tiistai 27. marraskuuta 2012

Kontakteja ja hyppytekniikkaa

Viime viikon treeneistä en silleen kirjoitellutkaan kunnolla. Pitää mainita vielä, että tehtiin Ylökk:n treeneissä torstaina hyppytekniikkaa. Täytyy myöntää, että kun kisainto pukkas päälle olin innolla odottanut ratatreeniä, mutta loppujen lopukse se oli juuri hyvä treeni ennen kisoja Jerikolle, joka oli myös osasyy miksi jätin oman hallivuoron väliin ja jäinkin lukemaan tenttiin. Halusin jättää Jerikolle sen hyvän fiiliksen, etten vaan omissa treeneissä painostaisi ja pilaisi. :D Johtuiko sitten siitä vai mistä, mutta hyvä fiilishän Jerikolla oli. Olen edelleen tosi tyytyväinen kuinka hienosti Jeriko oli kuulolla ja ohjauksessa, ja kuinka se paransi menoaan vaikka varmasti oli rankkaa taas äkkiseltään ja toisaalta pohjakaan ei ollut kauheen kiitollinen vaan aika raskas koiralle.

Ukko myös sai paljon irti hyppytekniikkatreenistä. En olis uskonut, että se heti irtoaa niinkin hyvin namille kuuden esteen päähän, mutta hienosti meni! Ukosta kyllä koko ajan näki kuinka sen päässä raksutti ja tarkkaan asetti askeleensa, mutta ei sille toisaalta hyppytekniikka mitään vaikeutta tuottanut ja sarjat mentiin ihan ilman kolautuksia. Lopputreenistä tehtiin sellaista "optista harhaakin" joka kieltämättä näytti aikas hurjalta. Sopivasti, kun olin lähettämässä Ukkoa esteille seuraava treenaaja tuli koiransa kanssa ovesta ja Ukko siitä vähän hämmentyi eikä sillä sarjalla heti irronnutkaan. Sari otti pari rimaa pois (tarkoituksena kuitenkin kasvattaa koiran itseluottamusta, ei murentaa sitä ja parempi varman päälle vaikka olisikin ollut vaan häiriöstä). Rimat saatiin kyllä heti laittaa takaisinkin ja Ukko teki tämänkin hurjan näköisen viritelmän tosi hienosti! Hyppytekniikka on ainakin pojalla hyvä ja se on niin tarkkaavainen ja huolellinen! :)

Tänään oli viimeiset kontaktitreenit. Ostettiin (tai siis Matti osti, mä olen köydä kuin kirkon rotta tällä hetkellä) koirille pari uutta lelua, mm. uuden wubban jossa vinku toimii. Se olikin Ukolle aivan täydellinen lelu, kun Ukko niin tykkää vingutella muutenkin. Voi sitä vingutuksen määrää tänään hallilla! :DD Ja johan alkoi tekemiseen löytyä vauhtia, kun oli palkka jolle oli oikeasti kiirekin. ;) Kehikkoa otettiin puomin ylösmenolle ja hienosti Ukko haki askeleensa. Lopulta tehtiin niinkin, että Maria hetsas wubballa ylösmenon päässä pöydällä ja vapautin Ukon siitä kontaktille, hienosti meni! Ainut heikko puoli on se, ettei Ukko ymmärrä ollenkaan "kiipee"-sanaa, jonka nyt olen ottanut käyttöön. Lähtee "vapaa"-sanasta liikkeelle, mutta melkein pysähtyy "kiipee"-sanasta, kun jää miettimään, että mitäs se tarkoitti ja saiko mennä. Siinä on kyllä koira joka haluaa tehdä varman päälle oikein! :D Mutta eiköhän se oikea käskysanakin siihen pian yhdisty. :D

Keinua Ukko meni myös kokonaisena, mutta madallettuna tosi hienosti ja vauhdikkaasti, kun wubba oli edessä. Ai että, kun oli hieno poika! :) A:n kontaktilla jotenkin en nyt itse osannut ohjata Ukkoa oikein, en tiedä mikä siinä mulla oikein oli. Ukkokin taisi olla niin kovasti eteen menossa ettei ihan olisi malttanut kontaktille koukata. Puomin alasmenoakin nyt kokeiltiin wubban kanssa ja enää ei Ukko hidastellut eli nyt ollaan selvästi löydetty oikea tatsi. :) Tästä on hyvä jatkaa, harmi vaan ettei kontaktikurssia enää pidetä Lielahdessa eikä toisaalta mulla ole mitenkään enää varaa uuteen kurssiin tähän väliin. Kuten sanoin, olen rahaton. Viimeisetkin rahat menee Jerikon kisastartteihin nyt kun vauhtiin päästiin! ;)

Mutta kun yksi päivä vapautuu agilityltä, voidaan tokoilla taas enemmän. Kirjoittelen meidän tokoedistyksestä joskus erikseen. :)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Flow

Tällä viikolla Ukolla oli ensimmäiset alueellisen valmennuksen treenit. Tykkäsin kovasti Tero Strombergin tavasta opettaa ja siinä kyllä heräsi ajatuksia myös Jerikon ohjausta ajatellen. :) Tero tykkäsi Ukosta ja kysyi, että onko se aina niin kuuliainen. Ja kyllähän se todella kuuliainen onkin. Harjoiteltiin sitten vähän jo vaikeampiakin ohjauksia, jota ei ole ennen otettu, tai lähinnä ensimmäisen esteen/esteiden ylipäätään lukitsemista. Hyödyllinen asia kyllä ottaa jo nyt treeniin mukaan ja tämä sitten tulikin kotiläksyksi.

Alueellisen valmennuksen treenien jälkeen lauantaina lähdettiin Jerikon kanssa junalla Helsinkiin, tai tarkkaan ottaen Vantaalle Anitan luokse. Oltiin siellä sitten yötä, niin ehdittiin nähdä ja jutella, kun sunnuntaina Anitalla oli menoa ja meillä kisat Purina Areenalla. Kisaan oli ilmoittautunut suurin piirtein kaikki Suomen kovimmat nimet ja ratojen ihanneajatkin oli sitten sen mukaiset. Palautetta pohjasta pyydettiin, mutta unohtui antaa. Sinne oli nyt jotain hassua pehmikettä levitelty, mikä kyllä selvästi lähti herkästi koirien jalkojen alta eikä ollut mikään ihanteellinen kisa-alusta siis.

Mun ensisijaisena tavoitteena näille kisoille oli vetää täysillä ja hyvällä fiiliksellä, löytää Jerikon kanssa yhteinen "flow". Suunnittelin ohjaukseni periaatteella "mieluummin nopea hylky tai ratavirhe kuin hidas nolla". :D

Ensimmäinen rata oli hyppäri ja hyvä meininki kyllä löytyikin. Harmillisesti yksi rima tippui, muuten tehtiin hienoa rataa. Olin tosi tyytyväinen tähän, Jeriko oli hienosti kuulolla, mä pidin hyvin yhteyden Jerikoon ja yhteistyö toimi vaikka edellisistä kisoista on hirveästi aikaa eikä varsinaista pidempää ratatreeniäkään olla tehty pariin kuukauteen. Keppejä edeltävällä putkella Jeriko meinasi ensin lukita toisen suoran putken, siitä pieni kaarros ja hidastaminen. Muuten radan meno oli tosi siistiä. :) Tuloksena siis 5 vp ja -0,14, aika säälittävä ihanneajan alitus, mutta hitto jos ihanneaika on 36 s niin ei nyt vielä parempaan pystynyt. Nopeutta haetaan vielä. :)
Valitettavasti tarkennus ei oikein toiminut, jotenkin on ihan arpapeliä, miten ton elävän tilan tarkennuksen saa onnistumaan... :D Jotain tosta kuitenkin saa selvää. ;)


Toinen rata oli agilityrata, jolta tuli hylky. Puomin jälkeen harkitsin ensin persjättöä ennen rengasta, mutta en sitten tehnytkään ja takaaleikkaus ei ollut nyt riittävän selvä ja siitä Jerikolle tuli ylimääräinen pyörähdys. Keppien jälkeen mun ohjaus oli tosi tyhmästi suunniteltu, valssasin hypyn eteen ja yritin saadan Jerikon sillä siis ohittamaan hypyn ja menemään suoraan putkeen, mutta aika erehdyttävästi mun vartalon asento muistuttaa jaakotusta ja jaakotuksena Jeriko sen luki. Siitä siis HYL. Hitsi, kun muuten sitten taas meni niin kivasti. :)



Kolmas rata oli myös agilityrata. Musta vaikuttaisi siltä, että tällä radalla Jeriko alkoi hieman määrätietoisemmin etenemään ja rata oli taas tosi kiva. Kepeille ohjauksessa Jeriko epäröi aavistuksen. Keinun jälkein okseri oli sitten kompastuskivi, okserin jälkeen piti kääntää voimakkaasti ja arvasinkin sen tuottavan vaikeuksia. Jeriko hyppäsi sitten melkein suoraan päin okserin toista rimaa. Okseria täytyy siis ehdottomasti harjoitella! Kolmanneksi viimeisen esteen päällejuoksu epäonnistui, olin hieman myöhässä ja olisi pitänyt selkeämmin työntää Jeriko esteiden väliin. Tästä tuli siis esteen ohitus ja kielto. Keinun kontaktilta Jeriko varasti ja ehkä se okserin rima olisi saattanut pysyä jos olisin ehtinyt ohjaamaan sen paremmin. Ehkä. Tuloksena kuitenkin 5+K, -1,18. Kiellossahan toki aikaakin menee hukkaan ja Jeriko pyörähteli sen esteen takana sitten vähän lisääkin. Mutta hitto noita ihanneaikoja. :D


Viimeinen rata oli sitten taas hyppäri. Ihmettelin kyllä, että itse jaksoin neljännellekin radalle niin hyvin, kun aikaisemmin kolmekin rataa on välillä tuntunut paljolta ja nyt oli tosiaan kisataukokin vielä alla. Radalta tuli harmillisesti taas 5+K, yksi rima siis tippui ja sitten muurin jälkeisellä niistolla Jeriko ei lukinnut hyppyä ja lähti mun liikkeen mukana ohi. Mielestäni näytin niiston ihan riittävästi, tuollaiset pitäisi osata ja niitä pitää siis harjoitella lisää että onnistuu. ;)


Nollia ei siis tullut, mutta hyvä fiilis radoilla oli ja olen siis tyytyväinen. Jerikokaan ei yhtään väsähtänyt neljään rataan näin äkkiseltään, päin vastoin musta tosiaan vaikuttaa, että Jeriko alkoi enemmän kirimään ja pitämään huolta omasta vauhdistaan mikä on myös yksi meidän tärkeimpiä tavoitteita. Nyt tuli myös eteen asioita mihin pitää kiinnittää treeneissä huomiota: okseri, esteille määrätietoisemmin irtoaminen ja esteiden lukitseminen niin, että esteen näytettyäni voin jo lähteä liikkumaan ja luottaa että Jeriko hoitaa esteen. Ja edelleen multa lisää vauhtia kinttuihin ja ohjaukseen ja Jerikolta sitä eteenpäin pyrkimistä. Uskon, että se hyvin tässä kehittyykin, kun omaa ohjaustani muokkaan edelleen enemmän Jerikon vauhtia ja itsenäistä suorittamista ruokkivaksi. Ei siis enää mitään varmisteluja. Ei Jerikosta koskaan mikään vauhtitykki tule, mutta varmasti ihan sellainen kilpailukykyisiin aikoihin pystyvä kunhan vaan tehdään töitä sen eteen. :)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Jänis ja kilpikonna

Loppuviikosta tuntui tosiaan jotenkin siltä, että mulla on nyt ongelma motivoitua agilitytreeneissä ja juoksentelen jotenkin puolitehoilla. Mietin tosiaan sitä, että jos ilmoittaiskin jo kisoihin, vaikka oma ohjaus ei todellakaan ole vielä sillä tasolla mihin jäätiin. Ja niinpä sitten ilmoitin tän viikon sunnuntaille Helsinkiin kisoihin. Samalla pääsee näkemään Anitaa ja toivon mukaan muitakin tuttuja. :)

Agilityn maailmassa nopeus on iso asia ja siitä tykätään puhua mikä koira on nopea, mikä hidas. Toisaalta joskus koiran etenemistyyli voi hämätäkin. Pieni bortsu joka tikuttaa menemään sata askelta sekuntissa näyttää todellakin erittäin nopealta, kun taas isommalla laukka-askeleella menevä kilpakumppaninsa joka ottaa vähemmän askeleita aikayksikössä voi vaikuttaa huomattavasti hitaammalta vaikka etenemät olisivat samaa luokkaa. Jerikokin kuuluu selkeästi jälkimmäiseen porukkaan, sen vuoksi myös puomin ylösmenokontaktit on vähän siinä ja tässä, että osuuko... Olen siis jo oikeastaan tottunut siihen, että Jerikoa pidetään hitaana tai edes näkemättä Jerikon suorituksia oletetaan, että se on hidas. Eihän Jeriko huippujen vauhtiin yllä, mutta tekeekö se koirasta hitaan? Riippuu mitä tavoittelee.

Innostuin kuitenkin katselemaan agi.fi:n rankingeja, sieltähän sen näkee millaista etenemää koira tekee. Toki jos tulee ratavirheitä kepeiltä ja esim. hypyn kielto ohituksesta, niin menetetään kallisarvoista aikaa eikä sitä näe noista tuloksista. Koiran etenemään vaikuttaa myös se, millaista reittiä koira kulkee. Jos kaarteet on laajat, niin kyllä siinäkin aikaa hukkaantuu. Rimojen tiputtelut toki ei vauhtia hidasta. Tässä linkki Jerikon rankingeihin.

Jerikon etenemä on siis ollut keskimäärin sellaista 4 m/s, joitain kolmosellakin alkavia löytyy enkä nyt jaksa tarkistaa missä kaikissa on keppivirhe tms. mukana, niitä virheitä kuitenkin tuli varsinkin kisauran alkuun. Toki joukossa on yksi 0-ratakin, jonka etenemä on vain 3,80 m/s. Kuitenkin joukkoon mahtuu myös 5,16 m/s etenemä, joka onkin jo aika hyvää vauhtia.

Tuo nopein etenemä tuli radalta, jossa heti alkuun tippui yksi rima ja aloinkin sitten ottamaan enemmän riskiä ja tekemään itse nopeammin. Loppusuoralla olisin silti voinut itsekin nipistää vauhtia hieman lisää tai jos Jeriko olisi irronnut paremmin eteen olisi tuloksena ollut vielä parempi aika. Jeriko ei siis suinkaan ole hidas itsessään, mutta Jerikon nopeus riippuu hyvin paljon siitä miten itse ohjaan ja mitä teen. Se ei ole koira, joka syöksyy tuulispäänä eteenpäin ja ohjaaja saa vaan yrittää pysyä mukana, mutta ei Jeriko mikään perässä raahattavakaan ole. Jos itse etenen ja ohjaan ajoissa ja hyvin, niin Jerikokin tekee rataa rivakasti ja irtoaakin eteen, kun ohjaus on selkeää.

Sertinollat eivät siis varmasti ole mitenkään kaukaisia haaveita, kunhan vaan itse asennoidun kisaradoille (ja treeneihinkin!) oikealla tavalla. Me tehdään rataa yhdessä enkä voi vaan jättää Jerikoa yksin (tarkoitan lähinnä henkisesti), yhteys koiraan pitää säilyä ja sitten vaan tossua toisen eteen eikä mitään arkailuja. :D Toisaalta myös meidän juoksulenkeistä voi olla hyötyä, nimittäin oman kunnon kohottamisessa, että sitten jaksaa radoilla paremmin nipistää itsestään vauhtia. ;) Jerikon kanssa on nyt kuitenkin tavoitteena treenata niin, että opin nipistämään kaiken mahdollisen vauhdin irti sekä itsestäni että Jerikosta. Kun mun ohjaus sujuu, niin Jerikolla ei ole mitään ongelmaa tuottaa ihan kilpailukykyisiä etenemisvauhteja. ;)

Myös Ukko on hyvin samanoloinen kuin Jeriko oli agilityn alkutaipaleellaan. Alkuun tehdään rauhassa ja harkiten, sitten lisätään pökköä pesään, kun varmuus kasvaa. On tuota Ukonkin hitautta ihmetelty, jopa vähän siihen sävyyn, että liittyisi koiran "moottoriin". Minä uskon, että liittyy enemmän koiran perusluonteeseen ja ohjaajanöyryyteen, siihen että haluaa tehdä asiat ensisijaisesti oikein eikä uskalla kaahata ennen kuin on varma asiasta. Ja sitten toisaalta varmaan myös itse teen kouluttaessa jotain sellaista, mikä hidastaa koiraa alkuun, kun olen molemmille koirille onnistunut saman tekemään... Itse en ole kuitenkaan ollenkaan huolissani Ukon vauhdista ja menosta, kyllä siitä näkee, että siitä tulee vielä tosi nopea ja hieno, kun treeneissä Ukon into pikku hiljaa kasvaa. Eihän se ole agility vielä harrastanutkaan pitkään, treenikertoja yhteensä alla varmaan korkeintaan parikymmentä. Luulen kuitenkin, että Ukon kanssa päästään aika pian siihen tilanteeseen, että saan tosissani tehdä töitä pysyäkseni sen perässä! :)

Nopeus on agilityssä todella tärkeä asia, mutta niin on myös tarkkuus ja se kuinka suurella todennäköisyydellä koira tekee nollaradan. Maamme huipuilla yhdistyykin nämä kaksi asiaa sopivassa suhteessa, nopeus ja varmuus. :) Agi.fi:n ranking on kyllä mielenkiintoinen tietokanta. Sieltä näkee kaiken oleellisen: kuinka paljon nollia koira tuottaa, mikä sen sijoitus missäkin kisassa on ollut ja mikä on etenemisnopeus. Voihan nollavoiton saada hitaammallakin etenemällä jos saa ainoan nollan tai muut nollan saaneet on hitaampia. Nollavoittojen määrällä ei siis sinänsä voi leveillä, että koira on nopea. Nollavoitot voi myös olla kovasti kiven alla, jos samoihin kisoihin sattuu paljon nopeampia ja taitavampia koirakoita.

Koiramaailmaan vertailu kuuluu sinänsä olennaisena osana jalostuksen vuoksi ja kilpailuihin kuuluu aina lajista riippumatta se, että kilpailijat laitetaan paremmuusjärjestykseen. Mutta se että "yksityiset" ihmiset vertailee ja nostaa omaa koiraansa muita laskemalla on mielestäni aivan turhaa. Kisastartit pistävät koiria paremmuusjärjestykseen, mutta vain sen kyseisen startin osalta. Seuraavassa startissa tilanne voi olla aivan toinen. Emmekä me ole samalla viivalla esim. ohjaajien kokemuksenkaan pohjalta eikä siitä johtuvia virheitä voi laittaa koiran huonouden/hitauden piikkiin. Toisaalta kokenut ohjaaja yleensä saa nopeammin ja nopeampaa tulosta kuin kokematon.

Meidän tavoitteena Jerikon kanssa on nyt joka tapauksessa ainakin saada se täydellinen synergia radalle mukaan, että tehdään täysillä yhdessä. Ja mun ohjauksen täytyy vielä kehittyä huomattavasti, ettei anneta laajoilla kaarteilla turhaa tasoitusta kanssakilpailijoille. Jos nämä tavoitteet saavutetaan, niin sitten varmasti tulostavoitteetkin alkaa täyttyä. Ensi viikonlopulle asetan kuitenkin hieman alhaisemmat tavoitteet; toivon, että muistan pitää koko ajan yhteyden Jerikoon ja antaa kaikkeni, ei mitään puolitehoilla juoksenteluja! ;)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Jouluparaati ja kansainvälistä tunnelmaa

Tänään oli Tampereella jouluparaati ja me sitten Jerikon kanssa osallistuttiin siihen kaveri koirien porukassa. Ei kyllä turhaan foorumilla varoiteltu kaikesta härdellistä ja kummallisuuksista mitä siihen kuului, "jokainen tuntee oman koiransa rajat"-tyylillä siis piti päättää osallistuako vaiko ei. No, Jerikohan pärjäsi aivan maniosti vaikka tosiaan kaikenlaista siellä oli. Oltiin kulkueen aika etupäässä, edessä rumpusoittokunta, joiden jälkeen nalleja ynnä muita maskotteja ja sitten kaveri koirat. Niin ja olihan sitä porukkaakin kulkuetta katsomassa! :D Vähääkään heikommilla hermoilla voisi vähän huimata, mutta Jeriko ja kaikki muutkin kaverikoirat käyttäytyi aivan mallikelpoisesti. :) Kulkue päättyi sitten keskustorille, mihin jäätiin hetkeksi soittokunnan rummuttaessa vieressä seisoskelemaan ja odottamaan halukkaita silittelijöitä. Ja kyllähän niitäkin sitten tuli ja Jeriko oli ihan innoissaan. Siitä olin positiivisesti yllättynyt, että Jeriko oli niin hyvin kaikkien muiden koirienkin kanssa, jopa niiden isompien urosten joita Jeriko usein vähän kammoaa. Kultsu-Emil tuli vielä samojen lasten siliteltäväksi kuin Jeriko ja Jerikon silmistä kyllä näki, että ei yhtään tykännyt, mutta käänsi vaan pään lasten kainaloon eikä kommentoinut mitään. :D Pienemmät koirat oli tietty Jerikon mieleen, erityisesti japanin pystykorva Roopella on paikka Jerikon sydämessä. ;)

Ja kun Ukkoa ei pikkupentuna yhtä järjestelmällisesti sosiaalistettu kuin Jerikoa, niin nyt sekin sai sitten vähän niin kuin kaiken kerralla. :D Ukkokin nimittäin oli siellä keskustorilla Matin kanssa katselemassa. Varmuuden vuoksi laitoin Ukolle Y-valjaat päälle, koska mä kuitenkin olen se Ukon luottohenkilö eikä tiennyt varmaksi mitä Ukko tykkää hälinästä vai yrittääkö karkuun. Mutta eihän Ukollakaan mitään hätää ollut, käveltiinkin siinä yhtä matkaa keskustorille ennen kuin mä menin Jerikon kanssa kokoontumispaikalle ja Ukko meni väkijoukossa häntä ihan korkeella. :) Eikä Ukko ollut yhtään ihmetellyt soittokuntaakaan eikä mitään mitä siinä oli, ei edes lapsia! :))

Rapsutusten jälkeen mentiin äitin, pikkusiskojen ja Matin kanssa Tallipihan kahvilaan, minne koiratkin oli tervetulleita. Koirat sai myös oman vesikupin. :) Ekaa kertaa oltiin kahvilassa koirien kanssa, Jeriko on kerran aiemmin kesällä ollut Pyynikin näkötornin terassilla, mutta ei sekään missään sisätiloissa. Mutta hienosti noi pojat oli, hetken kun ihmetteli niin sitten meni pöydän alle ja nurkkaan nukkumaan. On mulla vaan hienot pojat! :))

Ollaan me tokoiltukin, mutta en niistä treeneistä viitsi tähän nyt kirjoitella. Ehkä joskus myöhemmin sitten. :)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Vauhtia ja meininkiä

Huh, mulla on kyllä ollut rankka viikko opiskelujen parissa, päikkäreitäkin on ihan pitänyt pitkästä aikaa ottaa, että jaksaa iltaisin treenata. ;) Eilen oli kyllä tosi hyvät agilitytreenit, kiitos Sarille! :) Itse olin kyllä ohjaukseni kanssa edelleen hieman ruosteessa aiempaan verrattuna, mutta vähän jo paremmin meni. Ja Jeriko oli nyt tosi hyvässä vireessä, ei enää räykyttänyt mulle vaan keskittyi tekemään. Vielä kun mun ohjaus saadaan kuntoon, niin Jerikokin pystyy suorittamaan maksimitehollaan.

Treenin aiheena oli persjätöt, niitä tehtiin radan aikana aika monta ja juosta sai siis aika lujaa. Alkuun tuotti mulle vähän vaikeuksia, kun piti katsoa olan yli Jerikoa, mutta samalla eteenpäinkin. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun törmäisin esteeseen! :D Mutta en kyllä sitten törmäillyt, alkuun haki vaan aikansa, ennen kuin sain ohjaukseni kuntoon ja sitten Jeriko menikin tosi hienosti.

Kontakteihin kiinnitettiin nyt huomiota ja laitettiin sekä puomin alastulolle että keinulle targetit, että saatiin Jeriko tulemaan kunnolla loppuun asti. Eikä niitä toistoja tarvinnutkaan kuin kaksi, ensimmäisen Jeriko tarvi huomatakseen, että siellä olikin jotain, toisella meni jo täysillä targetille. Täytyy nyt näihin kiinnittää huomiota, ettei ala hiippailemaan alastuloilla. Lisäksi kiinnitin huomiota, että puomin ylösmenokontakti oli joka kerta aivan hilkulla osuiko vai ei, itse en osaa edes varmaksi sanoa miten kävi. Vähän tässä nyt mietin pitäiskö Jerikollekin opettaa sitä ylösmenokontaktia kehikolla. Se vaan tietäis sitten lisää kisataukoa, kun ei voisi kisata ennen kuin uusi tapa olisi riittävän varma. Ja siis me kyllä nyt aiotaan jo joulukuun puolella vähän kisatakin! ;) Jätetään se kontaktiasia nyt hieman hautumaan, toisaalta voisin ainakin opettaa sen kehikon siihen asti ennen kuin se siirretään kontaktille ja harkita sitten sitä missä kohtaa kisataukoa pitää jos pitää.

Myös kepeille tarvii lisää vauhtia, mutta uskon ja toivon että se tulee sitten siinä samalla kun vauhtia saadaan muuten lisää. Mun talvikauden tavoitteethan olisi saada mun ohjausta hiottua niin, että osaan viedä Jerikon kunnolla koko radan parasta mahdollista reittiä, ja että saan Jerikon kääntymään niin tiiviisti kuin mahdollista silloin kun tarvii. Ja edellisen kylkiäisenä ja muutenkin olisi tarkoitus kehittää meidän vauhtia ja aikoja radalla, että päästäis niihin sertinolliin kiinni. ;) Eilisissä treeneissä niihin tulikin yksi hyvä juttu, mutta siitä hetken päästä...

Ukko harjoitteli muutaman esteen pätkää taas ja aloitettiin harjoittelemaan Ukonkin kanssa persjättöä, mikä itse asiassa meni tosi kivasti sitten. Puomin alla olevaan putkeen Ukko irtosi jotenkin nihkeesti, mutta sitten toiseen putkeen tosi hyvinkin ja alkoi irrottamaan katsettaan mustakin. Ja mä sain ihan oikeasti juosta! :D
Ja mistä tämä vauhti sitten lähti? Sari kiinnitti huomiota meidän lähtötilanteisiin, kun jätän Ukon istumaan ja hämäilen sitä/teen häiriötä, ennen kuin lopullisesti vapautan radalle. Sari kommentoi, että tuollainen voi tehdä koiran (varsinkin Ukon tyyppisen) epävarmaksikin, kun ei tiedä aionko hämätä ja huijata, vai pääseekö radalle. Myös treenikaveri sitten sanoi, että Ukko vaikuttaa aavistuksen paineistuneelta, kun odottaa lähtöä. Sarin pointti siis oli, että koiran pitäisi ennemminkin olla innossaan odottamassa vapautusta, toki pitää olla myös ehdoton sen suhteen ettei lähdöstä karkailla. Mutta että nytkäykset ja hämäilyt saisi unohtaa ja tehdä vaikka enemmän lentäviä lähtöjäkin Ukon kanssa. Sitten kun istumaan jättää, niin sitten toki selkeä tilanne, että siellähän istutaan, mutta kuitenkin vapautus radalle ilman hämäilyjä ja antaa koiran vaan padota intoaan kohti rataa.

Lisäksi Sari kommentoi, että voisin leikittää ja riekuttaa kunnolla koiraa samalla kun kuuntelen kommentteja, ettei koira jää siinä vähän "tyhjän päälle" odottelemaan ja sitten siitä vaikka se vauhtilähtö. Ja niinhän lähdettiin tekemään molempien koirien kanssa ja varsinkin Ukon (mutta myös Jerikon) vauhti kasvoi aivan huimasti! Varmastikin siis tuollainen hämäily tämän tyyppisille koirille tekee sen, että ne joutuu hirveesti koko ajan keskittymään siihen meinaanko huijata niitä ja lähdöstä tulee epävarma. Sarinkin mielestä Jerikon vauhti kasvoi ja kommentoi, että aiemmin Jeriko kiihdytti ehkä parin esteen jälkeen, mutta ensimmäisillä oli yleensä ehkä vähän epävarma ja hitaampi. Eli tällä nyt jatketaan! Tosi hyvä, että tuli puheeksi, koska tossa varmasti on perää näiden koirien kanssa ja näkikin heti kuinka alkoi vauhtia ja intoa löytyä aivan erilailla. Ehkä tuo muutos lähtötilanteeseen tekee muutenkin sen, että ollaan tiiminä valmiina lähtemään eikä niin, että mä pelaan välillä vähän vastapuoltakin, kun yritän huijata koiraa. Hyi mua! :(

Tänään wuf-hallilla oli taas runsaasti treeniaikaa, kun Vellu ja Theba ei päässeet eikä tuuraajaakaan löytynyt. Jotenkin mun on hankala tuolla keksiä mitä tekisin Jerikon kanssa, johtuisko siitä, että tilaa ja esteitä on niin vähän, ja toisaalta mahdollisuudet siirrellä esim. A:ta ja puomia rajalliset, varsinkin kun oltiin nyt Marjukan kanssa kaksin... Noh, pientä radan pätkää tehtiin ja kontakteja targetille. Keppejä myös. Sitten ihan erillisenä tehtiin ohjausharjoituksia kahdella hypyllä (Marjukalta matkittua ;)), ensin niistoilla ja sitten jaakotuksilla. Mutta siis jotenkin vaikea löytää sellainen hyvä tekemisen fiilis tuolla, ehkä jotenkin itsekin vaan huitelen turhan löysin rantein menemään. Buu. :(

Ukko harjoitteli kontakteja, ensin keinulla. Ukko teki kokonaista keinua, joka oli hieman kisakorkeutta matalammalle asetettu, välillä hyppäs kesken pois, mutta en alkanut sitä mitenkään hihnassa viemään vaikka Maria meille sellaista viimeksi neuvoikin. Hihnasta/pannasta kiskominen ei vaan mun mielestä näytä ollenkaan kivalta koiran kannalta ja toisaalta Ukolle olisikin varmaan tosi painostavaa. Totesin sitten vaan, että "hups" jos tippui ja otettiin uudestaan. Ja siis pääosin Ukko meni hienosti sitä keinua, siis tosi hienosti! :) A:n kontaktia teki myös kätevästi ja lopuksi puomillekin sivusta alastulolle pomppua ja kontaktille. Pientä radan pätkää myös ehdittiin tehdä ja sitten sitä ylösmenon kehikkoa. Ja hienosti Ukko kyllä käytti päätään ja kun otettiin narupallot palkaksi (Marjukka siis avustamassa toisessa päässä), niin alkoi vauhtikin kasvamaan. Käännyttiin sitten aika vinoonkin, että Ukko sai ihan tosissaan hakea sitä kehikkoa ja pari kertaa putkeen tuli sitten virhe, mutta Ukko ei yhtään lannistunut vaan korjas toimintaansa ja hienosti meni! Olin tosi tyytyväinen! :)

Poikien meno on nyt kyllä ollut tosi kivaa. Itsellä ehkä Jerikon kanssa edelleen joku tatsi puuttuu. En oikein itsekään osaa sanoa mikä siinä on, mutta huomaan itsekin tekeväni jotenkin puolitehoilla. En itse annan kaikkeani enkä keskity täysillä treeniin. Tosi tyhmää. Ehkä se sitten on vaan, kun on ollut niin väsynyt. Ja jollain tapaa ehkä myös sitä, että kaipaan kisaamista motivaattoriksi...

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Tunnustusta ja tunnustelua




Rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster.


Sain tällaisen tunnustuksen Mirkulta. Kiitos!! :) Komppaan kyllä Mirkkua siinä mitä kirjoitti omaan blogiinsa, että harmi ettei ole mitään kysymyksiä. Sellaiset on hauskoja, kun pistää miettimään. :D Kiva saada tunnustusta joka tapauksessa. ;)

Sääntöjä leikkiin kuitenkin kuului:


  • Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
  • Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
  • Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.


Mun lempiluettaviin kuuluu ehdottomasti:

Liisa + Luka (tämän voi myös tulkita toiveena, että päivittelisit Liisa vähän useemmin ;))


Samaan sitten vähän päivitystäkin. Pojat kävi eilen Kaiperlan käsittelyssä, onneksi saatiin Ukkokin siihen mahdutettua. Jerikolla oli tosiaan (niin kuin Katriinakin totesi) enää aivan pienen pieni jumi lantiossa, mutta jo todella hyvä. Varsinkin siihen nähden mitä kaikkea tässä syksyn aikana on sattunut ja kuinka on ollut lihakset jumissa tms. Jeriko sai lyhyen tsekkauksen ja pienen hoidon, sen kummempaa ei tarvinnut ja tänään kun Katriina kävi tuomassa Yumegaa ja katsoi poikia, niin Jerikon selkä oli aivan suora. Siis aletaan olemaan oikein hyvällä mallilla! :))

Hassu juttu Jerikossa kyllä oli siellä, että Jeriko ei meinannut millään suostua menemään maahan ja hoidettavaksi, oli jotenkin tosi epäluuloinen. Jouduin ihan kippaamaan Jerikon sylistä kyljelleen. :D Ja Katriinan jalkoihin heittäytyy heti. :D

Ukko joka taas on yleensä ottaen hieman pidättyväisempi, eikä niin aktiivisesti hae kontaktia ihmisiin kuin Jeriko, oli aivan erilainen. Ensin Kaiperlakin kyllä kysäisi, että taitaa olla hieman ujompi tapaus, mutta sitten Ukko kävi kiltisti maahan kun pyysin ja paria pään nostamista lukuun ottamatta oli tosi nätisti ja antautui aivan täysin hoidolle. Jopa siinä määrin, että meinasi nukahtaa ja sitä piti oikein herätellä lopuksi, että "saa jo nousta"! :D Hassu Ukko.

Ukolla tosiaan Katriina oli jo todennut, että on ranka vino ja itse asiassa itsekin olin sitä katsellut lenkeillä, että juoksee vähän vinossa ja toisaalta jää seisomaan ihan ihme vänkyröihin. No, vinohan se oli, mutta Kaiperla oli tyytyväinen siihen, kuinka elastinen ranka silti oli, ei yhtään jäykistynyt. Takakorkeuskin pisti silmään ja kieli kesken olevasta kehityksestä, siinä mielessä siis tosi oiva aika hoidattaa, kun varmasti kroppa ottaa hyvin hoidon vastaan.

Tänään aamulla sitten kiinnitinkin huomiota, kuinka Ukko istahteli useampaan otteeseen niin tikkusuoraan ja tiiviiseen pakettiin, etten osaa sanoa onko se silleen ennen istuskellutkaan. Lisäksi kun Ukko pysähtyi seisaalleen, takajalat asettui paljon aiempaa paremmin rinnakkain ja siten selkä suoraksi. Siis näin ainakin kuvittelen huomaavani, jotenkin aina mietin näitä tosi kriittisesti, että onko vaan jotain lumevaikutusta ja tuhlaanko oikeasti rahaani johonkin humpuukin. Kriittinen suhtautuminen ja epäilevyys on sellainen kiinteä osa mua. ;) Makuuasennossa lantiossa edelleen huomaa pienen vinouden itsekin, katsotaan mihin se siitä kehittyy. Nyt sitten vaan jatketaan tästä normaalisti eteen päin ja Katriina pitää poikia tarkan silmänsä alla. Uusintakäyntiä Ukolle suunnitellaan sitten siinä vaiheessa jos näyttää ettei tässä muutaman viikon sisällä näy selvää eroa ja jää jotain vinoumaa, mutta luulis että tosiaan kasvava koira jolla vielä ranka oli niinkin elastinen, oikeaa aika näpsäkästi. :) Siis sinänsä olen tyytyväinen ja toiveikas, että nyt hoitui poikien huolet, vaikka vähän kriittisesti pitääkin suhtautua... ;)

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Arkistojen kätköistä

Tulin selailleeksi kännykän albumia ja sieltä löytyi kaikenlaisia videoita. Jerikon toisen jälkikokeen videoita en edes katsonut kokeen jälkeen ja  unohdin, että sellaisia on otettukaan. Tuntui niin paskalta koko koe, kun Jeriko ei seurannut ollenkaan omalla tasollaan. Jotenkin mä otan aina hirveet paiseet siitä, jos musta tuntuu ettei se ole normaalisti mukana vaikka videolta se ei taas näyttänytkään niin hirveen pahalta. Tässäkin mielessä otan kyllä mieluummin poikittavan koiran kuin liian väljän, koska se että tunnen koiran reittä vasten valaa muhun varmuutta ja itseluottamus murenee, kun koira "häviää". Tässä kuitenkin video viimeisestä liikkeestä eli eteen lähetyksestä. Seuraaminenkin alkoi toimimaan paremmin, kun oli ohitettu esteet ja eteenmeno kieltämättä aika hyvä. :) Kyllä me sitten ensi keväänä näytetään. ;) Ei ole siitä kyse etteikö koira ollenkaan osaisi, on vaan ollut turhan paljon huonoa onnea matkassa.




Videolle oli päätynyt myös jonkun pentupäivän aikana Ukon ja velipoika-Simon leikkimistä. On toi Simo vaan aikas komea paimenlinjainen jätkä. :)




Lisäksi löytyi pätkä jonkun Kaupin lenkin jälkeen Tean pihasta, kun pojat innostuu liehistelemään ja mielistelemään Wattia. Wattihan on siis uros, en kyllä muista oliko tossa vaiheessa jo leikattu. :D

lauantai 10. marraskuuta 2012

Tottelevaisuutta ja tottelemattomuutta

Torstain agilitytreeneissä olin itse jotenkin aivan jäässä ja ruosteessa, Jerikon ohjaaminen ei meinannut onnistua oikein kunnolla ollenkaan. Ja Jeriko haukkua räksytti koko ajan, hitto kun oli ärsyttävää. Mutta kyllä Jeriko taitava on, ei siinä mitään, parhaansa mukaan teki siihen nähden miten huonosti ohjasin. :D
Ukon kanssa meni tosi kivasti, pientä muutaman esteen rataa tehtiin jossa oli muutamia takaakiertoja ja kivasti meni. Tehtiin myös sellainen takaakierto, jossa koira hypyn jälkeen irrotettiin kiertämään toinen siiveke kuin millä puolella ohjaaja oli. Tosi kivasti meni sekin, tietty ensin harjoiteltiin palkkaamalla takaakierrosta sopivaan suuntaan. Mutta siis tosi pätevä poika. :)

Perjantaina Katriina kävi hieromassa Jerikon. Jerikolla oli enää aivan pienen pieni aavistus jäykkyyttä lantiossa, ei mitään sen kummempaa. Tiistaina meillä on Kaiperlan reissu, joten siellä varmaan saadaan se viimeinenkin jumi auki. Aletaan olla taas hyvässä tilanteessa. Ukkoakin Katriina kokeili, eikä mitään lihasjumeja löytynyt. Sen sijaan rangassa on vinoumaa jota olen itse asiassa itsekin pistänyt silmään, kun Ukko juoksee. Näyttää nimittäin siltä, että Ukko juoksisi koko ajan vartalo vinossa. Mietin, että voiko tuo olla siltä pohjalta, kun Ukko oli synnytyksessä jumissa synnytyskanavassa..? Ehkäpä. Lihaksiin tämä ei kuitenkaan ole vielä heijastunut, mutta Kaiperlalle olisi Ukollakin tarvetta. Ikävä kyllä meillä oli kolmen koiran aika tiistaina ja Tiinan Kide ja Kuje käyttää siis ne kaksi, eikä ainakaan viimeksi kysellessä ollut mahdollista pidentää meidän aikaa... Yritän vielä uudestaan kysyä kuitenkin, jos saatais samaan reissuun toi Ukkokin hoidettua...

Hierontojen jälkeen lähdettiin tokoilemaan koulun kentälle. Matti tuli mukaan avuksi ja tehtiin Ukolle nyt epäsäännöllisen vahvistelaikataulun mukaan seuraamista. Aika kivasti meni, kyllä se siitä.  :) Lisäksi yritettiin tehdä Ukon kanssa jääviä, mutta nyt ei maahanmenosta tullut mitään, Ukkoa selvästi inhotti kylmä ja kova maa. Kun otettiin nurmikolla niin onnistui jo huomattavasti paremmin. Kyllähän tollaseen kaljuun mahaan varmaan kylmältä maa tuntuikin. :D

Jeriko teki ohjattua noutoa kahdella narupallolla ja kun kolme ensimmäistä meni aivan nappiin, niin jätin siihen. Jerikokin teki seuraamista epäsäännöllisen vahvistekaavan mukaan, mutta hieman oli pojilla eri pituiset pätkät. ;)

Illalla oli vielä oma agilityvuoro. Jeriko teki lyhyen vuoron pientä radanpätkää jonka vaan päästäni muotoilin sen perusteella miten esteitä oli siinä valmiiksi. Samalla tuli hyviä keppiharjoituksia kun Jerikon piti avokulmasta hypyn jälkeen hakea kepeille, oikeastaan hieman vasemmallekin vielä. Kertaakaan ei kyllä erehtynyt, joten ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Paitsi, että toi helkkarin möykkääminen nykyään. Ihan lähtenyt lapasesta toi agilityssä haukkuminen tauon jälkeen. Jotenkin pitäis saada taas rauhaa siihen tekemiseen.

Ukko teki kaksi lyhyttä vuoroa. Ensin A:lla kontaktia, mikä alkoi sujumaan kyllä jo tosi kivasti. Tulihan niitä lipsahduksiakin, lähinnä kuitenkin niin, että Ukko tuli kontaktille liian rauhallisesti, enkä halunnut siitä palkata, halusin, että Ukko kunnolla hyppää/syöksyy kontaktille. Ja siis tosi makeita tekikin. :) Sitten muutaman hypyn ja putken radan pätkää.
Toisella vuorolla tehtiin myös pari kertaa A:ta ja lisäksi Ukko pääsi vähän kokeilemaan 2x2-keppejä. Ei niitä ole vielä tarkoitus kunnolla alkaa tekemään, mutta otin ne mukaan että sain hyvän kuvan otettua, niin pitihän niitä samalla kokeillakin. ;) Ensimmäisen portin hakeminen alkoi ihan hyvin hahmottua Ukon päässä. :)


Lauantaiaamuna käytiin vielä Tuijan kanssa tokoilemassa. Ennen kuin Tuija ehti paikalle tehtiin Jerikon kanssa tolpan kiertoa ja siitä pysäytyksiä. Tein kyllä sitten varmaan liikaa pysäytyksiä, kun Jeriko alkoi sitä ennakoimaan. :D Lisäksi Jeriko teki ohjattua noutoa palloilla ja alkuun meni muutama oikein hyvin, mutta sitten jostain syystä Jeriko alkoi herpaantumaan ja arvailemaan omiaan. Muutamalla korjauksella alkoi taas oikea suunta löytyä. Metallihyppynouto tehtiin myös ja hitsi se oli niin hyvä, että yhteen jätin! Hyvällä vauhdilla nouti ja palautti, ja ote metskusta edessä istuessakin oli todella jämäkkä, ei yhtään mitään ällöylyä tai pyörittelyä! Ja siitä huolimatta luovutti ensimmäisellä. ;)
Ruutua merkin kautta tehtiin myös ja se meni sinänsä hyvin, mutta virittely alkoi kuumuttamaan Jeriko aivan liikaa ja Jeriko alkoi haukahtelemaan ja ääntelemään. Toisella toistolla vielä merkki kaatui lähdössä ja ruutuun mennessä nauha tarttui Jerikon jalkaan. Päätin kuitenkin lopettaa siihen, koska en jaksanut alkaa asian kanssa vääntämäänkään. Tohon virittelyyn täytyy nyt kyllä keksiä jotain, ettei Jeriko siitä nostais niin järkyttävästi kierroksia... =/

Ukko teki vauhtinoutoa ja oli kyllä pätevänä. Lisäksi Ukko teki hyppyä ja pysäyttelin Ukko jo vähän seisomaan hypyn taakse. Ei voi sanoa, että olis ihan täysin onnistunut, mutta pari tosi hyvääkin ja siitä se lähtee. Herkästi jos Ukon pysäytti, niin seuraavallakin jäi jo vähän ennakoimaan ja turhan lähelle hyppyä. Pysäytys ei muutenkaan ole riittävän varma. Harjoitukset jatkuu.
Seuraamista tehtiin myös ja nyt oli jo heti parempi kuin eilen, aika hyvin nyt edistyy. :) Pitäis varmaan yrittää ehtiä tokoilemaankin sitten vähän useammin, niin varmasti näkyis tuloksissakin! :)

Siinä missä tokoilu sujuu Jerikon kanssa oikein hyvin, niin arkitottelevaisuus on jotenkin ruosteessa. Tai siis mua Jeriko kyllä kuuntelee, mutta huomaa kyllä että sulkee ihan täysin korvansa jos Tuija juoksulenkillä yrittää käskyttää ja Mattikin valittaa, ettei Jeriko lenkeillä kuuntele mitään Ei se mitään tuhmuuksiakaan kuulemma tee, menee vaan omia menojaan eikä välitä kutsuista tai tottelee vähintäänkin viiveellä. En tajua mikä sille nyt on tullut, eikä se tosiaan näy mun kuuntelussa niinkään. Piia oli kyllä varmaan oikeassa, kun silloin joskus pentuaikana tituleerasi Jerikon "piilodominoivaksi". :D Alkaa muistua mieleen millainen Jeriko oli pentuna/nuorena, ja miksi sitä on esim. paimennuksessa joutunut aika kovastikin komentamaan... ;)

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Treeniä ja ilon aiheita

Maanantaina tokoiltiin vähän poikien kanssa. On kyllä hienoa, kun Ukko on oppinut odottamaan hiljaa ja rauhassa vuoroaan, saan sitten rauhassa treenata Jerikon vaikka Ukko olisi kentän laidassa kiinni. :)

Jerikon kanssa tehtiin merkkiä ja ruutua. Merkkiä ensin pari kertaa matalalla kartiolla, sitten sellaisella raskaammalla muovisella tylppäkärkisellä. Merkki on kyllä yksi Jeriko lemppareista. Sitten kävelin niin ruudun ohi ja kaarsin merkin lähetyspaikalle, samalla viritellen Jerikoa. Merkille lähtö meni hienosti, mutta pari kertaa Jeriko lähti täyttä päätä juoksemaan väärään suuntaan, vaikka juuri oli katseellaan merkannut ruudun! :D En tiedä mikä aivopieru se oikein oli, kun huusin perään "hei?" Jeriko kääntyi, äkkäsi ruudun ja juoksi täysiä sinne ilmeellä "ai se olikin täällä!". :DD Meni se sitten hienosti pari kertaa suoraankin, mutta ruutuun lähettäminen vasemmalle oli varsinkin vaikeaa, kun vaihdoin merkin puolta.

Sama teema jatkui ohjatun noudon harjoittelussa. Palloilla leikitellen tehtiin, mikä oli Jerikolta sujunut aivan mainiosti kuukausi sitten. Nyt siitä ei ollut Jerikolla mitään muistikuvaa ja lähti melkein järjestään eri suuntaan kuin näytin. Siis tosiaan silloin Sirken ja Marin koulutuksessahan Jeriko meni joka kerta oikein kapulalle! Ehkä toi oli vaan joku maanantai-juttu...

Mitäs muuta? Seuraamista tuli siinä sivussa ihan muutamia pätkiä, mutta ei mitään sen kummempaa... Ehkä mä en sitten ottanut Jerikon kanssa muuta, voiko olla totta? :D

Ukon kanssa otettiin ihan parin askeleen seuraamisia. Ihan kivasti meni, muutamia jopa 7 askeleen pätkiä otin ja nekin onnistui. Aletaan olla silleen aika hyvässä kohtaa, että pian lähtee sitten kohinalla pituus kasvamaan. ;) Ukon kanssa otettiin myös liikkeestä jääviä niin, että mä peruuttelin. Jos Jerikolla ei suunnat onnistunut, niin Ukko oli ihan pihalla seisomisen kanssa, itsepäisesti vaan tarjos maahanmenoa. Siinä määrin jopa, että alkoi mulla vähän pinnan kiristymään, mutta Ukko itse asiassa kesti sen ihan hyvin, kokos itsensä ja saatiin niitä seisomisiakin aikaiseksi! Mutta niitä pitää ihan tosissaan nyt treenata ja vähemmän maahanmenoa.

Ukko oli kyllä tosi hienossa vireessä maanantaina, koska vaikka mulla pinna kiristyikin niiden jäävien kanssa, niin sen jälkeenkin Ukko vielä pystyi tekemään ruutua kosketusalustalle ja menipä jopa lujaa! :) Kivat treenit siis oli. :)

Tiistaina oli kontaktikurssi. Puomin alastulot on olleet vähän sellaisia köpöttelyjä ja lähdettiinkin nyt ensimmäistä kertaa ottamaan A:n alastuloa sivusta kontaktille hypäyttäen. Tarkoituksena olisi sillä saada Ukolle kontakteihin enemmän sellaista räjähtävää ajattelua, "futum" kuuluu, kun syöksytään kontaktille. Tosi upeesti lähti kyllä menemäänkin ja uskon, että tällä kun vähän selkiyttää ideaa niin johan onnistuu puomikin nopeammin. Voihan siinä puomilla olla sekin, että kun se nyt on kapeampi, niin Ukko kokee vielä olonsa niin honkkeliksi siinä, ettei tohdi ryntäillä..
Keinua myös otettiin kokonaisena, mutta madallettuna. Siinä Ukko meinaa myös jäädä vähän jähmimään ja Maria neuvoi auttamaan Ukkoa pannasta tukien. Ukkoahan ei itse rämähdys häiritse, eikä häiritse myöskään se heilahtelu, mutta ehkä toi kapea lankku niin kuin puomissakin vähän tuo sellaista epävarmuutta, kun vielä ei ole liikkeet niin kuin aikuisen. Harjoituksia siis jatketaan.

Tänään Jeriko pääsi ensimmäistä kertaa oikealle kaveri koira -käynnille. :) Mukana sattui olemaan kuvaajakin ja voipi olla, että Jerikonkin kuva saattaa jossain joskus näkyä, vaikka en ihan varma ole mihin koiria kuvattiin. :D Jeriko oli kyllä niin luontainen kaveri koira, kuin aina ennenkin olen ajatellut. Parkkeerasi ja peruutti ihmisten jalkoihin mahdollisimman lähelle, että varmasti yltää silittämään. Ja jos meinasi unohtua pääasia, niin Jeriko kyllä muistutti tuomalla päänsä käden alle. Kyllä Jerikokin sitten omastaan antoi, suukotteli asukkaita ja oli vaan niin herttainen ja söpö kuin vaan osaa olla. :)
Kotonakin Jeriko oli ihan muikeena, taisi tykätä kun sai vaan kerjätä rapsutuksia ilman mitään sen kummempia velvollisuuksia. ;)
On se vaan ilo nähdä, millaista iloa oma koira voi tuottaa muillekin ihmisille. :)

lauantai 3. marraskuuta 2012

Nauta- ja lammaspaimenessa

Jeriko pääsi tänään paimentamaan sonnivasikoita. Varsinkin toinen kierros meni Jerikon osalta oikein hyvin, itsellä oli enemmän ongelmia. Pelotti niin päästää Jerikoa oikeasti tasapainoon pysäyttämään juoksevaa sonnia, että meinasin vähän koko ajan käskeä Jerikoa liian aikaisin maahan, heti vaan jos mullikka yhtään edes hidasti niin käskin Jerikon maahan toivoen, että pääsis niin helpolla. Yleensä kuitenkin jouduin sitten jatkamaan Jerikon hakukaarta, että vasikka lähti kunnolla kääntymään. Pari kertaa maltoin antaa Jerikon mennä tasapainoon, mutta kyllä se itsehillintää vaatikin. Eihän nyt mun pientä Jerikoa voi sinne jättää ilkeän sonnin armoille. :D Samalla motiivilla tein toistakin virhettä: kun olin lähettänyt Jerikon hakukaarelle juoksin perään "auttamaan" tai kun Jeriko oli pysähtyneenä kävelin vastaan (lue: nautoja päin) "auttamaan, vaikka todellisuudessahan painoin niitä sitten enemmän Jerikoa päin. Näillä teoilla aiheutui joitain tilanteita, joissa Jeriko oli epävarmana, kun mä sähläsin ties mitä ja nauta väisti mua ja päätti kohdata mieluummin Jerikon. Ja kun Jeriko ei myöskään kuitenkaan halua väistää, niin oli sai vähän sorkasta, mutta ei onneksi mitään pahempaa. Hitto, kun sitä osaa olla tyhmä, kun on hermostunut ja jännittää. Lisäksi olin usein itsekin liian hätäinen, olisi pitänyt antaa naudoille enemmän tilaa liikkua. Videolta näki hyvin kuinka hätäilin ja mokailin, enkä antanut Jerikon tehdä rauhassa.

Sitten toiselle vuorolle yritin tsempata oikein kunnolla ja vaikka edelleen pistin Jerikoa välillä vähän liian aikaisin maahan, mutta kaikesta mun mokailusta ja toilailusta huolimatta Jeriko meni varsinkin toisen kierroksen tosi kivasti. Hakukaaret oli laajoja ja hyviä, ja jos vaan annoin Jerikon jatkaa tasapainoon, niin Jeriko meni sinne itsevarmasti ja työskenteli hyvin, mitään hämminkitilanteita ei  tullut ollenkaan ja Jeriko teki mielestäni tosi hyvin töitä. Näki, kuinka Jeriko alkoi hakukaarella mittailemaan etäisyyttä aivan kuten se tekee lampaillakin. :)
Jeriko myös juoksi kaarella naudan ja aidan välistä ongelmitta, kun tilaa oli pari metriä. Ja kun tehtiin pieni pätkä peruskuljetusta, niin Jeriko itse piti huolen, että kaikki naudat tulee mukaan ilman mitään lisäkäskyjä, mikä oli tosi hienoa kun naudat tosi herkästi erkaneekin. Alkoi ihan näyttämään oikealta paimennukselta. ;)

Täytyy nyt laittaa ihan videota. Mietin, että jätänkö kommentit kuulumaan (välillä taustalla puhutaan jotain ihan niitä näitä), mutta koska sieltä kuului aika osuvia kommentteja meidän menostakin, niin annoin olla. Itseironia on välillä ihan tervettä ja toisaalta nyt näiden virheiden pitäisi kyllä jäädä muistiin, että osaan ensi kerralla paremmin. ;) Tapahtumat on välillä aika kaukana, mutta kyllä siitä kai sen verran näkee, että missä Jeriko liikkuu. :D Yksi jukuripää yritti koko ajan kuvauspaikkaa kohti ajaessa lähteä juoksemaan erilleen, kun oli jo kerran aitauksen päästä karkuun päässyt, niin en sitten viitsinyt kauheasti ajaa sinne päin ja tehdä sen hallintaa Jerikolle vielä hankalammaksi.



Ukko pääsi sitten lampaille. Välillä tuli vielä ryntäyksiä ja villojen nappaisuja, mutta myös tosi hyvää ja rauhallista peruskuljetusta ja maahanmenoja lauman takana. Aloin hieman ottamaan Ukolle hakukaariakin lähietäisyydeltä, ne ei nyt mitkään pulleat vielä ole, mutta kyllä ne siitä aukeaa. :)
Ukko oli kyllä varsin pätevä poika. :)

Paimennusten jälkeen käytiin vielä vähän kävelyllä Marikan ja Jonnan sekä koirien kanssa. Kuvia tuli räpsittyä ja alla olevaa kuvaa klikkaamalla löytyy lisää kuvia. :)


perjantai 2. marraskuuta 2012

Vihreä valo

Jerikon kontrollikuvaus oli torstaina. Väliaikanahan (4 viikkoa) Jeriko on kulkenut flexissä kaikki lenkit. Siis flexiä en normaalisti käytä, mutta kun ei irti saanut päästää, niin en raaskinut lyhyessä hihnassakaan pitää. Juoksulenkeillä Jeriko on ollut mukana, mutta kun ollaan päästetty Ukkoa ja Ronjaa vapaaksi, niin Jeriko on siirtynyt taas flexiin. Ihan viimeisen viikon aikana olen alkanut päästämään Jerikoa vapaaksikin, aluksi vasta loppulenkistä ja juoksut kieltäen, sitten hieman vapaammin menemään, että näkee miten kestää. Hyvin on mennyt eikä mitään ontumisia ole ollut.

Kontrollissa Pipsa ei löytänyt Jerikon jalasta mitään aristusta. Kuvassa kuitenkin näkyy, että se pikkuinen murtunut pala ei ole luutunut eikä siis varmasti luudukaan. Pala on kuitenkin niin merkityksettömän pieni eikä nivelpintaa häiritse, että se jätetään sinne jos Jeriko ei oireile. Poistoyritykset aiheuttaisi enemmän vaurioita kudoksiin eikä olisi edes taattua, että pala sieltä löytyisi. Pipsa oli kuitenkin oikein tyytyväinen Jerikon vointiin ja tilanteeseen, sanoi että tuskin se Jerikoa tulee vaivaamaan. Ja jos sitten jonkun liukastumisen tms. jälkeen onnahtaisi vähän, niin sillä ei kuulemma ole merkitystä jos menee nopeasti ohi. Tietenkin olisin toivonut, että pala olisi sieltä hävinnyt, koska nyt tää jää vähän niin kuin kummittelemaan takaraivoon, että entä jos se sitten joskus alkaa vaivaamaan... Todennäköisesti sen ei kuitenkaan pitäisi mitenkään häiritä, joten eiköhän sekin asia sitten unohdu sieltä takaraivosta ajan kanssa, kun ollaan normaalisti menty hetki ilman oireita.

Nyt siis Jeriko sai luvan alkaa pikku hiljaa palailla harrastusten pariin ja Jeriko pääsikin jo torstaina agilitytreeneihin, mini/medirimoilla harjoittelemaan. Teemana oli ohjaustreeni ja mahdollisimman vähäeleinen ohjaus, käsi ylhäällä=koira kauempana, käsi lähellä=koira lähellä tyylillä. Harjoitus oli siis sellainen, että oli mutkaputki josta lähdettiin kolmelle rinnakkain suht pitkillä väleillä oleville hypyille, jotka hypättiin ensin aina seinään päin. Hyppyjen välissä siis koira taas takas kohti ohjaajaa yhdellä kädellä ohjaten ilman mitään puolivalsseja tai muita korostettuja ohjauksia. Toisessa päässä mutkaputki ja takaisin samalla lailla toista kolmen hypyn sarjaa. Siis näin Sari sanoi etukäteen, että pitäis ideaalitilanteessa mennä, kun koira on osaava.

Ja Jeriko oli aivan loistava! Siis mähän en meinannut pysyä housuissani odotellessa vuoroa, kun olin niin innoissani että pääsen Jerikon kanssa tekemään! Mutta kyllä se menikin hienosti! Aivan huippua! :)) Nyt kun olikin pojat samoissa treeneissä, oli jotenkin tosi vaikea itse sopeutua taas ohjaamaan Ukkoa ihan kädestä pitäen. Mutta hienosti Ukkokin meni, itsellä vaan hankalaa. :D

Tänään oli oma hallivuoro, mutta en niistä oikein jaksa kirjoittaa... Ukko oli vähän nihkeempi tänään, aivot ei oikein raksuttanut mukana, mutta kyllä sillä sitten aika hyvinkin meni. Rengasta teki hienosti. :) On noi molemmat aika hyviä. :)