Heinäkuussa käytiin Troijan kanssa toisessa tokokokeessa. Nyt koe oli Tamskin hallilla eli tutussa ympäristössä ja tilanne oli Troijalle selvästi helpompi kuin rotumestiksissä toukokuussa, jolloin kaukalo ympäristönä oli selvästi liian kuumottava. Nyt Troija oli enemmän oma itsensä, eikä ahdistunut ympäristöstä, villisti leikkivästä malinoisista vieressä tmv.
Ensimmäisenä oli paikkamakuu, jonka kohdalla saatoin jo ennalta ajatella, että jos rotumestisten maahanmenon jumittaminen toistuu, niin tiedän että vaikeuksia olisi edessä muutenkin. Olimme rivin ekat tai vikat, miten sen nyt ajattelee, mutta viimeisenä maahanmeno. Troija napsahti maahan yhdellä käskyllä. Mikä helpotus! :) Makasi myös rauhassa paikoillaan koko ajan. Vuoro ylösnousuun oli ekana, mutta Troija ehti silti ennakoida ja nousi juuri ennen kuin liikkuri olisi antanut luvan käskyttää. Paikkamakuusta 9.
Yksilöliikkeitä lähdettiin suorittamaan neljäntenä. Kapulan pito ekana, siitä 10. Luoksetulon loppuosassa tiputti raville, siitä taisi pistevähennys tulla: 9,5. Kaukkareissa eka maahanmeno jäi jostain syystä hieman vajaaksi ja jouduin antamaan siihen toisen käskyn, muuten toimi hyvin ja siitä 9p. Seuraamisessa täyskäännöksissä hieman levisi, samoin hitaan kävelyn jälkeen pieni herpaantuminen, muuten oikein kivaa seuraamista: 8p. Liikkeestä maahanmeno oli virheetön 10p. Hyppy 10p. Kokonaisvaikutus 9p.
Oli kyllä kivaa kehässä Troijan kanssa ja tietyllä tapaa pudotti apinan selästi ja varmasti kasvatti Troijan itseluottamusta, että kyllä se osaa ja pärjää hienosti! Pikku hiljaa treenaillaan ja katsotaan osallistutaanko vielä alokkaan kokeisiin vai sitten jo avoimeen, riippuen koska olisi seuraava aikatauluihin sopiva koe tiedossa, aikaisintaan loppuvuodesta.
Viime viikonloppuna oltiin Janakkala Open agilitykisoissa Jupiterin ja Troijan kanssa lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina molemmille kolme rataa, sunnuntaina Jupiterille kolme ja Troijalle kaksi.
Lauantaina 3-luokan radat oli haastavia, mutta mielestäni tosi kivoja ja fiilis oli hyvä. Radat meni hylyiksi ns. pikku virheistä, mutta Jupiter esitteli kyllä hienoa taitotasoa, erityisesti keppien haut oli sillä huikean hienoja! :)
Troija sen sijaan teki ensimmäiseltä radaltaan 0-tuloksen! :) Kahdella muulla radalla virhettä tuli kuitenkin kepeillä, näistä ensimmäisellä jatkoin vaan eteenpäin ja annoin hylkääntyä, toisella yritin korjata mutta hylkäännyttiin silti. Videolla 0-rata. :)
Sunnuntaina Jupiterin kanssa ei tuntunut oikein hyvältä. Ekalle radalle Jupiter lähti aivan kamalassa mielentilassa, kiljui odotellessa ja piti yrittää sitä rauhoittaa. Radalla Jupiter oli osittain kuulolla ja sitten taas ei. Virheitä tuli useampia ja kunnon flow'ta ei oikein syntynyt. Lopulta kävelytin Jupiterin pois radalta. Toiselle radalla Jupiter lähti jo paremmassa mielentilassa ja itse olin päättänyt "ottaa sen nippuun" eli pitää koko ajan hallinnassa enkä antaa lähteä liihottamaan. Itse sössin heti alkuun ja rata hylätty, mutta sitten pitkä pätkä hyvällä flow'lla, mutta sitten persjättö putkella ja Jupiter ei lukenut minua lainkaan vaan lukitsi vaan hypyn. Äh.
Kolmannelle radalle sellaisella "häränraivolla", että nyt tämä liihottelija poika pidetään hyppysissä. Radan kun näin niin ensin ajattelin, että se on lähes mahdoton, mutta onneksi rataantutustumisessa löytyi itselle ihan hyvältä tuntuvat ohjausvaihtoehdot. Ja me tehtiin eka 3-luokan nolla!! Väkisin väännetty ja mun sijoittumisten suhteen muutamassa kohdassa kökkö, mutta nolla silti! Jos vaikka tehdään tällaisia väkisin nollia alle jokunen ja koitetaan sitten, että saisiko rennommalla flow'lla ja poikaa kunnolla vauhtiinkin päästäen tulosta. :D
Troijalle myös sunnuntaina toinen nolla hyppyradalta, sijoitus 3., sekä vitosella voitto agiradalta, jolla myös aivan täydellinen kontaktiosuma ja takajalkaerottelu puomilla! :)
Yritin jo hieman viime talvena kaivella omaa kateissa ollutta toko-motivaatiota, mutta ei se kyllä silloin mistään löytynyt. Nyt aloin sitten uudelleen etsintöihin ja kas, se ehkä löytyi. Meillä on nyt ollut Troijan kanssa kahdet tokotreenit Maiju Ojaniemen ohjatussa ryhmässä ja täytyy sanoa, että viime talveen verrattuna Troija on kypsynyt ihan todella paljon henkisesti. Viime talvena (ne pari kertaa kun noissa treeneissä käytiin) hallin hälinä ja varsinkin agilityn äänet oli vilkkaalle tytölle vähän liikaa ja sen oli selvästi vaikeuksia keskittyä. Nyt sen sijaan Troija keskittyy todella hienosti, se ei kiinnitä ympäriltä kuuluviin ääniin mitään huomiota ja on koko ajan oikein hyvässä toimintavireessä.
Troijan kanssa ollaan nyt aloitettu sitten uudelleen lähes alusta seuraamisen opettelua, joka oli kyllä jo jossain vaiheessa toissa kesänä, mutta treenaamattomuudesta johtuen voisi sanoa että aika alusta lähdetään. Aikaisemmin ongelmana ollut pään laskeminen lähdössä on kuitenkin saatu korjattua ja Troija tekee ihan kivalla vireellä seuruuta.
Kaukkareihin saatiinkin jo Maijulta vinkki, että maasta istumaan nousun jälkeen pyysin siltä heti käsikosketusta pään yläpuolelle, jolloin Troija alkoi nopeasti ajattelemaan enemmän syöraan ylös pompsahtamista asteittain ylös hivuttautumisen sijaan. Tosi hienoja ylösnousuja onkin nyt jo alkanut tulemaan.
Istumasta ja maasta seisomaannousua tehdään myös pompun kautta. Tässä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että takajalkojen paikoillaan pysymistä täytyy vielä vahvistaa, mutta viimeisessä treenissä jo pari toistoa pysyi takajalat hyvin paikoillaan.
Liikkeestä maahanmenoa on myös peruutelleen aloitettu tekemään ja se alkaa pikku hiljaa sujumaan oikein vauhdikkaasti. Varmuutta vaan tähän lisää ja sitten kun seuraaminen on kuosissa, niin yhdistäminen siihen. Liikkeestä seisominen on vielä aivan alkutekijöissään, pompun kautta sekin ja vielä Troija ei ole ihan tajunnut, että jalkoja ei saisi enää liikutella pompun jälkeen.
Luoksetuloa meinasin nyt sitten ottaa suoraan sivulle, koska Troijan pienen koon vuoksi on nuo pk-haaveet vähän jäänyt taka-alalle. Siinä havaittiin ongelma, että Troija alkaa jo lähestyessään ennakoimaan kääntymistä ja tulee loppumatkan takaraivo edellä peruuttaen. Hauska kikka vilkkaalle koiralle. Tätä nyt sitten opetetaan pois käsitargetin kautta, sekin on lähtenyt kyllä hyvin sujumaan.
Hyppy oli ihmeellinen asia Troijalle viimeksi vuosi sitten kun sitä ekaa kertaa näki, nyt ei ollut enää mitään ongelmaa. Kapulan pitoa on tehty vain kotona, onnistuu ihan ok edessä ja nyt olen alkanut hivuttautua Troijan sivulle seisomaan.
Paikkamakuu oli viime talvena tosiaan Troijalle hyvinkin paha juttu tuossa häiriössä, mutta nyt se makaa ihan tyynesti katse muhun luotuna eikä mitään ongelmaa pysyä aloillaan. Toki palkkailenkin vielä tiheästi, mutta mielentila on oivallinen.
Eli kyllähän tuosta vielä tokokoira tulee. Ties vaikka innostuisin siitä kuitenkin tokovaliota leipomaan.
Agility Troijan kanssa on vielä kesken. Juoksaria en saa vaan aikaiseksi treenata hyvä jos kerran viikossa, vaikka puomi on omalla pihalla. Nyt kuitenkin tein havainnon, että itse asiassa Troijalla toimii juoksarissa paremmin nakkipalkka kuin lelu, jotenkin juoksee vapautuneemmin ja nyt ollaan viime treenit menty siis nakkipalkalla. Keppejä tehdään verkoilla ja hyvin Troija on tajunnut ideaa ja pikku hiljaa verkkoja olen aloittanut hivuttamaan pois päin ja useampia aukkoja jo sietää. Meidän treenitahdilla voi kuitenkin mennä vielä tovi, ennen kuin on valmista.
Tänään kävi myös mukavia vieraita, kun Troijan veli Pluto tuli omistajansa kanssa käymään. Treenailtiin oikein pitkän kaavan mukaan: ensin jäljet Troijalle, Plutolle ja Jerikolle, sitten paimennusta ja lopuksi vielä tokoa (ja Troijalle vähän agilityä/keppejä). Todella mukava nähdä pitkästä aikaa ja mukava nuori mieshän tuo Pluto on. :)
Jupiterin kanssa oltiin tänään agilitykisoissa. Nämä oli nyt Jupiterin neljännet agilitykisat ja kaksi nollaa oli jo plakkarissa. Ilmoitin kaikille radoille, myös hyppärille, siitä huolimatta, koska ajattelin että jos hyppäri sattu olemaan ennen agilityratoja niin on ainakin hyvää lämmittelyä. Agiradat oli kuitenkin ensin.
Täytyy nyt ihan ekana sanoa, että me ollaan kyllä nyt viime aikoina löydetty niin hienosti yhteistyö Jupiterin kanssa ja on ollut treeneissä todella mukava tehdä! Mä olen oppinut miten Jupiter toimii ja osaan ennakoida jo näin lyhyelläkin historialla miten se toimii eri asioissa. Jupiter on kehittynyt aivan hirmuisesti! Ei ole kauaa kun tuntui, että ei se opi keppejä kunnolla koskaan eikä siitä koskaan tule niissä itsenäinen ja luotettava. Mitä vielä! Jupiter tekee aivan huikeita suorituksia kepeillä treeneissä ja kisoissakin koen, että luotan siihen 100% eikä tarvitse varmistella niitä keppejä. Jos aluksi tuntui kaukauselta ajatukselta, että voisin löytää Jupiterin kanssa sellaisen sielujen yhteyden kuin Jerikon kanssa agilityssä, niin kyllä nyt ollaan jo todella lähellä maalia. On sairaan hienoa tehdä agilityä Jupiterin kanssa ja olen viime aikoina oikeastaan eniten odottanut luokkanousuja ihan vaan sen vuoksi, että pääsisin Jupiterin kanssa tekemään oikeasti haastavampia ratoja, joissa molemmat pääsee näyttämään mitä osataan. :)
Eka rata Jupiterin kanssa oli jo todella hyvä. Jupiter teki todella hienosti töitä ja vaikka moka tuli kepeillä, niin 10+ Jupiterille yrittämisestä, kun vika ei varsinaisesti ollut siinä. Lähdettiin kepeille hypyltä käännöstä ikään kuin rintarinnan enkä antanut yhtään "armoa" Jupiterille tai aikaa aloittaa keppejä vaan luotin vaan siihen ja jatkoin eteenpäin. Jupiter ei yrittänyt ohittaa välejä vaikka kiire tuli, vaan yritti vielä nopeammin ja voimakkaammin päästä alusta liikkeelle. Ei vaan ison koiran lantio taittunut ihan siinä vauhdissa mukana, ja Jupiter jäi lonkastaan kiinni toiseen keppiin. Niin voimalla Jupiter puski, että kepit nousi ilmaan ja vaikka Jupiter siitä vielä yritti vähän päästä liikkeelle, niin alas tippuvat kepit ja jumitilanne rikkoi sen rytmin liiaksi eikä enää onnistunut. 10+ yrittämisestä kuitenkin, en tehnyt sitä Jupiterille helpoksi.
Loppurata meni ihan nappiin, jopa aika haastava renkaan edessä persjättäminen jota en muista onko koskaan tehty. Jupi hoiti oman tonttinsa upeasti. :)
Toinen agirata meni myös tosi hienosti. Erityisen tyytyväinen olen A:n edessä persjättöön ja siihen, että Jupiter teki juoksu-A:n aivan nappiin siitä huolimatta. :)) Keinu oli kyllä ruma :D, aivan viittä vaille lentokeinu, mutta kun tuomari ei antanut virhettä niin siinä oli vika nolla ykkösissä!
Jäätiin sitten odottamaan 2-luokan hyppyrata, jolle startattiin luokkanousijana ekana. Rata näytti heti todella kivalta. Voi että kun olen odottanut sitä, että pääsen itse oikeasti vähän tekemään töitäkin. Ainut inhottava kohta koko radassa oli alun asetelma, jossa putken jälkeinen vitoshyppy jäi ihan lähdössä mun ihannelinjan tielle enkä päässyt linjaamaan itseäni kohti kolmoshypyn rimaa. Tiesin, että mun linja herkästi ajaa Jupiteria ulos, kun väkisinkin peitän renkaan jälkeistä hyppyä siltä ja niin se tekikin, mutta kuuliaisesti Jupiter tuli kun korjasin. Loppurata oli sitten ihan vaan helppoa, hauskaa ja mukavaa. :))) Ja nollana maaliin, joten mikä sen mukavampaa, heti eka nolla kakkosista ja joka radalta palkinnoille, kakkosissa nollavoitto. Tästä se vaan lähtee. :)
Troijan kohdalla on käynyt sellainen ihan hassu juttu, että tokokärpänen ehkä vähän puraisi. En ole todellakaan paljoa sen kanssa tehnyt, mutta kun nyt ei talvi ole tullut niin viime viikolla päätin sitten tehdä ekaa kertaa pikkupentuajan jälkeen vähän treeniä ulkona. Varsinkin luonsetulo (jota siis tosiaan ei ole treenattu kuin pentuna avustajan kanssa ja nyt makuulta lähti) oli niin hieno ja räväkkä, että nousi vaan mieleen, että Troijan tokoliikkeet saattaisi olla kyllä aika näyttäviä kun tuolla mentaliteetilla suorittaisi.
Liisa-Idan kanssa viime viikonloppuna treeneiltiin (toinen ulkotreeni) ja Liisa-Ida kuvaili. Ihan kivaltahan se näytti treenimäärään nähden ja vähän se tokokärpänen ehkä sitten puraisi. Lähes seitsemän vuoden tauon jälkeen. :D
Tänään treenailtiin Tuijankin kanssa ja melkein jo heitin tokokärpäsen menemään, kun aluksi Troija oli ihan mahdoton! Vieras kenttä ja häiriöt oli sille aivan liikaa, pää pyöri eikä keskittymistä ollut oikein mihinkään. Seuraamista ei saanut sitä paria askeltakaan, kun keskittyminen herpaantui jo. Otin sitten kuitenkin toisen lyhyen pätkän pienen tauon jälkeen ja johan oli eri tyttö kehissä! Nyt ei häirinnyt yhtään mikään ja asenne oli ihan kohdillaan. Huh! :D Katsotaan mitä tästä meidän tokoilusta tulee, mutta yritetään ainakin pitää hauskaa asian parissa. :)
Tänään oli tokon Pohjois-Hämeen piirinmestikset. Osallistuttiin Ukon kanssa kisoihin Valkeakosken kennelkerhon toisessa joukkueessa AVO-luokkaan. Mikään hinku tai tarkoitus mulla ei ollut lähteä avoimeen luokkaan enää kokeeseen, mutta kun alemman luokan koirakkoa tarvittiin ja mut ihan nimeltä "käräytettiin" niin mikäpä siinä. Häiriötä riitti, alokkaan (myöhemmin voittajan) ja avoimen kehät oli vierekkäin lähempänä parkkipaikkaa ja evl-kehä taaempana, liikennettä kehän ohi siis riitti. Ihan niin kuin Ukolle pelkät katsojat ei olis ollut jo riittävän paha. Tuomarina oli Aino Juhantalo.
Täytyy ensimmäisenä sanoa, että onneksi ei oltu ensimmäisessä paikallaoloryhmässä, koska säätöä oli. Koko ajan siinä odoteltiin, että meidät (avoimen luokan kilpailijat) kutsuttaisiin johonkin koolle ja koe avattais meidän osalta ja annettais jotain infoa paikallaoloryhmistä jne. Sen verran oman numeron perusteella pystyi päättelemään, että todennäköisesti ollaan toisessa paikallaoloryhmässä. Kehän laidalla siinä odoteltiin ja yhtäkkiä vaan havahduin siihen, että porukkaa menee jo kehään sisään. Sitten sieltä on jo yksi koirakko "kateissa" ja toinen ohjaaja lähetetään jo juosten hakemaan omaa koiraansa, kunnes sitten siinä vähän kauempana odottava ohjaaja havahtuu, että hänen numeroaan siellä kaivataan. Ensimmäinen ryhmä pääsi sitten lopulta aloittamaan, mutta en kyllä olisi toivonut olevani siellä rivissä odottamassa tämän säädön aikana ja kun ei ollut mitään varoitusta etukäteen siitä koska pitäisi koiraa hakea... Hieman enemmän ääntä olisi tuomari/liikkuri voinut kyllä käyttää kun alkoi ekaa ryhmää pyytämään kehään...
Paikkamakuu 9: Rivissä Ukko lysähteli maahan vähän väliä sillä aikaa, kun tuomari ja liikkuri piti puheitaan. Sain sitten kuitenkin Ukon juuri nostettua ylös ja se pysyi istumassa juuri sen aikaa, että annettiin lupa käskyttää ja sinnehän se lysähti. ;) Pistevähennys tulikin sitten aika jännästä asiasta. Ukko makas pää maassa niin kuin on opetettu ja tuomari sanoi, että vähensi pisteen, kun Ukko ei reagoinut hänen häiriöihinsä! Oli väärin, kun silmäkään ei räpähtänyt, kun hän yskäisi tai potki hiekkaa. :D Eikä Ukko kuitenkaan ollut silmiään sulkenut, että ei se nyt nukkunutkaan, oli vaan hyvin rauhallinen eikä välittänyt. Eka kerta tällaistakin.. Toisaalta Ukko kyllä meni maahan ihan katkaravuksi ja samassa asennossa kyllä makasi, kun palasin, mutta pistevähennys tuosta asennosta olisi joka tapauksessa ollut paikallaan, joten sama se kai mistä ne pisteet menee... :D
Seuraaminen 8,5: Seuraamiskaavio oli todella outo. Ensin ihan muutama askel ja heti seis. Osa ohjaajista ehti ottaa vain kolme askelta ja silloinhan puhutaan jo askelsiirtymästä joka avoimeen luokkaan ei edes kuulu! Samoin toinen pysähtyminen heti oikealle käännöksen jälkeen ja siinä Ukko vähän herpaantuikin. Kokonaisuudessaan seuraamiskaavio oli kuitenkin vastapainoksi aivan naurettavan lyhyt, alokkaan koirakoilla oli varmaan pidempi. :D
Liikkeestä maahanmeno 10: Ihan mallikas suoritus, mutta Ukko pystyisi tekemään sen paremminkin.
Luoksetulo 9: Aika hitaasti tuli, ravilla loppupätkä. Aika korkeat pisteet tästä suorituksesta, omalle tasolleenkin hieman alakanttiin mentiin tässä.
Liikkeestä seisominen 8: Pysähtyi kai aika napakasti, mutta mun kävellessä ohi siirtyi vähän. Itse menin hölmösti suoraan linjaan kulkusuunnan kanssa eli vinoon Ukkoon nähden ja loppuperusasennosta tuli siten vino.
Nouto 7: Tässä alkoi tapahtua. Toin oman kapulan kehään tullessa, mutta mulle tarjottiin sitten eri kapulaa käteen. Sanoin, ettei tuo ole meidän, mutta nopea vilkaisu pöydälle paljasti, ettei siellä ole ollenkaan meidän omaa kapulaa. Kapulat oli ilmeisesti siis vaihtuneet, koska tämä mulle tarjottu kapula oli aika lailla saman kokoinen (650g kapula), mutta paremmassa kunnossa ja siinä luki vielä nimetkin. Liikkuri ja tuomari alkoi sitten sitä huutelemaan kehän ulkopuolelle, että kukakohan on ottanut meidän kapulan. Ketään ei kuulunut ja itse haluasin vaan päästä nopeasti tekemään, tällaiset "kuolleet tilat" on Ukolle pahoja. Sanoin sitten vaan, että voin ottaa ihan minkä tahansa, kunhan pääsen vaan jatkamaan liikettä ja lopulta säätö lopetettiin ja pääsin heittämään. Sitten tuli myös eka moka, kun alokkaan kehässä tehtiin samaan aikaan luoksetuloa ja ohjaaja käytti kutsunaan railakkaasti hihkaistua "eteen"-käskyä, josta Ukko hämääntyi ihan totaalisesti ja pysähtyi katsomaan, että "missä eteen". Eteenmenohan on Ukon yksi lempiliikkeistä. ;) Jouduin sitten antamaan uuden käskyn ja luovutusasento oli vino sekä ote vähän elävä.
Kaukkarit 0: Ukolla oli huomio jossan kehän ulkopuolella eikä noussut istumaan kahdella käskyllä. Aikaisemmasta tiesin, että mahkut kolmannella "istu"-käskyllä saada se nousemaan on tosi heikot, vaan se pitää saada vaan heräämään koomastaan. Sanoin sitten vaan "Uk" ja Ukko nousi. Muut vaihdot ok. Kuitenkin nyt sitten tämän tuomarin tulkinnan mukaan nimen käyttö ei ole ollenkaan sallittua vaan nollasi liikkeen. Kurtti tulkitsi tätä vähän eri tavalla eikä säännöistä nyt suoraan löydy tuosta mainintaa. Tätä logiikkaa käyttäen nollaantuuko seuraaminen jos antaa lisäkäskynä "seuraa" -käskyn sijaan koiran nimen..? No mutta liike olisi joka tapauksessa nollaantunut jos olisin sanonut "istu" ja kun Ukko todennäköisesti ei olisi istunut. Nyt saatiin sentään harjoittelun vuoksi muut vaihdot tehtyä.
Hyppy 9: Nopeammin olisi saanut suorittaa.
Kokonaisvaikutus 8: En nyt muista mitä tuomari tästä sanoi, mutta ihan asianmukaiset pisteet tämän päivän meiningille.
Kokeessa oli paljon hyvää, mutta vanhoja heikkoja kohtiakin.
Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen kuinka Ukko
suoriutui tuollaisessa häiriössä. Koe oli Eteläpuistossa ja Näsijärvi
kutsui Ukkoa kyllä voimakkaasti uimaan ja sen verran railakkaasti Ukko
uimaan taas syöksyi, että aloin ihan mettmään, että pitäiskö sitä nyt
oikeasti alkaa miettimään jos kokeilisi Ukon kanssa vepeä. Siitä se
aivan varmasti tykkäisi ja koska se on myös hyvin nopea uimari, niin
olisi varmaan myös hyvä siinä. :) Vaikuttaa vaan siltä, että Pirkanmaan
seudulla ei vepeä oikein ole mahdollista päästä treenaamaan jos ei ole
noutaja tai newfoundlandinkoira... :(
Sitten lyhyesti tän viikon muita treenejä ja menoja. Ukon kanssa lyhkäisesti tokoa on treenailtu, mutta varsinaiset kimppatreenit jollain kentillä kodin ulkopuolilla on kyllä jäänyt. Jerikolle tallasin maanantaina jäljen joka oli 700 metriä pitkä ja siinä oli viisi keppiä. Jälki vanheni jo vähän yli kolme tuntia, kun tallasin sen ennen kun paimennuskoulutettavat tuli. Janan arvioin metsässä ihan pepulleen ja se oli aivan tolkuttoman pitkä. Kävelin metsään lähemmäksi lähettämään, mutta oli se edelleen reilun mittainen. Jälki kulki janan läpi vasemmalle, aivan puun rungon edestä. Jeriko lähti janalta oikealle, kääntyi sitten vasemmalle, mutta lähti vähän epätarkasti ja mun nähdäkseni ei ollut enää jäljellä. Kutsun Jerikon takaisin ja lähetin uudelleen siitä mihin olin ehtinyt eli n. 15 metrin päästä jäljestä. Jeriko otti tämän ehkä korjauksena ettei se ollutkaan oikealla jäljellä ja ylitti nyt jäljen ja puun rungon. Paska. :( Kutsuin sitten takaisin ja Jeriko nosti oikean jäljen ja alun hankaluuksien jälkeen alkoi sitten jäljestämään oikein tarkasti ja hienosti.
Eka keppi oli 350 metrin kohdalla ja sen jälkeen kolme keppiä 50 m välein ja viimeinen sitten lopussa. Ykkönen ja kolmonen (ja olisko ollut vielä joku muukin) oli tallattuna maan sisään. Kakkonen jäi, koska Jeriko lähti ekasta kepiltä vähän epätarkasti alamäkeen kulkevalle jäljelle ja keppi oli kahden ison kiven välissä, jotka Jeriko ohitti vasemmalta eikä saanut siis hajua. Muuten meni tosi hienosti ja janan ongelmatkin voi laittaa kyllä extra-vanhan jäljen ja mun puuttumisen piikkiin.
Tiistaina hakuiltiin. Ukko sai olla Kide-bortsunartun kanssa tallaamassa aluetta ja sekös olikin kivaa. Jeriko teki oman osansa ihan kohtuullisesti. Nyt oli pistot suoria, mutta toisella puolella Jeriko lähti kuitenkin työskentelemään liikaa eteen saamatta maalimiehestä hajua. Toisella puolella meni vähän paremmin vaikka ei maalimies sieltäkään kyllä löytynyt aina ihan ykkösellä. Haukut oli ihan ok ja sinänsä kokonaisuudessaan ihan ok treeni. Eteenpäin mennään koko ajan ja motivaatio Jerikolla on kyllä kohdillaan. ;)
Keskiviikkona pojat pääsi Katriinan hellään käsittelyyn ja oli kyllä musiikkia mun korville, kun kummaltakaan ei löytynyt yhtään mitään, molempien papereihin pelkkä maininta "Hyvä!!". :))
Jerikohan oli kesäkuussa syvistä lihaksista kauttaaltaa aika pahasti jumissa toukokuisen pk-hyppykohelluksen jäljiltä ja silloin käsitellessä jo näki kuinka teki normaalia kipeämpää helläkin käsittely; Jeriko läähätti tuolloin koko ajan. Nyt Jeriko otti ihan nautinnon kannalta ja tyytyväisenä makaili silmät kiinni. On toi Katriina kyllä aikamoinen ihmenainen. :))
Miten tämän viikon oikein summais..? On tullut nukuttua harvinaisen vähän. Viikollakin iltaisin kirjalliset työt pistänyt valvomaan puoleen yöhön. Töissä on välillä ollut todella rankkaa, välillä on sitten vähän normaalimpaakin. Ylitöiksi nyt kyllä tupannut mennä, mikä on aika harvinaista mulle..
Treenailtu on. Tiistaina Jerikon kanssa hakutreeneissä uudessa maastossa jälleen ja yksi uusi maalimieskin eli Hanikan Nina. Tää oli just yksi päivä, kun töissä oli vähän turhankin kiireistä ja mä tulin treeneihin myöhässä. Muut oli jo tallannut alueen ja Sari treenannut molemmat koiransakin, kun mä vihdoin pääsin paikalle.
Pohdin tuon rotuleirin jälkeen Jerikon haukuttamista ja ilmaisua, että kannattaako sitä sitten tosiaan vielä ottaa. Mutta kyllä Jeriko vaan rakastaa omaa ääntään niin paljon, että kun ollaan normi tilanteessa eikä koko viikonloppua väsytetty, niin haukku lähtee yleensä lähes välittömästi maalimiehen löydettyään ja Jeriko selvästi tykkää haukkua eikä se luo sille mitään painetta. Usein Jeriko menee sellaiseen leikkikumarrukseen vielä ja haukkuu siitä. :D Korrekti se siis kuitenkin on. ;)
Otettiin nyt sitten 4+3 pistoa, ääniapuna taputukset osalle ja osalle ei. Osa pistoista onnistui tosi hyvin suorina, osa ei ihan niinkään. Jeriko lähti kyllä varsinkin vasemmalla puolelle etenemään hienosti vaikka sitten olikin mennyt ohi maalimiehen. Itse en oikein saanut lähetyksiänikään kunnolla suunniteltua, kun en nähnyt kaikkia piilomerkkejä ja sitten vasta lähetyksen jälkeen tajusin, että olisikin pitänyt lähettää vähän eri kohdasta. Mutta siis vaikka Jeriko välillä ohittikin maalimiehen, niin kyllä se sinnikkäästi etsii. Se on vaan sitten sitä partiointia. Eli treeniä edelleen tarvitaan näihin pistoihin ja paljon. Sari ei ollut niinkään huolissaan näistä, mutta mua harmitti! Viimeiselle onneksi saatiin tosi hieno suora pisto, joten siihen oli hyvä lopettaa.
Haukkuilmaisun treenaaminen pitäisi ottaa nyt kunnolla listalle. Opettaa Jeriko kotona haukkumaan pitkäkestoisesti mua ja sitten siirtää sitä maalimiehille ja metsään. Ei se muuta kaipaa kun vähän treeniä, luonnollinen haukkujahan Jeriko on. :D
Torstaina käytiin piiiitkästä aikaa agilitytreeneissä. Viimeksi ollaan varmaan käyty kisoissa toukokuun lopulla eikä treeneissä sen jälkeen ollenkaan. Hyvähän se on pitää kesätaukoa. ;)
Aika kimurantti pieni rata oli, vaikka olikin lyhyt ja sitten kun onnistui niin ihan simppeli. Viitasen Annen jostain kisaradasta pätkä siinä ainakin oli mikä oli juuri ollut jossain kisoissa. Ukko lähti kivalla fiiliksellä tekemään ja ihme kyllä sain sen jopa kääntymään tosi vaikean vastakäännöslähetyksen puomin alastulolta puomin ali kulkevaan putkeen! Pari muuta kohtaa oli aika hankalia, mutta saatiin niihinkin lopulta onnistumisia. Kontaktit oli aika hyvät ja samoin kepit. :)
Toiselle vuorolle otin Jerikon ja sen kanssa sain melkeinpä juosta radan suoraan läpi, tok siinä poispäin käännöksessä ensin tarvi vähän Jerikon miettiä, että mihin mä sitä haluan. Muutan kaikki meni tosi hienosti. Kontaktia korjailin pariin kertaan, vaikka tuli ihan ok, mutta ei vienyt samalla vauhdilla etutassuja maahan enkä nyt halunnut lipsua itse ollenkaan. Selkeä kriteeri sen olla pitää. ;) Mutta olis siis super hauskaa! :)
Perjantaina meillä oli vieraita ja sain pistokkaina suuren määrän kukkia, joita sitten istuttelin. Käytiin koirien kanssa lenkillä ja muuten oltiin ihan lunkisti. Lauantaina nukuin pitkään yrityksenä korvata unvelkoja ja kerätä voimia. Lauantai-ilta menikin sitten rotuyhdistyksen kokouksessa, josta pääsin kotiin vasta puolenyön aikaan. Herätys tänään aamulla taas 5:45 ja jälkikoejärkkäilyhommiin koetoimitsijana. Tää oli mun kolmas koetoimitsijapesti ja siinä mielessä uusi kokemus taas, että ensimmäinen jälkikoe ja ensimmäinen "ihan itse järkkäämä", edellisissä olen tullut enemmän tai vähemmän valmiiseen pöytään. Vaikka oli mulla kyllä aivan maailman paras ratamestari, joka oli järkännyt maastoasiat niin loistokkaasti ettei olis voinut paremmin. Kiitos Heidi!! :) (itse sitten vähän mokailin ja unohtelin, mutta selvittiin kunnialla kuitenkin läpi)
Harmillisen vähän tuli tuloksia, kun koko kokeessa kaksi tulosta kahdeksasta koirakosta. :/ Esineruutukin oli yllättäen haastava vaikka paikaksi oli yritetty valita juurikin helppo maaston kohta. Mutta kun näistä ei tiedä miten tuuli pyörii ja miten koiran nenä haistaa. Kokelaiden suoritusten jälkeen laitoin vielä Jerikon ruutuun. Ekalla lähetyksellä etuesineen ohi, mutta se oli kyllä tosi paha ja annoin mennä, tarkasti takakulman ja nosti sitten keskeltä esineen. Etenin tarkoituksella jättäen etuesineen odottamaan, mutta jännästi Jeriko ei olisi millään mennyt ruudun takakulmaan, jäi vaan nenä pystyissä ja välillä maassakin haistelemaan ja etsimään keskivaiheille. Käytiin nostamassa etuesine ja sitten kävin liinan kanssa antamassa Jerikolle hajun takakulman esineestä, nin sitten upposi. Jännä.
Tottiksessa Jeriko pääsi toimimaan nollakoirana, kun keskeytyksiä tuli. Olen kyllä tyytyväinen Jerikon tottikseen. Virittelin sen nyt paremmin ajoissa, kun viime kokeessa/kokeissa. Seuruuttelin vähän ja sitten annoin sen vaan purkaa isoimpia höyryjä vetämällä ja puremalla patukkaa. Auttoi selvästi, koska ääntä ei tullut yhtään ja suoritus oli kaiken kaikkiaan harmonisempi. Istumisen meni maahan, mutta kun oltiin nollakoirakkona, niin tuomari vinkkais heti ja antoi korjata. Luoksetuloissa olisi saanut tulla lujempaa mun mielestä, hiotaan vielä. Tasamaanouto oli mielestäni niin hyvä kuin Jerikon kokoisella voi olla, voimalla lähti ja tarttui kapulaan, mutta eihän sen kanssa ihan köykäisesti juosta.. Hyppy oli Tavesin pressu joka on kyllä ihanan turvallinen. Jeriko koski mennen tullen, mutta ei mitään horjahduksia tai muutakaan säikäyttävää ja suora nouto tästä välittämättä, joten hyvin meni. Vinoeste oli tosi hyvä, oikein voimalla tarttui kapulaan. :)
Eteenmeno oli hassu, kun Jeriko ei edistänyt ja kiehunut niin pahasti kuin normaalisti. Tosin katsomosta kerrottiin, että takajalat pompott aika kyytiä, niin kun ne olis ollut menossa lujempaa kuin etujalat. :D Malttoi kuitenkin, mutta nyt olikin hassu, kun tuomari antoi edetä aika pitkään ja Jeriko alkoikin ennakoimaan maahanmenoa hidastamalla ja mä hätäpäissäni käskytin sitten maahan. No, otettiin sitten kokeen jälkeen vielä korjaus, kun olin vienyt lelun valmiiksi, niin Jeriko sai pitkästä aikaa suoran palkan etenemisestä.
Ukko oli nyt mukana autossa ja kuuli siis parkkipaikalle paukut hiljaisina eikä välittänyt mitään. Kokeen jälkeen otin Ukon kentälle treenaamaankin ja se oli ihan super-vireessä! Aivan hullu! Siis hyvällä tapaa. ;) Seuraaminen oli ihan sairaan makeeta, seisomassa maltto hienosti pysyä paikoillaan, nouto oli hieno ja luoksetulossa tuli hyvällä vauhdilla stoppas napakasti. Toimi hienosti takapalkalla. Tuli ihan sellainen olo, että mitäs jos kuitenkin.... Jätetään se ajatus muhimaan. ;)
Paimennusta on muistettu/ehditty myös treenata. Lauantaina aamupäivällä Ukolla jakoa ja häkitystä ja Jerikolla jakoa/singleä ja ajossa pillillä ohjausta. Tila on tällä hetkellä aika hyvä tällaiseen harjoitukseen. Sinänsä tulee etäisyyttäkin jo jonkin verran, mutta lisäksi lähde ja sen puusto tekee näköestettä, jolloin saa vähän niin kuin lyhyemmällä matkalla treenata sitä, miltä koirasta tuntuu kun se on oikeasti kaukana ohjaajasta yksin lampaiden kanssa. Ihan kivasti sujui molemmilla omat treeninsä. :)
Tänään kokeen jälkeen siirrettiin lampaita ja sitten otettiin samalla pieni treeni. Ukolle ensin kaaritreeniä. Pistin merkille, että se on alkanut pinkoa kaarella aivan järkyttävän lujaa. :D En tiedä onko sitten hyvä vai huono asia.. Ainakin se on päämäärätietoinen. ;)
Toisessa treenissä tehtiin pariin kertaan jako, jätettiin toinen porukka tekemään mitä tykkää ja toista kuljetettiin vetoa vastaan. Tää olikin todella hyvä harjoitus Ukolle juuri sen jumittamisen korjaamiseks, kun ei flänkkäis vetoa vasten. Nyt joutui sitä tekemään, itse peruuttelin ja sitten autoin tarvittaessa, mutta hyvin Ukko kyllä itsekin piti huolen ja tuli väliin kun joku alkoi pyrkimään toiseen porukkaan. Ukko on myös mielestäni viime aikoina saanut hyvin lisää itseluottamusta ja voimaa, ei anna periksi vaikka sitä vähän katseltaisiin vaan ihan oikeasti painaa lampaat stten liikkeelle. :)
Jerikolle tänään myös kaaritreeniä ja sitten pitkästä aikaa häkitystä. Kivasti meni. Laitoin Jerikon pitkästä aikaa häkkiinkin, ihan vaan omana harjoituksenaan. Kivastihan se meni, mutta menköön.
Tänään jatkui pihan raivaushommat (karsittiin pensaita oikein reippaalla kädellä) ja käytiin me mattipesullakin. Illemmalla kävin tallaamassa Jerikolle ensin jäljen tohon lähimetsään, taas kuitenkin uusi paikka. Jätettiin jälki vanhenemaan ja lähdettiin tokoa treenaamaan uuden tuttavuuden kanssa. Ensin piti mennä Valkeakoskella ammattikoulun taakse, mutta siellä olevalla aidatulla kentällä olikin joku porukka päättänyt alkaa pitämään koirapuistoa ja sopinut oikein isommalle porukalle treffit. Aika erikoista, kun kentällä on myös jalkapallomaalit, kukaan ei varmaan arvosta jos sieltä löytyy koirien paskakasoja tmv...
No, me vaihdettiin kuitenkin paikkaa kun ei sinne sekaan haluttu mennä. Ukolle tehtiin treeni ihan liikkuroituna. Viimeksi ollaan kunnolla tokoa tehty varmaan siellä Mäntän kokeessa! :D Ukko oli kuitenkin ihan mukana ja huipussa vireessä. Jaksoi pitkän seuraamiskaavion tosi hyvin ja kaikki käännökset yms. oli tosi hienoja! :)) Liikkeestä maahanmeno muuten aivan bueno, mutta liikkurin käskystä nousi jo ylös. Tässä muutama kerta otettiin niin, että liikkuri toisteli "käsky" ja palkkasin sitten vaan maahan. Luoksetulossa Ukko tuli ensin ihan röyhkeästi läpi pysäytyskäskyistä huolematta, oli niin kuin ei olisi mitään kuullutkaan. Otettiin uusi ja nyt oli hyvä, palkkasin pysäytyksestä. Seisominen ok, mutta ihan viime hetkellä palatessa alkoi kääntymään. Täytyy treenata. Nouto oli tosi hyvä muuten, ote elää. Kaukkareissa Ukko ennakoi ylösnousua, mutta sitten kun sain sen pysymään maassa, niin nousi edelleen terävästi ylös. :)
Virheitä tuli, mutta pääasia oli, että vire oli koko ajan hyvä ja Ukko aina lähtöperusasennoissa katsoi mua niin ihanalla ilmeellä. Oltiin kuplassa yhdessä, tekemässä hommia ja nautittiin yhdessä tekemisestä. Enempää ei voisi toivoa. :)
Tehtiin Ukolle vielä toinen treeni. Ruutua, joka ei mennyt ihan niin kuin strömsössä, kun lähetysmerkki oli yksi luoksetulon merkeistä ja sille mennessä Ukko selvästi bongasi nämä muutkin merkit ja lähetyksestä kaarsi sinne sivulle. Sitten kun lähdin hihkuen juoksemaan ruudulle päin, niin Ukko nopeasti ohitti mut ja sitten löytyi ruutu hienosti. Tämä siis siitä huolimatta, että virittely näytti toimivan ihan niin kuin silloin joskus tyyliin vuosi sitten, kun viimeksi on tehty.. :D Käytiin sitten yhdessä viemässä kosketusalusta ja tällä lähetyksellä toki menikin hienosti. Toisena asiana otettiin ekaa kertaa vähän ohjatun alkeita. Ehkä ei olisi pitänyt ottaa ohjatun noudon kapulaa vaan pelkka lelu suoraan, kun Ukko oli ihan ihmeissään tästä uudenlaisesta kapulasta ja tarjosi sitä merkkinä. :D Lähti siis oikeaan suuntaan (toisella puolella ei ollut mitään), mutta kiersi kapulan taakse seisomaan. Piti ihan erikseen näyttää ja kerto Ukolle, että "kyllä, tämä on noutokapula". :D Hassu.
Jeriko teki myös pienen treenin. Kun nyt ruutu nähtiin pitkästä aikaa, niin eikös se nyt pitänyt sinne lähettää. Virittelystä katsoi hienosti ruudun ja merkin, merkille tosi hienosti, mutta jotenkin hassusti kuitenkin lähti pöpelikköä kohti eikä ruutuun ekasta lähetyksestä. Toisella kerralla taas merkki hienosti ja sitten löytyi ruutukin ja tehtiin vielä toiseen suuntaan merkiltä lähtö. Olipa hauskaa hömpöttää. ;) Sitten "vakavoiduttiin" tekemään oikein töitä ja tehtiin liikkeestä istuminen, maahanmeno ja seisominen luoksetuloineen. Istuminen oli tosi napakka, maahanmenokin hyvä, mutta seisominen on valuva. Luoksetulot oli ihan ok vauhdilla, mutta haluaisin enemmän. Tasamaanouto oli hieno. :)
Sitten takaisin kotiin päin ja Jerikon jäljelle. Sen verran venyi tuon ylimääräisen koukkauksen vuoksi, kun ei päästykään ekalle kentälle treenaamaan, että jälki vanheni 2,5 tuntia. Maasto oli tosi vaihtelevaa, välillä heinikkoa ja välillä sammaleista kuusimetsää. Puita oli jonkun verran kaatuneena ja risukasoja, mutta ekat 900 metriä ihan kivaa ja kohtuullisen helppokulkuista maastoa. Ensimmäinen keppi oli melko pian heinikossa, 2. ja 4. kepin astuin hieman sammalen sisään. Kahden viimeisen kepin piti olla helpot, mutta vikat 400 metriä olikin sitten aivan kamalaa ryteikköä ja pusikkoa. Ensin vyötärön korkuista heinää hakkuuaukealla, jonka toisella puolella olevaan metsikköön havittelin. Lopulta jälkeä tallatessa liikkuminen kävi niin hankalaksi, että luovutin ja hakauduin puolessa välissä pois heinikosta vain päätyäkseni koivikkoon, joka oli täynnä risukasoja ja kaatuneita puita. 5. keppi tuli tänne, heti yhden risukasan jälkeen. Piti olla helppo, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa se suoraan risukasaan, joten.... Lopulta päästiin sinne metsän puolelle ja siellä jälki kulki ehkä 60 metriä ennen kuin lopetin 1,3 km kohdalla.
Jana oli ylipitkä eikä kovin selkeä, vähän Jeriko kaarsi lopussa oikealle, mutta nostipahan sitten jäljen oikein. ;) Jeriko teki aivan upeasti töitä, kepit nousi hienosti ja ensimmäistä lähti vieläpä iloisesti tuomaan mulle! Maahan tallattu kakkoskeppikin löytyi hienosti, nyt ei ollut mitään ongelmaa. Ehkä Jeriko oppi jotain viime viikonloppuna..? :) Kolmannesta kepistä Jeriko tais alkaa saamaan jo tuulen mukana hajua muutama kymmen metriä aikaisemmin, kun nosti nenänsä korkealle haistelmaan, mutta jatkoi sitten maavainuisesti ja löysi hienosti senkin. Myös neljäs maahan astuttu keppi hankalien käännösten (väistelin kaatuneita puita) jälkeen, nousi hienosti. Jeriko jaksoi loppujäljen vaikean maaston paljon paremmin kuin minä ja täytyy sanoa, että Jeriko ei taitais paljoa välittää vaikka katkaisisin jalkani siellä perässä.. Kaaduin parikin kertaa, toisella kertaa toinen jalka uppos syvään kuoppaan ja kaaduin ihan naamalleni, mutta Jerikolla ei korvakaan heilahtanut vaikka liinaankin tuli nykäys ja multa pääsi pieni "oh!".. :D Viides keppi risukon jälkeen nousi sekin hienosti ja niin myös kuudes keppi. Aivan upeeta! Kyllä nyt luulis, että kun vaan koepaikka saadaan, että pakkohan sen onnistumisen on tulla sielläkin joskus.
Ja ai niin, pihalla kun oltiin touhuttu päivällä jo jonkin aikaa, niin otin taas Jerikolle hyppyä ja se hyppäs hienosti ja itsevarmasti mennen tullen. Siinä vaiheessa vasta tajusin, että rima oli 1,05 metrissä, jäänyt Ukon hyppelyn jäljiltä. Kyllä nyt sujuu hypyt niin hienosti, että voiko olla tosikaan?
On mulla vaan hienot pojat treenikavereina, en voi muuta sanoa. :)
Eilen oli sitten toinen avoimen luokan koe Ukon kanssa. Kokeeseen ilmoittautuessa en ollut tajunnut, että mulla oli töissä ns. päivystyksen varallaolo, joka tarkoitti sitä, että normiviikkoon verrattuna töistä lähtö viivästyisi vähintään tunnilla. Onneksi olin nyt sitten töissä Pälkäneellä, että pystyin sitten jättämään koirat työpäiväksi isälle 10 min ajomatkan päähän vs. kotiin 30 min. Päivä venyi, mutta ihmeen kaupalla ehdittiin kuitenkin koepaikalle itse asiassa ihan hyvinkin vielä vaikka koe tosiaan Mäntässä ja sinne ajomatkaa reilu tunti.
Ehdin käyttää koiria kävelyllä ja hyvä, että ehdinkin, koska Ukolla oli maha aika löysällä. En tiedä oliko se löytänyt pihalta jonkun Nebun mädän luukätkön (hyvin mahdollista) ja sen vuoksi sitten maha löysänä. Ei Ukko ole koskaan stressannut reissussa hotellissa, laivalla tai missään muuallakaan, joten aika vaikea uskoa, että stressistä johtuisi..
Avoimessa luokassa oli koiria 13 ja Ukko näistä 11. Paikkamakuut ensin putkeen. Tuomarina Juha Kurtti. Liikkurin nimeä en tiedä, mutta hyvä liikkuri, ohjeet kuuli hyvin. :)
Paikkamakuu 10: Nyt vaan nyökkäsin, kun kysyttiin ollaanko valmiita. Ihan varmuuden vuoksi. ;) Vähän alkoi piilossa sydän tykyttää, kun viereisen koiran ohjaaja pyydettiin mennä ottamaan koira kiinni (söpö eurasier narttu), pelkäsin että jos se lähtis Ukkoa riiaamaan, niin se olis sitten menoa. Onneksi nartut taitaa harvemmin lähteä paikkamakuusta kosioretkille.. ;) Sitten vielä kuului, että Ukon toiselta puolelta oli aussi noussut istumaan. Paikallaan istui koska tuomari ei sanonut mitään vaan tämän ohjaajan kaveri viittoili viestin perille. Auts. Mutta riviin palatessa Ukko makasi pää maassa sen näköisenä ettei mitään tämän tylsempää voisikaan olla. Kiva olisi tietää miten Ukko oli reagoinut näihin tapahtumiin, mutta ei ollut ketään kaveria mukana, kun töistä suoraan tulin enkä edes muistanut alkaa keneltäkään tuntemattomalta kyselemään.
Seuraaminen 7: Oivoi, tää oli huonoa. Kehään mentiin kunnon asenteella. Mutta lähtö heti parin metrin päästä sihteerien teltasta ja iso väkijoukko ympärillä katsomassa (täällä oli ilmeisesti viereiseltä asuinalueelta paljon ihan ulkopuolisia katselijoita) ja Ukko selvästi ahdistui tästä. Eteenpäin on tultu, mutta edelleen toi ison joukon tuojottaminen ahdistaa Ukkoa. Treenilistalle siis. Kahteen kertaan tultiin tämä sivu ja molemmat pätkät aika kauheita, L-kirjaimen toisessa sakarassa oli jo ihan kunnon seuraamista. Siellä kyllä mä sitten mokailin ja pysähtelin ennen kuin liikkuri ehti käskyttää. Saman tein vielä kaavion lopussa. Hups.
Liikkeestä maahanmeno 10: Itse olisin seuraamiseen toivonut edelleen enemmän potkua, mutta kyllä se ihan kunnolla seurasi ja varjosta näin itsekin, että lakosi maahan nanosekunnissa.
Luoksetulo 9: Nyt meni Ukon tasoisesti. Lähti tulemaan omalla vauhdillaan, pysähtyi ihan ok, vähän vilkaisi siinä yleisöön, mutta toisella käskyllä taas tuli perusasentoon. Vauhtia olisi voinut olla enemmän.
Liikkeestä seisominen 10: Seuraamisessa tuntui vähän jätättävän ja tuntui, että tavallaan annoin käskyn taakseni, mutta ei se tainnut taas olla ihan niin kuin miltä tuntui. Pysähtyi kuitenkin napakasti ja pysyi hyvin paikoillaan, kun kävin takana. Tämä paikoillaan pysyminen on ollut välillä Ukolle myös haastavaa.
Noutaminen 8: Muuten ihan jees, mutta ennen kapulan noutamista Ukko poikkeasi vesilätäköstä ottamassa hörpyn ja sitten ilman uutta käskyä nouti kapulan. Kauhea jano Ukolla yllä koko ajan oli ollutkin, kun autoon lisäilin vettä yhtenään (varjossa) ja silti se oli aina juotu. Ei voi moittia. Jos oli noin paha jano ja maha kuralla, niin näkisin mieluummin niin päin, että hienoa suoritusta Ukolta siitä huolimatta. :)
Kaukkarit 6: Maahanmenoon tuplakäsky. Ekalla käskyllä ei noussut istumaan ja olin jo päättänyt etukäteen siihen heti puuttua sanomalla Ukon nimen, koska "istu"-käskyn toistelu ei johda mihinkään. Sillä istuikin, pylly siirtyi vähän eteen, mutta muut vaihdot puhtaasti ja yhdellä käskyllä.
Hyppy 10: Teknisesti oikein, mutta voisi olla nopeampi.
Kokonaisvaikutus 10. Pisteitä siis yhteensä 175, 1-tulos ja sija 3./13.! :)) Erittäin helpottunut ja tyytyväinen olo. Tulin vielä ennen palkintojen jakoa väkijoukon eteen tekemään seuraamista ja se oli taas sitä Ukon oikeaa seuraamista. Teki mieli kysyä saanko mennä kehään ja voiko mahdollisimman moni tuijottaa, mutta en kehdannut. :D Sellainen treeni olisi kyllä tarpeen. Ehkä jossain mölleissä sitten..? Nyt täytyy sitten alkaa tutustumaan uusiin sääntöihin... ;)
Pää kolmantena jalkana, siltä tuntuu... Torstaina korkattiin Ukon kanssa tokon avoin luokka Ylökkin kokeessa Riitta Räsäsen valvovan katseen alla. Ukko oli avoimen luokan toinen koira ja aloitettiin yksilöliikkeillä, mikä varmasti oli Ukon kannalta tosi kiva juttu. Silti mulla oli vähän vaikeuksia ajoittaa Ukon ottaminen autosta oikein. Oma pieni jännityskään ei helpottanut asiaa, kun tuntui, että on jo kiire ottaa vaikkei oikeasti ollut. Sain Ukkoa ihan kivasti nostatettua haukkumaan ennen kehää, leikin ihan ministi ja muuten annoin vaan haukkua palloaan. Annoin pallon selän takaa salaa Johannalle ja sitten vapaana seuraamalla kehään. En halunnut tähän sotkea mitään hihnoja, koska aloin epäilemään, että Ukon jähmiminen vapputreeneissä johtui siitä hihnasta ja pannasta, mitä en siis yleensä koskaan käytä.
Seuraaminen 9: Ukko oli kivassa vireessä ja seuras ihan kivasti. Itse jyräsin vasemmalle käännöksessä, mutta Ukko korjas nopeasti. Mun mielestä Ukolla on parempaakin seuraamista ollut treeneissä, mutta tosi hyvä siis ja Riitta sanoi tykkäävänsä! :)
Liikkeestä maahanmeno 10: ei moitittavaa. :)
Luoksetulo 0: Ukko oli jotenkin kuutamolla jätön jälkeen, en tiedä mistä johtui. Ei lähtenyt tulemaan ekasta kutsusta, toisella sitten aika lailla itselleen tyypilliseen tapaan, pysähdys hieman valuva, mutta sellainen se on ollut treeneissäkin. Pysäytyksen jälkeen tuli ravissa, mikä on kans aika tyypillistä, mutta kun näitä virheitä riitti, niin pisteet loppui kesken. :(
Liikkeestä seisomien 5: Istui. Seuraamisessa vire oli jo heikompi.
Nouto 8,5?: Vähän tavanomaista hitaampi Ukolle ja pudotti raville muutama metri ennen. Vino asento edessä ja vino perusasento. On pitänyt todella opettaa Ukko tulemaan suoraan sivulle, kun pk-puolelle ei enää ole toiveita, mutta en ole ehtinyt. Vähän sitä joskus yritin, mutta en saanut onnistumaan kun kapulan tuonnissa "sivu"-käskyllä Ukko pudotti kapulan ja siirtyi sivulle enkä saanut näitä yhdistettyä millään. :D Kokeen jälkeen motivoiduin asiaa kunnolla miettimään ja tajusin, että isken sille nyt ensin kapulaa suuhun perusasennossa ja seuraamisessa, niin eiköhän se suoraan sivulle siirtyminenkin ala sieltä tulla. :)
Kaukkarit 0: Jumitti istumaannousut. Olis pitänyt jo heti ekan käskyn jälkeen sano "kröhöm", sillä olis ehkä ollut toiveita saada Ukko takaisin kartalle, että nyt pitää liikkua.
Hyppy 9: Teknisesti oikein, mutta hidas.
Paikkamakuu 10. Kokonaisvaikutus 9. :)
Yhteispisteitä 122 eli 3-tulos. Paljon oli hyvää, mutta sitten sattui noita virheitä. Luoksetulon nollaaminen oli aika yllätys, kaukkari-jumin riski oli ihan tiedossa. Vire laski kokeen loppua kohden, eli tähän pitäisi vielä saada parannusta. Tätä kirjoittaessa seuraavaan kokeeseen on alle viikko, joten ihmeitä ei pystytä enää tekemään, mutta ihan viretilasta riippuen 1-tulos on saavutettavissa. :)
Kokeesta päästiin lähtemään vasta klo 23 aikaa, jätin Tean kotiin (kiitos kuvaamisesta, tsempistä ja seurasta Johannalle ja Tealle molemmille!) ja hain Mustin Hannalta. Ukko oli ihan innoissaan, kun Musti tuli autoon, nuoli naamaa niin kuin vaan Ukko osaa nuolla, eli vimmatusti. :D Sinänsä porukka rauhoittui hyvin nukkumaan, mutta Musti hyppi välillä sänkyyn ja sängystä pois ja sitten toisena liikkuvana osana kissojen seilaus, joten huonosti tuli nukuttua ja yhteensäkin korkeintaan 5-5,5 tuntia. Hieman väsytti aamulla, mutta siinä tosiaan viiden aikaan herätys ja Ukko Jennalle junioreiden valjakkoleiriä varten ja Mustin (ja Jerikon kanssa) Siuntioon Eija Valtarin tilalle Anni Ritakallion koulutusta varten.
Mustin kanssa siis oltiin koulutuksessa saamassa vähän uutta oppia. Aloitettiin liinassa ajolla lampaiden ollessa nurkassa, samanlaisella harjoituksella kuin kotonakin. Sitten heti nopeasti siirryttiin siihen, että minä olin lampailla ja jätin Mustin kauemmaksi ja sieltä kutsuin ajamaan ja käskin maahan, tarvittaessa Anni antoi merkin liinasta jos maahanmeno meinas jäädä tekemättä. Hienosti Musti kyllä teki, tosi hyvä tahti ja liina löysällä. Reagoi hyvin mun "odota" -käskyyn, jota olen käyttänyt liinassa hidastamaan ja hyvin otti maahanmenot. Reagoi myös hyvin mun vartaloon ja käsien nostoon "lie downin" painottamiseksi. Tästä sitten harppaus eteenpäin ja Anni auttoi Mustia liinassa lampaiden ja aidan väliin ja siitä päästettiin Musti juoksemaan liina perässä ja kierroksen jälkeen taas maahan. Hyvin kuunteli ja vaikka toki vähän jännitti ahdas väli ja vähän turhan suoraan olis välillä mennyt, niin ekaksi kerraksi ihan huipusti meni! :)
Lopulta toisessa päässi aitausta lampaat olikin helpompi saada aidasta irti ja sieltä saatiin ne siirrettyä keskemmälle, missä Musti sitten pyöri luontevasti ympäri molempiin suuntiin ja vaihtoi suuntaa kevyesti. Away on selvästi luontevampi Mustille, mutta kääntyi ihan hyvin vasempaankin ja teki sitä kivasti. Hankalan kohdan tullen Musti selvästi käytti päätään ja sillä oli useita hyviä omia ajatuksia miten toimia ja mm. kokosi erkaantuneen lampaan ainakin pariin kertaan itsenäisesti. Pari vauhdikkaampaa syöksyä tuli, mutta aivan huikeeta kehitystä.
Toisella vuorolla Musti oli pohtinut vielä lisää ja edelleen ottanut harppausta eteenpäin. Saatiin otettua jopa muutama askel peruskuljetusta ja lie downit meni pääasiassa tosi hyvin. Olin kyllä tosi tyytyväinen ja iloinen Mustin edistymiseen, se on kyllä hieno koira! :)
Pitkä päivä ja väsyneenä sitten kotiin. Matti on Parkanossa viikonloppua ja näin ollen kaikki lampaiden huoltoon liittyvät asiat jäi itselle hoidettavaksi. Täytyy sanoa, että olis tää rankkaa aina kokonaan yksin hoitaa vaikka olis pitkä päivä ja illalla vasta kotona. Lauantaina sitten aamulla taas herätyskello soittamassa, kun oli Walatin agilitykisat Jerikon kanssa. Anne Viitasen ratoja ja vaikka olikin inhoja putki-puomi ja putki-A erotteluita, niin ihan kivoja.
Ekalla radalla harmillisesti tippui yksi rima ennen loppusuoraa peränurkassa, pienestä oli kiinni. Tuloksena siis 5 aikaan -11,63 eli etenemä 4,44 m/s.
Toinen rata hylkääntyi myöskin aivan ennen loppusuoraa, kun Jeriko aivan yllätyksenä nappasi A:n putken takaa.
Kolmantena hypäri ja siltä sitten nolla tulikin aikaan -3,96, etenemä 4,08 m/s.
Myös Ukko oli korjannut menestystä Jennan kanssa lauantaina voittamalla junioreiden pyöräluokan Jämillä! Oli viimeisessä ylämäessä ohittaneet minuutin edelle lähteneen ja siitä sitten maaliin. Hieno Ukko! :) Hyvä Jenna!
Jeriko kyllä nautti Mustin vierailusta meillä. Ne keksi kuinka kivaa onkaan juosta (lue: kaahata) keskenään kilpaa ja hitsi kun ne juoksikin! Jeriko sai ihan todellisen vastuksen Mustista eikä millään olisi suostunut lopettamaan ennen kuin Musti himmaa. :D Lisäksi Musti tykkää myös kyttäysleikeistä, joten nämä kaksi löysi kyllä myös toisensa. Mustissa on joku taika näihin mun poikiin. ;)
Eilen tuli söpöjä texel-suomenlammas karitsoita meidän joukon jatkoksi. Nyt ne on vielä olleet erillään mun omista, huutelee kyllä aitauksistaan toisilleen, mutta annetaan pienten ensin kotiutua ennen kuin yhdistetään porukkaa. Saa myös vähän paremmin rohkaistua ihmisten suhteen ja sitten pikku hiljaa koirataan ja totutetaan paimennukseen. :)
Tänään hain Ukon Jennalta takaisin kotiin ja käytiin Hannan kanssa tottistelemassa. Jeriko oli ensin paikkamakuussa, kun Heimo teki ja sitten oma vuoro. Vire nousi taas paikkamakuun jälkeen välittömästi, oikein hyvä. Pitkällä suoralla olen nyt ottanut vähän kaikkea pysähdyksiä yms, ettei lähde niin keulimaan ja pysyy keskittyneempänä. Hyvin toimii. :) Jäävät on nyt jo jonkin aikaa onnistuneet aina oikein ja nytkin tosi kivat. Luoksetulossa Hanna piti Jerikosta kiinni ja nyt tuli kyllä tosi hyvällä vauhdilla luokse. Pysähdyksiin annoin nyt avun, että teki oikein kunnolla napakkana.
Tasamaanouto oikein kiva. Sitten hyppy. Alkuun täytyy sanoa, että oltiin siis Kyötikkälässä nurmikentällä, joka on ollut Jerikolle aina yksi vaikeimmista alustoista, jotenkin se ei luota nurmeen niin paljoa ja arpominen nurmella on ollut pahempaa. Nyt otettiin ensin 90 cm tottiskaavion päätteeksi ja se meni aivan loistavasti. Vinoeste ekaa kertaa tänä vuonna ja aivan loistava sekin. Sitten esteen rima metriin ja Jeriko hyppäs sen aivan sairaan hyvin, arpomatta ja epäröimättä, hipaisematta ja teki todella hienon hyppynoudon metriselle! Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka tyytyväinen olin. Ja siis vielä nurmella!! Ehkä hyppymörkö alkaa pikku hiljaa olla edes jossain määrin selätetty...? (koputan puuta vimmatusti)
Ukko teki sitten omalla vuorollaan vähän seuruuta ja se oli ihan jees, mutta siitä ne vaikeudet alkoi. Kaukkareissa törkeetä jumittamista koko ajan. En millään saanut sitä nousemaan ylös ekalla käskyllä, vaikka ihan edestäkin pyysin. Ei millään. Ihan niin kuin olisi liimattu siihen nurmeen. Yritin puun kierroilla vapauttaa, mutta ei auttanut. Lopulta alkoi savu nousemaan korvista jo niin paljon, että siirryin vaan noutoon. Hidashan sekin, ei tuonut helpotusta mielentilaan. Kapulaa iskin perusasennossa suuhun, mutta liikkumaan sen kanssa ei pystynyt.
Hyppynouto metrisellä ja ylipäätään pk-esteet oli mun viimeinen toivo hyvän mielialan palauttajina. Hyppynouto menikin kivasti ja Ukko lähtee sille selvästi tarmokkaammin ja palauttaa tarmokkaammin kuin tasamaalla. Kun ei tarvi hypätä mitään, niin voi ihan vaan löysäillä. Vinoeste ties kuinka pitkän tauon jälkeen oikein hyvä sekin. Tähän olis pitänyt jättää, mutta kuvittelin sitten saavani tehtyä sille myös hyvän eteenmenon, kun se siitä niin tykkää. Vein lelun valmiiksi ja Ukko seuraamaan, mutta eihän se seurannut (tietenkään) kunnolla. Viimeksi kun on tätä tehnyt, niin ei ole juminut ja väijynyt etupalkkaa, mutta nyt oli ihan toivotonta. Lopulta sain sen yhden hyvän askeleen ja siitä lähetys. Voi persus mitä takkuamista.
Esineruutu vielä Jerikolle. Tarkoitus oli palkata vauhdista ja näin nostattaa palautuksen vauhtia. Noin 20 metriä leveä ruutu, eka esine takakulmassa. Lähti vauhdilla, mutta kaarsikin sitten alueen rajan yli, palasi hetken päästä takaisin alueen sisälle, mutta olisi jatkanut sitten seilaamista sivusuunnassa, enkä halunnut sitä hyväksyä vaan nimenomaan suoran piston. Kutsu takaisin ja uusi lähetys, jolla sitten upposi takakulmaan ja löysi esineen, mutta vaikka kuinka hihkuin ja heilutin narupalloa, niin esineestä ei halunnut luopua edes vapautussanalla. Piti edessä sitten ottaa se suusta ja silloinkin olisi leikkinyt mieluummin esineellä kuin varsinaisella lelulla. Huoh.
Toinen esine noin puolivälissä kaatuneen puunrungon takana. Ilma oli tosi seisova ja Jeriko juoksi ohi ja takarajaan törmätessään alkoi risteillä ruudussa. Okei okei, pysyi hyvin ruudussa, mutta ei kuitenkaan ihan sellaista työskentelyä mitä halusin nähdä. Kutsuin takaisin ja lähetys uudesta paikkaa. Ei tälläkään pistolla saanut heti hajua esineestä, vaan vasta palatessa. Taaskaan lelun heiluttelu ja vapautussanat kaikui kuuroille korville, enkä saanut haluamaani vauhdin lisäystä. Alkoi jo vähän harmittamaan. Vein sitten yhdessä Jerikon kanssa yhden esineen, että saisin suorituksen joka täyttäisi kaikki mun kriteerit, eikä jäisi nyt tällaista ärsyttävää fiilistä. Nyt Jeriko lähtikin tietty lujaa ja suoraan, palautuskin tuli vauhdilla vaikka ei edelleenkään vaihtanut esinettä vauhdista narupalloon. Olkoon, pöljä mikä pöljä. :D
Immi saapui Rudin ja Sisun kanssa meille perjantaina iltapäivällä treenileiriajatukselle. Sisu kävi siinä vähän lampailla ja myös Hanna tuli käymään Mustin kanssa. Musti edistyy kyllä kerta kerralta. Nyt se kuunteli jo melko hyvin lie down -käskyt ja oli muutenkin avoimempi kuuntelemaan mun ohjeita. Rauhallista lähestymistä lampaiden ollessa nurkassa saatiin jo melko pitkiäkin pätkiä ja maahanmenoja väliin. Aloin myös hakemaan enemmän sitä, että Musti pysyisi rauhallisena myös silloin, kun lampaat lähtee liikkeelle ja tässäkin edistyttiin. Toki oli edelleen hetkiä, kun Mustilla olis lähtenyt vauhti päälle tai kun ei olisi halunnut pyynnöstä luopua lampaista, mutta kaiken kaikkiaan selvää edistymistä tapahtuu koko ajan. :)
Paimentelujen jälkeen lähdettiin Immin kanssa tokoilemaan/tottistelemaan. Jerikon kanssa tein pääasiassa hyppyä. Aika kivaa rentoa tekniikkaa alkaa selvästi löytyä. :) Metrinenkin ylittyi ihan kivasti rimalla/mustekalalla, mutta kun lisäsin alaosaan kankaan (peittää n. 50 cm korkeuteen) niin 95 cm hyppykin oli epävarmempi. Kaiken kaikkiaan kuitenkin näyttää ihan hyvältä ja Jeriko selvästi saa kerta kerralta enemmän itsevarmuutta. :) Jääviä yritettiin treenata nopeammiksi ja jos ei nopeammiksi tulleet, niin ainakin Jerikon erottelukyky eri jäävien välillä on parantunut huomattavasti ollen nyt 100% tässä treenissä. ;) Loppuun vielä luoksetulot, maasta lähtiessä ei ollut ihan sellainen kuin haluan, hetsasin sitten seisomisesta lähtöön ja sitten luoksetulossa olikin haluamaani voimaa. :)
Ukolle tein ihan huvin vuoksi pari hyppyä, olisko ollut 80 ja 90 cm. Ukon hyppytekniikka on niin loistava, on sitä ihana katsoa. :) No, päivän todellinen agenda oli tehdä häiriötreeniä kaukkareihin. Olin myös saanut Jämsän Tanjalta hyviä vinkkejä jumittamisen välttämiseen ja nyt teinkin sitten niin, että palkkasin Ukon vaihdoista vapauttamalla sen ja pyöräyttämällä ympäri namin perässä. Toimi kyllä tosi hyvin eikä mitään jumittamista esiintynyt. Immi heilutteli käsiään ennen kuin annoin käskyn ja lisättiin häiriötä pikku hiljaa. Samoin jätössä aiemmin ollut jumittamista ja siinäkin Immi vähän häiriköi, mutta Ukko teki hienosti. :) Ja sanoinko jo, että Ukon hypyt oli pitkästä tauosta huolimatta aivan upeaa katsottavaa..? ;)
Lauantaipäivä aloitettiin hakutreeneillä, joissa Jeriko ja Rudi mukana. Jerikolta jätettiin nyt näkölähdöt pois ettei jäisi kiinni tähän apuun, sen sijaan maalimiehet taputti pyynnöstä, ensin kakkonen, sitten ykkönen. Immi oli ykkösellä ja vaikka Jeriko upposi tikkusuorasti ja aivan perälle, niin hämmentyi Immin nähdessään ja vilkaisi kuulemma sillä ilmeellä, että "ai säkin täällä. mä jatkan nyt hommia, moro" ja jatkoi menoaan sitten siitä. Toisella lähetyksellä Immi oli ottanut lelun esiin (hyvä veto), että Jeriko ymmärtäisi, ettei Immi siellä ihan turhaan piilottele vaan on osa treeniä. :D Oli tää kai aloittelevalle aikamoinen yllätys, kun metsässä olikin ekaa kertaa muuten tuttu ihminen. :DD Pari lähetystä meni vähän plörinäksi, kun yritin samanaikaisesti syötellä nakkeja, ettei Jeriko kiehu keskilinjalla, ja sitten maalimiehet taputukset meni ehkä Jerikolta vähän ohi. Sarin kanssa tultiin siihen tulokseen, että ei nyt vielä puututa siihen keskilinjalla haukkumiseen, vaan tärkeintä, että Jeriko kuulee avut ja uppoaa suoraan. Haukut lähti varsinkin Pinjalle tulemaan tosi hyvin, Immille ekan hämmennyksen jälkeen ihan ok vaikkakin ehkä jonkin verran varovaisemmin..
Pieni ruoka- ja lepotauko meillä ja sitten lähdetitin tekemään esineruutua tohon tien toiselle puolelle omaan metsään. Onneksi on metsän harvennus tulossa, hiukan pöpelikköä on nyt ja harvennus tulee tarpeeseen. :D Sen jälkeen tuosta ehkä saa vähän kivemman treenipaikan. ;)
Tehtiin kaksi kaistaletta, toinen 5 metriä leveä, toinen 15 metriä. Yksi esine molempiin takalinjalle. Ukko sai kokeilla ensin ihan vaan hömpöttelyn vuoksi. Kapeammassa kaistaleessa upposi mun nähdäkseni ensin ihan perälle, mutta jostain syystä ei esine heti löytynyt vaan palasi sieltä. Jouduin sitten vähän avustamaan, että upposi perälle ja esinekin sitten löytyi. Toinen ruutu meni paremmin.
Jeriko teki kyllä ihan nappityötä. Upposi täysi alueen perälle ja nosti heti esineet molemmista. :))
Eihän me treenailua tähän vielä lopetettu. ;) Pihassa vielä pienet hyppytreenit ja samaan kaavaan meni kuin eilenkin. Metrin hypyissä kyllä tuli nyt voimakkaammat kosketukset mustekalaan, johtui sitten ehkä jo väsymyksestä.
Ukko pääsi vähän lampaille. Flänkit vasemmalle oli oikein hyviä, ohjasin aidalta. Oikealle flänkit olit vähän tiukkoja. Ja on se edelleen vähän 50/50 kuunteleeko Ukko mun käskyjä vai tekeekö niin kuin itse parhaaksi näkee. :D
Tänään sitten ajelin vielä Ukon ja Jerikon kanssa Somerolle kasvattipäiville paimentamaan, Jeriko vierailevana. Tiesin jo ennalta, että Jerikon flänkit on kärsinyt omatoimisesta avustamisesta ja kotonakin kaaret näyttäneet aiempaa suppeammilta. Aluksi otettiin pässejä sisältä ulos ja olisi pitänyt ne häkittää Jerikon kanssa. No, ei tullut mitään kun ne flänkit oli ihan mitä sattui ja Jeriko oli ihan siinä moodissa, että itsenäisesti tehdään vaan mitä itse parhaaksi näkee. Annoin sitten Marikan ja Jymyn hoitaa homma loppuun. Ekalla vuorolla Jerikon kanssa tehtiin hakuja n. 200 metrin matkalla ja hakukaaret on kyllä ihan entisellä tavalla auki. :) Ja kun Jeriko pääsi treenimoodiin, niin kuuntelikin tosi hyvin ohjausta nostossa ja noston jälkeen. Tosin vasemmalle ei olisi halunnut flänkätä, koska lampailla oli veto oikealle. Tällaisissa tilanteissa Jeriko on aina tosi haluton avaamaan lampaille reittiä vedon suuntaan. Mutta siis hienosti meni.
Toisella vuorolla Jerikon kanssa tehtiin ajoa ja sisäflänkkejä siinä. Pässit oli tässä tosi raskaita ja Jerikolla tuli selvästi henkinen hiki tässä, mutta ihan kivasti meni.
Ukko teki myös ekalla vuorolla hakuja noin 100 metrin matkalla. Vasen kaari on jo tosi kivasti auki ja tuli ihan hienoja kaaria ja jopa meni välillä maahankin tasapainossa. Noston jälkeen kyllä korvat meni lukkoon ja Ukko puski liian lähelle laumaa, jolloin herkästi osa porukasta meinas lähteä vedon suuntaan. Oikean puoleinen kaari oli vähän suppeampi varsinkin takaa, mutta selvästi on kyllä edistytty mun mielestä viime kesästä. Toisella vuorolla kuuntelutreeniä ja flänkkejä. ;)
Olipa kyllä hyvä käydä vaihteeksi jonkun silmien alla ja kuulemassa ohjeita. Herkästi tulee kotona vähän löysäiltyä ja ensinnäkin varsinaista suunnitelmallista treeniä on tehty liian vähän ja toisekseen ehkä vähän luistettu kriteereissä. Nyt täytyy ottaa molemmille flänkit taas tehotreeniin eikä yhtään suppeaa kaarta hyväksytä. ;)
Kiva viikonloppu siis takana, paljon onnistuneita treenejä ja hyviä ajatuksia jatkotreeneihin. :)) Kiitos Immille ja pojille seurasta ja sovitaan taas jo pian seuraava treenileiri. ;)
Mulla alkoi tällä viikolla loma, mutta hommaa ja menoa on tuntunut olevan normaalia enemmänkin. Asiat on meinannut vähän unohtua, tuplabuukkauksia on tehty toinen toisensa perään ja mitä nyt vielä. :D
En muista yhtään mitä maanantaina tein.. Taisin vaan huhkia pihatöitä..? Tiistaina illalla käytiin Tiinan kanssa tokoilemassa. Ukolle tehtiin liikkuroituna avoimen liikkeitä lukuunottamatta luoksetuloa. En nyt muista kävikö jäävissä joku kämmi, mutta seuraaminen yms. kyllä ihan mallikasta. nouto on muuten tosi hyvä, mutta kokonaisena liikkeenä tehtynä Ukko on alkanut vähän pyörittelemään kapulaa suussaan vaikka sitten erikseen pitoa harjoitellessa pitää tosi kauniisti. No, pikku juttuja... ;)
Hyppy olis mennyt hyvin, mutta olin jättänyt hypyn taakse melko kauaksi kosketusalustan ja eihän Ukko sitä huomannut ja kun se kääntyikin vaan hypyn taakse, niin itse jäin vaan odottamana ja hölmöilemään jotain. Lopulta kun sain sanottua istu, niin istuminen onnistui hyvin. Kaukkareissa pientä jähmimistä. Tai ei niinkään sellasta hidastelu jumittamista, mutta herkästi keskittyminen herpaantui eikä sitten käsky tullutkaan kerrasta suoritettua. Tein sitten lopuksi vielä parit kaukkaritoistot, kapulan pitoa ja luoksetulo, nämä oikein mukavasti. :)
Jerikolle tein pelkästään pk-hyppyä. Taas alkaa tän tehotreeni. Tajusin, että tippuva metallinen rima ei ole kauhean kiva sekään, vaan Jeriko tuntuu siitäkin ahdistuvan. Osaksi ehkä sekin, että rima tippuu perään ja kolahta metallijalkoihin, mutta enimmäkseen sen vuoksi, että riman tippuminen on niin selkeä merkki virheestä Jerikolle ja virheitähän se ei haluaisi tehdä. Päätin sitten vaihtaa riman tilalle mustekalan ja tämähän toimi aivan loistavasti! Jousti sopivasti pienistä hipaisuista, ei horjuttanut Jerikoa kuitenkaan kun kosketukset ei ollut niin isoja, ja Jerikolla pysyi koko ajan hyvä onnistumisen fiilis! :) 95 cm meni itse asiassa ihan kivalla tekniikalla, metri silleen vähän arpoen, mutta meni kuitenkin.
Illalla alkoi mulle sitten valottua tuplabuukkailu ja sekoilu. Ensin tajusin, että olin unohtanut käydä ratsastamassa (!) ja sitten nukkumaan mennessä tajusin, että olin tuplabuukannut paimennustreenit ja tokoilun ja tokoiluja sitten uudelleen säätelin. Loppu hyvin kaikki hyvin, keskiviikkona käytiin Tallilla Emmin ja Mistin kanssa tokoilemassa. Ukolle taas liikkuroituna. Seuraaminen ja jäävät tosi hyvät. Luoksetulokin ihan hyvä Ukolle, pysähdys voisi olla napakampi ja vauhti sivulle tulossa nopeampi. Nouto oikein kiva. Kaukkareissa taas herpaantumista, hyppy oikein hyvä. :)
Jerikolle taas hyppyä. Hallin pohja ei ole Jerikolle ihan yhtä mieluisa ponnistusalusta metriselle kuin hiekkakenttä tiistaina oli, mutta ihan kivasti teki. 95 cm taisin ottaa korkeimmillaan, mutta kun se meni niin kivasti, niin päätin lopettaa siihen hyvään fiilikseen. :) Sanotaan nyt tuosta hypystä vielä, että nyt olen siis tehnyt ilman kangasta ja tarkoitus olis pelkällä rimalla (tai nyt mustekalalla) ensin luoda se varmuus korkeaan ponnistukseen ja sitten asteittain alkaa nostamaan kangasta peittämään näkyvyyttä ja mustekala on edelleen korkeammalla.
Tänään käytiin aamulla lenkillä Hanna, Ihqun ja Fendin kanssa. Siivoilin siinä välissä ja sitten olinkin ihan unohtanut, että mun piti viedä Ukko Jennalle canicross-treeniin. Nyt olin itsekin mukana ja "maalissa" palkkaamassa lyhyistä nopeista vedoista. Hyvin näytti sujuvan. :)
Siitä nopeasti ratsastamaan ja aikatauluhan kusi, joten ihan viime hetkellä agilitytreeneihin. Ehdin siinä onneksi edes vähän lämmittelemään ennen treeniä, mutta harmillisen vähän. Jeriko meni kuitenkin hienosti. Kaikesta säädöstä ja hätäilystä (ehkä) johtuen mulla ei oikein ohjaus ollut parasta mahdollista ja Jeriko sai paikkailla mua ihan kunnolla. Mutta rata oli kiva ja Jeriko meni kivasti, joten ihan hyvä mieli jäi kuitenkin treeneistä. ;)
Huomenna tuleekin meille sitten odotettuja vieraita, nimittäin Immi, Rudi ja Sisu tulee viettämään treeniviikonloppua! Montaa juttua olis suunnitteilla. ;)
Perjantaina kävin ratsastamassa. Flipper oli kuin lentoon lähdössä koko ajan, hieman kevättä rinnassa. ;) Otin pikkaisen kokeiluun avotaivutusta ja vaikka se ei ihan käynnissä onnistunutkaan, niin aika kivasti muutama askel silti. Melkein piaffeksi meni välillä, kun niin olis ollut menossa, mutta kuitenkin kuunteli avut hienosti. :D Kenttä oli vihdoin myös sen verran sulanut, että laukkaakin otettiin. Vasen laukka noisi tosi kauniisti ja vaikka vielä melko vauhdikasta olikin, niin rytmikästä, joustavaa ja tasapainoista. Oikeaan suuntaan nousi ensin vastalaukka, mutta sitten myös se oikea laukka joka ei ihan niin rytmikäs ja hyvä kuin vasen, mutta ei ollenkaan huonokaan. Tuli vedettyä niin pitkä setti, että oltiin molemmat ihan hiestä läpimärät lopuksi. :D
Lauantaina illalla käytiin Tallilla treenaamassa. Jerikon kanssa pk-hyppyharjoitusta pitkästä aikaa ja hankalaa oli. Välillä 90 cm meni ihan puhtaasti ja kivasti yli, mutta sitten kun kolahti, niin iski taas epävarmuus. Muutamassa pätkässä otettiin hyppyä ja sitten ihan lopuksi tein Jerikolle pienet pyörähdykset agilityesteillä niin loppui treeni rentoon tunnelmaan.
Ukko teki myös muutamassa pätkässä treeninsä. Ensin levittelin kaikki mukana olevat lelut maahan ja seurauttelin Ukkoa niiden seassa. Erityisesti keltainen verkkopallo oli Ukolle paha, selvästi lempilelu ja siitä luopuminen vaati enemmän kuin muista. Sitten kun luopui katseellaan tästä pallosta, niin pari kertaa vielä naksusta meinasi lähteä pallolla itseään palkkaamaan, kunnes hyväksyi, että juuston palat oli nyt palkkana eikä lelut ollenkaan. Onnistunut hyvä harjoitus saatiin, Ukko teki tosi hyvässä vireessä, ei mitään hiiviskelyä tai kyyläämistä, vaan päinvastoin nosti itsensä vielä normaalia voimakkaammaksi. :)
Sitten otettiin hyppyä kosketusalustalle ja nyt selvästi Ukko oli taas paremmin kartalla hypystä. Myös paluu suoraan sivulle onnistui hienosti. Luoksetuloa myös otettiin kahdella lelulla, mutta nyt en vahingossakaan heittänyt mitään, vaan vapautuksesta taakse maassa olevalle lelulle tai leluun mun käteen. Ihan jees, voisi kyllä napakampi olla pysähtyminen. Kaukkareissa yritti kerran haistella maata, mutta keskittyi sitten hienosti, kun olin kieltänyt siitä.
Lopuksi tehtiin vielä kaikki liikkeet putkeen liikkuroituna. Palkkasin seisomisesta, luoksetulosta ja kaukkareista ja lopuksi sitten hypystä. Kaukkareissa Ukko taas hämääntyi osasta liikkuriin näyttöliikkeistä, mutta muuten ihan ok. Hypyn takana istuminen oli Ukolle yhtäkkiä taas vähän outo juttu. ;)
Lopuksi Ukko teki vielä hyppysuoraa jossa hypyt ei olleet linjassa vaan joutui itse niitä hakemaan ja tosi hienosti kyllä meni.
Tänään Helena ja Malla kävi paimentamassa ja Jeriko ja Ukko oli molemmat vuorollaan apuna. Ukkokin siis pääsi auttamaan ja sehän itse asiassa vaikutti olevankin ihan hyvää treeniä Ukolle! Ukon itsevarmuus selvästi kasvoi ja se piti porukkaa hyvin itsenäisesti, tasapainotti erkaantuvat ja kävi itsenäisesti hakemassa jos ehti erkaantua porukasta kauemmaksi. Ukko tuli ehkä välillä vähän turhankin oma-aloitteisesti auttamaan, mutta pikku hiljaa ymmärsi paremmin missä tilanteissa sen apua tarvitaan ja Jerikon tapaan alkoi oikeissa kohdissa jo itsenäisesti hakeutumaan pysäyttämään lampaita. Näkyi myös ihan silmissä, kuinka Ukon määrätietoisuus kasvoi, kun se tuli pysäyttämään juoksevia lampaita ja selvästi sen auktoriteetti lampaiden silmissä kasvoi. Hyvä treeni siis myös omille pojille. :)
Kävin myös hakemassa Kaislalta lihaa pakkaseen ja käytiin Kaislan, Ilpon ja Wollen kanssa lenkillä. Jerikolla ja Wollella oli taas ihan omaa kivaa, niillä on kyllä niin omat juttunsa. Nyt(kin) alkuun Wool vähän nosteli Jerikolle villojaan, mutta sitten jotenkin se vaan meni taas siihen, että nää kaksi juoksi keskenään jossain horisontissa välillä kilpaa ja välillä pysähtyen väijymään toisiaan ja sitten jatkui taas. Ukon lisäksi Wool on varmaan ainut uroskoira, jonka kanssa Jeriko leikkii ja juoksee noin mielellään ja selvästi iloisena touhusta. :D
Piti vielä käydä tekemässä esineruutu, mutta on täällä vaan liikaa vielä lunta joten se jäi haaveeksi.. Ehkä ensi viikonloppuna..?
Maanantaina käytiin pitkästä aikaa juoksemassa. Ukko pääsi kokeilemaan canicrossausta tulevan lainajuoksijansa kanssa ja itse lähdin seuraksi, kun ekaa kertaa mentiin. Vähän oli vielä liukasta mennä ja mun kunnolle aivan liian kova into ja vauhti pojilla, tuloksena jäätävän kipeät lihakset. Ukko kuitenkin veti hyvin ja Jenna olisi selvästikin jaksanut juosta lujempaa kuin mihin mun kunto riitti, eli todennäköisesti tätä kaksikkoa nähdään kisoissa jatkossa. :)
Tiistaina Ukon agilitytreenit. Nyt sitten jätettiin lelut kokonaan autoon ja pelkät namit palkkana. En tiedä, mutta tunne oli että Ukko olisi ehkä liikkunut hieman vapautuneemmin, vaikea sanoa..? Joka tapauksessa ihan kivasti meni. :)
Keskiviikkona kävin ratsastamassa. Lihakset oli tosiaan aivan jäätävän kipeenä, mutta hevosen selässä se unohtui ja meni tosi kivasti. Flipper meinasi ensin vähän kokeilla, että entä jos ei antaiskaan tarhassa kiinni, mutta luovutti kyllä parin minuutin jälkeen. Tehtiin nyt tempon muutoksia käynnissä ja ravissa, tosi hienosti tuli pienille askelille. Vanhana ravurina selvästi vasempaan kierrossuuntaan mennessä meinais olla vauhtia enemmän, mutta hienosti siinäkin onnistui. Sain ratsastettua Flipperiä ensin tosi pienille askelille ja siitä sitten lisäsin asteittain vauhtia ja Flipper jatkoi tosi rennossa fiiliksessä lujassakin vauhdissa. On se vaan aika löyty hevonen, tykkään! :)
Illalla sitten vielä tokotreeneihin Tiinan kanssa. Jerikolle tehtiin jääviä ja niihin vauhtia. Jerikossa huomaa sen, että sheippaamalla opetettu stoppi ei ole todellakaan mitenkään täpäkkä ja tätä pitää nyt edelleenkin hioa. Samoin istuminen sais olla nopeampi. Maahanmenossa teki parhaat suoritukset. Hienointa Jerikon kanssa oli kyllä se, että istumisessakin tehtiin helposti viisikin toistoa putkeen joista en palkannut vaan totesin vaan, että "kunnolla" (käytän tätä, kun haluan kertoa Jerikolle, että oikea liike, mutta parannettavaa on) eikä Jeriko yhtään tuskastu, turhaannut, ala säheltämään tai mitään muutakaan, vaan aina lopulta sitten tarjos sellaisen suorituksen mistä voitiin palkata. :) Pitäis nyt itse vaan olla yksin treenatessakin tarkempi, ettei sitten päästä yhtään huonompaa suoritusta sormien läpi, vaan Jerikolle pitää nyt iskostaa se, että joka kerta täytyy työskennellä pysäytykset täysillä.
Ukon kanssa tehtiin liikkuroituna seuraamista, nouto, kaukkarit ja liikkeestä maahanmeno. Taaskaan mulla ei ollut lelupalkkaa mukana ja seuraamisessa ja liikkeiden väleissä oli Ukolla kyllä huikeen hyvä fiilis. Nouto oli muuten oikein hyvä, mutta nyt jostain syystä mälväsi kapulaa, mitä ei ole aiemmin tehnyt. "Pidä"-käskyllä rauhoiti kyllä ja siirtyminen oikein hyvä. Kaukkareissa oli vähän säätöä. Liikkeen alku tosi hyvä, ei hämääntynyt Tiinan käskytyksistä, mutta sitten hämääntyi tosi paljon kun Tiina esitti kääntelevänsä taulua. Toisaalta, näistä hämääntymisistä huolimatta Ukolla oli hyvä fiilis ja suoritti vaihdot ihan kivasti vaikka sitten jälkijunassa tai toisella käskyllä.
Lopuksi otettiin sitten liikkeestä seisominen, josta palkkasin suoraan ja sitten vielä hyppy. Jostain syystä päätin hypyllä ottaa lelun esiin, tällä kertaa tennispallo. Jotenkin sitä on vaan itse niin urautunut lelulla palkkaamiseen.. :D No, tästähän seurasi sitten se, että Ukko jumitti istumisen esteen takana. Kun käytin pelkkää namia, niin istuminen esteen takana sujui paljon paremmin. Mitä tästä opimme? Ukon kanssa pitää ihan tosissaan pitää lelut poissa tai käyttää niitä vain tosi tarkkaan harkituissa tilanteissa. Jos sellaisia nyt ylipäätään on... :D Ja Ukko pitää ensin opettamaan toimimaan lelujen kanssa oikein eli tekemään täysillä tai ei saa lelua, niin kuin Kärnän kanssa puhuttiin.
Eilen sitten Harrin agilitytreenit. Päätin ottaa nyt Ukon näihinkin treeneihin, kun kiinnosti niin kovasti nähdä sen kehitys... Noooh, olihan niitä ihan hyviä pätkiä, mutta sitten oli ei niin hyviä pätkiä.. Ja Ukko ei osaa edelleenkään irrota kunnolla mun ohi ilman, että edessä on joku kohde.Viime viikollahan saman tyylistä tehtiin niin, että Harrilla oli lelu ja eteni ihan hyvin. Nyt sitten tein kuitenkin vaan alustalla ja namilla. Pari kertaa, kun oli ihan tolkuttoman hidas, niin juoksin siitä ohi ja estin saamasta namit. Vähällä oli jo ettei Ukko olisi lannistunut, mutta sitten tuli (ehkä) sen verran ok suoritus, että annoin sen ottaa namin. Tai sitten alkoi vaan säälittämään.
Tehtiin sitä yhtä irtoamis-suoraa sen verran monta kertaa (enkä uskonut, että meno siitä toisella treenivuorolla ainakaan mihinkään paranisi), joten päätin ottaa toiselle vuorolle kuitenkin Jerikon. Jeriko teki taas täysiä ja täydellä sydämellä, eikä irtoaminen ollut sille mikään ongelma. Tein sille samaa kohtaa jopa niin, että jäin vielä enemmän taakse ja leijeröin yhden hypyn eikä Jeriko vilkaissut "eteen"-käskyn jälkeen taakse ennen kuin oli vika hyppy menty ja seinä vastassa. :) Kerran tuli A:lta jo vähän turhan nopsaan ja ylhäältä, korjasin tästä niin teki tosi hienoa A:n kontaktia vauhdilla alas. :)
On nää kyllä niin kuin yö ja päivä, aivan erilainen fiilis itselläkin tehdä ja tää onkin aika hankala juttu. Mulla ja Jerikolla on positiivinen toisiamme vahvistava kehä, Jerikon hyvä fiilis ja meininki vahvistaa mun hyvää meininkiä ja yritän kovemmin ja tunteella, jolloin Jeriko myös edelleen antaa itsestään parhaansa. Ukon kanssa mä saatan pystyä yrittämään pitämään fiilistä korkealla vähän aikaa, mutta ilman vastakaikua Ukolta tunne aina lopulta läsähtää. Ja kun mun fiilis läsähtää, niin se ei ainakaan paranna Ukon fiilistä.
Mitä sitten pitäis tehdä, jotta sais katkaistua tän negatiivisen kehän? Auttaisko jos treenais tosi lyhyitä pätkiä, ei pelkästään Ukon takia, vaan senkin vuoksi, että pystyn itse tekemään 100-lasissa vaikkei Ukko vastaiskaan. Tehtäisiin vain niin lyhyt pätkä, minkä pystyn riehumaan itsekseni ja ehkä Ukko lopulta alkais vastaamaan siihen..?
Mutta on toi saalisjumi aikamoinen juttu, ei voi muuta sanoa. Ja kun se ei
rajoitu vaan siihen, että silmällä jumittaa vaikka esillä olevaan
leluun, vaan se voi näkyä vaan lievänä odotuksena ja jähmeytenä, kun
koira odottaa saalista. Kolme vuotta kesti tämäkin tajuta! Tokopuolella
tällaisista ei oikein puhutakaan ja tää on sitten vaan asteittain
auennut mulle vuosien varrella. Kiitos terävistä havainnoista kuuluu
erityisesti Immille, Tiinalle ja Sarille. :)
Aikamoinen viikonloppu takana, mutta lähdetään ensin noista viikon treeneistä. Tiistain agilitytreenit jäi väliin, oli vähän flunssainen olo enkä jaksanut mennä. Keskiviikkona käytiin Tiinan kanssa tokoilemassa. Jerikolle vähän seuraamista ja sitten noutoa ensin "pikku" kapulalla ja sitten isolla. Tosi hienosti teki, eipä siinä mitään valittamista. :)
Ukon kanssa tehtiin pari suoraa luoksetuloa ja nyt palkkasin pelästään namilla. Katsotaan lähteekö aukeamaan jos ei olis saalisjumia. Kaukkareissa tehtiin lähinnä aloitusta ja Tiina käskytteli. Ukkohan meni aluksi niin kuin jojo jokaisesta käskytyksestä maahan ja takaisin ylös, mutta alkoi sitten sitä pikku hiljaa rauhoittumaan istumaankin. Ekassa jätössä meinas haistella, toruin siitä ja sitten sen jälkeen oli hyvin tarkkaavanen ja täpäkkä yksi istumaannnousu ja siihen lopetettin. Tosin meinasin vielä hinkuttaa, mutta onneksi Tiina huomautti, että kaivan verta nenästäni. ;) Lopuksi tehtiin Ukon kanssa taakse lelulle lähtöjä ja ihan kunnolla se nyt lähtikin sitten kun ymmärsi lähteä. ;) Vapautussana oli uusi ja vaati toki opettelua. Pitäis vielä etupalkalle lähtö saada samanlaiseksi.
Torstaina otin Ukon Harrin treeneihin. Vaikea sanoa oikein miten se meni, välillä tuntui ihan hyvältä ja välillä vähän tahmeelta. Ns. loppusuoralla Ukko jäi kamalasti katsomaan mua ja olis ohittanut esteitä. Etupalkalla lopulta saatiin fokus esteisiin ja Ukko irtoamaan mun ohi. Kontakteille namipalkkaus on nyt selvästi aukaissut jotain lukkoa Ukon kanssa ja se jopa tarjoaa kontaktia paljon aiempaa vapautuneemmin. Lelupalkka taitaa saada Ukolla niin pahasti saalisjumin päälle ja tästä puhuttiin tänään Sannan kanssa. Olin vähän pohtinut asiaa ja tuli mieleen, että hidasteleeko Ukko agilityssä sen vuoksi, että sillä on saalisjumia ja auttaisko jos sitä ei palkkaiskaan lelulla ollenkaan vaan pelkällä namilla.. Luulen noiden kontaktien perusteella, että tässä vois olla yksi asia joka saattais auttaa kokonaiskuvaa ja ainakin aion koittaa. Ei siinä mitään häviä. ;)
Perjantaina ehdin nopsaan käydä kotona ja sitten lähdin Jämille valjakkohiihdon SM-kisoihin talkoilemaan. Oli meillä kyllä asiat tosi hyvin siellä järkätty, mökkimajoitus ja ruuat ja kaikki. :) Lauantaina olin aamusta eläinlääkärin apuna koirien tarkastuksessa ja sen jälkeen latuvahtina. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja vaikka latuja etukäteen haukutttiin tosi paljon erityisesti somessa, niin todellisuus oli mielestäni toinen. Onneksi muutamat somenkin puolella muisti antaa myös ruusuja pelkkien risujen sijaan ja itse nostan kyllä hattua meidän suurimmille organisoijille Sarille ja Mikolle. Aivan huikean hienosti hoitui asiat. Ja latukoneen ajaja oli kyllä aika velho äijä, kun sai niinkin hyväkuntoiset ladut vielä loihdittua Jämille. En olis itsekään etukäteen uskonut sen olevan mahdollista. :D
Tänään olin taas aamusta eläinlääkärin apuna ja sitten sain vapauden lähteä agilitykisoihin. Ei vaan meinannut ensin malttaa lähteä ja lähtö viivästyi melkein puoli tuntia, kun ensin halusin katsoa viestilähdön, kun sellaista en ole aiemmin nähnyt. Sitten halusin nähdä vaihdon ja lopulta maaliintulonkin, kun ykkösenä ollut joukkue veti niin hienosti (ja toki muutkin). :) Mutta ehdin kuin ehdinkin ilmoittautumaan (melkein) ajoissa Janakkalaan. Tuomarina radoilla Anne Viitanen ja oli kyllä aikamoista kieputusta tehnyt radoille. Ekalta radalta itse asiassa maalissa luulin, että oli tullut nolla, en huomannut riman tippumista enkä edes kuullut kuulutusta. Vitosella sijoituttiin kuitenkin kolmansiksi. Hieman kyllä pisti harmittamaan, kun nollalla oltais saatu voittokin ja niin pienestä taas kiinni. :( Aika -11.76, etenemä tais olla jotain 4,40 m/s.. Jeriko liikkui ja hyppäsi vähän jotenkin jäykästi, todennäköisesti liian vähäiseen lämmittelyyn liittyen.. :/
Toiselta radalta saatiin sitten se nolla, mutta niin sai tosi moni muukin eikä meidän sijoituksella juhlittu. Pienestä oli kiinni ettei olisi mennyt putkeen pussin sijaan väärässä kohdassa, mutta onneksi pysyi pakka kasassa. Tätä myöten meillä onkin sitten SM-nollat kasassa.
Vika rata lähti ihan hyvin, mutta meni sitten plörinäksi. Pussi syötti suoraa putken suulle ja se oli pari paskelta ja Jeriko oli jo siellä.
Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että harmittaa. Todella tuntuu, että me onnistutaan aina "väärillä radoilla" ja onni ei tunnu olevan meille myötä ollenkaan. Välillä tulee jo ihan lannistunut fiilis, kun ei me niihin serteihin tunnuta pääsevän kiinni, ei sitten millään. Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa. Ei kai siina mikään valittaminen ja voivottelukaan auta. Kai se onni joskus vielä osuu meidän kohdallekin...
Iinalle kiitos kuvaamisesta ja Sannalle kiitos tsempeistä ja pohdinta-avusta Ukon suhteen. :)
Lauantaina olikin taas touhukas päivä. Aamupäivällä oltiin Ukon kanssa Sari Kärnän tokokoulutuksessa, aiheena vapaavalintainen (ongelma)liike. Otettiin luoksetulo syyniin ja siihen saatiin monia vaihtoehtoja, miten sitä voisi lähteä työstämään. Ensimmäisenä jätetään lentävät lelut pois kuviosta, koska ne todennäköisesti provosoi saalisjumia. Kokeilen nyt siis ainakin jonkin aikaa ihan vaan palkata suorista luoksetuloista runsaalla namipalkalla.
Sitten taas kun pysähdyksiin tullaan, niin pitäis saada rakennettua Ukolle vahvaksi nopea palkalle lähteminen. Väitin aluksi, että kyllä Ukko ihan räväkästi palkalle lähtee, mutta eihän tämä ole ihan totta, vaan nopeamminkin pystyisi liikkumaan kun vapautetaan maassa olevalle palkalle. Tätä vähän harjoiteltiin niin, että mä nappasin lelun Ukon nenän edestä pois, jos ei siihen ehtinyt. Kyllähän Ukon toiminta siitä nopeutuikin. Samanlainen mielleyhtymä ja siihen liitetty vapautussana pitäisi muodostaa takapalkalle lähtöön ja tässä tarvitaan sitten apparia. Pariaatteessa sitten jatkossa, kun Ukolla olisi sekä nopea tulo palkalle eteen, että nopea kääntyminen ja hakeutuminen takapalkalle, niin tätä pitäisi pystyä hyödyntämään luoksetulon stopeissa. Vähän hirvittää, että mitä sen silmämnkäytön kanssa sitten käy, mutta murehditaan sitä sitten. :D
Tän leluleikin kautta nousi esiin taas vanha ongelma, että mun on vaikea määrittää millaisia suorituksia voin Ukolta vielä hyväksyä. Mihin vedetään raja? Kun Ukko on tietyn tyyppinen, se ei ole luonnostaan räväkkä, mutta toisaalta vaatimalla siltä nopeampaa toimintaa, se sitä yleensä antaakin. Pitäisi onnistua aina määrittämään se nopeus ja intensiteetti minkä haluan Ukolta nähdä ja minkä koen olevan sille mahdollinen kuitenkaan katsomatta liikaa sormien läpi löysäilyä. Vaikeaa! :D
Illalla oli sitten vielä alueellisen valmennuksen agilitytreenit. Mulla oli Jerikokin nyt mukana tuuraamassa eli molemmat koirat mukana. Ukko ensin vuorossa ja itse asiassa teki nyt ihan hyvällä sykkeellä. Puomilla palkkasin nyt makkaralla ja se tuntuu olevan Ukon kanssa kyllä hyvä tapa. Siinä missä Jeriko melkeinpä ärsyyntyy siitä, että joutuu odottamaan ja paras palkka sille on saada jatkaa rataa, niin Ukko selvästi palkkaantui ruuasta puomin päässä ja fokusoitui kontaktiasentoon ja kosketusalustaan edessään. Irtosin sivusuunnassakin ja siitä "kiipee" käskyllä Ukko korjasi itseään suoremmaksi kohti kosketusalustaa vaikka oli ensin kääntynyt perään. Ehkäpä nopeutta puomillekin saataisiin Ukon kohdalla runsaalla ruokapalkalla puomin päässä eikä niinkään lelulla ja nopeilla vapautuksilla. Ehkä nää nopeat vapautukset leluille ja esteille jopa aiheuttaa jotain saalisjumia taas Ukossa? Joka tapauksessa nyt sitten jatketaan namipalkalla ja katsotaan miten edistyy.
Jerikon kanssa taas hieman hämmentävä havainto, että yhdessä kohtaa jossa vaihtoehtoisina ohjauksina karkeasti niisto tai twisti kauemman siivekkeen ympäri, niin Harrin torstain treeneistä poiketen tässä taas tuo twisti vaihtoehto oli huomattavasti (0,7 s!) nopeampi vaikka sillä seuraavalle esteellekin tuli vielä vähän tiukempi käännös. Eli ihan täysin tilanteesta riippuvaa onko Jerikolle nopein reitti se lyhin vai se joka sallii isommat kaaret käännöksiin. Tämä onkin sitten vaikeaa ja harmillistakin, miten osaisin aina rataantutustumisessa valita sen oikean? Jos hukataan radalla ainakin 1-2 tollasessa kohdassa noinkin paljon aikaa, niin se tietää jo reilua sekuntia menetettyä aikaa ja se on paljon, kun sertistä kilpaillaan! Tätä täytyy nyt yrittää oikein kunnolla pohtia, kellottaa aina vastaavia tilanteita ja yrittää muodostaa päähänsä joku nyrkkisääntö minkä pohjalta valitsen ohjauksen.
Rata meni kyllä kivasti Jerikon kanssa (hyvin se meni kyllä Ukonkin kanssa) ja juostiin koko 30 esteen rata lopulta nollana läpi. Tosin mulla hapotti ihan totaalisesti viisi estettä ennen maalia, mutta Jerikon jalkaa ei kyllä yhtään painanut. :D Tämän jälkeenkin, kun mä olin vähän hengähtänyt, oli täysin valmis tekemään vielä yhden ohjauskokeilun ja melkein karkas multa puomille. Hyvä, että virtaa riittää. ;)
Päivät pitenee ihanasti ja joku kevään kuplinta rinnassa tuntuu Jerikollakin. Se ei ole aikaisemmin ollut kiinnostunut tulemaan latoon, kun käyn ruokkimassa lampaat ja vien vettä, vaan on odottanut ulkopuolella että jatketaan lenkkiä tmv. Pyynnöstähän se menee latoon aina itsevarmasti ja hoitaa homman, joten jännityksestä se ei johtu, mutta jotenkin sitä ei ole kiinnostanut. Nyt kuitenkin on tapahtunut selvä muutos ja se tulee aina innolla latoon ja mun availlessa ovea mielellään livahtaisi lampaiden sekaan jos en kiellä. :D Ukko on aina pyörinyt siinä mukana ja ihan samalla lailla nytkin.
Olen nyt kuitenkin sitten pari kertaa sulkenut lampaat latoon sisään ja ottanut sisätyöskentelyä pojille. Ulkona en viitsi kauheesti lampaita koiran kanssa liikuttaa ettei liukastu ja loukkaannu. Kummallekaan pojalle ei sisätyöskentely ole mikään ongelma sen puolesta, että molemmat on tyyniä ja rauhallisia. Ukko änkeää itsensä ihan tyynestä lampaan ja seinän väliin perän puolelta mennessä, mutta pään puolelta se on vähän hankalampaa. Jerikolle ei tällaisia tilanteita oikein saada luotuakaan, kun lampaat kääntyy niin vikkelästi sen tieltä. ;)
Käytin nyt sisätiloja hyödyksi, että sain luotus Ukolle tilannetta jossa sen piti kohdata lammas pääpuolelta ja kannustin ja rohkaisin ihan vieressä. Mitään suoranaista läpimurtoa tässä ei tehty, otettiin askel eteen ja sitten toinen taakse. Jouduin sitten välillä ottamaan Jerikoa Ukon tueksi, että saatiin tilanne laukeamaan "Ukon eduksi". Itse pitää muistaa pitää joku järkevämpi tavoite, esim. tällaisessa, että Ukko saa kunnolla otettua auktoriteettiaseman lampaasta ja se väistää, ja sitten lopetetaan/päästän lampaat ulos ja Ukko saa vielä ajaa sinne. Ei niin, että teen samaa lampaan kohtaamista uudelleen ja uudelleen, kun siinä taitaa mennä vaan koko jutun pointti ja lammas lopulta hermostuu liikaa ja pistää kovemmin vastaan, kun sitä ahdistellaan turhaan. Eli tää nyt muistiin..
Tänään kävin ratsastamassa Flipperillä. Tämä oli nyt kolmas kerta sen selässä ja ensimmäinen kerta niin ettei omistaja ollut paikalla esiliinana. Meni kyllä hienosti, sain Flipperin molempiin suuntiin hyvään rauhalliseen raviin, vaikka vasen kiertosuunta onkin sille hankalampi ja meinaa vähän "kaatua" sisäkaarteeseen. Sain kuitenkin sen ratsastettua suoraksi ja rauhalliseksi. Oikeaan kiertosuuntaan saatiin jopa ravia tosi lyhyellä askeleella. :) Taivutuksissa on edistytty ja nyt taittui oikealle tosi hyvin, välillä kyllä meinas nostaa laukkaa sisäpohkeesta, mutta hyvähän se vaan on tietää, että laukkakin nousee sitten kun olosuhteet on oikeet. Ulkokentällä ei nyt vielä viitsi. Pohkeenväistöön löytyi myös sopiva pohjeapu, jota Flipper ymmärtää ja saatiin hyviä väistäjä aikaiseksi. On se vaan niin hienoa ja rentouttavaa toi ratsastaminen. Ja oikea onnenpotku, että sattui tällainen hevonen kohdalle, vielä raakile, mutta toisaalta ihana nähdä kun se kehittyy ja oppii asioita samalla, kun meidän yhteistyö paranee. :)
Edelleen on ollut vähän ankeita fiiliksiä, mutta kyllä niistä on alettu pikku hiljaa nousta. Sunnuntaina lähdin sitten vetohiihtotreeneihin Haavistolle. Latu oli yllättävän hyvässä kunnossa ja Ukon leikkaushaava aivan täydellisesti parantunut (ammattilaisen näkemys ;)), joten mikäs siinä kahdella koiralla vedättäessä. Tehtiin talven paras aika ja varmaan parhaaksi jääkin, matka 3,68 km, keskivauhti 2:54 min/km. En edes kaatunut joten tosi ehjä suoritus ja kivaa oli.. :)
Maanantaina oli mun oma koulutusvuoro ja ihan älyttömän määrän hyvää fiilistä saan kyllä tosta muiden kehittymisen seuraamisesta. Ollaan tehty ryhmäläisillä puomia aluksi mattoa juoksuttamalla, sitten yhtä lankkua juoksuttamalla ja siitä pikku hiljaa kokonaista ja sitä korottamalla. Viime viikolla kaksi jo teki kisakorkuista kokonaista puomia ja nyt koko loppu ryhmä ja hitsi olen ylpeä niistä! Ihania koirakoita koko porukka, en olis voinut parempaa porukkaa saada ekaksi koulutusryhmäkseni. :)
Tiistaina Ukko pääsi sitten itse agilitaamaan. Ainakaan toistaiseksi ei mitään suurta muutosta aikaisempaan, mutta hallilla ylipäätään Ukko ei enää pyri narttukoirien luokse. Ehkä voisi keskittyminen siitä lähteä parantumaan ylipäätään.. Oma meno Ukon kanssa videolta katsottuna on kyllä ihan onnetonta töpöttämistä. Hidastaako sekin Ukkoa? Ukon kanssa on jotenkin tosi vaikea rytmittää. Pitäiskö mun vaan painaa menemään ja ohjata edeltä? Välillä on kuitenkin tuntunut, että liian vauhdikas meno multakin on sitten jotenkin pistänyt Ukon jähmimään... Ja sitten on se ongelma, että kun Ukko ei vastaa mulle samalla mitalla vaikka kuinka painaisin menemään, niin sitten itsekin valun tollaseen löysäilyyn... En tiedä.
Torstaina Jerikon kanssa agilitytreenit ja meni kyllä taas todella hienosti. Jerikon kanssa se tunne vaan on läsnä, se antaa 100% ja mä annan... no, yleensä 100% ja välillä löysäilen ja Jeriko pelastaa omilla taidoillaan... :D No tällä kertaa en edes tainnut löysäillä niin pahasti. Paria kohtaa korjailtiin paremmaksi, mutta pääosin kaikki just niin kuin piti. Yllätettiin myös Harri tekemällä kellottamalla parempi aika tiukoilla käännöksillä, mutta kyllähän Jeriko aika pienissä tiloissa kääntyy kun ajoissa kertoo. :)
Tokoa ja tottista ollaan pikkasen nysvätty lenkeillä. Viimeksi kun tein Jerikolle jäävät ja luoksetulon, niin se meinas ennakoida lähdön (pysähtyi kyllä itse yhden askeleen jälkeen), tuli IHAN SAIRAAAN lujaa, tikku suoraan eteen ja joo myönnetään, törmäs vähän. :D Mutta siis ihan sika hyvää asennetta, prkl. Pikkasen särmien hiomista niin on täydellinen. ;)
Ukko taas alkoi jähmimään luoksetuloa. Oon tehnyt pääosin läpijuoksuja, ihan muutaman pyssärin. Mutta olen ehkä tehnyt virheen siinä, että käytän eri kutsua ekassa lähdössä ja sitten pysäytyksen jälkeen. Nyt oli vaan niin tahmee. Vielä meinasin erehtyä palkalla (kepillä) yrittää hetsata, kunnes äkkiä tajusin, että palkitsin jumimista ja tilanne vaan pahentui seuraavalla kerralla. Huomenna tämä liike pääsee sitten Kärnän koulutuksessa ongelmaliikkeen prototyypiksi, vaikka muitakin vaihtoehtoja riittäisi... :D
Tänään kävin toista kertaa ratsastamassa ja kivaa oli! Heppa oli tänään vähän ehkä vauhdikkaampi kuin ekalla kerralla, mutta edelleen tosi kiva. Siis en oo kyllä ennen tavannut noin vähän ratsastettua ex-ravuria joka olis noin joustava ja noin auki kuuntelemaan. Ihana. :) Tänään vauhtia oli sen verran, että halus itse nostella laukkaa ja se laukkakin oli ihanan rytmikästä ja tasapainoista. Ei vaan lumisohjossa uskalla kauheesti laukkailla, ettei liukasta. Mutta kivaa oli ja nyt tunnen sen kyllä lihaksissani, että tuli tehtyä vähän pidempi pätkä. :D
