sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Isolla kirkolla

Lauantaina käytiin Annen luona paimentamassa. Ensimmäiset paimennukset tänä vuonna. Jerikon kanssa vähän muisteltiin hommaa ja olihan Jeriko aika ruosteessa, kuunteli kyllä todella hyvin kun oli enemmänkin epävarma, että mitä nyt saa tehdä. Ehkä ne korvat siitä taas lukkiutuu kun sen oma varmuus taas kasvaa. ;) Ja kyllähän se meno siinä treenin aikana jo parani huomattavasti, mutta huomasi kyllä varsinkin alkuun, että hakukaarella vauhti ei ollut normaalia, kun pohti asiaa.

Otin nyt myös Jupiterin ensimmäistä kertaa lampaille. En ollut ajatellut näin aikaisin/nuorena ottaa sitä lampaille ollenkaan, mutta kun se näkee meillä päivittäin lampaita alkoi jo selvästi näkymään kiinnostus erityisesti ulkona olevia pässejä kohtaan ja kerran karitsoiden päästessä ulos ja niiden siinä iloissaan spurttaillessa, Jupiter myös livahti tarhaan ja alkoi niitä kokoamaan. Mutta erityisesti noiden pässien vuoksi halusin Jupiterille esitellä vähän paimennusta, jotta se saisi kokemuksen, että lampaat liikkuu pois alta. Se selvästi on halunnut alkaa portin takaa painostaa pässejä, mutta kun pässit tietää ettei portin takaa koira voi mitään ja toisaalta odottelee kauroja tmv eikä liiku, niin pelkäsin että Jupiter saisi liian voimakkaasti vain sellaista kokemusta, ettei lampaat väistä.

Niinpä sitten otin Jupiterin pieneen aitaukseen Annella ja hyvältähän se näytti. :) Lampaat ei ollut kyllä mitkään ihanteelliset sytyttelylampaat, kun varsinkin yksi niistä kääntyi herkästi koiraa/pentua vastaan. Jupiter ei kuitenkaan tästä hätkähtänyt ja enemmänkin piti vaan itse sitten auttaa sitä järkevään asemaan ettei hakeudu liian nokikkain lampaan kanssa. Kovasti Jupiter nimittäin halusikin lampaita pysäyttää ja kun se löysi tasapainon ja lampaat seisahtui, pysähtyi Jupiterkin joko seisomaan kyyryyn tai meni maahan. Oikein hieno poika. :) Noi omat pässitkin on itse asiassa sen verran säyseitä, että Jerikoa tukena käyttäen ne voisi olla jopa herkemmin liikkuvia kuin nuo lauantaiset lampaat ja soveltua pieneen lisäsytyttelyyn, mutta sitten täytyy laittaa asia taas jo hautumaan kun Jupiter vaan saa sen kokemuksen, että lampaita pystyy pistämään liikkeelle. :)

Lähdettiin sitten vielä lauantaina illalla Vantaalle Jupiterin kanssa ja käytiin Anitaa moikkaamassa, ja sen jälkeen mentiin Immille yöksi. Siinä illalla ehdittiin jo vähän katsella liikennettä ja busseja, eikä Jupiter ollut millänsäkään. Immillä ylös vievät portaat oli vähän ongelmalliset, mutta ei siksi että Jupiteria olisi kamalasti pelottanut, vaan se ei vaan tuntunut tajuavan, että myös takajalkoja pitäisi liikutella erikseen. :D Inhottava juttu sattui kyllä lauantai-iltana lenkillä ollessa, kun jostain takaa alkoi aivan järkyttävä pauke ja jyske. Ilmeisesti ilotulitus eurojackpot-voittajan kunniaksi. Jupiter säikähti kyllä, mutta palautui kyllä mielestäni nopeasti. Oli silti kyllä aivan perseestä. :( Ilotulituksia sais olla ainoastaan uuden vuoden aattona, kun siihen osaa varautua.

Tänään käytiin sitten kaupunkikierroksella. Mellunmäestä metrolla rautatieasemalle, siellä pienet kierrokset ja sitten takaisin. Hienosti Jupiter kyllä meni, tuli ritiläalustaa, liukuovea, portaita jotka Jupiter oppi kävelemään hienosti (!), vedettäviä matkalaukkuja ja mitä vielä.. Metrossa Jupiter otti rennosti eikä edes yrittänyt jokaisen ihmisen syliin. Yhden kerran pokka petti, kun metroon sisään tuli isä lapsien kanssa ja poika hihkaisi, että "söpö pentu". Sehän oli tietty selvä kutsu Jupiterille, että "syliin". ;) On Jupiter kyllä hieno keskittymään, kun sitten vielä rautatieaseman aulassa vetäisin lelun esiin taskusta, niin Jupiter oli välittömästi lelussa kiinni eikä ohikulkijat häirinnyt sitä mitenkään. :)





Käytiin sitten myös moikkaamassa Jupiterin veljeä Keeperiä ja omistajaa Merjaa. Oli kyllä mukava tavata! :) Loppu päivä menikin sitten SBCAK:n jalostusluennolla Anu Lappalaista ja Marjo Hytöstä kuuntelemassa. Erittäin mielenkiintoista oli! :)



torstai 20. huhtikuuta 2017

Tuumasta toimeen

Viikonlopun leirin jälkeen on Ukon kanssa aktivoiduttu esineilmaisun suhteen. Leikkasin vaahtomuovialustasta sopivia paloja ja päätin aloittaa maahanmenolla ilmaisun sheippaamisen. Se sujuikin sitten yllättävän hyvin, kun Ukko vuoden takaisista pikku esineen ilmaisutreeneistä muisti ja sovelsi heti tähänkin ja tarjosi maahanmenoa, kun esineen asetti sen eteen. Sama toistui vielä ulkonakin, joten oikein hyvältä näytti! :) Alettiin sitten vahvistamaan ilmaisua vielä etsinnän osana ja tässä meinasi Ukolle alkuun tulla vähän epävarmuutta, että pitäisikö ottaa suuhun vai mitä tehdä, eli hyvä etten suoraan vaan jäljelle heittänyt! Nyt on ulkona tehty muutamia etsintäleikkejä ja usein ekoilla 1-2 toistolla Ukko vähän pohtii, mutta sitten pari viimeistä menee jo varmasti maahan heti kun löytää. Kyllä se siitä! :)


Olen myös aktivoitunut treenilupien kyselyn suhteen ja hyvältä näyttäisi, että ihan läheltäkin saataisiin ainakin parilta pellolta treeniluvat (yksi tosi iso pelto olisi myös ollut mahdollisuus, mutta valitettavasti viime vuonna kauralla ja nyt sänkipeltona = ei sovellu treeniin) ja sitten vähän matkaa kun ajelee niin meille paaleja myyvältä maanviljelijältä saadaan ihan rehupellolta treeniluvat. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä niitä katsastamaan ja mahdollisesti samalla treenaamaankin. Itse asiassa olen myös katsellut jo Ukolle FH-jälkikoettakin, koska jäljestäminen sinänsä ei ole uusi juttu ja esineilmaisukin sujuu näin hyvin. Voi olla, että osallistutaan SBCAK:n rotumestaruuskilpailunakin toimivaan kokeeseen, tosin meidän osalta sitten vasta 1-luokkaan. On kyllä jännää ja olen innoissani! Ukko saa sittenkin toteuttaa palveluskoiran uraa!! :)


Lisäksi olisi tarkoitus osallistua Ukon kanssa Jämillä valjakkokisoihin. Arvon tässä vaan sitä, mihin luokkaan sitä osallistuisi, kun kickbike ei ole kuitenkaan se ihan mieluisin juttu ja maastopyörää toivoisin kovasti alleni, mutta sellaista ei ainakaan vielä ole.. Tänään olisi tarkoitus mennä tekemään vetotreenit.


Valitettavasti paimennuskisat taitaa Ukolta jäädä pysyvästi. :( Ukon kuulo vaikuttaisi heikentyneen entisestään, eikä se esim. lenkillä reagoi kutsuihin noin sadan metrinkään päästä ilman häiriötä, joten olisi epäreilua edes yrittää kisata. Ukko saa autella jossain kotihommissa, yksinkertaisissa siirroissa yms, joissa se pystyy toimimaan vaistonsa varassa eikä käskyjen kuuleminen ole niin tärkeää. Esim. eilen illalla Ukko sai ajaa lampaat tarhasta sisälle (on vielä pidetty ovea yöt kiinni kun on pakkasta) ja hitsi kun se onkin tyylikäs ja todella vakuuttavaan rauhalliseen tahtiin ajoi niin, että vielä koiraamattomat karitsatkin näki jo kaukaa, että nyt on syytä lähteä sisälle. Surulliseksihan toi kuuloasia vetää, mutta minkä sille voi. Ukkis <3 p="">

Jerikon kanssa ollaan tällä viikolla tehty seuraamista ja olen pyrkinyt vahvistamaan nimenomaan takaosan käyttöä ja suoraa asentoa. Lisäksi on tehty perusasennosta maahanmenoa ja terävää ylösnousua. Toivottavasti siitä terävästä ylösnoususta saisi ihan tavan eikä nyt vaan harjoituksissa mukana kulkevan, mutta kokeessa vanhaan hitaampaan palaavaa...


Jupiter on harjoitellut kontaktin pitämistä perusasennossa. Käytännössä siis itse teen sen perusasennon ja nyt vahvistan vaan kontaktia ja Jupiter on joutunut namikädestäkin samalla luopumaan. Hyvin on lähtenyt sujumaan, mutta treeniä vielä tarvitaan. Varsinaista perusasentoon tulemista ei olla vielä harjoiteltu, pitäisi saada sopiva pieni koroke, jonka päällä voisi lähteä harjoittelemaan..


Mulla on ollut myös haaveissa saada meidän takapihalle nurmikko tasoitettua ja siihen omaa treenikenttää. Puiden kaadoista ollaan jo selvitelty ja pyydetty tarjousta, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja olin yhteyksissä eri maarakennusfirmoihin. Katsotaan millaisia tarjouksia saadaan, että onko ylipäätään mahdollista tänä kesänä tuollainen työ tehdä. Hienoahan se olisi, niin saisi koiria treenattua kotona esim. hyppytekniikan suhteen helposti ja vaivattomasti. :)

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Myytin pääsiäisleiri

Miten tän viikonlopun summaisi lyhyesti? Tällä hetkellä tunne on hieman väsynyt, mutta äärimmäisen tyytyväinen. Ennen kaikkea onnellinen ja tyytyväinen. Kyllä nää tällaiset viikonloput antaa mulle niin paljon vaikka vähän rankkaa oliskin. :) Oli mukava treenata hyvähenkisessä porukassa ja nähtiin pitkästä aikaa Tiinan kanssa, joka muutti jo joku aikaa sitten Seinäjoelle. :)

Perjantaina aloitettiin Emmi Lavikan ohjauksessa toko (tai meidän kohdalla tarkkaan ottaen tottis) treenit Jupiterin kanssa. Jupiterin kanssa ei olla vielä kovin ihmeellisiä asioita harjoiteltu, joten leikittiin, tehtiin luoksetuloa, istumista, tehtiin käsi-targettia. Alettiin Jupiterin kanssa vahvistamaan myös kuolleelle lelulle menoa ja tekemään maahanmenoa, ja näitä sitten jatketaan kotona.

Ennen kaikkea Jupiter sai taas kokemuksen uudesta hallista (häntä pystyssä innolla sisään ja heti olisi ollut kiva moikata kaikki) ja aloitettiin harjoittelemaan, että kaikkia ei tarvi heti aina moikata. :D Ohitustreenit lähti hyvin sujumaan ja Jupiter keskittyy aivan uskomattoman hyvin ikäisekseen sekä kentällä yksin ollessa, että kentän ulkopuolella. Tehtiin kentän ulkopuolella katsekontaktitreeniä niin, että Jupiter joutui luopumaan esillä olleista namikäsistä. Tätä tehdessä ohittava aikuinen koira meinasi vähän nuuskaista Jupiterin selkää eikä Jupiter edes vilkaissut vaan piti vaan kontaktia. Samoin kentällä jaksaa keskittyä todella pitkään. Aivan huikea pentu. :)

Jerikolle tehtiin pari luoksetuloa, 2kg kapulan noutoa sekä seuraamista niin, että Tiina vahti asentoa. Vähän pyrkii avautumaan ja sitä palkan suuntaa pitäis vaan edelleen muistaa korjata taakse vasemmalle. Tein myös sivulta vastapäpäivään pyöräyttämistä Jerikolle, joka tuntui myös saavan takaosan paremmin aisoihin. Näitä pitää nyt muista vaan jatkaa.

Lisäksi aloin Jerikolla hiomaan maahanmenoa ja istumaan nousua perusasennossa kosketuskepin kanssa. Maahanmenoon sai helposti hyvän heittäytymisen, mutta istumaannousua portaattomasti täytyy vielä harjoitella. Lihakset tarvii varmaan vähän aikaa, että löytyisi se oikea liikerata.

Lauantaina oli Santtu Stenbergin treenit, joihin osallistuin Jerikon kanssa. Rata oli oikeastaan meille helpohko, mutta mua jännitti miten Jeriko jaksaa ja ettei sillä vaan olisi enää jumeja, kun talven liukkaiden aikaan niitä oli enemmänkin. Ehkä tämän vuoksi alkuun oma meno oli vähän varovaista ja "laiskaa", mutta Santtu kyllä pisti sitten kunnolla hommiinkin eikä Jerikon liikkeessä tai hyppäämisessä ollut mitään ongelmaa, joten itsekin sitten vapauduin taas tekemään kunnolla töitä. Tosi hyvät treenit! :)

Jupiterin kanssa jatkettiin vapaaharkkana perjantaina tehtyjä juttuja. Ukko ei ollut tähän mennessä ollut reissussa mukana ja illalla jälleennäkeminen oli aika hellyyttävä. Tämän ymmärtää parhaiten ihmiset, jotka on kohdanneet tilanteita joissa koirasta on meinannut tulla "koiran koira" tai on muuten joutuneet tekemään erityisesti töitä suhteen luomiseen koiran kanssa. Ukko toki nuoli ensimmäisenä raivokkaasti Jerikon naaman, siinä ei ole mitään uutta eikä yllättävää. Mutta seuraavaksi Ukko suorastaan liimautui mun reiteen eikä suostunut Jupiterin leikkiin pyyntöihinkään, kun halusi vaan mun huomiota. Mun Ukkis.. *sydän*



Vaikka päivä oltiin oltu reissussa, riitti Jupiterilla virtaa vielä illallakin. Tosin sehän nukkuu tosi hyvin autossa tai häkissä hallillakin, että valtaosinhan se on kuitenkin levännyt päivän aikana. Hyvä ominaisuus se, että osaa levätä. :) Hetken jo mietin, että loppuuko virta pikku miehestä ollenkaan, mutta sitten pennuille tyypilliseen tapaan se sammuikin kesken lenkin. ;)




Onneksi Ukon ei tarvinnut enää jäädä paitsi kivasti, kun tänään sekin pääsi mukaan. Ensin tehtiin Jupiterille pieni risteilytreeni. Hieman oli haastava maasto ja vieraat maalimiehet selvästi hankaloitti ettei menty ihan samaan itsevarmaan tapaan maalimieheltä toiselle kuin viimeksi "kotitreeneissä", mutta hienosti Jupiter homman jujun sitten tajusi ja täysin estoitta se vieraiden luokse juoksi, kun vaan tajusi että kyseessä oli vaan eri "maksamakkarasedät ja tädit". ;)

Hakuilujen jälkeen käytiin tallaamassa jälkiä. Jessica tallasi Jerikolle metsään jäljen, minä Tulille ja Herolle (Jupiterin isän Messin veli) peltojäljet ja Taina (Heron omistaja) Ukolle peltojäljen. Ukon pääsy peltojäljelle oli kyllä ehkä jopa viikonlopun kohokohta! Olen sitä miettinyt aiemminkin, mutta kun ei ole ollut ketään neuvomassa, on ollut jotenkin vaikea lähteä siihen. Nyt kuitenkin lähdin vaan rennosti kokeilemaan, että miltä näyttää. Ukon jäljestämisestä metsässä tiesin, että todella taitava se on ja että jos sen vauhti vaan saadaan haltuun, niin siitä voi saada näyttävänkin FH-jäljestäjän.

Ukon jälki vanheni noin tunnin. Odotin Ukolta aika paljon vauhtia ekalle jäljelle ja jonkun verran vauhtia toki olikin, mutta tosi nopeasti Ukko rauhoittui jäljelle ja alkoi jäljestämään hyvinkin tarkasti. :) Unohdin laittaa sports trackerin päälle ajoissa, mutta kolme viidestä kulmasta mentiin ihan viivasuoraan. Hieman sähellystä tuotti kaksi vasemmalle kääntyvää kulmaa joiden jälkeen jälki kulki tien suuntaisesti ja tuli voimakas sivutuuli, joka varmaan painoi jäljen hajua ja vaikeutti kulman hahmottamista. Mutta aika sairaan hyvin ekaksi kerraksi! Peltojälkeä on tehty lyhyenä joskus monta vuotta sitten ihan nuorena, kun asuttiin vielä Tampereella. Kyllä Ukosta taitaa aika hyvä FH-jäljellä tulla kunhan vaan sille opetettua esineiden ilmaisun maahanmenolla. ;) Loppupalkaksi täytyy myös saada Ukolle jotain arvokasta (lelu?), koska namipurkin Ukko merkkasi nopeasti, että "täällä on joku tällainen" ja jatkoi sitten vaan matkaa, kun oli homma vähän kesken.. ;)


Jerikon jälki vanheni meidän ajoitusongelmien vuoksi noin kolme tuntia, mutta mitätä tuosta. Jälki oli 900m pitkä ja sillä oli neljä keppiä. Jana ei ollut ihan helpointa maastoa, mutta hienosti Jeriko eteni suoraan ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Ja sitten sitä taas mentiin. Tosi tarkkaa ja itsevarmaan jäljestystä Jerikolta, ei voi muuta sanoa. Kepit nousi hienosti, tosin nyt Jeriko ei halunnut kääntyä tuomaan niitä mulle, vaan jäi seisomaan jäljen päälle. Mutta ilmaisi siis kuitenkin. :) Haastetta toi maaston vaihtelut kanervikosta kalliolle ja takaisin metsään, sekä kylmä saa ja osin luminenkin maa. Mutta hienosti meni. Ainut virhe johtui ihan siitä, ettei Jessicalla ollut mitään gps:ää käytössä (aika hyvin tallattu ihan luomuna!) ja viimeisen kepin jälkeen paluujälki viisti tosi läheltä jäljen loppuosaa ja aluksi Jeriko vaihtoi paluujäljelle. Palattiin sitten uudelleen jäljen kohdalle ja sitten Jeriko jatkoi oikeaa jälkeä loppuun saakka. Tuollaisia tilanteita ei toki koejäljellä voi tullakaan, joten ei huolta. Olen todella tyytyväinen mun poikiin ja koko viikonloppuun kaiken kaikkiaan! :)


torstai 13. huhtikuuta 2017

Taitavat palveluskoirat

Reiluun viikkoon on mahtunut paljon treeniä, mutta kyllä sitä toivoisi silti enemmän ehtivänsä. Päivystysvuorot ja karitsoinnit on kuitenkin vienyt sellaiset siivut vapaa-ajasta, että tuntuu kuin ehtisi tehdä vain "välttämättömimmät". Tiistaina käytiin Jerikon kanssa Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa, mutta siitä ei kyllä saatu paljoa irti, kun Jeriko oli edelleen jumissa liukastelun jäljiltä eikä suorittänyt normaalilla tasollaan.

Sunnuntaina olikin sitten kunnon treenipäivä, kun käytiin Liisa-Idan ja Pasin kanssa treenailemassa. Pasi tallasi Jerikolle jäljen, minä Kidelle. Tehtiin esineruutu Jerikolle, Kidelle ja Ukolle sekä pennuille jäljet ja risteilyä. Oli kyllä kivaa! :)
Esineruutu tehtiin nyt ylämäkeen ja aika kumpuilevaan maastoon, haastetta siis riitti. Lisäksi Jerikolle otettiin aika vaikeat esineet: sykemittari/-kello, laskin ja pieni urheiluhanska (vika oli toki helppo). Hieman Jeriko joutui etsimään ja tarkentamaan, mutta hienosti teki töitä. :)
Ukolle otettiin vähän helpommat esineet, köysilelu, samainen urheiluhanska ja joku kolmas jota en nyt muista. Ukko oli aivan liekeissä kun pääsi pitkästä aikaa pk-hommiin, hienosti etsi esineet ja riemu suorastaan repesi treenin jälkeen ja Ukko vaan möykkäsi ja hyppi päin lelun kanssa niin kuin ei aikoisi koskaan rauhoittua. :D

Jupiter teki ensimmäisen pienen pienen jälkensä, pituutta noin 10m. :D Jännä juttu, että heti kun alkoi jälkitreeni, jäi jo alkuruutuun nameja ja jäljelläkin Jupiter ohitteli nameja. Onko tämä joku bortsujen juttu, että jäljellä ei namit ole niin hirveän pop? Hienosti kuitenkin meni ja keskittyi tosi hyvin. :)
Risteilyn idean Jupiter on nyt jo muutamalla treenillä (olikos tämä neljäs..?) tajunnut tosi hyvin! Nyt se pinkoi jo täysiä ilman kutsua maalimieheltä toiselle. Hieman jouduin tekemään töitä, että sain Jupiterin pysähtymään mun luokse keskilinjalle välillä. Multa saadut namit ei olisi ollut ollenkaan niin mielenkiintoisia vaikka ihan samaa tavaraa kuin Liisa-Idalla ja Pasillakin. ;)

Lopuksi Jeriko ajoi jälkensä, toinen jälki tähän kauteen. Aivan super hieno suoritus olikin! Jälki lähti vasemmalle, Jeriko tarkasti pari askelta oikealle ja vaihtoi sitten oikeaan suuntaan. Sitten mentiinkin lähes koko matka kuin raiteilla, osan suorista kulmista ja terävän kulman meni suoraan, osaan teki pienen tarkastuksen. Ja kepit nousi! :))) Kaksi viimeistä oli aika lopussa ja vähän meinasi usko alkaa jo loppumaan ensin ennen vitosta (joka oli heinikossa sähkölinjan alla, ei mikään helppo paikka) ja sitten kun tultiin loppuun niin usko vasta horjuikin. Pasi oli nimittäin jättänyt kepin aivan polun reunaan. Samaisen polun josta lähetettiin toiselle puolelle esineruutuun ja ainakin Kidekin oli siitä lelun kanssa juoksennellut! En olisi uskonut, että keppi on niin lähellä polkua, ajattelin Jerikon jo ajaneen kepin yli, mutta sieltä se vaan nousi hienosti se viimeinenkin! :)




Tällä viikolla maanantaina jäi agilitytreenit väliin, mutta Jupiterin kanssa käytiin Juuso-sedän leikkikoulussa Tavesin kentällä Niihamassa. Hienosti Jupiter keskittyi leikkimiseen ja alkaa hyvin aktiivisuus vahvistua. Ilmeisesti en ole nyt itse tehnyt sitä virhettä, että olisin liian aktiivinen. Tiistaina lähdettiin Ukon kanssa pyörälenkille. Hyvänen aika kun Ukko oli innoissaan! Se on niin hassu koira. :D Typötyhjälle lähdetään täysiä vaan, veti mäet todella hienosti (vaikka pyörän vaihteet ja mun reidet löikin vähän tyhjää) ja hienolla draivilla maaliin! :) Vetohommat on niin Ukkiksen juttu. :)





Tänään vielä kickbikella treenit. Suomen sääolosuhteet pyrkii kyllä haittaamaan treenaamista, kun talvella on lumesta puute ja sitten kun pitäisi kuivan maan lajeja treenata, niin alkaakin tulemaan lunta. :D Mutta ei annettu sen häiritä ja ihan mukavat vedot saatiinkin vaikka rankkaa olikin.

Jupiterin kanssa on mennyt hienosti. Se on kyllä hieno pentu. :) Se on todella sosiaalinen ja avoin, rakastaa kaikkia ihmisiä ja nyt olenkin ottanut sitten harjoitteluun sen ettei kaikkia tarvisi mennä moikkaamaan. ;) Kaikki vieraat koiratkin on mielenkiintoisia, mutta Jupiter osaa myös käyttäytyä tosi hienosti eikä ärsytä aikuisia. Itsenäinen Jupiter edelleen on, mutta ei huitele enää niin herkästi itsekseen jonnekin, vaan pitää paremmin kontaktia ja kutsusta jättää seikkailut kissojenkin kanssa. :) Jupiter on myös todella keskittymiskykyinen, aivan huikeeta tuon ikäiseltä pennulta! Esimerkiksi eilen hallilla aloin vastaehdollistamis-naksuttelemaan ihmisistä ja koirista ettei kaikkien luokse tarvi mennä ja Jupiter keskittyi aivan 100% muhun. Vielä kun namit loppui naksautin sitten yhdestä koirasta ja palkkasin lelulla, ja Jupiter keskittyi vain lelun vetämiseen ja käveltiin sillä tavalla koirasta ohi. :)

Nyt sitten Ukko pääsee viikonloppulomalle treeneistä, kun Jeriko ja Jupiter taas pääsee Myytin treenileirille. Mukava viikonloppu siis tulossa! :)

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Nenähommia ja rallattelua

Lauantaina käytiin Jupiterin kanssa hakutreeneissä. Jeriko ei nyt päässyt mukaan, koska käytin Ukon ja Jerikon fyssarilla torstaina ja halusin antaa sille pari vapaapäivää. Molemmat isot pojat oli aika jumissa, mutta toivon mukaan laser ja hieronta teki tehtävänsä ja kun nyt jäätkin pikku hiljaa sulaa eikä ole liukasta, niin eiköhän taas lihakset vetreydy.

No mutta Jupiter pääsi hakutreeneihin ja jatkettiin risteilyharjoituksia. Uudet maalimiehet nyt, Minna ja Netta, ja hyvin taas meni. On tuo ihanan avoin ja reipas pentu. :) Miten musta tuntuu, että unohdan jotain mitä tehtiin lauantaina, mutta ei kai me sitten kuitenkaan mitään muuta...

Tänään käytiin ensin Liisa-Idan ja Pasin kanssa treenailemassa. Liisa-Ida tallasi Jerikolle 750m pitkän jäljen kuudella kepillä (kauden eka, jee!) ja tehtiin sitten pennuille risteilytreenit ja Kidelle ilmaisutreenit, sekä esineruutu Jerikolle ja Kidelle jäljen vanhetessa. Risteilystä ei nyt suurta kerrottavaa, muuta kuin että hyvinhän se meni. Esineruutu hieman alas viettävään maastoon, oikein selkeää ja kivaa maastoa. Pasi laittoi esineet silleen etten tiennyt niiden paikkaa ja lähes näytösluontoisesti Jeriko nosti esineet kolmella nopealla pistolla. :) Ensmminen ja toinen esine oli kai aika lähellä toisiaan, tai niin mä sen ainakin hahmotin, kun samalta suunnalta nousi ja Jeriko selvästi toiselle pistolle lähtiessään tiesi jo missä on seuraava. Ilme oli sellainen, että lähetä minne lähetät, mutta mä menen tuonne. :P

Itse jälki meni ihan ok, janalla ensin kaarsi sivulle, mutta korjasi sitten liikkeensä suoraksi ja otti hienosti oikean suunnan oikealle lähtevästä jäljestä. Kepit nousi hienosti muuten, mutta kolmas keppi jäi. Vaikea sanoa, mutta Jeriko oli vähän jäljeltä sivussa niillä tietämin, mutta näytti yhdessä vaiheessa kuin sillä olisi ehkä ollut ajatus kepistä, mutta päätti antaa olla. Ei tosiaan voi varmaksi sanoa, kun Liisa-Idakaan ei tarkalleen kepin paikkoja muistanut. Mutta se oli sellainen vuoden eka jälki. Toivotaan, että alkais ne kaikki kuusi nousta jatkossa.

Sitten oli vuorossa Ukon rallitokokoe. Olin tosiaan ehtinyt ilmoittamaan Ukon tänne jo ennen sitä ensimmästä koetta ja toki nyt sitten kokeeseen mentiin vaikka ekan kokeen jälkeen niin urpolta tuntuikin. Nyt oli itse asiassa vähän parempi fiilis. Annoin reilusti Ukolle käskyillä apua, esim. ennen pysähtymistä sanoin "sivu", jotta Ukko olisi pysähdyksissä hyvin hereillä. Toimi hyvin ja suoritus oli silleen ehjä. Yksi hihnan kirityminen tuli, ja sitten radan loppuvaiheessa Ukko unohti hetkellisesti mitä edessä istuminen on ja yritti mennä vaan perusasentoon ja jäi aivan vinoon ja väärään rintamasuuntaan. En ole varma oliko oikeasti tarpeellista, paljon pisteitä olis mennyt ilman uusintaa, mutta uusin saman kyltin sitten kaksi kertaa tämän vuoksi eikä itse asiassa ihan sittenkään tehnyt niin hyvin kuin pystyisi. Käsiapukaan ei siis auttanut, siltikin  haki vaan perusasentoa. Onneksi muisti seuraavalla kyltillä taas yllättäen mistä oli kyse, teki tikkusuoran eteen istumisen ja pysyi hienosti suorassa peruutusaskelien aikana. :D

Tuloksena 90p eli toinen hyväksytty tulos ja selvä parannus edelliskertaisiin pisteisiin. En tiedä mistä johtui, mutta jotenkin ei tuntunut ihan niin urpolta kuin viime kerralla.. Katsotaan nyt jaksanko enää rallitokokokeissa Ukon kanssa kuitenkaan käydä. Sanotaan nyt vaikka niin, että jos ei mitään muuta tekemistä ole niin sitten ehkä, mutta aika pitkä liuta muita asioita menee kyllä rallitokokokeiden edelle... :D