sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Jälkikauden avaus

 Tänään päästiin viimein ekaa kertaa pellolle. Mistä tietää, että on oikeasti sydämestään henkeen ja vereen PK-harrastaja? Luultavasti ainakin siitä, että jo ajatus keväästä ja maastokauden alkamisesta saa energiatasot nousemaan, ja sitten se kauden ensimmäinen treeni aiheuttaa suoranaisen euforian jossa voi kylpeä vähintään loppupäivän!

Täydellistä ei tokikaan ollut, mutta silti. Troijakin pääsi mukaan ja sai aloittaa. Olosuhteet ei tietenkään ollut helpot, kun pellot ei vielä kasva mitään ja pohjana matalaa viime vuodelta laonnutta nurmea, ja tuuli aika kovasti välillä. Lisäksi toi palsta mille Troijan ja Tyrin jäljet tehtiin, on yleensä vähän sellainen harvakasvuisempi + sinne ajetaan lietettä usein, nyt ei vielä oltu ajettu.

Troija oli ihan intoa täynnä ja häntä korkealla heiluen suoritti tehtäväänsä. Hyvää sen jäljessä oli alkusuora joka oli suht ok, sekä se että 3/4 esinettä Troija reagoi hienosti ja vaikka ilmaisi ei ollut korrekti (ekan kääntyi ilmaisemaan täysin väärin päin), niin sekin että se pysähtyi niitä ilmaisemaan oli ehdottomasti parannusta! Mutta voi pojat Troijalla oli välillä vähän liikaa meininkiä ja vilkkaus tekee kyllä haasteita. Pää nousee välillä kokonaan, kun pitää vähän katsella, ja jäljestys on vähän sellaista seilaavaa. Mutta eipä sillä paljoa kokemusta peltojäljeltä olekaan, joten jatketaan treenejä ja katsotaan miten se edistyy. :) 


Tyrille oli Lili tallonut jäljen, ja tämä oli nyt Tyrin ensimmäinen vieraan talloma jälki. Eka suora myötätuuleen, mutta muuten sivutuulta ja vastatuulta. Ek suora oli ihan todella hienoa työskentelyä, en voi oikein moitittavaa keksiä ja ylipäätään esineilmaisut oli todella hyviä! Tyr on talven aikana selvästi opiskellut asiaa. Kulmat oli ihan jees näin nuoren pojan kauden ekoiksi ja vasta ihan lopussa alkoi sitten väsymys vähän näkymään, että se paras voima jäljestämisestä alkoi hiipumaan, mutta hienosti jaksoi loppuun.

Niin ja Lili huomasi nyt mulle sanoa, että pitää antaa Tyrille liinaa ja niinhän sitten tehtiin ja hyvin se jatkoi vaikka en roikkunut ihan liki koko ajan. Tästä se lähtee!

Jeriko jäljesti myös. Olosuhteiden haastavuus näkyi senkin työskentelyssä paikoin, mutta välillä se meni kyllä myös aivan upeasti, todella syvällä nenällä ja hienosti! Ei taida Jeriko vielä haluta eläkkeelle. ;) 



sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Valjakkohiihdon SM ja kohti kesälajeja

 Jäi taas päivitykset vähän vähemmälle. Valjakkohiihdon SM-kilpailut kilpailtiin viikko edellisen päivityksen jälkeen. Jupiter ja Ilona starttasivat naisten C-luokassa ja sijoittuivat kovatasoisessa luokassa hienosti 5./20!

Toisena päivänä oli sitten viestikilpailu, jossa Jupiter ja Ilona starttasi HKK:n ankkureina. Miko ja Luukas oli ottanut todella reippaan kaulan siihen jo alle, ja Jupiter ja Ilona jatkoi samalla hyvällä meiningillä, joten aika ylivoimaisesti kultamitali saatiin mukaan.

(c) Seija Rämö

Kaiken kaikkiaan todella mukava viikonloppu ja reissu, josta sitten ajatukset kääntyi aika nopsaan kevään odotukseen. Ja se odotus onkin tuntunut todella pitkältä. Työkuviot mulla muuttui ja vapaus treenailla päiväsaikaan jäi taas pois, ja sen myötä tokoilut vähemmälle. Lisäksi Troija loukkasi takajalan varpaansa ja on nyt ollut reilun kuukauden saikulla ja vielä tossulla suojattuna ja kevyemmällä 2-3 viikkoa. Kynttä tai varpaan kärkeä ei pitäisi päästää uudelleen taittumaan.

Tänään koiranpäivän kunniaksi tehtiin esineruututreeni koko konkkaronkalle. Troijakin sai hakea kaksi esinettä takatassu tossutettuna "koiran kengällä". Ja kyllä olikin mukava treeni! Koirat tykkäsi voi että kun minä vaan tykkään noista maastolajeista aivan ylitse muiden! Kaikille siis samanlainen treeni, että vietiin esineet yhdessä aina yksitellen (senioreillekin tällainen helpotettu mukava treeni), Troija haki kaksi, Tyr neljä, Jupiter kolme, ja senioriosasto kaksi esinettä. Tyr olisi kyllä halunnut hakea enemmänkin ja piti sitten katsomossa ääntä kun muut sen vuoron jälkeen jatkoi omia etsintöjään. Mutta tästä se lähtee, maastotreenikausi. 💖


maanantai 7. maaliskuuta 2022

Illinsaaren kisareissu

 Lähdettiin perjantaina ajamaan Iihin valjakkohiihtokisoja varten. Mukana Jupiter, Tyr ja Han. Lauantaina Ilona ja Jupiter starttasi 10km matkalla naiset B-luokassa, sijoittui kolmansiksi ja saivat toisen kiinnityksen vetovalion arvoon! Nyt pitää kai alkaa ensi kesälle miettimään BH-koetta ja sitten treenata ihan tosissaan ensi talvea varten, että saisi sen viimeisen sertin.

Todella huikea kausi tältä osin, koska 10km matkoille valmistautuminen alkoi oikeasti aika myöhään, ja ekat 10km matkat tuli Jupiterille varmaan vähän "puskista", ja ekan matkan jälkeen Ilona joutui vielä miettimään vähän uusiksi hiihtotaktiikkaansa, kun ei sitä kymppiä jaksa ihan samalla tavalla iskeä kuin 5km ratoja. Nyt on kuitenkin kaksi valiokiinnitystä taskussa, joten kausi oli kyllä kertakaikkisen hyvä! Vielä viikon päästä SM-kisat ja sitten lasketellaan jo kevättä kohti.


Tyrin kanssa startattiin sunnuntaina 5km matkalla naisten C-sarjassa, jossa samalla kilpailtiin myös bortsujen rotumestaruudesta. Ilmoitin Tyrin ehkä vähän ex tempore, kun alkoi vaan kisajalkaa vipattamaan Iiron kanssa hiihdon jälkeen. Sitä edellisen kerran olinkin kisoissa hiihtänyt Ukon kanssa vuonna 2019! Arvoin sitä jonkin aikaa ennen kuin ilmoittauduin, mutta kun latuprofiili tiedettiin melko helpoksi, niin uskaltauduin. Sitten alkoi kuitenkin jännittämään ihan todella paljon ennen suoritusta. Miten Tyr jaksaa? Entä jos mä kuolen hapenpuutteeseen?

Vaikka Tyrin kanssa on vasta oikeasti aika vähän ehditty treenaamaan, en tietenkään olisi sitä ilmoittanut jos olisin epäillyt, että se ei pärjää ja esim. väsyisi totaalisesti tuolla matkalla. Nuori poika ylitti kuitenkin kaikki odotukset ja teki todella hienon suorituksen, ja minäkin jaksoin yllättävän hyvin mukana! Syksyllä aloitettu astmalääkitys alkaa kyllä todella auttamaan. :) Ohiteltiin kaksi meidän edelle lähtenyttä ja sitten ihan maalia ennen meidät ohitti koko luokan voittaja. Oli kyllä upeeta! :) 


sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Jupiterille ensimmäinen kiinnitys vetovalionarvoon

 Eilen kisattiin Imatralla jälleen. Edessä oli Jupiterin ja Ilonan toinen 10km kisamatka. Imatra ei sinänsä petä, tuoretta lunta vähän sateli, mutta ei onneksi kilpailun aikana ja latu oli kohtuullisen hyvässä kunnossa. Ilona hiihti ja Jupiter juoksi hienosti B-naisten luokan voittoon noin minuutin paremmalla ajalla kuin edellisellä kerralla Imatralla. Alkaa löytymään se tyyli ja tahti millä 10 km mennään! :) Tästä suorituksesta irtosi Jupiterille siis ensimmäinen kiinnitys vetovalionarvoon.

Minut sen sijaan hullutettiin hiihtämään riiseni Iiron kanssa ja todella kivasti se kyllä meni! Mielestäni yhteistyö toimi tosi hienosti ja oli kyllä metkaa mennä koiran kanssa, jolla on oikeasti massaa ja voimaa vetää vähän heikompaakin hiihtäjää! Ja vauhdikkaasti sitten mentiinkin, todella hauska kokemus!

Parin viikon päästä olisi vielä 10km kisaa tarjolla, ehkä rotumestikset seuraavana päivänä ja sitten SM-kisat maaliskuun toisena viikonloppuna. Sitten olisi taas valjakkohiihtokausi taputeltu.




maanantai 14. helmikuuta 2022

Tokopohdintoja

Nyt kun olen vähän pohdiskellut tätä omaa tokoilua Troijan kanssa, niin kieltämättä itseni hieman tyhmäksi taas tunnen. Takapeiliin kun katsoo, niin näkyy aika paljon oikomista ja perusteiden jättämistä kesken.

Troijallahan on todella hieno seuraaminen, sen mä osaan kouluttaa. Mutta vauhtiliikkeissä se ei käytä sitä vauhtia ja energiaa, mikä sille olisi mahdollista. Mutta miksi käyttäisi, kun mä en ole sille kunnolla kertonut, että niin mä haluaisin että tehdään, ei pelkästään että tehdään tarkasti oikein.

Meidän tokon alkutaipale meni erittäin vähillä treeneillä, treenasin oikeasti todella todella vähän, ja saatoin käydä ohjatussa treenissä parin viikon välein niin, että en ollut tehnyt yhtään mitään siinä välissä kotona. Siitäkin huolimatta Troija kehittyi hyvin, koska se on vaan niin tarkkaavainen ja fiksu tyttö. Mutta ne perusteet jäi tekemättä.

Puhuttiin viime viikolla Maijun kanssa treeneissä tästä ja Maiju sanoi, että ns. huipulle tähtääväthän tekee pohjia ihan todella pitkään eikä välttämättä edes starttaa kovin nuoren koiran kanssa. Osa toki sitten rakentaa perusteet ja kaikki  nopeammin, se on niin koirakohtaistakin. Mutta että alkuun rakennetaan pitkään ja hartaasti sitä iloista ilmettä ja halua tehdä, sekä sopivaa vauhtia ja asennetta liikkeiden suorittamiseen. Oikeastaan kun sitä taustapeiliä katsoo, niin on ihme, että Troija on tuollainen noin ihana häntähuisku tokossa, kun tällaiset perusteet on hypitty yli.

Iloinen häntähuisku Troija siis on, ja sillä on hieno asenne ja ilme tehdä varsinkin sellaisia liikkeitä joissa vauhti ei näyttele roolia. Mutta nyt sitten lähdetään vähän uudelleen tekemään baby-treeniä luoksariin, merkkiryhmän kiertoon ja myös ruutuun. Näistä ruutu on kyllä parhaimmalla mallilla, siinä on malttanut parhaiten pitää palkkauksen mukana, mutta viime aikoina on meinannut siinäkin lähteä luistamaan.

Vaikka tavallaan osaan olla myös hyvin tarkka siinä miten opetan ja koulutan koiriani, on mun helmasynti kyllä oikominen. Siitä ei näköjään vieläkään ole päästy.

tiistai 1. helmikuuta 2022

Tottistelua ja hiihtoa

  Ollaan tässä alkuvuodesta yritetty treenailla tokoa/tottista vähän aktiivisemmin Troijan ja Tyrin kanssa. Troija edistyy ihan hurjalla vauhdilla, kun vaan ehtii ja muistaa treenailla. Jotenkin vaan on nyt herännyt siihen todellisuuteen, että suhteessa töiden määrään on liikaa koiria ja niillä liikaa eri lajeja. Ja sitten vielä lampaiden hoidot. Jos haluaisi edetä paremmin, niin jostain pitäisi pystyä karsimaan. Nyt on kuitenkin itse asiassa töiden suhteen vähän kevyempää ja keskityn kirjallisiin projekteihin, niin saa päiviä rytmitettyä eri tavalla.

Lueskelin "jopa" uudet avoimen luokan tokosäännöt läpi, että olisi kartalla mitä vielä pitäisi osata. Hyvä että luinkin, kun tajusin tänään, että lautahyppyä ei olla tehty lainkaan. Lisäksi tänään tuli hoksattua myös, että merkkiryhmän kierrosta en ole ottanut Troijaa koskaan perusasentoon ja aina saman palkkaamiskohdan vuoksi Troija toki alkuun odotti palkkaa just siinä. Mutta hienosti lähti nämäkin edistymään. Ruutu menee aika kivasti, mutta siitä on vielä rakentamatta kokonaisuus maahanmenon kanssa.  Hyppynouto on ihan hyvällä mallilla, paitsi että lautaestettä ei ole tehty.

Liikkeestä seisominen ja maahanmeno yksinään on hyvällä mallilla, ja niiden kahden erottelukin toimii aika kivasti. Liikkeestä istumista ei olla juurikaan tehty, ja se täytyykin nyt nostaa treenilistalle.

Kaukkareita on nyt tehty alustan päällä. En ole koskaan aiemmin (siis Jerikon tai Ukon kanssa) käyttänyt mitään apuvälineitä kaukkareissa, korokkeita, lautoja tai mitään. Nyt Troija lähti kuitenkin herkästi hieman menemään vinoksi, kun odottaa palkkaa ja jotenkin nojaa toiseen suuntaan. Alustan avulla onkin kivasti saanut Troijan pysymään suorassa ja toisaalta se auttaa kyllä paikoillaan pysymisessä. Maahan-seiso-istu on vielä vaikea niin, että viimeisessä vaihdossa ei tulisi eteenpäin, mutta muuten on kyllä muotoutumassa todella kivat kaukkarit Troijalle. Sekä teknisesti puhtaat, että napakat, mitä en Jerikolle osannut koskaan opettaa. :) Lisäksi oli hauska huomata kuinka helposti ja vaivattomasti Troija loppujenlopuksi ottaa nykyään uusia asioita ja apuvälineitä käyttöön, eikä jää ihmettelemään.

Seuraamiseen aloin ottamaan peruutusaskeleita ihan tässä viikon sisällä. Herkästi Troija lähtisi liian vauhdikkaasti peruuttamaan niin, että paikka katoaa, mutta pikku hiljaa paranee. Sivuaskeleita otin ensimmäisen kerran tuossa eilen kotitreenissä ja oikealle siirtymiset meni täydellisen priimasti heti! Troija on niin tarkka tyttö.


https://youtu.be/9fl1FSHbAIc

Tyrin kanssa on myös tottisteltu. Sillä oli välissä kapulaongelma, osasi jo hienosti pitää kapulaa ja sitten tulikin kapulaongelma. Olen onnistunut tämän ongelman luomaan väliaikaisesti kaikille koirilleni, ja toisaalta saanut jokaisen niistä kaivettua sieltä ulos. En tiedä mitä teen, kun jotenkin rikon hyvällä mallilla olevan pidon. Leikin varjolla lähti kuitenkin hienosti sujumaan uudelleen ja nyt hiotaan sitä eteenpäin. Liikkeestä seisominen oli välissä jo tosi napakka, mutta se on nyt vähän lipsunut. Maahanmeno on hyvä, mutta istumista ei olla Tyrinkään kanssa juurikaan tehty. Seuraaminen on parhaimmillaan tosi voimakasta ja samalla korrektia, välillä ihan armotonta heilumista. :D 

Se mikä on Tyrin kanssa vähän mietityttänyt on hyppy. En ole yhtään epäillyt etteikö tuolla koolla ja lihaksilla hypättäisi metri helposti, mutta voi luoja sen harjoittelu on Tyrin kanssa ollut työlästä ja musta on tuntunut, että se ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä mitä ollaan tekemässä. Mikään määrä toistoja ei saa sitä tajuamaan, että hyppy olisi se kannattava asia tarjota. Apuohjaajan kanssa menee ok, mutta tekeminen on vähän sellaista "diibadaaba", ja yksin kun treenaa niin järkyttävä viive siinä, että lähtee hypylle, miettii vaan siinä perusasennossa, että viitsiikö. Hetken mielijohteesta päätin tänään heittää lelun hypyn yli ja johan lähti toimimaan! Nopeaan tahtiin nostin korkeuden 95cm ja siitä sitten alas, ei mitään ongelmaa. Nyt vaan sitten toistoja lisää, niin tekniikka varmistuu. :) 


Jos toko on vähällä, niin agility on vielä vähemmällä. Treenit vain kerran viikossa, ja se on auttamatta ihan liian vähän. Olen kyllä vähän miettinyt, että sekä tokosta että agilitystä on tullut koko ajan vaan teknisempiä lajeja, jotka vaatisi koko ajan enemmän aikaa ja tunteja teknisten taitojen opettamiseen. Oma tekeminen alkaa tuntumaan aika höntsäämiseltä siihen nähden. Juoksareita pitäisi hinkata, mutta nyt talviaikaan ei oikein helposti pääse, ja kesälläkin se työ jäi tekemättä vaikka on tuossa toi oma kenttä. Nyt jälkikäteen oikein harmittaa. Miksi en treenannut enemmän? On käynyt tässä myös mielessä, että Troijan kanssa kannattaisi varmaan jättää paimennuksen treenaaminen ihan jo senkin vuoksi, että voisi sitten sen ajan käyttää agilityyn eikä jakaantuisi käytettävissä oleva aika rippeiksi eri lajeihin...

No, kyllä Troija silti koko ajan kehittyy agilityssäkin, mutta juoksarit erityisesti vaatisi kyllä treenejä lisää. Jupiterilla ihan sama tilanne, tai oikeastaan sillä oli välissä juoksarit vielä enemmän rikki, kunnes se sitten lopulta taas muisti mitä ollaan tekemässä. Rutiinin löytyminen kokemattomamman koiran eli Troijan kanssa kuitenkin ottaisi enemmän aikaa ja harmittaa suorastaan tämä treenitahti.

Jupiterin ja Tyrin kanssa on myös hiihtotreenejä tehty. Tyr on todella nopealla tahdilla lähtenyt vetämään yksin pidempää matkaa, ihan koska sitä ei pysty laittamaan Jupiterin rinnalle juoksemaan, koska Tyr sitten napsii ja pistää Jupin juoksemaan taaempana. Kerran tätä siis Jämillä kokeiltiin ja siitä ei tullut sitten yhtään mitään. Lopulta Jupiter lakkasi kokonaan vetämästä ja juoksi mun suksien edessä, kun kauhikakara ei päästänyt rinnalle. Mutta yksin Tyr vetää hienosti eikä ohituksissakaan ole sitten mitään ongelmaa! Viimeksi Peltolammilla hiihtäessä tuli yksi ohitus jyrkimpään mäkeen missä mun vauhti tyssää, ja silti Tyr vaan kiskoi mua eteenpäin ja ohi.

Jupiterille on treenattu nyt pidempää matkaa ja Jupiter ja Ilona starttasikin Imatralla ekaa kertaa 10km matkalla! Sää oli aika karsea, lunta sanoi ja latu oli pöperöä, ja lisäksi startti oli siis A-luokassa, kun muissa luokissa ei ko. matkaa ollut. Hienosti 4./6. Ja nyt vaan sitten lisää treeniä ja kohti muita 10km luokkia joissa voisi sitten serteistäkin haaveilla.

maanantai 17. tammikuuta 2022

Troijan pentusuunnitelmat edistyy

Edellisessä päivityksessä mainitsemani mainio uros jouduttiin valitettavasti tältä erää jättää käyttämättä, koska se kantaa samaa EAOD-geenivirhettä kuin Troijakin. Tämän pettymyksen jälkeen (ko. uros jää kyllä todellakin korvan taakse tulevaisuutta ajatellen!) alkoi enemmän ja vähemmän aktiivinen, ja välillä aivan vimmattu urosten etsiminen.

Lähden etsintään terveystulokset edellä, sitten sukutaulu, joka kiinnostaa ja jos nämä täsmää, niin olen lähtenyt tutustumaan luonteisiin tarkemmin. Sain mahdollisuuden tutustua kahteenkin saman pentueen urokseen, sekä näiden puolisiskoihin samasta emästä. Kaikki luonteiltaan varsin mukavia. Lisäksi tapasin näiden enon ja itseasiassa emän siskoa tunnen jo entuudestaan. Ja kun luonteet näinkin laajalti on kovasti itseäni miellyttäviä, niin Troijan sulhaseksi valikoitui Kiiru eli Something Like Never Gonna Stop.

Olen valintaan hyvin tyytyväinen. Kiiru täyttää mun aiemmin mainitsemat toiveet terveyden suhteen, vaikka totta kai riskitöntä koiraa tai yhdistelmää ei ole. Terveysriskejä sisältyy siis tähänkin yhdistelmään, mutta onnistuin löytämään uroksen, jonka taustalta tulevat riskit ovat sellaisia joiden kanssa pystyn nyt elämään.

Olen saanut tavata Kiirua nyt jo kolme kertaa, ja olen testimielessä ohjannut sitä lampailla, leikittänyt ja seurannut miten se asettuu meillä sisällä olemaan. Näillä kolmella kerralla ei Kiirun luonteesta ole tullut häiritseviä piirteitä esiin, päinvastoin on vahvistunut tunne siitä, että se on varsin itsevarma ja tasainen koira, etenkin ollakseen vasta hieman päälle 2-vuotias.

Teen pentueelle myöhemmin pentublogin tai muun oman sivun, johon kerään vähän tietoja, ja todennäköisesti pentueesta enemmän kiinnostuneille aukenee Facebook-ryhmä sitten kun on ajankohtaista. Troijan juoksujen alkuajasta ei suoraan sanottuna ole kuin hataria arvauksia ja toiveita. Jos se harrastaisi vuoden juoksuväliä kuten emänsä, olisi juoksut odotettavissa maaliskuussa. Nähtäväksi jää miten Troija päättää, onko juokseminen Troijan mittapuulla vain sitä mitä tehdään ulkona ja paljon. :D 

Troijan kuva: Miikku Pietilä, Kiirun kuva: Maarit Merilä

Muina kuulumisina Troijan ja Jupiterin kanssa on loppuvuodesta käyty muutamat agilitykisat. Troija on kerännyt LUVA-mainintoja nyt kuusi, mutta liikaa hypäreiltä ja yksi agilitynolla pitäisi saada siirto-oikeuteen. Pieniä virheitä on voinut tulla jostain muutakin, mutta varsinkin puomin juoksaria pitäisi treenata todella paljon enemmän kuin kerran viikossa, että se edistyisi.

Tokoa on tehty hieman säännöllisemmin, ja treenaillaan kohti AVO-luokkaa. Tuskin alokkaassa enää startataan. Hienosti pikku tyttö edistyy ja yritetään ehkä ainakin ennen pentuja vielä startata avoimessa.

Jupiter sai yhden SERT:n joulukuussa, mutta sillä vasta kontaktit levisikin, ja niitä on nyt taas muistuteltu mieleen. Jupiter kastroitiin syksyllä ja siitä se toipui hienosti. Paimennuksen ja itsevarmuuden suhteen Jupiter on ottanut isoja harppauksia eteenpäin. :)