Tiistaina oli Jerikolle tämän kauden toinen FH-koe. Olin siis saanut ensimmäisen varasijan kokeeseen jo ennen tuota aiempaa koetta, enkä silloin vielä tiennyt ilmaisuongelmasta tai siitä, että lähden vaihtamaan ilmaisutapaa. Olisin toki voinut perua kokeen, mutta lähdettiin kuitenkin. Suoraan sanottuna jännitti todella paljon, että Jeriko tekisi nyt täydelliset maahanmenot kaikilla esineillä ja toisaalta mulla oli edelleen paljon epäselviä alueita ilmaisulla toimimisesta kokeessa: koska saan kehua, miten toimin liinan kanssa kun se jää lenkille koiran taakse jne. Ilmaisuista lähtöihin ei myöskään treeneissä oltu oikein voitu keskittyä, kun lähinnä keskiössä oli se, että Jeriko ylipäätään ymmärtää että nyt esineet taas tuodaan mulle. Jotain tuomarilta kysyinkin ennen suoritusta, mutta en kehdannut kaikista epäselvyyksistä edes avautua, ettei kävisi liian ilmeiseksi millaisilla eväillä ollaan kokeeseen tulossa...
Olosuhteet oli aivan täydelliset. Koepellot rehupeltoja, joissa kasvuston mitta ehkä noin 15cm ja meidän suorituksen aikana ei edes tuullut juurikaan. Paalulta lähtiessä ja ensimmäisellä suoralla Jeriko oli ehkä ihan aavistuksen epävarman oloinen normaaliin verrattuna. Kaipa se liittyy varsinkin viimeiseen kunnon treeniin joka meni niin kaikella tavalla pieleen kuin voi mennä. Onneksi Jeriko kuitenkin yleensä tsemppaa epäonnistuneiden treenien jälkeen ja niin nytkin. Se jäljesti mielestä aikas hyvin, ei ehkä ihan syvimmistä syvimmällä nenällään ja joitain pikku herpaantumisia tuli mitä ei normaalisti noin hyvissä olosuhteissa tulisi, mutta kuitenkin niin että sieltä liinan päästä katsoessa pää pysyi paria herpaantumista lukuunottamatta hyvin alhaalla.
Ja ne esineet. Herra siunaa kun jännitti! Jeriko otti esineet suuhun, seisahtui hetkeksi ja toi sitten kaikki korrektisti mulle eteen. Kolmannella esineellä joku aivopieru, ja Jeriko lähti ihan 90 asteen kulmassa sivuun ja annoin toisen käskyn ettei mene liinan mittaa omille teilleen. Sen jälkeen nosti jäljen ja jatkoi normaalisti. Nyt en ihan joka kulmaa muista, mutta yhdessä meni hieman enemmän yli, muutamassa 0,5-1 koiran mittaa ja pari kulmaa meni aikalailla raiteilla. Ekaa harhaa tarkasti puoli liinan mittaa, toiseen ei juuri reagoinut.
Olin kyllä aika onnesta soikeana kun päästiin loppuun! Mika Mattila arvosteli hyvin tarkasti, otti pisteitä pois joka suoralta liian korkeasta nenästä (en tosiaan nyt sitten osaa sanoa takaa päin, että kuinka korkea se oli, mutta pää oli alhaalla), temponmuutoksista kulmien tai esineiden jälkeen, tuosta ekan harhan tarkastamisesta sekä esineilmaisuissa tuosta hetken tuumauksesta ja kolmannen kiepauksesta. Kokonaisuudessaan pisteitä 78p ja IFH1-koulari! :))
Nyt sitten keskitytään treenaamaan ja katsotaan ollaanko syksyllä valmiita 2-luokkaan. Esineilmaisua täytyy vielä huomattavasti vahvistaa ja erityisesti harjoitella mun ja Jerikon toimintaa ilmaisun jälkeen. Minun pitää ottaa koiran yli liina kiinni koiran takaa, jotta voin jarruttaa, ja Jerikolle pitää vahvistaa sitä, että kääntyy jäljestämään heti takaansa eikä hölköttele sinne missä esine oli ja jatka sieltä. Lisäksi mun pitää oppia itse vähän edes vaikuttamaan Jerikon tahtiin. Jos ihan vähän himmaisin omaa kävelyä, niin kulmat olisi helpompi tehdä vielä tarkemmin.
Maanantaina Pete kävi meillä kouluttamassa. Jupiterin kanssa olen luisunut hyväksymään sellaisen sinnepäin-tekemisen, kun en uskalla siltä vaatia paljoa siinä pelossa, että se paineistuu ja lähtee menemään. Vaikka toisaalta ei se ole koskaan missään perus ajotreenissä tmv sillä tavoin ahdistunut. Häkitys ja jakotreenit on sitten omansa. Alitajuisesti olen tämän jo vähän aikaa tiedostanutkin, jotenkin siihen ei vaan ole ollut itsellä selkärankaa puuttua. Kun Pete sitten kysyi, että tälleenkö Jupiter toimii aina, niin osasin kyllä kertoa, että kyllä se on paljon paremminkin osannut. :D
Ja kun sitten lähdettiin vaatimaan täsmällistä työskentelyä, niin sitähän saatiin. Meno alkoi näyttämään taas aika mallikkaalta. :) Vähän valoi sellaista uskoa, että ehkä sen kanssa vielä pystyy kisaamaan ja saavuttamaankin jotain.
Tiistai-aamuna ennen jälkikokeeseen lähtöä vedettiin kyllä taas mattoa vähän jalkojen alta. Tai ainakin tuotiin asioita perspektiiviin niin, että on pakko alkaa erottelemaan kisapaimennus ja työkäyttö toisistaan. Otin karitsoilta papananäytteitä loistutkimuksia varten. Tämä taitaa olla nyt kolmas kesä kun matolääkitsen vain eläinlääkärin ohjeen mukaan papananäytteen perusteella. Otettiin ensin pässikaritsat häkkiin ja niiltä näytteet ja sitten uuhiporukan karitsoille sama homma.
Troijahan livahti tässä häkitysvaiheessa portin ali ja itse asiassa auttoi aika hyvinkin häkittämisessä, kun Jupiteria jännitti ja se jähmi. Troijalla toimii tasapaino kyllä aika hyvin. :) Kun porukka oli häkissä Troija jäi hengailemaan häkin ulkopuolelle ja välillä kaarteli häkin sisällä olevia lampaita, mutta ei häirinnyt suuremmin. Sen sijaan Jupiter poistui mun huomaamatta paikalta ja kun nostin katseeni, niin se oli kyljellään maassa pyrkimässä kaivautumaan portin oli pois treeniaitauksesta jossa oltiin.
Sain sen kutsuttua vielä takaisin ja kun annoin Tehobaktia karitsoille (osalla mahat löysällä) ja työnsin hoidetut häkistä ulos, niin kutsuin Jupiterin häkin väliin pitämään niitä poissa häkiltä. Tätä Jupiter teki tosi itsenäisesti ja hyvin, tasapainotteli vauhdikkaastikin häkkiä kohti pyrkiviä lampaita ja ajoi ja piti niitä kauempana musta välittämättä. (tässä vaiheessa Troija oli vielä sisälle ettei ole jaloissa) Kunnes sitten häkin sisällä lampaat kolisteli häkkiä, niin Jupiter herpaantui ja pakeni uudelleen portille haluten kaivautua pois. :( Viimeinen silaus oli, kun otin 2-3 kolmea viimeistä karitsaa häkin sisällä kiinni ja tarvitsin koiraa pitämään niitä paikoillaan ja otin Jupiterin sisälle häkkiin. Se ei kertakaikkiaan pystynyt työskentelemään siellä lainkaan, pyrki ensin mun jalkoihin, mutta sitten kun se ei tuottanut tulosta, niin kiipesi ja luikerteli metallielementin ylempien pienojen välistä karkuun.
Näitä reaktioita katseltuani kävi minulle viimein päivänselväksi, että Jupiter ei hyödy ja opi siitä, että otan sitä töihin mukaan. Se ei kertakaikkiaan kestä työtilanteita eikä sellaisiin pakottaminen ole varmaankaan sen henkisen hyvinvoinnin kannalta edes hyväksi. Stressitasot nousevat merkittävästi ja tiedä sitten kuinka kauan niillä kestää laskea. Luulen, että merkittävä osa pelkoa liittyy äänipelkoihin, koska metallielementtien kolina sai Jupiterin myös erittäin hyvästä ja keskittyneestä mielentilasta valitsemaan välittömästi homman jättämisen ja poistumisen, vaikka muuta painetta ei tullut mun tai lampaiden osalta siihen (kolinan aiheutti eri porukka kuin se mitä Jupiter oli pitämässä).
Siinä mielessä ikävä tilanne, että Ukolla on nykyään niin huono kuulo, ettei sitä voi oikein käyttää muissa kuin yksinkertaisissa peruskuljetuksissa tmv, joissa ei tarvitse ottaa käskyjä. Lisäksi Ukolla on kyllä taipumusta myös säätää itsekseen tai jos se jää paikoillaan, niin se jää silmään jumiin eikä pysty enää reagoimaan vaikka lampaat lähtisi tulemaan ohi. Jerikoa en olisi halunnut enää paimennustöillä rasittaa ihan jo iän vuoksi. Pelkään, että se loukkaa itsensä jos joaiutuu juoksemaan paljon meidän ojaisessa ja kantoja täynnä olevalla laitumella.
Otin kuitenkin Jerikon sitten eilen hommiin (annettiin uudet Tehobakt-annokset) ja täytyy sanoa, että kyllä siinä sitten omakin sielu lepäsi. Jeriko haki sokkohakuna lampaat laitumen peränurkasta n. 250 metrin päästä korkeasta heinikosta ongelmitta. Häkityksen jälkeen Jeriko jäi häkin viereen makoilemaan rentona ja valmiina jos jotain vielä tarvitaan. Kyllä siinä oli rento mieli tehdä itse hommia, kun ei tarvinnut kannustaa ja tsempata tai maanitella koiraa tulemaan apuun jos apua tarvittiin. Näin ollen Jeriko joutuu sitten kuitenkin vielä jatkamaan luottopakkina näissä hommissa ainakin toistaiseksi.
Troija on kyllä osoittanut yllättävänkin paljon paimennusviettiä. Yllättävä tarkoittaa toki tässä yhteydessä sitä, että eihän mulla sen suhteen ollut oikeastaan mitään oletuksia. Flänkit tulee siltä luonnostaan ja ne aukeaakin aika kauniisti. Se tasapainottaa myös aika luontaisesti ja toisaalta itsenäisesti pysähtyykin, kun lampaat on mulla tasapainossa. Kohti hiipimistäkin on alkanut tulemaan jonkin verran, mutta jos lampaat lähtee juoksemaan, niin flänkille lähtisi siitä sitten herkästi. Tosin eihän se ole ollutkaan lampailla nyt kuin vasta neljä kertaa luvan kanssa. Nyt kuitenkin into on alkanut kasvamaan ja vauhtia tullut lisää, joten pohdintaan menee, että hyötyykö Troija käynneistä lampailla vaikkapa parin viikon välein, vai pitäisikö se jättää pidemmäksi aikaa kasvamaan, kun varsinaista kouluttamista ei kuitenkaan voi vielä aloittaa pitkään aikaan..