Kuten aiemmin kirjoittelin, mulla oli aika vahva epäilys, että Ukon kuulossa on vikaa. Oli tilanteita joissa eäisyyden päästä se ei tuntunut kuulevan ollenkaan vaikka sitä huutaen kutsui ja reagoi vasta nähdessään Jerikon reagoivan, ja toisaalta välillä lähti kutsusta juoksemaan ihan väärään suuntaan.
Ensisijaisesti siis ajattelin, että Ukko voisi olla toispuoleisesti kuuro, ehkäpä tuosta oikean puoleisesta harmaasta korvastaan. Hieman yllättävä tulos oli, että Ukolla on kuulo heikentynyt symmetrisesti molemmista korvista. Kuulokynnys molemmin puolin on 45 dB joka vastaa ihmisillä keskivaikeaa kuulovikaa. Lisäksi Ukon kuulokäyrä oli poikkeava 80 dB voimakkuudellakin erityisesti oikeassa korvassa.
Ensin en ajatellut asiasta oikeastaan mitään. Olinhan jo henkisesti hyvin valmistautunut siihen, että kuulossa on jotain vikaa. Sitten kuitenkin tämä yllättävä molemmin puolinen kuulonheikentymä vähän pisti miettimään, kun ehdin sulatella asiaa. Odotettavissa on, että kuulo heikkenee tuosta vielä ajan kanssa ja Ukko saattaa jopa kuuroutua kokonaan. Aloin sitten jo vähän huolestumaan, että miten uskallan nyt pitää Ukkoa vapaana jos Jeriko ei ole matkassa eikä Ukko voi seurata sen reaktioita? Entä jos se kuuroutuu kokonaan, niin miten me sitten pärjätään, miten vaikuttaa kaikkeen? Mitä Ukko voi nyt oikeasti kuulla ja kuinka pitkälle?
Muut kysymykset saa vastauksen vasta ajan kanssa, mutta onneksi viimeisimpään sain apua veljeltäni, kun hän kaiveli mulle netistä äänen ja etäisyyden suhdetta käsittelevän sivuston. Ukko pystyy kuulemaan puheääntä (70 dB) vain 17 metrin päähän, mutta kovempaa ääntä (huuto, paimennuspilli?) noin 100 dB voimakkuudella voisi ideaaliolosuhteissa kuulla jopa 560m päähän!
Tosimaailmassa olosuhteet ei tietenkään ole ihanteellisia, maastonmuodot, tuuli yms. vaikuttaa äänen kantamiseen. Ja lisäksi kuulovikaan kuuluu olennaisesti se, että taustahälyssä kuulovikaisen on vaikea erottaa ääniä toisistaan. Paimentaessa siis esim. tuulen humina tai lampaiden sorkkien töminä voi vaikuttaa merkittävästi Ukon kykyyn erottaa mun käskyjä. Mutta teoriassa sen on edelleen mahdollista kuulla (ja erottaakin?) riittävän kovat äänet myös sellaisille etäisyyksille, mitä paimennuksessa tarvitaan.
Harrastusten jatkuminen ei tietenkään ole kaikki kaikessa ja se tärkein juttu. Kuten eräs kaveri jo kysyikin, että onko luonteessa näkynyt mitään muutoksia, niin Ukko on onneksi edelleen ollut se ihan sama Ypy Ystävällinen kuin aina ennenkin, eikä ainakaan tämän asteinen kuulovika ole tehnyt siitä mitenkään säikkyä tmv. Kuitenkin mielelläni jatkan paimennuksen treenaamista Ukon kanssa vielä niin kauan kuin voidaan ja olisi kiva päästä vielä ensi kesänä 2-luokan kisoihin. Tässä täytyy toki sitten olla hyvinkin herkkänä, että osaan lopettaa sitten jos kuulo oikeasti heikkenee niin, ettei pysty suoriutumaan. Vartalon eleistäkin toki on varmasti pitkälle apua. Sitten kun tämä raja ylittyy on onneksi edelleen vetolajit ja esim. jäljestäminen, joissa kuuloa ei tarvita, ja myös agilityä pystyy harrastamaan ainakin jollain tasolla ilman kuuloakin. Ja sitten kaken tämän jälkeen on hyvä kotikoiran elämä, niin kuin toivon mukaan kaikilla vanhenevilla ja harrastuksista eläkkeelle jäävillä koirilla. En vaan olis uskonut, että itse joudun näitä asioita miettimään Ukon kanssa näin aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti