sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Pipo kireellä ja ruuvit löysällä

Vauhdikas viikko on taas ollut. Keskiviikkona käytiin tokoilemassa Tiinan kanssa. Havaittiin ainakin se, että Ukkoa ei kannata perusasennosta tai välttämättä seuraamisestakaan palkata lelulla ollenkaan, koska käy sitten kauheen hitaaksi ja kyttäileväksi. Nakkipalkalla sitä vastoin tulee oikein vauhdikkaasti perusasentoon! :) Muutenkin teen kyllä ihan liian pitkiä harjoituksia pojille, ainakin toi parkkihalli oli vähän liikaa uutena paikkana ja liukkaana alustana, ettei Jerikollekaan tarvis niin montaa asiaa putkeen tehdä. Tehtiin kuitenkin ohjattua noutoa ja merkille lähetyksiä kapuloiden ollessa paikallaan. Hitsi olikin vaikeaa Jerikolle malttaa kääntyä mua kohti, tämä siis ehdottomasti nyt harjoituksen alle! Kaukkareita tehtiin myös ja hiottiin hissi-maahanmenoa, päädyttiin sellaiseen 10 askeleeseen, että teki vielä luotettavasti varpaankaan värähtämättä. Liukas alusta tosiaan varmasti vielä hankaloittaa, mutta tästä on hyvä jatkaa. :) Seuraamista Jerikolle otettiin myös ja palkkailtiin siitä, kun otti itse takaosaa sisään, meinas muuten aavistuksen poikitella melkein koko ajan, ei mitenkään pahasti, mutta kuitenkin tätä hiottiin. Ukko teki sitten ihan vaan perusasentoon tulemisia ja muuta hömppää, en nyt jaksa muistaa, että mitä kaikkea. :D

Torstaina agilitytreenit olikin omatoimitreenit, kun Sari ei päässyt paikalle. Ukolle tehtiin puomia kokonaisena, mutta tällä kertaa oli taas niin kuin täysin olisi unohtanut miten se askel piti kehikkoon sovittaa. Lisäksi kerran Ukko meinasi liukastua kehikkoon ja siitä vähän varovaiseksi tuli. Alastulon pysäytyskontakti oli kuitenkin hyvä. Ukolle tehtiin sitten kehikkoa muutama toisto ihan maassakin.
Jeriko teki tiukkoja käännöksiä ja saipa Jerikokin sitten kokeilla kehikkoa. Jerikolle se olikin ihan helppo juttu, Jeriko on niin tottunut sheippaamiseen ja tarjoamaan, että hoksas heti mistä on kyse. :) Katsotaan otettaisko se oikeasti puomille käyttöön, on nimittäin ne ylösmenot aina sellaisia roiskaisuja...

Perjantaina päivälenkillä kohdattiin sellainen 5 kk ikäinen staffiuros, jonka kanssa Ukko pääsi sitten leikkimään. Ja niin ne leikkikin kuin olisivat tunteneet toisensa aina ja olisivat parhaita kavereita, Ukko antoi staffin kaadella itseään ja kivaa vaan oli! Jeriko sitä vastoin istui mun jalan vieressä ja murraili jos hänen henkilökohtaiseen tilaansa meinattiin tulla. :D Niin erilaisia nämä kaksi, toisella pipo vähän kireellä, niin oman arvonsa tunteva että, ja toisella ruuvit "ihan vähän" löysällä ja sellainen kaikkien kaveri jos toinen vaan kaveri suostuu olemaan ja välillä naamapesun saa joka tapauksessa, halusi tai ei. :D Mutta jos toisella on pipo vähän kireellä ja toisella ruuvit löysällä, niin eikös ne ole aika tasapainoinen parivaljakko? ;) Ja kyllähän Jerikokin Ukon kanssa heittäytyy ihan lapselliseksi, olisikohan osittain ollut sitä, että oli vaan mustis Ukosta... ;)

Perjantaina Wuf-hallilla Ukon kanssa harjoiteltiin persjättöä ja kehikkoa. Tällä kertaa Ukko oli taas sitä mieltä, että kyllähän hän tämän nyt osaa ja niinhän se tekikin ylösmenoa pöydälle aivan luotettavasti aina rytmittäen askeleensa oikein. :D Jeriko teki myös pari persjättöharjoitusta ja oli kyllä aikas fiiliksissä nyt ja niin sähäkkänä, että harvemmin sitä tollaisena näkeekään! Lisäksi Jeriko teki pari hyppyä kankaiselle pk-esteelle, korkeus ehkä 80 cm luokkaa, eikä Jeriko nyt taas ottanut siitä yhtään painetta. Lautaestekin meni 85 senttiin asti, mutta varpaat siinä vähän kolahti. Otetaan nyt sitten jatkossa ainakin kerran viikossa pk-hyppyä ensin pidemmän aikaan tolla 80-85 cm ja aletaan sitten nostamaan, kun tekniikka on hyvä ja riittävästi taas itsevarmuutta. Ikävän suuren vaurion tollanen esteellä kaatuminen voi sitten kuitenkin koiralle tehdä... :(

Lauantaina oli vielä alueellisen valmennuksen treenit. Ukko on kyllä selvästi kehittynyt huimasti ja rataa päästiin tekemään oikein kivasti. Ukko kääntyy kyllä ihan banaanina siivekkeen ympäri jos vaan ohjaan kunnolla, ei yhtään kyllä roiski minne sattuu, saati sitten että karkailis esteille. Ja ihana hiljaisuus tehdessä. ;) Ihanan kuuliainen poika. Puomi tuotti takkujen tallilla päänvaivaa, eihän olla sitä tehty tutussakaan paikassa kokonaisena kuin ihan muutamia kertoja ja ehkä torstain liukastuminen vielä painoi mieltä. Aika liukashan se takkujen puomi onkin. Varovasti Ukko sen sitten lopulta meni, alkuun ei meinannut kyllä ollenkaan tajuta mitä pitäis tehdä.
Mutta olin kyllä kovasti tyytyväinen! :)

Tänään käytiin Pälkäneellä pikkuveljen synttäreitä juhlistamassa ja samalla päästiin kokeilemaan koirien kanssa potkukelkan vetoa. Kelkka oli kyllä sellainen ikäloppu pieni vempula, että ei nyt mikään kicksparkin veroinen menopeli. ;) Siihen kuitenkin viriteltiin koirat kiinni ja menoksi, ihan alkuun lähtö tuotti vähän hämmennystä, mutta kun oikea suunta löytyi niin sitten mentiin Jerikon räksytyksen säestämänä! :D Synttärisankari pääsi tietty ensimmäisenä kelkan kyytiin. :) Potkukelkassa oli kyllä muutama huono puoli: ei ollut hankijalaksia niin uppos liian syvään tiehen ja välillä johonkin kiveenkin raapas silleen, että tietty jarrutti; jalakset oli sellaiset vempulat, että taittui ulospäin ja jarrutti myös menoa; ja kelkka oli tosiaan tosi pieni, melkein niin kuin lasten malli. :D Selvästi otti koirien kunnonkin päälle mennä se tienpätkä edestakaisin, mutta hyvin ne kyllä meni, varsinkin ensikertalaisiksi potkukelkan vetäjiksi! :) Mutta olis se kickspark vaan niin kiva, ai kun olis se parisataa ylimääräistä rahaa. ;)





Sitten äkkäsin siinä pihassa Stigan ja siitähän ajatus syntyikin, että laitetaan koirat sitä vetämään, sitten mentäis varmasti lujaa kun jalakset on paksummat ja kantaa kunnolla tiellä, ja Stigaa voi vielä ohjatakin ja jarrutkin on olemassa omasta takaa! ;) Ajatus jäi sitten vaan siihen, kun käväisin sisällä iskää hakemassa, niin siinä minuutin aikana Ukko häippäs Nebun kanssa pihasta eikä tullut vaikka kuinka huudeltiin. Ukkoa sitten haeskeltiin siinä noin 1,5 tuntia, kunnes se lopulta löytyi ihan muutaman sadan metrin päästä pellolta yhden ladon läheltä. Nebu taas oli ladolla haukkumassa, ilmeisesti olivat yhteistuumin ajaneet supikoiran ladon alle eikä sieltä tietenkään malttanut tulla kun huudeltiin! Siinä vaiheessa kyllä, kun Ukko löytyi, niin olihan se poika ihan iloinen tullessaan löydetyksi. Mutta ai että kun sapetti! Teki mieli tehdä rukkaset koko otuksesta, mutta eihän siinä sitten auta kun on löytynyt ja tullut luokse, ei se enää muista että on ollut yli tunnin tulematta. Voi myös toki olla, ettei huutoja sinne kuullutkaan, kun oli metsääkin välissä ja vastatuuli. Nebu onkin sellainen riistaviettinen koira, ettei yhtään yllätä, mutta mitä Ukko olis tehnyt jos olis saanut supikoiran kiinni? Nuollut sen naaman? Eikä toisaalta tän karkaamisenkaan kai pitäis yllätys olla, onhan se ollut tiedossa/olen niin ymmärtänyt, että pentunakin Ukko oli se joka herkästi lähti omille teilleen seikkailemaan ja tätä ominaisuutta ensimmäisissä pentupäivissäkin kyllä todisti... Ukko ei vissiin ole kuullut, että bordercollieiden pitäisi pysyä pihassa, koska eivät halua jättää laumaansa...

Jeriko tietty otti mun sapetuksesta vähän itseensä ja kun mentiin Ukkoa potkukelkan kanssa etsimään, niin hädissään juoksi itsensä ihan väsyksiin. Katsotaan nyt sitten jaksetaanko illalla hiihtovuorolle vielä lähteä. Ukon ehtymättömät energiavarat todennäköisesti ainakin riittäis.

Niin joo, en tiedä oliko Ukko vaan niin väsynyt, vai onko jotain järkeä tullut päähän, mutta nyt se ei yhtään jännittänyt lapsia, vaikka sen vieressä hypeltiin ihan ja naamalle tultiin heiluttamaan jotain rannekorua, Ukko ei noteerannut lapsia mitenkään, oli vaan ihan lunki. Paitsi että yritti koko ajan astua Nebua... Ei, sillä ei ole juoksuja. :D

tiistai 22. tammikuuta 2013

Pikku-Ukko jo 1-vuotias!

Ukkeli täytti tänään vuoden! Ei kyllä oikein uskois, kun katsoo Ukon menoa. Enkä kyllä usko, että Ukosta koskaan mikään vakava kaveri tuleekaan ja se on kyllä ihan kiva juttu! :) Ukko on sellainen hassutteli, säheltäjä, härveltäjä, temppujen keksijä, välillä vähän riesa, mutta silti niin rakastettava huomiota rakastava sylikoira. :)

Ukko on saanut "lahjoja" vähän ripotellen. Eilen kävi Katriina hieromassa pojat, Ukon ekaa kertaa ihan kunnolla. Ukossa ei mitään jumeja ollut, oikein letkeä kaveri on, mutta lantiota Katriina haluaa seurailla ettei lähde uudestaan vinoutumaan, kun Kaiperlalla oikaistiin. Nyt oli kuitenkin oikein hyvä ja Ukko otti hoidon vastaan kärsivällisesti vaikka Matti tulikin just harmillisesti kesken Ukon hoidon kotiin ja aiheutti pientä kierrosten nousua. Hyvin kuitenkin meni ja Ukko antoi väännellä päätä myöten. :)
Jerikolla oli pientä jumia vasemmalla edessä, mutta ei mitään vakavampaa ja Katriina sai sen hyvin auki ja kehoitti vaan venyttelemään nyt hetken tavallista säännöllisemmin. Muuten Jerikon lihaksisto sai taas kehuja, on kuulemma edelleen muskelit kasvaneet ja kroppa pian kuin vinttikoirilla. Bodari-Jeriko. :D Onhan se kieltämättä tosi hyvässä fyysisessä kunnossa, en sitä kiellä. ;) Jeriko oli ihana, kun niin innostui Katriinan tulosta, hirvee ikävä oli ollut ja kun Katriina pysähtyi määrätylle paikalle, niin Jeriko suoraan heittäytyi kyljelleen Katriinan jalkoihin oikein levee hymy naamalla. Ja ai että, kun Jeriko nautti! :))

Tänään Ukko sai possunkorvan ja toki sai sitten Jerikokin. Huomiseksi on toiset vielä ja Ukon päälahja pitäisi käydä ostamassa jos vaan millään ehtii, nimittäin uusi oikean kokoinen BOT. :))

Tänään käytiin hiihtämässä ja kyllä se Ukkokin hienosti vetää ja hirveää vauhtia silloin kun vetää, varsinkin muiden koirien ohitse meneminen aiheuttaa hirveen hepulin ja haukkumisen ja Ukko on silloin ihan pitelemätön. :D Alkuun mentiin jokunen sata metriä ilman vetoapua kunnes Ukko alkoi hepuloimaan narun kanssa. Siinä sitten pari alaskan malamuuttia meni meistä ohi ja annoin ihan reilusti etumatkaa, mutta kun sitten lopetin Ukon estelyn ja lähdettiin eteen päin, niin Ukko juoksi toiset koirat kiinni hetkessä ja ohi, jotta sitten taas vähän päästä pääsi härveltämään narun kanssa. :D Matka jatkui siitä sitten vielä eikä enää mitään riehumisia narun kanssa tullut koko loppumatkasta, hiihdettiin siis reilu 2 km ja oikein hyvää vauhtia. Pitäis Ukonkin kanssa alkaa pitämään sports trackeria päällä...

Jerikon kanssa parannettiin edelleen tahtia vaikka nyt olikin taas Peltsussa hankalampi latuprofiili ja ne pari tappomäkeä. Siitä huolimatta keskinopeudeksi tuli 19,3 km/h eli 3:06/km ja huippunopeus oli 38,7 km/h. Tässä alkoi Jerikon maksiminopeus tulla vastaan, kun naru aivan vähän pääsi löystymään. Mutta hitsi kun meni taas helposti ja mukavasti, ihan hyvin pystyin lähtemään heti perään Ukon kanssa lenkille eikä senkään jälkeen tuntunut pahalta. Jerikon kanssa pystyy varmasti helposti kiristämään tahtia tuosta vielä aika paljonkin ja sitten ollaankin jo aika hyvissä ajoissa! ;)

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Roke ja poke

Aikamoinen toiminnan päivä tänään, alkoikin aikamoisella jännityksellä, kun päädyin keskelle tosielämän Rosvo ja poliisi -leikkiä. Meidän naapurissa olevaan citymarkettiin oli nimittäin murtauduttu ja poliisit sitten varkaiden perässä metsässä jossa käytiin aamulenkillä. Katselin vähän siinä kävellessä, että ihan kuin jotain valoa välkkyis puiden välistä ja mietin, että onko siellä joku toinen koiran ulkoiluttaja sunnuntai-aamuna kuuden aikaan, vai onko joku hullu maastopyräilijä päättänyt harjoitella pimeässä. Jatkoin sitten hieman varovaisena matkaa, kunnes takaa kuului huutoa, jotain tyyliin "täällä on koiria" ja "seis". Säikähdin sitten, että siellä on nyt jonkun koira lähtenyt karkuun ja omistaja huomannut, että metsässä on muitakin koiria ja yrittää pysäyttää koiraansa. Pelkäsin, että taannoinen rotikan ja amerikan buldogin hyökkäys mun koiria kohtaan toistuu ja nostin aivan armottoman metelin. Omat koirat siis jalan taakse ja karjuin pimeään metsään "EI TUU!!!", kunnes sitten vähän hiljeni ja huikkasin metsään, että "onko teillä koirat kiinni?". Yllätyin hieman, kun vastattiin, että "Täällä on poliisi. Kuka siellä on?". :D Pitihän sitten poliiseille naamansa näyttää ja nolona selitin, että säikähdin hirveesti, että sieltä on joku koira tulossa kimppuun ja leijonaemona tietenkin ryhdyin puolustamaan. Herra poliisi sitten kysyi vielä, että kävikö jotain, että sattuiko mun koirille jotain. Jos mahdollista niin vieläkin nolompana sain vastata, että en heidän koiraansa edes nähnyt, kunhan vaan raivosin pimeälle metsälle. :DD Ei tällaista oikeasti tapahdu... :D Hurjilla seuduilla asutaan. No, ei siinä sitten mitään, poliisisedät pahoitteli, että olivat säikäyttäneet ja toivottivat hyvää aamunjatkoa.

Ajettiin sitten Janakkalaan (tai tarkkaan ottaen Turenkiin) agilitykisoihin Vellun ja Saran kanssa. Ekan radan kuvaaminen mun kännykällä ei onnistunut, kun tuli lähtö radalle vähän yllättäen, enkä taas muistanut ettei Sara ole koskaan mun kännykällä kuvannut, järkkärillä kyllä. Vellu sitten oli kuitenkin kuvannut rataa omalla älypuhelimellaan hidastettuna! Tässä siis kaikkien iloksi pitkä video, jossa koira todella on hidas! :D Todella kivasti kyllä hidastettuna näkee ja erottaa ihan jokaisen yksityiskohdan. Ensinnäkin Jerikolla on aikas kiva hyppytekniikka, hyppää pääasiassa tosi taloudellisesti ja vaivattoman näköisesti. Lähdöissä taas kiinnitin nyt huomiota, että ensimmäisen hypyn Jeriko hyppää tosi kaukaa, jätän siis Jerikon vähän huonolle etäisyydelle ensimmäisestä esteestä, pitäisi jättää joko lähemmäksi, että lyhyempi hyppy riittäis, tai kauemmaksi, että väliin mahtuisi vielä yksi askel. Yleisesti myös huomaa, että pääasiassa Jeriko kääntyy tosi hyvin, mutta vielä ohjausta parantamalla saisi senttejä pois noistakin käännöksistä. Ainut virhe radalla tuli pituudelta, mitä ihmettelin suuresti kun pituuden palikoita Jeriko ei ole varmaan koskaan kaatanut! Videolta kuitenkin näkee, että Jerikon ja mun linjat leikkaa ihan täysin ja Jeriko vetää ilmeisesti jalat alas jarruttaakseen ettei tule törmäystä. Pituutta edeltävälle putkellekin tuli pieni epävarmuus, kun Jeriko oli jo lukinnut toisen pään ja joutui sitä sitten vaihtamaan kun vihdoin kerroin mihin ollaan menossa. ;) Tuloksena siis joka tapauksessa 5 vp, -5,25 ja etenemä ihan kohtuullinen 4,28 m/s.



Toisella radalla tulikin sitte nolla, fiilis oli tosi hyvä ja Jeriko teki tosi hienon puomin ja tuli nopeasti kontaktille alas. Hidastetusta videosta näkee, että tässäkin oma ohjaukseni on hieman myöhässä, kun Jeriko ehtii puomin jälkeen katsomaan mua kysyvästi ja haukahtamaan, että "kerro jo minne mennään!". :D Virhe oli tosi lähellä, kun Jeriko meinas mennä putken sijaan kepeille vaikka kuinka yritin putkeen ohjata, totuus vaan on, että tässäkin aloin liian myöhään kertomaan ja Jeriko oli jo kepit valinnut. Lisäksi Jerikolla on alkanut viime aikoina esiintymään sellaista keppihakuisuutta, että meinaa herkästi kepeille lähteä. putken jälkeen A oli hieman hidas ja itse asiassa näissä kisoissa A:t molemmilla agilityradoilla tavallista hitaammat, en tiedä mistä se sitten johtui, johtuiko tässä siitä, että jouduin just edeltävästi tiukasti ottamaan putkelle..? Lopussa tokavikan esteen olisin saanut ohjata vielä tarkemmin, näyttää ponnistuspaikan ja tehdä vaikka vastakäännöksen niin olis tullut tiukempi kurvi. Tuloksena joka tapauksessa  0 vp, -5,71, etenemä 4,16 m/s. Alla rata normaalinopeudella ja hidastettuna (hitsi toi on kyllä hieno ominaisuus puhelimessa!). :)




Kolmannella radalla mulla tuli aivan totaalinen aivopieru! Putki oli kolmas este, jonka jälkeen piti kepeille mennä, mutta sillä välin kun Jeriko oli putkessä mulle tuli aivan totaalinen blackout. Lähdin ohjaamaan Jerikoa A:lle (!) ja tajusin juuri ajoissa, ettei se tainnut niin mennäkään. Kuuliainen ihana Jeriko kääntyi sitten vaan takas ja tuli kepeille, kun kerta pyysin. :) Mutta vielä siinäkin vaiheessa olin ihan epävarma, oliko se sittenkään kepitkään ja katsoin tuomarista, että tuliko hylky vai ei. :D Onneksi kepeillä oli hetki aikaa miettiä ja sen jälkeen niin loogiset esteet, että loppu rata palautui mun mieleen. Hitto mikä muistikatkos! :D Loppurata menikin sitten tosi kivasti, niin kivasti, että oli nollakin lähellä, mutta sitten rima tippuu, kun kierrätin Jerikon siivekkeen ympäri ja työnsin toiselle puolelle hyppyä toisella kädellä, mutta alkuperäinen ohjauskäsi tippui. Harmin ´paikka! Mutta olishan se nyt aika hassua tollasen alun jälkeen nolla saadakaan! ;D Tuloksena siis 5 vp, -5,55, etenemää en tältä ehtinyt saada kun tulokset ei tulleet seinälle ennen kuin lähdettiin. Toisaalta noiden kaarteiden jälkeen ei varmasti hääppöinen etenemä olekaan! :D







Oli kyllä kivat kisat! JANKK:n uusi halli oli kiva, itse asiassa aika sopiva lämpötila näin talvivaatteissa kuitenkin, ei tullut kylmä mutta ei ollut kuumakaan. :) Lisäksi talkooporukka oli mukavaa. :) Olin tosi tyytyväinen meidän kaikkiin ratoihin, jopa tohon viimeiseen vaikka alkuun meinasin mokata ihan totaalisesti. Meillä oli Jerikon kanssa tosi hyvä fiilis tehdä yhdessä, mikä näkyi tekemisen laatuna. :) Ennen kisoja oltiin Sarin kanssa puhuttu pitkään facessa "one mind" -fiiliksestä, punaisesta langasta ja yhteydestä koiran ja ohjaajan välillä. Erityisesti Jerikon kanssa mun on tärkeää pitää pää kylmänä enkä saa antaa minkään ärsyttää ja kiihdyttää itseäni, vaan koko ajan pitää välittyä Jerikolle fiilis että me tehdään yhdessä ja se on maailman paras koira! Siihen pyrin tänään ja mielestäni se saavutettiin aikas hyvin. :)

Vielä kotiin lähtiessä tuli pieni kommellus, kun auto ei inahtanutkaan startatessa, onneksi oli piuhat mukana ja saatiin  nopeasti virta auto ja päästiin kotimatkalle. :)

Illalla vielä käytiin Haavistolla hiihtovuorolla ja jostain selkärangasta se hiihtotekniikka nyt alkoi löytyä! :) Vedeltiin ihan rennosti aika tasaista tahtia Jerikon kanssa 4 km Vellulle ja Julmalle vetoapuna samalla, edes mäkiin ei suuremmin vauhti hidastunut enkä edes pahemmin väsähtänyt. Pari kertaa joutui hidastamaan, kun yksi koira siellä vähän sähläili ladulla, mutta muuten tosiaan aika tasaista tahtia keskinopeutena nyt 17,6 km/h ja keskivauhti 3:24/km. Huippuvauhdisksi sports tracker ilmoitti nyt 49,5 km/h, mutta nyt en kyllä usko! :D Ehkä joku saksanseisoja voisi sellaisat vauhtia alamäkeen päästellä, mutta ei nyt sentään Jeriko. :) Mutta siis tosi kivasti meni. Suksi luisti hyvin ja varmasti pitkälti johtui super hyvästä voitelusta, joka suksiin tehtiin tällä viikolla Pelottomalla! Kuulemma pitäis kestää 500 km ihan vaan kun harjailee puhtaaksi, mitään voiteluja ei tarvi itse laittaa. On kyllä hintansa väärti! :)

Sitten mentiin vielä Ukon kanssa sama lenkki pätkissä. Oltiin vähän niin kuin vetoapuna Johannalle ja Watille, meillä ei vetoapua kenestäkään ollut, mutta hienosti Ukko kyllä vetää, vetomotivaatiota on! Pari kertaa Ukko edelleen sai kyllä sitten hepulit ja alkoi riekkumaan hihnan kanssa, se on vielä NIIN kakara... :D Sukset ei siis häirinneet, piti vaan alkaa muuten härveltämään, perus Ukkoa... ;)

tiistai 15. tammikuuta 2013

Nopea ja sisukas pieni eläin

Tänään käytiin Peltolammilla hiihtämässä. Sunnuntain treeni oli tosiaan Haavistolla jos en sitä muistanut mainita. Peltolammilla siis hieman haastavampi latuprofiili, mäkisyyttä enemmän kaiken kaikkiaan ja yksi tosi jyrkkä mäki. Etukäteen olin aatellut, että pysähdyn kerran ja rehellisyyden nimissä olis kyllä pitänytkin! Mentiin kuitenkin se 2,2 km putkeen ja hitto kun olin kuollut sen jälkeen! Huippuvauhti tuli varmaan siinä yhdessä alamäessä, joka mun arvion mukaan on kuitenkin lyhyempi kuin Haavistolla isoin alamäki. Lisäksi olin jo ennen sitä mäkeä uuvahtanut ihan täysin ja Jeriko veti mut pienen nyppylän ylikin sitä ennen ja mä vaan seisoin suksilla (kauhee emäntä)! :D Huippuvauhti oli nyt 37,9 km/h, mutta keskinopeus jäi silti vaivaiseen 13,4 km/h eli 4:28/km. Johtunee siitä, että kellahdin taas kerran ja pariin mäkeen hyydyin aivan totaalisesti. Silti tuo pieni koira urhoollisesti veti koko ajan naru kireällä, vaikka kävellen menin sitä yhtäkin mäkeä. Jeriko tarvis paremman hiihtäjän peräänsä. :D

Ukkokin pääsi taas kokeilemaan, mentiin loppupäähän yhden haaran kohtaan odottamaan. Sinne pääseminen oli vaan vähän haastavaa, kun Ukko taas päätti alkaa hyppimään ympyrää ja haukkumaan suksille ja sotki itsensä naruun. Lopulta kuitenkin päästiin sinne asti ja Ukko välillä veti tosi hienosti ilman vetoapuakin, mutta sitten kun siitä tultiin toisen imuun, niin sitten Ukko veti oikein hienosti loppuun asti. Ehkä vähän vilkaisi taakse, mutta jatkoi kuitenkin ja hyvällä vedolla. :)

Hetken siinä välissä hengähdin ja lähdin vielä yksin hiihtämään lenkkiä. Oli aivan kamalaa! Jokainen pieni mäennyppy jota Jerikon kanssa ei edes huomaa, tuntui suurin piirtein mount everestiltä! :D Hyvin rauhakseen siis menin, mutta ihan tasaisella (jollaista oli tosi vähän) melkein tuntui kuin osaisinkin hiihtää, melkein. Siis kun oikein rauhassa meni niin alkoi joku tahti löytymään. Mutta vasemmalla jalalla en osaa työntää, tai en osaa sovittaa sauvojen työntöä vasemman jalan tahtiin ollenkaan. Sen hirviömäen hannasin ja menin oikoreittiä josta en tiennytkään ennen kuin Heidi paljasti. Se oli sellaista kapeampaa ja valaisematonta latua, sinne tuskin Jerikon kanssa uskaltaa tai voi olla aivan varma että kaatuu. Jollei sitten mene taas vaan latu-uraan seisomaan ja anna Jerikon vetää... ;) Summa summarum: Jeriko on huippu vetäjä, mä oon surkee hiihtäjä. Saa ilmoittautua Jerikolle lainahiihtäjäksi.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Höyrypää

Kävin tänään ostamassa itelle ihan oikeen hiihtopuvun. Tuli kyllä tarpeeseenkin, kun ainoita kevyempiä housuja olin korjaillut ties kuinka monta kertaa ja todennäköisesti luisteluhiihdon haara-asento olis pian aiheuttanut sen, että takanatulijat pääsis katsomaan minkä väriset kalsarit mulla on! :D Puku on kyllä aivan mahtava, aattelinkin, että on niin vimosen päälle vermeet, että nyt mennään lujaa. ;)

En vaan arvannut kuinka lujaa. Tää oli tosiaan meidän toinen vetohiihtokerta, ihan alkuun lähdössä Jeriko oli jotenkin sekaisin, että mihin suuntaan pitäis lähteä ja mitä häh, mutta sitten kun suunta selvis niin lähtis taas pikajunaveturi vetämään. Mentiin koko ajan tosi lujaa, ei meinannut itse pysyä mukana ja välillä hiihdin vaan jalkoja käyttäen, kun sauvojen sovittaminen siihen tahtiin tuntui ylivoimaiselta. :D Niin ja väliin menin ihan pelkurina perinteisen latu-uraan ja annoin vaan Jerikon vetää, kun omat jalat oli niin vellinä, etten uskonut enää pysyväni pystyssä. :D Kolme kertaa pysäytin Jerikon ladun laitaan, että sain itse vetää henkeä. Pysäytysten myötä Jeriko suorastaan kiehui ja kun päästettiin siinä samalla levätessä takana tulevaa koirakkoa ohi, niin Jeriko lähti perään sellaisen ujelluksen ja haukun kera, että alkoi ihan kuulostamaan oikealta valjakkokoiralta! :D Lisäksi tuli ongelmaksi, että Jeriko veti niin lujaa, että saatiin pari valjakkoa jotka olin päästänyt ohi levähdystaukoni aikana heti kohta kiinni enkä sitten kehdannut lähteä ohi vain hetken päästä itse levähtääkseni! :D Lopulta jouduin pysäyttämään Jerikon sen vuoksi, että oltais muuten oltu toisen perässä ja oli siinä hyvä syy itsellekin taas levähtää. ;)

Olin laittanut sports trackerin päälle, mutta toki keskinopeus oli hieman vääristävä, kun mukana oli kolme muutaman minuutin (pisin ehkä 5 min) pysähdystä. Huippunopeus kertoo kuitenkin jotain: 37,1 km/h! :D Hieman päätä kylmäs kyllä Jerikon perässä hiihtää tällä kokemuksella, kieli keskellä suuta menin ja päässä pyöri vaan, että "Hiihdä! Hiihdä! Älä kaadu!". :DD
Jeriko oli kyllä aivan hullu höyrypää ja vasta toinen treenikerta! Vetohalut on aivan megalomaaniset, Jeriko nauttii täysin rinnoin kun pääsee kerrankin vetämään täysillä ja menemään lujaa! :D Ja Jerikon keskittyminen vetämiseen on aivan huippua, sanoisin että luonnonlahjakkuus. ;)

Ukkokin pääsi vähän kokeilemaan, mutta viisaasti menin Ukon kanssa vaan kaksisuuntaisen pätkän päähän ja siitä takaisin. Alkuun Ukko vetikin oikein hienosti, mutta sitten alkoikin haukkua ja raivota mun suksille. :D Sitten mentiin taas hetki kivasti ja sitten raivarit. :D Takaisin päästiin onneksi hyvin, kun ohitse tuli yksi valjakko ja pääsin usuttamaan Ukon siihen perään. Vähän meinas edelleen katsella peräänsä, mutta kun kannustin "mene, mene!", niin tultiin "maaliin" sellaisella vauhdilla etten meinannut saada Ukkoa pysähtymään ollenkaan. :D

Tää on kyllä hauska laji. Kilven Anne veteli ladulla kahden koiran kanssa, mutta itse en moiseen ryhdy ainakaan ennen kuin osaan oikeasti hiihtää TOSI HYVIN! :D Ja Ukon pitää oppia käyttäytymään suksien edessä. Toisaalta Ukon kanssa ehkä otankin tän hömpöttelynä ja Jerikon kanssa enemmän treenaan, kun Jerikolta se tulee niin luonnostaan. Kicksparkit kyllä vaikuttaa tosi hauskoilta ja olis ihan huippua saada sellainen, mutta ei taida tän talven investointeihin sellainen mahtua jollei saa käytettynä ja halvalla... Olis kuitenkin kiva laittaa noi kaksi vetämään siinä, uskaltais paremmin sillä kuin suksilla, koska sitten mentäis varmasti todella lujaa! :D

lauantai 12. tammikuuta 2013

Ukon eka agistartti

Tänään oli Ylökkillä agility epikset ja kun menin sinne muutenkin talkoilemaan, niin päätin sitten osallistua Ukon kanssa putkiluokkaan. Rata kun rakennettiin alkoi hieman alku jännittämään, helppo suorahan se oli, jos koira osais jo itsenäisesti lukea esteitä ja suorittaa ja voisi itse mennä esim. kolmosesteelle odottamaan. :D Minä sain sitten vaan tyytyä juoksemiseen, mutta hitsin hyvin rata kyllä meni, minä ehdin ja Ukko oli taas niin kuuliaisena että. Esteille/eteenpäin irtoamista Ukko ei vielä osaa, mutta vastahan tässä alkeissa ollaankin. Mutta sitten kun se saadaan kuntoon, niin Ukosta tulee sika upee ja nopee! :) Nyt saatiin tyytyä toiseen sijaan, ensimmäiseksi sijoittuneet veti nimittäin sellaista vauhtia ja oli kyllä koirakin jo niin osaava, että oksat pois! :D


Olin kyllä tosi tyytyväinen Ukkoon, hallilla oli hirvee härdelli, paljon koiria siinä lähdön tuntumassakin ihan selän takana. Ukkohan olisi taas alkuun halunnut mennä kaikki pusuttelemaan, mutta sitten kun lähtöön valmistauduttiin niin alkoikin tarjoamaan perusasentoa ja lähdössä keskittyi vain rataan. Tosi hyvin ensikertalaiselta, on se vaan hieno pieni Ukkeli! :))

Jerikokin starttasi kisaavien luokassa. Päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi, kun oli kisatilanne ja laitettiinkin Jerikolle kosketusalustat kontakteille niin ettei Jeriko sitä nähnyt. Jeriko teki sikahienot kontaktit puomille ja A:lle, itse asiassa koko rata meni tosi upeasti ja vauhtia oli paljon enemmän kuin usein kisoissa! Johtuisko siitä, että oli "kotikenttäetu"..? Ton fiiliksen kun sais oikeisiin kisoihin! Loppuradasta keinu meni aavistuksen hiippailuksi, vähän se jäi harmittamaan, että olis sitten vaan pitänyt sille A:lle lopettaa. Mutta hienosti Jerikokin veti.

Pitkä päivä kyllä oli, kun 9.30 oltiin hallilla ja neljän jälkeen pääsi vasta lähtemään. Koirat sai onneksi odottaa hallissa häkissä, toivon mukaan vaan oli puhdas häkki eikä taas kerätä täitä yhteiskäytössä olevasta häkistä... :/ Ukko väsyneenä poseerasi kotona ensimmäisen pokaalinsa kanssa.




torstai 10. tammikuuta 2013

Ukko alkos tottelemaan

Ollaan taas viikkoa Somerolla oltu ja treenailtu joka ilta. Maanantaina käytiin tokoilemassa Minnan kanssa. Jeriko teki tunnaria jossa kapuloiden seassa oli Minnan tavaroita ja Uunon leluja, sekä pari parkkipaikalta löytynyttä kaljatölkkiä. Pariin kertaan tein, molemmat tosi hyvät, ei Jerikoa toi ainakaan yhtään hämännyt. Ensi kerralla voisi tehdä tulitikuilla... ;)
Sitten tehtiin kaikenlaista hömppää, merkkiä ja merkiltä merkille, sekä merkiltä merkille ja vielä ruutuun, mikä onnistui kyllä heti kerrasta tosi hyvin! Sitten Jeriko teki merkkiä ja merkillä kaukkareita, noutoa ja kapulan kanssa merkille, merkiltä merkille ja ruutuun. :D Kapulan kanssa alkoi pasmat menemään sekaisin, mutta ihan hyvin saatiin sitten onnistumaankin. Luoksetuloa otettiin myös ja ollaan kyllä tehty liikaa seisomaan pysähtymistä, kun meinaa toisellakin jäädä seisomaan. Tähän siis jonkinlainen tehokuuri...
Minna myös käskytteli maahan, kun Jeriko oli perusasennossa ja hienosti Jeriko alkoi tsemppaamaan, vaikka nöyrälle koiralle selvästi tuottikin vaikeuksia olla tottelematta. :D Hyvä ettei silmät kääntyneet nurin kun niin kauhuissaan katsoi,  kun Minna käskytti vähän kovemmin ja Jeriko pinnistä olemaan tottelematta. :D Voi toista... :D

Ukko teki noutoa ja vähän yritin sitä pitoa ottaa, mutta hitto kun se onkin hankalaa! Minna sanoi, että hän ei Uunon kanssa ollut ottanut pitkiin aikoihin alkuun muuta kuin vauhtinoutoa, ja että toisaalta palautusasentoa voisi treenata erikseen esim. puun kierron kautta. Täytyypi kokeilla. Hieman kyllä ahdistaa toi, että jättää pidon treenaaminen niin viimeiseen ja vähään, kun Jerikon kanssa on pito taas tehty ensimmäisenä ja se kyllä kieltämättä onkin hyvä... Ukko on siis tosiaan nyt alkanut jo vähän mälväilemään kapulan kanssa tullessaan, tai ainakin jos yritän ottaa eteen niin alkaa mälvääminen ja kapulan tiputtelu. Tähän kyllä auttoi myöskin se, että vietiin kapula yhdessä tosi kauas ja juostiin sieltä Ukon kanssa yhdessä pois ja vauhdista lähetin noutamaan. Vapautin kyllä stten 5 metriä ennen kun oli kohdalla, mutta ote pysyi kyllä parempana. Mutta hitto toi pitoasia rassaa mua. Niin monelta kokeneemmalta on vaan saanut ohjeen tehdä vauhtinoutoa pelkästään, että pakko se kai olis uskoa. :D
Lisäksi Ukon kanssa tehtiin ihan vähän seuraamista ja oli kyllä kiva vire taas siinä. Minnakin kehui, että on tekeminen ihan niin kuin Uunolla/Swedulla tai Zaggalla. :) Ruutua tehtiin myös alustalle pariin kertaan.

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina sitten paimenneltiin. Jerikon kanssa edelleen niitä pillikäskyjä niin, että seison itse sivussa ja Jeriko ajoi lampaita kujaan ja porttien läpi tms. Tänään tehtiin vielä maltan ristiä, mikä olikin aikas haastavaa. Jerikolla meni tiistaina ja keskiviikkona erityisen hyvin treenit, ei kyllä edelleenkään pillikäskystä maahan ihan malta mennä, mutta kai se edistyy... Ehkä... Tänään kyllä huomas, että kolmet treenit peräkkäisinä päivinä on aika paljon ja Jerikolla alkoi maltti pettää ja meni vähän säheltämiseksi ja arpomiseksi, Jeriko lähti itse soheltamaan jotain vaikka painotin että "odota" jne... Mutta saatiin me muutamaan kertaan se maltan risti tehtyäkin, mutta oli kyllä työ ja tuska saada Jeriko kuuntelemaan ja olemaan sähläämättä.

Ukko opetteli "lie down"-käskyä. Viime kerralta oltiin vähän ajateltu, että pitäis tehdä sitä paimennustreenien ulkopuolella, että jos Ukko ei vaan tajua sitä. Kokeilin sitä lenkillä sitten useampia kertoja ja asia on kyllä niin, että Ukko on puijannut meitä. ;) Varsin hyvin kyllä lenkillä ymmärsi mitä se tarkoittaa, lampailla ei ilmeisesti vaan malttanut. Nyt sitten vaadittiin sitä lampaillakin ja Ukko alkoi itse asiassa tottelemaan jo aikas hyvin ja malttoi odottaaakin tosi hyvin. Siinä missä Jerikolla meni tän päivän treenit huonoite, Ukolla varmaan kehitys jatkui noususuuntaisena tän päivän treeneihin asti ja alkoi jo tosi kivasti menemään maahan. Hieman kovapäisiähän nämä sisarukset on kauttaaltaan kyllä... ;) Muta kun otettiin tiistaina poispäin ajoa liinan kanssa, niin se ehkä vähän aukas hommaa ja alkoi maahan menot sujua muutenkin. Tästä sitten eteenpäin. :)

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Taas niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana...

Agilitykisoissa oltiin taas ja kyllä oli ensimmäisellä radalla taas nolla lähellä, mutta rimaan kosahti. Oli kyllä samaisella radalla heti alkuun hylkykin lähellä, kun Jeriko meinas lähteä puomille, mutta kiltisti tuli sieltä pois, kun huusin. ;) Sitten kun puomille sai luvan kanssa mennä otin puomin jälkeisen hypyn päällejuoksuna/saksalaisena vai mikä sen nimi nyt sitten onkaan. Tiesin, että jos olen yhtään myöhässä niin rima varmaan tippuu, mutta en halunnut silti tehdä pakkovalssia hypyn toisella puolelle, koska on meillä ennen sekin piloille mennyt ja päätin kuitenkin yrittää nopeinta mahdolista reittiä ilman ylimääräisiä kaarteita. No, Jeriko ei tullut kontaktille niin loppuun asti kuin olisi ollut hyvä ja olin sitten tiellä ja rimahan sitten tippui. Mutta muuten radalla oli tosi hyvä fiilis ja olin tyytyväinen! :)


Toinen rata ei sitten mennyt niin hyvin, mutta Jerikoon olen kyllä todella tyytyväinen tässäkin. Heti toiselle esteelle ohjaan Jerikon ohi. Halusin lähteä Jerikon kanssa liikkeelle yhtä aikaa, että saisin vauhtia Jerikoon, vaikka kakkosesteen takaa paikaltaan ottamalla olisi saanut hypyn näytettyä paremmin. Videolta näyttää suorastan siltä, että yritän saada Jerikon kakkosesta ohi ja niin Jerikokin sen tulkitsi ja kiltisti teki niin kuin pyysin. :D Siitä sitten kieltovirhe. Tossa kohtaa vastakädellä ottaminen olisi auttanut kummasti. ;) Sitten jatkettiin, mutta kepeillä jotenkin unohduin omiin maailmoihini: olisi pitänyt ottaa etäisyyttä sivusuunnassa mutta muistin vasta Jerikon ollessa viimeisessä keppivälissä, että mihin sitä oltiinkaan menossa. Jouduin sitten väistämään seuraavan hypyn siivekkeen ja olin vähällä vetää Jerikon ohi sitä seuraavasta, mutta Jeriko kuunteli hyvin vastakättä ja suoritti hypyn. Muurilta sain taas kutsua pois edellisten ohjausvirheiden vuoksi, mutta Jeriko oli edelleen hienosti kuulolla. Lopuksi vielä Jeriko meinas lukita putken väärän pään, mutta oli edelleen hyvin kuulolla ja vaihtoi. Summa summarum, koko radan ajan Jeriko korjaili mun virheitä ja pelasteli meitä hylyltä :D Yksi rima vielä tippui, johtui varmaan siitä että lähdin liikkumaan Jerikoa kohti varmistelemaan seuraavaa hyppyä. Vähän turhan herkkä Jeriko ehkä tollaisissa tilanteissa on, mutta olin aivan älyttömän tyytyväinen siihen, kuinka hyvin nyt takaakierrot/niistot meni, niistä ei nyt tullut virheitä ollenkaan! Parin viikon päästä sitten uutta yritystä! :)


Ukkokin oli nyt itse asiassa ensimmäistä kertaa mukana kisoissa, en ole jotenkin aikaisemmin jaksanut ottaa mukaan, mutta kun nyt oli kisat kuitenkin Lempäälässä niin päätin vihdoin ottaa. Ratojen välissä Ukko sitten tuli vähän katselemaan meininkiä ja alkuun Ukko hepuloi, kun olisi ollut niin paljon naamoja nuoltavana! :D Ei mennyt kuitenkaan kuin muutama minuutti, kun Ukko oli saanut tervehtiä "meidän porukan" koirat ja huomasi, ettei muita pääse moikkaamaan ja kävi vaan rauhassa maahan. Että ei siinä sitten mitään niin ihmeellistä ollut, itse häly ynnä muu ei häirinnyt Ukkoa ollenkaan. Olis vaan ollut kiva pussailla aivan kaikki. :D

lauantai 5. tammikuuta 2013

Temppuilua ja poseerausta

Agilitytreenit tällä viikolla meni taas oikein hienosti. Erityisesti Ukko pitää mainita, aivan hirveästi vauhtia tullut, radanlukutaitoa ja meininkiä! Ukko irtoaa hyvin esteille, pystyn nyt vetämään Ukon esteen toiselle puolelle ja sitten irrottamaan Ukon hypylle, mikä vielä alkusyksystä oli hankalaa. Ukko tuli jo todella hyvin ohjaukseen eikä esteitä enää ohitella, jos olen yhtään näyttänyt mihin pitäisi mennä niin Ukko jo tietää että edessä olevat esteet suoritetaan. Aivan superhienoa 10 esteen pätkää tehtiin. :) Lisäksi Ukko teki puomia kokonaisena, vauhtia ja intoa on tullut tähänkin, jopa siinä määrin ettei sinne alastulokontaktille ihan saatukaan vauhtia pysähtymään. Itse ehkä haukkasin tässä liian isoa palaa ja irtosin eteenpäin, jatkossa sitten täytyy alkuun jäädä vähän lähemmäksi alastuloa Ukon avuksi. Mutta hienolta näyttää. :)

Oon vihdoinkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut opettamaan Ukolle vatitreeniä. Tähän mennessä meidän "turhat" temputteluthan Ukon kanssa on rajoittuneet jalkojen laittamiseen laatikkoon, eikä sitäkään olla tehty pitkiin aikoihin! Mutta nyt Jonnan ja Lovan blogista asia taas muistui mieleeni ja aloin treenaamaan. Jerikonkaan kanssa ei olla kyseistä harjoitusta tehty aikoihin ja Jerikokin sai palautella mieleen. Mutta siis Ukko. Aloin ihan rehellisesti sheippaamaan tassujen laittoa vadille eilen illalla ja nyt Ukolla alkoi olemaan oikein kivaa vastetta sheippaamiselle ja tosi nopsaan hoksas homman idean. Siitä sitten ihan sheippaamalla ollaan jatkettu takajalkojen liikettä vatia ympäri ja Ukko ottaa muutaman askeleen ristiin vastapäivään ilman mun liikeapua. Siis huikeen nopeasti hoksas ton idean! :) Vielä sitten aion opettaa Ukonkin pyörimään vadin ympäri itsenäisesti ilman, että mun tarvii liikkua mukana, vähän niin kuin Jerikokin tekee, eikä siinä varmasti nokka kauan tuhise, kunhan vaan viitsin yhtään harjoitella. ;)

Tänään piti mennä tokoilemaan aamupäivällä, mutta aamulla heräsin siihen, että maha oli aivan älyttömän kipeä. :( Pelkäsin jo, että joku mahatauti muhun kunnolla iskee, mutta mahakipu meni siinä sitten aamupäivän mittaan pikku hiljaa ohi. Illemmalla käytiin kyllä tokoilemassa, Jeriko teki vähän muokattuja treenejä: ruutua niin, että matkalla oli kaikkea roinaa lempileluista lähtien, ohjattua noutoa taas kahdella pallolla, merkkiä ja merkiltä merkille menoa, noutoa ja noudosta merkille menoa kapulan kanssa. Ruudun häiriötä ei olla hetkeen otettu ja sen kyllä huomas, hirveet kaarteet Jeriko teki vaikka ruutuun menikin, kerran meinas kyllä jäädä frisbeelle... Huomautin siitä Jerikolla tiukalla äänellä ja seuraava ja viimeinen toisto olikin loistava, kun Jeriko meni tikkusuoraan keskellä ruutua frisbeen yli juosten. :) Ohjatun noudon suunnat on nyt Jerikolle selvemmät, mutta haettiin lähtökulmaa noutoon niin, että heitin pallot kauas Jerikon sivuilla ja sitten vielä niin, että toinen pallo siihen samaan suuntaan häiriöksi. No, ei hämännyt Jerikoa. Lelujen kanssa Jeriko on jotenkin tosi paljon varmempi kuin kapuloiden. Noudosta merkille olikin Jerikosta ihan hassu, meinas tulla eteen luovuttamaan vaikka joutui kiertämään mun ympäri, mutta toisella toistolla sitten jo tajus hienosti ja meni merkille kapula suussaan. Ai miksi teen tällaisia? Ihan vaan huvikseen, vaihtelun vuoksi ja jotta liikkeisiin tulis varmuutta kun niitä tehdään mitä erikoisimmissa yhteyksissä. ;)
Olin miettinyt ilmoittaa Jerikoa helmikuun alkuun EVL:n kokeeseen johon ilmoittautuminen alkais maanantaina, mutta päätinkin nyt kerrankin malttaa. Tehdään liikkeet nyt kunnolla varmoiksi, muunnellaan jo valmiita liikkeitä ja tehdään niihin häiriötä ja erikoisilla jutuilla haetaan vielä lisävarmuutta, ja sitten samalla ohjattua varmistellaan vielä lisää. Ilmoitan vasta sitten, kun se on oikeasti sellainen mitä haluan. Että jos sitten vaikka saisi sen ykkösen heti ensimmäisestä kokeesta, kun malttaa sen ilmoittautumisen kanssa. ;)

Ukko teki seuraamispätkiä, vähän meinaa ehkä toi kylmässä treenaaminen latistaa Ukon fiilistä, kontakti ei ollut niin mainio kuin esim. tiistaina suuremman häiriön alla, mutta ihan jees silti. Lyhyesti sitten vaan treenattiin Ukon kanssa, pari vauhtinoutoa päälle ja pari ruutuun lähetystä ja sitten treenin loppuun kivat leikit. Tuija mua toppuuttelikin, että ota kerrankin niin lyhyt treeni, että "loppuu kesken", varsinkin kun oli vähän ikävää pakkasessa tehdä, että Ukolle jäisi vähän nälkä vielä. Kiitos Tuija, toppuuttelua mä nimenomaan välillä tarvitsenkin. ;)

Päivällä käytiin poikien kanssa lenkillä ja ulkoilutin pitkästä aikaa vähän kameraakin, kun oli niin hieno sää. Ja kerralla tuli sitten tietty otettua sellaiset 250 kuvaa . ;) Jos ulkoiluttaisin kameraa useemmin, niin malttaisko sitten olla kerralla napsimatta niin paljoa..? :D


 Opetus agilitymaailmaan: tiukoilla kurveilla voittaa paljon aikaa ;)

Kyllä osaa Ukkokin olla kaunis, kun sopivasti kulmasta kuvaa ;)

Meidän valokuvamalli, aina niin kaunis. :)




Ukko kateellisena Jerikon tikusta

Ukko nauttii kepistä, Jeriko lumikylvystä.


 Jerikon nautiskelu jatkuu. :)


Jerikon vuoro olla vähän kateellinen. ;)


 Nyt ei ole enää mikään tikku, kun löytyi ihan kunnon keppi! ;)

Pojat kirmaa auringonlaskuun...

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusivuosi ja jotain uuttakin

Käytiin Matin kanssa ostamassa sukset viime viikolla, itselleni ostin luistelutyylin sukset valjakkohiihtoa ajatellen. Sunnuntaina lähdettiin sitten Jerikon kanssa Peltolammille koirahiihtovuorolle ihan kylmiltään, mitä sitä nyt turhaan yksikseen hiihtelemään vaikka viimeisesti hiihtokerrasta olikin yli kymmenen vuotta, joskus yläasteella viimeksi. :D Enkä tosiaan silloinkaan mitenkään hiihtoa harrastanut, koulussa vaan hiihtelin, mutta en mä nyt ihan toivoton ollut. Ja nyt kun ollaan kuitenkin Jerikon kanssa rulliksillakin menty sauvojen kanssa, niin aattelin, että eiköhän se siitä mene eikä ole niin vakavaa.

Hiihtovuorolla olikin varmaan kymmenkunta kokeneempaa harrastajaa ja tultiin juuri ajoissa, että päästiin mukaan harjoitukseen siten, että mentiin reitin loppupäähän odottamaan ja päästiin loppumatka ensin kokeneemman imussa. Ja kyllä sitä niin hurjaa vauhtia heti lähdettiinkin, että lopulta juuri "maalilinjalla" putosin täysin rytmistä ja kaaduin omiin jalkoihini. Dippasin naaman ihan kunnolla hankeenkin. :D Väliin pieni lepotauko ja sitten päätin lähteä vielä hiihtämään koko lenkkiä (n. 2,5 km). Aika onnetontahan hiihtäminen vielä mun osalta oli, ja varsinkin ylämäkiin meinasin ihan täysin hyytyä tai hyydyinkin. Mutta vaikka mun raahaaminen perässä ei tollaselle 17 kiloiselle koiralle ole mikään rento tehtävä, niin heti kun alkoi tasainen tai edes hieman alasviettävä osuus, niin Jeriko lähti taas vetämään niin hullua vauhtia, että välillä vaan seisoin perässä ja keskytyin pysymään pystyssä. :D Yksi aika jyrkkä alamäki oli siinä reitin loppupäässä, mutta eipä ollut sitä vaaraa, että Jeriko alle jäisi, päin vastoin: antoi mulla vielä vähän lisää vauhtia. :D Ja niinhän mä sitten sinne mäen alle kaaduin, mutta eipä siinä mitään. Aivan huippuhauskaa oli ja Jerikon ilme lenkin jälkeen oli kyllä kullan arvoinen. :))))

Jerikohan osaa käskystä hakeutua reunaan, kiristää vauhtia ja tarvittaessa hidastaa tai pysähtyäkin, vaikken niitä kauheasti käyttänytkään, joten siinä mielessä treeni meni tosi mukavasti vaikka oli muita koiria välillä tulossa vastaan ja kerran meidät ohitettiinkin. Jeriko sai oikein kehuja kuinka hienosti se käyttäytyi ensikertalaiseksi. :) Muutenkin oli kyllä todella ystävällistä porukkaa ja lämmin vastaanotto, kivasti ottivat mukaan ja neuvottiinkin. :)

Nyt sitten tietenkin piti iskeä päälle tällaiset vesikelit, juuri kun oli hirveet hiihtoinnot päällä. Toivotaan, että päästäis pian taas hiihtämään. Toki ei Someron reissunkaan vuoksi päästä reiluun viikkoon, mutta toiveissa olis, että ensi viikon sunnuntaina sitten jatkettaisiin harjoituksia. :)

Uudenvuoden aattoa tuli meille viettämään mun veljet Toni ja Atte sekä Aten vaimo Maiju ja heidän koiransa Ronja, ja pari muuta kaveria. Ukko ja Ronja on kyllä sellaiset sielunystävät, että ei paremmasta väliä. Nuija ja tosinuija. :D

 Nuija ja tosi nuija vauhdissa


 Ukko keräsi itselleen lelut kasaan, tosin ei tarkoituksena omia niitä, vaan houkutella Ronja mahdollisimman tehokkaasti ja ovelasti uudestaan leikkiin ;)

Jerikoa ärsytti kovasti nuorten päätön touhotus ja idioottimainen käytös, mutta ainakin nuorisolla oli kivaa. :D

 "Idiootit", ajatteli Jeriko


Tosi nätisti kaikki koirat kyllä oli, ei ottanut ollenkaan ressiä ilotulituksista eikä toisaalta sisällä olevasta metelistä ja touhustakaan, kun eläydyttiin peleihin. ;) Ukko makasi välillä parvekkeen oven edessä eikä karvakaan värähtänyt vaikka välillä siitä hypittiin yli parvekkeelle ja samalla pauke tietenkin kuului selkeämmin sisään. En kyllä aatellutkaan, että Ukko mitenkään pelkäisi, mutta oli se silti ehkä jopa parempi kuin mitä aattelin, hyvä hyvä. :) Jeriko oli oma kuuro itsensä edelleen. :D


Tänään olisin halunnut mennä taas hiihtämään, mutta toi vesikeli pilas sen suunnitelman ja lähdettiin sitten Ylökkin tokovuorolle ja se olikin hyvä reissu. :) Jeriko teki paikkaistumisen ja makuun ryhmässä. Paikkamakuussa pitää edelleen kyllä treenata sitä, ettei mennä maahan muiden käskyistä, muuten meni hyvin.

Meitä treenas sitten kolme koirakkoa samaan aikaan yksilöliikkeitä ja käytin häiriötä hyödyksi ja teetin Jerikolle kaukkareita hallin keskellä niin, että molemmin puolin meni koiria tekemässä omia juttujaan. Huisin hyvin Jeriko kyllä teki! Etäisyyttä oli reilu 10 metriä (enempää ei mahtunut siitä kohtaa) ja kaikki vaihdot täysin puhtaalla tekniikalla, lisäksi ei tarvinnut antaa YHTÄÄN tuplakäskyä. :)) Viimeisenä tein kuuden sarjan ja siinä kyllä loppua kohden huomas, kuinka Jerikolla alkoi paine kasvaa ja viimeisessä maahanmenossa leuka lysähti maahan. Häiriön- ja paineensieto kaukkareissa on kuitenkin selkeästi kasvanut! :)

Lisäksi Jeriko teki seuraamisen käännöksiä ja niissä Anne naksautteli hyvästä takaosan käytöstä, nyt tätä sitten hiotaan. ;) Sitten vielä askelsiirtymiä missä ainut ongelma on alkuun tuleva pienen pieni yninä, mutta ensimmäisen sarjan jälkeen Jeriko teki siirtymät aivan hipihiljaa ja hienosti.

Ohjatussa noudossa en ole ihan tyytyväinen suuntaan jolla Jeriko lähtee kapulalle vaikka oikea nousikin nyt joka kerta ongelmitta. Jeriko lähtee kuitenkin jotenkin liian suoraan/viistosti, ei tule mitään pulleaa kaarta. Sitä yritettiin korjailla laittamalla kapulat ihan suoraan sivuille, mutta silloinkin Jeriko tavallaan koukkas kapulan suuhunsa sisäkautta. Vaikea selittää, mutta haluan tohon kyllä jotain korjausta.

Ukko pääsi myös tekemään paikkamakuun ryhmässä mikä olikin aika iso juttu, kun ei olla noin isossa porukassa tehty koskaan aiemmin, edellisestä paikkamakuutreenistä on iäsyys ja halliin tullessa pari muuta koiraa haukkui ja riekkui ja Ukko nostatti siitä hieman kierroksia. Alkuun Ukko ei tiennyt ollenkaan mitä oltiin menossa tekemään, kehätarkastusta Ukko ei edes huomannut, kun olis halunnut niin kovasti mennä Usvaa moikkaamaan. Rivissä kuitenkin alkoi keskittyä taas hyvin, mutta jätössä tuli pientä säätöä, kun ei päästykään heti poistumaan ja sitten Ukko alkoi nousta istumaan. Ennen lopullista lähtöä palkkasin Ukon maassaolemisesta ja ilmeisesti jotenkin hölmösti ylös ja niin hätäisesti, että Ukko luuli herkun lentäneen mun perässä maahan ja lähti sitä ryömimään sivultaan. Palasin ja korjasin Ukon asennon, itse vähän järkevämpi poistuminen ja sitten meni ihan kivasti. Ei toi paikkamakuu sinänsä Ukolle ongelmia tuota. :)

Ihan loppuun ennen vuoron päättymistä otin Ukon vielä häiriötreeniin kontaktia pitämään, mutta kun meni niin hienosti niin otettiin pieniä pätkiä seuruutakin. Oli muuten aikasmoisen hyvä meininki, Ukon tekeminen on kyllä mennyt huimasti eteenpäin! Lisäksi olen onnistunut opettamaan Ukostakin tosi tiiviin perusasennossa ja seuraamisessakin, missäköhän vaiheessa onnistun opettamaan Ukonkin poikittamaan... :D

Lopuksi vielä pari kuvaa menneeltä vuodelta, Sari Malisen ottamia kesän paimennuskisoista. Ihania kuvia, kiitos! :)


Kisaradan jälkeen. Jerikon ilme. :))