Eilen kisattiin 1- ja 2-luokissa. Ukon kanssa startattiin nyt ekaa kertaa 2-luokassa. Kisapaikka oli uusi, siellä ei ole siis kisoja aiemmin järjestetty. Lampaat oli vissiin alemmissa luokissa lähinnä puhtaita kainuunharmaita. Muuten tilalla oli sitten myös texeleitä ja jotain risteytyksiä, joita sitten käytettiin tänään 3-luokan kisoissa. Lampaat oli enemmän tottunut kai kelpieisiin, mutta ei ne mitenkään hulluna bortsujakaan pelännyt. Itse asiassa, kun koira käsitteli niitä hyvin, toimi nuo lampaat todella kauniisti, joten ei voi valittaa laisinkaan.
Sen verran herkkiä ne kuitenkin oli ja vetoja moneen paikkaan, että Ukko meni vähän omiin tiloihinsa niiden kanssa, koki selvästi suurta tarvetta itse vaan kontrolloida niitä jotta ne ei karkaa, eikä ottanut mitään käskyjä ennen kuin vasta ihan lähellä. Hakukaari oli ihan kelvollinen 17/20, nosto 4/10 ja kuljetus ohjaajalle sitten enää 3/20. Tolpan kierron jälkeen saatiin lampaat vähän paremmin hallintaan, mutta sitten taas ajoporttien jälkeen ne lähti juoksemaan kohti tulovarikkoa. Ukko vähän kyseli liikaa multa lupaa lähteä kaarelle vaikka kyllä käskyä sille huusin, ja lampaat ehti liian kauaksi ja pienten "melkein saatiin tilanne haltuun" tilanteiden jälkeen lampaat pääsi karkaamaan varikolle.
Ongelmana siis lähinnä se, että heti kun Ukko koki, että tässä on vaara menettää lampaat, se ei pysty ottamaan käskyjä. Ylipäätään se ei ole kovin aulis yhteistyöhön eikä silleen miellyttämisenhaluinen ja herkästi ne korvat tosiaan menee lukkoon haastavissa tilanteissa. Mutta ei auta muuta jatkaa treenejä.
Tänään oli sitten 3-luokan vuoro. Oltiin Jerikon kanssa ekana lähtövuorossa, koska mun piti päästä lähtemään agilitykoulutukseen, mutta tuomarina toiminut Kari Kotikoski ajoi ensin 0-radan koiransa Sammyn kanssa. Näytti kyllä todella hienosti mallia meille kisaajille, että sen kun olis pystynyt tekemään perässä. :D
Aamu oli tosi kylmä ja sumu sankkaa. Kisojen aloitusta venytettiin, jotta sumu hälvenisi, mutta Jerikon rataa ennen sumu viimeisen kerran vielä hieman tiivistyi ja tolpalle mennessä ensin vähän tiirailin sumuun, että näkyykö siellä joku ihminen, että ollaanko lampaita tuomassa hakutolpalle. Tolpalla sitten näin, että lampaat siellä on, joten ei muuta kun lähettämään Jerikoa. Matka tuntui sumun vuoksi erityisen pitkältä ja Jerikon pinkoessa tunsin (sydämen hakkaamisen lisäksi) ylpeyttä Jerikosta. On se vaan hieno koira. :) Hakukaaresta 19/20, nostosta 8/10 ja ohjaajalle kuljetuksesta 14/20, hieman offline.
Lampaat oli kyllä kivat ja Jeriko pärjäsi niiden kanssa ihan hyvin. Ei siis pelännyt Jerikoa mitenkään erityisen paljoa ja Jeriko oli rento tehdessään ja teki kyllä parastaan. :) Pieniä teknisiä virheitä itsellä ohjaamisessa, kun ei vielä osaa niitä linjoja katsoa ja ennakoida sopivasti, mutta kyllä tässä kehitytään. Kuitenkin kohtuullisen hyvin meni ajo ja siitä 12/30. Jako oli vähän roiskaisu multa, en ihan loppuun asti rakennellut tilannetta vaan kutsuin Jerikon pieneen väliin, jossa lampaat ei ollut ihan selvästi päättänyt, että kuka lähtis mihin suuntaan. Niinpä mun suunnitteleman kahden porukkaan suikkasi vielä yksi ylimääräinen lisää mukaan ja vaihdoin vauhdissa taakse jäävään kahteen. Ei siis mikään nätti oppikirjajako, kun ei lopulta otettu sitä porukkaa mitä alunperin suunnittelin ja tästä 2/10. Sitten kävi vielä niin, että tämä toinen porukka otti jalat alleen kohti poistovarikkoa. Pistin Jerikon kaarelle perään ja hienosti se menikin, siihen voi kyllä aina luottaa ettei mene mikään saalisvietti päälle vaikka olisi kuinka kiire, eikä se koe kovassa kiireessäkään tarvetta purra. :) No mutta, enpä sitten huomannut, että takana oleva porukka oli myös lähtenyt kohti lähtövarikkoa ja oli jo ehtinyt siinä vaiheessa puoleen väliin peltoa ja tuomari keskeytti radan.
Mutta olen siis todella tyytyväinen. :) Tämä oli selvästi kesän paras 3-luokan rata tänä kesänä, joten olemme kehittyneet ja oikealla tiellä. Olen tyytyväinen, että uskalsin nostaa Jerikon 3-luokkaan enkä pelännyt ennakko-odotuksia. Sukulinjaan katsomatta Jeriko tekee kyllä hienoa työtä ja olen siitä kovin ylpeä. :)
Paimennuskisojen jälkeen ajettiin suoraan SDP:lle Santtu Stenbergin agilitykoulutusta varten. Santtu oli tehnyt kivan radan ja taas tuli hyviä havaintoja jatkoon. Mulle on selvästikin jotenkin haastavaa pitää rytmi ja fiilis kontaktiesteiden, erityisesti keinun jälkeen, joten sitä tarvii muistaa treenailla. Samoin pituus ja sen itsenäinen suorittaminen pääsi treenilistalle. Ukon kanssa pitää muistaa olla itse mahdollisimman aktiivinen ja esimerkiksi kepeillä taputtaminen rytmitti ja nostatti Ukkoa. Jotenkin on tuntunut, että en haluaisi "joutua taputtamaan" kepeillä, mutta Santtu totesi siihen hyvin, että en mä radalla ole tullut esiintymään kellekään radan ulkopuoliselle ihmiselle vaan koiralleni. Toisella vuorolla Jerikon kanssa saatiin tehtyä se lähes täydellinen rata, fiilis oli aivan mahtava ja parasta oli, kun sai vielä kehuja Santulta ettei siinä jäänyt oikein mitään korjattavaa. Ollaan kuulemma myös kehitytty kovasti parin vuoden takaiseen ja se on aina hieno kuulla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti