perjantai 4. lokakuuta 2019

EAOD eli aikuisiän kuurous

Hannes Lohen tutkimusryhmässä on jo useamman vuoden ajan tehty töitä bordercollieilla esiintyvän aikuisiän kuurouden geneettisen taustan selvittämiseksi. Ukko on ollut mukana tutkimuksessa jo sen alkuajoilta lähtien. Kun tutkimuksesta alettiin ensimmäisiä kertoja tiedottaa elettiin meillä juuri niitä aikoja, kun aloin näkemään ensimmäisiä viitteitä Ukon kuulon heikentymisestä. Olin yhteydessä tutkimusryhmään ja Ukosta otettiin verinäyte ja tehtiin BAER-testi, jossa todettiin molempien korvien kuulon olevan heikentynyt. Vuotta myöhemmin BAER-testissä toinen korva oli jo lähes kuuro, toinen pysynyt vielä ennallaan.

Tutkimusryhmästä tulleiden väliaikatietojen perusteella oli jo tiedossa, että Ukko on silloin löydetyn riskialleelin suhteen homotsygootti. Odotetusti. Nyt ryhmä on tunnistanut kuurouteen liittyviä geenimuunnoksia eli variantteja yhden geenin alueelta ja näiden riskivarianttien suhteen Ukko on odotetusti myöskin homotsygootti. Jeriko on kantaja ja Jupiter vapaa. Kuurouteen liittyvä markkeritestikin on lisätty nyt MyDogDNA-pakettiin, jolla Troija tullaan kyllä aikanaan testaamaan.

Tällä hetkellä Ukko on hyvin lähellä kuuroa, mutta kuulee kyllä läheltä ja voimakkaita ääniä. Äänen suuntaa se ei erota lainkaan ja saattaa juosta aivan väärään suuntaan jos kutsun sitä sen selän takaa. Välillä se on myös eksynyt meistä lenkeillä jos ei ole huomannut pitää silmällä. Silloin olen siitä aidosti huolissani, koska tiedän että sen kutsuminen ei varsinaisesti auta vaan se saattaa jotain kuullessaan lähteä juoksemaan täysiä siihen suuntaan mihin nenä sattuu näyttämään, vaikka autotietä kohti. Onneksi täällä liikkuu hyvin vähän autoja, mutta liikkuu kuitenkin.

En voi väittää, ettenkö surisi Ukon kuulon menettämistä. Välillä suren sitä todella paljon.  Suren sitä mitä Ukko olisi voinut paimennuksessa olla. Alkuvaiheessa mulla ei kyvyt riittäneet Ukon oikeanlaiseen kouluttamiseen. Muistelen edelleen välillä sitä, kun oltiin ensimmäisen kerran Deren Scrimgeourin koulutuksessa (Ukko taisi olla n. 2v) enkä itse meinannut saada Ukkoa mitenkään "irti" silmästään. Derekin ei tarvinnut tehdä oikein muuta kuin ottaa ohjat, sanoa matalasti "heeeyyy" ja Ukko teki maailman kauneinta flänkkiä. Sellainen Ukko olisi voinut olla.

Myöhemmin kovalla työllä ja harjoittelulla aloin pääsemään paremmin Ukon kuoren alle ja sen kuplaan sisään. Meillä alkoi löytymään yhteistyö ja miten Ukko olikaan hieno! Sen pehmeä liike lampailla on jotain mistä todella pidän, ja se kuinka Ukko pystyy antamaan sopivasti painetta ja osaa päästää painetta. Ja jos lampaat on raskaita ja haastavia ja Ukko joutuu painamaan, niin se ei haittaa sitä henkisesti lainkaan. Se osoitti monet kerrat kykyä kärsivällisesti painaa ja painaa, ja sitten kun lampaat lähti liikkeelle Ukko jatkoi samalla pehmeällä tavalla eikä ollut mitään tarvetta syöksähdellä ja päästää omaa painettaan. Ei Ukkoon tullut painetta. Painehan ei nyt ylipäätään ole ollut sellainen asia, jota Ukko lampailla ottaisi, hyvässä tai pahassa. ;)

Facebook nosti juuri muiston neljän vuoden takaa, kun olimme kisoissa Nietosvaaran tilalla. Texceleillä oli kova veto poistovarikolle ja todella monelta koiralta lampaat karkasi ensimmäiseltä ajopätkältä tämän vuoksi, tai muuten tilanne ei pysynyt hallussa. Itse sössin keskeyttämällä radan, ennen kuin lähdin Ukon "avuksi", kun jotenkin unohdin, että niin saakin tehdä eikä keskeytystä olisi tarvinnut. Avustaminen tarkoitti lähinnä sitä, että menin lähemmäksi jotta itsellekin on selkeämpää missä koira on lampaisiin nähden ja pystyn käskyillä paremmin auttamaan oikeaan suuntaan. Ja hienosti Ukko sen tilanteen selvittikin.

Kuva: Marika Klossner
Tämä muisto kirpaisi. Voi, että kun haluaisin kelata taaksepäin ja saada kuulevan Ukon takaisin, jotta voisin paimentaa sen kanssa. Joskus mä vielä haluan uuden Ukon. Ja jos ei nyt pelkästään paimennuksesta tai edes kuuroudesta puhuta, niin ei niin persoonallista ja herttaista koiraa olekaan kuin Ukko. Ukolla on tietty rauhallisuuden aura. Oma kupla ympärillä, on Ukko ja Ukon maailma. Ja sitten siellä sen kuplassa olen myös minä. Kuulon menettäminen tietenkin vain korostaa tätä kuplaa, mutta ei sitä maailman meno ole muutenkaan oikein häirinnyt. On Ukko ja Ukolle tärkeät jutut. :)




Uskollinen remonttiapulainen ja työnjohtaja. Kuva otettu ja lähetetty WhatAppilla Matille, kun Ukko "hävisi" siltä lenkillä ja olikin koko ajan mun remonttiapuna eikä kuullut kutsuja.. 



Viikon päästä Jupiterin pitäisi ottaa mittaa texceleistä ja valittavasti sillä ei ole tuota vahvuutta mikä Ukossa on ja pelkään, että ne tulee olemaan Jupiterille liikaa. Sitäkin on palloteltu mielessä, että pitäisikö osallistuminen perua, mutta sitä ei onneksi tarvitse vielä päättää.

Jupiterin ekat agikisat ja Troijan treenailua

Jupiterin kanssa uskaltauduttiin "viimein" korkkaamaan agilitykisat Ylökkin kisoissa viime viikonloppuna. Radat oli ykkösen radoiksi aika haastavia, mutta se ei sinänsä haitannut, kun treeneissäkin tehdään paljon haastavampia. Enemmän haastetta ehkä kuitenkin aiheutta Ylökkin hallin kapea pitkulainen muoto, jonki vuoksi estevälit sivusuunnissa on väistämättä pieniä ja ansaesteitä on lähellä. Tämän suhteen ollaan taas totuttu tekemään isoja ratoja isoilla este-etäisyyksillä eikä niin paljon piiperrystä, jossa koira pitäisi "pitää kiinni".

Ekana hypäri, mikä oli kyllä hyvä että sai ensin tehdä rataa ilman kontaktiesteitä. Jupiter nosti kovat kierrokset jo ennen aloitusta, ulisi vähän niin kuin vetosuoritukseen lähdössä ja meinasi livetä jo lähdöstä ennen aikojaan. Ei siinä montaa estettä sitten mennyt, kun Jupiter lipesi suoralta putkelta pituuden väärään suuntaan. Loppurata meni kuitenkin ihan kivasti eikä rengas tuottanut vaikeuksia vaikka sitä vähän jännitin etukäteen. Jupiter otti myös tosi hienosti kovassa vauhdissa kepit itsenäisesti. :)



Toinen rata oli agilityrata. Tällä radalla onnistuin pitelemään Jupiterin paremmin hyppysissäni ja nollaa tehtiin kepeille saakka, johon tultiin edellisen radan kaltaisesti (esteitä ei taidettu niiltä osin siirtää lainkaan). Tällä kertaa Jupiter kuitenkin epäonnistui keppien aloituksessa ja tästä 5. Kontaktit meni kuitenkin ihan kivasti, joskin keinu lähes lentokeinuna, joka tietenkin säikäytti herkkää poikaa.



Kolmas ja viimeinen rata myös agilityrata. Profiililtaan tämä oli ylivoimaisesti loogisin ja kivoimman oloinen lähtökohtaisesti, mutta päädystä A:n jälkeen kääntyessä Jupiter lähti taas liihottamaan kaarrokseen ja siitä taas HYL. Keinulla Jupiteria jännitti, mutta puomi meni kivaasti. Ihan ok aloitus kisoihin. Eiköhän se siitä lähde sitten sujumaan.



Troijan kanssa ollaan otettu harppaus treenaamisessa eteenpäin. Aika vähälläkin voi sanoa, että on harpattu eteenpäin, kun aikaisemmin on treenattu ihan tosi vähän mitään tottisjuttuja, eletty vaan arkea. Troija on kyllä huikean hieno pentu. Se on niin hurjan vilkas ja vauhdikas ja rämäpäinen, ja sillä nousee kierrokset kaakkoon nopeasti. Mutta sitten kun treenataan niin se ottaa optimaalisen viretilan ja keskittyy aivan huikean hyvin. On aktiivinen ja oppii nopeasti. On se vähän sellainen Jeriko 2.0. Vaikka Jeriko on aina ykkönen. ;)

Ollaan saatu nyt perusasentoa harppaus eteenpäin tällä viikolla. Ensin korokkeella viereen pyörähtäen, sitten kosketusalustalla muutama toisto ja heti jo ilman sitä. Troija tajusi todella nopeasti! Ainut "ongelma" tällä hetkellä on se, että jos pyydän sen istumaan, niin se menee istumaan taaksepäin ja silloin asento jää taakse. Muutamat spontaanit istumiset on osunut ihan nappiin joten varmasti sekin tulee sieltä tuossa tuokiossa valmiiksi.



Hauska huomio on myös se, että niin kuin istuminen tulee Troijalta tosi napakasti taaksepäin, niin nyt kun olen saanut aikaiseksi opettaa myös maahanmenon (joo, nyt vasta), niin senkin Troija tekee hissinä taaksepäin. Jos tokoilu kiinnostaisi (ei kiinnosta), niin saisi kyllä varmasti hienon takajalat paikoillaan tekniikan niin kuin Jerikollekin sai. Siitä tulee kyllä hieno koira. Troija on myös alkanut nyt kasvamaan vauhdilla ja ihan kun ranteiden kasvupatit olisi korostunut. En ole nyt sitä mitannut, mutta mitään merkkejä juoksujen tulosta (merkkailua tmv) ei ole ollut, joten toivon että Troija tuosta kasvaa vielä ihan kivan kokoiseksi nartuksi. :)