lauantai 31. maaliskuuta 2012

Tokaluokkalaisina Hyvinkäällä

Tänään oli ensimmäiset 2-luokan agilitykisat Hyvinkäällä. Kisamatkaa oltiin etukäteen suunniteltu ykkösluokkalaisina Tuijan ja Marjukan kanssa, mutta lähdettiin sitten silti samalla kyydillä vaikka eri luokissa oltiinkin. Jälkikäteen ajateltuna päivä oli varmaan Jerikolle (mulle itselleni ainakin) turhan pitkä, kun monen monta tuntia odoteltiin ennen kuin mitään oikeasti tapahtui.
Päivä venyi sitten siihen, että oltiin kotona joskus puol kymmenen aikaan illalla, kun liikkeelle oltiin lähdetty ennen kahdeksaa aamulla..

Ëka rata meni aivan metsään. Jeriko ei ollut ollenkaan kuulolla, teki ihan omaa rataansa ja hyllyhän siitä tuli. Viimeinenkin este oli jotenkin Jerikolta aivan kateissa, hinkkasin sen sitten ihan vaan periaatteen vuoksi, kun en halunnut jättää sitä siihen, että Jeriko täysin ignooraa jonkun esteen.. Vauhtia ei kyllä puuttunut. :D


Toinen rata meni onneksi jo paremmin ja olen siitä ihan tyytyväinen. Ikävä riman tiputus jo alussa, mutta muuten kepeille vienti ynnä muut meni tosi kivasti. Ennen A:ta Jeriko sitten kuitenkin tuli putkesta sellaisella vauhdilla, etten saanut sitä kääntymään sivuttain olevalle esteelle vaan se hyppäsi suoran ennen kuin ehdin mitään pelastuksia tehdä. Tuli siis lujaa! :D  Hylkäys tuli siis siitä, mutta muuten rata oli tosi kiva, joten ei jäänyt mitään hampaan koloon. :)



No joka tapauksessa Jeriko sai samalla vapaapäivän uudesta pikku veljestään, jonka pysyvästä asuttumisesta meillä Jeriko ei nyt välttämättä lähtökohtaisesti olekaan niin innostunut vaikka ensin leikittelikin. Eiköhän se siitä kuitenkin ala sujumaan. :) Tuo pentu on niin monella tapaa aivan erilainen kuin Jeriko, että on kyllä jännä nähdä millainen siitä kasvaa. Kirjoitan siitä tarkempaa raporttia joskus myöhemmin, nyt täytyy mennä nukkumaan. Ai niin, blogille pitäis varmaan nimikin vaihtaa, mutta teen senkin joskus myöhemmin.. :D

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Hups, meille tuli tällänen..


Yllätys yllätys, meillä on uusi pentu.. Tuli hieman puskista kaikille osapuolille, pentua kun olin ajatellut ottavani ehkä ensi vuoden puolella. Paimenlinjainen on kuitenkin koko ajan ollut mielessä, ja mm. Klossnereiden Swedua olen pitänyt hyvänä ehdokkaana isäkoiraksi. ;)
Niinhän siinä sitten kaikesta välttelystä huolimatta kävi, että kun Ukko vielä odotteli kotia, niin ei voinut vastustaa tilaisuutta ja Ukko tuli meille. Nimikin taitaa säilyä samana, se kun tuntuu niin passelilta. :)
Jeriko on ottanut uuden pikku veljen hyvin, pitää olla skarppina kameran kanssa niin saadaan leikityskuvia näytille. :)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Hattutemppu!

Ohhoh, olipa aikamoinen päivä! Hyvinkäällä agilitykisat, kahden agilityradan tuomarina Harri Huittinen, hyppyradan tuomarina Henri Luomala. Jännitys oli kyllä taas aikamoinen ennen ensimmäistä rataa. Kuluneella viikolla on alkanut agility taas luistamaan, mutta sitä ennen on ollut vähän motivaatio- ja uskopulaa. Mutta hyvä siis, että tällä viikolla meni treenit hienosti! :)
Radat oli kaikki tosi kivoja.

Ekalla radalla ei mitään erityisiä kummallisuuksia, ihan peruskiva rata. A:lla ennen loppusuoraa en ollut uskoa, ettei yksikään rima ollut tippunut tai tullut muita virheitä. Ja ihme kyllä homma pysyi kasassa loppuunkin asti, etten alkanut tuulettamaan liian aikaisin! :D
Tältä radalta tuloksena 0 virhepistettä ja aika -9,70, sijoitus 6. kun oli niin monta nopeaa nollaa muillakin.
Pieno korjaus: tällä radalla oli vaarallisempi kohta toi putki, muuri, kepit -sarja, kun muurilta tullessaan koira ei näe keppejä ja putki sylki ehkä hieman vinoon. Tätä siis etukäteen jännitin ja otin (ja sainkin) Jerikon hyvin kiinni ennen muuria. Ekoissa kisoissahan meillä tuli vastaavasta kohdasta vitonen.


Toisessa radassa oli jo hieman enemmän mietittävää. Keppien jälkeistä elämää mietin ja jahkailin vaikka kuinka pitkään! Ensimmäisenä tuli mieleen vaan takaaleikata keppien ja muurin välissä. Sitten kuitenkin aloin miettimään myös persjättöä. Persjättö kuitenkin jännitti aika paljon ja mietin valssia, sitten vielä vähän takaaleikkausta ja uudelleen valssia. Kokeilin harjoitusesteillä kepeillä valssaamista ja kun Jerikon tuntui sen hyvin kestävän niin silleenhän sitten tein ja hyvinhän se meni. :) Muuten radassa ei ollut mitään ihmeellistä, kontaktit oli Jerikolla tosi hyvät!
Tästä radasta 0 virhepistettä, aika 12,94 ja 3. sija. :)


Hyppäri oli sitten jo aikas kinkkisen oloinen, näki aika ihmeellisiäkin ohjausratkaisuja ja sitten toisaalta, kun pääsi itse rataan tutustumaan niin esteiden linjat olikin aivan erilaisia kuin miltä reunalta katsottuna näytti. Oikein nopea rata ja toisaalta paljon käännöksiä. Moni koira tuli ohi putken jälkeiseltä pituudeltakin, joka oli melkein suoraan seinää päin. Ajattelin, että rimoja nyt on jo vähintäänkin pakko tippua, koska ajattelin Jerikon olevan jo aika väsynyt. Mutta ei mitään, Jerikohan teki taas tasan niin kuin käskin (ja onneksi ohjauskin onnistui) eikä yksikään rima heilahtanut!
Tuloksena siis 0 vp, aika -10,79 ja 1. sija! :) :) :) Taisi olla radan ainut nolla makseissa..



Ei olisi kyllä voinut oikein paremmin mennä! Enkä toisaalta etukäteen olisi missään nimessä osannut tällaista odottaa, yksikin ykkönen tuntui aika kaukaiselta ajatukselta. Mutta Jeriko oli kyllä aivan upea tänään, hitto miten voikin olla niin hieno koira! <3 Me siis siirrytään ihan oikeasti kakkosiin tän yhden kisan tuloksilla... Huh, en mä osaa sanoa enää mitään, odotan vaan että herään pian.. ;)

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Ei koira karvoistaan pääse

Seuraava tokokoe olisi tosiaan 28.4., saa nähdä päästäänkö edes sinne, kun tajusin vasta tänään, että ilmoittautuminenhan on alkanut jo 19.4.! Vähän on ollut viime aikoina sellaista kokemusta, että kokeet menee aika äkkiä täyteen.. Toivotaan kuitenkin parasta!

Hieman on pitkä aika siis kokeeseen ja kun koetta ei ole ihan heti tulossa, niin tokomotivaatiokin on ollut hieman normaalia alhaisempaa. En esimerkiksi ole normaaliin tapaan joka lenkillä väsännyt jotain. On ollut kyllä niin liukastakin, että lisää vähän turhan paljon haastetta.. En nyt ihan suorilta muista milloin ollaan varsinaisesti viimeksi tokoiltu, mikä on kyllä aika harvinaista! :D Jostain päivityksistähän se löytyy.. Tää viikko on vielä ollut jotenkin tosi väsyttävä, tuntuu etten ole mitään ehtinyt tehdä enkä silti oikein tiedä mihin se kaikki aika on mennyt.. Tänään olikin sitten aika väsähtänyt olo ja kun Tuija soitteli, että millon mennään treenaamaan (oltiin tästä puhuttu jo joskus aikaisemmin), niin fiilis ei ollut mikään mahdottoman innostunut. ;)

Mutta ei koira karvoistaan pääse, jostain yhtäkkiä iski taas treeni-into. Tajusin, että Kyötikkälän kenttähän on varmaan jo sula, koska se oli kokeeseen lanattu ja siihen paistaa aurinko hyvin. Tarkoittaa sitä, että voi kunnolla irrotella ja tehdä vauhdikkaampiakin liikkeitä. Alkoihan sitä intoa löytyä! :D Niinpä lähdettiin treenaamaan.

Kenttä oli kuin olikin sula, mutta aikas märkä. Aluksi heittelin Jerikolle frisbeetä ihan lämmittelyksi ja alkuhöntsäilyksi. Jeriko oli aivan innoissaan ja juoksi kura loiskuen. :D Sulalla alueella oli pk-A (tai miksi sitä oikeasti sanotaan?). Harjoitusesteet oli valitettavasti vielä sulamattomalla alueelle, jossa hankea oli hieman turhan paljon. Päätin kuitenkin piruuttani kokeilla josko Jeriko menisi sen ihan oikean, mutta ei se vielä tohtinut. Ei olla siis koskaan aikaisemmin tehty. Etutassuilla vaan hyppäsi estettä vasten, mutta ei tohtinut yrittää kiivetä. Lumien sulettua siis aloitetaan niillä matalammilla versioilla! ;)

Tehtiin myös ruutua. Pari suoraa lähetystä ja vaikka viime kerrasta on pitkä aika (kokeessa varmaan viimeksi?), niin meni aivan nappiin! Sitten merkin kautta ruutuun niin, että ruutu merkistä oikealla. Tuija vei kosketusalustan ruutuun, kun olin pyytänyt Jerikon ensimmäisen kerran merkille, koska halusin varmistaa että lähtee suoraan ja lujaa. Ja niinhän se lähtikin, pari todella hienoa suoritusta koe-etäisyyksillä ja sitten Tuija kehoitti lopettamaan. Hyvä, että on mukana joku sanomassa milloin kannattaa lopettaa, ettei jää liikaa hinkkaamaan. ;) Mutta siis todella hienosti meni! Oi oi.. :) Kosketusalusta tullaan kyllä tuttuun tapaan häivyttämään tästä aika nopeasti. ;)

Seuraamista otettiin myös ja olin ihan yllättynyt, kun Jeriko oli hiljaa. Edisti kyllä ihan törkeesti, kun oli niin innoissaan. :D

Ohjattua noutoa otettiin vähän. Tässä ollaan siis vielä ihan alkeissa, varmaan toinen kerta, kun ollaan sitä otettu. Ensin yksi toisto niin, että kapula samalla linjalla merkin kanssa, mutta sitten kapula oikealla koe-etäisyydellä. Hämykapuloita ei ollut. Meni muuten tosi hyvin, Jeriko oli aivan innoissaan noudosta ja teki sen nopeasti, mutta luovutus oli ihan vino! Ja kun tehtiin suora noutokin, niin siitäkin vino! Otin sitten pari noutoa niin, että jätin kapulan meidän väliin, ettei Jeriko oikein voinutkaan tulla vinosti. Tätä pitää hieman muistutella. En tiedä mikä tossa tänään oikein oli..?

Treeni oli siis noudon palautusta lukuunottamatta oikein onnistunut. Gore Tex kengät päästi kyllä auttamatta läpi (onhan ne jo pari vuotta vanhat) ja sukat (niin kuin Jerikokin) haisi hirveelle ummehtuneelle märälle maalle.. =/ Taas vahvistui ajatus, että tarvitsisin oikeasti uudet kengät joissa pysyis sukat kuivina. Kun vaan sais halvalla, ylimääräistä ei hirveästi ole.. Nyt vielä mietin sitä, että ehtiikö noi kuivua sunnuntaiksi, koska goretexit kuivuu ihan sika kauan! Lisää syitä ostaa uudet kengät..? ;)

Eilen oltiin lenkillä Nastasian ja Milon kanssa. Tämä oli meidän toinen yhteislenkki ja täytyy sanoa, että olin tyytyväinen kuinka pojat tuli juttuun. Kyllä niistä vielä hyvät kaverit tulee, eikä uroskoirakavereita voi koskaan olla liikaa. :)
Ihan alkuun Jeriko kyllä vähän murahteli ja pörhisteli, kun Milo nousi autosta ja käveltiin kohti lenkkipolkuja, mutta se oli lähinnä sellaista epävarmuutta kun ei tunne toista ja on ollut niitä ikäviä kokemuksiakin.. Rauhoittui kyllä nopeasti ja sitten kun päästiin polun alkuun ja vapautin Jerikon ensin, se jäi odottamaan Miloa ihan niin kuin jäisi odottamaan esim. Ronjaa. Ja kun Milo vapautui niin pojat pinkoi täyttä vauhtia polkua eteenpäin! :D Vähän oli kyllä alkuun hännät korkeat ja niskakarvat pörhössä, mutta molemmat visusti vältti antamasta mitään vääriä signaaleja ja väisti toisiaan, hyvin nopeasti hännät ja karvat laski ja pojat spurttaili ihan rennosti keskenään. Vielä ei mitään lähikontaktileikkejä uskallettu ottaa, mutta kyllä niidenkin aika varmasti vielä tulee. :) Samoja pissoja sopi kyllä nyt nuoleskella. Yäk!

Olen niin tyytyväinen tohon, kun on Milo saatu Jerikolle kaveriksi. Milo on kyllä kiva poika. :) Pidän muutenkin arvossa sosiaalisuutta koirassa, kaikkien kanssa ei tarvitse tulla heti juttuun eikä ole väärin olla aluksi hieman varovainen, kunhan ei riitaa haasta vaan hakee sitten vaan omaa tilaansa. Tänään mietittiin koulussa Katrin kanssa (jolla on siis käyttölabbis), että miten jalostuksessa noutajista ja bortsuista on sosiaalisesti tullut niin tyystin erilaisia? Jahdeissa toki on koiria aina enemmänkin ja varmaan sitä kautta koirien on tarvinnut olla sosiaalisia, mutta toisaalta myös pelkkä toisten sietäminen riittäisi eikä noutajarotujen jalostuksessa varmaan ole tarkoituksella valittu aina vaan sosiaalisempia yksilöitä jos käyttöominaisuudet on ollut etusijalla? Toisaalta myös bortsujen tarvitsee sietää muita koiria lähellään ja pystyä työskentelemään niistä huolimatta. Mistä ihmeestä siis tulee tällainen selkeä ero?

Täytyy vielä sanoa, että Jerikokin selkeästi huomaa tämän eron, eikä sen vuoksi ihan hirveästi pidä noutajista (tollerit ehkä poikkeus, tyttökoirat toki erityisesti). Joku niiden innokkuudessa ja sosiaalisessa estottomuudessa vaivaannuttaa ja ärsyttää Jerikoa. Jerikon mielestä tutustuminen pitäisi hoitaa hillitysti ja toiselle tilaa antaen, rauhassa lähestyen ja tilannetta haistellen. Siksi Patu onkin Jerikon mielestä ihan mukiinmenevä kaveri, koska se on noutajaksi hyvin nöyrä ja rauhallinen, aina alusta asti lähestynyt Jerikoa hyvin kunnioittavasti. Jeriko on kyllä tietyllä tapaa "vaatinutkin" itselleen tätä kunnioitusta. ;D

Mutta joka tapauksessa, vaikka bortsut ei yleisesti olekaan niin sosiaalisia kuin esim. noutajat, niin pidän kyllä suuressa arvossa sosiaalisuutta ja sitä, että Jerikon uskaltaa kyllä päästää irti muiden koirien joukkoon, ilman että tarvitsisi pelätä sen aiheuttavan harmia. Esim. Somerolla voi huoletta Jerikon kanssa liikkua, kun se kunnioittaa talon omia uroksia tosi paljon, ja vieraammat vaan kiertää.

Ja sitten taas toisaalta on hyvin vaikea sanoa, mikä sosiaalisuudessa on opittua, sosiaalistamisella aikaansaatua, ja mikä oikeasti koiralle ominaista. Ikävätkin kokemukset jättää jälkensä. Se kuitenkin on selvä, että noutaja on noutaja ja bortsu ei ole noutaja, mutta voi bortsustakin yrittää mahdollisimman toimeentulevan koulia.. ;)

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Vitosvaihde silmään

Tällä viikolla on mennyt agilitytreenit tosi hienosti! Ei että kun on ollut kivaa. :) Jeriko on löytänyt vitosvaihteen ja tekeminen on ollut ihan erilaista kuin ennen. Virheitä ja väärille esteille lähtöjä on kyllä varmaan tullut myös aikaisempaa enemmän, mutta lähteepähän sitten täysiä tekemään omaa rataansa eikä vaan hidastele ja ihmettele, että mihin pyydän sen menemään. Jos ohjaan paskasti niin sitten voi syöksyä jonnekin vääräänkin paikkaan, pääasia että mennään täysillä. ;) Vauhtia on siis löytynyt huomattavasti lisää ja ylipäätään tekemiseen asennetta. Jes!

Tiistaina Päivin treeneissä oli oikein mukava vauhdikas rata, paljon ohjaamista mutta sai juostakin ja siitä tykkäsin. :) Lähdössä tulin kolmannelle esteelle, toinen ja kolmas suorassa kulmassa ensimmäiseen nähden, ohjasin siis kolmannelta kakkosenkin ja vaikka aluksi mietin mitenköhän onnistuu niin hyvinhän se meni. Loppuradasta oli myös kohta jonka onnistumiseen oli erityisen tyytyväinen: muurin jälkeen hyppytakaakiertona ja sitten taas hyppy alkuperäiseen menosuuntaan, puolen vaihto ja ohjaus kepeille avokulmaan niin että koira kääntyy kepeille melkein 180 astetta. Muurin jälkeinen hyppy ohjattiin saksalaisella ja olen todella tyytyväinen siihen kuinka hyvin sain sen onnistumaan! Itse asiassa varmaan ensimmäistä kertaa kunnolla tajusin miten se pitäisi tehdä! :D Joka tapauksessa onnistui joka kerta ja tosi hyvin Jeriko tuli mukana. Keppien avokulma onnistui myös todella hyvin, yhden ainoan kerran Jeriko lähti väärään väliin. :)
Ja kun muutenkin meni hienosti ja Jeriko oli hyvällä vireellä, niin lisäksi Jerikon kunto tuntui riittävän edellisiä treenejä paremmin ja jaksoi loppuun asti tosi innolla tehdä. :)

Tänään Ninan oltiin Saran ja Theban kanssa kaksin! Kaksi koiraa kennelyskässä ja kaksi muuta perunut muista syistä. Mutta eipä haittaa kun on paljon rata-aikaa. ;)
Treeneissä kolme erilaista 11 esteen radan pätkää. Jeriko oli tänäänkin tosi innoissaan ja vauhdikkaana. Virheitäkin toki tuli, mutta myös tosi hienoja suorituksia ja puhtaita ratoja. :)
Pääsin tässäkin kokeilemaan saksalaista, mikä meni hyvin. Kahdessa radassa oli myös lähdössä ohjaus pakkovalssi-jaakotus, kun ensimminen hyppy suoraan, toinen takaakierrolla ja kolmas taas menosuuntaan. Esteet ei ollut mitenkään linjassa keskenään, aika vaikea ohjaus, mutta kakkoselta hienosti sain Jerikon tulemaan ja kääntyi taas tosi tiiviisti ja näppärästi. :)

Jerikon uudestaan löytynyt into tuotti sitten ongelmia, kun Jeriko lähti omia aikojaan puomille (puomin lähtö seinää vasten eikä muitakaan esteitä tarjolla), Jeriko ei olisi oikein malttanut odottaa mun ohjausta vaan olisi lähtenyt puolille jo sen sivusta jolloin tietty herkästi kontaktivirheitä. Otettiin tätä sitten ihan erikseen, että palkkasinkin ennen puomia, kun sain Jerikon "täällä"-kutsulla kääntymään/kuuntelemaan. Herkästi meinasi kyllä silti rataa tehdessä mennä omia aikojaan eikä malttanut kuunnella. Hassu ongelma, ennen on kuunnellut liikaakin ja jäänyt hitaaksi, nyt on sitten päättänyt että voisihan sitä itsekin päättää miten sitä rataa tehdään. :D
Puomin alastulolla harjoiteltiin myös mun irtoamista ja että Jerikon pitää silti mennä päähän. Lelun kanssa meni ensimmäisellä kertaa tosi hyvin, mutta sitten alkoi vaanimaan lelua. Otin kosketusalustan käyttöön ja sitten Jeriko meni taas upean varmasti täysillä suoraan päähän, oikein syöksyi alas ja pyssäsi kuin seinään. Ei tosin laittanut jalkojaan alustalle niin kuin pitäisi, mutta eipä sen sitten väliä kun pääasia että teki kontaktin upeasti vaikka irtosin! :D

Olikin sitten erityisen hienoa, että meni tällä viikolla näin hyvin ja alkoi taas löytyä oikea tekemisen meininki molemmille, kun sunnuntaina on kisat Hyvinkäällä. Seuraavana lauantainakin Hyvinkäällä kisat. :) Toiveikkaana lähdetään! :)
Tokokokeita sitten onkin vähemmän, seuraava koe kohtuuetäisyydellä mihin päästään on vasta 28.4. :( Pitkä aika siis siihen, vaikka olisi ollut sellainen fiilis että olisi voinut vaikka heti mennä uudestaan yrittämään! Mutta eipä siinä sitten mitään, varmaan silleen rauhakseen treenaillaan tai pidetään tokosta taukoakin ja sitten muistutellaan lähempänä koetta. Tylsä homma kyllä, kun on vasta silloin. :(
Agilitystartteja suunnittelin tähän väliin sitten, mutta ei niitäkään ole ihan hirveästi mihin pääsisi. 22.4. onkin sitten Jerikon luonnetesti. :)

Täytyy vielä hehkuttaa kuinka reipas Lulukin on ollut. :) Sillä on ollut nyt taas jotain pissavaivaa (niitä on ollut nuorempanakin useaan otteeseen) ja nyt sitten vein Lulun Hervannan eläinlääkäreille. Lulu oli oikein reipas potilas ja antoi ottaa virtsanäytteenkin neulalla suoraan mahan läpi ilman minkäänlaisia vastaväitteitä tai rauhoituksia. On se vaan reipas! <3
Muutenkin Hervannan eläinlääkäreillä oli tosi hyvä palvelu, päästiin vastaanotolle ajallaan tai jopa pari minuuttia etuajassa, lääkäri (Tiina Tanskanen) oli todella mukava ja otti todella mukavasti kissapotilaan huomioon, rapsutteli ja teki tuttavuutta ihan rauhassa. Aikaisemmin olen tottunut siihen, että eläinlääkärit joko pelkää tai muuten inhoaa kissoja ja heti alkuun pistetään vaan rauhoitepiikke niskaan sen enempää tuttavuutta tekemättä. Ja kyllä huomasi mikä vaikutus oli tällä toimintatavalla, säästyttiin rauhoituksilta ja kaikki sujui oikein mallikkaasti. Jatkossa aion kyllä tarpeen mukaan käyttää vallan tuolla Hervannan eläinlääkäreillä, sen verran tyytyväinen olin! :)

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Vauvoja ja vanhuksia


15.3. syntyi Jerikon emälle toiset pennut. Kyllä täytyy myöntää, että itseäkin hieman jännitti tämä odotus, myös se tuleeko Kertusta tällä kertaa jotain eri värisiä. :D Sitten kun pennut kasvaa, olisi Jerikon kanssa tarkoitus käydä niitä moikkaamassa. Toivon mukaan Jeriko on sitten hyvä leikittäjä isoveli, kuten oli Alman pentujen kanssa reilu vuosi sitten. :)
Kyllä olen Jerikoon niin tyytyväinen, että näistäkin pennuista varmasti joku saa oikein mainiot harrastuskoirat! :)

Olen tosiaan ollut yhteydessä Tampereen seudun kaverikoira-ihmisiin ja nyt keväällä pitäisi tulla siitä kennelliiton kurssi, jotta sitten pääsisi kaveri koira-toimintaan mukaan. Otin kuitenkin varaslähdön ja mentiin Jerikon kanssa mun äidin työpaikalle palvelutaloon vanhuksia moikkaamaan. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että Jeriko on varmasti todella hyvä kaverikoira, mutta kyllä se silti melkein onnistui ylittämään mun odotukset. :) Jeriko käyttäytyi aivan upeasti, vuorotteli eri asukkaiden välillä ja parkkeerasi jalkoihin silitettäväksi, siirtyi toisen luokse jos kutsuttiin. Ei vouhottanut (ei se nyt yleensäkään), tosi nätistä vaan oli siinä. Lisäksi Jeriko ei välittänyt rollaattoreista tai pyörätuoleista mitään, siellä niiden sealla vaan puikkelehti niin kuin niitä ei olis ja istui niiden viereen ja melkein allekin ihan niin kuin niitä ei olisikaan. Liikkuvaa olisi melkein saanut paremminkin väistää, mutta kyllähän se nyt antoi asukkaiden kuitenkin hyvin kulkea, että sen verran väistyi. Kovasti vaan teki mieli mennä aina tervehtimään uutta tulijaa eikä tullut mieleenkään, että niitä kulkuvälineitä voisi jotenkin varoa saati sitten pelätä. :)

Näytettiin Jerikon kanssa myös joitain temppuja, jotka teki asukkaisiin vaikutuksen. ;) Jeriko herätti paljon keskustelua eri tasoisesti dementoituneissa asukkaissa ja muisteltiin sitä millaisia koiria tai kotieläimiä kelläkin on ollut. Asukkaat tykkäsivät Jerikosta hirmuisesti ja puhuivat siitä kuinka olisi hienoa, kun itsellä olisi koira ja kuinka eläimistä on seuraa ja viihdykettä. Täytettiin siis hyvin se tehtävä mitä mentiin tekemäänkin, viihdytettiin, virkistettiin ja tuotiin hyvää mieltä. :)

Jeriko sai kehuja kuinka se on hieno koira ja onhan se, olen todella ylpeä tuosta karvanaamasta! <3 <3 <3





sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kevätaurinkoa

Tänään oltiin Somerolla paimentamassa. Alun perin piti olla ratatreenit, mutta kun nyt kuitenkin vielä talvi jatkui pidempään niin ei ollut pellolle menemistä. Lampolan ulkoaitauksessa sitten treenailtiin oikein mukavassa keväisessä auringonpaisteessa. :)

Jeriko pääsi taas alkuun ottamaan lampaita pihalle, lampolaan työskentelemään tuli myös Ja (vai miten nimi kirjoitetaan? :)) joka oli juoksuissa, ilmeisesti sitten oikein hyvillä päivilläkin. Ei tämä varsinaisesti Jerikon työskentelyä haitannut, välillä kun osuivat aivan vierekkäin meinasi jäädä liiaksi haistelemaan toisen pyllyä, mutta pienellä murahduksella jatkoi hommia. Hyvin meni lauman ja seinän välistä, ei mitään ongelmaa missään vaiheessa. Hieno poika! :)

Jos ei juoksuinen narttu vielä sekoittanut Jerikon päätä, niin soppaan lisättiin sitten vielä pari Taimin ja Royn pentua juoksentelemassa aitauksen edessä. Klossnereille jäänyt pentu "Köpi" taisi pitää itseään aika uskottavana pikku jätkänä ;) kun murraili ensin Roylle ja sitten Jerikollekin vähän örräili. Mitäs Jeriko sitten keksii?? Nostaa kinttua yhden treenaajan jalalle!! Että sillä sitten näytti, että hän tässä on iso aikuinen uros vai?! Eikä se siihen jäänyt, hetken päästä sama juttu Sannan jalalle! Siitä kyllä sai sellaisen pöllyytyksen, että ehkä muistaa jatkossa olla keksimättä tollasia vaikka kuinka olisi juoksuinen narttu ja pentuja.. Huh huh, miten noloa!

Ensimmäisellä vuorolla otettiin häkitystä. Viime kerrasta on aikaa aivan hirveesti, eikä kaiken kaikkiaankaan olla paljoa häkitystä harjoiteltu. Mutta hienosti kyllä meni, Jeriko oli hyvin kuulolla ja malttoi tosi hyvin odottaa ja liikkui juuri sen verran kuin pyysin. Pari kertaa häkitettiin lampaat ihan mallikkaasti. Poispäin ajoa myös pari pätkää, jotka meni tosi kivasti.

Toisella vuorolla oli tarkoitus treenailla suuntia ja lauman ympärillä pyörimistä, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi, että Jeriko oli jo niin poikki, että turha yrittää mitään liian vaikeeta enää. Häntä alkoi nousemaan ja selvästi turhautui hankalaan treeniin, ja kun meni vielä haukahtamaan kaarelle lähetyksessä niin vaihdoin suunnitelmaa ja tehtiin vain peruskuljetusta. Se meni taas ihan hyvin ja paremmalla vireellä, turha tosiaan hakata päätä seinään jos toinen on jo aivan väsynyt. Jos ei pysty tekemään jotain oikealla vireellä niin parempi olla tekemättä ollenkaan ja jättää toiseen treenikertaan.

Mutta siis ihan kivat treenit, Jerikolla tosiaan oli periaatteessa kolme treenivuoroa joista kaksi ensimmäistä meni tosi hyvin häiriötekijöistä huolimatta. ;) Ja kun on taas kertynyt hieman taukoa paimennuksista niin voin olla ihan tyytyväinen työskentelyyn tänään. Katsotaan pääsiskö nyt taas jossain välissä Mahnalaan paimentamaan vai missä kunnossa aitaus siellä on..

Tokoiluista täytyy mainita sen verran, että eilen ensin aamulla tehtiin taas ruutua leluhäiriöillä. Nyt Jeriko ei häiriintynyt kertaakaan, ei edes kun heitin sekä wubban että patukan sekaan. Iltapäivällä tehtiin uudestaan niin, että laitoin häiriöksi kaksi purkkia kissanruokaa. Näistäkään Jeriko ei häiriintynyt. Kun levittelin lisäksi lelujakin maahan, niin Jeriko meinasi alkaa kiertämään niitä, kunnes sitten avasin kujan keskelle. Eikä varmaan näitä häiriöjuttujakaan kannata koko ajan tehdä, joskus ihan hyvä tehdä perus häirötöntäkin ruutua. :D
Mutta siis tosi nopeasti on Jerikon päähän mennyt, että matkalla olevista häiriöistä ei välitetä! :)

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Vanha kunnon perfektionismi ;)

Heti perään, kun kirjoitin aiheesta fanatismi, kirjoitan fanatismin (osittain) positiivisemmasta puolesta eli perfektionismista. ;) Ne jotka mut tuntee tietää, että mä olen melkoisen tarkka kuinka asioita Jerikolle opetan. Vai pitäisikö sanoa opetan melkoisen tarkkaan, kummin päin ikinä. Kyse ei ole siitä, että olisin pipo tiukalla ja hampaat irvessä viilaisin pilkkua ja odottaisin Jerikolta täydellisyyttä, vaan siitä, että haluan opettaa asiat Jerikolle parhaalla mahdollisella tavalla ja niin hyvin, että se varmasti ymmärtää mitä siltä odotan ja pystyy suoriutumaan. Ja niin, että häiriönsietokyky riittää kokeeseen. Haluan antaa Jerikolle parhaat mahdollisuudet onnistua. :)

Tämän varjolla opetan Jerikolle myös paljon erinäisiä temppuja, joita olen kuullut/lukenut haukuttavan turhiksi, mutta itse pidän hyvinkin olennaisina. Sanotaan nyt vaikka esimerkiksi korokkeella etu- tai takatassuilla seisominen ja ympäri pyöriminen. Näin melko paljon vaivaa, että opetin liikkeen kummallakin eri osalla ja eri suuntiin, niin että jalat ottaa ristiaskelia, jotta askelsiirtymissä Jerikolla olisi mahdollisimman hyvä käsitys takaosastaan. En niinkään tee tällaisia kymppien toivossa, vaan koska haluan liikkeiden näyttävän tietynlaisilta. Jälleen, ne jotka mut tuntee tietää, että saatan opettaa asioita jopa hieman tokotuomareiden toiveiden vastaisesti, jos se vaan omaa silmää miellyttää enemmän. ;)

Viimeisen kokeen jälkeen on tietenkin ollut treenattaa, erityisesti kaukkareissa ja ruudussa. Olen lenkkien lomassa tehnyt kaukkareita vanhaan tapaan eri pituisia sarjoja tai vain hyvästä ilmeestä jätön jälkeen palkaten. Alkaa kaukkarit olemaan Jerikon mielestä aika hauska juttu. ;)
Eilenköhän se oli, kun keksin, että voin tehdä kaukkareita myös alamäessä. Siis Jerikon nenä alamäkeen päin, jolloin se joutuu vielä tavallista enemmän ponnistelemaan, että saa painon siirrettyä aina taakse. Toivon, että tällainen painovoiman vastusta vastaan työskenteleminen selkiyttäisi tehtävää vielä lisää, ja toisi liikkeeseen lisää varmuutta. Lisäksi olen ottanut treeniin kaukkareiden häiriönsiedon. Sitä ollaan vasta aloiteltu sillä, että Matti kerran yhdessä lenkillä ollessa käveli vaan Jeriko ympärillä. Ihmeen suuri häiriö sekin oli Jerikolle ja selvästi sai Jerikon hämilleen ja liimautumaan maahan. Mutta lähti kuitenkin sujumaan ihan hyvin! :)

Mäessä ollaan tehty myös peruuttamista ylämäkeen seuraten, minkä myös toivon tuovan liikkeeseen varmuutta (ja on tuonutkin!), jolloin kokeessa tehtävät tasamaaperuutukset on peruskauraa. ;)

Ruutuun otetaan myös häiriönsietoa, koska Jerikohan jäi kokeessa maata haistelemaan kesken matkan. Tätä otettiin ensimmäistä kertaa tänään Ylökk:n tokovuorolla. Riitta levitteli kassistaan kaikenlaisia mielenkiintoisia esineitä matkalle ja siitä sitten Jerikoa lähettelin. Ensimmäisellä toistolla Jeriko arvattavasti jäi ihmettelemään esineitä, tai itse asiassa juoksi suoraa päätä yhden kiinnostavan luokse. Kutsuin siitä vaan takaisin ja uusi lähetys, hienosti ruutuun! Tein muutamia toistoja ja Jeriko alkoi hyvin olemaan huomioimatta esineitä. Jerikolle kyllä vähän naureskeltiin, kun se silmät pyöreinä ja korvat takana juoksi esineiden yli, ilmeellä "ei saa katsoa, ei saa katsoa". :D Siirtelin sitten esineitä ja yksi toisto oli paha, kun suoraan linjalla oli mikä lie kanin nahka, sille Jeriko taas pysähtyi, mutta uudesta lähetyksestä meni hyvin ruutuun. Ahnehdin vähän ja heitin oman lelunkin muiden joukkoon ja se oli kyllä paha häiriö, kaksi lähetystä ja Jeriko meni nostamaan sen, toisella kutsun sijaan pyysinkin uudestaan ruutuun ja Jeriko pudotti patukan ja paineli keskelle ruutua. :)
Oli kyllä hyvä harjoitus, näitä lisää! :)

Vuoro meni muutenkin aivan upeesti, Jeriko on kehittynyt jotenkin tosi paljon viime aikoina! Tultiin vuorolle hieman myöhässä ja suoraan ovesta sisään ja treenaamaan perusasentoa. Jeriko malttoi hyvin olla hiljaa ja piti kontaktia todella hyvin, vaikkei juurikaan saanut edes ympärilleen katsoa, että ketä oli läsnä! :) Askelsiirtymät ja lyhyt seuruupätkän meni tosi hyvällä vireellä ja tyylipuhtaasti. Paikkaistuminen myös tosi hyvä, Jeriko ei ole ainakaan vielä keksinyt mitään maan haistelemista tms, istui vaan ja katsoi mun perään piiloon päin.
Paikkamakuukin hyvä, tosin Jerikon ilmettä haluaisin ehkä hioa hieman terävämmäksi. Aikoinaanhan ihan opetin Jerikolle sitä, että pitäisi leukaansa maassa, kun oli sitä muiden vilkuilu -ongelmaa. Nyt kun paikkamakuu on hyvin vahva, niin haluaisinkin hylje-ilmeen sijaan sfinx-mallisen paikkamakuun. ;D Ja kyllä se paikkamakuun ilme on jo huomattavasti parantunut, pikku hiljaa, pikku hiljaa. :)

Otin Jerikon kanssa myös hyppynoutoa 650 gramman kapulalla tokoesteen yli, esteen korkeus kaikkien lautojen kanssa ehkä 60 cm. Mutta se varmaan onkin ihan hyvä korkeus aloittaa isolla kapulalla. Eipä siinä mitään ihmeellistä, Jeriko haki vauhdikkaasti eikä iso kapula tuntunut yhtään häiritsevän menoa, melkeinpä vaan paransi, kun pieni lisävastus tuntuu Jerikossa vähän nostavan taisteluvirettä. ;)

Kaukkareita tehtiin myös niin, että Sarit Ruotsalainen ja Rantanen toimivat häiriönä liikuskellen Jerikon läheisyydessä ja pitäen ääntä. Kyllä oli taas silmät pyöreinä Jerikolla, kun se yritti olla katsomatta. :D Pari kertaa maltti hieman petti ja jäi katsomaan niin, ettei liike meinannut heti onnistua, mutta pääosin tosi hyvin ja muutamaan peräkkäiseen hyvään toistoon lopetettiinkin.

Kyllä oli kivat treenit, ilo treenata koiran kanssa, kun se nauttii treenaamisesta ja tekemisestä, ja haluaa ihan hirmuisesti miellyttää mua. Korjaa toimintaansa heti yhden virheen jälkeen. Millon siitä on tullut noin hyvä? :)
Kiitos treeniseurasta ja -avusta Sareille ja Riitalle! :)

torstai 8. maaliskuuta 2012

Fanatismia

Nova kirjoitti blogissaan koiran ruokinnasta ja Teemu jatkoi aiheesta kirjoittamista. Itsekin on tullut Jeriko ruokintaa pyöriteltyä ja mietittyä, lyhyesti virsi kaunis: Jeriko syö 3/4 raakaa lihaa, loput kasvissosetta ja puuroa (hirssi, tattari, tumma riisi). Lenkeillä palkaksi saa Applaws:n kuivamuonaa (ei viljaa) ja koulutukseen vaihtelevasti nappulaa tai gluteiinitonta makkaraa. Luita vaihtelevasti. Meidän punainen lanka on, että valtaosa ruuasta on kuitenkin sitä raakaa lihaa ja loppuosakin ruuasta gluteiinitonta. Gluteiinitonta, koska olen kuullut että se ei sovi monille koirille ja oireet voi olla hyvinkin hienovaraisia, ei varsinaisesti siksi että Jerikolla olisi oireita ollut. Ja koska gluteiinia on suht helppo välttää. Lisäravinteita vaihtelevasti, öljyä löysin rantein. ;) Ei mitään fanatismia, mutta lihaa/proteiinia pitää olla riittävästi.

Teemun kirjoitus pisti hieman hymyilyttämään, aina ulkoillessaan sitä löytää itsensä kyttäämästä Jerikoa, jotta näkisi millainen kakka tuli. :D
Tästä johduin miettimään kuinka monien eri asioiden suhteen koiraharrastajat ovat hieman "tavallisia koiraihmisiä" fanaattisempia. "Tavalliset koiraihmiset" joita tunnen, eivät mieti ruokintaa ollenkaan niin tarkkaa, koiralle annetaan mitä annetaan, usein kaupan nappulaa. "Me harrastajat" mietimme ruokintaa viimeisen päälle ja vahtaamme koiriemme jätöksiä, jotta näkisimme heti jos on pienikin viite ettei ruoka sovi ja voisimme kiireen vilkkaa hieman muokata ruokintaa. Harrastuskoiraa huolletaan myös muilla tavoin erittäin tarkkaan. Meillä Jeriko syö paremmin ja terveellisemmin kuin omistajansa, on hierottavana muutaman kuukauden välein ihan vain hyvän lihaskunnon ylläpitämiseksi (itse en ole nähnyt hierojaa pariin vuoteen ja kun viimeksi kävin niin oli paikat TODELLA kipeet), saa parhaat välineet oli se sitten loimi tai panta (kun emäntä käy itse vaateostoksilla nykyään harvoin ja katsoo hieman tarkemmin hintalapun), saa rapsutuksia enemmän kuin isäntä ;) ja muutenkin elää ihan makoisaa elämää.

"Me harrastajat" olemme useimmiten myös "tavallisia koiraihmisiä" tarkempia ulkoillessamme sen suhteen, kuinka toiset koirat ohitetaan ja joudumme asian suhteen usein törmäyskurssille, kun toinen osapuoli ei tätä aivan ymmärrä. Eilen kävi juuri taas tällainen välikohtaus, jossa pyysin aivan ystävällisesti miestä ison sekarotuisensa kanssa väistymään hieman enemmän, kun koira jäi makaamaan (lue:kyttämään) keskelle polkua. Mies ihmetteli, että "eikö tämä riitä" ja samassa koira syöksyi edellä menevän kaverin koiran pyllylle. Totesimme, että ei nyt aivan näytä riittävän ja mies kysyy, miksei me voida kiertää "tuolta" (hangen kautta). Noh, sieltähän me sitten kiersimme, mutta vastasin (edelleen ihan suht ystävällisesti), että "olisit sinäkin voinut vähän siirtyä". Tästä sitten sain kuulla, että ollaan me "true koiraharrastajat sitten niin ylimielistä porukkaa".

Tämähän ärsyttää ja on aika yleinen ärsytyksen aihe harrastajien keskuudessa. Hyvin usein vaan on niin, että "tavallisille koiraihmisille" ei ole niin tarkkaa jos koirat käy vähän haistamassa eivätkä he ymmärrä miksi me olemme siitä niin fanaattisia. Itse asiassa kyllä ymmärrän, että tämä voi vaikuttaa "tavallisen koiraihmisen" mielestä hieman ylimieliseltä. No olemmeko me sitten ylimielisiä? Pakko sanoa, että ehkä hieman olemmekin. Itse ainakin sorrun joskus puhumaan muista koiraihmisistä suurin piirtein kuin vähä-älyisistä, jos he eivät ymmärrä tapaani kouluttaa koiraani. Usein myös tavallisista seurakoirista tulee puhuttua vähättelevään sävyyn, niin kuin se olisi sen koiran tai rodun vika jos sitä ei ole koulutettu minun standardien mukaisesti. Enkä varmasti ole ainut.

Kumpi tässä sitten on oikeassa? Mielestäni on väärin, että vieraat koirat sinkoilevat omani päälle, koska en niitä tai niiden aikeita tunne enkä varsinkaan isompien koirien kanssa halua ottaa mitään riskejä. Ja on todella ärsyttävää, että saa kuunnella vastaväitteitä tai jopa vittuilua jos yrittää ystävällisestikin pyytää itselleen ja koiralleen tilaa. Kuitenkin on mieleeni joskus juolahtanut, että teemmekö me kuitenkin koiristamme epäluuloisia vieraita koiria kohtaan sillä, että olemme niin fanaattisia tämän ohittelun suhteen? Usein kuitenkin näkee vieraiden koirien tervehtivän ihan sulassa sovussa ja ajattelen lähinnä, ettei onnistuisi Jerikon kanssa, koska hihnassa se todennäköisesti ärähtäisi vieraalle koiralle. Olisiko tilanne toinen jos olisin antanut sen tervehtiä vieraita koiria hihnassa pennusta pitäen? Vapaana olen kuitenkin sosiaalistanut Jerikoa melko hyvin ja käyttänyt koirapuistossakin jonkin verran, ja vapaana Jeriko pärjää ihan hyvin, poistuu vaan paikalta jos ei tule juttuun.

Se, että estämme suurieleisestikin vieraan koiran lähestymisyritykset voi kieltämättä "tavallisen koiraihmisen" silmissä vaikuttaa ylimieliseltä, siltä että häädämme "kapista piskiä hienon harrastuskoiramme ylhäisestä läheisyydestä". Siitä varmaan johtuu useimmat ärhäkät vastaukset. Miten sitten saisi muun koiraväen ymmärtämään, että haluan vain mennä ohi ja tilaa koiralleni, ilman että vaikuttaisin ylimieliseltä idiootilta? Toivoisin, että Jeriko voisi ohittaa vieraat koirat niin, että sillä myös olisi turvallinen olo ja uskaltaisi pitää kontaktia muhun, ei niin että vieraita pitää vilkuilla siltä varalta, että ne sieltä hyökkää.. Enkä myöskään haluaisi sortua olemaan ylimielinen muita kohtaan, ei kaikkien tarvitse koiriensa kanssa harrastaa eikä se tee koirasta tai omistajasta sen huonompaa. Jonkinlainen peruskoulutus olisi kyllä toivottavaa ihan yleisen järjestyksen kannalta..

Mutta olisiko silti itsekin syytä hieman päästää irti fanaattisuudestaan, ainakin sen verran ettei vaikuta ylimieliseltä fanaattiselta hysteerikolta..? Onko jotenkin mahdollista välttää ne törmäykset "tavallisten koiraihmisten" kanssa ilman, että luopuu omista koulutusnäkemyksistään? Fiksujakin "taviksia" tietenkin on, mutta onko vaan ääripäät niin kaukana toisistaan, ettei sopuisa yhteiselo kertakaikkiaan ole mahdollista..?

Lopuksi täytyy sanoa, että onneksi meillä päin asuu lähinnä fiksuja koiraihmisiä. ;)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Agilitymotivaation paluu

Tänään loppui agilitytauko kokonaan ja oli Päivin treenit. Tein hallissa ennen omaa vuoroa Jerikolle kaukkareita, tosin vain yksittäisiä vaihtoja, mutta häiriö oli hirmuinen ja maasta istumaan tai seisomaannousua ja siis ja niistä palkka. Hieman Jeriko oli aluksi taas turhan häiriintynyt, mutta lähti nopeasti leikkimään ja sitten kun aloin ottamaan kaukkareita niin meni tosi hyvin. Hyvä harjoitus! :) Viimeksi, kun yritin hallilla kaukkareita niin ei tullut oikein mitään..

Rata oli vauhdikas ja tosi kiva, hiottiin sitten vielä Jerikon vauhtia ja joitakin yksittäisiä kohtia, että saatiin mahdollisimman nopeaksi. Siis tosi kivasti meni. Lopuksi treenattiin vielä keppejä ja kepeillä leijeröintiä/sivuttaista irtoamista ja hitto kun meni hyvin! Jeriko haki kepit itsenäisesti eri kulmista vaikka jäin itse 5-8 metrin päähän ja jatkoin juoksua saman suuntaisesti tai jopa erkanin lisää. Ja vaikka erkanin kauemmaksi niin jatkoi vaan pujottelua. Ja tosiaan haki sen ensimmäisen välin todella hyvin! En saanut sitä erehtymään kuin kerran ja sekin tuli, kun oltiin jo otettu tosi monta kertaa eri suunnista ja Jeriko alkoi väsyä. Siis aivan upeasti meni! Viime viikolla Ylökk:n treeneissä oli ihan pihalla kepeillä ja nyt taas aivan sika varma! Onko Jeriko käynyt salaa treenaamassa jonkun muun kanssa? :D
Hyvä mieli tuli. :)

With that said, huomaa selvästi että agility on Jerikolle kakkoslaji. Tai ei edes välttämättä kakkonen, en osaa sanoa mihin se sijoittuu tokoon tai jälkeen nähden. Mutta paimennukselle jää niin paljon, ettei voi melkein puhua samassa lauseessa. Mikä on siis hienoa ja niin kuin pitäisikin. :)
Siinä missä agilityssä mun pitää kirittää Jerikoa, että saan sen tulemaan lujempaa ja antamaan kaikkensa, paimentaessa kun lähettää hakukaarelle niin Jeriko lähtee sen enempää kannustamatta pinkomaan niin lujaa kuin kintuistaan pääsee. Ei Jeriko agilityssäkään mikään hirveän hidas ole (ei ole yliajan vaaraa kyllä), mutta hakukaarelle lähtee kuin tykin suusta. :) Eikä nykyään katsele paljon yhtään mun perään, kuuntelee kyllä hyvin (ainakin yleensä ;)), mutta harvoin enää irrottaa katsettaan lampaista. Kun agilityssä Jeriko on liiankin varoivainen eikä mene täysiä jos en ole kunnolla lähellä kirittämässä ja näyttämässä mihin mennään. Sanomattakin on selvää, että agilityyn tarvitsee palkan ja paimennukseen ei. Lisäksi olen kyllä sitä mieltä, että Jeriko myös näyttää agilityssä väsymyksensä enemmän kuin mitä paimentaessa.

Ja siis näinhän asian kuuluisikin mennä. Itsekin olen ihan samaa mieltä, että paimentaminen voittaa kyllä kaikki muut lajit. :) Ja vaikka Jeriko ei paimenlinjaiselle vertoja vedä, niin pääasia että Jeriko on täysin syttynyt lampaille ja se on selvästi Jerikon mielestä hienoin asia mitä mä voin pyytää sen tekemään. :) Mun pieni paimennin. <3

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

VOI2

Tänään ei ollut mikään Jerikon paras päivä. Aamusta asti aika vinkuvainen. Voittaja-luokkaan oli ilmoittautunut 16 koirakkoa ja laskelmoin ettei viitsi ihan hirveesti ajoissa koepaikalle mennä, jos sitten joutuu odottelemaan ihan törkeen kauan. Niinpä tähtäsin paikalle puolisen tuntia ennen luokan alkua. Arpa heittikin sitten niin, että meidän kilpailunumero oli 3, ilmoittautuessa tiedossa että numero 2 on pois.

Jeriko oli jotenkin kummallinen siinä odotellessa, ei aina oikein lähtenyt vetoleikkiin, oli vähän haluton ja sai oikein kunnolla tehdä parastaan, että sai Jerikon leikkimään. Hieman häiriöherkkä ja jotenkin paineistuva. Haki vähän väliä syliin ja hyväksyntää. Lisäksi Jeriko oli jotenkin erityisen epäluuloinen vieraita koiria kohtaan, murisi itsekseen meidän tuolien välissä, ei mitenkään riitaa haastaen vaan tyyliin "älkää tulko tänne, antakaa mun vaan olla". Tuijan ja Ronjan tulosta Jeriko tietenkin innostui, mutta tunnisti selvästi myös Kaislan, Frodon ja Iitun, ja oli silminnähden helpottunut, että paikalla oli myös tuttuja luotettavia kavereita. :D Ja kyllä Jeriko välillä itselleen tyypillisempään tapaan yritti kovasti häntä hulmuten päästä tutustumaankin (esim. yksi nuori aussi/pentu oli Jerikon mielestä oikein ihanan näköinen (samaa mieltä ;))), mutta sitten Nooalle murraili kun Sanna tuli jutulle.. :/

Kun sitten luokka alkoi paikkamakuulla, kävi ilmi että myös numero 1. oli pois ja me siis ensimmäisinä paikkamakuun jälkeen yksilöliikkeissä. Aikaa virittelyyn ei siis juuri jäänyt. Lisäksi kaksi kehää pyöri samaan aikaan vierekkäin, mikä oli ensimmäinen kerta meille.

Liikkeet tehtiin hieman tavallisesti poikkeavassa järjestyksessä ja tosiaan kahdessa kehällä/kahdessa osassa. Meille ensimmäisenä koirakkona ei jäänyt kyllä kehien välissäkään aikaa palkata ja nostatella virettä..

Tuomarina Jaana Tala:

Seuraaminen 8,5: Muistinko sanoa, että Jeriko oli tänään hieman vinkuvainen? Noh, yksilöliikkeitä aloittaessa vinkui myös. Sanoin ennen liikkeen aloitusta sitten Jerikolle, että "hiljaa" ja se OLI hiljaa seuraamisen! Hieman hapuilua välillä, mutta valtaosin ihan hyvää seuraamista.

Liikkeestä istuminen 8,5: Näin mukavasti varjosta, että Jeriko alkoi istua, olisin muuten antanut toisen käskyn. Istui siis, mutta kai sitten turhan hitaasti..

Hyppynouto 9: Ihan ok, mutta hidas! Ei nyt ehkä ihan ysin arvoinen...

Metallinouto 6,5: Hidas. Tuplakäsky luovutukseen.


Tuomarina Tiina Heino:

Paikkamakuusta tuli 10: Tea oli taas mukana kuvaamassa ja tämäkin otettiin videolle. Ihan heti alkuun Jeriko heilutteli häntää, mutta sitten sopivasti kentän laidalla joku koira haukkui ja sai Jerikon huomion ja Jeriko makasi valtaosan ajasta ryhdikkäästä muita vilkuilematta.
Ruutu 0: Pirulainen! Tää kyllä ärsytti hieman. Jeriko jäi jotain haistelemaan kesken matkan ja meinasi käydä siihen maahan, uudella käskyllä ruutuun, mutta kääntyi heti nauhan jälkeen takaisin ja käskin maahan ettei ehtisi ulos. Puolet etutassuista oli kuitenkin pihalla. Kyllä otti päähän! ;(

Luoksetulo 10: Etäisyys ei ollut kyllä 30 metriä, varsinkin viimeinen kutsu tuli tosi lyhyelle matkalle ja vauhti senkin vuoksi hidas, kun ei ehdi yhtään kiihdyttää.

Tunnari 7: Mainitsin siitä ininästä. Se yltyi koko ajan liikkeiden välissä ja tunnarin aikana inisi odottaessa ja luovuttaessa vinkaisi myös. Lisäksi tökkäsi nenällään yhtä väärää niin, että siirtyi, mutta suuhun ei ottanut ja toi oman.

Kaukkarit 5: Lähti tosi hyvin liikkeelle. Kolme ensimmäistä vaihtoa tosi napakkoja ja puhtaita. Mutta sitten joku viereisessä kehässä kiinnitti Jerikon huomion ja häiriö kävi liian suureksi, seisomaan nousu tuplakäskyllä ja siitä istumisen sijaan maahan eikä enää noussut. Tuli vielä sanottua toinen istu-käsky turhan terävästi, kun Jeriko siitä vaan paineistuu lisää ja vajoaa maan alle. Onneksi ei sentään mennyt nollaksi. Ja tavallaan tätähän osasi odottaa, joten ei ollut niin suuri pettymys kuin toi ruutu. Kaukkareihin tarvii vaan edelleen sitä hyvää mieltä ja erityisesti häiriönsietoa rakentaa, ettei paineistu vaikka joku viereisessä kehässä käskyttelisin toista koiraa..
 


Kokonaisvaikutus 8: Enemmän saisi olla tekemisen meininkiä ja olen ihan samaa mieltä. Jeriko oli tänään kyllä ihan hassu, mutta toisaalta onhan niitä huonoja päiviä koirillakin.. Näin jälkikäteen ajateltuna itse asiassa todella hyvin, että Jeriko tossa mielentilassa työskenteli noinkin hyvin mulle. Jeriko aina yrittää niin parhaansa. <3 Kokonaispisteitä siis 226,5 ja II tulos.
 Ei auta muu kuin treenailla ja rakentaa häiriönkestoa lisää, ja kaukkareihin sopivaa jännitettä ja sitä, ettei tarvitse sitten vajota maan alle jos joku menee väärin vaan vielä voi yrittää.

Lisäys: Huomasin vasta, että toisesta videosta oli vahingossa jäänyt ruutu pois. Nyt on sekin sitten näkyvillä. ;)