sunnuntai 18. syyskuuta 2016

FI AVA Jeriko

Otsikkokin sen jo kertoo, mutta mennään silti kronologisessa järjestyksessä. ;) Lauantaina startattiin Jerikon kanssa ekaa kertaa agilityn SM-kisojen jälkeen. Yhdet alueellisen valkun treenit on tainnut mahtua toukokuun jälkeen tähän väliin. Radat meni ihan jees, mutta se viimeinen silaus vähän niin kuin puuttui. Tommi Raita-Aho oli tuomarikokelaana tehnyt radat, Henri Luomala ylituomarina.

Ekalta radalta tuloksena 5. Rata meni ihan hienosti siihen asti, kun päätin sitten tehdä keinulla persjätön. En edes oikein musta missä vaiheessa sen päätin, en tainnut rataantutustumisessa sitä niin harjoitella. Eikä Jeriko sitten pysynyt keinun kontaktilla vaan lähti mun liikkeen mukaan ja mä persjättäessä kadotin koiran. Sain vielä Jerikon siitä hypystä yli ja se jopa kääntyi takaaleikkauksella ihan jees, mutta sitten oli rytmi kateissa ja rima tippui ennen puomia. Tuon pikku kaarroksen kanssa etenemä 4,11 m/s ja aika -4,49.



Toinen eilisen rata meni ehkä silleen sujuvammin, mutta 10 sieltä silti tuli. Ennen keinua tippui rima. En voi kyllä sanoa olleeni Jerikon tiellä, mutta ehkä sille tuli kiire ja nyt sitten rima vaan tippui. Keinulla Jeriko ei malttanut mennä kontaktialueelle asti vaan ennakoi mun liikettä ja karkasi keinulta ennen aikojaan ja tästä toinen virhe. Muuten meni ihan kivasti, etenemä 4,22 m/s, aika -5,88.



(c) Milja Haapamäki


Tänään olin sitten ilmoittanut molemmat pojat kisaan. Nyt meni niin hienosti molemmilla, että on todella harmi, ettei videota yhdeltäkään radalta otettu. Tuomarina tänään Jari Suomalainen.

Jeriko starttasi radoille ekana, mikä on tietty aika jännä paikka, mutta toisaalta on siinä hyvätkin puolensa, kun ei nimenomaan ehdi katsomaan muiden ratoja. Tekee vaan sitä omaa juttuaan. :) Ja niin me tehtiinkin. Rata oli ehkä just sopivan kinkkinen ja kiemurainen, että siinä sai todella yrittää parastaan ja kun Jeriko vielä karkasi puomin kontaktilta (nyt ei oo Jeriko kyllä pysähtymisestä kuullutkaan tänä viikonloppuna), niin olin myöhässä takaakierrolle ennen A:ta, mutta Jeriko onneksi kiltisti otti lähetyksestä ja käsky-sanasta takaakierron. :) En uskaltanut jäädä jännäämään muita tuloksia, tein Ukon suorituksen ja sitten jäähdyttelylenkille, mutta sieltä palatessa oli huikea uutinen: Jeriko oli voittanut radan, sai agilitysertin ja näin ollen siitä tuli FI-AVA!! :)) Etenemä mutkikkaalla radalla 4,43 m/s ja aika -9,52. Huikeaa!! Mun supermies. :)


Ukko sitten luokan loppuvaiheessa samalle radalle. Ukon kanssa löytyi kans tosi hyvä fiilis, mutta keppivirhe tuli vaikeassa avokulmassa renkaalta kepeille. Joku rima myös helähti, mutta tuloksesta päätellen ei tippunut. ;) Mutta tehtiin koko ajan samaa rataa, oltiin hyvässä rytmissä eikä keppivirhekään latistanut Ukon fiilistä, upeaa! :)

Toisena ratana tänään hyppäri. Jerikon kanssa taas lähdettiin ekana. Rataantutustumisessa päätin tehdä kolmannelle esteelle persjätön ja vähän kattelin, että eipä kyllä kukaan muu sellaista mieti ja varmaan pitää mua ihan hulluna, mutta koska tiesin sen toimivan Jerikolle hyvin ja antavan hyvää vauhtia niin sen tein. Se toimikin kyllä tosi hyvin ja koko rata meni todella hienolla flow'lla, kaikki vaan onnistui niin upeasti ja Jeriko teki niin hienosti töitä. Olis tullut upea nolla, mutta enpä ollut tajunnut tokavikana olevan putken syöttävän vähän ohi okserista enkä kutsunut Jerikoa mitenkään ja se ampaisi okserin ohi palkalle. :D Eihän tää mikään eka ollut laatuaan vikan esteen ohituksissa, mutta enpä muistanut pitkän kisatauon jälkeen olla tarkkana tuossa.

Ukollakin tämä rata meni upeasti. Persjättöä en Ukolle tehnyt, koska en halunnut ottaa riskiä, että meille tulee katkos yhteisymmärrykseen vaan halusin nyt pedata kaikki mahdollisuudet onnistua. Ukolle noi persjätöt ei ole niin luontevia kuin Jerikolle. Tein siis samaan kohtaan valssin, mutta muuten ohjasin hyvin samaan tyyliin ja Ukko suorastaan liisi ja kaahasi radalla! WAU! Se oli niin upeaa olla tuossa flow-tunteessa Ukon kanssa! Varmaan ainutkertaista kun aina on ollut jotain töks-kohtia. Tähän iso sydän! Sitten neljänneksi viimeiselle esteelle tuli hylky, kun Ukko oli jo lukinnut esteen suoraan ja vaikka rynnin siihen kädellä ohjaamaan takaakiertoa, niin kainalosta vielä mahtui hypyn hyppämään suoraan. :P Aivan mahtavaa menoa kuitenkin oli ja olen edelleen aivan innoissani tästä Ukon uudesta menosta. Toivon mukaan jatkuu tällaisen! :))

Päivän positiivisina myös muutama todella mieltä lämmittävä kommentti tältä päivältä. Eräs tuli ekan radan rataantutustumisessa kysymään multa, että miten meinaan ohjata alun, kun hän on katsonut mun menoa molempien koirieni kanssa ja ohjaan kuulemma niin kauniisti, että hän haluaisi oppia tekemään samanlaisia ohjausvalintoja. :) Sitten toinen kehui jälkikäteen meidän ratoja ja sanoi jotenkin, että kiinnitti huomiota kuinka mä hymyilin jo radalle tullessa, että ei ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota, että olenko mä yleensäkin niin rento. Ja tänään fiilis molempien kanssa oli kyllä aivan mahtava. Toi fiilis on niin kullan arvoinen. Se tekee harrastamisesta harrastamisen arvoista. Ei ne tittelit, vaikka kivojahan nekin on. ;) Ja sitten vielä kolmantena kommenttina yksi Kisu ry:n tuttu joka oli ollut agilitykisoja katsomassa sanoi, että hän oli ihaillut kauempaa kuinka ennen ratoja keskityin kumpaankin koiraan ja loin niihin yhteyttä.

Jotenkin nää kommentit oli todella tän päivän suola. Kirsikka kakun päällä ja sokeri pohjalla. Vähän niin kuin PK piirinmestisten "positiivisin tottis"-palkinto. Juuri tuollaisen fiiliksen toivoisinkin välittyvän meistä. Tuolta sen kuuluu tuntua ja näyttää. Olen aivan älyttömän tyytyväinen molempiin poikiin. Harrastajan huippuhetkiä tällaiset kommentit ja vielä sitten tuo valioituminen. :)) Voisin vaikka haljeta tyytyväisyydestä. :)

torstai 15. syyskuuta 2016

Vetoa ja muita kuulumisia

Lissu pääsi eilen muuttamaan omaan kotiinsa ja myös sieltä on saatu mukavia kuulumisia. Lissu on (odotusten mukaisesti) ollut heti kuin kotonaan, ottanut valtakunnan omakseen niin sanotusti. Vähän on pitänyt pistää kahta suurin piirtein samanikäistä poikaa ruotuun, mutta sitten on leppynytkin. Toivotaan, että myös siellä menee kaikin puolin hyvin. :) Jossain vaiheessa ehkä ensi viikolla tulee meille sitten seuraavat ensikotiasukkaat.

Käytin Jerikon tuossa 1,5 viikkoa sitten uusinta lonkkakuvilla. Tämä oli ihan omaa mielenkiintoa ja jalostuksellisesta näkökulmasta halusin nähdä, että kaikki on edelleen hyvin. Tai oikeastaan jo osasin aavistaa, että hyvät on edelleen, koska ensimmäisenä mulle tuli mieleen kysyä, että olisiko viime vuotisista selkäkuvista saanut myös lonkkalausunnon lantiokuvasta. Aluksi sanottiin, että voisi saadakin ja tein siitä lausuntopyyntöä, mutta sitten tulikin viesti että ei onnistu, koska jalat ei ole oikeassa asennossa ja polvet ei näy. Soitin sitten Limanille siitä ja yritin vähän kysyä lausuntoa niistä kuitenkin suullisesti, mutta kieltäytyi antamasta mitään puhelinlausuntoa. Liman suositteli (totta kai) kovasti vanhemman koiran kuvauttamista uudelleen sen antaman jalostuksellisen arvon vuoksi. Vähän tuumaisin asiaa, mutta päätin sitten kuvata. Pipsa kysyi, että kuvataanko kyynäretkin ja päätin sitten, että mikä jottei. Jälkikäteen tuli mieleen, että olisi voinut myös polvista pyytää lausunnon, mutta ehkä me nyt pärjätään ilmankin..? :D

Kuvattaessa ja kuvia läpi käydessä Pipsa Lampinen (Eläinlääkäriasema Reviiri, Tampere) meinasi, että lonkat voisi olla A:tkin, joten vähän jäin jännityksellä odottamaan, että mikä on lopputulema. B/B tuli lonkat kuitenkin takaisin ja kyynäretkin oli ihan priimaa 0/0, joten tyytyväisenä voi jatkaa harrastuksia. Onhan Jerikolla kuitenkin jo jonkin verran ikää ja rasitusta on ollut, niin hienoa, että on noin hyvänä pysynyt! :)

Ukon kanssa on tehty ihan lyhyitä pieniä paimennuspätkiä, siis ihan että Ukko on hakenut lampaat vaan jostain ja on lopetettu heti siihen. Ukko on kuunnellut näissä aikas hyvin. :) Tänään jaettiin porukkaa osiin ja molemmat pässit pääsi oman uuhiporukkansa sekaan. Toinen porukka oli kyllä vähän onneton, kun Lalli pässi huusi Linuksen (se toinen pässi) perään ja kaksi emoa huusi karitsoitaan. :D Ehkä ne kuitenkin vielä löytää yhteisen sävelen (toivon mukaan) ja on siellä sitten ne kolme muuta joilla ei ole ollut karitsoita. Ukko ja Jeriko hoiti kyllä tässä hienosti osansa, kun siirreltiin porukoita paikasta toiseen ja porukat olis vähän halunnut hajoilla ja palata toistensa luokse. Hienosti pojat otti koppeja eikä antanut periksi. :) Toivotaan, että ensi talvena karitsoita tulisi enemmän, mutta että karitsoinnit itsessään sujuisi yhtä vaivattomasti kuin viime talvena. :)

Tänään käytiin taas vetotreeneissä juoksemassa ja autas armias, kun Ukko on taas lisännyt pökköä pesään. Siis sinne jonnekin hulluuden kammioon joka sen korvien välissä on. Jotenkin kohtuullisen rauhallisesti mennyt noi autolla odottamiset ja siitä radalle lähdöt näillä muutamalla edeltävällä tämän syksyn treenikerralla, mutta nyt on Ukko taas saanut jutun juonesta kiinni ja kiljui niin täyttä kurkkua, että koko Hervanta raikasi. Ja hitsi kun se veti lujaa! Kärkiporukka lähti aika tiukkaan tahtiin menemään ja annettiin niiden mennä ja juostiin Ukko mua vetäen ja Jeriko Ilonalla. Ukkoa kyllä harmitti niin pirusti päästää muut menemään, kun se olis vaan mennyt. :D Mentiin me silti kovempaa tahtia kuin viime kerralla ja jatkettiin juoksua koko kierros ympäri, joten ihan hyvä treeni!


maanantai 12. syyskuuta 2016

Paimennusta ja jälkitreeniä

Viime päivityksestä unohdin kokonaan paimennustreenikuulumiset. Ei olla kyllä taaskaan kovinkaan aktiivisesti ehditty paimennusta treenaamaan, kun on niin hirmuisesti muuta hommaa kotona, mm. sähkökaapelille kaivettu maahan ura ja siihen liittyvää kaikkea muuta. Todella kivisessä maastossa ei mikään helppo homma ja vaikka kaapeli on jo maahan laitettu ja osin hiekalla peitetty, ei olla vielä saatu koko uraa täytettyä eli hommaa riittää. Ja sitten on se toinen pihasaunaan vievä kaapeliura vielä kokonaan hoitamatta. Huoh.

No mutta viime viikolla kuitenkin tuli treenattua paimennusta vähän niin kuin passiivisesti. Meillä kävi yksi treenaaja ja otettiin tuossa alalaitumella treeniä niin, että osa lampaista oli ensin häkissä ja muut valui sitten sinne laitumen toiseen laitaan. Sitten kun lampaat otettiin häkistä ne meinasi lähteä treenaavalta koiralta lapasesta, kun riittävän hyvää kykyä koota lampaita ei vielä ollut, ja Jeriko sai sitten toimia apukoirana ja tuli myös hyvä vetoa vastaan nostaminen, kun porukka ehti jo noin 20 metrin päähän muusta porukasta ja Jeriko siihen väliin. Ei meinannut tietenkään ihan helpolla vaihtaa suuntaa, vaan olis mielellään yrittänyt Jerikosta ohi, mutta Jeriko hoiti tehtävänsä hienosti. :)

Tehtiin myös suunniteltu treeni molemmille pojille häkkiä ja toista porukkaa apuna käyttäen. Ensin Jerikolle look back -treeniä siten, että ensin annoin ajaa kohti häkkiä, sitten flänkkäytin ekalla kertaa toiseen suuntaan ja toisella toiseen, josta sitten look back -käsky. Tämä on kyllä Jerikolle aika epäselvä tehtävä ja huomaa, ettei olla systemaattisesti harjoiteltu tätä ollenkaan tällaisessa tilanteessa, että toinen porukka on tosi kaukana. Jeriko meinasi turhautua ja sen myötä häntä nousi ja haukahteli, mutta en hyväksynyt sitten sellaista käytöstä vaan otettiin uusiksii kääntyminen, rauhoitin ja sitten vasta annoin kaarikäskyn. Hienosti se kyllä sitten haki porukan, vaikka varsinkin ekalla kerralla ei selvästikään tiennyt missä ne oli vaan teki varmuuden vuoksi tosi ison kaaren. Toisella kertaa tehtävä oli jo vähän helpompi, mutta tällaisia pitäis kyllä todella tehdä enemmän, että asia tulisi oikeasti tutuksi.

Ukon kanssa sitten käytettiin myös häkkiä ja Jerikon tuomaa muuta porukkaa hyväksi ja tehtiin häkkiä vasten ikään kuin jakoa. Hienosti Ukko kyllä tuli siihen väliin ja onhan sillä tehty jakoa ihan niinkin, että kaikki lampaat on vapaana, mutta nyt oli hyvä tilaisuus muistutella osan porukan ollessa häkissä. Ei kyllä nyt ainakaan yhtään jumittanut silmään. :)

Muutenkin Ukko on ollut nyt pikku siirtoja yms. tehdessä jotenkin vähän kuuliaisempi. Maahanmenot on toiminut paremmin ja flänkeille Ukko on irronnut paremmin. Olen nyt itse asiassa uskaltautunut sitten ihan ilmoittamaan Ukon 2-luokan kisoihin vielä tälle syksylle! :)


Lauantaina lähdettiin Helsinkiin mun hyvän lapsuudenystävän häihin. Ukon ja Jerikon piti molempien alun perin mennä Ilonalle hoitoon, mutta siellä alkoikin juoksut (joista Jeriko alkoi kyllä jo muutama päivä etukäteen ilmoittelemaan niin ehdin alkaa hyvissä ajoin toista hoitopaikkaa kysymään), joten Jeriko menikin sitten Hyvinkäälle Atelle ja Maijulle hoitoon. Iso kiitos hoitopaikoille! :)

Jeriko ja Ruuska



Sunnuntaina Helsingistä ajellessa napattiin Jeriko Hyvinkäältä kyytiin ja käytiin Tervakoskella erkkaria katsomassa. Siellä mm. Jerikon tyttö Savu oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä, juuri 5kk täyttäneenä. Haastava kyllä tuomarillekin tuo 5-7 kk pentuluokka, kun pennut oli niin eri kehitysvaiheissa. Savu oli selvästi pienimmästä ja kevyimmästä päästä, mutta toisaalta malttoi tosi hienosti esiintyä, seisoi hienosti ja liikkui hyvin. :) Hyvän arvostelunkin sai vaikkei isossa pentuluokassa sijoittunutkaan, ja onhan se nyt ihan sika nätti! :)

Eilen piti kotiin tultua tehdä vielä jäljet molemmille pojille, mutta urheiluhenki loppui multa Jerikon jälkeä talloessa, kun hirvikärpäset hyökkäs joukolla kimppuun. Niitä oli ihan joka paikassa, eikä lopulta edes jäljen tallomiseen voinut kunnolla keskittyä, kun väisteli vaan maaston esteitä ja yritti nopeasti pois metsästä. :D En sitten lähtenyt Ukolle enää tallomaan (sori vaan). Jerikon kanssa jälkeä ajaessa muistin sitten ottaa verkkolippiksen mukaan niin oli huomattavasti siedettävämpää mennä. Jerikolla oli alkuun jäljellä vähän vauhtia ja sellaista epätarkkuutta siinä itse jäljestyksessä, mutta toisaalta kepit nousi alustakin suoraan kulmien jälkeen tosi hienosti. Loppua kohden Jeriko myös rauhoittui jäljestämään enemmän omaan tyyliinsä tasaisesti jäljen päällä eikä Jerikon ilme kyllä yhtään hyytynyt hirvareista (jotka ei itse asiassa sen turkkiin näyttänyt menevän ollenkaan). Ukossahan on välillä metsässä paljonkin hirvikärpäsiä, mutta en tiedä miksi ne ei nyt Jerikon kimppuun yhtään käyneet..? Mutta siis onnistunut jälkitreeni joka tapauksessa. :) Illalla harkitsin vetotreeneihin lähtemistä, mutta annoin itselleni sitten kuitenkin ajan istua vaan sohvalla. ;)


Meidän ruokakokeilu on edennyt nyt niin, että yksi iso pussi Acanaa on syöty. En osaa vielä sanoa näkyykö esim. Jerikon turkissa mitään erikoista, mutta toisaalta se myös selvästi vaihtaa nyt karvaa ja olen sitä sen vuoksi harjaillut useammin, joten turkki on senkin vuoksi siistimmän näköinen. Ukolla on ihan vähän tullut piereskelyä nappulaan siirtymisen jälkeen (pentunahan se oli ihan mahdotonta, kun oli JahtiVahdilla), mutta ei nyt ihan kamalasti. Molemmilla ulosteen määrä on ihan järkevä, mutta Jeriko on kyllä aivan omaa luokkaansa tuon mahan toiminnan kannalta. Se on jonkin sortin supersulattaja ja hyödyntää ruuasta kuin ruuasta ihan kaiken mahdollisen, ja nytkin sillä tulee melko pieniä määriä normaalia ulostetta (Ukolla siis ehkä vähän enemmän ulosteen määrä kuitenkin noussut). Eikä Jerikolla sen puoleen ole muitakaan erikoisuuksia, ilmavaivoja tmv, ilmennyt. Nyt vaihtui nappulaksi ProBooster, joka saatiin PK-piirinmestiksistä. Ihan ok ruokavaihtoehto sekin, joten kokeillaan nyt kun ilmaiseksi iso säkki saatiin. Taas vaihdon jälkeen näyttää siltä, että Jerikon ulosteessa ei ole muuttunut mikään, Ukolla ehkä aavistuksen pehmeämpää. No, se niistä kakkajutuista. :D

Viimeisenä meidän ensikotikissojen kuulumiset. Mauritz on jo muuttanut viime viikon torstaina omaan uuteen kotiin. En olis ehkä ihan heti uskonut, että 12-vuotias papparainen saa niin nopeasti niin hyvältä vaikuttavan kodin, mutta niin se vaan kävi. Eräs nuori pariskunta kävi siis edellisenä lauantaina sitä katsomassa, oli ihastunut mun kirjoittamaan kuvaukseen ja vaikutti Mauritzille tosi sopivalta kodilta, joten Maukka pääsi sitten jo omaan kotiinsa. Sain sieltä eilen ihania kuulumisia ja videotakin, jossa Maukka leikkii innoissaan kissojen onkilelulla. Se näytti siltä, että on nuorentunut entisestään (meillähän se alkoi loppuajasta leikkimään Pikkelsin kanssa) ja jotenkin puhjennut kukkaan. Tuntuu ihanalta nähdä, että oikea kissa taisi löytää oikeat omistajat. :))

Lissu on myös varattu ja vain käytännön syistä meillä olo vielä pitkittynyt. Eiköhän sekin pääse tällä viikolla muuttamaan ja ehkä meille sitten tulee uusia ensikotilaisia, koska yhdistys suorastaan pursuaa kodittomia kissoja. Toivotaan, että tilanne pian helpottaa..

perjantai 9. syyskuuta 2016

Järki lähti päästä = canicrosskausi aloitettu

Taisin unohtaa kertoa, että jo viime torstaina Ukko pääsi Ilonan kanssa aloittamaan vetotreenejä Haavistolla pyörätreeneissä. Viikonlopun jälkeen maanantaina oli aika väsynyt olo eikä tehty oikein mitään, mutta tiistaina iski hypomania päälle ja lähdettiin Ilonan kanssa lenkille. Siis ihan juoksulenkille. Lämmiteltiin kyllä alkuun, sitten hölkättiin n. 4,6 km ja olin kyllä todella yllättänyt itsestäni, että jaksoi noin pitkän matkan putkeen hölkötellä, kun edellisesti juoksulenkistä on ihan todella pitkä aika! Taputus omalle olalle. :P Sitten taas jäähdyteltiin pitkä matka. Hyvä lenkki. :)


Ja lihakset kiitti seuraavana päivänä. Ja torstaina. Ai saakeli. Canicrossia koiran kanssa harrastaneet tietää sen jumituksen etureisissä ja säärissä, kun joutuu varsinkin alamäissä jarruttamaan koiran menoa ja iskut tulee jaloille lujaa. Auts.

No, ei se hulluus kuitenkaan siihen vielä loppunut. Torstaina lähdettiin vielä uudelleen juoksemaan. Tällä kertaa Suolijärvelle yhteisvetotreeneihin ja Ukko valjastettiin Ilonan eteen Kirin rinnalle ja mä juoksin Jerikon kanssa. Ja kylläpä olin taas ylpeä siitä kuinka pysyin niiden paljon enemmän juoksua harrastaneiden vauhdissa ja Jeriko jaksoi myös sairaan hyvin. Piti liinaa koko ajan kireällä ja pienimmästäkin kannustuksesta ylämäissä kiristi aina tahtia vielä lisää. Mun reipas pieni partiolainen. Sen työmoraali on kyllä niin korkea. Ja aika hyvää keskivauhtia tultiinkin! :)


Tämän lenkin jälkeen hengähdettiin vähän ja käveltiin takaisin ison mäen alle, johon sitten tehtiin vielä mäkispurtti palkoille. Vaihdettiin Jeriko Kirin viereen ja mulle Ukko. Hauska, kun lähdettiin ensin vähän hölköttelemään, niin näki, että Jeriko jo siinä päätti, että nyt nokitetaan Ukkoa ja sitten kun kunnolla lähdettiin spurttaamaan, niin sinne mä ja Ukko jäätiin kuin täit tervaan, kun Jeriko haukkujen ja vinkumisen säestämänä pinkoi Ilonan ja Kirin kanssa mäen päälle. :D

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

PK Piirinmestikset

Tänä viikonloppuna kilpailtiin Pohjois-Hämeen kennelpiirin mestaruuksista PK-lajeissa. Jerikohan on jäljeltä puolustava mestari vuodelta 2014, koska viime vuonna ei piirinmestiksiä järjestetty. Kisat oli nyt kaksipäiväiset; lauantaina oli tottis ja esineruutu ja sunnuntaina jäljet. Koska yksi jälkikoira oli joutunut perumaan osallistumisensa, pääsi kaikki kahdeksan jälkikoiraa ilman karsintaa maastoon. Kerrankin voi kuitenkin sanoa, että oltais päästy nyt joka tapauksessa.

Vaikka ei se tottis kyllä nappisuoritus kuitenkaan ollut. Meille arpoutui taas ekana paikkamakuu. Paikkamakuuseen viedessä Jeriko oli hienosti hereillä, keskittynyt ja rauhallinen, eikä mitään ongelmaa itse paikkamakuussa tai edes nyt sieltä pois tuonnissa, Jeriko pysyi nyt paremmin rinnalla joten paremmin meni kuin PK-SM-kisoissa. Jotain turhaumaa se kuitenkin siellä paikallaolossa kerää tyynestä ulkokuoresta huolimatta, koska nyt oli taas pitkä menosuora vähän levoton ja äännähdyksiä tuli välillä. Täyskäännös sujui ihan hyvin ja sen jälkeen Jeriko skarppasikin ja loppuseuraaminen oli muuten oikein hyvää, mutta äännähdyksiä tuli silloin tällöin. Myös liikkeestä istumaan jäämisen liikkeellelähdössä tuli haukahdus, mutta Jeriko kuunteli kuitenkin istumisen hyvin. Luoksetulos ihan jees, mutta loppuun asti olis saanut tulla vähän suorempaa. Asennot edessä ja perusasentoihin siirtymiset oli kyllä ihan priimaa. :)

Tasamaanoutoon olisi saanut tulla lisää voimaa, mutta luovutus ja perusasento taas erinomaiset. Hyppynouto sitten olikin jännä. Jeriko oli nyt maanantaina pitkästä aikaa kentällä hyppyä ottaessa yhtäkkiä vaan hypännytkin metrisen! Hyppäs siis maanantaina metrisen ihan puhtaasti menosuuntaan ja ponnistuksella paluuhypyn. En muista koska olisi mennyt noin hyvin kentällä! Nyt oli kuitenkin esteet eri paikassa ja vielä on niin epävarmaa, että tällainen muutos oli liikaa Jerikon luottamukselle hypyn turvallisuutta kohtaan. Tosin se kyllä ampaisi niin lujaa mun ohi vinoesteella hypyn sijaan, etten ehtinyt kissaa sanomaan, joten oli sen jo päättänyt jossain kohtaa ennen lähetystä syystä tai toisesta. Paluuta harkitsi hypyn kautta, mutta ei uskaltanut. Vinoeste meni oikein hyvin.

Eteenmenoon olin taas tehnyt sitten sen virheen, että perjantaina tein treeneissä eteenmenon vaikka yleensä en oikeastaan ollenkaan treenaa sitä juurikin ennakoinnin vuoksi. Nyt kuitenkin kun mentiin nurmelta hiekalle enkä ollut siihen suuntaan koskaan sitä ottanut, niin päätin sen perjantaina tehdä. Hinkkasin kyllä ennen lähetystä sitä vasemman jalan seuraamista ja kun Jeriko siihen taipui, niin kyllä seurasikin tiiviisti ja prikulleen jalan kohdalla, mutta jousilla valmiina lähtemään. :D No nyt se tietty vähän edisti valmistelevalla osuudella ja ampaisi täysiä ja suoraan lähetyksestä, mutta suorapalkan odotus oli niin kova, että käskystä kävi istumaan ja kuikuili siitä edelleen kentän reunaa. Toinen käsky tarvittiin sitten maahanmenoon. Note to self: älä treenaa eteenmenoa. ;) Pisteitä 79. Tottiksen arvosteli Tapio Toivola.

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä

(c) Piia Heinilä
(c) Piia Heinilä
Sitten päästiin esineruutuun ja se olikin jännä! Esineruutu oli sorakuopassa, hiekka ja kivipohja siis ja siellä sitten jonkin verran kasvillisuutta painottuen ruudun takaosaan. Vähän mietin, että miten koira hahmottaa alueen rajat, mutta eipä ollut kyllä mitään ongelmaa siinä ja Jeriko vielä tarkisti alueet kiltisti siinä järjestyksessä kuin ohjasinkin. Kolme lähetystä ja kolme esinettä nousi, yksi pieni kännykkä(?)pussi, kova pesusieni tmv ja kuminen luistimen tuppi. Ei nyt mitkään maailman helpoimmat esineet (pussia lukuunottamatta ehkä). Meitä edeltävä jälkikoira nosti myös kaikki esineet, mutta jälkikäteen kuulin, että useammalta oli jäänyt nousematta mitään, moni nosti vaan yhden ja jokunen nosti sitten kaksi esinettä. Aikamoista! Jeriko suoritti ruudun kuitenkin rautaisella rutiinilla. :) Yksi piste lähtöjen haukahduksista ja yksi piste luistinsuojan pudottamisesta eli pisteitä 28. :) Esineruudussa tuomarina Virve Köppä.

(c) Kati Heikkinen

(c) Kati Heikkinen
(c) Kati Heikkinen
(c) Kati Heikkinen
(c) Kati Heikkinen
(c) Kati Heikkinen
(c) Kati Heikkinen
Tälle päivälle lähdettiin sitten toiselta sijalta 8 pisteen erolla ensimmäiseen. Mikä vaan oli siis mahdollista ja tuloslista menikin jälkien ajamisen myötä aivan ylösalaisin. :D Meille arpoutui jälki numero 5, jonka janapaikka oli hieno. Hienon näköisiä oli kyllä muutkin janat joiden ohi ajelin ja metsä näytti oikein hienolta. Janat arvosteli Jani Heinilä. Jeriko lähti ja eteni tosi hienosti suoraan ja hyvällä kevyellä laukkavauhdilla, pysähtyi jäljen kohdalla ja lähti tarkasti nenä maassa oikealle. Olin ihan varma, että nosti oikean suunnan ja hiljaa kehaisinkin. No takajälkihän se oli. :D Note to self: älä kehu janalla jäljen nostossa, koska selvästikään en pysty lukemaan Jerikosta välttämättä kuitenkaan onko suunta oikea. ;) Nythän olisi ilman kehua kuitenkin ollut mahdollista, että Jeriko olisi tarkastanut sen muutaman askeleen ja itse kääntynyt, jolloin ei olisi tullut noita pistemenetyksiä. Janalta 31/40.


Jeriko jäljesti tosi hienosti ja tasaisesti, kuin juna raiteillaan ja mä vaan tulin perässä. Keppejä ei vaan noussut, mutta luotin Jerikoon 100% ja ajattelin, että ehkä tässä on tehty henkinen testi ohjaajalle, että alkaako hätiköimään, kun keppejä ei nouse. Keppejä alkoi sitten lopulta nousemaan ja niitä nousi niin tiheästi, että vielä ennen kuin näin numeron 6 kepissä (joka mulla oli viides) olin varma, että Jeriko nostaa kaikki. Yksi oli sitten jäänyt ja keppien sijoittelun perusteella sen oli pakko olla jäljen alkuosassa. Vielä oli aikaa käydä sitä etsimässä joten etsimään lähdettiin, mutta ei löytynyt. Menin palauttamaan kepit ja kuulin, että eka keppi oli ihan ekalla suoralla, eräässä notkelmassa. Jeriko oli jäljestänyt hienosti alas notkelmaan ja mielestäni myös siellä pohjalla hyvin, mutta eipä tosiaan keppi löytynyt. Piti sitten ihan lähteä vielä katsomaan ja olipa kyllä haastavaa kepin löytyminen nytkin, kun tiesi missä se suurin piirtein olisi. Jälki kulki tämän noin 30m halkaisijaltaan olevan notkelman pohjalta ja sitten kahden polven korkuisen kiven välistä, josta Jeriko jäljesti hienosti. Tämän jälkeen jäljen haju siirtyi jonkun ilmavirran mukana ilmeisesti sen verran sivuun, että Jeriko tuli kepistä jälleen ohi ja sai hajun vasta kepin etupuolelta, kun odotin sitten siinä paikoillani.

En voi nyt moittia koiraa. Hyvä keppimotivaatio sillä näytti olevan, mutta ei me ihmiset aina vaan tiedetä miten hajut pyörii joissain maastonmuodoissa ja nyt tuossa kohtaa ilmavirtaukset selvästikin teki koiralle tepposet. Jäljestä siis 141p ja maastosta kokonaisuudessaan 169p. Kokonaispisteet 248 eli 3-tulos. Mutta niin vaan oli muilla ollut vaikeaa esineruudussa ja toisilla sitten jäljellä, että näillä pisteillä irtosi piirinmestiksistä kolmas sija eikä olisi tarvinnut kuin pisteen lisää hopealle. Todella harmi, kun ykköstulos ja piirinmestaruuden uusiminen jäi siihen yhteen keppiin, mutta minkäs sille sitten mahtaa.

Saatiin bonuspalkintoja "Positiivisin tottis" -palkinto, joka kyllä lämmitti mieltä vaikka sen voisi jonkin sortin lohdutuspalkintonakin tulkita. ;) Tai söpöyspalkintona. Tottis ja tekeminen Jerikon kanssa kuitenkin on oikeasti todella kivaa ja iloista, mä nautin aina sen kanssa tekemisestä ja sanoisin, että myös Jeriko nauttii mun kanssa työskentelystä. Me vaan tykätään toisistamme ja yhdessä tekemisestä ja onhan se kiva, että se näkyy myös ulospäin vaikkei aina ihan putkeen menisikään. Nyt sitten toivotaan, että saatais vielä tälle syksyä jotain jälkikoepaikkaa, jotta voisi yrittää vielä saada edes toisen himoituista 1-tuloksista KVA:ta varten.. ;)