Sunnuntaina oli jo ladut taas sulaneet piloille, joten hiihtovuorolle ei päästy. Sen sijaan olin Pälkäneellä käymässä isän luona ja pojat pääsi vetämään stigalla pikkuveljeä, pikkusiskoa ja pikkusiskon kaveria vuorotellen. Tytöt kiljui niin kuin hyvipuistossa olisi olleet, hauskaa oli eikä olis malttanut melkein lopettaakaan. :) Pojat sai siinä lyhyissä n. 200 metrin pätkissä ehkä yhteensä 1,5-2 km vetotreenit, ihan hyvin. :) Meinas kyllä jäädä vedot väliin, kun juuri sitä ennen Ukko häippäs pihasta isän koiran kanssa eikä tullut takas kun huutelin. Kävelin Jerikon kanssa pitkälle pellolle huutelemaan ja etsiskelemään, mutta ei vaan kuulunut takaisin. Lopulta sitten ensin isän koira tuli pihaan ja pari minuuttia myöhemmin Ukko auton kyydissä. Olivat mokomat ylittäneet Lahdentien (!!!) ja ihana porokoiraihminen oli Ukon saanut napattua kyytiin. Hitsi siinä olis voinut käydä pahasti! :( Ei voi kyllä yhtään luottaa Ukkoon tollasessa, kun isän koiran kanssa tolleen lähtee litomaan.
Anyway, tässä pieni videopätkä vedosta. :)
Tänään käytiin Veeran ja Nemon kanssa tottistelemassa/tokoilemassa ja sen jälkeen lenkillä. Teivon parkkialue oli kyllä todella jäässä ja itse joutui kävelemään tosi tönkösti, kun koko ajan pelkäsi kaatuvansa. :D Tässä kuitenkin koostetta poikien treeneistä. Jerikolle tehtiin myös yksi noudon palautus, mutta suti tassut niin paljon, että siihen jätettiin.
Ollaan käyty myös paimentamassa ja kuten sanoin, Ukossa näkyy iso kehitys. :) Kaaret on nyt auennut hyvin ja Ukko tekee hienosti töitä muutenkin, kun olen jättäytynyt itse kauemmaksi. Edelleen hiotaan kaaria ja stoppeja, seisomaan pysähtymistä myös hivutetaan harjoituksiin mukaan, mutta hyvältä näyttää. Ukko jää välillä edelleen silmäänsä jumiin, mutta uskon, että se vähenee kokemuksen myötä. Yhteistyö Ukon kanssa on kuitenkin parantunut huimasti. :)
Jerikon kanssa tuntuu taas, että yhteistyö jotenkin rakoilee ja Jeriko on jostain syystä kovin epävarma ja sen vuoksi sitten häntäkin nousee. Jatketaan kuitenkin harjoituksia ja eiköhän Jerikonkin kanssa saada taas palikat kohdalleen. :) Nyt on ehkä tällainen uudenlainen äänellä ohjaaminen hämmentänyt Jerikoa.. Sinänsä Jerikon työskentely on ihan kivaa ja toimivaa, mutta tunnen koirani ja näen sen epävarmuuden ja toivon paimennukseen meille sellaista saumatonta luottamusta ja rauhallisuutta, ettei tarvi hätäillä sen vuoksi, että on epävarma siitä tekeekö oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti