Jupiter on nyt mun kolmas bordercollie ja taas aivan erilainen kuin kaksi edeltäjäänsä. Se on paimennuksessa aivan luonnonlahjakkuus. Sitä on ollut alusta lähtien todella helppo kouluttaa, se on hyvin luontainen, kauniit avoimet flänkit alusta lähtien ja tosi helppo löytää sopiva tempo ajoon. Lisäksi se on erittäin miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen, sekä halukas oppimaan, joten käskyjen ja suuntien opettaminen sille riippumattomiksi mistään mun antamista avuista on ollut kohtuullisen helppoa. Olen edennyt sen kanssa treenatessa tarkoituksellisestikin rauhallisesti, vaikka omilla lampailla olisi voinut olla mahdollista hinkata paljon enemmänkin.
Rauhallisesti eteneminen on varmasti ollut erittäin hyvä ratkaisu, koska kaiken tuon edellisen kääntöpuoli on se, että Jupiter on hyvin herkkä. Herkkä aistimaan lampaita ja niiden pakoetäisyyttä, sekä hyvin kohtelias paimennettavia kohtaan. Se haluaa myös onnistua niin paljon, että epäselvyys tehtävässä saa sen herkästi epävarmaksi. Lisäksi Jupiter ottaa herkästi painetta minusta päin, jolla tässä kohtaa tarkoitan sellaista, että jos Jupiter kokee mun ottavan tilanteen jo haltuun, se ei ole halunnut enää ottaa osaa asiaan.
Mitä tällä tarkoitan? Jupiterin kanssa on ollut tilanteita, joissa se on ottanut tilanteesta painetta niin, että se on häipynyt paikalta. Ensimmäisen kerran tämä tuli esiin viime talvena, kun oltiin ottamassa treeniporukkaa aitauksesta toiseen kapean portin läpi. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta yhtäkkiä Jupiter oli kadonnut paikalta. Tulkitsin tämän ehkä johtuneen siitä, että porukassa oli juuri ostamiani harmasuuhia (6kk) jotka oli koiraamattomia ja saattoi vähän katsella koiraa pidempään vaikka kyllä tosi kivasti porukan mukana pääosin menikin. Ainoaksi paineen aiheuttajaksi keksin kuitenkin ne.
Myöhemmin keväällä ja kesällä on tullut esiin, että väliaidalla lampaita sortteeratessa treenitilaan ja pois Jupiter häipyy paikalta eikä halua olla painamassa lampaita kohti porttia. Jo pelkkä mun käden kosketus portilla/aitaelementillä tai kosketus lampaaseen on ollut liikaa ja Jupiter on lähtenyt paikalta. Kutsuttuna tuli takaisin, mutta jos sama homma jatkui, niin Jupiter ei edelleenkään halunnut olla asian kanssa tekemisissä. Treenit meni edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin, joskin joissain tapauksissa "työssä ahdistumisen" jälkeen treenissä aluksi näkyi jännitystä.
Asiaa on nyt kesän aikana pureskeltu. Aloin treenaamaan häkitystä Jupiterin kanssa ja vein sen tarkoituksella epämukavuusalueelle. Häkityksissä herkästi juuri se kriittinen piste jossa koiran pitäisi antaa viimeinen pieni työntö lampaille, sai Jupiterin poistumaan paikalta. Jupiterin kanssa on nyt treenailtu liinassa niin, että se ei pääse edes yrittämään poistumista ahdistavista tilanteista ja edistystä on alkanut näkymään. Viimeisessä treenissä Jupiter ei edes yrittänyt kertaakaan poistua paikalta vaan otti vastuupaikan häkityksessä, tasapainotti ja määrätietoisesti vei lampaat häkkiin. Ihan niin kuin tiesin sen luontaisilla kyvyillään pystyvän. Alkaa näyttämään jo hyvältä. :)
Olen nyt myös ottanut Jupiterin kanssa treenilampaat ja sortteerannut niitä portilla ja tehnyt muita "porttihommia", jotka Jupiteria herkästi on ahdistanut. Seuraavaksi pitäisi alkaa ottamaan sitä harjoittelemaan työskentelyä Jerikon kanssa, jotta se tottuisi myös siihen, että vaikka toista koiraa käskytetään (Jerikolla eri käskyt), niin ei tarvitse hämmentyä ja vaikka toinen koira on lampailla, niin Jupiter voi myös työstää niitä eikä tarvitse luovuttaa tilannetta toiselle.
Alan pikku hiljaa uskomaan, että kyllä tämä tästä :) vaikka välillä on meinannut vähän epätoivo iskeä. Mulla on ollut vähän ikävä tilanne, että oikeastaan Jeriko on ainut luotettava koira jota olen pystynyt töissä käyttämään. Valitettavasti Ukon kuulo tuntuu edelleen heikkenevän ja sitä voi käyttää ainoastaan lähinnä peruskuljetuksessa. Nopeaa reagointia ja käskyjen kuuntelua vaativissa tilanteissa Jeriko on jäänyt vähän yksin enkä taas haluaisi sitä enää kovin paljoa rasittaa tällaisilla ainakaan ainoana koirana. Jupiteria ei ole voinut käyttää alkuunkaan, koska se ottaa varsinkin tällaisissa "tositilanteissa" painetta lampaista ja itse tilanteesta, sekä ehkä toisesta koirastakin, ja jättäytynyt pois/häipynyt. Ihan pari kertaa olen ylipäätään yrittänyt ja jättänyt sitten nämä yritykset odottamaan "aikaa parempaa".
Paineet on siis olleet kovat sille, että Jupiterista pitäisi saada työkoira pikavauhtia vaikka toki onhan se vielä nuori, vasta 1,5-vuotias. Nyt alkaisi kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä ja näyttäisi siltä, että se vahvistuu koko ajan näiden häkitystreenien myötä, kun saa rohkeudestaan ja työskentelystään paljon positiivista palautetta ja kannustusta minulta eikä toisaalta saa mahdollisuutta poistua tilanteesta.
Videolla Jupiterin häkitys reilun viikon takaa. Tässä ei pakoyrityksiä nähty enkä ole enää siis pitänyt liinaa kädessä vaan Jupiterin perässä roikkumassa. Tästä on kuitenkin edistytty vielä lisää ja Jupiter näyttäisi alkavan selvästi tajuavan, että sillä on tärkeä rooli häkillä ja ottaa hyvin vastuun tehtävästään. :)
Kovat helteet on tässä viimeisen viikon aikana vähän treenailuja rajoittaneet. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla on välillä tehty jotain, mutta paljon on päiviä mennyt ihan vaan uidessa ja isäntäväen osalta remontoidessa vanhaa päätaloa. Helteiden keskellä onni on lätäköt ja järvessä uiminen. :)
Jupiter on rohkaistunut myös uimisen suhteen ja ui nyt ilman pelastusliivejä pitkiä lenkkejä mun ja Ukon kanssa. :) 2by2 keppejä on tehty ja vaikka välillä tuntui junnaavan paikoillaan, ollaan nyt kuuden kepin vaiheessa niin, että vähän tarvii porttien olla auki, mutta hyvin vähän ja ihan viittä vaille sujuu kuusikin keppiä. :)