sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Lihashuoltoa ja nesteytystä

Rankan viikonlopun jälkeen olin varannut pojille hieronnat Katriinalta. Tuli aika sopivasti, nimittäin Jeriko alkoi ontumaan eilen kun kotiuduttiin Somerolta. Tai ontuminen on ehkä vähän väärä sana, mutta silleen kävelemään tosi tönkösti, töpöttämään. Jeriko siis selvästi oli jumissa ja epäilen, että oli Somerolla pihassa muiden kanssa juostessa jossain vaiheessa liukastellut sen verran, että lihakset lyöneet jumiin. Ja niinhän Jeriko olikin jumissa oikeastaan kauttaaltaan, puolieroa ei niinkään ollut että voisi sanoa tiettyä raajaa mistä lähtöisin, mutta hyvin Katriina taas sai poikaa auki. Jeriko selvästi nautti taas käsittelystä ja tapansa mukaan hoidon jälkeen antoi heti Katriinalle hellät pusut kiitokseksi. :)

Ukko oli myös vähän jännitellyt etujalkojaan liukkailla ja lihakset sen merkkinä jumissa. Lisäksi Ukolla oli oikealla puolella lantiossa vähän jumia mikä saattaa liittyä  myös liukastumiseen. Ukko tuossa eilen tai toissapäivänä liukastuikin polulla silleen, että takajalat lähti alta eli siitä ehkä lähtöisin. Lantion jumi heijasteli vähän rintarankaan samalle puolelle, mutta hyvin aukes Ukoltakin jumit. Vähän Ukko oli rauhattomampi käsittelyssä kuin viimeksi, aiemmin Ukolla ei mitään jumeja ole ollutkaan. Ukon muskelit sai kyllä taas kehuja Katriinalta, että niitä on paljon, tasapainoisesti eri puolilla kehoa ja lihakset tuntuu elastisilta ja hyviltä lukuunottamatta pieniä jumeja.

Seuraava aika varattiin kuukauden päähän, katsotaan sitten mikä on tilanne kun liukkaat toivottavasti silloin alkaa olemaan jo kunnolla ohitse. Puhuttiin myös Katriinan kanssa koirien lihashuollosta ja nesteytyksestä. Itsekin olen tosiaan vasta ihan viimeisen puolen vuoden aikana alkanut kunnolla kiinnittämään nesteytykseen huomiota, ensin antamalla kisoissa radan jälkeen kissanruokaa veden sekaan, että Jeriko on varmasti juonut riittävästi (aiemmin olen tarjonnut vain "raakaa" vettä ja eihän Jeriko sitä hirveästi juonut) ja nyt sitten hiihtoharrastuksen myötä olen alkanut nesteyttämään myös ennen suorituksia ja suoritusten jälkeen molempia koiria oikein kunnolla. Kannatti kuitenkin ottaa puheeksi, koska opin nyt, että jo kisoja edeltävänä päivänä ja seuraavana voisi ujuttaa lisää nestettä koirien ruuan sekaan. Samoin näin hierontapäivänä ja seuraavana. Kyselin Katriinalta, että huomaako hän asiakkaissaan ylipäätään sitä, että kuinka nesteytys vaikuttaa ja hän sanoi, että huomaa aivan selkeästi: hyvin nesteytetyllä koirilla lihakset on elastisemmat ja nesteen sillä tapaa tuntee lihaksissa, jumeja tulee vähemmän ja ne helpottaa nopeammin, kun taas jos nesteytys on retuperällä on lihakset kuivat ja menee herkästi pahasti jumiin.

Ja hirvittävän paljon on kuulemma edelleen ihmisiä, jotka esimerkiksi harrastaa agilityä, mutta ei koskaan lämmittele tai jäähdyttele 5-10 minuuttia pidempään ja pallon heittely on tapa se tehdä. Kyllähän sitä itsekin näkee, ei nyt pallon heittelijöitä, mutta sellaista että tosi niukasti lämmitellään tai jäähdytellään. Vinttikoirapuolella ei moisella kuulemma läpi pääsisi, että kyllä kokeneemmat sitten puuttuisi uuden harrastajan toimiin jos suorituksen jälkeen vaan autoon laitettaisiin. Valjakkopuolellahan nesteytykseen ja koirien huoltoon kiinnitetään myös paljon huomiota. Samaa toivoisi koiraharrastuksiin ylipäätään. Ehkä itsekin voisi edelleen parantaa tapojaan, varsinkin sillä jäähdyttelypuolella. Pidetään siis koiristamme hyvä huoli, jotta saadaan nauttia niiden aktiivisuudesta ja terveistä päivistä mahdollisimman pitkään! :)

Pentupäivät ja muuta treeniä

Torstaina Ylökkin agilityvuorolla mulla olikin kahden sijaan kolme koiraa ohjattavana, kun sain ohjata Marjukan Senttiä. Oli siinä sitten juoksemista, hiki vähän tuli. ;) Ukon kanssa tehtiin kuutta keppiä ja haettiin niihin lisää varmuutta ja vauhtia niin, että avustaja houkutteli lelulla edessä. Hienosti kyllä menikin. Harmi vaan nyt, kun jää treenit nyt pelkästään hallivuoroille, koska ulkona ei näin liukkailla pysty treenaamaan ollenkaan. Että hiukan hidastuu edistyminen, mutta mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa? :D Rataakin tehtiin ja on Ukosta kyllä tullut hyvä. :)
Sentin ohjaaminen oli kyllä tosi hauskaa. Se on niin eri tyyppinen kuin omat koirat, äärimmäisen räväkkä ja tosi nopea, eikä paljoa jää kyselemään jos ohjaaja ei ole ajoissa. Hyvin kuitenkin ehdin ohjaamaan, kun laittoi kunnolla töppöstä toisen eteen ja hienosti meni.

Perjantaina oli Woollandian pentupäivien toko ja agilityosuus Salon koirahallilla. Me oltiin Peten agilitykoulutuksessa. Ukko teki keppejä ja sitten toki vähän rataakin. En oikein muista olenko radassa ottanut ennen A:ta, mutta nyt otin vaan suoraan lennosta ja hyvin se meni, hienon kontaktinkin teki vaikkei olla ylipäätään kontaktiesteitä tehty taas varmaan pariin viikkoon! :) Salon koirahallin pohja ei kyllä ole mikään kiva, kumimatto ja huomas kyllä molemmista pojista, että varoivat sitä varsinkin alkuun, kun eivät ole tottuneet. Jeriko teki rataa ja sitten temputtelin Jerikolle vaan A:n alastulokontaktia ja alkoi siihen tulla vähän enemmän räväkkyyttä taas. :) Lisäksi Jerikolla vahvisteltiin takaaleikkausta, kun se ei yllättäen meinannut onnistuakaan. Aina silloin tällöin pitäis muistaa perusasioitakin siis treenailla. ;)

Oli kyllä kiva seurata myös muiden menoa. Ukon sisaruksista Simo ja Sassa oli paikalla ja niiden agilitymeno näytti kyllä huikeen hyvältä, hitsi mitä vauhtilaisia! :) Louloukin oli treenaamassa sitten ihan loppuiltapäivästä, mutta sitä en enää nähnyt, kun lähdettiin Marikalle ja Kimmolla siitä sitten jo.

Seuraavana päivänä jatkettiin paimennuksen merkeissä. Jeriko pääsi heti pitkästä aikaa ulos, mutta ensimmäinen vuoro meni kyllä aika lailla harakoille, kun Jeriko oli henkisesti yhtä lailla pihalla kuin fyysisestikin. Kai se sitten ympäristön vaihdos teki, että ekalla vuorolla keskittyi tosi huonosti. Onneksi sitten seuraavilla kahdella vuorolla alkoi löytyä enemmän se oma tekemisen taso, vaikka sai siinäkin kyllä vähän hampaita kiristellä. Hakukaaria kun ei olla aikoihin tehty, niin oli vähän hakusessa että miten ne pitikään tehdä ja varsinkin oikea meinasi jäädä Jerikolta vajaaksi. Haettiin Tanjan kanssa toisiltamme laumaa suppilon läpi ja varsinkin pois päin pihasta tuominen oli hankalaa, kun lampaat ei liikkuneet kovin mielellään ja Jeriko ei ottanut käskyjä kauheen hyvin, vaan jätti flänkkejä kesken. Toki oli siis hyviäkin pätkiä, että ei nyt pelkästään moitita Nappis Nappista, hän oli vain vähän talven jäljiltä ruosteessa. Minä taas olin ehkä vähän liiankin ankara toiselle. :( Mutta siis kiva oli päästä ulos ja ulkotreenit toivon mukaan jatkuu ensi viikolla! :)

Ukko teki ensimmäisen vuoronsa sisällä, mutta pääsi sitten ulos. Ulkona toisella vuorolla haettiin Katjan kanssa lampaita toisiltamme, mutta ei kyllä kovinkaan pitkältä voinut Ukon kanssa hakea. Viimeisellä vuorolla pyöriteltiin Ukon kanssa ihan kaksi laumaa ja otettiin lyhyitä hakuja. Ukko oli tosi kuuliainen ja sinänsä teki nätisti, meni maahan kun sanottiin ja liikkui rauhallisesti, mutta kaarille pään kääntäminen pois lampaista oli kyllä tosi hankalaa! Ukko ei olisi millään irrottanut katsettaan lampaista ja kaaret oli tietty sitten myös tiiviitä. Saatiin siihen vähän jotain onnistunuttakin, joten eiköhän se ala siitä sujumaan. :) Treenit siis jatkuu!

Kuvia otettiin läjäpäin, joko itse tai joku muu minun kameralla. Myös muutamilla muilla oli kameraa mukana, Sannalla oli hienoja kuvia ja tässä linkki hänen albumiinsa https://picasaweb.google.com/DreamoorBCs/WoollandiaPentupaivat3032013?authuser=0&authkey=Gv1sRgCPXIjL2Bqsrq_AE&feat=directlink

Tässä myös linkki omaan kuvakansioon. Kuvat on minun ottamiani mikäli ei toisin mainita. :) Oman koiransa kuvia saa vapaasti ottaa itselleen käyttöön. :)  https://picasaweb.google.com/109610162957765546809/WoollandianPentupaiva29303201302?authkey=Gv1sRgCP7mkcue-_bjSA#

torstai 28. maaliskuuta 2013

Mainoskatko ja uutisia

En tainnut siitä aiemmin kirjoittaa, että Jeriko ja Ukko päätyivät Dog It -loimien malleiksi, kun satuin kyselemään 55 cm kokoa kisoissa taannoin ja minulle vastattiin ettei isompia kokoja vielä oikein ole, kun ei ole ollut malleja. Aattelin, että noista pojista saisi vielä aika hyvät hieman erilaiset n. 55 cm kokoisen koiran mallit, mutta mitä vielä! Aika identtiset mitat niistä saatiin, uskokaa tai älkää! :) Hyvät edut saatiin malleina olemisesta. :)

Tällä viikolla sitten saatiin valmiit loimet ja onhan ne nyt hienot. ;) Jerikolla ulkoloimen päälipuoli ruskea, sisävuori vihreä, Ukolla päällinen tummanharmaa ja sisävuori turkoosi. Loimiin kuuluu vielä erillinen fleece-loimi. Ideana on, että kylmemmillä säillä niitä voi käyttää päällekkäin ja sitten esim. halliin tullessa ottaa tuulta ja kosteutta pitävän ulkoloimen pois ja fleece pitää sitten lihaksia kuitenkin sopivasti lämpiminä. Fleecetkin piti olla tietty sävy sävyyn ja Ukko sai pääkallokuvioisen, Jeriko taas kukkakuvioisen joka kieltämättä on aika tyttömäinen ja näyttää ihan kuin Jeriko olis puettu pyjamaan, mutta mitäpä pienistä. :D Ukollekin olisi sopinut parhaiten vaikka joku pikkuautokuvioinen. :D

 



 




Viime agilitykisoissa oli FitDogin tarjous ja kun oli se Energy juuri loppumassa niin ostin sitten samalla molempia. Jerikohan joskus kesällä paimennuskisoissa radan jälkeen sai Minnalta maistiaista, mutta silloin ei recovery kelvannut. Taisi vaan olla vielä liiaksi työmoodissa, koska nyt on recoverykin maistunut varsin hyvin molemmille koirille. Ihan hyvä niin, tulee varmaan toi jauhe kuitenkin halvemmaksi kuin aina laittaa veden sekaan kissanruokaa, joka ei siis ole mitään halvinta kissanruokaa meillä.. :D

Tänään tuli Ukon luustokuvien lausunnot kennelliitosta: lonkat C/C, kyynäret 1/1. Muillakin sisaruksilla muuttui lausunnot Kennelliitossa, Louloulla B:sta A:ksi molemmat, Sisulla toinen A:sta B:ksi ja Simollakin taisi toisesta B:nä lähteneestä tulla C vasta kennelliitossa. Siis ainahan noi kuvaajien lausunnot on alustavia, mutta kyllä musta vähän oudolta tuntuu, että kaikkien tulokset vaihtuu ja vielä eri suuntiin, ettei ole kyse vaan siitä, että kuvaaja olis esim. lepsumpi kuin kennelliiton lausuja... Joka tapauksessa muistaakseni Axelson mainitsi vain reisiluun kaulan ja lonkkamaljan välisen kulman enkä itsekään nivelpinnoissa kyllä nähnyt mitään (C: "Epätasaisuutta tai korkeintaan lieviä nivelrikkomuutoksia lonkkamaljan kraniaalikaudaali- tai dorsaalireunassa tai reisiluun päässä tai kaulassa.") muutoksia... Vähän jäi siis kaivelemaan tuo ja yritin soittaakin kennelliittoon kysyäkseni asiasta, mutta olivat jo pääsiäisloman vietossa. Palaan ehkä asiaan sitten ensi viikolla...

Mutta jos nyt sitten täytyy Ukon lonkkiin suhtautua C:n lonkkina ja kyynäret on 1/1, niin pistäähän se vähän miettimään. Voidaanko jatkaa ihan tällaisella treenitahdilla. Voiko tehdä turvallisesti näin montaa fyysistä lajia? Agilityä jatketaan kyllä ehdottomasti, mutta onko järkeä sen päälle enää treenata pk-esteitä? Entä vetolajit? Voisin kuvitella, että vetolajit olis vaan hyvää lihaksistoa vahvistavaa liikuntaa... Voisihan lonkkia ajatella kuvaavansa uudelleen esim. puolen vuoden-vuoden päästä jos kyse onkin vaan jostain löysyydestä, mutta maksaako sitten vaivaa..? No, mitään erikoista muutosta meidän elämään tämä ei näin äkkiseltään tee, mutta tarviihan sitä nyt kuitenkin vähän enemmän uhrata ajatusta sille, millainen rasitus on Ukolle hyväksi.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kohti kevättä, vol 2

Tänään oltiin taas kaverikoirien kanssa lenkillä, nimittäin Hannan ja Hannan koirien Ihqun, Jaden, Ruun ja Fendin kanssa. :) Käytiin ensin heittämässä lenkki ja sitten vielä tokoilemassa. Ukko tietenkin alkoi leikkimään Fendin kanssa, kuvien laatu ei nyt kyllä päätä huimaa, kun enimmäkseen juoksivat pellolla vähän kauempana enkä siinä tajunnut sitten putkea vaihtaa. Olen ennenkin sanonut, mutta sanon sen nyt vielä uudelleen: yksi Ukon ihanampia piirteitä on toi sen lapsellisuus ja leikkisyys. :)




"Moi! Mä oon Ukko."





Kyttäystä


Välissä pusut Jerikolle...

...ja leikki jatkuu. :)

Jeriko yrittää hurmata aikuisia naisia
Jeriko ja Fendi kävi tutkimassa yhdessä aitan takusen

Lenkin jälkeen käytiin tokoilemassa. Ukko ja Fendi teki yhdessä paikkamakuuta ja Hanna teki Ukolle luoksepäästävyyden, hyvin se kyllä sujuu. :) Lisäksi Ukko teki muutamia vauhtinoutoja ja pari kapulan pitoa. Seuraamista otettiin myös ja hyvin kyllä meni juoksussakin kääntymiset. Meinasin vaan taas ahnehtia liikaa ja ottaa liikaa toistoja ennen kuin tajusin, että Ukon vire alkaa vähän laskea. Lisäksi Ukko teki hyppy ja muutamia stoppeja ja maahanmenon liikkeestä.

Jeriko teki alkuun pari metallihyppynoutoa. Heitin tarkoituksella vinoon, mutta hyvin Jeriko muistaa. :) Jännä kyllä toi luovutus, kun Jeriko meinas aika useasti ennakoida ilmeisesti palkkaa, kun kapulan luovutuksen jälkeen peppu hypähti kymmenisen senttiä taaksepäin. Palkkasin sitten vasta, kun pysyi aloillaan luovutuksen jälkeen. ;) Lisäksi Jeriko teki seuraamista mikä oli kyllä nyt älyttömän hyvää! Vire oli juuri sopiva, innokasta tiivistä seuraamista, mutta ei pihaustakaan kuulunut vaikka Hanna teki Ruun kanssa samaan aikaan ja voisi kuvitella, että siitä olis kierrokset nousseet. Hieno Jeriko! :) Sitten otettiin ruutu kokonaisena liikkeenä, laitoin kyllä alustan varmuuden vuoksi ruutuun, että nyt tulisi varmasti onnistuminen. Ja onnistuminenhan siitä tuli, hienosti meni! :) Tokotreeni oli hyvä lopettaa pallonkyttäysleikkiin. ;)




tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kevättä kohti

Alkaa olla kevään viimeiset koirahiihdot ehkä pulkassa. Sunnuntaina haavistolla oli jo aikas liukasta ja kaaduin itse asiassa kaksi kertaa. Toisella kerralla koirat veti mut mutkassa liian pitkälle, kun arpoi niin pitkään että kääntyäkö oikealle vai vasemmalle, ja sitten kun ne lopulta lähti oikealle olin jo puolivälissä käännöstä ja kun ne spurttas oikealle niin ei ollut mitään enää tehtävissä ja syöksyin penkkaan. :D Se ei niinkään harmittanut, mutta kun lopulta sain itseni kammettua hangesta ylös, niin koirat (ja varsinkaan Ukko) ei olis millään malttanut odottaa narujen selvittelyä ja itse asiassa pääsi kaksi kertaa lähtemään juoksemaan niin, että naru irtos vyöltä. Siinä sitten huutamaan vaan perään, että eikö jotain unohtunut? ;)

Tänään käytiin Peltsulla hiihtämässä ja siellä vasta jäïstä olikin! Paikoin sai ihan oikeasti hiihtää kieli keskellä suuta, tai tarkemmin ottaen seisoin vaan suksilla ja keskityin pystyssä pysymiseen ja annoin poikien vetää! Eikä sekään auttanut, koska siitä huolimatta toisella kierroksella ison mäen jälkeen kaaduin. En oikein tiedä mitä tapahtui, kai siinä koirat taas mäen jälkeen nosti vauhtiaan ja sitten oli joku erityisen jäinen kohta ja suksi lipes totaalisesti. Huomas kyllä, että mentiin aika lujaa vauhtia vaikka tosiaan osan matkasta vaan seisoin perässä. Iso mäkikin mentiin molemmilla kierroksilla vauhdikkaasti ylös. Maalissa sitten ehdin katsoa sports trackerista, että keskinopeus oli ollut jotain reilu 25 km/h ennen kuin vahingossa deletoin tallennuksen, vielä puhelin kysyi, että "oletko varma?" ja vapisevin sormin näppäsin "ok".. :D Voi kyllä olla, että tossa oli viimeiset hiihdot, tai ainakin viimeiset hiihdot koirien kanssa. Sunnuntaina koirat on levossa, kun Katriina tulee hieromaan ja vähän pelkään, että ensi tiistaina ei enää ole ladut minkäänlaisessa kunnossa...

Ukko on tehnyt nyt kuutta keppiä, mutta viime päivinä on parkkis käynyt niin liukkaaksi, että täytyy luovuttaa kotona/ulkona treenaamisen kanssa. Katsotaan sitten torstaina treeneissä miten onnistuu ja päästäiskö kuudesta jo eteenpäin. ;)

Kävin maanantaina ensimmäisen kerran Vappu Alatalon henkisessä valmennuksessa. Tuli jo monta asiaa esiin, mitä pitää työstää omassa ajattelumallissa ja olin tosi tyytyväinen siihen, millaiselle alulle yhteistyö laitettiin. Uskon, että tästä tulee olemaan minulle paljon hyötyä. :)

Tänään tehtiin pienet tokot Nassun ja Milon kanssa ennen lenkkiä. Ukko teki seuraamista ja hyppyä. Hyppy sujui nyt oikein hyvin, kun oli taas tuoreessa muistissa. Hypyn takana seisomista otettiin erikseen ja siinä välillä tuotti vähän vaikeuksia Ukolle pysyä aloillaan, kun tuli viereen. Välillä aavistuksen pyrki väistämään, välillä istumaan perusasentoon. Mutta onnistuneitakin tuli! :) Seuraamisessa oli iso häiriö, kun Milo vieressä, mutta vähän namilla imuuttaen sai oikein hyvän keskittymisen.

Jeriko teki pelkkää ruutua. Tämä sen vuoksi, ettei se meinannut onnistua sitten millään. Paikka oli vähän kehno, luulin ettei pieni määrä lunta haittaisi menoa, mutta lumi olikin yllättävän raskasta eikä meinannut millään onnistua. Vaihdoin sitten ruudun paikkaa ja onnistui jo paremmin, mutta sitten Jeriko meinas mennä maahan sekä merkille, että ruutuun ilman käskyä. Oivoi, oli kyllä rankkaa saada täysi onnistuminen, mutta tulihan se lopulta eikä sitten enää ollut energiaa tehdä mitään! :D
Milo tosin nappas mun hanskan ja hautas sen lumeen, ja tästä sain hyvän tilanteen pyytää Jerikoa tekemään jotain mistä se todella tykkää: etsimään kadonneen hanskan. Ja hienostihan Jeriko hanskan etsi, haki hetken paikkaa, tarkensi ja sitten kaivoi hanskan esiin. Ja kyllä Jeriko oli tyytyväinen! :)) Päästiin sitten hyvällä mielin lenkille ja oli kyllä mukava hyvässä seurassa lenkkeilläkin. Tässä hieman kuvasaastetta reissulta. ;)










 













sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Niin pienestä on kiinni

Tänään Jerikon kanssa taas agilitykisoissa. Ei voi muuta sanoa, kun harmittaa kuinka pienestä aina jää kiinni. Jotenkin se viimeinen silaus jää meiltä vaan puuttumaan, eikä ole saanut sellaista täydellistä flow'ta radoille taas vähään aikaan... En tiedä laitanko liikaa toiveita tähän, mutta huomenna aloitan Vappu Alatalon henkisessä valmennuksessa, ehkäpä sieltä ne viimeiset palat löytyy... ;)

Eka rata oli Johanna Nygrenin ja oli kyllä sellaista kääntöö ja vääntöö että. Ei yhtään meidän tyyppinen rata, mutta ei se kyllä siihen kaatunut vaan siihen, että en edelleenkään jostain syystä luota omaan arviointiin ja näkemykseen riittävästi, vaan annan rataantutustumisessa muiden tekemisten vaikuttaa itseeni. Olin ihan ajatellut, että tekisin 6. hypyn päällejuoksuna ja siitä sylkkärillä kepeille. Perusteetkin löytyy: tiesin, että jos menen hyppyjen toiselle puolelle, Jeriko herkästi lukee keppien viereisen hypyn. Sitten kuitenkin aloin empimään, kun kaikki muut tuntui menevän 5. hypyn toisella puolella valssaamaan... Ja päädyin sitten tekemään kuitenkin samalla tavalla kuin muut, vaikka tiesin ohjauksen vaarat, aattelin että jos nyt kuitenkin saisin Jerikon tulemaan hyppyjen välistä kepeille. No, en saanut. Hylky siitä siis heti. Joka tapauksessa myöhemmin radalla kun lähdin painattamaan vähän kovempaa Jerikon edelle, niin ilmeisesti tuli niin hätä, että piti ihan käytännössä suoralla pudottaa kaksi rimaa, että ei se hyvin mennyt muutenkaan... =/ Niin ja päällejuoksi ennen muuria epäonnistui, en näyttänyt Jerikolle oikeastaan ollenkaan, että pitäis tulla se hyppy...



Toinen rata oli Henri Luomalan ja oli aika simppeliä menoa, sellainen enemmän meidän tyylinen rata. :) Alun lyhyellä putkella kääntymistä mietin, että mitenköhän onnistuu, kun ei olla putkijarrujakaan tehty aikoihin, ja että lähteekö Jeriko punaiseen putkeen siitä. Mutta jarru toimikin tosi hyvin ja Jeriko kääntyi ihan tiiviistä putkelta taaksepäin, hyvä muisti sillä kyllä on! :) Kepeille meinasin itse kaahata vähän liian lujaa ja piti oikein jarrata, että annan Jerikolle rauhan hakea oikean välin. Tosin luulen, että Jeriko olisi tehnyt oikein vaikka olisin kaahannutkin, treeneissä ainakin onnistuu, mutta kun oli virheetön rata siihen mennessä, niin en halunnut ottaa riskejä. ;)

Mutta tulihan se yksi rima tälläkin radalla alas. Renkaalla olisi pitänyt paremmin ennakoida ja näyttää Jerikolle, että ollaan kääntymässä. Nyt Jeriko hyppäs tosi pitkäksi ja oli jo lukitsemässä taaempaa estettä ja jouduin jarraamaan ja kutsumaan Jerikoa vahvasti, siitä Jeriko sitten jarruttikin voimakkaasti, hieman katsoi, että kumpi hyppy nyt mennään ja meni oikean, mutta rima tippui. Vaikutusta saattoi olla myös sillä, että muut rimat radalla oli 60 cm ja tämä yksittäinen 65 cm... Ai että kun harmittaa! Siitä sitten jatkoin vähän vauhdikkaammin kun ei ollut menetettävää, tein takaakierto-persjätön putken jälkeen vaikka se olikin vähän riski, mutta hienosti meni! :) Puomin alasmenokontaktin vaadin nyt Jerikolta kunnolla alas, kun oli kuitenkin jo se vitonen alla. Tulos siis 5 ja aika -3,19, josta tuli vähän alle neljän etenemä, ei siis meidän parasta vauhtia. Toki vaikuttaa noi jarrutukset hypyille ja kontaktin hinkkaaminen (A:kin oli muuten sikahidas), mutta jotenkin ei vaan ollut se paras flow kuitenkaan radalla ja se tietenkin vaikuttaa nopeuteen...



Ukon kanssa on jatkettu 2by2-keppien harjoittelua ja kuutta keppiä Ukko nyt tekee. Aiemmin vähän vaikeilin, että miten opetetaan koiralle ns. sulkukulmat tällä menetelmällä, kun koirahan on opetettu hakemaan aina portteja edessään, miten se siis saadaankin kiertämään ensimmäisen taakse ja aloittamaan vasta sitten. Tämä tuntui siis vaikealta joku aikaa sitten, mutta jotenkin Ukko on nyt sen hokannut ja itsenäisesti hakee keppien toiselle puolelle. :D Mutta Ukon perus kaksi askelta eteen ja yksi taakse -oppimismalli näkyy kyllä tässäkin, välillä tekee tosi hyvin ja sitten yhtäkkiä monta kertaa putkeen epäonnistuu. Ongelman ydinhän on se, etten osaa lopettaa ajoissa. Jerikon kanssa olen tottunut, että lisää toistoja vaan niin se parantaa koko ajan ja voi lisätä häiriöitä jne., mutta Ukon kanssa pitäsi tehdä vähemmän toistoja tai muuten Ukko tuntuu luulevan, että jotain pitäis nyt muuttaa ja korjata, kun niin hinkataan. Tiedostan siis ongelman, mutta mun on vaikea muistaa tää kun treenataan ja Ukko menee kivasti. Silloin olis vaan kiva jatkaa! :D Mutta tosiaan hyvässä vaiheessa kyllä ollaan, Ukko sietää hyvin takaaleikkaukset ja sen, että otan sivuttaisetäisyyttä. Vielä ei oikein siedä, että ohitan paitsi ehkä oikealla puolella juosten, vasemmalla puolella kun juoksen niin on Ukolle jotenkin vaikeampaa. Mutta nyt aattelin pitääkin pientä parin päivän taukoa keppien kansa, Ukko saa nyt vähän haudutella. ;) Muutenkin olis parempi päästä sisälle treenaamaan ja oikealla keppisarjalla, että voi sitten lisätä niitä keppejä. Parkkipaikkakin alkaa olemaan tosi liukas ja ikävähän siinä on treenata...

Huomenna tosiaan Vapun nuppijumppaan. Odotan kyllä tosi mielenkiinnolla mitä siitä irtoaa! :) Aiemmin en oikein osannut ajatella, että lähtisin sellaiseen, koska kisajännitys mua ei sinänsä vaivaa. Mutta nyt on kyllä käynyt selväksi, että silti joku viimeinen henkinen silaus tästä vielä puuttuu ja Sarikin suositteli, niin lähdetään nyt kokeilemaan! :)

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Tilannekatsaus

Käytiin tänään treenaamassa Tiinan kanssa jäähallin parkkiksella. Jerikolle tehtiin kaikki liikkeet kokeenomaisena paitsi seuraaminen ja paikallaolot. Seuraamisen jätin pois, koska haluan siinä edelleen hinkata asentoa ja hiljaisuutta, enkä halunnut tähän sitä sitten ottaa. Tehtiin liikkeet kahdessa erässä. Ensimmäisessä erässä metallinouto, luoksetulo, Z ja ohjattu nouto. Metallinouto meni kyllä heti alkuun plörinäksi, kun liikesuunta oli kohti aukkoa josta tultiin ja johon olin jättänyt lelun. Metallikapula uppos vielä hankeen eikä sitä juurikaan nähnyt, Jeriko juoksi sen ohi ja kun ei muuta keksinyt niin nappas lelun sieltä kauempaa. :D Uudestaan sitten toiseen suuntaan, missä vähemmän lunta ja koko lähtö siis uusiksi ja hienosti meni. Ainut, että kapulaa poisottaessa Jeriko nyt jotenkin nytkähti taaksepäin. En tiedä ennakoiko palkkaa vai siirtymistä sivulle, ei oo ennen tollasta tehnyt... Perusasentokin jäi tuosta johtuen hieman turhan eteen.

Luoksetulo oli vähän ikävä ottaa, kun maa oli niin liukas, mutta itse asiassa se meni ihan kivasti. Ensimmäisellä välillä Jeriko meinas vähän hidastaa aluksi, mutta stoppi oli ihan ok, ja loput välitkin hyvät. Ja maahanmenokin onnistui nyt myös! :D Perusasento oli nyt oikein priima.

Zeta oli muuten tosi hyvä, Jeriko teki oikeet liikkeet ja seuraaminen sinänsä hyvää, mutta ääntelyä oli nyt aika paljon mukana... Luulen, että johtui siitä että pitkästä aikaa tehtiin palkkaamattomana. Jotenkin tollanen kokeenomainen treeni kiihdyttää Jerikoa äkkiseltään aika paljon. Eli lisää vaan treeniä niin eiköhän siitä hiljene.

Ohjatussa noudossa vasen kapula. Jeriko meinas painaa suoraan merkin ohi, mutta pysähtyi käskystä hyvin. Jäi kuitenkin niin kauas, että käskin uudelleen merkille ja siihen pysäytys. Korjaus onnistui hyvin ja vasemman puoleisen kapulan Jeriko haki hienosti. Tässäkin tais olla sama nytkähdys taakse luovutuksessa kuin metskussakin ja sitten perusasento jäi aika eteen.

Tässä sitten välipalkkaus ja muita koiria väliin. Ukko harjoitteli hihnassa seuraamista, mitä ei ollakaan otettu koskaan aikaisemmin. Hihna selvästi häiritsi Ukkoa, en tiedä oliko se hihna siis vai sekö että pidin sitä vasemmassa kädessä ja kättä en sitten liikuttanut niin kuin normaalisti. Muutamia pätkiä kuitenkin tehtiin, mutta sai koko ajan huomautella kontaktin tippumisesta. Kun hihnan otti pois, niin seuraaminen oli taas hienoa. Eli hihnaseuraamista pitää vaan treenata erikseen tosi paljon!
Sitten Ukko harjoitteli liikkeestä seisomista ja pysähdykset on nyt tosi napakat ja hyvät! :) Vauhtiluoksetulo kertaalleen ja sitten kaksi herkulla eteen imuutusta. Aiemmin on ongelmana ollut, että Ukko meinaa väkisin taipua kohti perusasentoa, mutta nyt oli niin suorat kaksi toistoa, että jätin siihen! :D Ukolle vielä hyppyä, ensin palkkasin pelkästä kosketusalustalle menosta, sitten stoppi hypyn takana, mikä oli kyllä todella napakka! Sitten sama ilman alustaa ja edelleen oli tosi hieno! Olin kyllä tyytyväinen Ukon treeniin! :)

Jatkossa Ukon kanssa täytyy kuitenkin hinkata vielä paikkamakuuta, koska siinä selvästi kellahtaa lonkalle ja herkästi taipuu kohti vieressä makaajaa jos on mielenkiintoinen tyyppi. Ei ole noussut, mutta saisi selkeämmin luopua muiden ajattelusta. Suunnittelin, että kotona kiusaisin Ukko nyt sitten kaikilla herkkuhoukuttimilla ja katsotaan alkaisko sitten paikkamakuussa olemaan parempaa fiilistä. Nythän olen ruokakupilla tehnyt kyllä niin, että kuppi on edessä, mutta pitää nyt heitellä herkkuja sivulle jne.

Jerikon toisella vuorolla tunnari, ruutu ja kaukkarit. Tunnarissa sitten kävi jotain ihan ihmeellistä, millaista ei ole käynyt aikoihin. Jerikon tunnari on ollut todella varma, mitkään häiriöt ei ole Jerikoa hämänneet ja aina on oikea noussut. En tiedä tekikö sitten kokeenomainen tilanne yllättäen, häiriöksi paikalle ilmaantuneet pappa-jalkapalloilijat vai kova tuuli, mutta Jeriko nappas ensin yhden suuhunsa (oma), pudotti sen, maisteli parit muut ja toi sitten mulle väärän. Uusittiin tämä liike ja toisella kertaa Jeriko juoksi vaan suoraan maistelemaan kapuloita ja nenä aivan kiinni, ja taas lähti tuomaan väärää! Jeriko oli jotenkin aivan pihalla tässä. Kävelin sitten kapuloiden viereen ja käskin tuomaan oman ja tosi epävarmasti Jeriko lopulta nostikin sen oman. Tiinan kanssa lyhyt neuvonpito asiasta ja päätin jättää siihen ja palata tunnariin myöhemmin. Jerikolle tuli jo tässä vaiheessa tosi paha mieli, nousi taas mun syliä vasten seisomaan pää kainalossa kuin sanoen: "mulle tuli nyt tosi paha mieli".

Siirryttiin sitten ruudulle ja sain Jerikon taas normaali mielentilaan ainakin päällisin puolin, mikä on aika ihme, kun aattelee kuinka avoimesti pettynyt sille olin tunnarissa. Vähemmästäkin Jeriko on painunut maan sisään. Mutta mitäs kävikään ruudulla? Merkin takana viistosti oli hyppyeste ja Jeriko meinas painella merkin ohi hypylle! Lennosta korjauskaan ei onnistunut, kun sitten Jeriko meinas lähteä oikealle parin kymmenen metrin päässä oleville Z:n merkeille. Uudella yrityksellä meni merkille ihan ok ja lähti ruutua kohti, mutta ruutunauhan edessä pysähtyi jotenkin tosi epävarmana ja jäi haistelemaan maata. Eikä tässäkään edes korjaus ruutuun onnistunut, Jeriko pyöri vaan merkkien ympärillä vailla päämäärää. Ja ruutu on kans ollut yksi meidän varmoista liikkeistä, että oikea paikka löytyy aina! Olin todella pettynyt Jerikoon ja annoin kyllä näkyäkin, menin osoittamaan Jerikolle oikeaa paikka ruudussa ja Jeriko meni paikalleen sen näköisenä, että maa saisi nielaista. Laitoin sitten kosketusalustan sinne paikalle ja lähdettiin takaisin lähetyspaikalle. Siinä kävellessä Jeriko nuoleskeli huuliaan ja roikotti päätään surkeana, mutta sitten kyllä sain sen taas nostettua. Toinen yllätys jo! Merkki meni nyt ok ja samoin ruutuun meno, meni vaan maahan ensin. Päätin sitten jättää Jerikon seisomaan ja kävelin kuvion niin, että Jeriko seisoi. Loppuosa liikkeestä ok.

Viimeisenä liikkeenä kaukkarit. Meidän juttuja yhtään enempää lukeneet tai muuten tuntevat voivat kuvitella mitkä oli todennäköisyydet, että kaukkarit onnistuu sen jälkeen, kun kaksi liikettä on mennyt piloille ja olen ollut pettynyt Jerikoon. Vähemmästäkin on jääty maahan jumittamaan! :D
Mutta hitto vie, Jeriko teki jokaisen toiston yhdellä käskyllä. Ei kyllä täydellisellä tekniikalla vaan liikkui n. 20 cm, mutta pääasia että nousi. Tästä sitten juoksu autolle jätetylle palkalle ja vielä kerran ruutu niin, että palkkasin sinne. Merkki oli nyt priima ja ruutukin hyvä, joten sinänsä sai lopettaa hyvin mielin.

En vaan ymmärrä noita virheitä mitä tuli. Täytyy toivoa, että oli vaan jotkut yksittäiset sattumukset ja olosuhdekysymys tms. Mutta toisaalta, sinänsä hyvä, että treeniin tuli tuollainen "painetilanne" ja Jeriko palautui siitä nyt oikein hyvin eikä jäänyt murehtimaan kun siirryttiin liikkeissä eteenpäin. :)
Ja Ukko oli kyllä hyvä tänään! :) Jeriko on nyt ensimmäisellä varasijalla Tamskin kokeeseen ensi kuussa, Ukkoa olisin ilmoittanut myös, mutta ei päässyt edes varasijalle.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Tokoa ja vetoa

Ukon kanssa on jatkettu 2by2-keppien parissa, välillä edistyen, välillä hieman takapakkia ottaen. Suunta on kuitenkin koko ajan eteenpäin ja tänään Ukko teki keppejä todella hienosti niin, että toinen keppipari oli välillä aina suorassa. Liukkaalla parkkiksella tosi herkästi keppien asento aina muuttuu ja niitä yritän korjailla, mutta sitten huomaankin, että olen laittanut liikaa tai liian vähän. Hieman säätämistä tämä, mutta edistytään, hienosti Ukko jo menee ja tänään onnistuin tosiaan itse malttamaan mieleni enkä kiirehtinyt liikaa. Saatiin enemmän onnistumisia ja tehtiin treenit lyhyinä, että Ukko oli koko ajan tosi innokas. Jeriko teki väliin omaa merkkitreeniä, lähetin merkille ja palkkailin siitä ja sitten lähetin merkiltä kepeille n. 6 metriä suoraan sivulle. Hienosti Jeriko kyllä itse hakee kepit. Sitten taas pelkästä merkistä palkkaamista vaikka Jeriko olisi mielellään mennyt jos kepeillekin. Hyvä treeni. :) Lisäksi Jerikon seuraaminen on taas siistiytynyt.

Tänään käytiin Ylökkin tokovuorolla Pinotien hallilla ja huomas kyllä Ukosta ettei olla aikoihin sellaisessa häiriössä oltu. Ensimmäisellä vuorolla seuraamisessa meinas kontakti tipahdella, kun ohitettiin muita koirakoita tekemässä omia harjoituksiaan. Toisella vuorolla kuitenkin selvästi paransi. Otettiin hyppyä ja sain huomata, että senkin edelllisestä treenikerrrasta on aivan liian pitkä aika ja piti muistutella kosketusalustalla. Sitten olikin ongelma seisomisen kanssa, sitä otettiin ihan erikseen ja sai kyllä vääntää ettei menisi maahan. Ja sitten yhtäkkiä lamppu syttyi Ukon päässä ja teki tosi nopeita stoppeja. :) Lisäksi otettiin hyppyliikkeen loppuosaa, eli mun siirtymistä Ukon viereen. Koskaan ei olla tätä otettu, ja meni aika kivasti. Ensimmäisellä kerralla Ukko ei liikkunut ollenkaan, toisella kerralla aivan aavistuksen, mutta ei ollenkaan pahasti. Toisella vuorolla vielä stoppeja ja oli kyllä hyvät! Sitten vauhtiluoksetulo loppuun. Ukko riehaantui aivan tosissaan verkkopallon kanssa ja oli oikein hurjana ja sitten kun laitoin sitä maahan niin palloa taas kierreltiin sopivalta paimennusetäisyydeltä. ;)

Jeriko teki merkkiä ruudun yhteydessä ja merkiltä ruutuun kerran, minkä jälkeen taas merkkiä. Jerikolle sitten metallihyppynouto kertaalleen, mikä oli kyllä priima. Sitten pk-hyppyä 85 cm. Voihan hitsiläinen, taas Jeriko kaatoi alkuun sen hypyn. Piru vie kun on vielä niin epävakaa este! Sitten yksi lauta pois ja pari uutta hyppyä ja alun arkailun jälkeen lähti taas hyppäämään hyvin. Lauta takas ja yksi hyppy mua kohti hyvin ja yksi menohyppy hyvin.

Tokoilujen jälkeen mentiin hiihtovuorolle haavistolle. Molemmat koirat vetämään ja kun meno oli niin hyvää, niin mentiin lenkki kahteen kertaan. Tällä kertaa koko lenkki onnistui ilman sotkeutumisia ja pojat veti tasaisesti koko matkan eikä kumpikaan tuntunut edes suuremmin väsyneeltä. Loppusuoralla kaksisuuntaisella osuudella meitä tuli vastaan hiihtäjä hoffin kanssa, jota kieltämättä hieman vastaantuleva vauhtikaksikko kiinnosti ja hieman tuli ladulla meitä kohti. Ohitus onnistui kuitenkin aivan mallikkaasti, kun reunaan -käskyllä Jeriko kiilasi Ukonkin perinteisen uran metikön puoleiseen reunaan. Jeriko on kyllä näissä tilanteissa mun luottokoira, se ei koskaan keksisi mitään typeryyksiä ja samalla Ukkokaan ei ehdi keksiä mitään. ;) Yhteensä matkaa siis n. 6,8 km, keskivauhti 2:35/km ja keskinopeus 23,1 km/h. Vauhti kyllä tuntuikin ja mun tekniikka hajosi vielä entistäkin pahemmin. :D Tai siis eihän toi vauhti sinänsä kummoinen ole, moni menee yhdelläkin koiralla parempaa vauhtia, mutta mulle se on kova vauhti enkä selkeestikään oikein osaa hiihtää tollasta. Mutta ehkä tää onkin hyvää treeniä molemmille, pääsee kuitenkin harjoittelemaan vähän kovempaa vauhtia mitä yksin vetäessä ei koskaan onnistuisin ja toisaalta jospa mä harjoituksen myötä oppisin hiihtämään tässäkin vauhdissa. Sitten kun yksin hiihtelemällä saisi sitä hiihtotekniikkaa ylipäätään paranneltua, niin ehkä meidän vauhti vähän kasvais...Aattelin, että tälleen yhteisvedolla vois treenailla tän loppukevään vauhtikestävyyttä ja sitten ensi talvena taas palata yksilötreeniin. Ilman koiraa hiihtämisiä unohtamatta. ;)

Arkipäivän onnea

Mä olen kyllä niin onnekas, kun mulla on kaksi noin ihanaa koiraa! Sori vaan kaikki muut, mutta mun koirani on maailman parhaat. ;) Noi saa mut ihan koko ajan hymyilemään, ei mikään kisamenestys tai tittelit saa mua lähellekään niin onnelliseksi kuin se, kun saan katsoa noiden touhuilua ihan kotosalla tai lenkillä. Päivä alkaa aina hyvin, kun aina on kaksi kuonoa sängyn laidalla toivottamassa hyvää huomenta. Ukolla on vielä aika suloinen tapa, että laskee kuononsa siihen sängyn laidalle, mutta jos en heti huomaa silittää niin laskee päänsä uudelleen siihen, mutta hieman painokkaammin. :D Ensin rapsuttelen koirat sängystä, sitten siirrytään jatkamaan rapsutteluja keittiön lattialle, ettei Ukon hännän paukkuminen seinään häiritse liikaa Mattia, joka aina nukkuu kuitenkin pidempään kuin mä. Sitten rapsutellaan, suukotellaan ja hellitään hetki, ei voisi päivä paremmin alkaa. :) Pojat aloittaa sitten mötväämisen eli painimisen samalla, kun itse syön ja teen muita aamutoimia, painivat keskenään ja molemmat pyörii selällään ja kivaa on.

Ei se hauskuus kuitenkaan siihen lopu, vaan aamulenkkikin pyöritään lumessa yhtenä koirana. Vuorotellen pojat löytää sitten maasta myös jotain käpyjä tai keppejä, joita tuodaan mulle leikitettäväksi ja tehdään aina jotain pientä tokoa siinä samalla. Ukko aina vähän riehaantuu keppiensä kanssa ja hyppii mua päin takaakin ja joudun sitten kieltämään ja käskemään jatkamaan matkaa, mutta kun Ukko sitten loikkii keppinsä kanssa eteenpäin, niin aina jotenkin hieman harmittaa, että miksi en vaan riehunut sen kanssa. Usein kyllä riehunkin. :) Ukko on kyllä niin hassu, sen elehdintä on niin lapsellisen leikkisää aina, ei sitä katsellessa voi kuin hymyillä.

Jeriko yleensä jossain vaiheessa lenkkiä keksii jonkun puun taimen tai pensaan, josta omatoimisesti alkaa metsuroimaan itselleen keppiä. Siinä sitten kiskoo ja repii ja Ukko tietenkin yhtyy toimeen ja kovalla metelillä keppiä askarrellaan irti. Lopulta aina saadaan joku sieltä irtoamaan/katkeamaan ja kyllä Jeriko on tyytyväinen! :) Erityisesti Jeriko tulee ulkona aina tarjoamaan mulle jotain, että saisi mut leikkimään ja niinpä sitten leikitään. Ukko usein pyörii ympärillä ja kyttäilee tilannetta. Yksi lempileikki on "Missä hanska?", jossa pudotan hanskan vaivihkaa jonnekin matkan varrelle ja lähetän jomman kumman hakemaan. Molemmat tykkää tästä leikistä hurjasti ja osaa hakea hanskan lukuisten polun mutkien ja haarojen takaa itsenäisesti. :)

Jerikoa on kyllä ihana katsoa, kun se niin nauttii talvesta, lumesta ja kylmyydestä, kieriskelee jatkuvasti lumessa jos ei sinne ole sitten muuten Ukon alle heittäytynyt. Oikein nautiskelee siitä, kun saa työntää naamansa hankeen. :) Jeriko leikkisyys ja riehakkuus lenkeillä on kyllä niin ihanaa, Jeriko hyppii ja pomppii keppien perään, kun pidän niitä kädessä ja oikein yllytänkin sitä olemaan röyhkeä ja tönimään. Välillä Jeriko on niin poliisia sisällä, että kaikkien pitäis osata käyttäytyä, mutta sitten löytyy aivan toinenkin vaihde. Ja aina Jeriko kuitenkin lopulta heltyy Ukon sinnikkäille leikkikutsuille, yleensä ennemmin kuin myöhemmin. :)

Ukon leikkikutsutkin on kyllä hauskaa katsottavaa, sen ilmeestä näkee aina paljon ennen, että nyt halutaan leikkiä, sitten tehdään oikein valtavan iso loikka leikkikumarrukseen ja siinä odotetaan vastapuolen reaktiota. Jos mitään ei tapahdu, niin yleensä leukaa liikautetaan maassa huomion kiinnittämiseksi. Jos edelleenkään Jeriko ei lähde mukaan, niin Ukko yleensä pyörähtää ympäri ja säntää hakemaan jotain suuhunsa jolla houkuttelee Jerikoa leikkiin. Ukko onkin aika suuren osan ajasta jotain suussaan. :D Ja aina se Jeriko tosiaan heltyy. Kas kun Ukko on oppinut niin sinnikkääksi muidenkin koirien kanssa. ;) Ukon lapsellisuus on kyllä ihana piirre, ei mitään äijäilyä ja lähtökohtaisesti kaikki olisi Ukon uusia kavereita. :)

Ukko kyllä hauskuuttaa meitä pitkin päivää, kapealle ikkunalaudalle kiipeäminen on uusin keksintö joka on tullut jäädäkseen. Ylipäätään Ukko kyllä tykkää keikkua milloin missäkin. Eikä sitä ikkunalaudalla keikkumista ole raaskinut kieltää, siellä se on niin mukavasti kissojen kanssa. Ukko myös tykkää Lulusta ja Lallista selvästi ihan hirmuisesti ja kissatkin tykkää Ukosta.
Ukko on sellainen syliteltävä. Ukon saa kaapattua sohvalle kainaloon ja se laskee pään rinnalle ja nukkuu siinä samalla, kun itse katsoo telkkaria. :)

Silloin kun tullaan treeneistä Jerikon saa tosi iloiseksi, kun Matti olohuoneessa riisuu poikien loimet ja Jeriko saa tuoda ne mulle eteiseen. Kyllä pelkkä kiitos saa toisen niin iloiseksi, oikein näkee kuinka se on ylpeä itsestään, kun on auttanut. Sama tilanne jos pyydän Jerikoa joskus sulkemaan makuuhuoneen oven tai sammuttamaan valot. Kyseisistä tempuista ei ole aikoihin annettu mitään muuta palkkaa kuin kehut ja kehuista Jeriko on aivan onnessaan. :) Illalla tykkään kutsua vielä pojat rapsuteltaviksi ja joskun Ukon sänkyyn. Jeriko ei sänkyyn tosiaan oikein tykkää edes tulla, olis ihana saada molemmat kainaloon ennen nukkumaanmenoa.

Joka päivä olen ihan äärettömän onnellinen, kun katson noita kahta. Harrastaminen koirien kanssa on aivan älyttömän kivaa, mutta ei niinkään niiden tulosten vuoksi, vaan sen vuoksi kuinka onnellisilta ne näyttävät. Esim. valjakkohiihto on sellainen laji, jossa mahdollisesti ei koskaan tulla menestymään mun hiihtotaitojen puutteen vuoksi, mutta se on silti yksi meidän lempilajeista, koska molemmat on siitä niin innoissaan, kiehuu lähdössä ja "maalissa" on maailman onnellisimpia ja sellaisina haluan ne aina nähdä. :) Joskus on juolahtanut mieleen, että millaista se elämä olikaan ennen Ukkoa? Ei ollut ainakaan näin paljon hauskaa ja Jerikokin selvästi nauttii, kun jatkuvasti on joku jonka kanssa leikkiä. Vaikka sitten välillä pitää myös komentaakin. ;) Mutta uskoisin, että Jeriko yhtyisi mun kommenttiin, että ollaan me onnekkaita. :)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Muistikatkoksia ja kuperkeikkoja

Torstain agilitytreenit oli hieman tavanomaisesta poikkeavat, kun Tuija tuli ohjaamaan Jerikoa ja itse ohjasin vain Ukon. Tuija on siis lupautunut ohjaamaan Jerikoa SBCAK:n mestiksissä, kun itse olen silloin liikkurikurssilla enkä siis pääse. Pääsee sitten Jeriko kuitenkin rataa juoksemaan ja osallistumaan ja kun Tuijalla on oma koira mammalomalla niin sopii paremmin kuin hyvin kaikille osapuolille. :) Tuija oli siis Jerikon kanssa harjoittelemassa, ettei pitkän treenitauon jälkeen nyt ihan kylmiltään kisoihin tarvi lähteä. Oli kyllä kiva katsoa Jerikon menoa ihan sivustakin ja kaikkein eniten mulle iloa tuottaa katsoa kuinka Jeriko on niin innoissaan ja onnellinen. :) Jeriko lähtee kyllä tosi hyvin tekemään Tuijan kanssa, toki Tuija onkin tosi tuttu, mutta luulisin että Jeriko lähtis melkein kenen vaan kanssa. Tuijan kanssa harjoitellessa Jeriko ei kyllä sitten kertaakaan edes vilkaissut mua radan laidalla, väliajatkin kun Sari neuvoi oli vaan ihan Tuijan kanssa. Jotenkin ihana piirre mun mielestä. :) Ja hienosti parivaljakolla menikin!

Ukon kanssa myös meni kivasti, mutta en nyt oikein muista mitään erityistä siitä treenistä. :D Jerikon kanssa tein vielä treenin päätteeksi pk-hyppyä 85 cm korkeudella ja nyt Jeriko hyppäs tosi hyvin ja puhtaalla tekniikalla, ei yhtään epäröinyt! :)

Tänään oli viimeinen AgiWars-kilpailu. Itse starttasin Ukon kanssa mölliputki-luokassa ja mölliluokassa, Tuija Jerikon kanssa kisaavien luokassa. Itsellä meni kyllä kaikki radat ihan pipariksi, en tajua mikä muhun tänään iski kun ei tollaista mokailua ole ollut varmaan koskaan! :D Ensimmäisellä putkiradalla unohdin radan aivan totaalisesti, pyörin vaan siinä yhdellä putkella kunnes lopulta tajusin, että toinen putki oli jäänyt välistä. :D Ukko oli kyllä tosi vauhdikas ja teki tosi kivasti rataa just niin kuin näytin. ;)



Aluksi ajattelin, etten ottais revanssia, mutta sitten kuitenkin päätin ottaa uusiksi ja antaa Ukolle uusi yritys, kun itse niin mokasin. Ei olis pitänyt! :D Toisella radalla sitten muistin radan, mutta aloin ensinnäkin tekemään persjättöä vaikka Ukko ei osaa vielä sitä hyvin, siitä pientä hämminkiä ja sitten kun Ukon putkeen sain, niin olin niin myöhässä, että Ukko tuli putkesta mun jalkoihin ja kompastuin. :D Ukemit siihen sitten ja rata loppuun niin kuin ei mitään, Ukko vähän meinas kyllä hölmistyä. :D



Ilmoitin Ukon sitten vielä mölliradalle, kun siinä ei edes ollut mitään ihmeellistä, ei mitään kontaktiesteitä ja muutenkin rata periaatteessa sama kuin putkirata mutta yksi putki korvattu kahdella hypyllä ja hieman erilaiset kuviot. No, ei tämäkään rata putkeen mennyt, vaikka muistin radan hyvin enkä kaatunut. :D Nyt Ukko tuli esteistä ohi ja meni väärään putkeen. Lopun esteen ohitus oli kyllä sellainen mikä sattui melkein jokaiselle muullekin, ilmeisesti vierekkäin olevat siivekkeet hämäs niin paljon koiria, että luulivat hypyn olevan siinä välissä..? Joka tapauksesa ei ollut ihan meidän päivä. :D



Tuija tuli sitten tosiaan ohjaamaan Jerikoa. Ensimmäisellä yrityksellä Tuijalla tuli totaalinen black out (sellaista oli selvästikin ilmassa, kun pää meni sekaisin samalla putkella pyöriessä), mutta aivan upeasti Tuija sitten keräsi hermonsa, kun otti uudin yrityksen melkein heti perään ja hienoa rataa tekevät Jerikon kanssa! :) Radan puolivälissä Jeriko sitten livahti väärälle hypylle, mutta muuten tosi hienosti meni! :)) Kännykkä ei jostain syystä tarkentanut koko radan aikana, ilmeisesti ikkunoista paistanut kirkas auringonvalo häiritsi jotenkin ettei osannut päättää mihin tarkentaa. Mutta saa siitä nyt kuitenkin jotain selvää, että näkee kuinka hienosti meni. :)



Ukon kanssa ollaan nyt tosiaan alettu tekemään 2by2-keppejä. Ollaan tehty niitä loppuviikosta tossa meidän parkkipaikalla. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että on kaksi keppiparia viistottain ja toinen lähestulkoon suorana. Ukko vaan on tässä taas sellainen, että välillä menee monta kertaa putkeen oikein niin kuin jo osaisi ja sitten saattaakin yhtäkkiä mennä taas monta kertaa putkeen väärin. Kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Voi olla myös, etten malta kuitenkaan riittävän pitkään jatkaa samalla viistotuksella, kuvittelen että kun on jo monta kertaa mennyt helposti jonkun kulman oikein niin että voi vielä jyrkentää. Joka tapauksessa Ukko meni välillä jo niinkin, että toinen oli suorassa, mutta sen kanssa nyt pelataan, että saadaan se onnistumaan koko ajan ja luotettavasti. Ei näiden kanssa kuitenkaan varmastikaan kauaa nokka tuhise. ;)

Ennen epiksiä tein Ukolle ekaa kertaa hallilla myös harjoitusta niin, että keppiparin edessä oli hyppy ja takana putki. Alkuun Ukko meni hyvin, sitten tuli stoppi eikä onnistunut ja meinas kieltämättä pinna vähän palaa. Vein sitten Ukon vaan autoon odottamaan ja Jerikon kanssa otettiin pk-hyppyä. Ja pitihän sen kanssa taas käydä haaveri. :( Olin laittanut hypyn yhdelle seinustalle missä oli sopivasti tulaa, mutta sitten huomasin vielä, että se on liian lähellä seinää ja menin siirtämään. Jeriko sieltä kuitenkin karkas hyppäämään hyppyä vaikka olin siinä just siirtämään menossa ja tiellä, ja niinpä Jerikon hyppy meni ihan pieneen ja kaatoi koko esteen, melkein omaan niskaansa. :( Tämän jälkeen oli taas hypyt sellaista arvontaa, että uskaltaako ja mistä sitä nyt ponnistaisi ja selvästi Jerikoa taas alkoi hirvittämään. Laskin korkeuden sitten 70 cm ja kun siitä sai pari puhdasta hyppyä niin taksa 85 cm ja siitä tuli taas hieno hyppy niin siihen lopetin! Mutta on toi hyppy kyllä yksi murheen kryyni, aina Jerikolle sattuu jotain sen kanssa... :/

Tauon jälkeen Ukko oli taas tosi pätevänä. Vaikka talkooväkeä alkoi jo valua paikalle ja häiriö lisääntyi, niin teki hienosti keppejä niin, että keppiparit oli ehkä 10 astetta vinossa ja lopulta toinen vain viitisen astessa. Vielä kotiin tullessa tein parkkipaikalla pientä treeniä ja sama juttu toistui, välillä onnistui tosi hyvin ja teki niin, että toinen pari oli suorassa ja toinen n. 5 astetta vinossa, välillä ei taas onnistunut mitenkään. Mutta jatketaan harjoituksia, tapansa mukaan Ukko varmaan jossain vaiheessa saa sen lopullisen oivalluksen ja sitten saadaan kepit tohinalla valmiiksi ja varmoiksi. :)

Meinas unohtua siitä tokosta kirjoittaa. :D Vaikkei ollakaan käyty yhteistreeneissä kenenkään kaverin kanssa pariin viikkoon eikä varsinaisesti missään erikseen treenaamassa muutenkaan, niin ei se tarkoita etteikö oltais jotain tehty. ;) Jeriko on tehnyt tokotreeniä parkkiksella niissä väleissä kun Ukko tehnyt keppi-treeniä. Jerikon kanssa on seuraamista hinkattu, että olis suorempi ja hiljaa, pieniä ynähdyksiä on taas aika ajoin alkanut kuulumaan. Ei mitään maata kaatavaa siis, mutta helpompi vetää raja tähän kuin sitten johonkin pienen äänekkään huohotuksen ja jonkun haukahtelun välillä tms. ;) Kyllä Jeriko hienosti malttaakin, kun siihen kiinnittää huomiota. Lisäksi Jeriko on tehnyt kaukkareita 25 metrin etäisyydellä ja onnistuu kyllä hyvin. Tänään keksin vielä tehdä niin, että Ukon 2by2-keppiparit oli siinä suoraan välissä häiriöksi. Ensimmäisellä kerralla sekoitti seisomisen istumiseen, mutta sitten sujui ja mallikkaalla tekniikalla. Hyvä häiriö! ;)  Lisäksi Jerikon kanssa on tehty Z:taa siinä määrin kuin parkkiksella mahtuu, lähinnä siis jääviä suoraan kävellen. Hyvin Jeriko kyllä tällä hetkellä erottaa eri käskyt. :) Hyvältä siis näyttää, tosin ruutua ja ohjattua noutoa ei olla sitten tehty pariin viikkoon.

Ukon kanssa (samoin kuin Jerikonkin) on tehty myös lenkkien lomassa pieniä pätkiä seuraamista. En tiedä miten sen teen, mutta olen kyllä opettanut Ukonkin tosi tiiviiksi jollei vähän jopa painamaan jalkaa. Mutta Ukolla on kyllä nyt todella hyvä fiilis seuraamisessa ja tykkään kyllä siitä millaista se on nyt ja kestää pidempiäkin matkoja jo. :) Pitäis nyt oikeasti vaan orientoitua treenaamaan tokoa kunnolla, mutta kun on niin paljon kaikkea muutakin ja hauskempaa... ;) 

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Vauhtia ja tekniikkaa

Tänään käytiin vetohiihtovuorolla Peltsulla. Päätin ottaa nyt vähän erilaisen treenin kisojen jälkeen ja testata samalla Ukon ja Jerikon yhteistyötä, molemmat koirat siis vetämään! :D Onneksi Johanna tuli pitämään niitä, kun muuten ei olisi tullut lähdöstä mitään. Johannankin avustuksesta huolimatta koirat ehti solmia itsensä naruihin ennen kuin päästiin liikkeelle.

Ennen treeniä olin poikennut Biltemassa tarkoituksena hakea pari pikalukkoa ja niiden avulla kiinnittää naru koirien pantoihin ettei erkane liikaa. Biltemasta sitten löytyikin sopivasti hihnanjakaja, mutta kun päästiin liikkeelle niin kävi selväksi, että se oli kyllä liian pitkä. Alkusuoralla Ukolla meinas mennä kuppi vähän nurinkin ja meinas Jerikoa vauhdissa näykätä. Jeriko kuitenkin jatkoi matkaa niin kuin ei mitään (varmaan murahti, mutta en mitään kuullut) ja pienellä omalla ärähdyksellä matka jatkui. Siinä kuitenkin Ukko ehti jo saada välinarun kiepsahtamaan jotenkin molempien jalkojen taakse ja juoksi välinaru mahan alla. Ennen ratasuoraa ojentelin sen, mutta oli kyllä tuskaa saada koirat pysymään paikallaan ja pientä perkelettä joutui niille vähän karjumaan, että malttoi pysyä paikoillaan. Sitten jatkettiin iso mäki ylös, mutta taas välinaru sotkussa. Säätelin sitä vähän lyhyemmäksi siinä sitten ja matka jatkui taas hyvällä sykkeellä melkein kokonaan toinenkin kierros ympäri, mutta uudelleen mäkeen tullessa Ukko päätti ettei enää ala, vaan heittäytyi vaan lunta syömään eikä Jerikokaan tietenkään sitten pystynyt enää vetämään. Toinen koira tuli siinä sitten ohi ja hetken päästä saatiin taas matkaa jatkettua. Alamäet oli hieman hurjia kyllä tuolla vedolla, mutta pieniä narunselvittelyjä ja karjumisia lukuunottamatta oikein hauskaa. ;)

Mietin itse asiassa, että tollanen treeni vois aina vaihteeksi olla ihan hyvää, vauhtitreeniä ettei ole niin raskasta vetää kun kaksi vetämässä, mutta sitten mennäänkin niin lujaa koko ajan, että se koettelee kuntoa. Auttaisi sitten taas siihen, kuinka koira jaksaa juosta esim. alamäkeen vaikka olisi jo väsynyt.
Itse kävin sitten hiihtämässä vielä ilman koiraa ja alkoihan sitä tekniikkaa taas vähän löytyä, tuntui jopa siltä, että jos ihan useammin kävisi yksinkin hiihtämässä, niin saattaisin jopa oppia hiihtämään... ;) Katos, nyt mä alan oikein ottamaan vakavasti tän treenaamisen, oman ja koirien. ;)

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Ukko kuvauksissa

Ukko oli tänään virallisilla luustokuvilla ja silmäpeilauksessa. Silmät oli terveet, mitään ei löytynyt vaikka geneettisesti pitäis olla CEA. Ne ei vaan kaikki koskaan näy, mutta sehän onkin pääasia, ettei mitään virheitä silmissä ole ja sen asian kanssa voi olla täysin huoletta. :)
Lonkat Ukolla lähti B/B, kyynäret 1/1. Mitä nyt muiden sisarusten kuviin vertasi (muuta kokemusta asiasta ei olekaan), niin aivan pienen pientä epätasaisuutta oli havaittavissa Ukon kuvissa. Saa nähdä minä ne sitten tulee takaisin, mutta jos ykkösenä, niin ei ne todennäköisesti koskaan kuitenkaan itsestään mitään ilmoittele (kuvaajan sanojen mukaan ykkönen on terve) ja sehän on pääasia, ettei koiralla ole  mitään oireita. Olat kuvattiin myös terveiksi, samoin kuin risti-/lanneselkä. Viime hetkellä päädyin ottamaan tuon selkäkuvankin, mutta hukkaanhan se raha kyllä meni. En tajunnut, että se on vain yksi sivukuva, eihän siitä sitten loppujen lopuksi oikeasti voisi edes mitään varmaksi sanoa. Jos varmaksi haluaisi terveeksi selän lausua, niin pitäishän siinä olla myös AP-kuva... Mutta selkä on kuitenkin terve niillä kriteereillä kuvattuna, joilla niitä vielä tässä vaiheessa kuvataan enkä sitä kyllä uudelleen ala kuvailemaan. :D

Samalla Ukko sai merkinnät paimennus- ja pk-kisakirjaan normaaleista kiveksistä ja purennasta, tehosterokotteet ja EU-passin, ei siis hetkeen tarvi enää eläinlääkärillä näyttäytyä, kun kaikki hoidettiin kerralla. ;) EU-passi siis toukokuun Ruotsin matkaa varten, Derekin kurssille. Odotan kyllä jo innolla! Ja jännityksellä. :D

Ukko on aloitellut pujottelun harjoittelua 2by2-kepeillä. Vasta kolme harjoitus kertaa alla, nyt vahvistellaan Ukkoa hakemaan porttia itsenäisesti ja olen alkanut viistottamaan niin, että Ukko hieman kaartuisi toisen kepin ympäri. Tosi hyvin Ukko hakee väliä jo kauempaa ja eri asennoista mun sijoituksesta tai liikkeestä huolimatta. Pian pitäis kai lisätä se toinen keppipari. :)

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Minulle olet aina voittaja

Tänään korkattiin uusi laji kisamielessä eli lähdettiin Äänekoskelle valjakkohiihtokisoihin, joiden yhteydessä oli myös SBCAK:n rotumestikset. Olin tosiaan vasta maanantaina kuullut, että matka ei ollutkaan 5km vaan 7,5 km! Koko lyhyen treeniajan oltiin treenattu max 5 km matkoja, ei koskaan yli ja tiistaina sitten vasta ekaa kertaa pidempää matkaa. En tiedä tiesivätkö kaikki muut matkan todellisen pituuden, suuri osa varmaan kuitenkin, kun oli järjestävän seuran jäseniä tai jotain yhteyksiä järjestävään seuraan mistä olis helposti asiasta kuullut. Harmillinen juttu sinänsä, enkä hirveesti tykännyt siitä tavasta kuinka järjestäjät vaan viittas kintaalla tälle virheelle KOPAssa...

Ensimmäinen perässä tulija tuli meistä ohi n. 1,5 km kohdalla, kun olin juuri edeltävästi kaatunut jyrkkään alamäkimutkaan. Enpä ole tuollaista samanaikaista alamäessä jarruttamista ja kääntymistäkään harjoitellut. :D Huhut eivät olleet ollenkaan liioitelleet Äänekosken mäkiä ja aika pian musta oli mehut imetty. Sitten tuli vielä sellainen kaksiosainen tapponousu etten olis osannut kuvitellakaan niin hirveetä ja siihen kyllä vauhti tyssäs aivan lopullisesti. Tässä kohtaa tuli sitten useampikin meistä ohi, hieman söi naista katsoa kuinka meistä mentiin ohi narut löysällä ja hiihtäjän taitojen voimin. Tai paremminkin Jerikoa kävi sääliksi, kun raukka parhaansa yritti ja mä vaan olin jarruna perässä. Itse asiassa myös voittajakoirakko otti meidät mäessä kiinni, mutta jäikin siihen sitten rinnalle, kun oli vähän hämminkiä siitä pitäisikö koiran mennä eteenpäin vai ei. Jerikolla olis ollut haluja mennä ja sitten meinasinkin lähteä kiihdyttämään, mutta toinen siitä valpastui ja lähti rinnalle juoksemaan ja katseli sillä silmällä, että katsoin paremmaksi jarruttaa ja jättäytyä taakse ettei käy kuinkaan.

Otin itselleni muutamia muitakin lepotaukoja siinä, kun ei vaan voimat, tekniikka ja kunto riittäneet millään, enkä raaskinut koko matkaa vaan tyhjän panttina roikkua perässäkään. Vielä ennen loppukiriä pieni tauko, että sain kerättyä voimat ja saatiin Jerikolle kuitenkin vauhdikas maaliintulo ja kiva fiilis siihen. Lopun alamäessä Jerikon naru löystyi vasta ensimmäisen kerran kunnolla, kun alamäki olisi vienyt mua jo vauhdikkaammin, mutta joka tapauksessa Jeriko juoksi sen minkä jaloistaan pääsi maaliin asti. Maalin jälkeen Jeriko kaatui kyljelleen ja haukkoi lunta suuhun sivuttain kaikkensa antaneena. Meidän aika oli sitten lopulta 26,17, sijoitus 10/11. :D

Kävi sääliksi Jerikoa, kun joutuu tällaisen surkean hiihtäjän kanssa taistelemaan, paremman hiihtäjän kanssa tulos olisi varmasti aivan toinen, koska veto ei kyllä lopu! Toisaalta olen aivan älyttömän ylpeä Jerikosta, aivan mahtava ihana rakas karvapallo, joka on valmis vaikka kiipeämään vuorille mun eteen. Sydämiä kaivataan! Ja vaikka jokainen treeni mun kanssa on taistelua taakkaa vastaan, niin joka kerta lähdössä Jeriko on intoa täynnä ja antaa joka kerta kaikkensa, hankaluudet perässävedettävän kanssa ei lannista. ;)

Mutta nyt vaan lisää hiihtotreeniä ja ensi vuonna uutta matoa koukkuun. Ei musta hetkessä tule mikään hyvä hiihtäjä, kun toiset on hiihtäneet vuosikausia ja mä vasta aloittanut, mutta koska Jeriko (ja Ukko) kuitenkin lajista nauttii, niin sitä tehdään vähintäänkin omaksi iloksi ja käydään kisoissa vähän hömpöttelemässä, katsotaan tulisiko musta joskus edes sen verran hyvä hiihtämään, että Jerikolla olis mahkuja. ;)

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kerta kiellon päälle

Olen tosiaan ilmoittanut meidät Jerikon kanssa tän viikon sunnuntain valjakkohiihdon kisoihin Äänekoskelle, ts. rotumestiksiin. Ukollekin olisin hiihtäjän järjestänyt, mutta ikä ei riitä. :D
Tänään aamulla koin sitten vähemmän mukavan yllätyksen, kun tuli kisakirje: KOPAssa ilmoitettu 5 km kisamatka olikin 7,5 km! Kerta kiellon päälle ja puolet lisää... Järkyttyneenä tästä laitoin sähköpostia järjestäjälle, että aivanko todella on 7,5 km, ja vastaus oli, että on. Ihan järjetöntä, että KOPAssa on tollanen virhe! Ei olla tosiaan kertaakaan hiihdetty yli 5 km, itse asiassa noille lenkeillä mitä tehdään matkat on jääneet himpun alle vitosen ja nyt pitäis vielä vetästä puolet lisää!

Ei sitten auttanut muu kuin tänään Peltsulla viimeisissä mahdollisissa treeneissä heittää lenkki kolmeen kertaan. Lunta satoi ja oli satanut jo jonkin verran, latu oli aika huonossa kunnossa tai paikoin suoraan sanottuna surkeassa. Radan varren pätkällä (aukealla kun oltiin) irtolunta oli ladun päällä ihan kiitettävästi ja mun suksi ei tällaisessa luistanut sitten yhtään! Sama ongelma kuin Jämillä, ei sovi Pelottoman voitelu tällaiseen ollenkaan ja Markon Jämillä laittamat laittamat voiteet on jo pois kuluneet. Lisäksi siihen pahimpaan nousuun on muodostunut aivan älytön kumpare luisteluradalle, siinä sitten sen kumpareen päällä keikkuen piti ylös pyrkiä, haittasi vähän suksen luistatusta, kun välillä mennään kumpareessa ja välillä notkelmassa... Olosuhteet oli siis kaikkea muuta kuin ihanteelliset!

Jerikon ja Ukon mesoaminen ennen lähtöä käy kyllä ehkä jo vähän liialliseksi. Jo autolla varusteita laittaessa molemmat pitää sellaista huutoa ettei ajatuksiaan kuule, saati sitten pysty vaihtamaan ajatuksia jonkun muun kanssa. Kerta kerralta vaan raivo ja into yltyy, tällä kertaa Jeriko päätti alkaa vielä ulvomaan haukkumisen lomassa ja Ukko tietenkin yhtyi siihen kiljumistensa välissä. Tolkutonta. Sara oli ihana, kun tuli lähtöön pitämään Jerikoa, kun se tempoi jo menemään vaikkei mulla ollut suksetkaan jalassa. :D

Vellu oli tosi reilu ja hiihteli (lue: hdasteli) koko ajan meidän edellä ja kannusti. Ilman tätä apua olis varmaan mun uskoni loppunut ihan totaalisesti. Kaksi kierrosta vedettiin putkeen, mutta sitten kaaduin vielä alamäessä, kun yritin jarrutella etten tule Jerikon päälle ja mäessä oli kauheat kasat irtolunta jonka alla suksi tökkäs johonkin ja lensin suoraan naamalleni ja ympäri. Pakko oli pitää pieni tauko ennen viimeiselle kierrokselle lähtöä, piiputti niin huolella. Jeriko oli kyllä urhea, toisellekin kierrokselle kiihdytti, kun ohitettiin lähtöpaikka ja kun jaksoin taas lähteä uudelleen matkaan puolen minsan tauon jälkeen niin lähti taas vauhdilla vetämään. Edessä meni weimarin seisoja josta oltiin ohi menossa, mutta se ampaisikin suoraan Vellun ohi toiselle puolelle latua ja tulikin äkkijarrutus ettei molemmat kaaduta. Hetken selvittelyn jälkeen päästiin sitten ohi. Viimeinen ratapätkä oli kyllä aivan tuskaa. Sen jälkeen ennen nousuja piiputin jo ihan totaalisesti, hengitys vinkui oikein kunnolla ja kun takaa oli tulossa pari hiihtäjää niin pysähdyin ennen isoa mäkeä keräämään voimia ja päästin takanatulijat ohi. Päästiinkin mäki sitten taas ihan kivasti ja alamäenkin pääsin alas kaatumatta. Loppusuoralle Vellu vielä päästi sovitusti meidät ohi ja saatiin Jerikolle loppuun vielä vähän niin kuin voiton fiilis. ;) Sara kannusti vielä maalissa, mutta sen olen huomannut, että Jeriko itse asiassa hidastaa kun maalista kannustetaan. Kai se yrittäminen loppuu sitten siihen, kun aattelee että nyt on maali siinä. Jos ihan hiljaa vaan mennään, niin tosiaan päin vastoin kiihdytti! Kisoissa ei siis parane kannustaa. :D

Vielä kyllä vähän mietityttää koko kisat. Hiukan pyllystä, että KOPAssa on 5 km ja sitten muutama päivä ennen kisoja ilmoitetaankin että matka 7,5 km, kun ei sitten sellaisia matkoja olla treenattu! Lisäksi mietityttää, että onko tuo 7,5 km sitten se reitti, mitä Miko on "kehunut", kun on niin kiva pitkä tapponousu heti alkuun... Joka tapauksessa Miko oli kiva, kun vielä lähtiessä toivotti onnea ja tsemppas, että älä luovuta! :) Vellulta sain myös lainaan voiteluraudan, täytyy sitten voidella sukset oikein huolella sään mukaisesti, ettei ainakaan tollasta ongelmaa tule ja toivoa, ettei pyryä taas uutta lunta! Ei kyllä todellakaan ollut kiva yllätys ja kyllä ton myötä suurin piirtein kaikki tulostavoitteet ropisi kankkulan kaivoon, riittää jos selvitään siitä matkasta. :D

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sunnuntai on lepopäivä eiku treenipäivä

Tänään oli taas tehokas päivä suunniteltu. Ensin puolenpäivän aikaan Somerolla paimennustreenit. Ukko oli kyllä todella pätevä pieni paimenpoika! :) Selvästi on taas haudutellut asioita päässään joululoman jälkeen ja ote oli nyt huomattavasti rauhallisempi, otin jopa muutamia askeleita poispäinajoa ilman liinaa ja Ukko totteli "lie down" -käskyt hyvin vaikka olin sen takana. Otettiin myös pieni hakukaaria ja ne meni aika kivasti, vasen kaari vaan on selvästi helpompi Ukolle ja oikealle on vähän vaikeampi saada lähtemään. Peruskuljetuksessa on vielä melko paljon seilaamista, mutta kyllä se siitä pois jää. Poispäinajon pätkä minkä tein heti, kun tultiin aitaukseen ja lampaat toisella seinustalla, oli taas aivan tikku suora. Mutta tosiaan hienosti meni. :)

Jerikon kanssa harjoiteltiin vaan pillikäskyjä aja ja maahan. Ajamiskäskyn Jeriko on selvästi sisäistänyt, mutta maahanmeno on hankala, liittyisköhän siihen, että suullisellakin käskyllä on vähän haastavaa saada Jeriko rehellisesti maahan, kun jäisi mieluummin hiippailemaan. Vähän kokeilin ottaa aurausviittaa avuksi, että jos pillikäskyn jälkeen koputan maata, niin tajuaisko mennä. Tavallaan tajusi, mutta selvästi pelkkä pieni koputus mun oman jalan viereen sai Jerikon huomion liiaksi pois lampaista. Kokeilin myös käsimerkeillä maahanmeno (nostin kädet ilmaan pillikäskyn jälkeen) ja sekin tavallaan toimi, mutta ei kuitenkaan ihan täydellisesti. Marika sitten neuvoi, että opeteltais sitä pillillä maahanmenoa ihan kotona, kun ei meinaa nyt lampailla tulla vaikka on jo jonkin aikaa harjoiteltu. Tosin en kyllä tiedä tuleeko koskaan olemaan hyvä, kun kyllähän Jeriko nyt suullisen maahanmenokäskynkin toteuttaa tosi luotettavasti muualla kuin lampailla, mutta lampailla huonommin. Että olisiko tää pilli nyt niin eri asia.. :D
Ajo sen sijaan oli Jerikolla nyt kehittynyt paljon, tahti on hyvä ja Jeriko selvästi koko ajan lukee lampaita, että miten niitä tasapainottaisi poispäinajossakin, jos meinas taittaa johonkin suuntaan. Ja kun se ajo meni niin hyvin, niin en kovin tiukasti viitsinyt alkaa Jerikoa siitä maahanmenosta komentamaan, kun olisi latistanut muuten hyvää fiilistä ja kun Jeriko nyt nykyään on niin herkkä mun mielialoille. Marikankin kanssa puhuttiin, että joskus pitää vaan miettiä missä menee se keskilinja jota haluaa kulkea, että minkä on valmis hyväksymään ja hyväksyä sitten se. Että jos esim. Jerikon nyt saisi kuitenkin menemään maahan edes sitten toisella pillikäskyllä jos ei ensimmäisellä, niin olisi sekin riittävä saavutus jos ei tarvi aina alkaa huutamaan sitä käskyä...

Paimennusten jälkeen oli tokoilun vuoro Salon koirahallilla Niina Virtasen opastuksessa. Ensin oli Ukon vuoro ja aloitettiin seuraamisella. Ukko on kyllä nyt kehittynyt tosi paljon, uusi paikka ja vieraat koirat ja ennen kaikkea leikkivät pennutkaan ei Ukkoa häirinneet vaan keskittyi tekemiseen tosi hyvin. :) Seuraaminen sai Niinalta kehuja, että on tosi hyvää ja siistiä. Palkkaamisen jälkeen, kun lähden uudelleen perusasennosta liikkeelle välillä hätäilen ja hyväksyn Ukolta kuitenkin turhan etupainotteisia asentoja, siihen olisi syytä kiinnittää huomiota. Ja täyskäännös pitäisi opetella tekemään oikealle ja Ukolle muutenkin antaa enemmän haasteita seuraamiseen ettei käy tylsäksi, kun suora menee noin hyvin. :)

Noudossa meillä on tilanne, että vauhtinouto onnistuu hienosti ja kapulan pito kun annan kapulan kädestä onnistuu myös, mutta jotenkin se "kuolleen kapulan" nosto maasta ei oikein tule. Ukko vaan kävelee kapulan yli. :D Vaikka siis alun perinhän aloin opettamaan koko noutoa siitä, että sheippasin nostamaan. Vai olisko juurikin sen vuoksi, koska sillähän tavalla jäätiin jumiin myös ja nouto oli vähän ikävä... No, tähän saatiin kuitenkin neuvoja, tehtiin siinä vähän sellaista leikittelyä, että kapula oli maassa ja sitä näytin Ukolle ja kun Ukko nosti niin heti kehu ja palkka. Enemmän saisin muutenkin käyttää kehuja (ei ole  eka kerta kun kuulen tämän) eikä pelkkää naksua, jotenkin olen välillä hirvee robotti! :D

Liikkeestä seisomista otettiin myös ja halusin siihen neuvoja, että miten saan Ukon pysähtymään oikein jämäkästi. Tähän neuvoksi palloleikkiä,  että aina heti käskyn jälkeen pallo lentää. Jotenkin alkuun vaikka kuinka oli olevinaan nopea, niin oli kuitenkin liian hidas. :D Mutta kyllä se alkoi sitten sujumaankin, näitä sitten jatkossa runsaasti. :)

Jerikon kanssa pureuduttiin merkki-ongelmaan. Siis aivan tolkutonta toi Jerikon ennakointi. Ensin ruudulla tehtiin ja ensimmäinen oli vino ja Jeriko alkoi jo vilkuilemaan sivulleen ruutua. Toinen oli vähän parempi ja siitä palkka, mutta otettiin sitten kosketusalusta taas merkin taakse että saatiin kunnolla suoraa merkkiä. Ja sitten yksi ruutuunlähetys niin, että olin vaan auttanut Jerikon nakilla merkin taakse. Ruudussa meinas käydä maahan, mutta nostin seisomaan kaukokäskyllä ja ruutuun sitten matala-arvoisempi palkka eli nakkia. Merkin arvoa pitää nyt siis korostaa sitten tälläkin, että merkiltä saa sen hyvän palkan (narupallo tms. lelu) ja ruudusta tai sitten ohjatun noudostakin nakin. Ja kun ohjattu nouto nyt mainittiin, niin siinäkin otettiin merkkiä, alusta oli jo valmiina ja siitä huolimatta Jeriko meinas ampasta vaan suoraan ekana laitetulle kapulalle! Hitto mikä ryökäle ennakoija! :D Ja selvästi on oppinut sen, että ensimmäisenä viety on se oikea, mikä on hyvä asia sinänsä, mutta se merkki ensin! :D
Niin ja otettiin myös luoksetuloa. Arvata voi oliko siinä jonkinlaista ennakointia mukana! Niina sanoikin, että on mulla työtä ton kanssa, kun on niin kova ennakoimaan. Pitää tehdä tosi vaihtelevia treenejä ettei Jeriko koskaan tietäis mitä tulee seuraavaksi, kun niin herkästi oppii ja alkaa tuo ennakointi. Hohhoijaati hoijaa.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kisoissa

Tänään oltiin Jerikon kanssa Takkujen agilitykisoissa. Pitkästä aikaa kolme rataa. Pakkanen sitten iski päälle tietenkin, eikä SDP ole koskaan erityisen lämmin, mutta kyllä siellä tarkeni. Illemmalla alkoi vielä pyryttämäänkin ihan hulluna ja sai sitten ajaa motarilla kotiin kieli keskellä suuta, kun näkyvyys oli välillä ihan olematon!

Ensimmäisenä kaksi Jalosen agilityrataa. Eka rata ei tullut videolle, kun kännykän muisti olikin täys. Ei siitä paljoa jälkipolville kerrottavaa ollutkaan, aloin jotenkin lähtövuoroa odotellessa epäilemään ohjausvalintojani ja jo hätäilemään, että vaihdanko. Pitäydyin kuitenkin alkuperäisessä, mutta silti jotenkin turhan hätäinen tunnelma ja rata olikin sitten aika moista hutilointia, pari rimaa lensi (hyvä ettei siivekkeet mukana), mutta oli siinä paljon hyvääkin. Puomin alla olevan putkiansan Jeriko ohitti ilman ongelmia ja kepeille lähti tosi itsenäisesti, kun hyppäsi muurin takaa seinää kohti ja siitä viistosti vasemmalle lähti kepit. Olin tyytyväinen kuitenkin Jerikoon. :)

Toisella radalla hieman rauhallisempi fiilis. Ohjaukset meni pääasiassa hyvin, mutta pussin jälkeen kuvittelin ehtiväni persjättöön, mutta ei ollut toivoakaan. Jeriko meni oikealta ohi ja tästä tuli ylimääräistä korjausta ja kaarretta. Ainakin vielä radan lopussa tuli vähän huonosti ohjattua Jerikoa ja liian löysät kaarteet. Tulokseni yliaikanolla, hitto kun harmittaa ja vaikea hyväksyä, että meni yliajaksi, mutta kai se sitten niin oli... :/



Viimeisena Anne Viitasen hyppäri. Oli kyllä aika paha, paljon pienistä väleistä koiran vientiä esteiden ohi, ei meidän vahvoja puolia. Jo kolmannella esteellä meni hylyksi, näytin Jerikolle huolimattomasti, että pitäisi tulla esteen ohi ja kiirehdin liikkeelle, joten Jeriko sitten luki hypyn. Jatkoin siitä sitten nasta lautaan -meiningillä ja vähän kyllä lentelikin rimaa jne. :D


Takkujen kisat oli kyllä hyvin järjestetty, radat ajallaan tai jopa vähän ajoissa ja vaikka maksi3:set olikin viimeisinä, niin ihan ajallaan pääsi kotiin lähtemään. :) Kiitos Iinalle ja Hennalle ratojen kuvaamisesta! :)