin vähän kaikenlaista. Seuraaminen oli aivan priimaa, kontakti ei pudonnut kertaakaan (lukuunottamatta paria aivastusta) vaikka treenattiin kaupan parkkiksella ja välillä tarkoituksella kävelin suuremman häiriön ohi. Todella hienoa seuraamista! :)
Ruutuun lähetyksiä muutama, tosi hyvin haki ruutuun, eipä siinä mitään ongelmaa. Lähinnä ehkä haluaisin vauhtia hieman lisää ruutuun menoon (menee reippaalla laukalla, mutta kovempaakin pääsis), mutta en ole ihan varma miten sitä saisin..?
Luoksetulo pysäytyksineen aivan nappisuoritus, jätin sitten yhteen kertaan. :)
Metallinoutoa tehtiin myös. Tähän kaipaisin myös hieman lisää vauhtia, ja itse laitan perusasennossa omat jalat turhan tiiviisti kiinni, pitää sitten hieman siirtää eteentuloa varten. Pitäis oppia seisomaan jalat hartialevyisesti.. :D Tai vähempikin riittäisi, kun olis edes pieni väli kengänkärkien välissä, että olis tilaa tulla tiiviisti..
Tunnaria kaksi toistoa ja tosi hyvin meni. Liikkeestä istumisessa ekan Jeriko jäi taas seisomaan, tää on varmaan meidän ikuinen heikko lenkki, mutta muuten hyvin vaikka otin väliin seisomisiakin.
Todella kiva oli treenata kunnolla pitkästä aikaa, Jerikokin oli aivan innoissaan. :)
Ollaan tosiaan jonossa tokokokeeseen 28.4, kun se ilmoittautumisen alkaminen meni multa vähän ohi.. :D Jos ei sinne päästä, niin seuraava mahdollisuus olisi 1.5., vapputunnelmissa kokeeseen..? ;) 28.4. olisi myös agilitykisat Lempäälässä, joten voisi olla ihan hyvä ratkaisu muutenkin mennä sinne ja tokokokeeseen sitten vaikka 1.5.
Arki Ukon kanssa on edelleen mennyt tosi mukavasti. Jeriko on alkanut leikittämään Ukkoa melkein jatkuvasti ja on kyllä tosi kiltti ja kärsivällinen leikeissään Ukon kanssa. Ukko saa hyppiä päällä ja nylkyttääkin (paitsi, että mä menen kyllä sitten kieltämään ettei tyhmä tapa vahvistu). :D Kissojen kanssa Ukko on pääasiassa tosi nätisti, mitä nyt pari kertaa on meinannut lähteä perään turhan vauhdikkaasti, mutta uskoo heti kun sanoo.
Tuntuu, että Jeriko on saanut paljon Ukon seurasta vaikka ensin protestoikin. ;) Jeriko tuntuu suhtautuvan vieraisiin koiriinkin paljon kiinnostuneempana ja rennompana nyt, en tiedä mistä johtuu. Kuitenkin aiemmin oli usein hieman epävarma varsinkin hihnassa ja meni vaan ohi ehkä niskakarvoja nostellen, nyt on selkeästi rennompi ja kiinnostunut vieraista koirista ystävällisessä mielessä. Yksi hyvä esimerkki on portugalin vesikoira (leikattu uros) johon ollaan aiemminkin törmätty metsässä ja Jeriko on silloin mennyt vaan pikaisesti ohi. Tänään aamulla törmättiin samaan koiraan kun Ukkokin oli mukana, ja Jeriko oli tosi kiinnostunut tästä koirasta ja heilutteli häntäänsä innoissaan. Olisi lähtenyt tämän koiran kanssa leikkimäänkin. :)
Ja Ukko on tosi reipas ja ystävällinen vieraiden koirien kanssa, nuoleskelee kaikkien huulia. :)
Lisäksi vaikka alkuun tuntui, että Jeriko oli tosi huonosti kuulolla kun Ukko oli mukana lenkillä, niin nyt Jeriko on suorastaan parantanut aikaisempaan tasoon nähden ja herkut maistuu selvästi paremmin, joten myös kävelee hihnassa paremmin rinnalla. Varmaan johtuu siitä, että nyt ei tarvi enää huijata Jerikoa ruuan kanssa "muuten Lalli syö" uhkailuilla, "muuten Ukko syö" on ihan totinen tosi! :DD Paranee olla skarppina tai muuten toinen vie kaikki herkut! ;)
Voi kun mä odotan sitä aikaa, kun molemmat osais oikein nätisti kävellä hihnassa ja pystyis samoille pitkille lenkeille ottaa molemmat. :)
Ukon kanssa ollaan harjoiteltu luopumista ja alkaa ihan ok sujumaan. Lisäksi edelleen toki sitä luoksetuloa ja myös hihnakävelyä siinä mielessä, että palkkailen aina kun Ukko on rinnalla. Ukko kulkee nyt vielä fleksissä, että saa turvallisesti harjoiteltua luoksetuloa ja toisaalta ei tarvi stressata sen hihnakävelyn kanssa. Luulen, että tulos on parempi kun lähdetään näin alkuun tällä, että vaan vahvistan sitä rinnalla kävelyä, mutta ei tarvi puuttua erkaantumiseen. Ei varmaan muuten paljon edettäis ja olis aika stressaavaa toi ulkoilu. ;)
Huomenna on sitten pentupäivä Somerolla ja Jeriko pääsee samalla tekemään ratatreeniä. Hauska nähdä ekaa kertaa muita pentuja ja pentujen omistajia! Varmasti kiva päivä tulossa! :)
Ai niin! Eilen mulla oli aamupäivällä jotenkin huono olo (luulin, että mahatauti iskee) eikä ruoka oikein maistunut vaikka Matti oli paistanut hyviä naudan pippuripihvejä. Pihvit jäi sitten lautaselle keittiön tasolle ja myöhemmin, kun ne oli kadonnut luulin että Matti oli heittänyt ne menemään. Kävi sitten kuitenkin ilmi, ettei ollut eli koirat (Jeriko?) on ne vienyt! Jerikohan on ainut joka sinne yltää, joten ei voi oikein Ukkoakaan syyttää. Mutta koskaan ennen Jeriko ei ole mitään varastanut, kun ei se niin ahne olekaan. Nyt ilmeisesti pitää alkaa kuitenkin olemaan hieman tarkempi mihin ruokia jättää! Mahtoi pihvit sitten koirille maistua, kun oli oikein pippurisia ja suolaisia.. :D
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Helppo pentu
Huh, nyt voi huokaista melkein helpotuksesta... ja perään pitää koputtaa puuta.. :D
Kieltämättä itseäkin aavistuksen hirvitti, että mihinköhän sitä taas on ryhdytty, kun pentu tulikin taloon melkein vuosi aiottua aiemmin. Alkoi pikku hiljaa palautumaan mieleen, mitä kaikke pentu ei vielä osaakaan, siis ei yhtään mitään. ;) Kaikki pitää opettaa ja voi sitä siivoamisen määrää mitä pentu teettää! Mutta tämä tuntuukin menevän suht kivuttomasti. :) Jeriko on oikein hyvänä esimerkkinä pennulle <3 ja lisäksi varmaan itse osaan huomattavasti paremmin pennun kasvatuksen kuin mitä Jerikon kanssa.. ;)
Aluksi hieman hirvitti, että tuleeko meille ongelmaa eroahdistuksen kanssa, kun Ukko kipitteli koko ajan perässä ja halusi vessaankin ängetä mukaan. Jerikohan ei ole koskaan sellaista tehnyt vaan päinvastoin on pennusta lähtien aika usein hakeutunut omaan rauhaan nukkumaan. Jerikon kanssa kuitenkin harjoiteltiin yksinoloaoikein kunnolla pitkän kaavan mukaan ja nyt taas Ukko joutui heti maanantaina olemaan pitkän päivän "yksin". Vähän siis jännitti, mutta itse asiassa yksinolo on sujunut oikein mainiosti. Mitään ei ole tuhottu ja kun maanantaina käväisin viemässä pyykkejä kuivumaan ja kuulostelin sitten oven takana ennen kuin palasin, niin ei kuulunut mitään. Aika hienoa jos tää menee näin kivuttomasti! Ehkä Jerikosta kuitenkin on niin paljon seuraa ja turvaa pennulle, kun esimerkillään näyttää ettei tässä mitään kummallista.. :)
Automatkailun kanssa ei myöskään ole ollut mitään ongelmaa, koko pitkän matkan Seinäjoellekin Ukko vaan nukkui kartanlukijan jalkatilassa. Lisäksi täytyy sanoa, että Ukko uskoo tosi pienestä. Siinäkin jalkatilassa alkuun meinasi pari kertaa nousta penkille, mutta kun työnsin takaisin niin kävi vaan nukkumaan ja oli siinä koko matkan eikä paljoa päätä edes nostanut, kun Ilona tuli paikalle istumaan. :D
Matkan alku oli vaan muuten hieman hankalampi ja matka siitä venähtikin, kun Tampereella oli hirveä lumimyräkkä ja rantatie aivan tukossa (Särkänniemen kohdalle tullessa kaksi rekkaa rinnakkain jumissa). Kierrettiin lopulta Epilän kautta, että päästiin varmasti ruuhkan ohi ja sitten oli vielä lumipyryä ja pimeetä pitkän matkaa. Hämeenkyrön jälkeen kuitenkin yhtäkkiä kirkastui ja tiekin oli aivan kuiva, joten pääsi vähän lujempaa painattamaan ettei matka ihan älyttömästi venynyt!
Täällä Seinäjoellakin on mennyt kyllä aivan mainiosti. Ukko asettui sen kummempaa pohtimatta taloksi. Tässäkin varmasti Jerikosta apua, kun se on niin rento. :) Tänään aamulla Ukko jäi vielä vahingossa ihan oikeasti yksin hetkeksi, kun olin Jerikon kanssa lenkillä ja kämppis olikin ehtinyt jo lähteä. Mutta ei oven takaa kyllä kuulunut yhtään mitään ja kun tultiin sisään niin Ukko makasi vaan lattialla. :) Mitään ei ole tuhottu ainakaan toistaiseksi.
Jeriko on myös heltynyt Ukolle. Välillä leikittelee pitkät pätkät lattialla kierien. :D Tässä video minkä kuvasin kotona, näitä olis enemmänkin jos vaan jaksais kuvata tota samaa touhua uudestaan ja uudestaan :D
Kyllä Jeriko edelleen kuriakin pitää ja selvästi päättää milloin haluaa leikkiä, mutta tosi hyvinhän niillä jo nyt menee. Eikä se haittaa jos vähän pitää pentua aisoissa.. ;)
Ukko on tässä vaiheessa ollut aika lailla vapaasti, mutta opetellut hieman käytöstapoja, ruokakupilla ja ovella istumista sekä luoksetuloa nimellä kutsuen. Tosi hyvin kyllä reagoi kutsuihin. Paljoa ei olla vielä autotien vartta kävelty, mutta sen verran kun ollaan niin olen naksutellut autoista samaan tyyliin kuin ollaan Jerikolle vastaehdollistettu. Eiköhän toimi tämänkin kanssa. :) Pikku hiljaa pitäis alkaa ihan oikeasti opettamaan käskyjäkin. ;)
Ukko tossa äsken alkoi ihan tosissaan vaanimaankin Jerikoa, kun Jeriko oli vesikupilla. Hiipi oikein askel kerrallaan ja sitten ihan vieressä syöksyi! :D Onpa kyllä hauska nähdä kuinka toi lampaille syttyy, kun tollasia elkeitä on jo noin pienenä.. :)
Sunnuntaina mennäänkin Somerolle pentupäivää viettämään ja Jeriko pääsee tekemään ratatreeniä. :) Ukko varmaan käy lampaita katsomassa, mutta ei varmasti vielä mitään niistä sano. 29. päivä on meidän paimennuspäivä ja katsotaan sitten, silloinkin Ukko on vielä tosi pieni. Kesän aikana kuitenkin käydään varmasti ahkerasti paimentamassa Jerikon kanssa ja Ukko pääsee samalla katsomaan. Loppukesästä varmaan alkaa sitten jo näkyäkin millainen paimen mulla on käsissäni. ;)
Toi Tampereen lumimyräkkä kyllä ärsyttää! Mä kun olin jo ihan innoissani, että pian on kentät sulia ja pääsee kunnolla Jerikon kanssa treenaamaan! Ja metsät sais kans sulaa, että pääsis jälkeä ja esineruutua tekemään. Jottei teksti loppuisi valitukseen, niin tässä vielä loppukevennykseksi kuva meidän pojista. <3
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Tervetuloa hullunmyllyyn
Onpa ollut aikamoinen viikonloppu. Eilen pitkä päivä kisoissa ja tänään oli Matin isän 60-vuotis synttärit. Koirat meni hoitoon mun äidin ja pikkusiskojen luokse ja hyvää hoitoa oli saanutkin. Monen monta lenkkiä. :) Oli varmasti myös hyvää harjoitusta yksinoloon, kun aluksi tuntui että Ukko on kovastikin meissä kiinni ja aidan taakse jäämisestäkin nosti metelin, mutta hoitoon jäi ainakin ihan reippaasti. :)
Synttäri reissun jälkeen mentiin kylään Saran ja Vellun luokse, ja Ukkeli pääsi leikkimään kaksi kuukautta vanhemmat Julma-pennun kanssa. Pojat tuli oikein hienosti juttuun ja kivat oli painileikit. Tässä nyt sitten pari kuvaa leikeistä ulkona.
Ukko jäi myös sisälle Vellun ja Julman kanssa, kun me tehtiin Saran kanssa "aikuisten koirien lenkki". Reipas pentu oli ollut ja paininut vaan Julman kanssa innoissaan. :)
Jerikokin alkaa hieman heltyä pennulle. Takaluukusta puuttui Jerikon häkki, kun olin ottanut sen pois Hyvinkään reissua varten, että kaikki koirat mahtuu (Sentti, Ronja, Bella ja Jeriko) enkä ollut ehtinyt laittaa takaisin ennen kylään lähtöä. Jeriko on aikas omistushaluinen takaluukusta, mutta ihan hyvin oli siellä pennun kanssa. Taustapeilistä ihmettelin, että kävikö Jeriko ihan tosissaan maatekin siellä, kun päätä ei enää näkynyt. Kylästä lähtiessä Jeriko myös antoi Ukkelin nuolaista naamaansa ilman minkäänlaisia örinöitä tai irvistyksiä. Nyt Ukko tossa leikkii leluilla ja Jeriko katselee ihan kiinnostuneena. Edelleen välillä murisee itsekseen, mutta alkaa selvästi pehmetä, kyllä se siitä. ;)
Synttäri reissun jälkeen mentiin kylään Saran ja Vellun luokse, ja Ukkeli pääsi leikkimään kaksi kuukautta vanhemmat Julma-pennun kanssa. Pojat tuli oikein hienosti juttuun ja kivat oli painileikit. Tässä nyt sitten pari kuvaa leikeistä ulkona.
Ukko jäi myös sisälle Vellun ja Julman kanssa, kun me tehtiin Saran kanssa "aikuisten koirien lenkki". Reipas pentu oli ollut ja paininut vaan Julman kanssa innoissaan. :)
Jerikokin alkaa hieman heltyä pennulle. Takaluukusta puuttui Jerikon häkki, kun olin ottanut sen pois Hyvinkään reissua varten, että kaikki koirat mahtuu (Sentti, Ronja, Bella ja Jeriko) enkä ollut ehtinyt laittaa takaisin ennen kylään lähtöä. Jeriko on aikas omistushaluinen takaluukusta, mutta ihan hyvin oli siellä pennun kanssa. Taustapeilistä ihmettelin, että kävikö Jeriko ihan tosissaan maatekin siellä, kun päätä ei enää näkynyt. Kylästä lähtiessä Jeriko myös antoi Ukkelin nuolaista naamaansa ilman minkäänlaisia örinöitä tai irvistyksiä. Nyt Ukko tossa leikkii leluilla ja Jeriko katselee ihan kiinnostuneena. Edelleen välillä murisee itsekseen, mutta alkaa selvästi pehmetä, kyllä se siitä. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)