Hakua ja pentukuumetta

Nyt kun hakukokeeseenmenoa suunnittelee, on täytynyt ottaa kunnolla askeleita eteenpäin, ja se on sopinut Jerikolle paremmin kuin hyvin! :) Viime viikonloppuna oltiin Niihaman mastolla hakuilemassa. Tehtiin Jerikolle ensimmäistä kertaa ihan palkatta ensimmäinen maalimies, tultiin yhdessä keskilinjalle ja seuraava maalimies myös palkatta. Ensimmäisen maalimiehen palkkaamattomuus oli Jerikolle yllätys ja se ryökäle meinas melkein hyppiä maalimiehen taskulle lopulta, että "annahan jo se palkka", mutta toisen maalimiehen kohdalla ei ollut enää tällaista havaittavissa. Viimeiseltä maalimieheltä Jeriko sai sitten muutaman haukun jälkeen palkan.

Tänään oltiin Jerikon kanssa hakutreeneissä Koivumäessä. Ei ollakaan siellä ennen oltu vaikka se on seuran oma hakurata, joten mukavaa vaihtelua oli. Oli jännä nähdä, miten edellisen kerran palkkaamattomuus vaikutti Jerikoon: ei mitenkään. Tai jos vaikutti, niin parantavasti. Ensimmäinen pisto oli tyhjä ja hieno tyhjä olikin, toiselta nousi maalimies ja haukkuilmaisu oli nyt todella tasainen ja hyvä, ei pitänyt nyt lainkaan taukoja mua kurkistellakseen vaan haukkui tosi keskittyneesti ja hyvin. :)) Tämäkin tehtiin nyt palkkaamatta, toisella maalimiehellä palkka haltuun oton jälkeen ja viimeisellä palkka, kun ehdin Jerikon vierelle. Kaikilla maalimiehillä ilmaisu oli tosi hyvä. Kehityskohteena hallinta keskilinjalla ja maalimieheltä keskilinjalle siirtyessä, että Jeriko malttaa tulla vierelle ja pysyä siinä, eikä ryöstä etsimään seuraavaa. :D No mitä nyt pienistä.. ;)

Mutta täytyy kyllä sanoa, että Jeriko on niin mainio. Se on niin monissa asioissa päästänyt mut niin helpolla ihan vaan tervepäisyyttään ja avoimuuttaan. Maalimiehille haukkuminen ja niiden luokse jääminen ei ole ollut koskaan mikään ongelma ja näköjään mun pitäisi vaan nostaa rimaa nopeammin, eikä jäädä liikaa junnaamaan, kun Jeriko on selvästi valmis tason nostoon. Ja sen lisäksi, että Jerikolla ei ole ollut ongelmia jäädä maalimiehelle haukkumaan, se on siellä rennosti eikä häslää, hypi päälle tai mitään muutakaan tyhmää. On vaan maassa ja haukkuu. Tätäkin on multa kyselty, että miten olen sen opettanut ja vastaus on, että en mitenkään. :D Jeriko on vaan tarjonnut maasta haukkumista, kun maalimieskin yleensä on maassa, ja sieltä se haukkuu sopivan läheltä, mutta ei liian iholle ängeten. :)

Multa on myös kyselty esimerkiksi, että miten olen opettanut Jerikon odottamaan vuoroaan agilitytreeneissä kentän laidalla, kun treenaan Ukkoa ihan vieressä. Taaskaan en muista varsinaisesti, että olisin sitä Jerikolle erityisesti opettanut. Ukon tultua taloon Ukkoa piti kyllä opettaa odottamaan vuoroaan ja tavallaan siinä sivussa toki Jerikokin sai osansa opista, mutta koskaan mun ei ole tarvinnut siihen silleen keskittyä. Helppoa. Toisaalta olisin varmaan kehittynyt kouluttajana itse nopeammin ja paremmaksi, jos Jeriko ei olisi päästänyt mua näin helpolla monessa asiassa. Onneksi on Ukko joka haastaa. ;)

Todella monelle tutulle on kuluneen vuoden ja kesän aikana tullut pentu tosi kivoista pentueista, joista osaa olen päässyt jo näkemään mm. lampaillakin. Täytyy myöntää, että omakin pentukuume on oikeasti noussut kuumetasolle, vaikka olenhan mä pentua katsellut jo pidempään ja ainakin vuoden ajan ihan vakavissaan.

Jeriko on mulle SE koira, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, mutta onhan se aika unelma harrastuskoira jonka kanssa voi tehdä melkeinpä mitä vaan ja joka on kotona tervepäinen, helppo ja vaivaton. Jeriko ei itse asiassa ole kovinkaan kova. Se on kyllä itsenäinen, ongelmanratkaisukykyinen ja viettikestävä, mutta samalla miellyttämisenhaluinen ja ottaa itseensä loppujen lopuksi enemmän mun tyytymättömyydestä kuin Ukko. Jeriko mielestäni oikein loistaa pk-lajeissa. Se edistyy niin nopeasti kuin vaan itse uskallan tai osaan edetä.

Jerikon ei pitänyt koskaan olla mahdollista päästä paimennuksessa 3-luokkaan ja siellä se vaan on. Kyllähän se tyylikkyydessä ja monessa asiassa häviää paimenlinjaisille, mutta tällä hetkellä se on mun ainut 3-luokkaan kykenevä koira. Tärkein ominaisuus joka sen mahdollistaa, on Jerikon halu tehdä töitä mulle, miellyttämisenhalu. Toki pohjalle tarvitaan jonkin verran sitä paimennusviettiäkin. Mä olen niin monissa tilanteissa tuntenut niin suurta ylpeyttä Jerikosta, kun se ylittää kaikkia odotuksia. Mä toivoisin, että Jerikolle tulis vielä ainakin yksi pentue, jossa se voisi antaa eteenpäin omia hienoja ominaisuuksiaan.

Mä olen miettinyt paljon sitä, että onko mun mahdollista saada samassa koirassa sekä mun käteen sopiva pk-koira (SM-tasolle asti mielellään) että paimennuksessa 3-luokkaan yltävä koira. Olen aiemmin ajatellut, että pk-puoli vaatii koiralta kovuutta ja ehkä jollain tapaa vaatiikin, mutta toisaalta siinäkin miellyttämisenhaluinen ja aktiivisesti ohjaajalle työskentelevä viettikestävä koira on ainakin mun ihanne. Oikeastaan en ymmärrä mistä se ajatus kovuudesta on tullut. Mennyt kovuus ja sinnikkyys sekaisin. Ja näin ollen sama koira voi kyllä ehkä sittenkin olla just hyvä molempiin lajeihin ja sellaista mä nyt sitten toivon ja odotan. ;)

Ai niin, meille jää noista Kisu ry:n pennuista Ninni-poika. Matti ehdottomasti halusi. ;)