Aikapulaa

Aikaa on vierähtänyt ja blogi on päivittämättä. Ajasta on ollut puutetta ja olen käyttänyt vaan sen ajan mitä on treenaamiseen (lue: pikku nysväämiseen koirien kanssa). Tällä koira- ja lammasmäärällä pitää jo olla tyytyväinen, että ehtii jotain treenaamaan, puhumattakaan siitä kuinka paljon aikaa työt vie harrastuksilta. Kaihoisasti muistelen opiskeluaikoja tai edes aikaa pari vuotta sitten, kun päivystyksiä oli huomattavasti vähemmän ja aikaa harrastuksille paljon enemmän.


Jupiter on kasvanut aivan hurjasti, se painaa jo n. 18,5 kg ja korkeutta on enemmän kuin Ukolla, ehkä noin 55cm (en ole nyt mitannut). Jäntevä nuori poika, joka on kuitenkin ihan täysin höppänä pentu edelleen.


Jupiterin kanssa on treenailtu enimmäkseen paimennusta, siihen on nyt oikein panostettu, voisi melkein sanoa. Itse asiassa olen jo ihan miettinyt, että kun se on niin lupaava paimenen alku, että pitäisikö PK-lajit jättää kokonaan jotta voi siihen paimennukseen vaan kesällä keskittyä.. Tai sitten täytyy ainakin odottaa, että Jeriko jää kokonaan "eläkkeelle", jotta mulla jäisi enemmän treenipäiviä ja treeniaikaa myös PK-lajeille.. Niitä ei nyt kuitenkaan olla muutamaan viikkoon ainakaan treenattu.


Paimennuksessa on tehty erilaisia treenejä. Poispäinajoa ja flänkkejä reiteen taputtamalla kutsuen on tehty nyt joka treenissä jonkin verran, ja aika hyvin sujuu. Flänkit on aika nätisti auki ja Jupiter reagoi ilman liinaakin aika hyvin suulliseen jarrutukseen. Hyvin myös uskaltaa lähestyä lampaita vaikka ne katsoisi suoraan päin. Harjoitusten vaihtelun nimissä on tehty peruskuljetuksessa häkitystäkin sekä sitten isommalla laumalla työskentelyä. Lampaat on myös kerran käyty Jerikon kanssa hakemassa lampolasta (Jupiter hihnassa ettei juokse minnekään alle) ja pässit siirretty tarhasta toiseen Jerikon kanssa. Ihan käytännön hommissakin tietyissä tilanteissa Jupiterista on jo hyötyä, täytyy vaan valita ne tilanteet oikein. :)


Olen nyt hieman aktivoitunut tekemään sisällä pientä treeniä ja Jupiterin treeni-ilme näissä treeneissä on huomattavasti parantunut ja valpastunut, nyt se on oikein innokas pikku harjoittelija. :) Ollaan harjoiteltu kapulan pitoa, maahanmenoa (vihdoinkin olen alkanut ottamaan sitä käskyn alle) seisomaan pysähtymistä hypähdyksestä, tasapainotyynytreeniä ja perusasentoakin.


Ukon kanssa on nyt tehty muutamia vetotreenejä ja kerran Ukko pääsi jo melkein kaverin miehen kanssa canicross-kisoihin. Melkein. Pääsi Ukko silläkin reissulla kuitenkin treenimielessä juoksemaan, joten kivaa oli sekin! Nahkialassa on käyty treenaamassa pyörävetoja ja viime sunnuntaina itse juoksinkin Ukon kanssa. Juokseminen on kyllä kamalaa, mutta pistin vaan "nollat tauluun" ja annoin jalkojen mennä vaan niin lujaa kuin Ukko vetää, niin ihan siedettäväähän se oli. :) Ilona on käynyt myös Ukon kanssa polkemassa ja juoksemassakin, ja Ukko on vaikuttanut jaksavan treenit oikein hyvin eikä ole tullut mitään jälkioireita. Nyt sitten toivotaan, että Ukon kanssa pääsisi ensi talvena taas hiihtokisoihin! :)


Ihan pikku jutuissa lampaiden kanssa Ukko on saanut vielä autella, mutta kyllä se on nyt aika erilaiseksi mennyt mitä pystyy tekemään. Tuntuu, että Ukolla on hieman itsetuntokin lampailla kärsinyt ja herkästi jättäisi joitain lampaita huomiotta. Määrätyissä tilanteissa Ukko on kuitenkin vielä saanut autella joko yksin tai useimmiten niin, että Jeriko on myös apuna.


Lenkeillä Ukko on alkanut pitämään selvästi enemmän mua silmällä eikä irtoa ollenkaan niin kauaksi kuin aikaisemmin. Näin ollen Ukon katoamisia ei ole enää tapahtunut ja arki on rullannut ihan normaalisti kuuloviasta huolimatta.


Jerikon kanssa on myös paimennusta treenailtu nyt aktiivisesti. Välillä on oma lyhytpinnaisuus ollut vähän haitaksi ja sitten on jälkikäteen saanut mennä peilin eteen katsomaan, että mikä meni vikaan kun hermot jakotreenissä meni. Lampaat on nyt vaan ehkä sisälle ottamisenkin johdosta liian kesyjä ja tulee aivan jalkoihin ja on lähes mahdottomia jakaa avoimella. Pete kävi viime lauantaina kouluttamassa ja sanoi, että vastaavissa tilanteissa hän on aina treenannut kotona jakoja aitaa vasten ja kisoissa silti avoimella jaot on onnistunut kun lampaat on herkempiä/villimpiä.


Ja kyllähän homma sitten toimiikin kun jakoja ottaa aitaa vasten. :) Jeriko tulee hienosti osoittamaani kohtaan vaikkei siinä olisi väliäkään ja on oppinut jopa ottamaan sieltä yhden erilleen ilman sen kummempia välejä. Häkitystäkin on treenailtu ja siinä kun oikein keskitytään, niin on hyvin vaikeissakin olosuhteissa onnistuttu. Tolpalta ajoa treenattiin Peten ohjauksessa viime viikonloppuna ja meni aikas kivasti, vaikka välillä oma syvyysnäkö ja arviointi pettikin. Kuulemma kuitenkin aikas hyvin käskytän ja ajoitan käskyt. :) Ensi lauantaina olisi sitten paimennuskisat tiedossa uudessa kisapaikassa, saas nähdä kuinka meidän käy.


Jerikon kanssa on nyt kertaalleen treenattu hypyn ohittamista. Tottiksen kamala vireongelma johtui varmastikin hypylle nostattamisesta ja kun Jeriko vanhana konkarina on tottiksen ketjuttanut mielessään, se nostaa sen räyhävireen jos tottiksen alkuun. Nyt luovun sitten hypyn treenaamisesta tuolla tapaa, koska kokeisiin se ei ole kuitenkaan kantanut ja alkaa jo olla vähän myöhäistä. Sen sijaan harjoitellaan nyt hypyn ohittamista ja hyvin Jeriko siihen ainakin yhden treenin perusteella rentoutui. Lisäksi tottista varten on treenattu namista luopumista ja käsikosketusta. Ensi kesänä sitten taas uutta matoa koukkuun ja toivottavasti saadaan koepaikkoja silleen, että saisi ne kaksi tarvittavaa 1-tulosta. :)


Vähän meinas jo tulla liikaa painetta noista 1-tuloksista ja kisaamisesta, mutta onneksi se meni sitten ohi. Harrastamisen ilo siinä äkkiä menee jos liikaa tuloksia ajattelee ja niiden mukaan menestystään arvottaa.


Ikävä tapaturma oli tässä viikko sitten, kun nuori metsästyskoira oli päässyt meidän laitumelle ja purrut yhtä lammasta päähän. Onneksi oli erittäin vastuuntuntoinen metsästäjä joka tuli ovelle koputtelemaan ja meidät paikalle hälyyttämään, ja vaikka aluksi näytti tosi pahalta oli lammas pään haavoja lukuunottamatta säilynyt vammoitta. Kipulääkityksellä ja antibioottikuurilla vaikuttaisi toipuvan.


Meillä on nyt myös uusi ensikotikissa, joka tuli meille ikään kuin vahingossa. Oma kissa Pikkels on keväästä lähtien ollut kateissa karattuaan yhtenä iltana ulos, eikä sitä ole löytynyt kaikista yrityksistä huolimatta. Toivon kipinä jo heräsi, kun musta samanlainen kissa oli n. 10km päässä jonkun roskiksia penkonut. Saimma kissan kiinni, mutta se paljastui leikkaamattomaksi kolliksi ja mitä ilmeisimmin ihan villikissaksi. Nyt se on sitten totuttelemassa elämään meillä ja toivon mukaan rohkaistuu ja löytää aikanaan hyvän kodin. Tämän kissan myötä tuli mieleen meiltä aiemmin lähteneet ja lämmittää kyllä todella paljon mieltä kuulla, miten hyvin niillä kaikilla, jopa sillä arimmallakin, menee. :)

Meidän syksy jatkuu varmaan edelleen pitkälti paimennusta treenaillen, Ukon osalta vetotreeneissä ja mikäli aika riittää niin peltojälkitreeneissä. Eiköhän Jerikokin vielä pääse jonkun jäljen ajamaan ja Jupiter ehkä pääsee hakutreeneihin. Yritän nyt kuitenkin olla ottamatta liikaa paineita siitä mitä ehtii tai ei ehdi tehdä. Koirat taitaa olla kuitenkin tyytyväisiä siihen määrään aktiviteettia mitä ne nytkin on saanut. Loppuun muutamia kuvia syksyltä. :)

Jeriko kissankesytys hommissa