lauantai 29. lokakuuta 2011

Paimenpoika temppuilee

Tänään oli ratatreenit Somerolla. Vähän ristiriitaisin tuntein lähdin sinne, kun keskiviikkona Jeriko oli niin pihalla. Toisaalta tiesin, että parhaimmillaan Jerikon pitäisi suoriutua sellaisesta harjoituksesta ihan kunnialla.
Päivä alkoi hyvin, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli oikein nätti syyssää. Katseltiin ensin muutaman koiran suoritukset ja sitten oli meidän vuoro. Lampaat oli taas vähän saman tyyppisiä kuin keskiviikkonakin, nuoria pässikaritsoita jotka oli toisaalta jähmeitä, toisaalta liukkaita livahtamaan vedon suuntaan kohti lampolaa. Katselin sitten ennen meidän vuoroa, että tuleekohan siitä sitten mitään.

Anyway, päätin sitten ottaa haun varman päälle, mutta SPKY:n ykkös-luokan radan sääntöjen puitteissa, menin siis puoleen väliin auttamaan. Tosin jälkikäteen sain vähän noottia, että sössin itse jo siinä vaikka Jeriko tekikin ihan hyvin. Jätin Jerikon mun vasemmalle puolelle, mutta leikkasinkin Jerikon ja lampaiden linjan yli ja lähetin Jerikon oikealle. Noin ei siis saisi ikinä tehdä! :D Sitten vielä astuin TAAS linjan yli oikealle päin kun autoin Jerikoa, jos sitä nyt enää auttamiseksi voi sanoa. :D Noh, hakukaari oli alustaan tosi hyvä, Jeriko kiersi mukavan kaukaa, toisten hakuporttien läpi, mutta lähti mielestäni liian aikaisin leikkaamaan ja pistin maahan ja lähetin uudestaan kaarelle, että sain Jerikon mielestäni hyvin loppuun. Tosin, tästäkin tuli vähän kommenttia, että miksi menin niin tekemään.. :D Olisi pitänyt antaa mennä, tai kokeilla sanoa vauhdissa "pois" jos sitten laajentaisi, tosi tilanteessa tuollaisesta maahan laitosta tulisi kyllä pistevähennyksiä.

No mutta, Jeriko meni siis aikas hyvin lopulta lampaiden taakse ja oli tänään muutenkin tosi hyvin kuulolla, yhtään maahanmeno-käskyä en tainnut joutua toistamaan, kun Jeriko reagoi aina välittömästi, ja suuntakäskytkin oli taas jo paremmin muistissa. Kuljetus lähetystolpalle oli aivan mallikasta, tolpan kierto ja sitten ensimmäisille porteille päin poispäinajoa. Tämä jänskätti, kun lampaat oli erityisen hankalia poispäinajettavia, mutta Jeriko selviytyi kyllä tosi hyvin! Välillä kyllä autoin pari askelta olemalla lampaiden edessä, mutta enimmäkseen poispäinajolla mentiin ja porteista läpi hienosti järjestyksessä lampaat-Jeriko-minä. :) Lopun triangelista otin vuorotellen vapaalla kuljetuksella ja poispäin ajolla, vapaassa kuljetuksessa Jeriko piti hyvin huolen itse, että kaikki lampaat pysyi mukana, poispäinajokin sujui hyvin. Kolmion viimeisellä sivulla oli sitten lampailla kova veto lampolaan ja päästin ne liian pitkälle ennen kuin käskin Jerikoa eteen pysäyttämään ja ne pääsi vähän häkistä ohi karkuun, mutta opinpahan ettei pidä liikaa luottaa siihen, ettei lampaat sinkoa mihinkään, jatkossa tiedän paremmin pistää Jerikoa jarruttamaan eteen.
Lopulta sitten häkitys, ja saatiin lampaat aika nopsaan häkkiin, kun Jeriko oli niin hyvin kuulolla ja teki niin kuin pyysin. Ei nyt ensimmäisellä yrityksellä, mutta nopeasti kuitenkin. Jeriko työskenteli häkillä tosi hyvin. :) Ajo ja häkkityöskentely saikin kehuja, ja Marika sanoi, että rata olisi periaatteessa hyväksytty, ainakin ilman sitä lampaiden pientä sinkoamista. Ja että ensi kesänä varmastikin pystytään ykkösluokan rataa suorittamaan.

Toisella vuorolla harjoiteltiin sitten hakukaaria, haettiin vuorotellen Katjalta ja Astralta. Ensimmäinen lähetys vasemmalle ja sinne Jeriko lähti todella hienolle pulllealle kaarelle, hieman korjasin lopussa, mutta hyvännäköinen. Oikealle ei nyt oikein taas meinannut lähteä ollenkaan tarpeeksi laajasti, sitä sitten hinkkailtiin. Mutta olen tyytyväinen treeniin, onneksi Jerikolla oli taas parempi päivä, ettei mennyt treeni aivan hukkaan. :)

 Tokostakin voisi selitellä vaikka mitä, mutta tekstistä tuppaa jo nyt tulemaan taas turhan pitkä, joten jätetään ne raportit väliin. Takajalkatreenejä ollaan jatkettu. Olen sheipannut Jerikoa nyt kiertämään etujaloillaan kirjapinoa ja alkaa se kokonainen kierros pikku hiljaa sujumaan. Ei tosin aina heti ensimmäisellä kerralla, minkä vuoksi en olekaan nimennyt toimintaa vielä mitenkään. Sitten kun tämä on kunnossa, pitää opettaa kiertämään vielä toiseen suuntaan. Ja sitten niin, että etujalat on kasalla ja takajalat kiertää. Eiköhän sitten ala kaikki VOI/EVL askelsiirtymät olla jo aika helppoa kauraa jos ristiaskeleen onnistuu molemmilla jalkapareilla molempiin suuntiin.. ;)
Mutta siis kyllä tässä huomaa, että on fyysisestikin aika rankkaa koiralle, ei kauhean pitkään voi tuollaista harjoitella putkeen ettei aivan väsy.



Tänään lisäsin tuohon kasaan vielä yhden kirjan niin, että kasa oli 20 cm korkea. Siihen nouseminen oli jo selvästi hankalampaa, kun korkeus alkaa ylittämään sen mihin jalan saa helposti nostettua. Tässä korkeudessa pysytään niin kauan, että nousu kasan päälle sujuu helposti, haluaisin nähdä kevyen hypähdyksen kasalle ennen kuin korotan..

Käytiin pitkästä aikaa myös lenkillä Ronjan ja Tuijan kanssa. Tehtiin samalla esineruutu, joka nyt tällä kertaa ei mennyt aivan putkeen. Esineinä oli rannesuoja (sellainen mitä rullaluistelussa käytetään) ja pieni lätyskä kissojen kangaslelu. Kumpikaan ei meinannut löytyä millään, rannesuojan Tuija kävi lopulta näyttämässä ja sitte nousi, pikkuläpyskän kohdalla Jerikolla oli jo usko aivan loppunut, ja jouduin itse viemään Jerikon aivan viereen ennen kuin löytyi. Kyllä ärsytti. ;(
Mutta jälkikäteen ajateltuna oli vaan maastoon nähden liian vaikea treeni. Alueella oli joitain risukkoja, jotka varmaan ohjasin koiraa sivuun eikä tehnyt tarpeeksi suoraa pistoa, ja sen lisäksi maasto oli sellaista aika kosteaa, hieman soista, varmaan siis koiran nenään hirveän voimakkaan hajuista itsessään. Jos siis olisi etukäteen tajunnut, niin olisi ottanut helpommat harjoitukset, hetsaukset ja esineet lähempänä. Mutta näitä sattuu, jatkossa tietää, että ottaa helpomman jos samalla paikalla tekee..

Vitutusta kuitenkin helpotti, kun jatkettiin lenkkijä ja vastaan tuli koira ja otettiin omamme sivuun ja laitoin Jerikon maahan. Vieras koira ohittaessaan haukahti ja mitä teki Jeriko? Otti kontaktin muhun! Kyllä sai aika paljon kehua ja herkkua siitä hyvästä, onneksi oli ruudun jäljiltä herkkuja käsillä! :)

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Nyt sitten vähän jotain huonoakin...

Joku on varmaan jo kyllästynyt mun jatkuvaan hehkuttamiseen, kun kaikki menee NIIN hyvin.. ;) Eihän kaikki ole aina aivan täydellisesti muutenkaan mennyt, mutta aina ollut hyvä fiilis. Tosin, en kyllä nytkään oikein pysty estää itseäni ajattelemasta positiivisesti. Jotain huonoa kuitenkin oli.

Oltiin siis tänään Somerolla paimentamassa ja ensimmäinen vuoro meni aivan päin prinkkalaa. Jeriko ei tiennyt ollenkaan mitä oli oikea, vasen, ajaminen tai edes maahan (voi olla, että pelto oli jo sen verran lammikkoinen ja kylmän kurainen, että Jerikoakin inhotti vaikkei muuten ole mikään hienohelma), saati sitten millainen olisi kunnollinen kaari. Ja näillä eväillä piti harjoitella häkittämistä. Voi arvata sitten menikö hyvin ja saatiinko lampaita häkkiin. :D Lampaina oli kyllä nyt Someron asteikolla aikas haastavat nuoret karitsat, jotka avoimella lähti herkästi juoksemaan pitkälle karkuun ja häkin luona taas jumitti.

Toinen vuoro meni kuitenkin jo paremmin. Suunnat ei aina mennyt oikein, mutta useammin kuin ensimmäisellä kerralla, ja maahanmenokin alkoi jo löytyä. Mutta eipä silti saatu lampaita häkkiin, pari kertaa saatiin kaikki yhtä lukuunottamatta, kun tämä yksi pässinpää päätti aina viime tingassa hypätä häkistä sivuun. Piti siis sen suhteen luovuttaa. Lampaat tosiaan myös jäi ihan häkin suuaukolle aivan jumiin, eikä suostuneet liikkumaan mihinkään. Häkistä pois otto oli myös työn takana.

Ja sitten tulee se mun positiivinen ajattelu: ;) Jeriko yritti kuitenkin rohkeasti ja kävi vähän nappaamassa takajaloista, mutta ilmeisesti liian kevyesti kun liikettä ei saanut aikaan kuitenkaan. Toki kun menisi muuten kunnolla, niin lampaat ehkä kunnioittaisikin vähän enemmän, nyt oli vähän silleen että "ei me mihinkään liikuta". Mutta siis rohkeasti Jeriko menee häkin ja lampaankin väliin, vaikkei lampaat suostuisikaan mihinkään liikkumaan. Tämänpäiväinen oli kyllä nyt taas tällainen pieni pohjanoteeraus, kumma kun on niin vaihtelevaa, mutta kai se on vaan sitä, ettei ole vielä muodostunut mitään rutiinia. Tiedän kuitenkin, että Jeriko pystyy tekemään kunnollisia kaaria ja osaa suunnatkin parhaimmillaan paremmin, ei vaan niin hyvin, että tilanteessa kuin tilanteessa menisi oikein. Nyt oli ehkä vähän liikaa intoa tauon jälkeen, eikä aivan enää muistanut. Pitää siis vaan käydä talvella treenailemassa mahdollisimman ahkeraan, että tulisi sitä rutiinia ja alkaisi varmistumaan nää asiat. Ja lauantaina on ratatreeni, voi hyvin olla että se meneekin taas jo paljon mallikkaammin jos Jeriko tässä vähän hauduttelee ja muistelee miten pitikään tehdä..

Tänään oli myös agilitytreenit enkä malttanut sitten olla itse menemättä radalle. ;) Jeriko oli aivan tohkeissaan siitä, että pääsi mun kanssa tekemään, ihana hassu poika. <3
Tehtiin paria eri pätkää, toisessa tuli poispäin käännös, jota ollaan tehty aikaisemmin muistaakseni kerran. Aluksi oli vähän hakemista, mutta alkoihan se hyvin sujumaan. Itse olin aluksi muutenkin vähän ruosteessa, mutta alkoi se onneksi sitten pian jo sujuakin. :D
Tosi kivasti meni kyllä kaiken kaikkiaan, puomiin olen tosi tyytyväinen, sain Jerikon kiritettyä oikein kunnon vauhtiin ja teki tosi täsmällisen nopean pysäytyksen kontaktilla ja pysyi hyvin vaikka Nina härnäsi lelulla. Hieno poika! :)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Ou jee

Nyt on kyllä treenailut mennyt sen verran nappiin, että mietin jo onko tässä joku koira haudattuna? ;)
Perjantaina käytiin Ylökk:n vapaavuorolla tokoilemassa. Ruutua otin heti ilman alustaa ja Jeriko haki aika hyvin keskelle, ei nyt ihan sentilleen, mutta tosi hyvin kuitenkin. Hyppynoutoa kaksi toistoa ja tosi hyvät oli, ainut että Jeriko on mennyt puukapulan kanssa yhtäkkiä aivan saalisvietille enkä ymmärrä miksi. Vauhtia kyllä oli ja näyttävää, mutta ensimmäisessä palautuksessa meinasikin alkaa vetoleikkiin kapulalla! :D Niin joo, ja meinasi varastaa! Otin sitten toisen, että sai kunnollisen lähdön ja palautuksen.
Metallikapula on edelleen inhottava, siihen saisi tulla tuota saalisviettiä, mutta tuskinpa tulee. Hakee kuitenkin kapulan ja palauttaa ihan hyvin, ote vaan on tosi löysä ja tulee ravilla takas varmaan, koska ei halua kapulan hölskyvän suussa.. Mutta ehkä se tästä, ei tämä nyt ainakaan ihan toivottomalta näytä.
Kaukkarit on nyt aikas hyvät, tein tuolla hallissa noin 3 metrin etäisyydellä ja hyvin teki, ainut että pieni yllättävä ongelma ilmeni: Jeriko peruuttaa seisomasta istumaan vähän yli! :D Liikaa pakittamista siis harjoiteltu, mutta tuo ongelma on varmasti helposti korjattavissa, ainakin huomaa että takapään hallinta on kehittynyt huimasti. :)

Tänään tein taas esineruudun lähimetsään. Meni aivan sikahyvin! Teenkö mä muka liian helppoja harjoituksia vai miksi tää menee näin upeesti? Nyt esineinä oli kokoon menevä musta pikku sateenvarjo ja otsalamppu, kumpikin aivan uusia esineitä. Tein 50x50 ruudin ja tallasin sitä jonkin verran, en toki yksikseni kovin tarkkaan.Vein esineet samalla kertaa ja jätin Jerikon istumaan, ekana sateenvarjo noin 35 metriin, kiersin takaa ja jätin otsalampun noin 15 metriin. Näköyhteys Jerikoon katosi maaston epätasaisuuden vuoksi ennen sateenvarjon jättöä, eli kumpaakaan Jeriko ei nähnyt. Molemmat kuitenkin löytyi alle kymmenessä sekunnissa. Sateenvarjolla työskentelyä en oikein nähnyt, pinkoi vaan perälle päin nenä kuitenkin selvästi auki, himmasi ja katosi näkyvistä ja sitten tulikin jo takaisin sateenvarjon kanssa. Sateenvarjo lipesi suusta kesken matkan, mutta nappasi heti uudestaan ja toi innolla luokse. Siis aivan mieletön motivaatio esineille! :) Sitten otsalampulle lähetys, lähetyksestä täysin suora linja, nenä auki ja bongasi otsalampun hajun, tarkensi muutaman sekunnin ja sitten löysi. Puolitoista sekunttia ihmetteli, että mistäköhän tästä ottaisi kiinni, sitten nappasi vaan suuhunsa ja toi hienosti mulle.

Siis toi Jerikon esinemotivaatio on kyllä jotain tosi upeeta, se on nykyään aivan liekeissä esineruudusta ja tekee tosi hyvin töitä. Pitäisi vaan malttaa joskus jättää esine aivan etureunaan, testaamaan että onko nenä oikeasti auki. Tai niin, itse asiassa kerran teinkin niin ja huomasi jo lähetyksessä, että Jerikolla on jo haju esineestä. :D Mutta siis pitää muistaa näitä silti tehdä, kun kuulee juttuja että kokeessa esine onkin ollut aivan edessä. En kyllä tiedä kuinka edessä ne voi/saa olla..?

Nyt Jeriko hakee jo tosi hyvin seisomaan takajaloillaan pienen kirjakasan päälle. Oli tossa vähän ongelmaa, kun aloin kirjoja lisätä ja ne olikin niin liukkaita että meinasi aina liusua alta pois, mutta sitten tajusin, että mulla on avaamaton Pharmaca Fennica -paketti  (16 cm korkea) joka sopii mainosti tähän tarkoitukseen! :D
Nyt olen siis Jerikoa siihen pyytänyt seisomaan ja ajattelin, että tässä korkeudessa pysytään jonkin aikaa, että koordinaatio ja lihashallinta saa kehittyä. Päätin sitten alkaa opettamaan Jerikoa kiertämään kirjakasaa etutassuillaan. :) Oivaa hallintatreeniä ja hauska temppu sekin. Jotain ajanvietettä ennen kuin viitsin kasaa korottaa. Tänään siis aloitin sen sheippaamisen ja Jeriko menee kolme-neljä askelta ympäri. Pikku hiljaa sitä sitten kasvatetaan, laitan varmaan videota kun alkaa näyttämään hyvältä. ;)

torstai 20. lokakuuta 2011

Esineruutuilua

Olen unohtanut mainita, että olen uskaltanut nyt muutamana päivänä Jerikon kanssa kävelylle lähimetsään ja olen tehnyt joka kerta esineruudun, kolme harjoitusta siis jos en väärin muista. Esinemotivaatio on korkealla ja Jeriko on aivan innoissaan, Jeriko työskentelee mielestäni tosi hyvin. Tänään vein kolme esinettä ruutuun samalla kerralla ja pistin Jerikon hakemaan ne siinä järjestyksessä kuin olin vienyt. Ensimmäinen oikealla takanurkassa (ruutu siis jotakuinka 50x50, vasemmasta laidasta varmaan vähän lyhyempi maaston vuoksi), Matin vanha lippis joka on Jerikon mieleinen rieputuslelu. Pitkään joutui kyllä hakemaan, mutta upposi pitkälle (välillä vähän liiankin pitkälle) ja etsi tarmokkaasti. Lähetin kerran uudestaan, mutta sitten näki kun tuuli toi hajun ohi juostessa, Jeriko pysähtyi heti ja tarkensi nopeasti. Puhti ei kyllä kesken loppunut!
Toinen oli noin 15 metrissä pieni (ehkä 3cmx3cm) "pehmolahjapaketti", sen Jeriko löysi aivan heti. Kolmas itsekudottu hanska. Tämä oli aika vaikea, maasto vasemmassa reunassa tosiaan hyvin epätasaista ja Jeriko meinasi lähteä liikaa oikealle eikä edes uponnut riittävän syvälle kivien taakse. Pari uutta lähetystä ja kun vaihdoin lähetyslinjaa Jeriko lähti syvemmälle ja sitten taas näki kun sai sivutuulesta hyvin hajun hanskasta ja nopeasti taas tarkensi. Ehkä ihan hyväkin harjoitus siinä mielessä, että uskon rajoja vähän koeteltiin mutta silti se löytyi sieltä. :)

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Tokoilua, agilityä ja sheippaamista

Tokoiltiin eilen ihan kunnolla ulkona, ei pihassa vaan läheisen koulun kentällä, treeniliivit ja kaikkee. ;) Jeriko oli aivan liekeissä, hyvä kun nahoissaan pysyi! :D
Olin saanut meille ruutuun myös mainosnauhaa reunoiksi ja nyt virittelin senkin siihen. Kolme toistoa ensin hiirimatolla, koska nauha oli siinä uusi elementti ja ajattelin ottaa varman päälle. Sitten hiirimatto pois ja Jeriko teki kolme peräkkäistä täydellistä ruudun keskelle hakemista noin 10 metristä, siis aivan upeita! En ymmärrä miten se on edellisillä kerroilla hakenut sinne vähän taakse, mutta nyt löytyi keskusta niin hyvin että ihan kuin se ei olisi hukassa ikinä ollutkaan! :D Tekikö sitten kehänauha niin paljon? Vai se, että Jeriko oli niin innoissaan ja motivoitunut? Vai se, ettei oltu kotipihassa naapurin juoksuisten narttujen hajussa? En tiedä, mutta olen tyytyväinen! :)

Sitten luoksetulon pysäytys. En ollut varma miten Jeriko tajuaa seisomaan pysähtymisen, kun tossa yksi päivä ei muistanut sitten ollenkaan rinnalla kävelystä pysähtyä. Nyt kyllä muisti, mutta lähti innoissaan tulemaan niin hirveää kyytiä, ettei siitä mitään nopeita pysäytyksiä tehty vaikka kovasti yrittikin. :D Tätä otettiin sitten muutama kerta, että Jeriko vähän edes himmaisi vauhtiaan ja ehtisi pysähtyä vartalon mitassa. Palkkasin aina tästä, eikä otettu liikkeen jatkoa.

Metallikapulan pitoa ja lyhyen matkan noutoa otettiin myös. Kehuin runsaasti pidosta ja silittelin kuten olen sisälläkin tehnyt ja Jeriko selkeästi siitä kiristi otettaan. Usein aluksi maasta nostaessa piti suuta ammollaan, kun oli niin inhottava, mutta kiristi sitten kun odotin ja aloin kehumaan paremmasta otteesta. Kaipa tämä tästä, mutta ei Jeriko varmasti koskaan tule metallinoudosta pitämään, ja pelkäänpä että siitä jää meidän heikko lenkki.. Katsotaan ja toivotaan.

Sitten seuraamista metallin päälle, ei liikaa ällöä mahan täydeltä. ;) Jeriko meinasi lentoon lähteä, oli niin kierroksilla. Hyppelehti ja äänteli varsinkin tempon muutoksissa, poikittikin välillä oikein reippaasti. Mutta kontaktihan sillä pysyy! ;) Temponvaihdoksilla ja vasempaan käännöksillä työstämällä Jeriko nopeasti keskittyi seuraamaan tosi hyvässä asennossa ja hyvällä vireellä. Ai että kyllä tykkään sen vireestä seuraamisessa! :)

4 minuutin paikkamakuu myös siinä koulun pihassa. Oli aika paljonkin häiriötä itse asiassa, ohi käveli kaksi ihmistä kolmen metrin päästä, piilon takana nuoriso melusi ja vieressä pensasaidan takana kulkevalla tiellä oli myös jotain härdelliä. Vähän pyöri pää tavallista enemmän, varmaan suuren häiriön ja pitkän treenitauon yhdistelmä. Mutta siis hyvin meni, kun sanon että pyöri pää tavallista enemmän niin tarkoitan, ettei pitänyt päätä lähes koko ajan maassa niin kuin yleensä.

Tänään oli sitten kauan odotetut agilitytreenit! Kumpi oli enemmän innoissaan, emäntä vai koira, sitä on vaikea sanoa? :D Sara otti ystävällisesti Jerikon mukaan lämmittelemään, ja Marjukka ohjasi Jerikoa radalla. Todella hienosti Jeriko lähti tekemään töitä Marjukalle vaikkei Marjukka ole sitä koskaan ohjannut. Aluksi oli vähän hämillään, mutta tosi nopeasti ja varsinkin toisella treenivuorolla oli ihan selkeesti Marjukan kanssa hommissa. Mun perään ei vilkuillut enää yhtään eikä välittänyt vaikka puhuin laidalta, pysyi Marjukan luona hommissa. Hieno poika! :) Ja siis hienosti meni rataa kaiken kaikkiaan, Marjukkahan onkin tosi hyvä ohjaamaan, joten mitä muutakaan olisi odottanut. ;) Kiitos Marjukka, että ohjasit Jerikoa, pääsi poika vähän höyryjä päästelemään. Kovasti olisi emännällläkin hinku agilitykentälle!
Jeriko sai myös paljon kehuja rauhallisuudestaan agilityradan ulkopuolella ja mitäpä sitä kieltämään, osaahan se hienosti rauhassa odottaa. :)

Olen myös jatkanut kirjan päälle astumisen sheippaamista, koska haluan siinä nimenomaan kehittää Jerikon takapäänhahmotusta. Aluksi lähti melko nopeasti tarjoamaan takajalkoja kirjan päälle, mutta käytti ensin etutassut kirjalla; jäänne siitä kun aluksi tarjosi niitä etutassujaan ja sen jälkeen sai naksun takajaloista. Nyt siis tänään vielä sheippailin sitä, että veisi takajalat suoraan kirjan päälle ja lamppu taisi syttyä. :) Tähän vielä rauhassa varmistusta, että hahmottaa että takajaloista juuri on kyse ja sitten vasta alan kasaa nostamaan. On tää vaan hauskaa, tykkään sheipata, ei ole mikään kiire kun on niin hauskaa tehdä tätäkin harjoitusta ja katsoa kun koira alkaa ymmärtämään. :)


maanantai 17. lokakuuta 2011

Kouluttaminen on NIIN kivaa.. :)

Viimeisimmän Canis-lehden innoittamana olen ottanut nyt taas ohjelmistoon takapään hallintatreenit. Jatkettiin peruutusharjoituksia ja levitin kenkiä lattialle eteisen käytävään esteiksi jotta Jeriko joutuisi kunnolla nostelemaan jalkojaan ja työstämään takapäätään.. No myönnetään, kengät oli siinä jo.. :D Ja sitten pistin Jerikoa peruuttamaan portin suuaukosta, vaatii tarkkuutta ja erityisen suurta peräpään hallintaa, takajalatkin pitää nostaa kunnolla, kun portti muodostaa tavallaan kynnyksen. Olin suunnitellut muutenkin ottaa ohjelmistoon myös jonkun korokkeen päälle peruuttamisen kuten Canis-lehdessä neuvottiin, mutta Emmin blogiteksti innosti asiassa vielä enemmän. Ties vaikka edettäis tästä joskus opettelemaan tuota etutassuilla seisomistakin. ;)

Tänään pääsi sitten patologian kirja hyvään käyttöön, Jerikon astinlaudaksi! ;) Meinasin ensin peruututtaa Jerikoa kirjan päälle, mutta päätinkin opettaa Jerikon sheippaamalla kohdentamaan takajaloillaan kirjan päälle. Tällä tavalla ainakin takajalkojen hahmotus varmasti kehittyy! Se olikin hauska juttu, jotenkin tosi virkistävää pitkästä aikaa opettaa jotain aivan uutta nollasta lähtien sheippaamalla, varsinkin kun se meni niin mukavasti! :) Heti, kun laskin kirjan maahan Jeriko alkoi katselemaan ja kokeilemaan tyyliin "Mikäs tää on? Pitääkö sitä koskea nenällä? Ai ei. Entä etutassulla? Ei? Nyt se naksautti! Mitä mä tein? Oliko se jotain etutassuun liittyvää? Ai ei? Takatassu? KLIK!"... Siis tosi virkistävää katsella vaan valppaana, kun koira pähkäilee ja sheipata pikku hiljaa niin, että molemmat jalat tuli lopulta kirjan päälle!

Välillä tuntuu, että käytän liian vähän sheippaamista ja haluaisin enemmänkin asioita opettaa sitä kautta (ja jatkossa varmasti niin teenkin!), mutta ihan huippua huomata, että ollaan kuitenkin tehty sitä tarpeeksi niin, että Jeriko heti tietää mistä on kyse ja kokeilee mikä saa mut naksauttamaan. Tämä oli aivan huippuhauskaa vaihtelua, miten pienestä voikin ihminen tulla iloiseksi? :) Jeriko on niin fiksu <3

lauantai 15. lokakuuta 2011

Blogihaaste

 Yleensä en tällaisia ketju-juttuja harrasta, mutta koska tällä voi kenties levittää hyvää mieltä ympärilleen antamalla tunnustusta ja kiitosta, niin ajattelin tehdä poikkeuksen.. ;)

 Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Saimme tunnustuksen Mialta, kiitos paljon! Olin aluksi vähän että "häh, että mikä blogihaaste", mutta selvisihän se.. ;D

Itse haluaisin antaa tunnustusta Sanna H:lle, Hanna H:lle, Immille, Maijalle, Liisalle, Emmille, Tuijalle, Heidille (onnea hyväksytyn BH-kokeen johdosta!) ja Anitalle (kiitos tästä upeasti koirasta! :) ).
Lisäksi tunnustusta haluaisin antaa Jaana Rajamäelle, joka on antanut minulle lukuisia hyviä neuvoja, auttanut pääsemään vaikeiden kohtien yli ja auttanut hämmennyksen hetkellä näkemään ratkaisun. :)
Kiitos myös Immosen Sannalle monista hyvistä oivalluksista, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin. :)

Kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni, huh huh...
1. Halusin nuorempana hävittäjälentäjäksi
2. Ennen koiraharrastuksia ja ratsastusta olen harrastanut hokytoryu ju-jutsua ja vielä sitäkin ennen poikkihuilun soittoa.
3. Yläasteella olin luokkani "kapinallinen priimus" ;D
4. Haluaisin oman hevosen
5. Toivoisin, että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja (osittain edelliseen liittyen)
6. Haluan kehittää itseäni kouluttajana lukemalla oppimispsykologiasta ja käymällä eri kouluttajien opeissa. Haluaisin ehdottomasti joskus päästä kanakurssille!
7. Olen elänyt vain pari vuotta elämästäni ilman yhtään lemmikkiä enkä vihdoin oman koiran saatuani voisi kuvitella elämää ilman
8. Ennen Jerikon tuloa taloon opetin temppuja kissoillemme, mutta nyt se on vähän jäänyt molemminpuolisen motivaationpuutteen vuoksi (ehkä jopa enemmän kissojen puolelta). Toisinaan palautellaan kuitenkin vanhoja temppuja mieleen kissojen virikkeellistämiseksi.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Tokoähky

Mä olen kyllä jo tosi kyllästynyt tähän saikkuun ja pelkkään sisällä/pihassa treenailuun! Sitä paitsi tästä taitaa seurata niin paha toko-ähky, etten tiedä milloin siitä selvitään.. Tästä syystä halu mennä Ylökk:n agilitytreeneihin ensi keskiviikkona vaan vahvistuu, varmaan on ihan ok jos itse harjoittelen Jerikon kanssa ylösmenokontakteja ja joku muu juoksee rataa. Nyt olin keskiviikkona kavereiden mukana Lempäälässä tallilla katsomassa heidän ratsastustaan ja kyllä vähän sydäntä vihlaisi, kun olisi itse halunnut päästä ratsaille! :'(
Tosin hyvä puoli on se, että siellä yhtäkkiä tajusin, että eihän mun välttämättä tarvitse ton jalan vuoksi olla enää pitkään ratsastuksesta pois, kun mähän voin koulutunneilla mennä ilman jalustimia! I'm so happy!! :D ...vaikka siis esteistä tykkään eniten ja niitä ei voi mennä vielä aikoihin, mutta tähän tylsyyteen kelpaa mikä vaan! :D

Tänään käytiin Jerikon kanssa ensimmäisellä pyörälenkillä leikkauksen jälkeen. Normi kenkä meni jalkaan eikä sitten kun kenkä oli jalassa enää sattunut... ainakaan pahasti... Piti kyllä nauhoja löystää, mutta siis onnistui. ;D Lenkki meni ihan mukavasti, Jeriko oli innoissaan. Tehtiin joku noin 5 km lenkki, mutta eihän siinä mennyt kuin puolisen tuntia vaikka pyörän kumitkin oli aika tyhjät.. Mutta nyt voisin varmaan antaa itselleni luvan käydä pyörälenkeillä päivittäin Jerikon kanssa, että saa ainakin yhden kunnollisen energianpurkulenkin päivässä. :) Ja enköhän mä nyt lyhyille metsälenkeillekin ensi viikolla jo uskalla..

Tokoiluista en nyt jaksa hirveemmin raportoida, kyllästyttää. Lyhyesti sanottuna ollaan harjoiteltu kapulan pitoa (pieni puinen, metalli ja puinen 650 g, Mian blogista sain idean uuden tyyppiseen harjoitukseen ja toimii tosi hyvin, varsinkin metallin kanssa), kaukkareita (menee kyllä tosi hyvin!), askelsiirtymiä ja paikallaan kääntymisiä, peruuttamista, ryömimistä, tunnaria ja ruutua.

Olen myös lueskellut paljon. Tilaamani Karen Pryorin kirja "Don't Shoot The Dog" saapui ja olen sitä lukenut. Olisi varmaan pitänyt alkaa heti tekemään siihen jotain alleviivauksia, hyvät pointit ylös. ;)
Susan Garrettin Shaping Success -kirjan aion myös hankkia luettavakseni.
Tänään postilaatikkoon kilahti myös Canis-lehti, jonka artikkeli kosketuskohteista herätti taas uuden ajatuksen: Olen nimittäin miettinyt miten alan opettaa ohjatun noudon suuntaa ja Tuijankin kanssa ollaan pohdittu, että namipurkin sijaan Jerikolla voisi toimia paremmin lelu. Mutta nyt sitten tuli mieleen, että voisin aivan yhtä hyvin käyttää kosketusalustaa! Tähän suunnitelmaan olen aika tyytyväinen. :)

tiistai 11. lokakuuta 2011

Vakavia vieroitusoireita

Heräsin tänään joskus viiden-kuuden välillä enkä enää millään saanut unta, kun oli niin paljon ajatuksia päässä. No, mikä nyt sitten oli niin tärkeää, ettei sen vuoksi saa edes nukuttua? No, mikäs muukaan kun treenaaminen tai tarkemmin ottaen sen puute ja harjoitukset mitä pitäisi tehdä. Lievä addiktio treenaamiseen kenties? :D

Kun se kerta oli niin tärkeää, että herätä piti sen vuoksi, niin yritänpä nyt muistella, että mitä tuli pohdittua. Ainakin mietin jälkeä ja jäljellä erityisesti janaa, että kunhan saan tikit pois ja normi kengän jalkaan ja voin silleen alkaa jalkaa käyttämään, niin pitäisi tehdä janalla näköhavaintotreeniä Matin kanssa. Matti siis tekisi lyhyen jäljen janalle, ja niin, että Jeriko näkisi Matin vain janalla (esim. puun takaa toisen puun taakse ja poistuttais Jerikon kanssa siksi aikaa, että Matti pääsee pois sieltä ilman, että Jeriko näkee loppuosaa). Tällä haettaisiin suoruutta ja syvyyttä janalle lähetykseen, että ymmärtäisi mitä siinä ylipäätään pitää tehdä. Ensin lyhyt väli näköhavainnon ja jäljelle päästön välillä, sitten sitä pidentäen. Ja tietty etäisyyttä kasvattaen.

Esineruutua mietin myös. Pitäisi hankkia lisää erilaisia esineitä, nyt on ollut melko helppoja. Ja sitten sitäkin voi hyvin tehdä ilman mitään kovempaa liikuntaa mun osalta. Lenkin lomassa vaan pieni esinetreeni, erityisesti sitä että irtoaa myös kauemmaksi. Pikku hiljaa voisi tehdä sellaista, että Jeriko näkee kun esine viedään, mutta ei pääsekään sitä heti hakemaan, aika tämän vihjeen ja varsinaisen lähetyksen välillä siis asteittain lisää. Ja sitten vielä se, että esineitä vietäisiin useampi kerralla, se nyt varmaan ennen tuota että aletaan näkemisen ja etsinnän väliä pidentämään..

Paimennustakin mietin, mutta en nyt tarkkaan muista, että mitä siitä. Ainakin sitä olen miettinyt muuten, että pitäis saada joku käsky jolle Jeriko pysähtyisi myös jaloilleen. "Stop"-käskyä en halua siihen käyttää, koska en pysty vahtimaan että pysähtyy heti, "seiso" on kaukkareihin, mutta olisko se sitten pitkä "seiiiis", jota olen pyörä- ja rullaluistelulenkeillä käyttänyt..? Jaloilleen pysähtyminen voisi kuitenkin joissain tilanteissa olla parempi kuin maahanmeno. Olen nyt ilmoittautunut taas pariin treeneihin Somerolle tän kuun lopulla (paimennus ei ole liikuntaa ohjaajalle ;) ). Toiset on ratatreenit joita odotan kyllä innolla. Näkee ihan kunnolla, että kuinka valmis Jeriko on ensi keväänä/kesänä kisaamaan. :)

Agilityssä mietitytti, että varmaan ensi viikolla voisi treeneihin jo mennä. Itse harjoittelisin Jerikon kanssa puomin/keinun ylösmenokontaktia ja sitten ehkä joku suostuisi ohjaamaan Jerikoa radalla, että pääsee vähän höyryjä päästelemään.

Ja sitten se toko.. Pientä sisätokoilua ollaan nyt koko ajan tehty, siitä huolimatta että innostuessaan Jeriko on pari kertaa tallannut mun leikatulle jalalle. Metallikapulaa Jeriko pitää sisällä nyt tosi hyvin ja olen teettänyt noutojakin sisällä, hyvin menee. Kaukkarit sujuu jo aikas hyvin noin noin 5 metrin etäisyydellä, huonompia vaihtoja tulee vain hyvin vähän ja liikahdus pääasiassa seisomisesta maahan tai istumaan menossa, siitä seisoma-asennosta johtuen. Mutta toisaalta olen nyt jättänyt vähemmälle sen seisomisen hinkkaamisen ja jättänyt vaan palkitsematta siitä seuraavat huonot toistot ja toivon, että Jeriko siitä itse tajuaa pitää huolen omista asennoistaan ja tekniikasta. Hyvältä kyllä näyttääkin sen suhteen. :)

Tänään pääsin vihdoin pihaan ottamaan ruutua, tunnaria ja metallikapulan pitoa, ei ole pystynyt tässä aiemmin kun joka päivä on satanut eikä tällä kantakengällä sateeseen kyllä mennä.. Mutta siis tänään meni ihan kivasti nuo em. jutut. Tunnarissa toi kerran mulle väärän ja käytti suutaan parin muun ympärillä, tulkitsisin että johtui siitä ettei erottanut ollenkaan kapuloita lehtien seasta ja kun oikean löytäminen kesti toi minkä tahansa. Hyviäkin toistoja tuli nurtsilla ja sitten kun siirsin kapulat soratielle niin ei enää koskenutkaan vääriin, hienoa! :)
Ruutu meni ihan kivasti, haki ruutua hyvin 10 metrin päästä ilman alustaa, mutta sitten tuli joku häiriöhetki, kun ei meinannut taas mennä ollenkaan. Pienen tauon jälkeen taas hyvin ruudun keskelle. Nyt aloin myös hieman pidentämään aikaa ennen kuin naksautan, että osaa myös rauhoittua ruudun sisälle. Kerran pyysin maahan ja tokihan se onnistui, en aio maahanmenoja kyllä ottaa juuri ollenkaan, menee muuten ennakoinniksi. Ruutua (ja merkkiä) ajatellen pitäisi kyllä hommata erilaisia merkkitötsiä ja nauhaa ruudun ympärille, että oppisi hakemaan erilaisia merkkejä ja aina silti sen keskustan..
Metallikapulan kanssa otin vain pitoa ja hyännäköistä nyt oli. Tämän kanssa en nyt kiirehdi, pikku hiljaa. :)

Kyllä alkaa kieltämättä pitkästyttämään tämä hiljaiselo, ei ole yhtään mun juttuni. Pelkkä tokoilukaan ei ole yhtään mun juttuni (eikä Jerikokaan siitä hurjemmin syty vaikka onkin treenitaukoa), olisi kiva päästä tekemään jotain kivaa (lue: paimentamaan tai agilityradalle)..

perjantai 7. lokakuuta 2011

Apua monelta taholta

Viikko on kulunut rauhallisesti, jalkaa pystyy pikku hiljaa alkaa käyttämäänkin. Jeriko on kyllä mainio, ei ole tästä yhtäkkisesti muutoksesta himotreenauksesta lähes täydelliseen treenaamattomuuteen pahemmin hermostunut. Ainut mistä huomaa, että energiaa ei olla normaaliin tapaan poltettu on se, kun tulee vieraita ovesta sisään, intoa vieraiden tervehtimiseen riittää hieman normaalia enemmän. Edelleen kuitenkin fiksun pojan saa helposti käskyllä rauhoittumaan eikä mitään varsinaista hysteriaa ilmene. :D

Keskiviikkona käytiin Hyvinkäällä Laioksella. Mitään pahempia juttuja Jerikosta ei löytynyt, jotain "viskeraalista/syvien lihasten jäykkyyttä", mitä lie se sitten tarkoittaakin.. Olen ihan tyytyväinen siihen, että tuo on ainut "vika" mitä löytyy, voi kuulemma johtua ruokavaliosta, joten maksaa kai vaivan jättää puurosta kaura pois kuten suositeltiin.. Mutta Jeriko on kyllä hassu valittaja, ei yritä estellä tai mitään ja antaa ihan rauhassa hoitaa, mutta kun löytyy joku vähänkään jäykkä kohta niin pitää alkaa inistä. Tosi-Mies. :D

Tänään Jeriko oli oikein kunnon 10 km suomaastolenkillä Katrin ja Patun kanssa. Nyt oli kuulemma Jeriko itsekin pitänyt oikein tarkasti silmällä ihmisiä ettei vaan kadota, selvästikin ottanut opikseen tiistaisesta! ;) Jeriko oli kuulemma juossut käytännössä koko matkan siksakkia suolla, siinä missä kaveri labradorinnoutaja Patu oli tyytynyt hölköttelemään pitkospuita pitkin. Energiaa on siis varmasti poltettu ja ruokakin maistui kotona harvinaisen hyvin! :D Suurkiitos Katrille, että viitsit ottaa Jerikon mukaan, kyllä nyt kelpaa. :)
Myös pikkusiskoni Anette ja Annele ovat käyneet ulkoiluttamassa Jerikoa ja ovat tulossa huomennakin aamulla tänne, heille myös iso kiitos! <3

Aivan täydellistä treenitaukoa ei olla pidetty, tietenkään. ;) Sisällä ollaan treenailtu metallikapulan pitoa/noutoa ja se sujuukin jo tosi hyvin, ote on tosi hyvä. Tänään otettiin pikaisesti pihassa ja ihan ok meni, vaikka Lulu juoksi koko ajan häiritsemässä ja pinkoi kapulan perään kun heitin eikä Jeriko sitten tohtinut hakea sitä ennen kuin Lulu väistyi. :D Pitäisköhän opettaa tolle kisalle nouto, kun taipumusta näyttäisi olevan.. ;) Vähän siis kuitenkin oli turhaa häiriötä enkä sitten ottanut kuin pari heittoa, kun en kuitenkaan pystynyt itse liikkumaan normaalisti ja innostamaan Jerikoa, turha tehdä sitten hitaita noutoja kissan häiritessä.
Tunnaria ollaan otettu terassilla ja on mennyt tosi hyvin, tänään teetin Jerikolla kolme toistoa eri "kuvioilla" ja kaikki toistot menivät aivan nappiin, ei koskenut vääriin ollenkaan ja otti oman varmasti heti kun pääsi kohdalle.
Myös kaukkareita ollaan otettu. Maasta seisomaan nousussa käy vielä välillä niin, että nousee liian etupainoiseksi ja siitä seuraava istuminen tai maahanmeno on hieman huonompi. Kokonaisuudessaan kuuden vaihdon aikana Jeriko kuitenkin liikkuu ehkä korkeintaan 5 cm.. Kuitenkin haluaisin kaukkareista aivan täydelliset eli edelleen hinkkaan maasta seisomaannousua jotta siinä päätyisi hyvään asentoon. Toivon mukaan siinä näkyisi pian edistymistä, muuten pitää ehkä lopulta tyytyä tuohon pienen pieneen liikkumisriskiin..

Nyt ovat myös vanhat temput oven sulkeminen ja valojen sammuttaminen tulleet käyttöön. Eilen illalla, kun olin jo nukkumassa ja Matti vielä valvoi, Jeriko tuli makkariin ja työnsi tietty oven aivan auki. Keittiöstä paistoi valo sitten ikävästi silmään, mutta ei haittaa, pyysin vaan Jerikon sulkemaan oven eikä tarvinnut itse nousta. Kätevää! ;)
Nyt ollaan myös treenailtu oven sulkemista ja valojen sammuttamista peräkkäin, mikä on hieman tuottanut hämmennystä Jerikolle ja aluksi sekoitti käskyjä toisiinsa, mutta alkaahan se sujua, reipas pikku apulainen. <3
Ps. älkää kertoko viranomaisille, että täällä käytetään eläintyövoimaa ;)

 

tiistai 4. lokakuuta 2011

Leikkaus, sen jälkeistä elämää ja Jerikon katoamistemppu

Eilen olin sitten leikkauspöydällä. Jalka leikattiin spinaalipuudutuksessa, oli kyllä hassu kokemus, ei kai tällaisesta voi ihan sanoa, että suosittelen, mutta hassua se oli! :D Vasen jalka oli ihan niin kuin irrallinen, kylmä, kipu ja asentotunto täysin tiessään, ei mitään käsitystä missä mun jalka oli ja välillä vaan näki, että hoitajat valmistellessa siirteli ja nosteli jalkaa eikä mitään tunnu. :D Puudutus tuli siis napaan asti, lantiokin ihan turta, hassulta tuntui sekin kun mua sitten heiteltiin kuin räsynukkea ensin puudutuksen jälkeen kyljeltä selälleen ja sitten leikkauksen jälkeen pöydältä sänkyyn. Kolmas hassu juttu oli se, miltä jalka tuntuu, kun siitä on ihan täysin kaikki lihastonus poissa, reisi oli niin kuin lämmintää taikinaa ja roikkui vaan velttona. :D
Leikkaus meni ihan hyvin, toivon mukaan vaiva nyt helpottaa.

Heräämössä alkoi sitten mun kärsimättömyys nostaa päätään. Olisin varmaan tehnyt ennätyksen kuinka nopeasti siirtyy heräämöstä vuodeosastolle, mutta jouduin odotteleen kyytiä aika pitkään sen jälkeen kun sain jalkaan liikettä. Vuodeosastolla jouduin odottamaan kotiin pääsyä kuuteen asti, vaikka salista pääsin kahdentoista aikaan.
Sitten minua vielä järkytettiin uutisilla, että 5 viikon levon sijaan (niin kuin alun perin oli puhetta) mulle määrättiinkin kahden kuukauden (!!!!!) liikuntakielto! Voi kiesus.... Kaksi viikkoa on tota kantakengän pitoa ja keppien kanssa menoa ja sen jälkeen voi käyttää normaalia kenkää ja alkaa kevyesti rasittamaan, mutta tosiaan edelleen liikunta kielletty, varmaan agility kuuluu tähän kiellettyyn kategoriaan.... =/ Surullista ja pirun pitkästyttävää, mutta kai se on pakko yrittää jaksaa olla rauhassa, että jalka nyt varmasti tulee kuntoon.. Kuukauden päästä on seurantakäynti jolloin varmaan voi kysellä voiko jotain jo tehdäkin.. Onneksi on kuitenkin toko, jota ei mitenkään päin voi laskea liikunnaksi! Voittaja-luokka, here we come! Jos meillä nimittäin ei Jerikon kanssa ole muutakaan tekemistä, niin treenataan sitten varmaan tokoa aika ahkeraan. ;)

Jeriko oli kyllä hassu, kun tultiin Matin kanssa kotiin. Huomasi tietenkin, että mulla on paketti jalassa ja kävelen oudosti keppien kanssa ja Jeriko käskettiin käytävästä kauemmaksi odottamaan ettei ole tiellä ja kuuliaisestihan Jeriko väistyi. Sitten siinä oli käytävän päässä mun kepit tai laukku tai joku ja Lalli tuli sitä haistelemaan. Jeriko antoi sille niin pahaa silmää että! Ja kun Lalli ei siitä huolimatta väistynyt, niin Jeriko kävi kevyesti näykkäämässä Lallin takajalkaa niin kuin Lalli olisi niskuroiva lammas joka täytyy siirtää! Siis tyhmä temppu Jerikolta ja sai torut siitä, mutta jälkikäteen vähän naurattaa.. ;)

Matti oli myös hakenut meille hese-ateriat ja kun niitä syötiin Jeriko kävi itse ensin nuuskaisemassa dippiä, mutta lähti sivummalle makoilemaan, kun käskin pois. Jeriko ei siis ole mikään ahne, kunhan käväisi siinä. Sitten kun olin jo syönyt Lalli tuli haistamaan ja maistamaan dipin loppuja, ja Jeriko oli siinä taas poliisina paikalla ja katsoi pahasti. Eikä se voinut kuvitella omaa resurssiaan puolustavansa, olen siitä ihan varma, että se puolusti mun dippiä, ettei Lalli saa sitä mennä sitten maistelemaan! Jeriko tuntuu ajattelevan, että kun mä olen nyt "loukkaantunut", niin sen tehtävä on pitää mun puolia. :D No, mutta tuollainen ihme kyttäily kyllä loppui, kun Jeriko huomasi että jalasta huolimatta, mulla on edelleen tallella kyky komentaa sitä. ;)

Jeriko pääsi tänään lenkille kaverini ja hänen koiransa kanssa metsään, mutta mitä teki Jeriko? Katosi! Kaveri sitten soitti mulle, että pojat oli juosseet keskenään ja hänen koiransa oli tullut takaisin, mutta Jeriko oli hävinnyt eikä tullut kun huusi. Me lähdettiin sitten Matin kanssa ajamaan sinne päin. Viimeinen havainto Jerikosta oli aika kaukana paikasta mihin kaverini oli autonsa jättänyt ja oltiin ajamassa lenkin loppupäätä kohti, mutta pysähdyttiin auton luoksekin varmuuden vuoksi. Ja siellähän se Jeriko oli, makasi auton takakontin edessä eikä noussut ennen kuin kutsuttiin vaikka ajettiin siihen viereen, kutsusta kyllä hyppäsi innoissaan pystyyn! :D Aika nolosti tehty kyllä, en tiedä mikä ihme oli saanut Jerikon sillä lailla lähtemään, kun ei ole ikinä tuollaista tehnyt vaikka on käynyt muiden mukana lenkeillä ja katoamiseen asti oli kuunnellut kaveriani ihan hyvin, mutta olihan se ihan fiksu ratkaisu sitten jäädä autolle odottelemaan eikä lähtenyt sentään autotielle tai muualle haahuilemaan. Oli kyllä helpottuneen oloinen koira kun tultiin, varmaan oli ehtinyt odotella jo ainakin vartin siinä kun kateissakin oli puolisen tuntia.. Loppu hyvin kaikki hyvin. :)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Viimeinen jälki uunista ulos

Syksyn viimeinen jälki, ainakin luulisin niin, eiköhän marraskuun puolella jo lunta ole.. Sorilan taakse menin taas tekemään, kun siellä on niin mukava maasto, Mattikin lähti mukaan. Tein kuitenkin itse jäljen, koska edelleen keppi-ilmaisu ja tunnari mietityttää, enkä halua ottaa riskejä. Jälkikokeisiin ollaan menossa kuitenkin myöhemmin kuin tokossa voittajaan, joten tärkeämpi mun mielestä vaalia sitä tunnaria.
Jäljestä tuli kyllä liian pitkä, itse arvioisin että ehkä sen 500 metriä, ajamisen jälkeen Matti arvioi, että ehkä 400.. Jotain siltä väliltä sitten varmaan. :D Viisi keppiä jäljellä ja jotenkin onnistuin tekemään aika vaikean jäljen, paljon kallioille kapuamista ja mutkittelua. Kunnollisia kulmia periaatteessa kaksi, yksi vähän loivempi käännös ja olihan se aika mutkittelevaa koko matkan, kun onnistuin löytämään niin hyvin reitin jossa oli paljon kierrettäviä esteitä.. :D

Jäljen vanhetessa tehtiin taas esineruutu  Kovasti joutuu kyllä tekemään töitä ennen aloittamista, että saa Jerikon pois "jälki-moodista", oli taas nenä maassa menossa, mutta kun heittelin yhtä esinettä aikani, niin alkoihan se kiinnostua. Matti vei esineet ruutuun, ensin vanha kunnon nahkahanska, Matti vei sen noin 30 metriin. Sen jälkeen kissojen vanha lituskainen pieni lelu hieman sivummalle noin 20 metriin. Hienosti Jeriko lähti molempia etsimään, suoraan ja vauhdilla ja heti kohdalla himmasi ja alkoi tarkentamaan, molemmat löytyi sitten aika nopeasti. Hyvä Jeriko! :)

Jälki vanheni noin 45 minuuttia. Janalle lähetys muutaman metrin päästä ja jälki nousi hyvin, lähti heti oikeaan suuntaan. Alku ihan ok, mutta parin kymmenen metrin jälkeen alkoi vähän haahuilemaan ja meni ensimmäisestä kepistä ohitse. Jeriko löysi kyllä jo takaisin jäljelle, mutta päätin kuitenkin kutsua Jerikon takaisin jäljelle ennen keppiä, että huomaa sen jääneen. Tämän jälkeen jäljestys olikin taas erinomaista, rauhallista ja tarkkaa, joitain makkaranpalojakin nosteli, itse asiassa varmaan enemmän kuin viimeksi ja tahtikin oli jo melkeinpä liian rauhallista! :D Makkaraa siis vielä hillitymmin vaikka nytkin sitä oli vain janalla, kulmissa ja ennen keppejä. Kolme seuraavaa keppiä nousi hyvin, kulmat Jeriko meni hyvin, varsinkin ensimmäisen aivan täydellisesti. Toisen hieman oikaisi, mutta tosi pienesti. Kallioille kipuamiset meni hyvin. Aivan loppujäljestä nousi pää selkeästi ja jäljestys loppui ja haahuilu alkoi. Pyssäsin liinasta ja kannustin etsimään jäljen, ja sieltähän se löytyi ja viimeinen keppi oli noin 10 metriä sen jälkeen. Isot kehut tästä. Toivon mukaan Jeriko tästä tajuaisi, että vaikka tuntuisi pitkältä (olihan se jälki liian pitkä, en sitä väitä!) niin loppu voi olla "aivan kulman takana".. ;)

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, ei mennyt aivan täydellisesti, mutta ei aivan perseelleenkään. Jouduin puuttumaan toisin kuin edellisellä kerralla, mutta tosiaan ihan hyvä jälki sinänsä, ehkä opittiin jotain. Matti ehkä suostuu tekemään jonkin verran lyhyitä jälkiä lähinnä janaharjoituksena Jerikolle vielä tän kuun aikana, samoin toivon mukaan esineitä pistää hakemaan niin Jeriko saa näissä vielä hieman treeniä. Ihan hyvältä kuitenkin näyttää ja tästä on hyvä jatkaa taas keväällä. :)

lauantai 1. lokakuuta 2011

Delfiinikoulutuksessa

Aiemmin viikolla tuli Koirakoutsilta sähköpostia, että Kai Mattssonin (Särkänniemen delfinaarion pääkouluttaja) koulutuksessa Eläinten koulutus -teoriaa ja käytäntöä on vielä paikkoja vapaana. En ollut alkuperäistä ilmoitusta edes huomannut, oli mennyt multa ohi, mutta onneksi vielä mahduttiin mukaan, koska olen aina ollut ihan hullun kiinnostunut kouluttamisesta ylipäätään ja delfiinien koulutuksesta erityisesti, koska se on operanttia/positiivista kouluttamista puhtaimmillaan. Tiesin siis heti, että haluan kuulla tämän kouluttajan näkemyksiä ylipäätään kouluttamisesta. :)

Tänään sitten oli tämä koulutus, ensimmäisenä paikalle tullessa pisti silmään, että Tommy Wirén ja Jaana Rajamäki olivat myös paikalla ja odotukset nousi entisestään.
Luento oli todella hyvä, koin taas pieniä ahaa-elämyksiä, tärkein ja suurin liittyen extinction burst -nimiseen käsitteeseen, suomenkielisenä terminä taidettiin käyttää turhautumispurkausta tms.. Asia on siis minulle ennestään aivan tuttu, käytän sitä jatkuvasti kun Jerikoa kouluttaessa sheippaan tai vahvistan epäsäännöllisesti asioista, parempaa/pidempikestoista suoritusta hakiessa koira ei saakaan enää palkkaa siitä mistä aiemmin, joka aiheuttaa turhautumista koirassa ja hetkellisen purkauksen, kun koira yrittää vieläkin enemmän! Jos tässä kohtaa koira saa palkan, tämä voimakkaampi käytös vahvistuu. Jos taas haluaa sammuttaa jonkin ei-toivotun käytöksen, sama sääntö pätee, käytöstä ei huomioida ja ensin tulee purkaus entistä voimakkaampaa toimintaa,  ja jos siitä ei edelleenkään seuraa mitään, koira huomaa, ettei siitä ole mitään hyötyä vaikka mitä tekisi ja käytös sammuu.

Morgan Spectorin kirjassa "Clicker training for obedience" oli tästä pari hyvää esimerkkiä: Lapsi haluaa kaupassa karkkia. Vanhempi kieltää. Lapsi alkaa kitistä, vanhempi ehkä vielä kieltää, lapsi nostaa vielä suuremman metelin, jolloin vanhempi nolostuneena myöntyy, että saisi lapsen hiljaiseksi. Mitä tästä seuraa? Seuraavalla kerralla lapsi nostaa nopeammin suuren metelin ja jos saa tahtonsa läpi... no, ymmärrätte varmasti... Toinen esimerkki: Kirjoitat jotain ja käyttämäsi kuulakärkikynä alkaa kulua loppuun. Ravistat kynää ja jos kynä alkaa sitten taas toimia, käytät kynää jatkossakin. Jos se uudestaan hyytyy, ravistat taas ja jos kynä toimii, käytät sitä edelleen. Jos taas muste ehtyy lopullisesti eikä ravistelukaan auta, heität kynän menemään. Käytös (eli kynän käyttäminen) sammuu.

Tämä teoria oli siis minulla ihan hyvin tiedossa ennestäänkin, mutta mitäs sitten noiden tunnarikapuloiden kanssa? Paniikki iskee jos Jeriko koskee vääriin liikaa ja alkaa äkkiä miettimään jotain muuta keinoa asian opettamiseksi, kun "tämä ei selvästi toimi vaan menee aivan metsään".. Vaikka todellisuudessa maltilla väärien kapuloiden koskeminen sammuisi, ja tällä tavalla sammutettu käytös pysyy poissa paljon tehokkaammin kuin jos siitä kiellettäisiin tai estettäisiin, koira on itse todennut ettei siitä ole mitään hyötyä. Tämä on sitä erottelua, mitä kanakurssillakin opetetaan ja mitä mietin alunperinkin tunnarin kanssa, mutta paniikki helposti iskee kun koira tekeekin ei-toivottua asiaa. Malttia! :D
Note to self: muista sammuttaminen ja extinchion burst!!!

Myös epäsäännöllisyyttä ja yllätyksellisyyttä pitäisi muistaa käyttää vieläkin paremmin hyödykseen, ei saisi jumittua samoihin kaavoihin. Aina ei tarvitse palkata, tai palkka voi vaihdella, mikä on motivoivampaa kuin se, että aina se sama nakki tulee suuhun.

Me oltiin Jerikon kanssa myös yhtenä demokoirakkona. Etukäteen mulla ei ollut mielessä mitään tiettyä asiaa mitä haluttaisiin harjoitella, mutta hallin seinustalla oli puomi ja siitä tuli mieleen, että pitäisi tosiaan alkaa varmaan opettamaan Jerikolla myös ylösmenokontaktin koskeminen puomilla ja keinulle, koska nyt on tosi hilkulla välillä, että osuuko siihen. Tätä mietin jo maanantaina Ylökk:n treeneissä ja olen miettinyt pidempäänkin, että tuleeko tää jossain vaiheessa eteen. Olin jo siis ajatellut, että kosketusalustalla sitä opetetaan ja niinhän me tehtiin. Pientä säätöä oli siitä, että mikä on palkan suunta, mistä kohtaa tarkalleen palkkaan ja meneekö koko esteen, mutta palkkailin sitten pelkästä ylösmenokontaktin koskemisesta ja sujui kyllä hyvin, muutama kosketus alustaan ja sitten alusta pois ja Jeriko helposti kosketteli sitten ylösmenoa. Tämä sitten yhdistetään joko kiipee-käskyyn, tai jos tuntuu siltä, että tarvitsee erillisen niin ainakin puomilla mulla on edelleen "puomi" käytettävissä.. Kiipee, kyllä varmaan riittää, tai sitten väliaikaisesti käyttää jotain muuta käskyä ja ketjuttamalla se yhdistyy kiipee/keinu-käskyyn.

Pari muiden koirakkojen harjoitusta oli sellaisia, että pitäisi itsekin tehdä. Ensinnäkin voisi opettaa kohteeksi myös kämmenen koskemisen kirsullaan, siitä olisi hyötyä monissa kiihdyttävissä tilanteissa kun Jeriko ei esim. malttaisi kävelläkään hihnassa hienosti niin siihen voisi hyvin rauhoittaa. Tiedän, että toimii, koska olen tehnyt samaa kosketuskepillä, mutta käsi on aina sopivasti mukana. ;)
Eräs osallistuja halusi opettaa bernilleen jalkojen pyyhkimisen ja hänellä oli siihen tarkoitukseen pyyhe mukana. Tää berni oli kyllä superälykäs, sillä ei oltu käytetty kosketusalustaa, mutta oppi muutamalla toistolla viemään tassut pyyhkeen päälle, alkoi suorastaan syöksymään sinne, ja sitten kun siitä ei palkattukaan tuli se extinchion burst ja jalkojen ruopaisu! Yllättävän helppo siis opettaa ja hauska juttu, tätä tehdään varmaan sitten sisäharjoituksena mun jalkasaikun aikana.. :)

Huh kun on pitkä teksti painavaa asiaa, onnittelut jos olet jaksanut lukea tänne asti, ei kai tässä enää muuta sanottavaa.. Jeriko ei oppinut hyppimään voltteja vedessä, mutta minä koin suorastaan valaistuksen ja olen erittäin iloinen, että olin tuolla, hintansa väärti! :)