Jupiterin kanssa agilityn SM-kisoissa

 Viime viikolla kilpailtiin agilityn SM-kilpailuja Valkeakoskella, eli meidän kotikylillä. Jupiterin kanssa ollaan tehty agilityä "tositarkoituksella" vasta pari vuotta. Jupiterin koko nuoruuden ajan pääpaino meillä on ollut valjakkohiihdossa ja agility on ollut käytännössä talvikaudet kokonaan tauolla. En myöskään sitten koskaan kevään tullen kunnolla orientoitunut agilityyn tai SM-nollien keräämiseen, ennen kuin ensimmäistä kertaa viime vuonna. Viime vuonna jäi yhdestä nollasta kiinni kilpailuoikeus, mutta paineiden kasvaessa ei sitä yhtä vaan saatu millään kasaan. Homma meni niin sanotusti plörinäksi, ja siitä jäi aika lattea fiilis.

Tänä vuonna ollaan koko ajan kehitytty ja Jupiter on tuntunut koko ajan nousujohteisesti paremmalta. Ja nyt todella panostin ja keskityin siihen. Jätin Troijankin kanssa kisaamista taka-alalle, ihan vaan, että voin kisoissa keskittyä paremmin nimenomaan Jupiteriin. Ja niin saatiinkin sitten kilpailuoikeus.

Osallistuttiin jo etkoilla kahdelle radalle ja mitä ihmettä tapahtuikaan: tehtiin tuplanolla! Sijoitukset 5./120 ja 7./109. 

Lauantain karsintarata valitettavasti lähti menemään pieleen jo kolmannella esteellä. Olin tehnyt aloitukseen huonon suunnitelman, ja olin jo heti alkuun myöhässä, pelastelin vielä kolmannen ja neljännen hypyn, mutta myöhässä oleminen sitten kertaantui ja lopulta päätyi hylkyyn. Sen jälkeen tehtiin kuitenkin loppu rata puhtaana ja köykäisesti läpi.

En oikein pysty olemaan erityisen pettynyt tähän. Mieltä lämmittää se miten upea Jupiter on ja on ollut, kuinka se on kehittynyt ja kuinka mukava sen kanssa on ollut kisata! Eniten harmittaa se, että ei vaan ylipäätään päästy juoksemaan enempää ratoja. Mutta nyt on ainakin tuplanolla jo ensi vuotta varten, joten eiköhän me nollia kerätä ensi vuottakin varten ja katsotaan sitten mikä silloin on kisakunto.

Blogi uudelleen henkiin

  Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tuli tunne, että kaipaan taas kunnon treeniblogin kirjoittamista, eikä Tasapainon bordercolliet -sivun uutisblogi sovi ihan kaikkien omien treenijuttujen pohdintaan.

Avataan siis uudelleen "Jerikon blogi", vaikka Jeriko ei keskuudessamme enää olekaan, ja katsotaan ottaako tämä tuulta siipiensä alle. Tästä tulee siis Troijan, Keplerin ja Jupiterin treeniblogi.

Troijan kanssa saavutettiin viime viikonloppuna JK1-koulutustunnus, mutta hieman ikävä fiilis oli tottiksessa. BH-kokeesta on jäänyt ongelmaksi se, että jos Troija kokee, että pari on jotenkin siitä kiinnostunut, niin se jännittää Troijaa kovin. Sitten taas jos pari ei ole kiinnostunut, niin kokeenomaisetkin treenit erilaisten koirien (muutama eri malinois, collie, briardi, hollanninpaimenkoira, saksanpaimenkoira) on mennyt hyvin.

Nyt sitten alan miettimään erilaisia strategioita tämän purkamiseen. Jotenkin en usko, että tätä ihan täysin 100% on mahdollista saada Troijan mielestä pyyhittyä, mutta ehkä voidaan kuitenkin kehittää sille parempaa kykyä sietää asiaa. Ja yksi ilmeinen keino on vireen nostaminen.

Tämä on kyllä tavallaan helpommin sanottu kuin tehty, toisaalta olen ylipäätään yrittänytkään nostaa Troijan virettä aivan liian vähän siihen nähden, miten sillä on aiemminkin ollut taipumusta ennemmin vireen laskemiseen kuin liikaan nousemiseen. Troijaa ei kuitenkaan oikein saa helposti turhautumaan, esim. kiinni pitämällä ja hetsaamalla, koska sitten se alkaa suorittamaan paikallaoloa ja luvan odottamista. Haukkukaan ei lähde mitenkään erityisen helposti, mutta toisaalta olen myös käyttänyt sitä aivan liian vähän.

Eilen otin Troijan mukaan purutreeneihin, joihin Kepler pääsi maalimiehen leikitettäväksi. Koska isoja koiria siellä sitten haukkui kentällä (ja välillä autoissakin), niin oli aivan upeaa että vieressä oli toinenkin nurtsikenttä käytössä tottistreeniin. Ensin kävin Troijan kanssa yksin kentällä tekemässä vaan haukuttamista ja lyhyitä seuruupätkiä. Se meni itse asiassa tosi kivasti. Sitten parin kanssa kentälle. Rina ei kiinnitä Troijaan mitään huomiota ja se on Troijalle taas ihan ok, mutta vähän piti kurkkia olan yli parkkipaikalla liikkuvia. Sain kuitenkin Troijan haukahtelemaan, ja Lili vei Rinaa haukkujen myötä kauemmaksi ja lopulta kokonaan kentältä pois. Jälkikäteen analysoituna Troija ei varmaan noteerannut tätä Rinan liikettä lainkaan, kun ei siihen itse kiinnittänyt mitään huomiota, ja jatkossa voisi tehdä tämän huomattavasti lähempää, mutta parempi toki alkuun ottaa "liian varovaisesti" kuin sitten yhtäkkiä niin läheltä, että Troija ei esim. uskaltaisi haukkua lainkaan. Jos Troijan saisi haukkumaan oikein ponnekkaastikin ja lopulta uskaltaisi tehdä näin itseään jännittävänkin koiran läsnäollessa, niin tässä voisi olla yksi apu. Hienosti Troija kyllä teki. :) 

Kepler kävi tosiaan maalimiehen leikitettävänä, ja tämä oli sen toinen kerta. Se oli ekallakin kerralla jo tosi hyvä, mutta nyt vielä parempi. Itsevarmuutta Kepleriltä ei kyllä puutu, ja se todella nauttii vetoleikistä ja myös äänensä käyttämisestä... 😅

Kauhea teini-ikä meneillään, enegiaa on aivan hirvittävästi, häpyä ei yhtään ja Kepler toteuttaa tyhmiä ideoitaan täysin estottomasti. Kuten hyppii keittiön ja kodinhoitohuoneen tasoille ruokia varastaakseen. Mutta on se kaikessa hönöydessään ihan herttainenkin.

Jupiterin kanssa valmistaudutaan ensi viikonlopun agilityn SM-kisoihin. Jupiter on käsitelty ja se kulki kuin gepardi viime ratatreeneissä. Kotona on tehty pientä tekniikkaa, kuten kepeillä päällejuoksua (lähtenyt sujumaan hienosti!), keinulle vauhtia, puomin juoksaria ja siinä käskytyksiä (ei suurta edistymistä) sekä nyt viimeisenä persjättöä kepeillä. Oli muuten vaikeaa! Ihan 1-luokan taidosta kyse mielestäni, niin ei vaan pysy kepeillä. Ja tämä on kyllä nähty treeneissäkin ja esim. tuplanolla saatiin kun tein ihan kökköohjaus-käännöksen kepeillä, kun en luottanut tehdä persjättöä tai mitään muutakaan. Jouduin nytkin laittamaan Jupiterille pari verkkoa loppuun ja silti tuli hirveä aivohiki. Pienen tauon jälkeen sitten saatiin onnistuminen ilman verkkojakin, joten toivotaan, että tästä jäi jotain korvan taakse.

Sen jälkeen kun edellisen kerran olen tänne blogiin kirjoittanut, on laumastamme poistunut sekä Ukko että Jeriko. Ukolta löytyi jo pari vuotta sitten kylkiluiden päältä iso patti/kasvain, joka jatkui rintaontelon puolelle, ja jouduin jättämään Ukon toimenpidepöydälle, kun tarkoitus oli ollut ottaa patista näyte patologille. Jeriko porskutti vielä hienosti viime talven ja kulki lenkkejä meidän mukana, mutta kevään tullen liikkuminen ja etenkin vasen takajalka alkoi heikyntämään. Väliaikaisesti meni jo paremmaksikin, mutta lopulta oli pakko päästää irti. Isoja menetyksiä meidän laumalle, mutta yllättävn hyvin kaikki on sopeutunut. Jännä tilanne on sinänsä, kun kukaan ei ole niin selkeästi porukan johtaja kuin Jeriko oli, kestään ei ole oikein ollut ottamaan sellaista asemaa. Mutta eipä se haittaa jos seesteinen yhteiselo kuitenkin edelleen jatkuu.

Troija ALO1 ja Janakkala Open agilitykisat

 Heinäkuussa käytiin Troijan kanssa toisessa tokokokeessa. Nyt koe oli Tamskin hallilla eli tutussa ympäristössä ja tilanne oli Troijalle selvästi helpompi kuin rotumestiksissä toukokuussa, jolloin kaukalo ympäristönä oli selvästi liian kuumottava. Nyt Troija oli enemmän oma itsensä, eikä ahdistunut ympäristöstä, villisti leikkivästä malinoisista vieressä tmv.

Ensimmäisenä oli paikkamakuu, jonka kohdalla saatoin jo ennalta ajatella, että jos rotumestisten maahanmenon jumittaminen toistuu, niin tiedän että vaikeuksia olisi edessä  muutenkin. Olimme rivin ekat tai vikat, miten sen nyt ajattelee, mutta viimeisenä maahanmeno. Troija napsahti maahan yhdellä käskyllä. Mikä helpotus! :) Makasi myös rauhassa paikoillaan koko ajan. Vuoro ylösnousuun oli ekana, mutta Troija ehti silti ennakoida ja nousi juuri ennen kuin liikkuri olisi antanut luvan käskyttää. Paikkamakuusta 9.

Yksilöliikkeitä lähdettiin suorittamaan neljäntenä. Kapulan pito ekana, siitä 10. Luoksetulon loppuosassa tiputti raville, siitä taisi pistevähennys tulla: 9,5. Kaukkareissa eka maahanmeno jäi jostain syystä hieman vajaaksi ja jouduin antamaan siihen toisen käskyn, muuten toimi hyvin ja siitä 9p. Seuraamisessa täyskäännöksissä hieman levisi, samoin hitaan kävelyn jälkeen pieni herpaantuminen, muuten oikein kivaa seuraamista: 8p. Liikkeestä maahanmeno oli virheetön 10p. Hyppy 10p. Kokonaisvaikutus 9p.

Oli kyllä kivaa kehässä Troijan kanssa ja tietyllä tapaa pudotti apinan selästi ja varmasti kasvatti Troijan itseluottamusta, että kyllä se osaa ja pärjää hienosti! Pikku hiljaa treenaillaan ja katsotaan osallistutaanko vielä alokkaan kokeisiin vai sitten jo avoimeen, riippuen koska olisi seuraava aikatauluihin sopiva koe tiedossa, aikaisintaan loppuvuodesta.

Viime viikonloppuna oltiin Janakkala Open agilitykisoissa Jupiterin ja Troijan kanssa lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina molemmille kolme rataa, sunnuntaina Jupiterille kolme ja Troijalle kaksi.

Lauantaina 3-luokan radat oli haastavia, mutta mielestäni tosi kivoja ja fiilis oli hyvä. Radat meni hylyiksi ns. pikku virheistä, mutta Jupiter esitteli kyllä hienoa taitotasoa, erityisesti keppien haut oli sillä huikean hienoja! :) 

Troija sen sijaan teki ensimmäiseltä radaltaan 0-tuloksen! :) Kahdella muulla radalla virhettä tuli kuitenkin kepeillä, näistä ensimmäisellä jatkoin vaan eteenpäin ja annoin hylkääntyä, toisella yritin korjata mutta hylkäännyttiin silti. Videolla 0-rata. :) 

Sunnuntaina Jupiterin kanssa ei tuntunut oikein hyvältä. Ekalle radalle Jupiter lähti aivan kamalassa mielentilassa, kiljui odotellessa ja piti yrittää sitä rauhoittaa. Radalla Jupiter oli osittain kuulolla ja sitten taas ei. Virheitä tuli useampia ja kunnon flow'ta ei oikein syntynyt. Lopulta kävelytin Jupiterin pois radalta. Toiselle radalla Jupiter lähti jo paremmassa mielentilassa ja itse olin päättänyt "ottaa sen nippuun" eli pitää koko ajan hallinnassa enkä antaa lähteä liihottamaan. Itse sössin heti alkuun ja rata hylätty, mutta sitten pitkä pätkä hyvällä flow'lla, mutta sitten persjättö putkella ja Jupiter ei lukenut minua lainkaan vaan lukitsi vaan hypyn. Äh.

Kolmannelle radalle sellaisella "häränraivolla", että nyt tämä liihottelija poika pidetään hyppysissä. Radan kun näin niin ensin ajattelin, että se on lähes mahdoton, mutta onneksi rataantutustumisessa löytyi itselle ihan hyvältä tuntuvat ohjausvaihtoehdot. Ja me tehtiin eka 3-luokan nolla!! Väkisin väännetty ja mun sijoittumisten suhteen muutamassa kohdassa kökkö, mutta nolla silti! Jos vaikka tehdään tällaisia väkisin nollia alle jokunen ja koitetaan sitten, että saisiko rennommalla flow'lla ja poikaa kunnolla vauhtiinkin päästäen tulosta. :D 

Troijalle myös sunnuntaina toinen nolla hyppyradalta, sijoitus 3., sekä vitosella voitto agiradalta, jolla myös aivan täydellinen kontaktiosuma ja takajalkaerottelu puomilla! :) 

Toko-Troija

 Yritin jo hieman viime talvena kaivella omaa kateissa ollutta toko-motivaatiota, mutta ei se kyllä silloin mistään löytynyt. Nyt aloin sitten uudelleen etsintöihin ja kas, se ehkä löytyi. Meillä on nyt ollut Troijan kanssa kahdet tokotreenit Maiju Ojaniemen ohjatussa ryhmässä ja täytyy sanoa, että viime talveen verrattuna Troija on kypsynyt ihan todella paljon henkisesti. Viime talvena (ne pari kertaa kun noissa treeneissä käytiin) hallin hälinä ja varsinkin agilityn äänet oli vilkkaalle tytölle vähän liikaa ja sen oli selvästi vaikeuksia keskittyä. Nyt sen sijaan Troija keskittyy todella hienosti, se ei kiinnitä ympäriltä kuuluviin ääniin mitään huomiota ja on koko ajan oikein hyvässä toimintavireessä.

Troijan kanssa ollaan nyt aloitettu sitten uudelleen lähes alusta seuraamisen opettelua, joka oli kyllä jo jossain vaiheessa toissa kesänä, mutta treenaamattomuudesta johtuen voisi sanoa että aika alusta lähdetään. Aikaisemmin ongelmana ollut pään laskeminen lähdössä on kuitenkin saatu korjattua ja Troija tekee ihan kivalla vireellä seuruuta.

Kaukkareihin saatiinkin jo Maijulta vinkki, että maasta istumaan nousun jälkeen pyysin siltä heti käsikosketusta pään yläpuolelle, jolloin Troija alkoi nopeasti ajattelemaan enemmän syöraan ylös pompsahtamista asteittain ylös hivuttautumisen sijaan. Tosi hienoja ylösnousuja onkin nyt jo alkanut tulemaan.

Istumasta ja maasta seisomaannousua tehdään myös pompun kautta. Tässä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että takajalkojen paikoillaan pysymistä täytyy vielä vahvistaa, mutta viimeisessä treenissä jo pari toistoa pysyi takajalat hyvin paikoillaan.

Liikkeestä maahanmenoa on myös peruutelleen aloitettu tekemään ja se alkaa pikku hiljaa sujumaan oikein vauhdikkaasti. Varmuutta vaan tähän lisää ja sitten kun seuraaminen on kuosissa, niin yhdistäminen siihen. Liikkeestä seisominen on vielä aivan alkutekijöissään, pompun kautta sekin ja vielä Troija ei ole ihan tajunnut, että jalkoja ei saisi enää liikutella pompun jälkeen.

Luoksetuloa meinasin nyt sitten ottaa suoraan sivulle, koska Troijan pienen koon vuoksi on nuo pk-haaveet vähän jäänyt taka-alalle. Siinä havaittiin ongelma, että Troija alkaa jo lähestyessään ennakoimaan kääntymistä ja tulee loppumatkan takaraivo edellä peruuttaen. Hauska kikka vilkkaalle koiralle. Tätä nyt sitten opetetaan pois käsitargetin kautta, sekin on lähtenyt kyllä hyvin sujumaan.

Hyppy oli ihmeellinen asia Troijalle viimeksi vuosi sitten kun sitä ekaa kertaa näki, nyt ei ollut enää mitään ongelmaa. Kapulan pitoa on tehty vain kotona, onnistuu ihan ok edessä ja nyt olen alkanut hivuttautua Troijan sivulle seisomaan.

Paikkamakuu oli viime talvena tosiaan Troijalle hyvinkin paha juttu tuossa häiriössä, mutta nyt se makaa ihan tyynesti katse muhun luotuna eikä mitään ongelmaa pysyä aloillaan. Toki palkkailenkin vielä tiheästi, mutta mielentila on oivallinen.

Eli kyllähän tuosta vielä tokokoira tulee. Ties vaikka innostuisin siitä kuitenkin tokovaliota leipomaan. 

Agility Troijan kanssa on vielä kesken. Juoksaria en saa vaan aikaiseksi treenata hyvä jos kerran viikossa, vaikka puomi on omalla pihalla. Nyt kuitenkin tein havainnon, että itse asiassa Troijalla toimii juoksarissa paremmin nakkipalkka kuin lelu, jotenkin juoksee vapautuneemmin ja nyt ollaan viime treenit menty siis nakkipalkalla. Keppejä tehdään verkoilla ja hyvin Troija on tajunnut ideaa ja pikku hiljaa verkkoja olen aloittanut hivuttamaan pois päin ja useampia aukkoja jo sietää. Meidän treenitahdilla voi kuitenkin mennä vielä tovi, ennen kuin on valmista.

Tänään kävi myös  mukavia vieraita, kun Troijan veli Pluto tuli omistajansa kanssa käymään. Treenailtiin oikein pitkän kaavan mukaan: ensin jäljet Troijalle, Plutolle ja Jerikolle, sitten paimennusta ja lopuksi vielä tokoa (ja Troijalle vähän agilityä/keppejä). Todella mukava nähdä pitkästä aikaa ja mukava nuori mieshän tuo Pluto on. :) 

Jupiterista tuli 3-luokkalainen

Jupiterin kanssa on agilityä treenailtu aktiivisesti ja viime viikonloppuna osallistuttiin Janakkala Open -kisaviikonloppuun perjantaina ja lauantaina. Perjantaina hyppyrata ja agilityrata, ja etukäteen ikään kuin päätin, että perjantaina tehdään agiradalta nolla ja siirrytään kolmosiin. Pikkasen meinasi alkaa puntti tutisemaan, kun agirata oli ensimmäisenä ja "pakkorako" onnistua heti. Ketään tuttua ei ollut edes paikalla "henkisenä tukena" eikä kuvaamassa. Sivukorvalla kuulin lyhyen pohdinnan kisakumppaneilta kisaradasta kuinka hankalia kohtia siinä ja siinä, mutta nopeasti päätin sulkea korvani niiltä ja lähdin vaan tekemään omaa suunnitelmaa ja omaa rataa. Ja niin vaan tehtiin hieno nollavoittorata! Eikä mikä tahansa hieno, vaan aivan sairaan hieno! :)) Jupiter ohjautui niin kevyesti ja kauniisti, että olin kyllä ylpeä!

Siihen kyllä sitten loppui perjantain ilot. Noustiin kolmosiin ja jäätiin kolmosen hypärille, eli startattiin ekana. Rataantutustumisen jälkeen juuri ennen starttaamista oli 2-luokan palkintojenjako, jossa maailma romahti Jupiterin niskaan. Palkintojenjaossa oli ilves-maskotti, jota Jupiter pelkäsi lähes hysteerisenä. Haukkui ja pakitteli, eikä pystynyt olemaan palkintopaikalla. Siitä Jupiter ei sitten niin vaan toipunutkaan, ei meinannut uskaltaa jäädä istumaan lähtöalueelle ja tuossa mielentilassa Jupiter ei ollut lainkaan normaalisti ohjattavissa. Ensimmäinen kolmosten rata meni siis aivan harakoille.

Sunnuntaina sitten uutta yritystä. Ensimmäisen radan lähdössä tuntuu, että Jupiter jäi hieman jumiin tuomarin pinkkiin peruukkiin ja tuli sitten ekasta hypystä ohi, ja palauttaessa hyppäsi sen väärään suuntaan. Uuden lähdön jälkeen tämä rata meni kyllä muuten hyvin ja tämä jäi ehkä lauantain parhaaksi radaksi lopulta.

Toisella radalla ulkokentällä oli hyviä pätkiä, mutta Jupiterilla liikaa vauhtia kepeille tullessa ja keppivirhe, ja mun oma todella huono ohjausvalinta kaatoi radan onnistumisen mahdollisuudet. Toinen hyl.

Kolmas rata tuntui huonoimmalta. Jupiter oli ehkä jo vähän väsynyt ja tuntui, että radan alusta lähtien se ei ollut niin terävästi ja tarkkaavaisesti ohjauksissa kuin normaalisti. Tästä myös hyl.

Harmitti kyllä, että ei päästy näyttämään sitä oikeaa meidän tasoa. Taidot kyllä riittäisi 3-luokkaan, mutta ne jäi kokonaan näyttämättä. Mikä se meidän taso sitten oikeasti on? Esimerkiksi tämä video eilisistä treeneistä kertoo siitä ihan hyvin. Väsymystä tässäkin pätkässä ehkä jo jonkin verran, mutta Jupiter tulee ohjauksiin kevyesti ja kauniisti, ja radan tekeminen sen kanssa on suorastaan helppoa. :) 

Tästä siis pää pystyssä kohti seuraavia 3-luokan ratoja! On kyllä todella kivaa olla taas pitkästä aikaa 3-luokassa ja varsinkin tällaisen koiran kanssa. :) Puomi ja jossain määrin keinu on ehkä ne meidän hidasteet ja heikkoudet, ja päätin nyt aloittaa Jupiterilla vähän juoksupuomiprojektia, nyt vasta kosketusmatolla maassa, joten kisataukoa en vielä tähän väliin ota, mutta testailen lähinnä miltä se alkaa vaikuttamaan, mutta ainakin alku näyttää lupaavalta ja Jupiter näyttää hoksaavan myös tuon maton hyvin.

Agilityn huumaa ja tokokärpästä

Jupiterin kanssa oltiin tänään agilitykisoissa. Nämä oli nyt Jupiterin neljännet agilitykisat ja kaksi nollaa oli jo plakkarissa. Ilmoitin kaikille radoille, myös hyppärille, siitä huolimatta, koska ajattelin että jos hyppäri sattu olemaan ennen agilityratoja niin on ainakin hyvää lämmittelyä. Agiradat oli kuitenkin ensin.

Täytyy nyt ihan ekana sanoa, että me ollaan kyllä nyt viime aikoina löydetty niin hienosti yhteistyö Jupiterin kanssa ja on ollut treeneissä todella mukava tehdä! Mä olen oppinut miten Jupiter toimii ja osaan ennakoida jo näin lyhyelläkin historialla miten se toimii eri asioissa. Jupiter on kehittynyt aivan hirmuisesti! Ei ole kauaa kun tuntui, että ei se opi keppejä kunnolla koskaan eikä siitä koskaan tule niissä itsenäinen ja luotettava. Mitä vielä! Jupiter tekee aivan huikeita suorituksia kepeillä treeneissä ja kisoissakin koen, että luotan siihen 100% eikä tarvitse varmistella niitä keppejä. Jos aluksi tuntui kaukauselta ajatukselta, että voisin löytää Jupiterin kanssa sellaisen sielujen yhteyden kuin Jerikon kanssa agilityssä, niin kyllä nyt ollaan jo todella lähellä maalia. On sairaan hienoa tehdä agilityä Jupiterin kanssa ja olen viime aikoina oikeastaan eniten odottanut luokkanousuja ihan vaan sen vuoksi, että pääsisin Jupiterin kanssa tekemään oikeasti haastavampia ratoja, joissa molemmat pääsee näyttämään mitä osataan. :)

Eka rata Jupiterin kanssa oli jo todella hyvä. Jupiter teki todella hienosti töitä ja vaikka moka tuli kepeillä, niin 10+ Jupiterille yrittämisestä, kun vika ei varsinaisesti ollut siinä. Lähdettiin kepeille hypyltä käännöstä ikään kuin rintarinnan enkä antanut yhtään "armoa" Jupiterille tai aikaa aloittaa keppejä vaan luotin vaan siihen ja jatkoin eteenpäin. Jupiter ei yrittänyt ohittaa välejä vaikka kiire tuli, vaan yritti vielä nopeammin ja voimakkaammin päästä alusta liikkeelle. Ei vaan ison koiran lantio taittunut ihan siinä vauhdissa mukana, ja Jupiter jäi lonkastaan kiinni toiseen keppiin. Niin voimalla Jupiter puski, että kepit nousi ilmaan ja vaikka Jupiter siitä vielä yritti vähän päästä liikkeelle, niin alas tippuvat kepit ja jumitilanne rikkoi sen rytmin liiaksi eikä enää onnistunut. 10+ yrittämisestä kuitenkin, en tehnyt sitä Jupiterille helpoksi.

Loppurata meni ihan nappiin, jopa aika haastava renkaan edessä persjättäminen jota en muista onko koskaan tehty. Jupi hoiti oman tonttinsa upeasti. :)

Toinen agirata meni myös tosi hienosti. Erityisen tyytyväinen olen A:n edessä persjättöön ja siihen, että Jupiter teki juoksu-A:n aivan nappiin siitä huolimatta. :)) Keinu oli kyllä ruma :D, aivan viittä vaille lentokeinu, mutta kun tuomari ei antanut virhettä niin siinä oli vika nolla ykkösissä!

Jäätiin sitten odottamaan 2-luokan hyppyrata, jolle startattiin luokkanousijana ekana. Rata näytti heti todella kivalta. Voi että kun olen odottanut sitä, että pääsen itse oikeasti vähän tekemään töitäkin. Ainut inhottava kohta koko radassa oli alun asetelma, jossa putken jälkeinen vitoshyppy jäi ihan lähdössä mun ihannelinjan tielle enkä päässyt linjaamaan itseäni kohti kolmoshypyn rimaa. Tiesin, että mun linja herkästi ajaa Jupiteria ulos, kun väkisinkin peitän renkaan jälkeistä hyppyä siltä ja niin se tekikin, mutta kuuliaisesti Jupiter tuli kun korjasin. Loppurata oli sitten ihan vaan helppoa, hauskaa ja mukavaa. :))) Ja nollana maaliin, joten mikä sen mukavampaa, heti eka nolla kakkosista ja joka radalta palkinnoille, kakkosissa nollavoitto. Tästä se vaan lähtee. :)

Troijan kohdalla on käynyt sellainen ihan hassu juttu, että tokokärpänen ehkä vähän puraisi. En ole todellakaan paljoa sen kanssa tehnyt, mutta kun nyt ei talvi ole tullut niin viime viikolla päätin sitten tehdä ekaa kertaa pikkupentuajan jälkeen vähän treeniä ulkona. Varsinkin luonsetulo (jota siis tosiaan ei ole treenattu kuin pentuna avustajan kanssa ja nyt makuulta lähti) oli niin hieno ja räväkkä, että nousi vaan mieleen, että Troijan tokoliikkeet saattaisi olla kyllä aika näyttäviä kun tuolla mentaliteetilla suorittaisi.

Liisa-Idan kanssa viime viikonloppuna treeneiltiin (toinen ulkotreeni) ja Liisa-Ida kuvaili. Ihan kivaltahan se näytti treenimäärään nähden ja vähän se tokokärpänen ehkä sitten puraisi. Lähes seitsemän vuoden tauon jälkeen. :D

Tänään treenailtiin Tuijankin kanssa ja melkein jo heitin tokokärpäsen menemään, kun aluksi Troija oli ihan mahdoton! Vieras kenttä ja häiriöt oli sille aivan liikaa, pää pyöri eikä keskittymistä ollut oikein mihinkään. Seuraamista ei saanut sitä paria askeltakaan, kun keskittyminen herpaantui jo. Otin sitten kuitenkin toisen lyhyen pätkän pienen tauon jälkeen ja johan oli eri tyttö kehissä! Nyt ei häirinnyt yhtään mikään ja asenne oli ihan kohdillaan. Huh! :D Katsotaan mitä tästä meidän tokoilusta tulee, mutta yritetään ainakin pitää hauskaa asian parissa. :)

Jeriko 10v ja paljon muuta

Nyt on paljon päivityksiä jäänyt tekemättä. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Jupiter on aloittanut kisauransa agilityn parissa. Kolmissa kisoissa on nyt käyty, ekoista ei tuloksia, toisista kisoista kaksi nollaa ja kolmansista ei taas tuloksia. Hieman on siis tuulista. Parhaimmillaan menee tosi hienosti, mutta Jupiterin vireenhallinnassa ja keskittymiskyvyssä on vielä parantamisen varaa. Mutta odotan kyllä innolla jatkoa sen perusteella, mitä meno parhaimmillaan on. Sitten varsinkin kun päästään 3-luokan radoille, niin alkaa olemaan hienoa. :)

Troija starttasi myös näyttelykehissä eikä sen vaatimattomammin kuin Helsinki Voittaja ja Winner-näyttelyissä. Troija pärjäsi hyvin ekassa massatilaisuudessaan. Vaikka vieraiden koirien läheisyys olikin sille aluksi inhottavaa, niin Troija sopeutui tilanteeseen nopeasti. Esiintyminen sujui hyvin, mutta aivan parhaalla tavalla en vielä saanut sen hyvää liikettä esiin. Ikä junioriluokkaan tuli täyteen juuri perjantaina ja sitten kehät lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina tuomarina Anthony Kelly ja sunnuntaina Tapio Eerola. Molemmilta päiviltä arvosana EH. Molemmissa arvosteluissa mainittiin keveys sekä korkea häntä. Kumpikaan asia ei tullut yllätyksenä. :D

Anthony Kelly: Head ok. Would like little more substance in foreface. Forelegs straight. Neck &shoulder placement OK. Correct topline. Body OK. Hindleg angulation could be little better. Coat OK. Movement could be steadier, tail too high. Temperament very good.

Tapio Eerola: 9kk. Kevyt kokonaisuus ja hieman lyhyet mittasuhteet. Kapea pää ja kevyt kuono. Hyvät silmät, korvat, purenta. Rintakehä kapea ja lyhyt. Erittäin hyvät kulmaukset. Kevyet liikkeet. Liikkeessä häntä kohoaa korkealle.

Katsotaan nyt sitten miten jatketaan näyttelykäyntien kanssa. Omaan silmään Troija on erittäin kauniisti rakentunut, kaunisilmeinen ja erinomainen rotunsa edustaja. Sillä on myös luonnostaan erinomaiset liikkeet silloin kun se liikkuu rennosti ravilla (Jerikolla ei tällaista luontaista pitkää astelta ole ollut). Se on kuitenkin näyttelykehiin ja useille tuomareille varmastikin liian kevyt. Mutta varmaan ainakin jonkun verran sitä tulen käyttämään, ainakin jos saan vinkkejä tuomareista joille kevyempikin käy. ;)

Jupiterille vasta vaikea onkin sitten keksiä sitä näyttelytuomaria, jolta sen H:n voisi saada. Alkuperäinen suunnitelma Jupin kanssa oli, että jos se olisi viime kesänä H:n saanut, olisin kastroinut sen syksyllä ja se olisi ehtinyt toipumaan ennen vetokautta ja ennen Troijan ekoja juoksuja. Toisin kävi, kun ns. "varma nakki" näyttelykin jäi välistä oman sairastumisen vuoksi. Nyt on ensi vuoden alku täynnä suomalaisten tuomareiden näyttelyitä ja niihin en nyt enää lähde Jupiterin kanssa kokeilemaan. Nyt sitten joudutaan ainakin yhdet Troijan juoksut (joita ei vielä onneksi ole näkynyt) katsomaan läpi jonkinlaisilla hoitojärjestelyillä Jupiterinkin osalta.

Jupiterilla alkaa kuitenkin selvästi hormonit heräämään/voimistumaan ja se aiheuttaa siinä aika paljon ristiriitaisuutta. Toisaalta se on erittäin kiltti ja nöyrä, alistuva koira. Mutta sitten ilmeisesti hormonit pistää sen välillä yrittämään jonkinlaista kukkoilua Jerikolle. Arjessa on siis alkanut näkymään enemmän kyräilyä ja ihmeellisiä murinoita Jupiterin osalta, jotka Jeriko yleensä ignooraa täysin. Jos Jeriko sitten ärähtää Jupiterille, niin Jupiter heittäytyy salamana kyljelleen, mutta saattaa edelleen sieltä jatkaa murinoitaan. Tällöin Jeriko yleensä odottaa hetken ja jos murinat jatkuu, mutta Jupiter pysyy alistuneessa asennossa, niin viittaa taas kintaalla asialle. Sen verran kuitenkin on tällaista jo ilmassa, että Jupiter on erillään yksin ollessa todennäköisesti siihen asti, että pallit lähtee. Harmillista kyllä, kun tähän asti on mennyt niin vaivattomasti poikien kanssa. Luulen, että Troijan hajutkin saattaa alkaa muuttumaan siinä määrin, että tunteet kiristyy senkin vuoksi.

Jeriko täytti tänään jo 10 vuotta. On jopa vähän vaikea hahmottaa, että se todella on jo niin vanha ja että kymmenen vuotta sitten näin ensimmäisen kerran kuvan siitä ja tiesin, että tuo on mun/meidän. Ei olisi voinut parempi tuuri käydä ensimmäisen koiran kanssa. Ehkä se ei ole tuuria vaan meidät oli tarkoitettu toisillemme alusta lähtien. Jeriko on mulle juuri niin sopiva kuin vaan voi ollakin. Ei täydellinen koira, mutta ehkäpä paras mitä mä tulen koskaan omistamaan. Ei paras kaikessa, mutta kokonaisuutena ja siinä miten hyvin meidän temperamentit sopii yhteen. Toivon, että meillä on vielä monia vuosia yhdessä.

Troija 8kk

Troija täytti tänään 8kk. Siinä on kyllä pikkuinen tomera tyttö; säkäkorkeus nyt 45cm ja painoa 12,4kg. Troija on nyt onnistunut pari kuukautta säästymään uusilta tapaturmilta, vaikka vauhtia on vähintään yhtä paljon kuin aina ennenkin. Nopeat liikkeet on näyttäviä ja niitä Troija mielellään esittelee.

Sen minkä Troija pienessä koossa häviää, se ottaa takaisin vahvassa asenteessa. Sillä ei meiningit paljon päätä kylmää, se seisoo vahvasti omilla jaloillaan eikä jännittele asioita. Se on erittäin vauhdikas niin kuin tuossa jo sanoin ja käyttää hyvin kroppaansa. Hyppäämiset ei sen päätä huimaa lainkaan enkä sinänsä usko, että ainakaan hypyt ilman isoa noutokapulaa tulee olemaan ongelma. Noutokapula tuokin sitten oman lisänsä.

Troija on todella nopea oppimaan. Se keskittyy todella hyvin ja kun asiat ei lähtökohtaisesti sitä jännitä, niin se myös sisäistää asioita nopeasti. Agilityä Troijan kanssa on tehty kokonaisuudessaankin korkeintaan 10 treeniä, joista puolet on ollut lähinnä sellaisia "tarjotaan yhtä estettä" -tyyppisiä treenejä ja vasta viisi viimeistä treeniä vähän tiheämmällä aikavälillä ja myös useampia esteitä putkeen. Troija on sisäistänyt tätä todella nopeasti ja edistys on ihan huikeaa. Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa pussia, jota Troija myös tarjosi luontevasti. Hyppäsipä se muitta mutkitta pikkumaksi rimankin kun kohdalle osui, eli riman konsepti on jo sisäistetty vaikka rimat on ollut max 15cm.

Jälkitreenit on jäänyt harmillisen harvoiksi Troijan kanssa muiden kiireiden vuoksi ja nyt pimeä painaa jo niin aikaisin päälle, ettei senkään vuoksi onnistu treenit. Pienelle alulle jäljestämistä ollaan kuitenkin jo saatu ja Troija on ilmentanut Jerikon kaltaisia ominaisuuksia jäljellä, joten en nyt ole niin huolissani treenien vähäisestä määrästä. Keppejä on otettu pari kertaa jäljellä, mutta vaikka niiden etsiminen pihassa sujuu hienosti ja on kiva leikki, niin jäljen seuraaminen vie vaan voiton niistä. Vähän liiankin tuttua. Viimeisimpänä olen alkannut opettamaan käsikosketuksen kautta kepin tuomista käteen asti, jotta kriteeri olisi mahdollisimman selvä. Tämäkin on sujunut hienosti kotona/pihassa, mutta ei vielä jäljellä (tosin vasta kerran ehditty kokeillakaan). Varmaan ensi keväänä tähän palataan paremmin.

Jos Troija on kehittynyt nopeasti agilityssä, niin on kyllä Jupiterkin nyt viime aikoina ottanut hirmuisen harppauksen eteenpäin! Viime viikonloppuna oltiin Next One -leirillä ja Jupiter oli kyllä hieno! Se on oppinut irtoamaan kepeille jo tosi kaukaa ja tekee tosi hienoja itsenäisiä keppien aloituksia sekä kestää päällejuoksun kepeillä. Sillä on vauhtia tullut hurjasti lisää ja meidän yhteispeli radalla ylipäätään on lähtenyt sujumaan tosi kivasti. Kontaktit on vähän alkanut lipeilemään ja niihin tarvisisi saada tehotreeniä, mutta muuten tilanne on varsin hyvällä mallilla.

Tunnistamaton bordercollie

Tänään oli näyttelypäivä. Haluaisin saada Jupiterille hankittua H:n sillä ajatuksella, että jos sillä joskus olis jostain käyttökokeesta (lähinnä vetolajit tai agility) vaadittavat valiotulokset niin voisi saada virallisen valiotittelin. Koska Troija on tuossa nyt kasvamassa ja koska Jupiter ei ole ihan niin mutkaton hoitoon laitettava kuin Jeriko, niin Troijan juoksut saattavat johtaa siihen, että Jupiter olisi järkevintä kastroida ja tämän vuoksi H:lla olisi vähän "kiire".

Katselin tuossa kesällä näyttelyitä, mutta mitään tuttuja ja "varmoja" nimiä ei koko loppuvuoden näyttelykalenterissa enää esiintynyt ja jouduin sitten vähän arpomaan mihin lähtisi. Arpaonni ei mulla näissä ole ollut hyvä, ja juuri viikon sisällä kuulin, että toisessa ryhmänäyttelyssä jota olin katsellut, oli vähemmän bortsuja ilmoittautuneena. Nokian ryhmikseen joka oli tänään, oli ilmoittautunut kokonaisuudessaan 11 bortsuja, viisi urosta ja kuusi narttua. Ilmoitin siis Jupiterin käyttöluokkaan ja Jerikon veteraaneihin sillä ajatuksella, että kun nyt mennään kuitenkin niin kokeilee jos sillä olisi sertimahdollisuutta.

Tajusin huonon arpaonneni jo etukäteen, mutta se kyllä alleviivautui kun menin Jupiterin kanssa kehään. Tuomari (Marianne Holm) oli suorastaan hyvin tyly. Tuli tietty koiraa katsomaan heti kun kehään mentiin ja Jupiterin seisotin, tuli jotenkin pään ja suun luokse vähän jotenkin erikoinen ilme naamalla, johon koin tarpeelliseksi kertoa jo valmiiksi, että Jupiterilla on hammastodistus puuttuvasta hampaasti. Sain aika tylyn vastauksen siitä, että hammastodistus ei ole tässä lainkaan isoin ongelma, vaan se että koirani ei ole tunnistettavissa rotuisekseen. Jotenkin sain vastattua, että se on paimenlinjainen bordercollie ja kielen päällä kävi ehdottaa, että tuomari kävisi tutustumassa rotuun hieman laajemmin, koska Jupiter ei suinkaan ole mitenkään niin erikoinen tai epätyypillinen bordercollie. Hillitsin kuitenkin itseni, koska tuomarointihan oli vasta alkanut ja hetken aikaa kai elättelin vielä jotain toivetta H:sta.

Hylätyn kanssa kuitenkin marssittiin ulos kehästä. H:lla sekin alkaa... Jupiterin arvosteli:
"Kolmivärinen uros. Lyhytkarvainen. Keskivahvat raajat. Korkearaajainen. Kolmiomainen pää, vaaleankeltaiset silmät. Sivulle levittyvät korvat. Ohut pitkä kaula. Kohtuullisesti edestä, voimakkaammin takaa kulmautunut. Liikkuu keskimittaisin askelin melko suoraan, häntäänsä korkealla pitäen. Hyväkuntoinen karkeahko karva. Itsevarma miellyttävä käytös. En tunnista rotua --> hylätään."

Että sellaista. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen Jupiteriin. Jos erkkarissa se oli vieraan ohjauksessa paineistunut ja alkoi väistämään tuomaria, niin nyt se esiintyi tosi hienosti, seisoi hievahtamatta ja sitä ei tuntunut mikään häiritsevän. Jopa niin hyvin, että tuomarikin erehtyi luulemaan Jupiteria itsevarmaksi. :D Vaikka Jupiter välillä tietyissä tilanteissa paineistuu mustakin esim. paimentaessa, niin on se vaan arvokasta, että näissä tilanteissa olen sille vankkumaton turva, eikä sillä ole erityistä hätää mun kanssa. :)

Jo tuossa kehään tullessa, kun tuomari tokaisi ettei Jupiter ole tunnistettavissa tiesin pääni sisällä, ettei Jerikokaan olisi erityisesti tuomarin mieleen. Tai no, jollain tapaa tuntui olevan, lällytteli Jerikoa jonkin verran, mutta Jeriko kehästä pihalle EH:lla. Arvostelu:

"Hyvässä kunnossa esiintyvä veteraani, jolle toivoisin lisää raajakorkeutta. Erinomainen pää ja ilme. Hyvä kaula, tilava runko. Normaalit raajat, liikkuu vaivatta, antaa pitkän ja matalan vaikutelman."

Ihan rehellisiä jos ollaan, niin Jeriko on vähintään yhtä vaikeasti bordercollieksi tunnistettavissa kuin Jupiterkin. Minun mielestäni bordercollie on niin monimuotoinen rotu ulkoisesti, että jopa hyvin paljon erilaisia bortsuja nähneenä välillä on vaikea olla varma onko joku koira bordercollie. Ja se vaan jollain tavalla kuuluu mielestäni rotuun, koska ulkoisesti rotumääritelmä antaa sille myöden. Jupiterin hylkäämiselle ei mielestäni ollut perusteita ja tuomarin ehkä pitäisi tosiaan tutustua rodun monimuotoisuuteen hieman paremmin. Me koitetaan taas uudelleen onneamme parin viikon päästä Harjavallassa...

Mutta olkoon miten on. Olin kuitenkin jo aikaisemmin kirjoitellut blogipäivitystä nimenomaan rodun monimuotoisuuteen liittyen, en vaan saanut sitä jotenkin julkaistua, kun en halua tulla väärin ymmärretyksi. Tämän päiväinen näyttelykokemus kuitenkin nosti tätä uudelleen mieleen ja päätin sitten julkaista tekstin.

Treeneistä sen verran, että tänään aamulla oltiin alueellisen valkun agilitytreeneissä Jupiterin ja Troijan kanssa. Puomin 2on2off on alkanut hyvin toimimaan ja meni ihan kivasti vieraalla esteelläkin. Kuuma selvästi haittasi Jupiterin jaksamista, mutta pääosin meni ihan kivasti. A:n juoksukontaktin kanssa on kyllä vielä tekemistä. Jupiter kiinnittää liikaa huomiota muhun ja ottaa jarruttelevia askeleita alastulolla.

Troijan kanssa tehtiin hypyn tarjoamista ja ihan kivasti se sitä tekeekin vaikka treenejä on alla ehkä kolme. Sain Terolta siihen vielä lisävinkkejä, joita voin jatkossa huomioida. Putkea tehtiin myös ja se meni ihan kivasti.

Treenien jälkeen käytiin Tamskin hallin viereisessä metsässä jäähdyttelemässä ja yhdessä vaiheessa Jupiter vähän katosi multa ja palasi sitten tämän näköisenä. :D

Tosi kiva oli näyttelyä ajatellen, mutta onneksi olin varmuuden vuoksi ottanut pyyhkeen ja shampoonkin mukaan, ja hallin puutarhaletkulla sain pestyä Jupiterin.

Eilen tehtiin jälkea Jerikolle ja Troijalle. Jerikon jälki oli nyt kiemurtelua edestakaisin, ei siis varsinaisia kulmia, ja välillä otin kaarella sivuaskeleen. Jälki vanheni 2,5 tuntia ja Jeriko jäljesti nyt tosi hienosti. Ja paalulta lähtö oli parempi, kun siinä ei ollut nameja. Jatkossakin siis tehdään vanhempia jälkiä aina kun mahdollista.

Troijalle tein nyt pitkästä aikaa jäljen metsään. Tämä oli vasta Troijan kolmas jälki. Aiemmin jäljestys ei oikein lähtenyt käyntiin, koska namit ei sille maistuneet jäljellä, enkä halunnut mitään haahuilua jäljelle. Sitten kokeilin jäljellä keppejä, mutta se ei ilmaissut niitä mitenkään ja tehtiin sitten pelkkiä keppiruutuja.

Nyt päätin kokeilla miten jälki menee. Laitoin jäljelle nameja sinne tänne harvakseltaan ja tallasin noin 100m U:n mallisen jäljen, jossa oli neljä keppiä. Troija jäljesti tosi hienosti ja melko tarkasti, ei ottanut nameja eikä kyllä suonut kepeillekään kuin puolikkaan katseen... :D Kyllä on hyvin vahvasti isänsä kaltainen tuossakin, mutta vaikka kepit soisikin ilmaistavan, niin kyllä tuo tyyli minua miellyttää. Tykkään siitä, että motivaatio jäljellä etenemiseen ja toisaalta myös tarkkuuteen on, eikä jäljestys ole pelkkää namien etsintää eikä toisaalta myöskään kepiltä kepille juoksemista. Kyllä tästä hyvä tulee, kun vaan löydän oikeat nappulat mistä sitä täytyy painella, jotta keppien ilmaisu alkaisi toimimaan.. ;)

Troija 5kk

Troija täytti eilen 5kk. Se painaa 10,2kg ja korkeutta on n. 42cm. Treeneissä ollaan edetty ja eilen se oli Jupiterin agilitytreeneissä mukana ja sai tehdä vähän esteen tarjoamista ja putkea. Tosi nopeasti se kyllä hoksaa ja tekee asiat tosi tarmokkaasti kun niihin ryhtyy, eikä mieti että onko tämä oikein vai ei. Keinua on jonkin verran paukuteltu ja se on Troijan mielestä hauskaa eikä missään vaiheessa ole yhtään jännittänyt. :)

Vauhtia Troijassa kyllä riittää ja vähän väliä saa itse katsoa sydän syrjällään ja huudella perään, kun se kaahaa jossain vaikeassa maastossa. Todella ketteräkin se kyllä on, mutta silti..

Troija on kasvanut tosi tasaisesti ja sillä on kyllä kaunis rakenne. Vähän niin kuin Jupiterkin kasvoi hyvin tasaisesti ilman honkkeli-vaiheita tai takakorkeuksia. Ponnuvoimaakin sillä tuntuu olevan, joten jos se nyt vaan ihan normaali bortsunartun kokoiseksi (47-49cm) kasvaa, niin en usko että pk-hyppy tuottaa sille erityisiä vaikeuksia hyppytekniikan tai korvien välin suhteen kun vaan hyvin opetan. :)

kuva: Riina Lummekari

Maanantaina käytiin myös tottiskentällä. Jupiterin kanssa tehtiin ensin tottistreeniä BH-koetta ajatellen. Esiin nousi vähän yllättäviäkin treenattavia asioita kuten että tuomarin syliin ei rynnätä kohti kävellessä eikä kätellessä, hihnan irrotus pannasta ei ole maahanmenokäsky ja toisaalta että paikallaolossa pitäisi keskittyä ohjaajaan eikä olla jousilla valmiina sinkoamaan jonnekin. Nämä kun selätetään, niin ollaan ihan hyvällä mallilla. :D

Troija teki myös pientä treeniä. Istumiset onnistuu hyvin eri tilanteissa ja vauhdistakin, maahanmenoja ollaan edelleen tehty vain käsiavun kanssa. Siitä pitäisi hankkiutua kyllä pian eroon. Luoksetulos tehtiin myös.

Jerikon kanssa pari viimeistä jälkeä on ollut vähän hassuja. Ei ole oikein tuntunut omalta itseltään. Viimeisin oli 1,1km pitkä, seitsemällä esineellä ja lähes kymmenellä kulmalla kaarineen. Melko lailla koejälki mutta ei vanhentunut kuin 1,5 tuntia. Jeriko jäljesti ajoittain jäljestä n. 30cm sivussa ja oudointa siinä oli se, että eroa ei meinannut oikein huomata. Meni koko ajan tosi syvällä nenällä ja sen että se oli ollut jäljen sivusta huomasi vasta jälkikäteen kun se yhtäkkiä korjasikin linjansa ja löysi namin tai esineen sitten edestään. Jotenkin tuntui erityisen pahalta, että en osannut enää lukea sitä. Tuli jopa sellainen valejäljestämisen maku enkä pystynyt rentoutumaan liinan päässä. Toisaalta kaikki esineet nousi täysin moitteetta ja ilman apuja.

Mietin tätä päätäni puhki, että mistä on kyse. Jeriko on aina ollut täysin 100% rehellinen jäljestäjä ja työmyyrä ylipäätään, valejäljestämistä en voinut uskoa. Miksi se sitten jäljesti jäljen sivussa syvällä nenällä? Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä se haju oli vaan näin tuoreessa jäljessä sen verran jäljestä sivussakin ja sen vuoksi hairahtui. Täytyy nyt tehdä sille taas kunnolla vanhoja jälkiä ja katsoa miten se sitten sujuu. Eiköhän se siitä.

Ryhtiliike treenien suhteen

Jupiterin kanssa on korkea aika ottaa vähän niskasta kiinni. On ihan kaksi pääaihettakin joissa tätä vaaditaan: BH-kokeeseen valmistautuminen ja agilitykisoihin valmistautuminen (eli kontaktit).

Ollaan nyt aloitettu ryhtiliikettä ja nyt jo parilla iltatreenillä puomin pysäytyskontakti on alkanut selvästi aukenemaan Jupiterille paremmin ja vauhdista pysähtymisetkin alkaa löytymään. Juoksu-A on melko hyvällä mallilla, mutta vaatii vielä vahvistamista jotta kiireen tullenkin muistaa olla loikkaamatta. Kontaktiesteistä yllättäen keinu onkin ehkä kaikkein parhaassa vaiheessa. :D

BH-koetta varten erityistä huomiota vaatii paikkamakuu. Sitä on nyt aloiteltu ihan vaan pitkällä paikallaololla kotona esimerkiksi olohuoneessa. Kyllä Jupiter tuntuu yllättävänkin nopeasti asioita tajuavan, kun vaan itse on järjestelmällinen.

Troijan kanssa myös pientä ryhtiliikettä tehty. Olen opettanut Troijaa laittaamaan itse päätään pantaan sekä kävelemään selän takana. Jälkimmäisen Troija oppikin yllättävän helposti ja vaikka se onkin sellainen hulivili, niin tyytyi kävelemään selän takana. Tämä toimi jopa uimarannalle mennessä, uudessa ympäristössä ja kun Jeriko ja Ukko kaasutteli eteenpäin. Troijahan alkaa olemaan hallinnassa! :D

Uimisesta puheenollen Troija on aivan hirmuinen vesipeto. Montaa kertaa ei ole rannalla käyty, mutta se ui rohkeasti vaikka kuinka pitkälle ja toistaiseksi mun hermot pettää ensin ja käännyn itse takaisin, että saan Troijan takaisin rantaan. Eilen rannalla ollessa Troija alkoi myös ottamaan mallia Ukosta ja Jerikosta ja alkoi harjoittelemaan hyppäämistä veteen.

Troijan kanssa on aloitettu myös hyppyesteen tarjoamista ja tästä pitää pikku hiljaa edetään sitten eteenpäin. Täytyy kyllä sanoa, että tuntuu hurjalta että joskus on nähnyt Troijan ikäisistä pennuista agilityvideoita joissa tehdään jo kaikenlaisia kieputuksia ja kaikki täydessä vauhdissa. Sehän tarkoittaa, että treenaaminen on täytynyt aloittaa jo paljon aiemmin. Mun mielestä 4,5kk on vielä aivan liian tekemään mitään muuta kuin just esteen tarjoamista. Jatkossakaan ei ole tarkoitus mihinkään vauhdikkaisiin kieputuksiin edetä ennen kuin ikää on selvästi enemmän.

Keppitreeniä ollaan Troijan kanssa tehty keppiruutuna ja viimeisin treeni maanantaina meni aika kivasti. Troija keskittyi nyt aiempaa paremmin itse asiaan (oli siis vähän alkanut hoksaamaan mistä ylipäätään on kyse), käytti nenää kivasti ja ilostui kepeistä tosissaan. Tällä vielä vähän eteenpäin ennen kuin palataan jäljelle.

Maanantaina tein myös Jerikolle haastejäljen, jonka tavoitteena saada Jeriko paukuttamaan henkseleitä vähemmän, syventämään nenäänsä ja jäljestämään hyvin tarkasti. Tavoite kyllä saavutettiin, mutta ei Jeriko näyttänyt yhtään siltä, että sen mielestä olisi vaikeaa vaikka kuinka menin siksakia ja S-mutkaa ja lopussa vielä silmukan. Kaiken Jeriko selvitti todella varmasti! On siinä mulla sellainen jälkikoira, että jos Troija täyttää edes toisen saappaan, niin voin olla hyvinkin tyytyväinen. :)

Jälkitreeniä ja agilityä

Nyt on otettu ryhtiliike jälkitreenaamisessa. Ei määrällisesti välttämättä, mutta laadullisesti. Käytiin viime perjantaina tekemässä peltotreeni Jerikolle. Treenikohteena esineet ja erityisesti ilmaisun jälkeinen elämä. Palkkasin esineiden tuonneista niin kuin yleensäkin, mutta sitten aluksi heitin itse namia Jerikon hännän taakse ja sitten sen jälkeen Lili teki saman huomaamatta samalla, kun palkkasin Jerikoa. Jeriko alkoi hienosti reagoimaan tähän ja kääntymään paikoillaan ja laskemaan heti nenän maahan. Namia olin jättänyt myös aina esineiden jälkeen ja jäljestettiin lyhyessä liinassa, jolloin namitonta osuutta esineilmaisun jälkeen tuli vain vähän ja sitten taas jo namia, ja tällä tarkoitus pikku hiljaa vähentää ilmaisun jälkeen vauhtiin ryntäämistä.

Hyvältä tosiaan alkoi jo näyttämäänkin, mutta näitä vielä lisää tarvikaan. Yhden ilmaisun jälkeen namit jätettiin heittämättä ja siitä lähdön Jeriko teki vielä hyvin, mutta seuraavan jälkeen ei enää olisi niin nätisti kääntynyt paikoillaan, joten toistoja tarvittiin lisää. Nyt tehtiin kaksi laatikkojälkeä joissa molemmissa oli kahdeksan esinettä. Jatkossa voisi tehdä ihan vaan kaarevan jäljen, jolloin treenistä jäisi myös kulmat pois.

Olen nyt ehkä oivaltanut jotain mahdollisesti tärkeääkin erikoisjäljestä, että osa-alueita täytyy pilkkoa ja treenata osissa. Ei ole järkeä tehdä joka kerta pitkää ja kolme tuntia vanhentunutta jälkeä, jos todellisuudessa haluaa vahvistaa jotain muuta kuin pituutta tai vanhan jäljen ajamista. Jokainen osa-alue erikseen omanaan ja sitten niiden yhdistelyä. Niin siitä varmasti hyvä tulee. :)

Troijan kanssa olen aloittanut kepeillä leikkimisen ja nyt niiden etsimisen. Aluksi ollaan siis vaan leikitty kepeillä pihassa ja olen heitellyt niitä, nyt olen sitten käynyt viemässä kun Troijaa pidetään kiinni ja sitten vapautan etsimään. Oikaisin vähän jo siihen, että vein kolme keppiä kerralla, mutta toisen ja kolmannen etsintään lähtö oli Troijalla vähän pohdintaa vaativaa (lähti kyllä tovin mietittyään tai pienellä avulla), joten päätin suosiolla peruuttaa takaisin ja vien nyt vain yhtä keppiä kerrallaan siihen asti, että "missä kepit on?" vihje kirkastuu Troijalle paremmin. Tosi hienosti kyllä nyt etsii ja sinnikkäästikin, ei luovuta vaikka kestäisi löytäminen. Tulee Jerikon työskentely tuosta hyvin mieleen. :)

Toivon mukaan päästään pian sitten ihan jäljille lähtemään keppejä etsimään, on niin kova hinku sinne. Kävin sunnuntaina Tavesin jälkikokeessa talkoissa tallomassa yhden 3-luokan jäljen ja vastaanottamassa keppejä. Kyllä siellä metsässä talsiessa auringon paistaessa puiden lomasta, tuulen humistessa puiden oksissa ja lintujen laulaessa tuli kova ikävä metsäjälkiharrastusta vaikka hyttyset söi ihan hulluna. On se vaan se Mun Juttu, siellä mun sielu lepää. Vaikka satais tai olisi hirvikärpäsiä. Silti. Mitään en toivo niin paljon kuin sitä, että Troijasta kasvaisi isälleen seuraaja tähän lajiin.

Jupiterin kanssa oli tiistaina Annen valmennusagilitytreenit. Oli kinkkinen rata ja paljon haastavia keppikulmia.Saatiin kuitenkin hyviä onnistumisia niillä ja itse rata meni kyllä tosi kivasti. Jupiterin kanssa on löytynyt tosi hyvä yhteismeininki radoille, Jupiter lukee rataa hienosti ja lukitsee esteitä eikä sille useinkaan tarvitse varmistella. Oli kivat treenit kyllä! :) Pitäis ne pirskatin kontaktit vaan tehdä kuntoon!

Jupiter on myös alkanut tarjoamaan lenkeillä mulle tosi paljon seuraamista. Yrittää ehkä kertoa sillä mulle jotain. Jupiter varmaan oikeasti tykkäisi tosi paljon tokoilusta tai rallitokosta ja koska tokoilusta en nyt vaan jaksa innostua, niin aloin Jupiterin kanssa harjoittelemaan vähän puuttuvia alokasluokan rallitokoliikkeitä. Katsotaan sitten mihin tämä johtaa. :)

Nyt ollaan oltu mökillä. Troijalle olen ehtinyt paremmin tekemään keppitreeniä kuin kotona. Samoin Jupiterin kanssa on treenattu. Kotona on niin paljon projekteja, että treenaamiseen irtaantuminen meinaa jäädä. Kunnostetaan tilan vanhaa päätaloa ja siitä pitäisi tulla jonkinlaista kesämajoitustilaa tai vierasmaja/ajanviettopaikka-tyyppinen ratkaisu. :) Onneksi kaikki marjat ei ollut samassa korissa (tai palkat samassa paikassa), koska kun silmä vältti Ukko otti ja söi lähes puoli kiloa pikkuluu-herkkuja. Ei jäänyt kiinni itse teossa, mutta historia, suupielien nuoleminen ja pyöreä maha oli aika vahvat viitteet syyllisen suuntaan...

Troija on käynyt jo muutaman kerran uimassa. Taitaa olla melkein joka kerta veden äärellä pienen rundin uinut. Tekniikka näyttää hyvältä, joten lienee saanut aika hyvät vesipetogeenit molemmilta vanhemmilta. ;) Tässäkin kyllä näkyy Troijan yleinen tomeruus ja varmuus millä se lähtee suorittamaan asioita.

Aikamoista jälkitreeniä

Sovittiin torstaina Ilonan kanssa treeneistä ja koirien uittamisesta. Jerikolle halusin jälkitreenin ja jäljelle harhan. Ajoin edeltä naapurin pelloille joille mulla on treeniluvat todetakseni, että (piru vie) heinää ei oltu vielä ajettu ja pellot oli polven korkuisessa heinässä. Harkitsin jo soittavani Ilonalle, että perutaan koko homma, mutta sitten tulin siihen tulokseen että ei, erilainen treeni sekin ja jännä nähdä miten Jeriko jäljestää, kärsiikö jäljestystuuli korkeasta heinästä.

Hienoa oli huomata, että vaikka jäljellä pysyminen oli ymmärrettävästikin helppoa, niin jäljestystyyli ei kärsinyt yhtään, vaan Jeriko jäljesti syvällä nenällä ja normaaliin tapaansa. Kulmat meni todella hienosti kuin raiteilla, olosuhteetkin toki siihen oikein oivalliset.

Yhteiskehuttiin esineistä ja niiden tuomisesta. Jäljellä oli viisi esinettä, joista muiden ilmaisut meni hienosti ja  Jeriko lähti kivasti niitä itse tuomaan, mutta toiselle harhalle Jerikoa olisi kutkuttanut kovasti lähteä ja sen jälkeisen esineen ilmaisi maahanmenolla. Nyt on todella erikoinen tilanne, kun kokeissa haasteet on selvästi saaneet Jerikon nostamaan esineitä suuhun, mutta nyt vähän päinvastoin. Hyvä treeni kuitenkin mielestäni.

Siellä se häntä näkyy... :D 

Jupiterille tehtiin agilitytreeniä. Puomi on mulle ollut jo pitkään dilemma jota en vaan saa ratkaistua, teenkö sille pysäytyskontaktia vai juoksaria. Juoksarit on hyvinkin paljon muodissa, mutta näin isolle ja pitkälaukkaiselle koiralle ei välttämättä kuitenkaan kovin helppo vaihtoehto. Toisaalta pysäytyskontaktitkaan ei ole lähtenyt ihan heti aukenemaan. Vähän olin jo miettinyt juoksareita, mutta nyt sitten taas päädyttiin treenaamaan Jupiterille pyssäreitä. Vitsi mitä päättämättömyyttä. Mutta ihan ok lähti aukenemaan.

Keinu sujuu ihan ok, mutta A:n kontaktilla oli yllättäviä vaikeuksia ja loikkia kontaktin yli tuli paljon. Selvästi A:lla juoksari vaatii Jupiterilta paljon jarruttamista, että saa alastulolle toisen laukan mahtumaan. Tämä on kyllä aika harmillista ja vastoin juoksarin ideaa, että koira saisi juosta täysiä... Hankalaa. Troija sai myös vähän paukutella keinua. Lelupalkalla tämän sheippaamista jatketaan, paukuttelu itsessään ei jännitä vähäisissäkään määrin, kunhan vaan tajuaa mistä palkka tulee. :)

Uimassa käytettiin koiria Rutajärvellä ja vaikka kalliolta olikin vaikea veteen mennä, niin kerran Troijakin pulahti pienen muutaman vedon kiepin. Jos olisi ollut vähemmän härdelliä aikuisista koirista, niin olisi ehkä innostunut enemmänkin.

Tänään sitten treenit ajetulla pellolla Lilin kanssa. Keksin, että tehtäisiin jäljet tarkoituksella ristiin niin, että molemmat saa siitä harhat. Vasta jälkien tallaamisen jälkeen tajuttiin, että toisellehan tulee varsin vahva harha, kun toinen ajaa jälkensä ensin. Mutta mitäpä noista, päätettiin että Jeriko ottaisi tämän haasteen nyt vastaan.

Lisäksi kuitenkin Jerikon jälkeä tallaamaan lähtiessä otin väärän purkin mukaan, eli toisin sanoen Troijan jälken loppupalkan jossa kosteaa kissanruokaa eikä siis mahdollisuutta pudotella nameja jäljelle. Samantein sitten myös "kokeenomainen" namiton jälki. Ja jos tässä ei vielä haastetta riittänyt, niin tuuli aivan hulluna ja sitten kun molemmat jäljet oli tallattu, pellolle ilmestyi läheiseltä mökiltä isä ja poika heittelemään frisbeetä..........

Jälkien vanhetessa tehtiin Troijalle sen oma treeni. Sille ei namit oikein ole maistuneet, joten sille ei myöskään ole vielä jäljestyksen ajatus kunnolla auennut. Tehtiin nyt niin, että Troija sai katsella kun Lili tallasi jälkeä, näytti lähtiessään kissanruokapurkkia ja lelua, ja huhuili välillä Troijaa jäljeltä. Tällä saatiin kyllä innostusta nousemaan ja vaikka namit ei edelleenkään jäljellä kiinnostuneet (tämä oli ennakoitavissa, mutta niitä laiteltiin silti), niin nyt Troija alkoi kuitenkin käyttämään nenäänsä jotta löytäisi maaliin. Kissanruoka lopussa maistui ja sitten lopuksi leikki vielä paremmin. :)

No sitten se Jerikon jäljen ajo. Huoh. Isä-poika -pari oli siis tallaillut ilmeisesti siksakkia ainakin lähtösuoralla, mahdollisesti myös viimeistä suoraa. Ekalla suoralla oleva esine jäi, kun Jeriko tarkasteli harhoja. Vähän turhan kiinnostunut oli harhoista kyllä, mutta pääsi niistä yli ja sitten jatkettiin. Toinen esine löytyi, mutta olin jotenkin itse mennyt vähän sekaisin, enkä  yhtään huomannut avittaa sitä lisäkäskyllä ennen kuin oli jo maassa. Pyysin siitä sitten tuomaan. Sitten tuli harha, josta Lili oli siis kävellyt kerran yksin ja toisella kertaa ah-niin-ihanan Rinan kanssa. Jeriko ei päässyt tästä millään yli. Kyllä narttukoiran haju voitti oman jäljen 6-0, ei voi mitään.

Mulla ei pinna oikein pitänyt ja v-käyrä alkoi nousemaan, kun lisäkäskyistä huolimatta ei luopunut Rinan hajuista ja jatkanut eteenpäin. Äänestä kuuluva v-käyrän nousu myös ekaa kertaa jäljellä koskaan (no, v-käyrä ei tällä tavoin ole ennen noussutkaan) hämmensi Jerikoa eikä sitten oikein vaan pystynyt tekemään mitään muuta kuin pyörimään Rinan jäljen päällä. Talutin sen sitten reippaasti eteenpäin harhajälkimerkin eteen (jonka etupuolelta 5-10m päästä harha oikeasti meni), jotta tiesin, että oli varmasit jälki, mutta Jeriko jumitti paalulle, tarjosi vaan maahanmenoa. Hyvänenaika kun hermo oli koetuksella. Käveltiin sitten vaan eteenpäin ja odotettiin, että Jeriko ottaisi jäljen uudelleen, tarkkaa jäljen kulkupaikkaa ei enää tiedettykään.

Hetken päästä Jeriko sitten laskikin nenän maahan ja itse asiassa löysi melko pian esineen. Tultiin kuitenkin oikaisseeksi yksi kulma. Esineellä Jeriko oli taas jo oma itsensä tai jopa riehakas vastapainoksi mun ärsyyntymiselle. Jatkettiin eteenpäin, mutta loppusuoralla oli taas vähän tarkastelua ja tästä päättelen, että isä ja poika oli siinäkin seilaillut. Esineet kuitenkin löytyi, mutta ilmaisut ei nyt onnistuneet kun itsekään en ollut lainkaan kartalla kaiken säätämisen jälkeen. Huoh.

Kaiken säätämisen päätteeksi kaksi esinettä jäi peltoon ja päätin sitten ottaa Ukon niitä etsimään vähän silläkin, jos Jerikoa harmittaisi se että Ukko pääsee hommiin. Eka esine löytyi kohtuullisen nopeasti, mutta aluksi oltiin vähän hukassa siitä, että mihin se toinen olikaan jäänyt, mutta lopulta tajusin, että se oli jäänyt oikaistun kulman tienoille ja kun sinne päin liikuttiin niin Ukko löysi sen nopeasti. :) Hyvä, että on tällainen paikkaajakoira käytettävissä. :D

Mutta aikamoinen katastrofi-treeni. Oikeastaan kaikki mikä voi mennä vikaan myös meni. Tein nyt illalla vielä pihassa esineiden etsintää ja se sujui taas normaalitapaan, Jeriko etsi innokkaasti ja toi iloisesti.

Troijalle tein myös keppileikkiä nyt toisen kerran. Leikin kahdella kepillä ja sitten heitin niitä korkeampaan nurmikkoon. Hienosti alkoi nenä käymään ja lopulta Troija haistellen etsi toisen hetken jo "kuolleena" nurmikon kätköissä olleen kepin sen jälkeen kun oli toisen heitetyn etsinyt. Kyllä se jäljestyksen into tästä vielä löytyy. :)

Jeriko RTK2, jäljestystä ja paimennusta

Jerikolla oli viime viikonloppuna viimeinen avoimen luokan rallitokokoe. Edellinen koe oli ollut helmikuussa enkä suoraan sanottuna talven ja kevään aikana oikein muistanut edes koko koekalenteria katsoa. Enkä kyllä muistanut treenaillakaan. Sitten kun ajatus tuli mieleen ja sain paikan, ehdin kaksi pientä treeniä tehdä. :D

Suoritus oli muuten hyvä, mutta siinä kyllä itselle kirkastui, että pitäishän tuollaisen "konkarinkin" treenata vähän enemmän ja tehdä pidempiä pätkiä palkatta, jotta ei tule sellaisia palkan-vaatimis-haukahduksia. Toisessa eteen istumisessa Jeriko tuli vinoon ja herpaantui hetkeksi jotenkin muutenkin, siitä -1p. Tuloksena 99/100p ja luokan voitto. :)

Olen alkanut Jerikolle nyt tehdä muutosta ilmaisutapaan erikoisjäljellä eli vaihtoa maahanmenosta noudoksi. Kotipihassa olen piilotellut esineitä keppileikki-tyylisesti ja Jeriko on niitä sitten etsinyt ja noutanut. Kotipihassa sujuu kyllä ihan moitteetta, tehtävä kokonaisuudessaan on niin tuttu ja selvä, että löydökset pitää tuoda mulle.

Tänään ehdin ekaa kertaa tekemään jälkeä FH-kokeen jälkeen. Jäljelle laitoin kuusi esinettä, joista ensimmäisellä Jeriko ehti mennä maahan ja pyysin sitten tuomaan, toisella ehdin ennakoida ja sanoin "tuo", jolloin Jeriko toi esineen. Kaksi seuraavaa Jeriko itse toi mulle hienosti. Viides esine jäi. Jeriko tarkisteli siinä kovasti ja toisaalta oli välillä jäljestä sivussa, en oikein osaa sanoa miksi, ja jäi sitten siihen ilman, että itsekään oikein näin, että mihin. Viimeiselle esineelle Jeriko meni maahan. Toivottavasti saan pian varmuutta tuohon tuontiin.

Jupiterin kanssa olen vähän yrittänyt aktivoitua sekä agilityn että paimennuksen treenaamisessa. Paimennuksessa on tehty viime aikoina rauhallisia flänkkejä. Kriteerinä lähinnä rentous ja laukatakin saa, kunhan ei lähde kaahaamaan. Suullisilla käskyillä tämä sujuu jo melko hyvin, mutta pillin kanssa on haastavampaa ja toisaalta jatkuvaa ylläpitämistä se kyllä vaatii ja jos en itse pysty keskittymään siihen 100% kun tekee vaikkapa jakoa, niin kaahottamiseksi menee herkästi taas. Jakoon pitäisikin saada Jupiterin paremmin keskittymään ja rentoutumaan. Toivoisin saavani rakennettua Jupiterin tekemiseen vähän enemmän rauhaa ja rentoutta niin, että se sitten pysyisi tekemisessä mukana ilman, että asiaan koko ajan joutuu puuttumaan.

Välillä Jupiterin meno on omaan makuun vähän turhankin sähäkkää ja kun olen näitä makuasioita miettinyt, niin omaan makuun sopii ehkä paremmin sellainen pehmeämpi/rauhallisempi meno, kuten esimerkiksi Ukolla. Ukossa on kyllä todella paljon hienoja ominaisuuksia paimennukseen ja on vaan harmi, että Ukon alkutaipaleella olin vielä niin kokematon, etten osannut valjastaa sen ominaisuuksia ja sitten myöhemmin kuulon heikentyminen esti yritykset viedä Ukkoa paimennuksessa eteenpäin..

Mutta nämä on nyt näitä. Jupiterin hyvin erilainen tyyli on mulle taas uutta ja tuntuu välillä saippualta käsissä ja toisaalta sen herkkyyskin on mulle uutta. Jokainen koira näyttää tuovan jotain uutta opeteltavaa. :D

Agilityn suhteen on edistymistä ja toisaalta vähän jumittamista. Juoksu-A on melko hyvällä mallilla ja keinukin sinänsä onnistuu, mutta kyllä se on Jupiterille jännittävä este eikä Jupiter meinaisi jäädä keinulle vaan "pudottautuu" siitä pois vaikkei olisikaan säntäämässä eteenpäin. Keinulle tarvisi siis asennetta edelleen enemmän ja toisaalta kestoa, että oikeasti jää sinne seisomaan. Puomin suhteen olen käynyt edelleen kamppailua, että pysäytys vai juoksu. Pyssäri ei oikein ole lähtenyt sujumaan sillä ja toisaalta koen jotenkin halua tehdä juoksaria vaikka ajan rajallisuus tulee siinä vastaan... Argh. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, päättää kunnolla mitä aikoo tehdä ja järjestää sitten aikaa sen treenaamiseen.

Troijan seikkailuja, peltojälkeä ja agilityä

Troija on ollut meillä nyt 1,5 viikkoa. Tuntuu, että se olisi ollut pidempäänkin ja meinaa unohtaa kuinka pieni pentu se vielä on, keskiviikkona täytti vasta 9 viikkoa. Troija antaa itsestään jotenkin vanhemman vaikutelman, niin hyvin se on solahtanut arkeen mukaan ja niin reipas se on. Troijassa on ihan hurjasti Jerikoa muistuttavia piirteitä ja musta tuntuu, että olen saanut siinä juuri sitä mitä toivoinkin saavani. Sillä on hyvä asenne elämään ja itseluottamus, se osaa kunnioittaa isompiaan, mutta ei nöyristele tai mielistele turhanpäiten. Jos pitäisi Troijaa kuvailla nyt yhdellä sanalla, niin se olisi Tomera.

Troija on kova leikkimään vetoleikkejä ja kahden lelun leikit ja lelujen palautukset sujuu jo aikas hyvin. Namien perään Troija ei ole niin suuresti, vaikka kyllä palkkana nekin sinänsä maistuu. Isänsä tyttö tässäkin.

Jupiter ja Troija on eniten alkaneet virittelemään leikkiejä keskenään ja erityisesti sisällä on ollut paineja ja juoksupyrähdyksiäkin niin. Troija on myös löytänyt vaanimisen ja usein ulkona Jupiterin kanssa juoksupyrähdykset alkaa juurikin Troijan vaanimisesta. Jeriko suhtautuu Troijaan välinpitämättömästi tai hieman nyreästi, Ukko neutraalisti. Troija kulkee kuitenkin reippaasti porukassa mukana ja on selvästi sulautunut porukkaan hyvin.

Troija on ollut monenmoisessa mukana ja nähnyt ja tottunut ja monenlaiseen. Tosin kaupunkiseikkailut on vielä seikkailematta, koska no, hihnakävelyä ei oikein ole tehty.. Viime sunnuntaina käytiin Hämeenlinnassa velipoikaa tapaamassa ja siellä käveltiin pisin pätkä koskaan ja kyllähän hihnassa kävely vielä suostuttelua kovasti vaati.

Viime perjantaina Troija näki hevosia ensimmäistä kertaa ja suhtautui siihenkin asiaaan hyvin reippaasti, tuli melko lähellekin ja terhakkana istui kun otin kuvaa. :) Tänään heppoja nähtiin toiseen kertaan ja vielä lähempää ja tallissa sisälläkin pesupaikalla. Troija katseli ensin vähän varovaisena, mutta lähti sitten häntä pystyssä tallissa tutkimaan ja olisi tepastellut suoraan pesupaikallekin jos hihna ei olisi estänyt. Ja kun yhden ratsastajan lapsi tuli rapsuttelemaan, niin jättiläisheppa 1,5 metrin päässi unohtui ihan kokonaan, kun oli niin kiva pusutella lapsen naamaa.

Lampola on tullut tutuksi ja siellä on kiipeilty kaurasäkkien ja muiden rapisevien pussien päällä, eikä lampaiden kovat äänet jännitä. Ollaan myös tehty nyt remonttia vanhassa päätalossa ja sen myötä on käytetty moottorisahaa, rälläkkää, sirkkeliä ja naulapyssyä, eikä kovat äänet tunnu Troijaa yhtään häiritsevän. :)

Vanhaan päätaloon pitäisi pikku hiljaa kunnostautua majoitustiloja kesäksi ja mahdollisesti siihen yhdistettynä jonkinlaista kesäkeittiötä. Treenikenttä on nyt ollut keväästä lähtien oikein hyvässä kunnossa, hyvin tiivispohjainen eikä mitään vetisyysongelmaa. Hyvää työtä teki Maanrakennus Leikkanen sen kanssa. Nyt ollaan siirretty kaikki esteet hyppyjä lukuunottamatta jo kentälle ja olen alkanut maalaamaan hyppyesteitä. Tilaa kentällä kyllä riittää!

Troijan liikkuminen kehittyy kyllä hurjaa vauhtia ja se pinkoo poikien perässä ja hyppii jo melkoisen ketterästi ikäisekseen. Toivon mukaan meidän lähimaastojen vaihtelevat alustat edesauttaa siitä kehittymään mahdollisimman hyvä kropan käyttäjä ja senkin kautta pk-esteet sujuisi tulevaisuudessa.

Jerikon kanssa on tehty nyt pellolla kulmatreenejä, jotta saisi kulmien ylityksiä jäämään pois. Välillä kulmat meneekin ihan niin kuin raiteilla, mutta joskus on vähän kulmien ylittämisiä. Esineilmaisut menee mallikkaasti ja oikeastaan tuo kulmatyöskentely on se mitä pitää hioa.

Nyt on Jupiterin kanssa päästy omalla kentällä tekemään agilitytreeniä. Keinu alkaa sujumaan aika kivasti ilman apuja, puomia harjoitellaan ja harjoitusta vielä vaatii. Kepit on vielä vähän herkkä este. Välillä treeneissä Jupiter on radan osana pystynyt tekemään aivan huikeita kepeille menoja ja ennen kaikkea kovasta vauhdista taittunut hienosti vielä toiseenkin väliin, mutta välillä se hakeutuu ihan minne sattuu. Mutta nyt on hyvä jatkaa treenejä omalla kentällä! :)

Hyvä viikonloppu

Viikonloppu lähti hyvin käyntiin perjantaina, kun kävin hakemassa Annelta keritsintä lainaan ja samalla treenaamassa. Olin viime syksynä nohevana tyttönä ajatellut, että minäpä tästä vähän keritsintäni huollan ja putsaan; purin koneen ja puhdistelin ja mielestäni kokosin ihan samoin takaisin. Kyllähän kone kävi ja päällisin puolin ok, mutta ei leikannut ollenkaan normaalisti vaan päinvastoin runsaasti vaan haavoja nahkaan, joten jouduin viime viikonloppuna jättämään sen leikin kesken. Anne onneksi sitten tarjoutui lainaamaan konettaan, joten pääsin sitten tänään aloittamaan kerinnät (kun eilen päivystin koko päivän).

Mutta se paimennus. Olin suoraan sanottuna jo aika epätoivoinen ja paimennusmasennuksessa sitä ennen. Jupiter on todella herkkä ja sillä on hassuja herkkyyksiä joista olen kirjoitellut ennenkin. Jakotreeneissä ei olla oikein edistytty, kun Jupiter paineistuu niin kovasti siitä jos hätistän lampaita tai ylipäätään vaikutan niihin. Sitten kun saan välin luotua, niin Jupiter on jo liuennut niin kauaksi ettei millään ehdi väliin, jollei peräti häipynyt kokonaan paikalta. Silloin ei jaot oikein tahdo onnistua.

Jupiterin kanssa saatiin nyt kuitenkin todella hyvä treeni Annella! Annen lampaat erkani toisistaan paljon herkemmin kuin lampaat meillä kotona. Ekalla kierroksella lampaita oli enemmän (15?) ja ne erkani tosiaan tosi paljon kivemmin kuin omat viisi treenilammasta. Sain Jupiterilla useamman onnistuneen jaon tällä porukalla. Toinen vuoro tehtiin neljällä lampaalla ja nyt saatiin jakoa onnistumaan niilläkin hienosti. Ajeltiin myös lampaita rauhalliseen tahtiin ettei mene pelkäksi juoksenteluksi ja Jupiter piti hienosti kyllä ajopaikkaansa sivussa lampaita jarruttaen. :)

Aloinkin siinä miettimään, että ei ehkä ole fiksu ratkaisu jättää vain 5 lampaan treeniporukkaa astuttamatta, vaan olisi parempi kun niitä olisi enemmän, kymmenkunta. Sitten korkeintaan muutama astutettavana. Keventäisi noita talviakin, mutta toki sitten tulee myös vähemmän lihaa... Mutta tätä tarvitsee sitten ensi syksynä todella miettiä.

Tänään meille tuli Jerikon pennut (ja Mandi) kylään. Pennut sai haistella erikoisia hajuja ja käytiin lampolassa katselemassa maailmaa. Siellähän on kaikenlaista rapisevaa paperipussia ja suuksäkkiäkin, mutta reippaasti pennut siellä kuljeskeli. :) Jeriko otettiin ulos pentujaan tapaamaan myös, mutta ei kyllä juuri arvostanut. Toinen urospennuista innostui seurailemaan iskää melkotavallakin ja lopulta eksyi Jerikon naamalle Jerikon makoillessa maassa, ja sai siitä tiukan huomautuksen. Voi olla, että pikkupoika joutuu tottumaan kovaan kuriin jatkossakin. :D

Ukko ja Jupiter sen sijaan oli erittäin innoissaan pentulaumasta. Ukko kävi huolellisesti haistelemassa jokaisen häntä rauhallisesti heiluen. :)

Pentujen ja vieraiden lähdettyä kerin kuusi lammasta pika pikaa ja oli kyllä mukava, kun nyt sujui toimivalla koneella entiseen malliin. Kerintöjen jälkeen hallille treenaamaan Jerikon kanssa koiratanssia. Oikean puolen seuraaminen on lähtenyt sujumaan huomattavasti paremmin ja siihen on alkanut löytymään vähän samaa fiilistä ja ilmettä kuin vasemmallakin puolella, joskaan ei kuitenkaan ihan tietenkään. Jeriko oli nyt tosi hyvällä ilmeellä myös Liisa-Idan kanssa tekemässä, tosi hienoa! :)

Jupiterkin teki pienen agilitytreenin. Keppejä ensin muutamia toistoja ja sitten keinut niin, että siivekkeet oli molemmin puolin alastuloa ja Jupiter sai sitä paukutella ja hakea paikkaa muutaman kerran. Sitten kokonaista keinua ja sehän alkoi toimimaan! Tein siis yksin eikä kukaan pitänyt keinua tai hidastanut sitä, vaan Jupiter nyt alkoi itse hoksaamaan miten se keikkaa ja otti sitten nopeasti oikean loppuasennonkin eikä edes tuntunut jännittävän! Ihana harppaus eteenpäin!

Näillä fiiliksillä sitten kohti ensi viikkoa. :)

NextOne-leiri

Viikonloppuna agilitailtiin oikein urakalla SDP:llä NextOne-leirillä. Alkoi kyllä tämän viikonloppu sprintti-SM ja normimatkan SM-kisojen välissä vähän hirvittää ja yritin myydä treenejä pois, mutta kukaan ei ostanut. Ihan hyvä, koska treenaaminen oli kyllä taas niin kivaa ja antoisaa, että olen tyytyväinen, että saatiin Jupiterin kanssa treenata. :)

Paljon tarttui taas haaviin. Lauantaina tuli huomattua, Jupiter on todella kevyesti takaaohjattavissa ja itse osaan ajoittaa takaaleikkaukset hyvin. Heittämällä tempaistiin yksi pätkä kolmen takaaleikkauksen kanssa joka oli kisaavien ratapätkässä. :) Lisäksi Jupiterille vahvistettiin tosi pitkän suoran irtoamista (tällaisia ei treeneissä olekaan oikein tullut vastaan).

Välistävetoja tehtiin japanilaisella tai sitten pakkovalssilla/puolivalssilla. Nämä on ajoituksen kannalta mulle melko haastavia. Jupiterin laukka on niin paljon pidempi kuin Jerikolla, että aikaikkuna mikä mulla on tehdä ohjaus (toisin sanoen ajoitus puolen vaihdolle) on todella pieni ja mun on vaikea ehtiä siihen. Japanilaista helpommaksi koin pakkovalssin.

Mua kohti tuleminen on myös Jupiterille haastavaa. Varsinkin hankalampia keppikulmien kanssa tästä tuli ongelma, kun Jupiter ei millään tulisi mua kohti, puskisi vain kohti keppejä ja väärää väliä. Mun rintamasuunnan kääntäminen kokonaan pois kepeiltä puolivalssilla helpotti asiaa jonkin verran, mutta samalla jouduin kyllä peruuttamaan pois kepeiltä ja antamaan Jupiterille paljon tilaa.

Sunnuntaina treenit jatkui. Taas tuli treeniä vaikeisiin keppikulmiin tai sitten vauhdikkaisiin kepeille tuloihin. Varsinkin vauhti on Jupiterille hankala asia. Jos tulee täyttä vauhtia kepeille, niin ei meinais ymmärtää jarruttaa kepeille vaikka antaisin jarrun ja käskyttäisin ajoissa. Harjoittelun paikka tässä siis. Leijeröintiäkin tuli tehtyä ja se taas on Jupiterille ihan helppoa hommaa. :D

Nyt alkaakin sitten lepoviikko. Miikku tulee hieromaan urheilijapoikia ja lepäillään ja kerätään voimia ensi viikonloppua varten. Ilmoittautuneita naisten C-luokkaan oli tullut vain 9. Viime vuonna taisi olla päälle 20 ja kahdenkymmen luokkaa se on ollut aikaisemminkin. Pidempi matka selvästi saanut monet äänestämään jaloillaan. Vaikka toisaalta kun tätä aloin miettimään tuossa aikaisemmin, niin mentiinhän me Jerikonkin kanssa 7,5km matka lähes kylmiltään kun kisakirjeessä viikko ennen koetta kuulin ettei matka olekaan 5km vaan tuo 7,5km. Jeriko ei myöskään tuolloin ollut yhtä hyvässä 5km kunnossa kuin Ukko tai Jupiter nyt on, joten omista koiristani en ole lainkaan huolissani. Nyt vaan hyvällä fiiliksellä kohti kisoja. :)

Agilityä ja rallitokoa

Vajaa pari viikkoa sitten käytiin Jerikon kanssa toisessa avoimen luokan rallitokokokeessa. Jerikon keskittyminen ei ollut tällä kertaa ihan parasta a-luokkaa, minkä vuoksi uusittiin saksalainen käännös (Jeriko tarjosi pyörähdystä vastapäivään). Tämän jälkeen meni ihan kivasti, mutta jouduttiin vielä uusimaan eteen istumaan siirtyminen, kun Jeriko tarjosi ohjaajan kiertämisen ja sitten samalta kyltiltä -1p kun Jeriko vielä edestä kiertämällä taakse siirtyessään yritti tulla ensin jalkojen väliin (onneksi oli jalat tiiviisti yhdessä!). :D Tuloksena siis kuitenkin 93p.

Viime viikonloppuna piti olla myös rallitokokoe, mutta jouduin valitettavasti perumaan meidän osallistumisen, kun Jeriko loukkasi itsensä koetta edeltäväksi ja oli pahasti jumissa. Spurttasi hankikannolla joka sitten pettikin jalkojen alta ja koko ranka kiertyi korkkiruuville. :( Eihän tuollaisesta yli 9v koiran kroppa ihan ilman mitään selvinnyt ja rallitokokokeen sijaan auottiin jumeja Hasun Sannan luona.

Jupiterin kanssa tällä viikolla mulla loppui kärsivällisyys keinun suhteen, kun sitä on "hinkattu" jo pitkään eikä varsinaista edistymistä näytä tapahtuvan. Jupiteria selvästi jännittää keinu ja se himmaa aina ennen loppua, vaikka Anne (tai muu appari) on ollut pitämässä keinua ylhäällä ja laskenut vasta sitten. Eroa ei ole käytti sitten ruoka- tai lelupalkkaa. Alun perin olin ajatellut, että keinu tehdään ainakin melko valmiiksi ennen puomin treenaamisen aloittamista väärinkäsitysten minimoimiseksi, mutta nyt ei enää jaksanut hinkata pelkkää keinua. Lähdettiin siis tekemään puomia ja hyvä niin, koska se lähti sujumaan heti hienosti! Tätäkin olin alun perin ajatellut tehdä säädettävällä puomilla pikku hiljaa nostaen, mutta no, suoraan vaan korkealle puomille eikä se jännittänyt Jupiteria sitten ollenkaan! Vauhtikin kasvoi nopeasti ja hienosti haki 2on2off-asentoa, joten eiköhän me pikku hiljaa edistytä tässä ja jospa se keinukin sitten alkaisi edistymään.. :)

Viime sunnuntaina meillä oli Valkeakosken Korkeakankaalla valjakkohiihdon treenipäivä. Aurinko paistoi ja oli suorastaan lämmin (koirille selvästi vetäessä tuli enemmän jano) ja hienot treenit saatiin vedettyä. Tästä mahdollisuudesta aivan huikean iso kiitos Valkeakosken liikuntatoimelle avarakatseisuudesta. :) Marja veti Ukon kanssa ensin 5km (todellisuudessa reilu 4km) lenkin ja itse Jupiterin kanssa reilu 3km mäkistä reittiä. Sitten tehtiin kaksi viesti-/sprinttilähtöä ja 1km pyrähdykset lähdöstä. Kyllä noi molemmat pojat on kyllä hienoja viestilähtijöitä! :)