Valjakkolajibuumi

Jo toinen hyväluminen talvi peräkkäin näyttää saaneen aikaan sen, että erilaiset valjakkolajit ja ylipäätään koirien kanssa jonkin menopelin vetely on noussut suureen suosioon. Tämä on totta kai lajin kannalta hieno homma ja itsellä alkoi jo kytemään ajatus valjakkokoulutuspäivän järjestämisestä rotuyhdistyksen nimissä valjakkolajeista kiinnostuneille bordercollieille ja kelpieille.

Suosiolla on kuitenkin ehkä myös nurja puolensa. Jos aloitteleva harrastaja yksin tai yhdessä aloittelevien harrastajien kanssa aloittelee vetoharrastusta, voi asioita mennä pieleenkin. Itse olen erittäin tarkka koirien huollosta ja hyvinvoinnista, ja onkin välillä hyvin vaikea olla puuttumatta somessa esiintyviin asioihin, joissa itse näen korjattavaa.

Aloitetaan varusteista. Oli vetolaji sitten mikä tahansa (valjakkohiihto, kicksparkin veto jne.) pitää koiralla ehdottomasti olla sille hyvin istuvat valjaat! Vetovaljaat on monella tapaa hyvin erilaiset kuin normaalit arkikäyttövaljaat tai jälkivaljaat, joten vetovaljaita pitäisi aloittelevan ehdottomasti käydä sovittamassa jonkun kokeneen harrastajan kanssa. Kaikissa myymälöissäkään ei ole asiantuntevia myyjiä tässä asiassa, siihen ei kannata tuudittautua. Toki on sitten erikseen valjakkourheiluun erikoistuneita myymälöitä joita yleensä pitääkin lajin harrastaja/kilpailija, jolloin tietää saavansa hyviä ohjeita.

Valjasta sovitetaan koiralle aina niin, että valjasta vedetään tiukalle taaksepäin, vetoa imitoiden. Vetovaljaan kiinnitys tulee koiran hännän tyven tasolle, ei selän päälle, mutta ei kauas hännän taaksekaan. Valjaan kaula-aukon tulee olla sopiva. Sopiva tarkoittaa sitä, että valjasta taaksepäin vedettäessä kaula-aukon reunat ei valahda koiran lavan päälle etujalan liikettä rajoittamaan. Vetopisteen tulisi tulla koiran rintalastan päälle eikä nousta kaulalle.

Normaalivaljaaseen verrattuna vetovaljaan kaula-aukko voi äkkiseltään tuntua tiukalta. Tärkeä niksi on myös nostella runsas turkki tai löysä nahka kaula-aukon etupuolelle. Tällöin valjas asettuu tiiviisti sille paikalle missä sen kuuluukin olla.

Vetoliinan tulee olla riittävän pitkä ettei sukset tai muu väline tule koiran takajaloille ja siinä pitää ehdottomasti olla jousto. Kilpailuja varten VUL:lla ja SPKL:llä on omat sääntönsä siitä millainen liinan tulee olla.

Koiraa ei ruokita ennen vetotreeniä tai heti sen jälkeen. Jos meillä on treenit tai kisat aamulla tai aamupäivällä, en anna aamuruokaa koirille lainkaan. Illalla treenattaessa aamuruuan koirat saa ja iltaruuan noin 1-2 tuntia harjoittelun jälkeen. Sen sijaan nesteytys ennen rankempaa treeniä on tärkeää. Tämä on erityisen tärkeää keväästä syksyyn, mutta vaikuttaa koiran jaksamiseen ja palautumiseen myös talvella. Itse annan bortsun kokoisella koiralle n. 4dl lihalla maustettua vettä 2-3 tuntia ennen harjoittelua. Suorituksen tai harjoittelun jälkeen käytän koirillani palautusjuomia.

Olen löytänyt nyt palautusjuoman johon olen erittäin tyytyväinen (Vetfood BB&Recovery Balance). Lisäksi koirani saavat HMB&Power jauhetta päivittäin. Jälkimmäinen parantaa rasva-aineenvaihduntaa, josta koirat ideaalitilanteessa valtaosan energiastaan saavatkin. Viime talven hapottelut on Ukolla ainakin loppunut, johtui sitten näistä tai jostain muusta.

Sitten erittäin tärkeä eli lämpötilarajat! Tätä ei voi alleviivata liikaa. Koiran lämpöhalvausta ei näe ennen kuin se on koiralla jo päällä ja kerta voi pilata koiran lämmönsietokyvyn lopullisesti. VUL:n kilpailuissa ehdoton lämpöraja on 22 celsiusta, silloin kilpailuja ei järjestetä ollenkaan! Kun lämpö nousee yli 16 asteen, voidaan kilpailumatkoja esimerkiksi lyhentää tai muuten soveltaa. Koiran massa ja turkin määrä toki vaikuttavat sen lämpenemiseen, mutta määräävin tekijä tässä on kuitenkin lämpötila sekä ilmankosteus (kuinka hyvin läähättämällä pystyy haihduttamaan lämpöä). Toistan: kuivan maan aikaan nesteytys on erityisen tärkeää!

(c) Timo Waltari

Talvella ehdoton pakkasraja VUL:n kisoissa on -20 astetta, -18-20 kilpailu järjestetään ylituomarin arvion mukaan. SPKL kilpailuissa pakkasraja on -18. Kovassa pakkasessa täysillä vetäminen voi vaurioittaa koiran hengityselimiä.

Alkulämmittely ja loppujäähdyttely on syytä myös muistaa. Alkulämmittely suojaa erityisesti lihasvammoilta, loppujäähdyttely helpottaa maitohapon poistumista lihaksista ja ehkäisee lihasjumien kehittymistä. Täyttä päätä vetämään ei pitäisi lähteä ilman kunnollista lämmittelyä eikä vedon jälkeen lykätä koiraa suoraan autoon tai sisälle.

Tämä on sinänsä itsestäänselvyys, mutta vetoon otettavan koiran tulee myös olla terve ja hyväkuntoinen. Vetolajit ovat fyysisesti hyvin kuormittavia eikä niitä pitäisi tehdä liian nuoren ja kasvavan, liian vanhan tai sairaan koiran kanssa.  Nuorelle koiralle harjoittelu aloitetaan lyhyissä pätkissä kuntoa kohottaen. Tärkeää on huomioida, että jo lyhyt täydellä vauhdilla tehty veto voi aiheuttaa vammoja jos koiran fysiikka ei ole kunnossa/vielä sillä tasolla.

Runsas vetolajien treenaaminen on sen verran rankkaa, että tärkeää on huomioida myös koiran muut lajit ja koiran saama muu rasitus. Lepopäivät ja rasituksen määrä täytyy osata rytmittää.

Tärkeää olisi myös muistaa yhtään enempää vetoa tekevien koirien huollattaminen. Vetokoirat kehittävät jumeja erityisesti etuosaan, mutta jumeja voi toki kehittyä pitkin kroppaa. Säännöllinen huollattaminen pitää ainakin oman mieleni rauhallisena, kun tiedän, että koirat on hyvässä kunnossa ja uskaltaa niitä vedättää täydellä vauhdilla. :)