Viime sunnuntaina lähdettiin Ukon kanssa pitkästä aikaa vetotreeneihin Nahkialaan. Pieni porukka meitä siellä oli, kolme koiraa vain yhteensä, mutta Ukon intoa se ei yhtään lieventänyt. Itse asiassa kuulin jälkikäteen kaverilta, että Ukon huuto oli kuulunut tunnistettavan korkeana ujelluksena Toijalan ABC:lle, joka on linnuntietä n. 200 metrin päässä moottoritien vieressä. :D
Ukko oli siis innoissaan, voi pojat. Pyörällä mentiin ja lähdettiin viimeisenä, ja aivan täysiä mentiin se noin 2,5km. Itsekin poljin niin lujaa, että reidet hapotti ja veri maistui suussa. Mitään hissuttelu vetolajien ei kuulukaan olla mun mielestä. ;) Ukko veti todella hienosti ja saatiin ehkä jopa kiinni aluksi hieman edellä olevaa pienikokoista saksanseisojaa, mutta taisi meillä sitten kunto vähän lopahtaa ettei sentään kokonaan kiinni saatu.
Aivan upeaa kuitenkin oli. Ukon into tarttuu muhunkin vaikka muuten tavallaan noi vetolajit ei olis niin mun hengen juttu. Jälkikäteen Ukko ei ollut mitenkään jumittavan oloinen eikä tullut mitään oireita, joten hyvältä näyttää. :) Ehkä ne ontumiset oli vaan jotain tosi sinnikästä lihasjumia tmv.
Jupiterin ja Jerikon kanssa ollaan tehty paimennustreeniä. Jerikon kanssa jakoa ja singleä, joista jälkimmäinenkin sujui aikas hyvin, ja sitten häkitystä. Hyvää treeniä.
Jupiterin kanssa on jatkettu ihan perustreeniä. Jupiterilla ei tosiaan edelleenkään ole yhtään käskyä opetettuna, eleillä ja omalla sijoittumisella ohjaan sitä ja pysäytän eleillä tai aitaa vasten. Standiä ja lie downia olen nimennyt, mutta en edelleenkään ole käyttänyt niitä käskyinä. Jupiterin kanssa on treenailtu ihan peruskuljetusta ja siinä flänkkejä/kaaria, tosin niihin en ole yrittänyt eikä ole tarvinnutkaan mitenkään vaikuttaa, kun ne on niin hyvin auki luonnostaan. Olen rakentanut tilanteita joissa Jupiter joutuu oikeasti nostamaan lampaat liikkeelle ja se hyvä puoli noissa mun lampaissa on, että ne ei itsekseen seuraa ihmistä vaan koira saa oikeasti niitä työstää.
Nostot sujuu maltilla ja hyvin, ajoon Jupiter osaa hidastaa tahtiaan tosi hienosti. Poispäinajoa tehtiin pari kertaa liinassa ja sekin lähti sujumaan oikein hyvin, joten olen ottanut pieniä pätkiä poispäinajoa ilmankin liinaa. Mun pikkuaitauksessa on lampailla kova veto väliaidalle ja koska en halua heti alkuunkaan opettaa mitään lampaiden perässä peesaamista niin käytännössä ajoa tulee muutama askel ja sitten tas aina jo flänkki. Sisäflänkeille ole Jupiteria kutsunut reiteen taputtamalla ja vastakkaiseen suuntaan Jupiter on lähtenyt tosi kivasti pelkällä suhinalla (jota käytän flänkeissä suunnasta riippumatta).
On se vaan niin hieno paimenen alku, että on todella ilo treenailla sen kanssa paimennusta. :) Hyvin luontainen Jupiter tosiaan on ja sen lisäksi vielä yhteistyöhaluinen. Siltä löytyy todella nätit flänkit ihan itsestään eikä ajokaan näytä tuottavan vaikeuksia vaikka sitä on vasta hyvin vähän tehty.
Tästä treenit sitten vaan jatkuu. Seuraavaksi olisi tarkoitus jatkaa lampaiden kohtaamisten treenaamista vaikeammissa olosuhteissa ja raskaidenkin lampaiden työstämistä rauhallisesti. Samalla myös poispäinajon alkeita jatketaan ja ylipäätään fiilistellään lampaita erilaisissa tilanteissa. Luulen, että saadaan ennen talvea Jupiter jo aika hyvälle mallille, josta sitten on hyvä jatkaa ensi keväänä kunnolla treenaamista ja kouluttamista. :)
torstai 28. syyskuuta 2017
perjantai 22. syyskuuta 2017
Peruutuspaikalta paimennuskisoihin
Olin unohtanut SBCAK:n junnumestisten yhteydessä olevaan normikisaan ilmoittautumisen ja sen vuoksi alunperin mulla ei paikkaa ollut. Tai itse asiassa olin just Briskness-leirillä kun ilmoitautuminen alkoi ja tiesin jo etukäteen että helposti päivän hulinassa unohtuu ja laitoin muistutuksen, joka ei sitten muistuttanutkaan. :( Muistin sitten jonkin aikaa ilmoittautumisen alkamisen jälkeen ja ilmoittauduin varalle.
Olin kuitenkin päättänyt mennä kisapaikalle katsomaan Jupiterin velipuolen ja siskopuolen kisasuorituksia sekä osallistumaan aineenvaihduntatutkimukseen ja otattamaan Jupiterista geeninäytteet. Eilen sitten tulikin ilmoitus, että meille kisapaikka vapautui, joten nopea pieni treeni vielä illalla (siitä on jo pitkä aika kun Jerikon kanssa on viimeksi treenattu) ja tänään sitten kisoihin. Startattiin ekana, joten en päässyt katsomaan muiden suorituksia.
Hakumatka oli vissiin 300m, joku ainakin niin sanoi. Jerikon kanssa ei ole tehty pitkiä hakuja toukokuun jälkeen, mutta hienosti se kyllä meni. En sitä oikeastaan epäillytkään, kun hakukaaret on ollut Jerikolla vahvuus. Laitoin oikealle eli tulovarikon puolelle ja Jeriko jäi ihan aavistuksen vajaaksi, ehkä n. klo 1 lopetti kaaren. Luotin kuitenkin koiraan ja annoin siitä luvan nostaa ja ihan hyvinhän ne nousi kohtuu suoraan. Hakukaaresta 19/20, nostosta 8/10. Sen jälkeen ohjaajalle tuonnissa oltiin aika pitkälti offline eli pisteitä 2/20. :D
Myös ajossa oltiin offline aika paljon, en vaan saanut ohjattua lampaita linjalle ja pisteitä 6/20. Jeriko otti ehkä 60% käskyistä oikein, muuten oltiin ehkä vähän ruosteessa. Toisen ajoportin linjaa en vaan edes hahmottanut.
Jako saatiin kohtuullisessa ajassa, mutta Jeriko vähän kuin hölkötteli ja flänkkäili ajettavalle porukalle. Tuomarina oli Bobby Dalziel ja etukäteen hän olikin sanonut, että haluaa nähdä, että koira ajaa lampaita jaon jälkeen. Itse jäin kauemmaksi ja Jeriko niitä flänkkäillen kuljetti. Bobby huusi mulle sitten jotain, että "You've got to catch them!" ja menin siinä vähän sekaisin. Ymmärsin jotenkin, että tarkoitti taakse jätettyä laumaa ja yhdistin sitten porukat. Mutta tarkoitus olikin, että olisin hidastanut Jerikoa/pistänyt sen seisomaan ja siitä ajamaan rauhassa eikä vaan juoksemaan. Jälkikäteen Bobby tämän minulle sitten selvensi. Harmillinen väärinkäsitys, koska uutta jakoa en sitten vaan saanut mitenkään aikaiseksi ja aika loppui.
Jeriko teki kyllä hyvin työtä ja oikeastaan saan olla ylpeä mistä vaan mitä se pystyy tällä tasolla tekemään. Vaikka toisaalta, ei sen pitäisi näyttelylinjassakaan ihan niin suuri ihmeellisyys olla. Ehkä se ei joskus tulevaisuudessa olekaan. Mutta tällä hetkellä on vaan hienoa, että Jeriko pystyy ylipäätään hakemaan noin pitkän matkan päästä ja muutenkin toimimaan erilaisilla lampailla eikä vaan "kotitilalla". Rankkaa oli hakuringissä edes takaisin juokseminen, mutta Jeriko oli kyllä myös tyytyväinen. :)
Pojat antoi sitten myös verinäytteet koirien aineenvaihduntatutkimukseen ja Jupiterista otettiin verinäytteet. Velipuoli Voitto ja siskopuoli Penni tekivät kyllä todella tyylikästä ja hienoa työtä kisoissa, toivon mukaan Jupiteristakin tulee aikanaan noin taitava. :)
Olin kuitenkin päättänyt mennä kisapaikalle katsomaan Jupiterin velipuolen ja siskopuolen kisasuorituksia sekä osallistumaan aineenvaihduntatutkimukseen ja otattamaan Jupiterista geeninäytteet. Eilen sitten tulikin ilmoitus, että meille kisapaikka vapautui, joten nopea pieni treeni vielä illalla (siitä on jo pitkä aika kun Jerikon kanssa on viimeksi treenattu) ja tänään sitten kisoihin. Startattiin ekana, joten en päässyt katsomaan muiden suorituksia.
Hakumatka oli vissiin 300m, joku ainakin niin sanoi. Jerikon kanssa ei ole tehty pitkiä hakuja toukokuun jälkeen, mutta hienosti se kyllä meni. En sitä oikeastaan epäillytkään, kun hakukaaret on ollut Jerikolla vahvuus. Laitoin oikealle eli tulovarikon puolelle ja Jeriko jäi ihan aavistuksen vajaaksi, ehkä n. klo 1 lopetti kaaren. Luotin kuitenkin koiraan ja annoin siitä luvan nostaa ja ihan hyvinhän ne nousi kohtuu suoraan. Hakukaaresta 19/20, nostosta 8/10. Sen jälkeen ohjaajalle tuonnissa oltiin aika pitkälti offline eli pisteitä 2/20. :D
Myös ajossa oltiin offline aika paljon, en vaan saanut ohjattua lampaita linjalle ja pisteitä 6/20. Jeriko otti ehkä 60% käskyistä oikein, muuten oltiin ehkä vähän ruosteessa. Toisen ajoportin linjaa en vaan edes hahmottanut.
Jako saatiin kohtuullisessa ajassa, mutta Jeriko vähän kuin hölkötteli ja flänkkäili ajettavalle porukalle. Tuomarina oli Bobby Dalziel ja etukäteen hän olikin sanonut, että haluaa nähdä, että koira ajaa lampaita jaon jälkeen. Itse jäin kauemmaksi ja Jeriko niitä flänkkäillen kuljetti. Bobby huusi mulle sitten jotain, että "You've got to catch them!" ja menin siinä vähän sekaisin. Ymmärsin jotenkin, että tarkoitti taakse jätettyä laumaa ja yhdistin sitten porukat. Mutta tarkoitus olikin, että olisin hidastanut Jerikoa/pistänyt sen seisomaan ja siitä ajamaan rauhassa eikä vaan juoksemaan. Jälkikäteen Bobby tämän minulle sitten selvensi. Harmillinen väärinkäsitys, koska uutta jakoa en sitten vaan saanut mitenkään aikaiseksi ja aika loppui.
Jeriko teki kyllä hyvin työtä ja oikeastaan saan olla ylpeä mistä vaan mitä se pystyy tällä tasolla tekemään. Vaikka toisaalta, ei sen pitäisi näyttelylinjassakaan ihan niin suuri ihmeellisyys olla. Ehkä se ei joskus tulevaisuudessa olekaan. Mutta tällä hetkellä on vaan hienoa, että Jeriko pystyy ylipäätään hakemaan noin pitkän matkan päästä ja muutenkin toimimaan erilaisilla lampailla eikä vaan "kotitilalla". Rankkaa oli hakuringissä edes takaisin juokseminen, mutta Jeriko oli kyllä myös tyytyväinen. :)
Pojat antoi sitten myös verinäytteet koirien aineenvaihduntatutkimukseen ja Jupiterista otettiin verinäytteet. Velipuoli Voitto ja siskopuoli Penni tekivät kyllä todella tyylikästä ja hienoa työtä kisoissa, toivon mukaan Jupiteristakin tulee aikanaan noin taitava. :)
sunnuntai 17. syyskuuta 2017
Kisaviikonloppu
Jerikolla oli kunnon kisaviikonloppu. Eilen tosiaan Levekkin jälkikokeessa tähtäimessä 1-tulos. Kisapäivä alkoi erittäin märkänä, kun vettä tuli kuin saavista kaatamalla koko aamun. Toisin sanoen jäljet oli tallattu täydessä kaatosateessa ja vesi huuhtoi sen jälkeenkin jälkiä ihan kunnolla. Jäljelle lähtiessä sade oli hellittänyt tihkuksi.
Jerikon jana oli muuten hyvinkin selkeä paikka, mutta janalla oli kaatunut puunrunko poikittain. Jerikon vauhti tyssäsi aluksi siihen ja jäi etsimään jälkeä puunrungon edestä. Jouduin kutsumaan Jerikon takaisin janalle, mutta uudella lähetyksellä Jeriko eteni hyvin loppuun saakka ja oli tarkkana jäljen suunnan kanssa ja valitsi oikein! Hieno poika! :) Janalta pisteitä 35/40p.
Ensimmäinen keppi tuli melko nopeasti ja nousi hienosti. Pian sen jälkeen tuli vähän vaikeampi paikka, Jeriko epäröi jäljen suunnan suhteen, kävi ensin pienellä suopohjaisella alueella, sitten palasi takaisin päin ja jäljesti tielle. Siinä taisi mennä sitten joku harha. Kun palattiin takaisin ja Jeriko nappasi uudestaan oman jäljen kävi ilmi, että tuossa kohdassa oli juuri ollut piikkikulma.
Jäljestys jatkui hyvin, vaikka Jerikon tyylistä näki erittäin hyvin että haastavaa oli. Jerikohan hidastaa ja nopeuttaa hyvin selkeästi sen mukaan kuinka haastavaa on. Nyt Jeriko joutui menemään pitkiä pätkiä kävellen ja hyvin matalalla ja tarkalla nenällä haistellen. Upeaa työtä se kyllä taas teki. :) Lopputuloksena kaikki kuusi keppiä löytyi. Keppi-ilmaisut muuten iloisia ja hyviä, mutta vitoskeppi olisi jäänyt kivikkoon. Jeriko ei reagoinut keppiin mitenkään, joten epäilen, että se ei vaan haistanut sitä ollenkaan. Bongasin itse kepin joten kaikki kuusi taskussa keppien palautukseen. Jäljestä kokonaispisteet 165p.
Esineruutu oli melkoisen kostealla pohjalla ja ruudussa meni vesioja. Itse tein varmaan virhearvion, kun päätin lähettää Jerikon poikkeuksellisesti ruudun keskeltä. Siinä oli vähän säätöä, kun kellään toimihenkilöllä ei ollutkaan kelloa ja tuomarin kännykän sekunttikelloa otettiin käyttöön (me oltiin siis ekana) ja Jeriko oli niin malttamattomana, että jotenkin päätin etten koita edes viedä sitä ruudun toiseen kulmaan hallinnassa... :D Ajattelin myös, että se voisi nostaa keskeltä hyvällä säkällä esineen, jolloin voisin siirtyä toiseen kulmaan ja sitten toiseen.
Eka esine nousi kuitenkin vasemmasta takakulmasta ja sitten lähdin siirtymään esineruudussa taas eteenpäin ja tässä siirtyilyssä paloi kallista aikaa. Toisena Jeriko nosti oikeasta takakulmasta esineen ja siihen mennessä Jeriko oli etsinyt oikeastaan jo koko ruudun, mutta aavistus mulla oli, että tämän vesiojan oikealla puolella oleva alue saattoi olla huonommin tarkastettu koska sitä ei päässyt lähestymään vasemmalta kunnolla. Niin sinne sitten jäikin pusikkoon viimeinen esine, aika vaan loppui. :( Toiseltakin kolmosluokan koiralta jäi sama esine löytämättä, joten oli se hankala seisovassa ilmassa. :( Pisteitä 20/30p.
Tottis sitten viimeisenä. Jeriko pääsi suorittamaan yksilöliikkeitä ensimmäisenä. Vire oli ihan päin peetä. :D Jeriko nousi johonkin sfääreihin ja haukkui todella paljon koko suorituksen läpi. Seurasi kyllä muuten ihan hyvin ja silleen oli keskittynyt, mutta aivan liian korkeassa vireessä eikä saanut pidettyä mölyjä mahassaan. Liikkeestä istuminen ei sitten onnistunut tässä vireessä, vaan meni maahan. Ja kun hypyn pisteet jäi myös saamatta, oli lopputuloksena 73p eikä enää mahkuja ykköstulokseen. Kokonaispisteet siis 258p.
Kovastihan tuosta joutui mietintä myssyä laittamaan päähän, että mikä tuon vireen vie tuollaiselle tasolle. Lopulta tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti tehdyt hyppytreenit ja nostatukset sille (Jeriko on saanut haukkua ja riekkua, kun appari on heilutellut lelua esteen takana) vie vireen tuolle tasolle, kun Jeriko kuitenkin tietää että se on tulossa. Ja kun ei se hyppy treeneissä onnistumisista huolimatta ole kokeessa onnistunut, niin parempi on nyt varmasti palata siihen ajatukseen mikä mulla olikin jo aiemmin, että opetan Jerikon kiertämään hypyn niin ettei se vaikuttaisi sen mielentilaan.
Lisäksi täytyy jatkaa häiriötreenejä keskittymisen parantamiseksi (ja keskittyminen nyt toimikin melko hyvin liikkeestä istumista lukuunottamatta). Mietin myös, että vireenhallintaa voisi mennä harjoittelemaan esim. rallitokokokeisiin, mutta en ole varma onko siitä apua kun itse en varsinkaan sellaista yhtään jännittäisi joten en tiedä nousisiko vire tuolla tavalla... Mutta katsotaan. Leuka rintaan ja taas eteenpäin.
Tänään oli vuorossa Pohjois-Hämeen kennelpiirin agilityn piirinmestikset. Sillä ajatuksella lähdin, että tehtäisiin kaksi nollaa, mutta treenaamattomuus kyllä näkyi ekalla radalla, kun Jerikolta tippui ensin yksi rima ja sitten itse kiihdyttelin aivan liikaa rytmissä edelle. Jännitin rataantutustumisessa, että miten ehdin persjättää loppusuoralla, mutta olisin sitten itse asiassa ehtinyt vähemmälläkin sprinttailulla. En vaan luottanut omaan vauhtiin ja sitten aloin ottamaan liikaa etumatkaa liian aikaisin, minkä seurauksena myös loppusuoralla tippui rima ja sitten Jeriko ohitti vikan esteen ja syöksyi palkalle. Tätähän on ollut ennenkin kun itse lähden tolleen vaan juoksemaan enkä keskity ohjaukseen. Jeriko silti tuntui radalla hyvältä ja oli tosi kiva mennä sen kanssa. :)
Toisena oli hyppyrata, jolle rytmittämiseen keskityin vähän paremmin etten vaan rynnisi liikaa edelle ja aiheuttaisi liikaa kiirettä Jerikolle sen vuoksi. Tämä rata menikin aika nappiin ja tuloksena nolla. :) Kärkikahinoihin ei kuitenkaan ollut asiaa vaikka etenemä oli ihan mukava 4,5m/s ja jotain vähän päälle.
Loppuun vielä upeita Miikun ottamia kuvia Jupiterin perjantain paimennuksista. On se vaan upea paimenkoiran alku, en voisi olla enempää tyytyväinen. Lisäksi Jupiterin setä Hero on käynyt meillä nyt kolme kertaa paimentamassa (päässyt siis ekaa kertaa lampaille nyt 3,5v iässä!) ja se on kyllä aivan ilmiömäinen luontaisuudessaan. Ei voi olla kuin tyytyväinen siihen, että sekä emän että isän puolelta sukua tulee näin hienoja paimennusominaisuuksia. :)))
Jerikon jana oli muuten hyvinkin selkeä paikka, mutta janalla oli kaatunut puunrunko poikittain. Jerikon vauhti tyssäsi aluksi siihen ja jäi etsimään jälkeä puunrungon edestä. Jouduin kutsumaan Jerikon takaisin janalle, mutta uudella lähetyksellä Jeriko eteni hyvin loppuun saakka ja oli tarkkana jäljen suunnan kanssa ja valitsi oikein! Hieno poika! :) Janalta pisteitä 35/40p.
Ensimmäinen keppi tuli melko nopeasti ja nousi hienosti. Pian sen jälkeen tuli vähän vaikeampi paikka, Jeriko epäröi jäljen suunnan suhteen, kävi ensin pienellä suopohjaisella alueella, sitten palasi takaisin päin ja jäljesti tielle. Siinä taisi mennä sitten joku harha. Kun palattiin takaisin ja Jeriko nappasi uudestaan oman jäljen kävi ilmi, että tuossa kohdassa oli juuri ollut piikkikulma.
Jäljestys jatkui hyvin, vaikka Jerikon tyylistä näki erittäin hyvin että haastavaa oli. Jerikohan hidastaa ja nopeuttaa hyvin selkeästi sen mukaan kuinka haastavaa on. Nyt Jeriko joutui menemään pitkiä pätkiä kävellen ja hyvin matalalla ja tarkalla nenällä haistellen. Upeaa työtä se kyllä taas teki. :) Lopputuloksena kaikki kuusi keppiä löytyi. Keppi-ilmaisut muuten iloisia ja hyviä, mutta vitoskeppi olisi jäänyt kivikkoon. Jeriko ei reagoinut keppiin mitenkään, joten epäilen, että se ei vaan haistanut sitä ollenkaan. Bongasin itse kepin joten kaikki kuusi taskussa keppien palautukseen. Jäljestä kokonaispisteet 165p.
Esineruutu oli melkoisen kostealla pohjalla ja ruudussa meni vesioja. Itse tein varmaan virhearvion, kun päätin lähettää Jerikon poikkeuksellisesti ruudun keskeltä. Siinä oli vähän säätöä, kun kellään toimihenkilöllä ei ollutkaan kelloa ja tuomarin kännykän sekunttikelloa otettiin käyttöön (me oltiin siis ekana) ja Jeriko oli niin malttamattomana, että jotenkin päätin etten koita edes viedä sitä ruudun toiseen kulmaan hallinnassa... :D Ajattelin myös, että se voisi nostaa keskeltä hyvällä säkällä esineen, jolloin voisin siirtyä toiseen kulmaan ja sitten toiseen.
Eka esine nousi kuitenkin vasemmasta takakulmasta ja sitten lähdin siirtymään esineruudussa taas eteenpäin ja tässä siirtyilyssä paloi kallista aikaa. Toisena Jeriko nosti oikeasta takakulmasta esineen ja siihen mennessä Jeriko oli etsinyt oikeastaan jo koko ruudun, mutta aavistus mulla oli, että tämän vesiojan oikealla puolella oleva alue saattoi olla huonommin tarkastettu koska sitä ei päässyt lähestymään vasemmalta kunnolla. Niin sinne sitten jäikin pusikkoon viimeinen esine, aika vaan loppui. :( Toiseltakin kolmosluokan koiralta jäi sama esine löytämättä, joten oli se hankala seisovassa ilmassa. :( Pisteitä 20/30p.
Tottis sitten viimeisenä. Jeriko pääsi suorittamaan yksilöliikkeitä ensimmäisenä. Vire oli ihan päin peetä. :D Jeriko nousi johonkin sfääreihin ja haukkui todella paljon koko suorituksen läpi. Seurasi kyllä muuten ihan hyvin ja silleen oli keskittynyt, mutta aivan liian korkeassa vireessä eikä saanut pidettyä mölyjä mahassaan. Liikkeestä istuminen ei sitten onnistunut tässä vireessä, vaan meni maahan. Ja kun hypyn pisteet jäi myös saamatta, oli lopputuloksena 73p eikä enää mahkuja ykköstulokseen. Kokonaispisteet siis 258p.
Kovastihan tuosta joutui mietintä myssyä laittamaan päähän, että mikä tuon vireen vie tuollaiselle tasolle. Lopulta tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti tehdyt hyppytreenit ja nostatukset sille (Jeriko on saanut haukkua ja riekkua, kun appari on heilutellut lelua esteen takana) vie vireen tuolle tasolle, kun Jeriko kuitenkin tietää että se on tulossa. Ja kun ei se hyppy treeneissä onnistumisista huolimatta ole kokeessa onnistunut, niin parempi on nyt varmasti palata siihen ajatukseen mikä mulla olikin jo aiemmin, että opetan Jerikon kiertämään hypyn niin ettei se vaikuttaisi sen mielentilaan.
Lisäksi täytyy jatkaa häiriötreenejä keskittymisen parantamiseksi (ja keskittyminen nyt toimikin melko hyvin liikkeestä istumista lukuunottamatta). Mietin myös, että vireenhallintaa voisi mennä harjoittelemaan esim. rallitokokokeisiin, mutta en ole varma onko siitä apua kun itse en varsinkaan sellaista yhtään jännittäisi joten en tiedä nousisiko vire tuolla tavalla... Mutta katsotaan. Leuka rintaan ja taas eteenpäin.
Tänään oli vuorossa Pohjois-Hämeen kennelpiirin agilityn piirinmestikset. Sillä ajatuksella lähdin, että tehtäisiin kaksi nollaa, mutta treenaamattomuus kyllä näkyi ekalla radalla, kun Jerikolta tippui ensin yksi rima ja sitten itse kiihdyttelin aivan liikaa rytmissä edelle. Jännitin rataantutustumisessa, että miten ehdin persjättää loppusuoralla, mutta olisin sitten itse asiassa ehtinyt vähemmälläkin sprinttailulla. En vaan luottanut omaan vauhtiin ja sitten aloin ottamaan liikaa etumatkaa liian aikaisin, minkä seurauksena myös loppusuoralla tippui rima ja sitten Jeriko ohitti vikan esteen ja syöksyi palkalle. Tätähän on ollut ennenkin kun itse lähden tolleen vaan juoksemaan enkä keskity ohjaukseen. Jeriko silti tuntui radalla hyvältä ja oli tosi kiva mennä sen kanssa. :)
Toisena oli hyppyrata, jolle rytmittämiseen keskityin vähän paremmin etten vaan rynnisi liikaa edelle ja aiheuttaisi liikaa kiirettä Jerikolle sen vuoksi. Tämä rata menikin aika nappiin ja tuloksena nolla. :) Kärkikahinoihin ei kuitenkaan ollut asiaa vaikka etenemä oli ihan mukava 4,5m/s ja jotain vähän päälle.
Loppuun vielä upeita Miikun ottamia kuvia Jupiterin perjantain paimennuksista. On se vaan upea paimenkoiran alku, en voisi olla enempää tyytyväinen. Lisäksi Jupiterin setä Hero on käynyt meillä nyt kolme kertaa paimentamassa (päässyt siis ekaa kertaa lampaille nyt 3,5v iässä!) ja se on kyllä aivan ilmiömäinen luontaisuudessaan. Ei voi olla kuin tyytyväinen siihen, että sekä emän että isän puolelta sukua tulee näin hienoja paimennusominaisuuksia. :)))
lauantai 16. syyskuuta 2017
Harhajälkeä
Keskiviikkona käytiin Ilonan kanssa tekemässä jälkitreeniä. Jerikolle tallasin itse 450m jäljen kolmella kepillä. Hieman ennen jäljelle lähtöä Ilona kävi Millin kanssa Jerikon jäljen päällä kävelemässä ja itse asiassa vähän vahingossakin tuli metsästä pois juuri viimeisen kepin päältä. Niin ja Millillä on juuri hiljattain juoksu loppunut ja Jeriko oli ainakin lenkillä sitä mieltä, että voisi osallistua kaksoisastutukseen.. :P Kunnon häiriö siis. Sinänsä en epäile yhtään etteikö Jeriko selvittäisi harhaa, mutta tarkoitus oli nyt tehdä tarkoituksellinen harha ja päästä palkkaamaan kepin ilmaisusta sen jälkeenkin ettei lähde sitten vaan liiaksi jäljen "imuun".
Ukolle tehtiin pellolle jälki johon neljä esinettä. Oma jälki oli marssittu ja Ilona tallasi sitten noin 45min myöhemmin harhan joka leikkasi jäljen kahdessa kohtaa. Ilona käveli ihan normaaliaskelin ja pyrin tällä varmistamaan, että näin ekaa kertaa pellolle tehty harhatreeni johtaisi onnistumiseen.
Jeriko pääsi ensin ajamaan omaa jälkeen. Janalla on kyllä paha takajälkiongelma joka tuntuu kyllä tosi pahalta kun janalle ei olisi varaa jättää niitä pisteitä. Taas merkkari ihan 2-3 metrin matkalla jo jälkeä oikeaan suuntaan, mutta sitten ihan vaan oli pakko käydä vielä tsekkaamassa, että "mistä se jälki tulee".. Huoh. Miten tuon nyt saisi siltä pois? tarvii vaan toivoa hyvää onnea huomisen jälkikokeeseen... No, Jeriko kuitenkin liinan mitan jälkeen oli jo itse kääntymässä takaisin, joten ehkä meillä toivoa vielä on ettei mene ihan hirveästi pisteitä..
Muu jäljestys meni ihan hienosti ja kaksi keppiä nousi hyvin. Sitten tultiin jäljen loppuosaan jossa harha oli. Ensimmäisestä jäljen ylityksestä Jeriko meni yli niin, että näin sen merkkaavan harhan mutta jatkoi matkaa erityisemmin hidastamatta. Kuitenkin juuri ennen viimeistä keppiä Ilona ja Milli oli pyörinyt jäljen päällä etsien reittiä kalliolta alas ja Jeriko hidasti hitaaksi kävelyksi, jäljesti tosi tarkkaan, mutta palasi sitten vähän takaisin päin. Uudelle varmistuksella Jeriko päätyi viimeiselle kepille ja ilmaisi sen hienosti. :)
Ukon jäljelle lähdettiin jo hämärtyvässä illassa. Ukko jäljesti aika hyvin ja tarkasti, mutta kulmat ei mennyt niin hienosti kuin edellisissä treeneissä, vaan teki pienet tarkastusympyrät jokaiseen. Esineiden ilmaisu on Ukolla myös epävarma, kaksi nosti suuhun ja lähti tuomaan ja kahden yli ajoi. Yksi jouduttiin jälkikäteen Jerikon kanssa käydä etsimässä, kun ei sitä löydetty hämärässä jälkeä ajaessa. Mutta harhajälkeen Ukko ei reagoinut yhtään mitenkään kummassakaan kohdassa missä jälki leikkasi. Tosi onnistunut treeni siis siinä mielessä! :)
Esineilmaisuun täytyy Ukon kanssa nyt vaan keskittyä ja vähentää jäljellä namin määrää. Erikseen esineilmaisua onkin treenattu, mutta lisää vaan treeniä.
Perjantaina oli paimennustreeniä Jupiterin kanssa. Hieman on taas vauhti noussut ja hieman enemmän saa käyttää painetta, että oikeasti hidastaa tahdin sellaiseksi kuin tahdon, mutta ihan kivaa pätkää tuli. Miikku oli ottamassa kuvia, joten katsotaan tuliko jotain hyviä otoksia Jupista. :) Nyt pitäis vaan itse ryhdistäytyä, kun edellinen paimennustreeni oli Jupiterilla lähes 3 viikkoa sitten. Pitäis nyt ennen talvea vielä treenailla vähän tiheämmin.
Tänään oli Levekin jälkikoe, jossa 1-tulos tavoitteena, mutta kakkoseen päädyttiin Jerikon kanssa. :( Kisaraporttia huomenna lisää.
Ukolle tehtiin pellolle jälki johon neljä esinettä. Oma jälki oli marssittu ja Ilona tallasi sitten noin 45min myöhemmin harhan joka leikkasi jäljen kahdessa kohtaa. Ilona käveli ihan normaaliaskelin ja pyrin tällä varmistamaan, että näin ekaa kertaa pellolle tehty harhatreeni johtaisi onnistumiseen.
Jeriko pääsi ensin ajamaan omaa jälkeen. Janalla on kyllä paha takajälkiongelma joka tuntuu kyllä tosi pahalta kun janalle ei olisi varaa jättää niitä pisteitä. Taas merkkari ihan 2-3 metrin matkalla jo jälkeä oikeaan suuntaan, mutta sitten ihan vaan oli pakko käydä vielä tsekkaamassa, että "mistä se jälki tulee".. Huoh. Miten tuon nyt saisi siltä pois? tarvii vaan toivoa hyvää onnea huomisen jälkikokeeseen... No, Jeriko kuitenkin liinan mitan jälkeen oli jo itse kääntymässä takaisin, joten ehkä meillä toivoa vielä on ettei mene ihan hirveästi pisteitä..
Muu jäljestys meni ihan hienosti ja kaksi keppiä nousi hyvin. Sitten tultiin jäljen loppuosaan jossa harha oli. Ensimmäisestä jäljen ylityksestä Jeriko meni yli niin, että näin sen merkkaavan harhan mutta jatkoi matkaa erityisemmin hidastamatta. Kuitenkin juuri ennen viimeistä keppiä Ilona ja Milli oli pyörinyt jäljen päällä etsien reittiä kalliolta alas ja Jeriko hidasti hitaaksi kävelyksi, jäljesti tosi tarkkaan, mutta palasi sitten vähän takaisin päin. Uudelle varmistuksella Jeriko päätyi viimeiselle kepille ja ilmaisi sen hienosti. :)
Ukon jäljelle lähdettiin jo hämärtyvässä illassa. Ukko jäljesti aika hyvin ja tarkasti, mutta kulmat ei mennyt niin hienosti kuin edellisissä treeneissä, vaan teki pienet tarkastusympyrät jokaiseen. Esineiden ilmaisu on Ukolla myös epävarma, kaksi nosti suuhun ja lähti tuomaan ja kahden yli ajoi. Yksi jouduttiin jälkikäteen Jerikon kanssa käydä etsimässä, kun ei sitä löydetty hämärässä jälkeä ajaessa. Mutta harhajälkeen Ukko ei reagoinut yhtään mitenkään kummassakaan kohdassa missä jälki leikkasi. Tosi onnistunut treeni siis siinä mielessä! :)
Esineilmaisuun täytyy Ukon kanssa nyt vaan keskittyä ja vähentää jäljellä namin määrää. Erikseen esineilmaisua onkin treenattu, mutta lisää vaan treeniä.
Perjantaina oli paimennustreeniä Jupiterin kanssa. Hieman on taas vauhti noussut ja hieman enemmän saa käyttää painetta, että oikeasti hidastaa tahdin sellaiseksi kuin tahdon, mutta ihan kivaa pätkää tuli. Miikku oli ottamassa kuvia, joten katsotaan tuliko jotain hyviä otoksia Jupista. :) Nyt pitäis vaan itse ryhdistäytyä, kun edellinen paimennustreeni oli Jupiterilla lähes 3 viikkoa sitten. Pitäis nyt ennen talvea vielä treenailla vähän tiheämmin.
Tänään oli Levekin jälkikoe, jossa 1-tulos tavoitteena, mutta kakkoseen päädyttiin Jerikon kanssa. :( Kisaraporttia huomenna lisää.
torstai 7. syyskuuta 2017
Taitavat koirat
Tänään vietettiin reilu kolme tuntia vesisateessa pellolla ja metsässä. On koiraharrastaja hullu. Taina tallasi Ukolle pellolle jäljen, jossa oli nyt ensimmäistä kertaa kaari sekä piikkikulma. Vesisade, märkä pelto ja ja vaihteleva pohja ei olleet mitenkään helpot olosuhteet, ja eihän Ukolle ole kuin vasta seitsemän treenikertaa alla, ja se jäljesti kyllä todella hienosti. On se luonnonlahjakkuus, ei voi muuta sanoa.
Hauska kyllä, miten metsässä juokseva koira jäljestää nyt todella hyvällä ja määrätietoisella tahdilla pellolla, mutta kyllä mä siitä tiesin, että se siihen pystyy. Ukko kävelee jälkeä tosi kivasti, vähän niin kuin se ajaisi paimentaessa tosi voimakkaasti lampaita. Sillä erolla, että häntä on kivasti korkealla tässä. Tykkään tosi paljon tuosta ilmeestä. :)
Parissa kulmassa tuli pientä tarkistusta ja välillä suoralla hieman erkani jäljeltä sivuun, mutta palasi sitten itse takaisin jäljelle. Hieman terävämmin saisi kuitenkin palata ja itse pitäisi lukea tilannetta paremmin, että pysähdyn heti jos erkanee. Treenit jatkuu, mutta kyllä tuosta hyvä tulee. Ensi kesänä ehdottomasti kisoihin jos vaan koepaikkoja saadaan.
Jerikolle tein itse n. 750m jäljen kolmella kepillä. Eka keppi maaston muutoksen jälkeen aukealle, toinen keppi kulman ja kalliolle nousun jälkeen kallion päällä. Molemmat Jeriko ilmaisi hienosti ja jäljesti todella tarkasti ja määrätietoisesti kuten aina. Jos Ukko on luonnonlahjakkuus, niin sitä on todellakin Jerikokin. Ylpeä saa näistä pojista olla.
Taina teki harhan jäljen loppuosaan noin 20 min jäljen tallaamisen jälkeen, kiemurteli vähän ja poimi muutamia puolukoita. Jeriko ei noteerannut harhaa vähäisimmässäkään määrin enkä edes siis pystynyt lukemaan siitä missä harha oli. Viimeinen keppi meinasi kyllä Jerikolta jäädä, kun meinasi vaan kivikkoon jatkaa mun poistumisjäljen perässä. Porsas.
Jupiterille tein lyhyen keppijäljen, mutta vaikka kepit löytyikin, niin ei ollut kyllä paljoa jäljestämisestä tietoakaan. Varsinkin alkuun Jupiter oli ihan sunnuntaikävelyllä ja senkin jälkeen jäljestys oli hyvin katkonaista. Tuntuu, että Jupiter on luontaisesti parempi hakukoira kuin mitä jälkikoira.
Hakutreenit olikin keskiviikkona. Tarkoitus oli tehdä Jupiterille kaksi ekaa maalimiestä taputuksilla niin, että toinen jää mielikuvaksi, mutta erinäisten epäselvyyksien vuoksi ensimmäiselle lähetys tapahtuikin sitten ihan kokonaan ilman taputuksia. En kuullut mitään ja sitten vaan aattelin että en kuullut, mutta koira ehkä kuuli kun oli niin lähdössä, ja päästin sen menemään. Hienosti kyllä meni suoraan ja löysi maalimiehen. Toiselle lähtö mielikuvana ei sitten kyllä onnistunutkaan. Ensin näytti, että Jupiter lähtee tosi hienosti suoraan, mutta lopettikin puolessa välissä. Otettiin sitten tässä avut ja vähän vaihdellen apuja loppumatkakin tarvittaessa. Yhteensä neljä pistoa molemmin puolin ja se oli kyllä aika rankka treeni Jupiterille. Ensi kerralla sitten helpompaa. Mutta siis hienosti Jupiter jatkoi hommia vaikka selvästi jo väsytti ja haastavaakin oli.
Tiistaille olin ostanut Harri Huittisen irtotunnin. Aloitin Jerikon kanssa ja olipa kiva taas tehdä rataa. Vetäistään 25 esteen rata heti nollana läpi, tosin itse vähän laiskottelin, kun olisi voinut itse tehdä asiat helpommiksikin koiralle. Hienosti Jeriko paikkaili mun laiskuutta. :D Toisella kerralla tein sitten kunnolla ja tällä kertaa vielä hienompi nolla. On se sellainen kullanmuru. Sitten pari lyhyttä pätkää.
Kun Jerikon kanssa oltiin jo vedetty rata läpi, niin otin toiselle vuorolle Jupiterin. Jupi sai ensimmäistä kertaa tutustua suoraan putkeen ja sitten sen jälkeen tehtiin esteen tarjoamista joka onnistui kyllä tosi hyvin. Hienosti Jupiter on tuon idean tajunnut. Tästä sitten vaan pikku hiljaa eteenpäin.
Hauska kyllä, miten metsässä juokseva koira jäljestää nyt todella hyvällä ja määrätietoisella tahdilla pellolla, mutta kyllä mä siitä tiesin, että se siihen pystyy. Ukko kävelee jälkeä tosi kivasti, vähän niin kuin se ajaisi paimentaessa tosi voimakkaasti lampaita. Sillä erolla, että häntä on kivasti korkealla tässä. Tykkään tosi paljon tuosta ilmeestä. :)
Parissa kulmassa tuli pientä tarkistusta ja välillä suoralla hieman erkani jäljeltä sivuun, mutta palasi sitten itse takaisin jäljelle. Hieman terävämmin saisi kuitenkin palata ja itse pitäisi lukea tilannetta paremmin, että pysähdyn heti jos erkanee. Treenit jatkuu, mutta kyllä tuosta hyvä tulee. Ensi kesänä ehdottomasti kisoihin jos vaan koepaikkoja saadaan.
Jerikolle tein itse n. 750m jäljen kolmella kepillä. Eka keppi maaston muutoksen jälkeen aukealle, toinen keppi kulman ja kalliolle nousun jälkeen kallion päällä. Molemmat Jeriko ilmaisi hienosti ja jäljesti todella tarkasti ja määrätietoisesti kuten aina. Jos Ukko on luonnonlahjakkuus, niin sitä on todellakin Jerikokin. Ylpeä saa näistä pojista olla.
Taina teki harhan jäljen loppuosaan noin 20 min jäljen tallaamisen jälkeen, kiemurteli vähän ja poimi muutamia puolukoita. Jeriko ei noteerannut harhaa vähäisimmässäkään määrin enkä edes siis pystynyt lukemaan siitä missä harha oli. Viimeinen keppi meinasi kyllä Jerikolta jäädä, kun meinasi vaan kivikkoon jatkaa mun poistumisjäljen perässä. Porsas.
Jupiterille tein lyhyen keppijäljen, mutta vaikka kepit löytyikin, niin ei ollut kyllä paljoa jäljestämisestä tietoakaan. Varsinkin alkuun Jupiter oli ihan sunnuntaikävelyllä ja senkin jälkeen jäljestys oli hyvin katkonaista. Tuntuu, että Jupiter on luontaisesti parempi hakukoira kuin mitä jälkikoira.
Hakutreenit olikin keskiviikkona. Tarkoitus oli tehdä Jupiterille kaksi ekaa maalimiestä taputuksilla niin, että toinen jää mielikuvaksi, mutta erinäisten epäselvyyksien vuoksi ensimmäiselle lähetys tapahtuikin sitten ihan kokonaan ilman taputuksia. En kuullut mitään ja sitten vaan aattelin että en kuullut, mutta koira ehkä kuuli kun oli niin lähdössä, ja päästin sen menemään. Hienosti kyllä meni suoraan ja löysi maalimiehen. Toiselle lähtö mielikuvana ei sitten kyllä onnistunutkaan. Ensin näytti, että Jupiter lähtee tosi hienosti suoraan, mutta lopettikin puolessa välissä. Otettiin sitten tässä avut ja vähän vaihdellen apuja loppumatkakin tarvittaessa. Yhteensä neljä pistoa molemmin puolin ja se oli kyllä aika rankka treeni Jupiterille. Ensi kerralla sitten helpompaa. Mutta siis hienosti Jupiter jatkoi hommia vaikka selvästi jo väsytti ja haastavaakin oli.
Tiistaille olin ostanut Harri Huittisen irtotunnin. Aloitin Jerikon kanssa ja olipa kiva taas tehdä rataa. Vetäistään 25 esteen rata heti nollana läpi, tosin itse vähän laiskottelin, kun olisi voinut itse tehdä asiat helpommiksikin koiralle. Hienosti Jeriko paikkaili mun laiskuutta. :D Toisella kerralla tein sitten kunnolla ja tällä kertaa vielä hienompi nolla. On se sellainen kullanmuru. Sitten pari lyhyttä pätkää.
Kun Jerikon kanssa oltiin jo vedetty rata läpi, niin otin toiselle vuorolle Jupiterin. Jupi sai ensimmäistä kertaa tutustua suoraan putkeen ja sitten sen jälkeen tehtiin esteen tarjoamista joka onnistui kyllä tosi hyvin. Hienosti Jupiter on tuon idean tajunnut. Tästä sitten vaan pikku hiljaa eteenpäin.
sunnuntai 3. syyskuuta 2017
Katso kengun loikkaa
Viikko mennyt taas joutuisasti. Maanantaina meillä alkoi maanrakennustyöt treenikenttää varten. Täytyy myöntää, että nyt kun pöpelikkö alueelta kaadettiin ja sitten varsinkin kun maa oli tasoitettu, alkoi kenttä näyttämään aika isolta.. Riittänee ihan hyvin meidän treeneihin. :D Sitten ensi kesäksi pitäisi saada jostain pk-vinoeste ja agilityesteitä.
Keskiviikkona Jupiterilla oli hakutreenit. Jupiterilla oli kolme siityvää maalimiestä, jotka otettiin taputusavuilla, maalimiehet hyvin piiloutuneina. Ei enää ole näkynyt sitä päättömästi juoksemista vaan Jupiter on ollut tosi hyvin nenä auki. Kyllähän se juosta tykkää ja uppoaa kuin ohjus lähetyksestä, mutta nyt on myös löytänyt maalimiehet todella nopeasti pitämällä nenänsä auki. :) Kolmelta ensimmäiseltä maalimieheltä kävin Jupiterin hakemassa samalla kun maalimies ensin palkkasi ruualla ja sitten leikki. Hihnassa tultiin yhdessä keskilinjalle hieman etukautta kiertäen. Lopuilta kutsuin Jupiterin kun maalimies antoi merkin, että palkkaus on loppunut.
Tällä tiellä taidetaan jatkaa ja tehdään hajuhakuja sitten ehkä jos on joskus oikein hyvät tuuliolosuhteen (aina tuntuu olevan tosi huonot ja olisi päättänyt että tekee hajuhakua) tai jos alkaa näyttämään turhan juoksemiselta.
Perjantaina lähdettiin Virroille Marttisiin Briskness-leirille. Arvoin loppuun asti mitkä koirat otan mukaan ja päätin sitten ottaa kaikki kolme. Perjantaina oltiin vasta illalla perillä, mutta Jeriko pääsi heti perille tultuamme suoraan tekemään pienen esineruututreenin.
Lauantaina alkoi sitten treenit. Aamupäivällä oltiin Maiju Ojamiehen toko/tottis-opeissa. Jupiterin kanssa tehtiin ensin vauhtinoutoa, mutta olin tehnyt huonon valinnan kapuloiden suhteen mitä otin mukaan. Olen käyttänyt kotona nyt vanhaa 650g kapulaa, koska Jupiterilla oli aluksi taipumusta ottaa laipasta kiinni ja isompi kapula auttoi tähän. Tätä kapulaa Jupiter onkin tuonut tosi hyvin, mutta nyt otin uudemman kapulan joka on itse asiassa vähän painavampi ja sen suuosa on liukkaampi. Jupiter ei siis nostanutkaan tätä kapulaa niin mielellään eikä saatu niin hyviä toistoja. Myöskään Maijulta saatu ohjatun noudon kapula ei ollut Jupiterin mielestä ihan kiva, joten aika hyvin on fiksoitunut yhteen tiettyyn kapulaan..
Tehtiin myös perusasentoa ja sitten toisella vuorolla Jupiter opetteli hyppäämistä seisomaan pysähdyksen alustuksena. Hassu juttu onkin, että hyppy oli aluksi vaikea saada Jupiterilta tässä tilanteessa vaikka se arjessa hyppii ja pomppii lähes tauotta. Se on oikeasti varsinainen kenguru. Sitten kun Jupiter tajusi, että huitomisellani haluan hyppyä, niin kyllähän niitä hyppyjä alkoi tulemaan ja oikein kunnon pomppuja tulikin, jolloin sai sitten taas alkaa hillitsemään hyppyjä. Lopuksi vielä maahanmenoa ja siihen jatkossa täytyykin ottaa lelupalkka.
Jupiter on hassu persoona. Se on toisaalta niin vauhdikas ja vilkas, kiihdyttää nollasta sataan sekunnissa, juoksee ja pomppii mielellään. Ja sitten taas toisaalta miettii asioita melko tarkkaankin tehdessään, en ole oikeastaan koskaan nähnyt sen törmäävän mihinkään, aina on hallinta menossa mukana ja kun tehdään tottista, ajattelee se ehkä jopa vähän turhankin paljon. Mutta hienosti se kyllä reagoi koulutukseen, joten vauhdinkin siihen saa kun vaan sitä vahvistaa ja ehkä myös iänkin myötä.
Jeriko teki myöskin tottista. Sille tehtiin häiriötreeniä ja alkuun Jeriko meni kyllä niin helposti häiriöihin, mm. Maijun "jes"-huudahduksesta syöksyi Maijulla olevaan leluun. Pari toistoa tarvittiin ennen kuin Jeriko tajusi, että tässä nyt huijataan herraa eikä niihin pidä reagoida. Toisella vuorolla tehtiin sitten hyppyä Maijun harjoitusesteellä ja 95cm meni täysin puhtaasti, metrisellä rima tippui (todella kevyestä kosketuksesta tippuvaa sorttia). Ihan hyvältä näytti kyllä.
Itse vedin sitten metsäjälkitreenejä iltapäivällä. Jeriko pääsi myös tekemään oman jäljen, joka oli n. 1km pitkä neljällä kepillä. Jeriko jäljesti tosi hyvin ja ilmaisi hienosti kepit. Jäljen lopussa olikin vaan vahingossa lennosta tehdystä jäljen tallaajan suunnitelman muutoksesta johtuen pieni källi. Jerikon jälki nimittäin leikkasi jo ajetun toisen koiran jäljen. Siinä sitten olikin tuumaamista ja Jerikolla meni liina jalkoijen ympäri solmuun. Kun vapautin liinan, seisoi Jeriko ilmeisesti suoraan väärän jäljen päällä ja lähti sille. Tajusin itse ihan hetken päästä, että taitaa olla jo ajettu jälki, jota taakse päin kysyessä Jerikokin kääntyi ja palasi heti takaisin leikkauspisteeseen itsenäisesti ja hetken nuuskuttelun jälkeen nosti oman jäljen, jäljesti parikymmentä metriä loppuun ja nosti kepin. Huippu Jeriko! :)
Tänään aloitettiin sitten jälkipellolla. Tallasin itse Ukolle jäljen, jossa oli neljä esinettä ja viisi kulmaa. Pellolla oli heinä vähän pitkää ja pikkasen jännitin, että lähteekö Ukko jäljestämään korkealla nenällä, varsinkin metsäjälkitausta huomioiden. Mutta turhaan jännitin, sillä Ukko jäljesti todella matalalla nenällä ja tarkasti, kolme kulmaa ihan täydellisesti kuin raiteilla. Lähes täydellistä, mutta viimeisessä kulmassa vastatuulessa tuli pieni tarkastulenkki ja esineet meinasi jäädä vaikka Ukko oli aivan jäljen päällä. Oli kai niin keskittynyt jäljestämiseen ettei enää pystynyt esineisiin keskittyä. Mutta eiköhän sekin tästä korjaannu. Nyt vaan pitäisi muistaa treenata piikkejä, kaaria ja ottaa jäljelle harhatkin mukana.
Tänään iltapäivällä taas metsään. Jerikolle tehtiin 400m jälki, johon tehtin tarkoituksellinen harha, joka oli 40 min tuoreempi kuin oma jälki. Harhan kohdalla Jeriko poikkesi vähän omalta jäljeltä, mutta ei lähtenyt harhalle vaan jatkoi sitten oman jäljen suuntaisesti. Harmi vaan, että keppi oli noin 15m päässä ja Jeriko meni siitä ohi parin metrin päästä ja keppi olisi jäänyt. Nyt kutsuin Jerikon takaisin ja palkkasin kun Jeriko ilmaisi. Toisen kerran kun harha ylitti jäljen, Jeriko ei enää reagoinut siihen oikeastaan mitenkään. Hieno poika. Näitä täytyy tehdä lisää.
Sennin kanssa tehtiin lopuksi kaksin esineruututeenit, kaksi eri kaistaletta joilla esineet aika edessä. Hienosti Jeriko piti nenää auki ja varsinkin toisessa kaistaleessa esineet nousi ihan suoraan. :)
Jupiter sai vielä lopuksi ajaa ensimmäisen keppijälkensä neljällä kepillä ja sehän meni hienosti! Jupiter jäljesti hyvin vahvasti tallattua jälkeä ja ilmaisi kaikki kepit.
Jupiter tapasi leirillä myös serkkunsa (Jupin isän siskon pentu) Fixin. Kuvasarja kertokoon millainen oli heidän yhteiskuvan otto.
Kenguru-pojasta on kasvanut jo aika iso ja vielä taitaa vähän korkeutta tulla lisää kun ranteissa on pattia jäljellä. Jupiter on jo Ukon korkuinen eli 54cm. Toivon mukaan ei enää 1-2 cm enempää tule lisää. Mitään ponin kokoista en toivo siitä.. ;)
Se oli sitten kesän viimeinen leiri. Nyt vaan kohti uutta työviikkoa ja uusia treenejä.
Keskiviikkona Jupiterilla oli hakutreenit. Jupiterilla oli kolme siityvää maalimiestä, jotka otettiin taputusavuilla, maalimiehet hyvin piiloutuneina. Ei enää ole näkynyt sitä päättömästi juoksemista vaan Jupiter on ollut tosi hyvin nenä auki. Kyllähän se juosta tykkää ja uppoaa kuin ohjus lähetyksestä, mutta nyt on myös löytänyt maalimiehet todella nopeasti pitämällä nenänsä auki. :) Kolmelta ensimmäiseltä maalimieheltä kävin Jupiterin hakemassa samalla kun maalimies ensin palkkasi ruualla ja sitten leikki. Hihnassa tultiin yhdessä keskilinjalle hieman etukautta kiertäen. Lopuilta kutsuin Jupiterin kun maalimies antoi merkin, että palkkaus on loppunut.
Tällä tiellä taidetaan jatkaa ja tehdään hajuhakuja sitten ehkä jos on joskus oikein hyvät tuuliolosuhteen (aina tuntuu olevan tosi huonot ja olisi päättänyt että tekee hajuhakua) tai jos alkaa näyttämään turhan juoksemiselta.
Perjantaina lähdettiin Virroille Marttisiin Briskness-leirille. Arvoin loppuun asti mitkä koirat otan mukaan ja päätin sitten ottaa kaikki kolme. Perjantaina oltiin vasta illalla perillä, mutta Jeriko pääsi heti perille tultuamme suoraan tekemään pienen esineruututreenin.
Lauantaina alkoi sitten treenit. Aamupäivällä oltiin Maiju Ojamiehen toko/tottis-opeissa. Jupiterin kanssa tehtiin ensin vauhtinoutoa, mutta olin tehnyt huonon valinnan kapuloiden suhteen mitä otin mukaan. Olen käyttänyt kotona nyt vanhaa 650g kapulaa, koska Jupiterilla oli aluksi taipumusta ottaa laipasta kiinni ja isompi kapula auttoi tähän. Tätä kapulaa Jupiter onkin tuonut tosi hyvin, mutta nyt otin uudemman kapulan joka on itse asiassa vähän painavampi ja sen suuosa on liukkaampi. Jupiter ei siis nostanutkaan tätä kapulaa niin mielellään eikä saatu niin hyviä toistoja. Myöskään Maijulta saatu ohjatun noudon kapula ei ollut Jupiterin mielestä ihan kiva, joten aika hyvin on fiksoitunut yhteen tiettyyn kapulaan..
Tehtiin myös perusasentoa ja sitten toisella vuorolla Jupiter opetteli hyppäämistä seisomaan pysähdyksen alustuksena. Hassu juttu onkin, että hyppy oli aluksi vaikea saada Jupiterilta tässä tilanteessa vaikka se arjessa hyppii ja pomppii lähes tauotta. Se on oikeasti varsinainen kenguru. Sitten kun Jupiter tajusi, että huitomisellani haluan hyppyä, niin kyllähän niitä hyppyjä alkoi tulemaan ja oikein kunnon pomppuja tulikin, jolloin sai sitten taas alkaa hillitsemään hyppyjä. Lopuksi vielä maahanmenoa ja siihen jatkossa täytyykin ottaa lelupalkka.
Jupiter on hassu persoona. Se on toisaalta niin vauhdikas ja vilkas, kiihdyttää nollasta sataan sekunnissa, juoksee ja pomppii mielellään. Ja sitten taas toisaalta miettii asioita melko tarkkaankin tehdessään, en ole oikeastaan koskaan nähnyt sen törmäävän mihinkään, aina on hallinta menossa mukana ja kun tehdään tottista, ajattelee se ehkä jopa vähän turhankin paljon. Mutta hienosti se kyllä reagoi koulutukseen, joten vauhdinkin siihen saa kun vaan sitä vahvistaa ja ehkä myös iänkin myötä.
Jeriko teki myöskin tottista. Sille tehtiin häiriötreeniä ja alkuun Jeriko meni kyllä niin helposti häiriöihin, mm. Maijun "jes"-huudahduksesta syöksyi Maijulla olevaan leluun. Pari toistoa tarvittiin ennen kuin Jeriko tajusi, että tässä nyt huijataan herraa eikä niihin pidä reagoida. Toisella vuorolla tehtiin sitten hyppyä Maijun harjoitusesteellä ja 95cm meni täysin puhtaasti, metrisellä rima tippui (todella kevyestä kosketuksesta tippuvaa sorttia). Ihan hyvältä näytti kyllä.
Itse vedin sitten metsäjälkitreenejä iltapäivällä. Jeriko pääsi myös tekemään oman jäljen, joka oli n. 1km pitkä neljällä kepillä. Jeriko jäljesti tosi hyvin ja ilmaisi hienosti kepit. Jäljen lopussa olikin vaan vahingossa lennosta tehdystä jäljen tallaajan suunnitelman muutoksesta johtuen pieni källi. Jerikon jälki nimittäin leikkasi jo ajetun toisen koiran jäljen. Siinä sitten olikin tuumaamista ja Jerikolla meni liina jalkoijen ympäri solmuun. Kun vapautin liinan, seisoi Jeriko ilmeisesti suoraan väärän jäljen päällä ja lähti sille. Tajusin itse ihan hetken päästä, että taitaa olla jo ajettu jälki, jota taakse päin kysyessä Jerikokin kääntyi ja palasi heti takaisin leikkauspisteeseen itsenäisesti ja hetken nuuskuttelun jälkeen nosti oman jäljen, jäljesti parikymmentä metriä loppuun ja nosti kepin. Huippu Jeriko! :)
Tänään aloitettiin sitten jälkipellolla. Tallasin itse Ukolle jäljen, jossa oli neljä esinettä ja viisi kulmaa. Pellolla oli heinä vähän pitkää ja pikkasen jännitin, että lähteekö Ukko jäljestämään korkealla nenällä, varsinkin metsäjälkitausta huomioiden. Mutta turhaan jännitin, sillä Ukko jäljesti todella matalalla nenällä ja tarkasti, kolme kulmaa ihan täydellisesti kuin raiteilla. Lähes täydellistä, mutta viimeisessä kulmassa vastatuulessa tuli pieni tarkastulenkki ja esineet meinasi jäädä vaikka Ukko oli aivan jäljen päällä. Oli kai niin keskittynyt jäljestämiseen ettei enää pystynyt esineisiin keskittyä. Mutta eiköhän sekin tästä korjaannu. Nyt vaan pitäisi muistaa treenata piikkejä, kaaria ja ottaa jäljelle harhatkin mukana.
Tänään iltapäivällä taas metsään. Jerikolle tehtiin 400m jälki, johon tehtin tarkoituksellinen harha, joka oli 40 min tuoreempi kuin oma jälki. Harhan kohdalla Jeriko poikkesi vähän omalta jäljeltä, mutta ei lähtenyt harhalle vaan jatkoi sitten oman jäljen suuntaisesti. Harmi vaan, että keppi oli noin 15m päässä ja Jeriko meni siitä ohi parin metrin päästä ja keppi olisi jäänyt. Nyt kutsuin Jerikon takaisin ja palkkasin kun Jeriko ilmaisi. Toisen kerran kun harha ylitti jäljen, Jeriko ei enää reagoinut siihen oikeastaan mitenkään. Hieno poika. Näitä täytyy tehdä lisää.
Sennin kanssa tehtiin lopuksi kaksin esineruututeenit, kaksi eri kaistaletta joilla esineet aika edessä. Hienosti Jeriko piti nenää auki ja varsinkin toisessa kaistaleessa esineet nousi ihan suoraan. :)
Jupiter sai vielä lopuksi ajaa ensimmäisen keppijälkensä neljällä kepillä ja sehän meni hienosti! Jupiter jäljesti hyvin vahvasti tallattua jälkeä ja ilmaisi kaikki kepit.
Jupiter tapasi leirillä myös serkkunsa (Jupin isän siskon pentu) Fixin. Kuvasarja kertokoon millainen oli heidän yhteiskuvan otto.
Kenguru-pojasta on kasvanut jo aika iso ja vielä taitaa vähän korkeutta tulla lisää kun ranteissa on pattia jäljellä. Jupiter on jo Ukon korkuinen eli 54cm. Toivon mukaan ei enää 1-2 cm enempää tule lisää. Mitään ponin kokoista en toivo siitä.. ;)
Se oli sitten kesän viimeinen leiri. Nyt vaan kohti uutta työviikkoa ja uusia treenejä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)