perjantai 12. marraskuuta 2010

Jerikon leikkihetki sinikettu-Smirren kanssa

Haha, aivan uskomatonta! Oltiin tossa iltalenkillä Jerikon kanssa kun sitten mentiin ohitse miehestä jolla oli aikas kumman näköinen koira. Oli sitten pakko huikata, että onpas erikoisen näköinen koira ja mies siinä sitten kutsui katsomaan lähempää. Ensin luulin oudon väriseksi supikoiraksi, mutta ilmeni että se oli sinikettu, Smirre nimeltään. :D
Jeriko murisi ensin sille todella epäluuloisena, kyllä huomasi että Jeriko tajusi ettei ole mikään tavallinen koira. Mies kuitenkin pyysi että voisiko kävellä meidän mukana vähän matkaa, kun haluaa sosiaalistaa kettuaan. Siinä sitten kun käveltiin Jerikon epäluulo muuttui kiinnostukseksi ja halusi päästä haistelemaan ja alkoi tekemään leikkikumarruksia ketulle. Päästin sitten ketun isännän luvalla Jerikon irti ja voi sitä riemua! :D Jeriko oli aivan innosta piukeena ja juoksi innoissaan ketun ympärillä ja kettu pitkässä hihnassaan Jerikon perässä. Lopulta ottivat pientä leikkisää painiakin, ja Jeriko heittäytyi selälleen uunituoreen kettu-kaverinsa edessä. Aivan uskomatonta! :D
Tämä Smirre oli siis 6 viikkoisena haettu turkistarhalta, ja siitä asti oli asunut perheessä ja sosiaalistunut ihmisiin. Se asuu tarhassa miehen pihassa, sisällä ei kuulemma viihdy vaikka pyydettäisiin, ilmeisesti tulee liian kuuma tai vaisto vaan vetää ulos. Jokatapauksessa kettu oli aivan kesy, tuli heti ottamaan nakin kädestä kun tarjosin, tuli luokse kutsusta ja istui. :D
Ketun omistaja oli niin iloinen siitä kuinka hyvin Jeriko ja Smirre tuli juttuun, että vaihdettiin numeroita, että voisi joskus lenkillä toistekin törmätä ja kettu saisi positiivisia koirakontakteja. En olisi kyllä uskonut lenkille lähtiessä että Jeriko pääsisi ketun kanssa leikkimään. :D
Yritin ottaa kuvaakin kännykällä todisteeksi, mutta eihän se onnistunut hämärässä ja kun koira ja kettu liikkui koko ajan.

1 kommentti:

Liisa kirjoitti...

Sinikettu!? :D No ei tosiaan ihan joka päivä tuu vastaan!