sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Jälkipeliä

Vihdoinkin kotiuduttu taas Somerolle ja olen päässyt kunnolla katsomaan videoita meidän suorituksista ja pohtimaan jatkoa. Ukon kanssa tehtiin tänään finaalikehän vieressä pientä treeniä ja vire oli taas hienoa ja tekeminen tarkkaa. Itse kehässä oleminen kaikkine häiriöineen oli vaan Ukolle eilen liikaa. Eihän meillä olekaan kuin yksi koe takana ja muutenkin aika vähällä treenillä kokeeseen mentiin. Onhan sitä häiriötä yritetty harjoitella, mutta kun sitä tarkoituksella harjoitellaan on häiriöt jossain määrin ennakoitavissa eikä se ole sama asia kuin arvokisoissa. Esimerkiksi kehän laidalta kuuluva taputtaminen oli molemmille pojille uusi ja ihmeellinen asia. Molemmat myös reagoivat viereisistä kehistä kuuluviin käskyihin, Ukko ehkä pahemmin osittain kokemattomuuden, osittain sen vuoksi, että alokas-kehässä annetut käskyt oli keskimäärin paljon voimakkaampia kuin mitä sitten ylempien luokkien kehissä osaaville koirille annetaan. Ukko paineistui niistä ja tilanteesta ylipäätään. Yritin olla Ukolle kannustava ja rohkaiseva parhaani mukaan (ekan kehän jälkeen tosin harmitti), mutta en saanut Ukkoa nostamaan virettään tässä tilanteessa.

Ukon kanssa pitäisi saada muodostettua meidän ympärille "kupla", ettei Ukko paineistuisi ulkopuolisesta häiriöstä vaan olisi siitä huolimatta täysillä tekemässä mun kanssa. Ukon kanssa on aina ollut ongelma vireen kanssa, alkuun että sain ylipäätään sen tekemään kivalla vireellä ja nyt häiriö oli liian suuri. Ollaan kuitenkin tehty koko ajan sitä virettä, paljon hauskaa ja onnistunutta treeniä, silleen että on vaan huippu hauskaa. Kai se on uskottava, että se "kupla" muodostuu sitten aikanaan, kun tätä tekee riittävän kauan. Itse kyllä uskon, että lisäksi Ukon pää kaipaa hieman lisää kypsymistä. Ukko on herkkä poika eikä sille mahda mitään, mutta ehkä ikä ja kokemus toisi mukanaan myös varmuutta tekemiseen ja Ukko pystyisi pitämään virettään paremmin ylhäällä häiriötä huolimatta.

Jerikon seuraamista videolta katsottuani olen kyllä tyytyväinen seuraamiseen kokonaisuutena, hidas seuraaminen meni haahuiluksi, mutta silloin kun Jeriko todella oli seuraamassa oli seuraaminen hienoa. Siis Jeriko on mielestäni kehittynyt siinä valtavasti: ei paina/poikita enää niinkään, ei ääntele ja tekee vaan tarkkaa seuraamista häntä korkeella heiluen. Hitaassa käynnissä ehkä isoin ongelma on toi mun tapa kävellä sitä; ihan hirveetä sunnuntai laahustusta, kun taas vertaa normi seuraamiseen tai juoksuun. Pitäisi saada omaan hitaaseen kävelyyn ryhtiä, niin ehkä Jerikokaan ei luulisi, että ollaan sunnuntaikävelyllä! ;) Lisäksi sitä pituutta pitäisi treenata huomattavasti enemmän kuin tähän mennessä! Treeneissähän hidaskin seuraaminen on hienoa, kun olen tehnyt vain 10-20 askeleen pätkissä korkeintaan. Zetassakin seuraaminen oli mun mielestä hyvää kahdella ekalla sivulla, mutta jostain syystä Jeriko kävi maahanmenossa tosi epävarmaksi ja lopun seuraaminen heikompaa. Kapuloiden palautusvauhdit ei ole Jerikolla koskaan olleet huippunopeita, mutta kuuma sää kyllä verotti erityisesti niissä. Olen kuitenkin edelleen tosi tyytyväinen siihen, kuinka Jeriko viimeisessä kehässä jaksoi vielä työskennellä vaikka kaukkarit on ollut kautta aikain meidän kompastuskivi! :)

Sinänsä siis kiva kokemus ja jatketaan treenejä molempien kanssa. Kyllä molemmissa on potkua ja potentiaalia paljon parempiinkin suorituksiin, mutta jos ei ole kauheesti tokoon panostanut, niin ei voi kauheen paljoa odottaakaan. Ehkä ensi vuoden SM-kisoihin treenattais sitten vähän enemmän... ;)
Negatiiviset ja heikot puolet omista suorituksistaan löytää helposti itsekin, mutta itse ainakin mieluummin jälkikäteen mietin kehitysalueita ja sitä mikä meni hyvin, enkä sitä mitä mokattiin tai kuinka huonosti olen kouluttanut sitä taikka tätä. Sen kyllä huomasi, että kannustavat kommentit ei ole mikään itsestäänselvyys (päinvastoin), joten erityiskiitos tsempityksestä ja positiivisesta palautteesta Virpille, Marjolle, Tiialle, Iitulle, Sannalle, Päiville, Tiinalle, Satulle ja Immille! :)
Muos. Nyt kun alkaa asiaa oikein miettimään, niin positiivisten ja kannustavien kommenttien antajia on kuitenkin enemmän kuin vain edellä mainitut, enkä nyt ala kaikki luettelemaan, etten sitten kuitenkin unohda kiittää jotakin. Loppujen lopuksi siis positiivista palautetta on tullut enemmän kuin negatiivista, joten eihän niistä vähemmistön soraäänistä tarvi edes välittää... ;)

Tänään oli hienoa katsoa upeita suorituksia, onnea kaikille finalisteille ja SM-mitalisteille! Kotiin tuomisiksi tulikin sitten Berralta ostettua vaikka mitä: Ukolle sininen fleece-panta ja molemmille fleece-hihnat aksakisoja varten, painavia merkkikartioita, sinilaippaiset isot ohjatun noudon kapulat sekä ensin kaksi keskikokoista vinkutennispalloa, jotka sitten totesin liian pieniksi ja heiveröisiksi Ukon käsittelyyn ja ostin vielä kaksi isoa. :D Kyllä näillä sitten kelpaakin jatkaa treenejä. ;)

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Tokon SM-kisat 2013

Tänään oli sitten ensimmäiset arvokisat mulla ikinä, ensimmäiset tokon SM-kisat sekä Jerikolle että Ukolle. Ensin vuorossa oli Ukko.

Paikkamakuu 9: Ei lähtenyt kauheen hyvin, kun heti kun hihnat napsastiin irti, meinas vieressä oleva aussie sinkaista jonnekin. Omistaja joutui sitten kirjaimellisesti karvoista napata kiinni (ja saikin siitä sitten jälkikäteen huomautusta) saadakseen koiran kiinni ja sitten perusasentoon asettumista säesti haukkumalla. Ukko kävi aikas vinoon maahan, kun oli sitten niin katsomassa vieruskaveria maahan käskettäessä. Aussie oli ylipäätään aika rauhaton ja hetken jo pelkäsin, että se lähtee Ukon luokse, mutta pysyi paikoillaan ja Ukkokin. Perusasentoon nousemiseen joutui sitten antamaan tuplakäskyn.

Seuraaminen hihnassa 6: Aivan tolkuttoman hirveetä haahuilua. Ennen kehää Ukko oli hyvällä fiiliksellä, mutta siitä ei ollut tietoakaan sitten itse kehässä ja Ukko häiriintyi ja paineistui ihan sikana viereisestä kehästä.

Liikkeestä seisominen 0: Meni maahan. Seuraaminen hirveetä joka tapauksessa.

Hyppy 7: Tyhmästi olin jättänyt palkkapallon sattumalta just silleen, että Ukko näki sen hypyn takaa. Jäi siihen sitten tietty jumiin, meinas lähteä suoraan sille ja kävi maahan pysäytyskäskystä.



 Vapaana seuraaminen 7: Yritin ihan kaikkeni saada Ukon nousemaan ja kunnolla mukaan hommiin, mutta tämän parempaa ei saatu irti.

Liikkeestä maahanmeno 8,5: No tämähän toki onnistui, mutta se ylösnousu taas jumitti. Valmisteleva seuruu ei mitään hyvää.

Luoksetulo 7: Kävellessä Ukosta pois päin viereisessä kehässä annettiin oikein painokas maahan -käsky ja olin ihan varma, että Ukkokin olisi mennyt tästä maahan. Mutta eipä ollut! Luoksetulo aika hidas ja perusasento vajaa.



Kokonaisvaikutus 7,67.Oli kyllä aika takkuista menoa. Jouduin tekemään aivan älyttömästi töitä, että sain Ukon yhtään tulemaan mun mukaan tai edes alkuperusasentoon! Tosiaan kehän ulkopuolella ihan ok, mutta kehässä kauheeta. Olihan siellä aivan tolkuttoman kuumakin, mutta toki se kuumuus oli kehän ulkopuolellakin. Ei oo toko kyllä Ukon laji jos ei ole mullekaan mikään lempilaji, joten mitäpä sen nyt väliä. Kyllä me varmaan vielä joskus kokeissa käydään, ihan vaan ettei jää tällaseen, mutta on toi aika raskasta. Kokonaispisteet 136,67, 3-tulos.

Sitten odoteltiin monta tuntia ennen Jerikon vuoroa. Lisäksi juuri ennen paikallaolokehään menoa tulikin yllättävä tauko, henkilökunta vaan katos kuin pieru Saharaan eikä mitään tietoa koska on tulossa takas! Lopulta päästiin sitten aloittamaan.

Istuminen 9: Jeriko oli rivin ensimmäisenä. Palatessa luokse Jeriko oli hieman liikuttanut etutassujaan ja taipunut kohti viereistä kehää katsomaan sen menoa.

Paikkamakuu 6: Palatessa Jeriko oli kääntynyt sellaiseen nojatuoli -asentoon katsomaan taas sitä viereistä kehää. Jerikolla oli ilmeisesti asentoa vaihtaessa/kääntyessä kyynärpäät irronneet maasta, kun tuomari sanoi pisteitä antaessaan, että "nousi".

Ohjattu nouto 8: Hieman hitaasti lähti merkille ja pysähtyi viistosti naama kohti väärää kapulaa. Lähti aika lailla suoraan keskimmäistä kohti, mutta hillitsin itseäni ihmeen hyvin, kun en halunnut toistaa Porin kokeen virhettäni! Juuri ennen kuin Jeriko kääntyi oli S-kirjain jo huulilla, mutta onneksi Jeriko ehti ensin kääntyä. ;)



Luoksetulo 8: Olis toki voinut olla nopeampi ja seisomaan pysähtyminen oli vähän valuva.



Seuraaminen 6: Tämä oli seuraavassa kehässä ja kaavio tosi pitkä. Hitaassa seuraamisessa Jerikon kiinnostus lopahti ja meni ihan sunnuntaikävelyksi, juoksuun ja normaalikäyntiin taas tsemppas. Pitäis varmaan vähän treenailla joskus enemmän tota hidasta seuraamistakin, kun se on nyt vähän meille molemmille sellainen tylsä juttu... ;)



Ruutu 0: Tää oli kinkkinen. Tässä liikkeessä tosi moni koira hylkääntyi ylitettyään kehänauhan. Kävin vähän Jerikolle sivusta näyttämässä ruutua etukäteen varmistellakseni, että osaa lähteä oikeaan suuntaan. Oikeaan suuntaan se lähtikin, mutta jostain syystä sivusta ohi. Jouduin sitten korjaamaan, mutta hätiköin ja käskytin maahan nauhalle! Tajusin sen ihan samalla, kun käsky lipsahti huulilta. Olis sitä paitsi tossa tilanteessa ollut fiksumpaa kutsua vaikka luokse niin oli saanut sitä tulemaan paremmassa linjassa ruutuun.



Zeta 5: Tähän kehään tuli hirvee kiire. Lisäksi en ollut etukäteen muistanut ollenkaan painaa mieleen liikejärjestystä ja sen kanssa tuli liikkeen alussa sähellystä, kun jouduin vielä uudelleen varmistelemaan. Istumisessa jäi seisomaan, lisäksi tuomari moitti seuraamista ja maahanmeno oli vino ja seisomisessa niias niin kuin olisi menossa istumaan. Pisteitä kai voi sitten vähentää siitäkin, mitä koira on ajatellut jos tekee kuitenkin oikein..



Metallinouto 7,5: Olishan se voinut reippaampi olla ja ote tiiviimpi. Aika yllättävän huonot pisteet kuitenkin tästäkin. Tää tuomari oli kyllä aikas tiukka, en kyllä muista nimeä. :D



Viimeisessä kehässä sitten tunnari ja kaukkarit. Koko päivän oli paahtanut 30 astetta, hirvittävän painostava ilma. Mietin, että mitenköhän käy kaukkareiden.

Tunnari 8: Reippaampi olis voinut olla. Tuodessa pyöräytti
kapulaa suussa pari kertaa hakien sopivaa asentoa.



Kaukkarit 9: Ei yhtään tuplakäskyä!! Ja ihan ok tekniikka, ei tosin Jerikon parasta, kun kahdessa vaihdossa vähän liikkui, mutta aika hyvä olosuhteisiin nähden! :)))



Jerikon tulos siis 210,50 pistettä, 3-tulos ja sijoitus 55./221. Olis voinut paremminkin mennä, mutta olen kyllä tyytyväinen meidän ensimmäisiin SM-kisoihin, hienosti Jeriko tsemppas. Ukon suoritukseen olin siinä mielessä pettynyt, että mun ainut toive oli, että se yrittäis eikä jähmis, ja siinä juuri tuli suurin pettymys. Mutta leuka alas ja kohti uusia pettymyksiä ehkä sitten..? ;)

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannuksen viettoa

Torstaina paimennuskilpailujen jälkeen jäin vielä Somerolle yöksi ja sitten perjantaina aamupäivällä ajoin Tampereelle ja jatkettiin matkaa suoraan Virroille mökille. Nyt on sitten vietetty juhannusta ja rentouduttu. Koirat on harjoitelleet uimahyppyjä laiturilta (lue: Jeriko on hyvinkin innokkaana näyttänyt esimerkki-hyppyjä ja Ukkokin on alkanut kehittymään tällä saralla). Uimassa on myös itse käyty ja koirat uineet vaikka kuinka paljon. Hyvää kuntotreeniä! ;) Jerikossa on kyllä hassu piirre, ettei se yhtään tykkää siitä että me Matin kanssa (tai varsinkin mä) uidaan. Jeriko ui koko ajan ympärillä partioimassa eikä suostu menemään rantaan ennen kuin mekin tullaan pois ja hätääntyy jos me uidaan tai varsinkin jos sukelletaan. Hassu koira, kun itse on niin rämäpää uimahyppyineen kaikkineen, mutta sitten omistajien uimista pitää valvoa silmä kovana, ettei me vaan hukuta. :D


Lisäksi koirilla on koko ajan ollut joku leikittäjä, joita piti kyllä varoittaa siitä, että Ukko leikkii tosi rajusti. :D Lisäksi on tehty vähän pientä tokotreeniä, erityisesti Ukolle viimeistelyhiomista sm-kisoja varten; jääviä, luoksetuloa ja seuraamista. Tosi hyvä fiilis on kyllä nyt ollut. Isoin ongelma tällä hetkellä on Ukon taipumus jumittaa maahan, kun pitäis maasta nousta perusasentoon. Ollaan sitten näitä leikitelty ja selvästi tämä lukko on aukeamassa. En kuitenkaan ota mitään paineita, vaan leikitellään vaan asioilla ja katsotaan nyt mihin se riittää. :) Jerikon kanssa olen tehnyt jääviä ja merkkiä ja merkki on nyt kyllä hyvä. Sunnuntaina on sitten joukkueen yhteistreenit ja aattelin tehdä silloin kokeenomaiset treenit molemmille ja katsotaan miltä se näyttää.



Komeat pojat <3 br="">
 Kokkoakin tietenkin poltettiin. Jeriko on kyllä tässäkin asiassa vähän turhankin huoleton ja hullun rohkea, meinas hypätä palavaan kokkoon, kun ymmärsi väärin Matin pienen käden liikkeen ja luuli, että Matti heitti sille kepin kokkoa kohti. Tilanne ei onneksi ollut niin paha kuin tälleen sanottuna kuulostaa, Matti ja minä oltiin kyllä valppaina, mutta kertoo Jerikon hullunrohkaudesta. Ukkoa sitä vastoin välillä tuntui vähän jännittävän ja Ukko hakeutui kauemmaksi kokosta. Välillä Ukko taas tuli ihan oma-aloitteisesti lähemmäksi meidän viereen istumaan eikä yhtään jännittänyt, en tiedä mitä se sitten oli.

Ukko meni piiloon


Pojat juhannustunnelmissa ;)

 


 
 


Jerikoa alkoi nukuttamaan päivän touhuamisen jälkeen



 


Voi ei, ihan unohdin mainita Jerikon juhannuksen uroteosta. ;) Meidän toinen kissa Lalli on vähän sellainen höntti tyyppi, tekee välillä vähän katoamistemppuja ja erityisesti mökiltä lähtiessä sitä on vaikea löytää. Taitaa arvata, että ollaan lähdössä taas kaupunkiin... ;)
Joka tapauksessa joskus aikoja sitten opetin Jerikolle nenäkosketuksen Lalliin sillä ajatuksella, että joskus Lallin ollessa hukassa voisi Jerikoa käyttää apuna etsinnässä.

Jerikon apuhan tulikin sitten tarpeeseen, kun Lalli jotenkin mokaili sillan kaiteella istuessaan ja pudota molskahti tontin läpi menevään jokeen, jossa vesi on niin hyytävää, että omiin nilkkoihin heti särkee. Kuulemma Lalli oli kauhonut itsensä hurjaa vauhtia rantaan ja sitten kuin tuli hännän alla paennut mökin taakse. Itse en siis ollut tilannetta näkemässä, mutta pitihän se Lalli sitten löytää ettei minnekään kauas häviä. Lähdin etsimään tontin rajalta alkavasta metsästä ns. vakiopaikoista joissa Lalli tykkää lymytä ja samalla kysyin Jerikolta "Missä Lalli on?". Jeriko lähti sitten tarmokkaana etsimään juoksi ensin metsää läpi, sitten tuli pihan puolelle nuuski maata, siirtyi liiterin viereen ja alkoi yrittämään kaivautua sinne alle. Siellähän Lalli oli! :)

Eihän Lalli (tietenkään) voinut sieltä kutsumalla pois tulla, mutta hetken päästä kun tulin tarkistamaan tilannetta oli jo hävinnyt. Jeriko sitten uudestaan avuksi: "missä Lalli on?" ja Jeriko otti hajun maasta liiterin vierestä ja lähti rauhallisen varmasti jäljestämään kosteaan ja ojaiseen metsään. Itse jäin liiterin viereen katsomaan, mutta muutaman kymmenen metrin päässä heinikon/kaislikon seassa selkeä ilmaisu; Jeriko jäi seisomaan paikalleen ja selvästi nenällään jotain tökkäsi. :D Matti kävi sitten kumppareiden kera hakemassa Lallin sisälle turvaan. Ja niin oli juhannus pelastettu! ;)

torstai 20. kesäkuuta 2013

Paimennusta showlinjaisen (ja paimenlinjaisen) kanssa

Tämä on niin kuuma aihe, josta usein tulee kavereidenkin kanssa puhuttua, etten malta olla kirjoittamatta vähän omia ajatuksiani tästä. En nyt ota kantaa toiseen kuumaan aiheeseen, joka on harrastuspaimennus (muuta kuin ehkä toissijaisesti), vaikka se varmaan herättää vielä enemmän keskustelua. Joka tapauksessa on niin paljon kuullut tai lukenut ihmisten ajatuksia tästä, että haluan vähän kirjoittaa omasta kokemuksestani.

Jerikon kanssa paimentaminen alkoi ihan sattumalta, kasvattajan pikku heitosta, jonka perusteella lähdettiin kokeilemaan sytyttelyä. Jeriko ottaessa en ollut paimennusta ajatellutkaan. Sytyttelemään lähtiessä tiedostin, ettei Jeriko välttämättä koskaan syttyisi. Ensimmäisellä kerralla Jeriko n. 9 kk ikäinen, kiinnostui heti lampaista suuresti ja oli jopa niin kiihkoissaan, että puri kieleensä reiän. Kertoo ehkä siitä, millaista meno siellä oli, onneksi oli liina. ;) Kyllä Jeriko kuitenkin jo silloin näytti kykyä tasapainottaa laumaa mulle. Varsinainen treenaaminen alkoi paria kuukautta myöhemmin Somerolla. Itse olin aivan pihalla kaikesta ja koulutus eteni sitten ehkä hiukan poukkoilevasti, välillä liikaa harppoenkin. Jerikossa on kuitenkin se hyvä puoli, että on kuitenkin showlinjaiseksi aikas ohjaajapehmeä ja miellyttämisenhaluinen, mikä helpotti paimennuskoulutusta.

Aina silloin tällöin kyselin Marikalta, että miltä Jerikon paimennus näyttää, kannattaa kouluttamista jatkaa. Enhän itse oikein tiennyt mitä paimennus on, enkä toisaalta halunnut ihan turhaan hukata aikaa ja rahaa jos koirasta ei olisi mihinkään. Melko alkuvaiheessa kävimme myös kerran toisella tilalla treenaamassa, missä varsinaisia yleisiä koulutuksia ei pidetä, ja siellä sain kyllä ihan suoran palautteen, että hän voisi kuvitella Jerikon 2-luokkaan pääsevän. Joka tapauksessa olen aina ollut hyvin nöyrä ja varovainen siitä, mihin Jerikoa tuppaan, mitä sen paimennuksesta sanon, ja hyvin tietoinen siitä, että paimennuskisoihin jos menee naamaansa näyttämään voi olla melkein varma, että joku kommentoi showlinjaisuutta. Ja sen tosiasian olen hyväksynyt ihan mukisematta. Jeriko ei ole niin kuin paimenlinjaiset eikä siitä koskaan sellaista tulekaan. Se voi kuitenkin olla ihan hyvä showlinjainen ja tuomittakoon koira työskentelynsä, ei linjansa perusteella. Kaikki Jerikon edistyminen ja osaaminen on ollut minulle jollain tavalla iloinen yllätys ja olen äärettömän kiitollinen ja ylpeä kaikesta vähästä mitä se osaa. Minulle kisoihin asti pääseminen ei ole missään vaiheessa ollut itsestäänselvyys.

Siksi minua vähän ihmetyttääkin, kun kuulee tai lukee kuinka joku on käynyt tyyliin kaksi kertaa lampailla showlinjaisensa kanssa (tai ei peräti koskaan) ja suunnittelee kuinka yhden kesän voisi treenailla kerta pari viikossa ja sitten mennä syksyllä kisoihin. Jollain tapaa jopa suutun tollaisesta, koska minulle Jerikon edistyminen on ollut iso juttu, ei todellakaan itsestäänselvyys ja pitkän treenaamisen tulos. Tavallaan tollasilla tietämättömillä puheilla Jerikon saavutusta vähätellään, eihän se sitten mikään iso asia ole, jos yhden kesän treenillä showlinjaisen saa kisoihin. Itse kuitenkin tiedän, että se on iso asia. Itse asiassa se on iso asia myös paimenlinjaiselle enkä Ukollekaan niin rehvakkaasti ole kisoja suunnittelemassa vaikka nyt kesällä treenataankin n. 3 kertaa viikossa.

Tokihan tällaisten kirjoittelijat ovat (ainakin näin yleistäen) niitä, jotka eivät ole koskaan koiraa paimennuksessa kisatasolle treenanneet, eivätkä tiedä mitä se vaatii, tai mitä showlinjaisen kouluttaminen ylipäätään vaatii. Sen perusteella mitä olen itse nähnyt, kuullut ja oppinut, showlinjaisen kouluttaminen paimennukseen ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Paimennusvietti ei ole mitenkään niin pinnassa kuin asiaa varten jalostetuissa linjoissa, esim. tasapaino ei tule niin luonnostaan. Showlinjaisilla myös herkemmin menee saalisvietille, vaikken sitäkään väitä etteikö paimenlinjaisilla ikinä menisi. Mutta helpommin, koska se paimenvietti ei taas ole niin vahva. Lisäksi saalisvietti voi olla vaikeaa koulia pois showlinjaisesta, koska ne usein ovat hieman kovempia eivätkä niin miellyttämisenhaluisia. Toisaalta taas tämä yhdistelmä voi johtaa siihen, että kun koiralta aletaan todella vaatia jotain, ei koira kestäkään palautetta/painetta ja lopettaa tyystin paimentamisen. Myös koira, joka aluksi on toiminut rauhallisesti ja näyttänyt hienolta, voi myöhemmin paineen edessä jäädäkin "voimattomaksi".

Yksi isoin asia, missä showlinjaisen puutteet näkyy, on ehkäpä hakukaari. Hakukaarta voidaan pitkälle opettaa koiralle jopa eräänlaisena temppuna ja 1-luokasta ehkä selviää ilmankin luontaista laajaa kaarta, mutta yhdistettynä saalisviettiin ja etäisyyteen ohjaajasta (=auktoriteetti joutuu koetukselle), voi 1-luokan hakukin tuottaa vaikeuksia, puhumattakaan pidemmistä. Paimenlinjaisilla useimmiten kaaret aukeaa melkein itsestään ja koira itse lukee lampaita paremmin muokaten etäisyyttään lampaisiin. Lisäksi hakukaarella kauas ohjaajasta irtoaminen voi olla yllättävänkin iso kynnys. On eri asia irrota hakumetsässä aina 50 yhteen suuntaan, kun saakin olla korkeassa vireessä, kuin sitten paimentaessa irrota vähintään 80 metriä matalassa vireessä ja kyetä toimimaan hieman itsenäisestikin, ja toisaalta kyetä pitämään paketti kasassa ilman, että se saalisvietti nostaa päätään.

Paimennusvietin/tasapainon heikkouden ja saalisvietin vahvuuden vuoksi showlinjaiselle erityisen hankalia on tilanteet, joissa lauma tai joku yksittäinen lammas lähtee juoksemaan esimerkiksi kohti vetoa (lampola, varikko tms.). Helpommatkin lampaat saattavat hyvin tehdä niin ja silloin koiran pitäisi juosta pysäyttämään tai jarruttamaan, mutta poispäinjuoksevat lampaat helposti herättääkin saalisvietin eikä koira enää pystykään pullistamaan kaartaan ja juoksemaan lampaiden eteen. Totta kai tällaiset tilanteet on hankalia myös paimenlinjaiselle koiralle, mutta kyllä paimenlinjainen koira useimmiten hoitaa tilanteet, koska sen tasapaino on enemmän luontainen ja koira pystyy itsenäisestikin tasapainottamaan karkaavaa laumaa eikä tarvi ohjaajan neuvoja jokaiseen liikkeeseensä. Lampaat myös lukevat näissä tilanteissa koiraa ja rauhoittuvat, kun näkevät että koiralla on tilanne hallussaan.

Ajo sinänsä on melko helppokin opettaa 1-luokan tasolle (peruskuljetus ja poispäinajon lyhyt pätkä niin, että ohjaaja voi hiihtää aivan perässä), vaikkei koiralla olisikaan kykyä itse rytmittää liikkumistaa lampaiden mukaan. Kyky mikä useilta paimenlinjaisilta löytyy. "Helppojen lampaiden" kanssa tällainen puute ei suuremmin häiritse, ja itse asiassa oikein kesyt lampaat kävelisi perässä ilman koiraakin tai vaikka puudeli perässä sipsutellen. Mutta asia onkin eri, kun työskennellään villimpien lampaiden kanssa, silloin koiran pitää osata itse säädellä etäisyyttään ja tasapainottaa lampaita ajossa. Lampaat huomaavat hyvin äkkiä jos kaikki on ohjaajan käskyttämisestä kiinni, ja käyttävät heti tilaisuuden hyväkseen kadotakseen horisonttiin jos koira ei itse osaa niitä hallita.

Haluan tällä sanoa paimennuksesta kiinnostuneiden showlinjaisten bortsujen omistajille, että ei pitäisi vähätellä paimennuksen haasteita, kannattaisi pysyä nöyränä ja muistaa, että mikään asia paimennuksessa ei showlinjaiselle (jos ei seka- tai paimenlinjaisellekaan) ole itsestäänselvyys. Jos showlinjainen osaa jotain, niin siitä kannattaa toki olla iloinen ja kiitollinen, mutta toisaalta tiedostaa se, että show-bc:n kouluttaminen kisatasolle voi vaatia paljon enemmän aikaa, kuin ne yhden kesän treenit, vaikka ei se silti mahdotonta ole.

Showlinjainen kuitenkin syttyy (siis todella syttyy) paljon hitaammin kuin paimenlinjainen, eikä sen vietti todennäköisesti koskaan saavuta samaa tasoa kuin hyvän paimenlinjaisen. Syttyminen lampaille on toinen asia, mistä kuulee ihan ihmeellisiä kommentteja ja uskomuksia kokemattomilta ihmisiltä. Koira on käynyt lampailla kerran ja syttynyt hienosti: juossut häntä kaarella ympäriinsä ja haukkunut, yrittänyt syödä lampaat tai vaan kävellyt ohjaajan rinnalla ja tokoillut. Mikään em. toiminnoista ei kuulu lampaille todella syttyneen bordercollien (tai kelpien) toimintavalikoimaan. Se, että koira ehkä tuijottaa maanisesti lampaita ja tiukan käskytyksen tai liinan antaman tuen turvin lähestyy niitä hitaasti vaanien, ei ole vielä paimentamista, vaan koira on ehkä jopa todennäköisemmin saalisvietillä. Ei se sitä tarkoita etteikö koira voisi joskus syttyä, mutta se vaatii aikaa eikä välttämättä kannattaisi (ainakaan julkisesti ja todellisuuden paljastavien videoiden kera ;)) hehkuttaa kuinka hyvin oma koira on syttynyt. ;) Sitten kun koiran häntä laskee ja alkaa pysymään siellä alhaalla eikä nouse heti, kun jotain tapahtuu, tai kun koira alkaa tasapainottamaan ja kokoamaan itsenäisesti laumaa ohjaajalle, voidaan alkaa puhumaan jo jonkinasteisesta syttymisestä. Syttyminen lampaille ei kuitenkaan mun käsityksen mukaan ole mikään on-off -tila, vaan se kehittyy pikku hiljaa.
Ja btw, autojen, pyöräilijöiden ja juoksijoiden kyttääminen ja hyökkiminen kohti ei ole merkki vahvasta paimenvietistä (ainakaan mun mielestä!) vaan enemmänkin siitä saalisviettipuolesta. ;)

Minusta on hyvä asia jos showlinjaistenkin keskuudessa kiinnostutaan enemmän paimennuksesta ja paimennusta pidetään enemmän arvossa. Se ei kuitenkaan palvele ketään tai mitään tarkoitusperää jos jokainen lampailla käynyt showlinjainen on olevinaan "niiiiiin hienosti syttynyt lampaille ja oikea tähti, menestyksen puute johtuu vain ja ainoastaan ohjaajan motivaation puutteesta" vaikka totuus olisi mitä. Harhaanjohtavinta mun mielestä on laittaa showlinjaisen pentueen "esittelyyn" tms, että vanhemmat on "syttyneet lampaille". Tai jonkun kasvatit on hienosti kaikki syttyneet lampaille. Mistä se kertoo jos totuus taustalla voi olla mitä tahansa eikä koiria ole kuitenkaan kisatasolle treenattu tai käytetty töissä? Paimennusvietti joka bordercollieen on alunperin jalostettu on niin hieno ja kiehtova asia, että sen äärellä kannattaa mielestäni olla nöyrä ja kunnioittava eikä paukutella henkseleitä turhan päiten. Jerikon kanssa me kilpaillaan paimenlinjaisten joukossa, mutta ei niiden kanssa. Katsotaan vaan mihin meidän/Jerikon rahkeet riittää. :)


Sitten tämä jatkuu tylsänä treenipäivityksenä. ;) Tällä viikolla tiistaina treenattiin nautojen kanssa. Ukko oli toista kertaa elämässään naudoilla, viime kerralla hömpötteli jonkun ohi kiitävän hetken viime syksynä. Nyt ensimmäisellä kierroksella Ukko oli aivan raivopäinen, liina ja hanskat tuli todella tarpeeseen ja silti meinasin välillä lentää naamalleni, kun Ukko hyvin vetolajeja treenanneena pisti painopisteen alas ja ryntäs menemään. Ei mitään itsesuojeluvaistoa! :D Mentiin sitten vaan niin, että olin ihan hiljaa ja pysähdyin sanomatta mitään, kun Ukko rauhoittui jatkettiin matkaa. Tehtiin siis poispäinajona.

Toisella vuorolla Ukko oli kuin eri koira. Heti näki, että on keskittynyt ja kuulolla, lie downit meni perille ja Ukko todella ajatteli paimentavansa niitä sonnivasikoita. Pari kertaa pääsi ihan hakukaartakin tekemään, kun en ehtinyt liinasta stopata, mutta hienosti tekikin. :)

Jeriko oli nyt kolmatta kertaa naudoilla. Jeriko oli hyvin kuulolla, käskyt meni hienosti perille ja Jeriko teki kivasti töitä. Mutta sai sitä kyllä rauhoitellakin, että oli päätään ihan sinne nautojen jalkoihin työntänyt. Kerran hakukaaren päässä kolme nautaa kääntyi Jerikon tieltä, mutta yksi ei sitten kääntynytkään. Hetken rauhoittelin Jeriko odottamaan jos se sitten vielä kääntyisikin, mutta tuojotti vaan Jerikoa. Mutta ei vaan petä Jerikon pokka tollasessa tilanteessa, aja-käskyllä lähti suoraan lähestymään ja kun ei tyyppi tajunnut heti kääntyä niin Jeriko vähän auttoi ymmärtämään. ;) Lisäksi Jeriko meni aikas rohkeasti myös nautojen ja aidan väliin, eikä muakaan nyt enää pelottanut niin kuin viime syksynä vaikka terve kunnioitus pitää säilyttääkin. :D Jerikolle tehtiin erityisesti tällaista "vaistotreeniä", että peruskuljetettiin nautoja ja Jeriko sai itse tasapainotella ja autoin vaan tarvittaessa. Naudat kun erkanee paljon lampaita herkemmin, niin siinä tarviiin koiran jo oikeasti lukea koko laumaa. Hieman kyllä häiritsi ylikasvanut heinä, kun Jeriko sai siinä todella pompotella kun seilasi lauman takana. Mutta hyvä treeni siis! :)

Eilen oli sitten kesän toisen paimennuskisat, joihin Jeriko osallistui jälleen 1-luokassa. Jotenkin en ollut ihan orientoitunut kunnolla, kun tolpalle kävellessä tajusin, etten ollut yhtään miettinyt kummalta puolelta lähetän. Lähetin sitten oikeelta "kun kaikki muutkin". Rata ei lähtenyt kauheen hyvin käyntiin, kun Jeriko lähti vähän överi hakukaarelle ja sillä aikaa kun Jeriko painatti menemään jossain kuljetusporttien kohdalla alkoi lauma valumaan vasemmalle sivulle. Toinen tolppakoira yritti lähteä niitä pysäyttämään, mutta koira juoksikin suoraan päin ja antoi vaan vähän lisävauhtia. Kun Jeriko sitten saapuikin siihen missä tasapainopiste oli ollut, koki se yllätyksen kun lampaita ei näkynytkään. Hetken aikaa Jeriko juoksu hölmistyneenä, mutta sitten bongasi lampaat ja lähti upeasti laajentamaan kaarensa uudelleen niitä hakemaan. Lähellä oli ettei olisi ehtineet kuitenkin katsomoon, mutta hienosti Jeriko hoiti. :) Ensimmäinen ajopätkä meni aikas kivasti, käskytin Jerikoa tolpalta. Poikittaisajossa Jerikolla ilmeisesti lensi joku kimalainen korvaan, kun alkoi vähän käskyt menemään sekaisin. Lopulta toisilla hakuporteilla kyllästyin jatkuvaan itseni toistamiseen ja karjaisin kerran kunnolla "Jeriko perkele". Kyllä nää suomalaiset kirosanat toimii hyvin, kun näki kuinka Jeriko tajus, että olin tosissani ja lopun peruskuljetuksessa kulki perässä kuin mallioppilas yhtään puskematta. :D Häkitystä ennen sitten nopeasti silitin Jerikon ohi kävellessä, että tiesi etten ole enää vihainen eikä sitten sen vuoksi hätiköisi. Häkitys olikin aika mallisuoritus, etten itse sanoisi. ;)
Pistelapun olen nyt hävittänyt johonkin, mutta ei niitä paljoa tullut.


Tämän päivän kisoja mietin sitten etukäteen, että kummassa luokassa osallistutaan: 1 vai 2. Tavallaan Jerikon överikaari antoi vähän ymmärtää, että Jeriko haluaisi jo olla isompien areenoiden mies ja toisaalta tiesin, että hakumatka sinänsä ei tuottaisi ongelmia. Se kaikki muu vaan siinä.. :D Salla kuitenkin yllytti (myönnän, paljon yllyttämistä ei kaivattu) vaihtamaan luokkaa ja niinpä startattiin 2-luokan viimeisenä. Haku oli hieno. Lampaat lähti vähän valumaan, mutta tolppakoirakkona Marika ja Zagga jarrutti niitä hyvin ja toisaalta olin suunnitellut hakukaaren suunnan nyt lampaiden vedon mukaan ja pystyin keskeyttämään Jerikon kaaren ajoissa ja ottamaan Jerikolla ne paremmin haltuun. Poispäinajo tolpalta lähti hyvin käyntiin jollei peräti erittäin hyvin. Kuitenkin vähän ennen portteja arvioin Jerikon korjausliikkeen väärin ja annoin mennä vähän yli, ja siitähän se pyöriminen alkoi. Lisäksi tuuli hirveästi vastaan ja koirilla oli ollut siinä kohtaa muutenkin vaikeuksia kuulla ohjaajien käskyjä. Immi kuvasi tätäkin rataa, mutta muistikortti olikin sitten peijakas täyttynyt kesken kaiken. Tässä siis videota vain alusta.



Hetken pyörimisen jälkeen toteutin suunnitelmaani ja lähdin tolpalta auttamaan Jerikoa. Poikittaissuuntaan poispäinajo oli taas mainiota, kunnes ennen portteja taas pienet pyörähdykset, tais mennä taas oman yliohjauksen piikkiin.. Jakoa ei sitten saatu millään tehtyä. Ei olla sitä toisaalta treenattukaan kuin muutama kerta ja viimeksi joskus viime kesänä. :D Läheltä piti, mutta ei onnistunut. Alkoi kyllä siinä jo naurattamaankin, että eihän tästä tule mitään, jatkoin sitten vaan yrittämistä/ajan tappamista, kehuin Jerikoa ja rauhoittelin tarpeen mukaan. Jälkikäteen Oksasen Minna huomasi sanoa ehkä yhden isoimman syyn miksi ei saatu jakoa onnistuman: Jeriko ei tullut riittävän nopeasti hetkellisesti muodostuneeseen väliin, koska olin kumartuneena sitä kohta ja vielä kutsuin samaan käteen jossa pidin keppiä eli toisin sanoen osoittelin kepillä Jerikoa. Ei se raukka sitten voinut oikein olla varma, saiko nyt oikeasti tulla lujaa vai miten. Note to self, jaossa keppi selän taakse ja selkeä kutsu koiralle kohti toista kättä, että uskaltaa tulla suoraan ja lujaa.

Mutta siis vaikka pisteillä ei tässäkään juhlittu, olin jälkikäteen todella tyytyväinen Jerikoon ja mielestäni päätös siirtyä 2-luokkaan oli oikea. :) Mieltä näiden kahden kisapäivän aikana lämmitti erityisesti Sallan, Minnan, Tanjan ja Tuijan rohkaisevat ja kannustavat kommentit, kiitos niistä! :))

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Tokoilua

Ollaan nyt yritetty ihan oikeasti aktivoitua tokoilun suhteen, vähän ne SM-kisat painaa päälle.. :D Perjantaina piti käydä tokoilemassa Taijan kanssa Kotikoskien kisojen jälkeen, mutta kun aikataulu venähti ja sään herrakin heitti vettä niska oikein olan takaa, niin jäi sitten väliin. Lauantaina käytiin mökillä ollessa sellaisella maalaisurheilukentällä tokoilemassa. Jeriko teki vain kaukkareita ja tunnaria, mutta huipusti tekikin! Kaukkareita tein ekstrapitkältä matkalta (reilu 20 metriä) ja vielä jalkapallomaalin takaa hämyksi. Hinkattiin seiso-maahan ja seiso-istu vaihtojen tekniikkaa viimeisen päälle. Seiso-maahan vaihtoja tehtiin varmaan viisi ennen kuin Jeriko oikein kunnolla teki hissin ja sai siitä sitten vasta palkan! Ei sillä muillakaan toistoilla liikkunut kuin toinen takajalka aivan aavistuksen, mutta hiotaan kun on vara hioa. ;) Ja aivan huippua kuinka Jeriko kestää sen, että hinkkaan ja parantaa sitten. Seiso-istu vaihto meni itse asiassa sitten kerrasta oikein, kun Jerikolla tais olla sitten kirkkaana mielessä toi takapainoisuus. :)
Tunnaria tehtiin pitkähkössä ruohikossa/heinikossa niin, että kapularyhmiä oli kolme eikä mitkään siis selvästi näkyvillä. Ensimmäisellä toistolla Jeriko hämääntyi ja otti ensimmäisestä ryhmästä yhden mukaansa samalla kun jatkoi etsintää ja vaihtoikin sitten omaan. Toisella toistolla ei enää mitään epäröintiä ja itseasiassa otti jo tuulesta kauempaa oman tuoksua. Kolmannella toistolla vaihdoin kolmannen kapularyhmän paikkaa toiselle puolelle ensimmäistä ryhmää ja taas Jeriko otti ilmasta hajun omalle ja haki hienosti! :)))

Ukko teki vähän luoksetuloa ja seuraamista. Luoksetuloon on nyt pakko ollut vaihtaa, että tulee suoraan sivulle, kun en saa sitä tulemaan eteen vauhdikkaasti ja varmasti suoraan. Varmempi nyt sitten tehdä sivulle, koska sivulletulon Ukko osaa paremmin eikä sitten ole niiden ylimääräisten pistemenetysten paikkaa siinä edestä sivulle siirtymisessä. Muuten Ukon kanssa lauantaina treenaaminen tuntui vähän väkisin vääntämiseltä, en oikein saanut siihen kunnon virettä ja lopetenkin aika lyhyeen etten liikaa harmistu.

Sunnuntaina käytiin tokoilemassa Minnan ja Virpin kanssa, ja kyllähän silloinkin kastui! Jeriko teki ohjattua ja ruutua. Merkit tuotti vähän vaikeuksia, kun ei  oltukaan hetkeen tehty matalilla merkeillä eikä Jeriko meinannut oikein hahmottaa. Lisäksi merkkejä oli niin paljon, ettei Jeriko oikein tiennyt, että mille niistä menisi. Mutta hyvää treeniä se oli (!) ja Jerikolla on merkkimotivaatio nyt kohdillaan eikä yritä ryntäillä ohi! Ohjatun molemmat suunnatkin meni hyvin. Ruudussa jäi vähän etukulman tuntumaan ensimmäisellä kertaa ja siitä korjasin keskelle, lopuksi otin vaan ihan läheltä leikittelyä ruudun keskikohdan kanssa, että Jeriko sai sitä hakea. Meni siis ihan kivasti. :)

Ukolla oli hyvä vire vaikka olikin häiriötä. Teki ihan kivasti seuraamista, käännöksissä ei vaan ihan priimasti työskentele. Niitä käännöksiä sitten vähän hiottiin ja alkoihan ne sujua. :) Luoksetulo sivulle oli kyllä tosi hieno ja Ukolla tosiaan oli kiva vire. :) Paikkamakuu meni hienosti Uunon ja Jan kanssa.

Tänään käytiin sitten vielä Taijan ja Simon kanssa tokoilemassa. Jeriko teki ruutua, ohjattua ja luoksetulon stoppia. Ruutu ja ohjattu meni heti kerrasta tosi kivast, ei mitään yritystä ohittaa merkkiä vaan suora hieno asento merkin taakse! :) Siitä kehu ja palkaksi pääsi jatkamaan tällä kertaa, seuraavalla kerralla varmasti sitten taas palkkailen suoraan merkille. Luoksetulon stoppi olisi voinut olla napakampi, mutta olihan se ihan ok.

Ukko oli taas tosi kivassa vireessä. Asia on varmasti niinkin, että yksin treenaillessa mun oma vire on vähän huono, ei oo niin kiva yksin treenailla ja Ukko heijastaa sitä tosi helposti. Sitten seurassa treenaillessa on mukavampaa ja Ukollakin sitten parempi mieli. :)
Anyway, luoksetulo suoraan sivulle oli nyt kyllä tosi hieno! Oikea ratkaisu siis muuttaa suuntaa tämän kanssa. Seuraaminen hihnassa oli vähän väljempää ja ne käännökset edelleen vähän väljiä vaikka olikin parempia kuin eilen. Vapaana seuraaminen sitä vastoin oli aikas priimaa, tiivistä, intensiivistä ja käännöksetkin pysyi mainiosti kasassa! :)) Vielä Ukko teki liikkeestä maahanmenon kokonaisena liikkeenä, jossa ainut ongelma on maassa jähmiminen, kun ei meinais nousta ylös ollenkaan. Liikkeestä seisominen meni myös hienosti, siitä pyysin Taijan naksuttamaan ja palkkasin heti, koska on ollut Ukolle vaikeeta nää toisistaan erottaa. Paikkamakuu oli Ukolla hyvä ja rauhallinen Simon kanssa. Kaiken kaikkiaan siis tosi hienot treenit! Juhannuksen jälkeen sitten varmaan seuraavan kerran tokoilua, tästä on hyvä jatkaa. :)

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Revanssi

Tänään korkattiin vuoden paimennuskisakausi ja heti samantein kunnon koetukseen Kotikoskien tilalle ottamaan revanssia viime kesäisestä. Viime kesän "menestystä" ajatellen mun tavoite oli päästä radalla ensimmäisille kuljetusporteille. Ja kyllähän me sinne päästiinkin ja ohikin! :D Paimennettavat porukat koostui karitsoista, sekä pässi- että uuhikaritsoita sekaisin, joita ei oltu käsittääkseni oikeastaan juurikaan ennen paimennettu. Herkästi kääntyi koiraa vastaan ja polki jalkaa jos koira yhtään näytti epävarmalta, toisaalta välillä pinkoi kovaa vauhtia karkuun ja porukat erkanikin aika herkästi.

Kaksi kertaa ajettiin rata. Ensimmäisellä kertaa haku lähti vähän huonosti, olin antavinani Jerikolle ihan kunnollisen avun lähtöön. Oli vaan kuin jännitetty jousi siinä lähdössä ja lähti aivan tikku suoraan sen näköisenä, että kohta leikkaa hakulinjan, komensin maahan ja sitten uusi kaarikäsky, jolla Jeriko sitten lähti vähän maailman ääriin kaarelle. :D Katsoin vaan perään, että kääntyyköhän aidasta vasemmalle (mistä lampaat löytyy) vai oikealle. Kyllä se vasemmalle kääntyi ja loppukaari oli ihan maltillinen ja hyvä, meni jopa maahan käskystä! ;) Mutta se maasta ylösnousu on vaan aina sellainen vieterihyppy, että sillä kyllä ihan hyvät vauhdit annetaan lampaille. Tolpan kierto ok, ekalle portille jonkin laista siksakkia, mutta ihan ok meni. Poikittaisajossa lampailla alkoi veto varikolle olemaan aika kovaa ja Jeriko joutui koko ajan pysäyttämään. Lopulta ne valui kuitenkin niin pitkälle linjasta sivuun, että tuomari vihelsi pelin poikki ennen kuin käy mitään. Ihan ok ratkaisu kyllä mun mielestä, ei siitä varmaan olis mitään tullutkaan. :D Mutta ylitti jo mun tavoitteen.
Haku 16/20, nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle 11/20, kuljetus disk.

Toiselle radalle yritin lähteä vähän rauhallisemmin, ekalle olin ehkä jännittänyt vähän liikaa.. Toiselle sitten rauhallisempi lähtö, silittelin Jerikoa lähdössä kun lampaita vietiin hakutolpalle ja siinä kyllä itsekin rauhoittuu, kun koiraa silittelee rauhoittelevasti. Pitäis muistaa ottaa rutiiniksi. Sitten hieman huolellisempi lähetys kaarelle ja hieno pullea kaari, ei mennyt maahan, mutta hidasti hyvin ja olikin ehkä parempi ettei mennyt maahan koska lampaat oli siinä Elisan jaloissa ja Jeriko sai ne näin nousemaan tosi hyvin. Vähän sen sorttisia ne oli, että tosi herkästi kääntyi koiraa vastaan jos yhtään liikaa makuutti tai koira vaikutti yhtään epävarmalta. Eli tää oli oikeastaan ihan ok. Nyt annoin Jerikon ihan itsenäisesti työskennellä kuljetuksessa ohjaajalle, lampaat yritti vähän väliä lähteä eri suuntiin, mutta odotin, että Jeriko itse kokoaa enkä käskytellyt turhia. Jos olisin itse puuttunut olisi varmasti tullut hirveetä siksakkia ja nyt Jerikon omalla työskentelyllä linja mulle oli aika suora. Tolpan kierrossa tein vähän hölmön ratkaisun, kun lampaat pelkäs ihmistäkin, niin peruuttelin sitten tolpalta pois, kun aattelin, että sitten niillä olis mahdollisuus kiertää tolppa tiiviisti. Mutta siis Marikalta sain jälkikäteen kommentin, että eihän siitä tolpalta sais mihinkään poistua varsinkaan ylemmissä luokissa. ;)

No, sitten tolpan kierron jälkeen olikin mielenkiintoista. Lampaat lähti juoksemaan kohti katsomoa, minne Jeriko pysäyttämään jonka jälkeen yksi lähti omiaan ihan eri suuntaan (ja kuulemma melkein törmäs tolppaan) ja muuta kohti ensimmäisiä kuljetusportteja, Jeriko jäi siihen väliin, yksinäinen lammas viistosti takana. Vähän katselin tilannetta, että tais olla tässä, mutta sitten se yksi rauhoittuikin hölmistyneenä tolpan viereen ja muut ei painelleen ihan horisonttiin asti. Pari nopeaa juoksuaskelta pois yksinäisen lampaan linjan tieltä kohti muuta porukkaa, Jeriko pikkasen taakse päin antamaan pieni työntö tälle ja sitten äkkiä oikealle pitkälle kaarelle jarruttamaan muuta porukkaa. Ja saatiin porukka kasaan ja vieläpä rauhoittumaan, ekat hakuportit hienosti läpi ja linja toisille aivan mainio, ajettiin silleen viistossa linjassa, minä lampaisiin nähden klo 4-5, Jeriko vaihdellen klo 7-10. Tiukka kurvi toisilta hakuporteilta ja sitten ihan peruskuljetusta, jossa annoin myös ohjat Jerikolle, peruuttelin lauman tieltä ja kehuin ja vahvistin Jerikoa, mutta annoin sen itse työstää porukkaa. Luulen, että tämä oli iso syy siihen, miksi rata onnistui. Annoin Jerikon näyttää lampaille, että se kyllä itsekin osaa pitää ne kasassa (tässäkin vaiheessa tuli kyllä pari erkanemisyritystä, jotka Jeriko hoiti hyvin) ja lampaat rauhoittui silmin nähden. Häkkiin lampaat saatiin muutamalla Jerikon liikahduksella. Onneksi muistin mitä oltiin puhuttu muiden suorituksia katsoessa kentän laidalla ja muistin heittää aurausviitan maahan häkillä, koska lampaat tosiaan tosi herkästi säikähti ihmistä tai heikuvaa keppiä. Seisoin siis itse ihan hiljaa ja Jerikon liikuttelulla lampaat nätisti häkkiin. Oli aikas hieno fiilis, voin sanoa!!! :))

Vielä pieni "situation", kun lampaat meinas sitten ihan jumittaa sinne häkkiin ja mulkkas vaan takas, kun Jeriko meni häkin taakse. Jerikohan ei tällaista olisi suvainnut vaan alkoi heti irvistellä ja napsikin ilmaan aidan välistä. Meinas vielä kiertää häkin ja luikahtaa sisään näyttämään lampaille närhen munat, minkä aikomuksen ehdin onneksi estää. :D Mutta tais ne lampaat kuitenkin tajuta oman parhaansa, kun sitten uudelleen Jerikoa taakse laittaessa tuli ihan kiltisti sieltä uloskin. ;) Jännä, kun Jeriko osaa olla tosi tiukka, mutta toisaalta ei sillä kyllä saalisvietille mene vaikka lampaat kuinka juoksis. Tervettä itseluottamusta ja omanarvontuntoa sanoisin. :)

Hakukaari 19/20, nosto 7/10, kuljetus ohjaajalle 10/20, kuljetus 10/30, häkki 10/10, yhteensä 56 pistettä ja 3. sija. Saatiin Roburin ruokaa palkinnoksi, sitä voi käyttää vaikka sitten palkkana jäljellä tms... :)

Jälkikäteen tuosta tolpan kierron jälkeisestä tilanteesta tuomari sanoikin, että oli kyllä hyvin lähellä, että olisi torvi soinut. Sanoi, että jos koira olisi yhtään näyttänyt siltä, että kiihtyy tilanteesta, niin olisi keskeyttänyt, mutta Jeriko otti ihan rauhallisesti (koska mäkin pidin pään kylmänä), kuunteli ja toteutti käskyt hyvin ja selvittiin tilanteesta. Ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka silleen haastavia lampaita olikin, niin hyvin ne tänkin jälkeen rauhoittui eikä jäänyt mikään sinkoilu päälle, vaan loppurata meni tosi nätisti. :) Oltiin vähän niin kuin Babe ja Mr. Hogget paimennuskisoissa, jossa lampaat ei olekaan niin kilttejä kuin "kotitilalla", mutta alun hankaluuksien jälkeen saadaan hienosti rata ajettua ja häkin portti kiinni lampaiden perässä. Ne raikuvat aplodit jäi vaan kuulematta ja hetken ihmettelinkin, että mokasinko jotain... :D

torstai 13. kesäkuuta 2013

Treenilöisiä

Toinen viikko Somerolla menossa ja kissatkin on täällä nyt seurana. Onneksi on ollut vähän viilempää, niin ei ole tota tuuletusta/viilennystä asunnossa tarvinnut miettiäkään, kun pihan ovee ei kissojen vuoksi olisi voinukaan pitää auki. Sain väkerrettyä aidan tohon pihaan lopulta, isältä lainasin aitaa ja Marikalta ja Kimmolta vasaran ja lekan, huomatakseni kesken kaiken, että aita loppuu kesken ja tukitolppiakin on liian vähän. Onneksi sitten sai Katjalta lisää niitä. :D Niin ja auttoi mua naapurin äijäkin tolppien hakkaamisessa maahan, eli en kyllä voi sanoa, että ihan minä ite vaan olisin aidan väsännyt. ;) Sohvankin sain tänään asuntoon, kahden istuttava sohva kierrätyskeskuksesta 35 euroa kotiin kannettuna, ei paha. Tosin ei se mikään kaunis ole tai mun makuuni ainakaan, mutta ihan pehmeä ja hoitaa tehtävänsä. Tosin en ole sillä ehtinyt vielä paljoa istuakaan. ;)

Ollaan siis treenailtu aika paljon, paljon ei ole aikaa täällä kämpillä kulunut. Tai jos en ole ollut treeneissä, niin sitten päivystyksessä. Tykkään kyllä olla töissä, on ollut mukavaa. :)
Paimennusta on treenattu nyt molempina viikkoina kolme kertaa. Ukon kanssa on yritetty hakea kaariin laajuutta ja toisaalta tehty poispäinajoa ja sisäflänkkejä. Poispäinajo on kyllä Ukolla tosi hyvä, lähestyy lampaita tosi hyvällä fiiliksellä. Myös lampaiden lukeminen on Ukon vahvuus, pitää tosi hyvin isompaakin laumaa kasassa ja huomioi kaikki yksilöt. Katjan lampailla oli tosiaan hyvä treeni sunnuntaina ja Ukko kyllä todella hienosti katsoi sen tuttipulloruokitunkin mukaan vaikka oli aivan eri linjalla muiden kanssa. Tänään Ukko teki vain kaaria, vähän meinas alkaa tuijottaan lampaita ja käydä ahtaaksi n. klo 3 tai 9 kohdalla, mutta siihenkin saatiin roti, kun ajoitin oikein.

Jerikolla on tosiaan kaasupoljin vähän hirttänyt kiinni ja menee välillä vähän vaan sellaiseksi kaahaamiseksi. Laajoja kaaria tekee, mutta välillä vähän liiankin ja juoksee vaan juoksemisen ilosta. Tämäkin on kyllä alkanut jo korjaantua, mutta maanantaina oli sellainen kaahotus päällä, että Jeriko kompuroi pellolla oleviin pikku ojiin ja loukkas vähän jalkaansa. Ilmeisesti se sama murtunut varvas kolahti jotenkin ikävästi ja seuraavana aamuna Jeriko oli vähän kolmijalkainen. Parin päivän levolla on kuitenkin jos taas aikas lailla normaali ja varsinkaan pehmeällä alustalla ei haittaa ollenkaan, soralla tietenkin aina joku kivi saattaa tökätä ikävästi anturoiden välistä. Jeriko teki kuitenkin tänään ihan pikkutreenin, kaksi hakua, vähän peruskuljetusta ja poispäinajoa n. 150 metriä niin, että mä seisoin vaan paikallani. Itse asiassa poispäinajoa ei olla varmaan koskaan näin haastavana tehty, aina olen hiipinyt siellä perässä, ja meni tosi hyvin! Jeriko otti suuntakäskytkin tosi hyvin ja teki laajat (!) flänkit siellä ollessaan tosi kaukana! :)

Agilityä tällä viikolla pääsi sitten treenaamaan pelkästään Ukko, kun Jeriko lepuutti jalkaansa. Ukon kanssa tehtiin vauhtirataa ja on se kyllä pikku asioista kiinni millä saa Ukon kunnolla kaahaamaan ja  millä se hidastaa. Yhtään ei saisi liikaa käskyttää tai jää odottamaan mun ohjeita. Mutta kyllä se siitä, Aneten kanssa ollaan tosi paljon nyt mietitty kaikkee miten Ukon kanssa treenataan sitä hulluutta esteille eikä mulla ole epäilystäkään etteikö tota virkamiesasennetta saada selätettyä.  ;)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Erittäin hyvä päivä

Tänään "pääsi" Ukko sitten elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn, lähtökohtana siis luonnollisesti että tämä olisi myös viimeinen. Ja niinhän se oli, irlantilainen John Bond tuntui tykkäävän atleettisista kropista muutenkin ja arvosti Ukkoa jopa EH:n verran! ;)

Bite is correct. Earset is correct. Eyes could be a little darker. Nice body. Tight feet. The angles front and rear are correct. In good condition. Movement is ok."

Samoin palkittiin EH:lla myös Ukon veli Simo ja sisko Louhi! Eipä tuomari kyllä H:ta tainnut kellekään antaakaan, ettei sen puoleen, mutta tuntui tykkäävän kevyemmistä koirista, eikä paikalla itse asiassa mitään erityisen raskasrakenteisia koiria ollut ollenkaan. Tiedä häntä mitä olisi sitten sanonut jos olisi ollut... Mutta hyvä arpaonni kävi, ei ollut mikään tiukka tuomari! Liikutti koiria kyllä tosi paljon, ensin kaksi kierrosta kävellen, sitten kaksi kierrosta juosten porukassa ja yksilöt vielä ensin kolmio, sitten edes takas ja vielä ympyrä. :D Liikkeitä siis katsoi tosi tarkkaan, muta ei niistä arvosteluihinsa erityisen tarkkaan maininnut vaikka varmaan niillä aika paljon painoarvoa olikin. Tosin käyttöluokassa ei kävelty. Kun kysyin, että kävelenkö (kuten aiemmin Ukon kanssa) niin naurahti vaan, että käyttöluokassa juostaan. :D Sopihan sekin.


Jerikokin oli esiintymässä. Itse asiassa olisi ollut eilenkin näyttely mihin ilmoitin samassa mielenhäiriössä kuin näihin muihinkin, mutta siellä vaihtui tuomari ja sain perua sen!! :D Vähänkö olin onnellinen! :D Mutta siis tänään John Bond arvosti Jerikoa ERI:n ja SA:n verran.

Bite is correct. Earset is correct. Dark eye. Good body. Nice tight feet. In good condition. The angles are correct front and rear."

Ei enää vaadittu lisää massaa. ;) SA:ta tuomari ei kuitenkaan jaellut mitenkään erityisen paljoa ja PU-kehässä oli neljä koiraa. Jeriko sijoittui niistä neljänneksi eli viimeiseksi. ;) Kyllä oli meidän näyttelyt nyt tällä taputeltu. Ukon ei tarvi käydä ja Jerikon kanssa ei todellakaan lähdetä mihinkään sertijahtiin. Tämä oli onnenkantamoinen vaan ja edelleen siellä taustalla on enemmän H:ta ja EH:ta, joten en kyllä ala rahaani tuhlaamaan enempää tähän arpapeliin. Sitä paitsi, kannattaa mielestäni lopettaa, kun on "voitolla". Erkkarit on siinä mielessä eri asia, että siellä tapaa tuttuja ja on sosiaalinen tapahtuma, mutta ei sieltä toisaalta viitsis sitten ensi vuonna lähteä mitään huonompaa arvosanaa hakemaan, tähän olis mielestäni hyvä lopettaa. ;)

Lisäys: Tajusin pari asiaa, kun olin saanut vähän unta palloon. Ensinnäkin Jerikon ja Ukon arvosteluthan on käytännössä identtiset ja toisekseen Jerikon arvostelusta on kyllä jäänyt kirjoittamatta muutamia asioita mitä tuomari sanoi (samalla siinä, kun kopeloi lausui niitä): liikkeestä kyllä lausui jotain että hyvää (tätä en kuullut tarkemmin, kun olin vasta tulossa siihen eteen) ja päätä kehui siinä kun kopeloi ja itse seisoin ihan vieressä, että kuulinkin hyvin. Siellä on vähän kirjuri nukkunut. ;)


Näyttelyn jälkeen käytiin paimentamassa Katjan luona. Katjalla oli kymmenkunta lammasta (uuhia ja karitsoita) sekä yksi pässi kaikki yhdessä joukossa ja tämä olikin ihan kiva joukko harjoitella. Jeriko haki lampaat isommalta alueelta pikku aitaukseen ja hitsi kun teki taas hienon kaaren. Mutta ei se hieno kaari riitä, jos stoppi ei toimi ja nosto on liian vauhdikas. Jerikon kanssa tehtiinkin sitten maahanmeno sulkeista ja kun vaan annnoin käskyt aikas voimakkaasti heti alkuun, niin menihän se maahan. Lisäksi Jeriko pyöritin Jerikoa vähän lauman ympäri eri suuntiin ja tasapainosta lähtien, että joutui kuuntelemaan eikä saanut nostaa lampaita.

Ukollekin oli kyllä tosi hyvä harjoitella näillä lampailla. Ukon sulkeiset oli sitä vanhaa samaa, mutta yksi tuttipulloruokittu karitsa toi siihen oman erityissävynsä, kun Ukko joutui ihan tosissaan pitämään sitä silmällä ja ottamaan sen erikseen porukaan mukaan, kun se yritti jumittaa Katjan jalkoihin tms. Jerikolle "Tuttis" ei tätä tehnyt, näytti niin järkyttyneen ruskean hirviön ilmestymisestä, että kulki oikein somasti muiden mukana. ;) Mutta hienosti Ukko katsoi tämän mukaan eikä yhtään hämääntynyt vaikkei toinen meinannut ensin liikkua. Taisipa antaa ihan hyvää oppia myös Tuttikselle... ;) Vahvasti ja rauhassa siis lähestyi, ei mitään hätäilyjä, mutta jos ei meinannut irrota Katjan jalasta niin vähän "auttoi". ;)

Nyt on mulla täällä aidan rakennustalkoot menossa. Tolpat sain huhkittua pystyyn, mutta vielä pitäis pystyttää itse aita. Sitten saa koirat vapaasti olla pihassa, mutta en kyllä tiedä mitä noiden kissojen kanssa teen, kun ne on tän viikon täällä kans. Lalliin ei ainakaan voi oikein luottaa (Lallihan oli kateissa elokuussa 2010 viisi päivää, kun oli hoidossa ollut mun isän luona ja siellä karannut), että se osais tulla takaskin jos pihalle lähtee... Itse asiassa en ole ihan varma missä Lalli on tälläkään hetkellä...

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Somerolaiset

Lauantaina tehtiin sitten lopullisesti muutto Somerolle. Hirvee kasa tavaraa lähti mukaan, kun periaatteessa piti koko vaatekaappi ottaa mukaan, kun järkevämpi se on sitten niin päin, että viikonlopuiksi otan Tampereelle mukaan mitä tarvitsen. Samalla tuli tehtyä inventaario vaatekaappiin ja sieltä löytyi kyllä aika paljon yllätyksiä. :D Sitten mukaan piti ottaa tietty astioita ja kaikenlaisia keittiövälineitä vedenkeittimestä lähtien, mutta kyllä aika paljon unohtuikin.. :/ No joo, eiköhän me näillä pärjätä tää viikko ja sitten viikonloppuna keräillään taas lisää tavaraa. Tuuletin on kyllä ihan ehdoton, koska asunnossa täällä on vain pieni tuuletusikkuna keittiössä ja rivitalo kun on, niin aurinko paistaa ensin aamulla toiselta puolelta ja iltapäivällä porottaa toiselta puolelta. Ja asunto on siis aikamoinen sauna aina päivällä! :D Onneksi illalla viilenee ja koirat on todella nauttineet nurmikkopihasta. :)



Asunto on siis rivariyksiö jossa ihan kivan kokoinen aitaamaton piha. Isännöitsijältä pitäis kysyä sopiiko sen aitaaminen niin ei tarvis koko ajan koiria huudella pois naapurin puolelta. ;) Asunnossa on myös sauna ja huonekaluja sain tosiaan Marikalta ja Kimmolta. Vielä pitäis käydä huomenna katsomassa löytäisinkö jostain kirpparilta tänne sohvaa, sille olis tossa hyvä rako. ;) Asunnossa oli ennestään onneksi ihan riittävästi kattolamppuja ettei niitä tarvinnut ostaa, vaatekaappiin vaan uusi hehkulamppu palaneen tilalle. Ja vaatekaapista löytyi myös digiboxi! Katsotaan nyt pysynkö sitten ajatuksessa etten tänne telkkaa tarvitse. ;)
Ihan lähistöltä löytyy lenkkipolku, joka on kyllä aika lyhyt, mutta on täällä jo vähän seikkailtu ja muita lenkkireittejäkin löydetty.

Sunnuntaina lähdettiin Marikan ja Kimmon kanssa Askolaan Ojalan torpalle paimennustreeneihin. Siellä oli vähän vilkkaammat lampaat ja olihan ne isompiakin kuin ahvenanmaalaiset, mutta kuitenkin tuli hyvin ihmisen luo joten ei sinänsä mitään ihmeellistä. Jeriko teki yhden pidemmän haun isommalla laitumella jossa kyllä oli aikas pitkä heinä eikä Jeriko ensin meinannut nähdä lampaita. Sitten lähemmäksi tullessa juuri kun oli leikkaamassa hakulinjan huomasi lampaat ja laajensi kaaren uudelleen. Mutta eihän se maahanmeno suju. :D
Pienemmässä aitauksessa Jerikon kanssa tehtiin vaan kaaria ja vähän ajoa. Vauhtia oli tässä kyllä liikaa ja Jerikolla meni vähän kaahailuksi. Eihän se mitään sikaillut ja sinänsä teki ihan nättiä kaarta, mutta kaahasi vaan.

Ukon kanssa hiottiin kahdella vuorolla pienessä aitauksessa kaaria. Sitä sitten saikin hakea ja alkoi kieltämättä vähän ärsyttämään, kun ei oikein tiennyt että miten Ukon oikein sais tekemään toivotulla tavalla, eli aloittamaan kaaren hyvin ja tekemään loppuosankin hyvin. Derekin kurssilla toisaalta oli puhuttu, että paine annetaan kaaren alkuun ja loppuun, muun osan Ukko saisi tehdä itsenäisesti. Mutta ei se näin onnistunut. Ja kun yritn kävellä Ukkoa "vastaan" eli päinvastaiseen suuntaan, kun Ukko oli kaarella, niin liukkaat lampaat juoksi niin äkkiä sivulle, että sai itsekin pistää tossua toisen eteen että ehti sinne "edelle". No joo, lopulta sitten pienen kiukustumisen ja Marikan ja Kimmon neuvojen jälkeen löytyi se oikea tapa: annan sen kaaren alkuosan periaatteessa olla, enkä ole Ukko siellä lähellä vaatimassa kääntämään päätään, vaan olen lähempänä lampaita. Estän väärän puolen ja päästän Ukon oikeaan suuntaan, ja lähden samalla vastakkaiseen suuntaan jolloin olen tasapainossa Ukkoa vastassa, ja samalla koko ajan kepin osoituksella tuen Ukkoa. Alkoihan ne kaaret aukeamaan! Ja itse asiassa sama tekniikka sopi hyvin Jerikollekin ja se jopa pysähtyi yhdellä käskyllä! :D

Maanantaina tehtiin pientä palauttavaa treeniä Woollandiassa ja Jeriko treenas pienen pätkän Marikan kanssa siltä varalta, etten ehtisi ensi viikolla Kotikoskien kisoihin. Tosin tänään sain iltapäivän vapautettua niin, että ehdin kyllä itsekin. :) Ukko teki isolla laumalla vapaata kuljetusta ja "vapaita hakuja" n. 50 metristä asti. Hienosti alkoi lukemaan koko laumaa ja hakemaan kaikki. Laumassa siis tosiaan sekä uuhia että pieniä karitsoita ja kaikki liikkui vähän omalla tavallaan ja laumassa olikin ihan pitelemistä. ;)

Tänään oli Aneten agilitytreenit ja Jerikokin pääsi mukaan. Anette kiinnitti huomiota Jerikon kontakteihin, jotka tosiaan on mullakin ollut yksi suuri päänvaiva jo pidemmän aikaa. Jerikon tuppaa pysähtymään mun "koske"-käskystä niille sijoilleen, eikä ymmärrä sen tarkoittavan kontaktipintaa. Vaikka sitten toisaalta jos leikittelen esteen edessä ja käsken "koskemaan", niin Jeriko heittää peränsä hyvinkin luontevasti kontaktille. Mutta siinä esim. puomia juostessa se ei taas toimikaan. Jatkossa kokeillaan sitä, että olen vaan ihan hiljaa ja katsotaan mihin se tie vie. Periaatteessa ihan alun alkaenkin olen toivonut, että kontaktiesteelle olisi vain yksi käsky, jonka perusteella koira tietää juosta täysiä sen päähän. Tämähän ei tällä hetkellä toteudu kummankaan koiran kanssa...

Ukon kanssa haettiin enimmäkseen fiilistä ja tehtiin pientä radan pätkää. Fiilistä onkin jo tullut huomattavasti siinä mielessä, että lelun kanssa koulupoika -meininki on jo taakse jäänyttä aikaa eikä Ukko meinaisi luovuttaa koko palloa alkuunsa. Siitä huolimatta, kun lähdetään tekemään Ukko menee suorittaja -moodiin, ja tekee tarkasti ja oikein syvästi keskittyen, mutta palo puuttuu. Lisäksi Ukolla on sellainen ongelma, että toistojen myötä Ukko käy hitaammaksi ja vaikuttaisi ikään kuin tylsistyvän harjoitukseen tosi nopeasti. Sari onkin sitä sanonut, että Ukko taitaa olla vähän liian älykäs eikä tajua miksi jotain yksinkertaista harjoitusta pitää toistaa monta kertaa. :D Ensi kerraksi on kuulemma luvassa yksinkertaista vauhtirataa jolla kaivellaan Ukosta kierroksia esiin. ;)

Käytiin vielä lampaillakin, molemmat sai hömpötellä. Ukko teki samanlaista treeniä kuin maanantainakin ja teki kolme tai neljä hakua oikealta ja kolme vasemmalta. Nyt jokainen oli tosi hyvin, siis tiiviitähän ne kaaret oli, mutta joka kerta Ukko katsoi jokaisen pienenkin karitsan mukaan. Hieno Ukko! :)
Jeriko teki ihan samaa harjoitusta, mutta Jerikolla onkin aivan luvattoman kauan viimeisestä tällaisesta perusharjoituksesta! Jeriko olikin sitten aivan pihalla. :D Haki kyllä hienosti tosi laajalla hienolla kaarella n. 150 metristä mutta sitten sen jälkeen kun siirryttiin vaan peruskuljettelemaan ja mä kääntyilin lauman edessä, Jeriko ei oliskaan enää ilman käskyjä tiennyt mitä pitäis tehdä, vaan olis jatkanut vaan samaan suuntaan laajalla kaarella mun ja lauman ympäri, sen sijaan että olis vaihtanut suunnan ja tasapainottanut uudestaan lauman taakse. Annoin sitten käsillä Jerikolle apuja, näytin ikään kuin kädellä, että nyt pitää kääntyä ja pikku hiljaa vähensin avustusta ja alkoihan se Jeriko itsenäisestikin tasapainottelemaan! Tällaista kyllä tehdään seuraavassakin treenissä Jerikolle, selvästi on tarpeen! Ja varsinkin ensi viikon Kotikoskien kisoja ajatellen olis tosi tärkeetä, että Jeriko osais vähän sitä omaa päätäkin käyttää eikä aina vaan odottais multa käskyjä. Mutta sen siitä saa, kun treenaa pelkkää tekniikkaa ja unohtaa tällaiset. ;)