Treenit jatkuu, huonoista uutisista huolimatta

Tällä viikolla on joutunut vielä aika paljon sulattelemaan Ukon BAER-testitulosta. Aluksi sen tosiaan kuittasi aika kevyesti, mutta sitten on alkanut yhä enemmän huolettaa, että jos kuulo tuosta vielä heikkenee ja entä jos Ukko kokonaan kuuroutuu (mikä on siis ihan todellinen pelko ja mikäli Lohen tutkimus saa lisärahoitusta, tullaan kuuloa seuraamaan senkin puolesta, muuten käytän ehkä itse oman mielenrauhan vuoksi 1-2 vuoden päästä uudelleen). Olen miettinyt pillin hankkimista lenkeille, että nyt ainakin alkuun kuulisi sen paremmin, mutta sitten on kyllä jo pyörinyt mielessä värinäpannan hankkiminen ja siihen kutsun opettaminen (jos se ylipäätään on mahdollista, en vielä tiedä miten tuollainen panta toimii). Lenkeillä Ukon perään tulee katsottua aivan eri tavalla kuin ennen ja välillä pelkään, että se eksyy jos mennään jostain tienhaarasta eikä se huomaa. Jotenkin ylipäätään huoli on pyörinyt Ukon ympärillä ja säikähdän jos huomaan tai edes luulen huomaavani siinä mitään normaalista poikkeavaa. Kaiken kaikkiaan olen käynyt läpi jonkinlaista suruvaihetta prosessoidessani tätä asiaa. Onneksi on saanut tukeakin ympäriltä, vaikka ihan aina ei sitäkään..

Paimennuksen suhteen pitäis tosiaan alkaa ottamaan enemmän käsimerkkejä ja vartaloapuja käyttöön. Ei enää pyritäkään siihen cooliin paikoillaan seisomiseen vaan annetaan kaikki avut mitkä sääntöjen puitteissa on mahdollista antaa.

Paimennusta ei olla nyt ehditty treenailemaan, kun olen töistä vasta pimeän aikaan kotona, mutta agilityä kyllä. Maanantaina otin vaan Ukon treeneihin, koska Jerikolla oli edellisenä päivänä ollut kisat ja ansaitsi lepopäivän. Tommi teki taas kivan ratatreenin ja kivasti meni Ukon kanssa. Se olikin terapeuttista kun maanantai oli muuten tosi raskas päivä mulle, treenata vaan niin kuin ennenkin ja Ukon hyväntuulisuus tarttui itseenikin. Voi kun sitä voisi kuten nämä meidän karvakuonot elää aina vaan hetkessä murehtimatta nykyistä, tulevaa tai sitä mitä muut ajattelee. :)

Viikolla on muuten lähinnä lenkkeilty ja tänään oli sitten toiset agilitytreenit, kun oli alueellinen valkku. Tero oli tehnyt oikein kivan harjoituksen, jossa haettiin koiran esteiden lukua ja lukitsemista, ja Tero antoi ohjeet millä puolella sai ohjata jne, ettei päässyt päästämään itseään helpolla. ;) Ukolla oli selvästi vaikeuksia 7. esteen takaaleikkauskäännössä. Ehkä tuo liittyy vanhaan ongelmaan, että käännökset vasemmalle jolloin vasemman takajalan pitäisi tuottaa voima, on hankalia. Tai sitten ylipäätään vaan "kätisyyteen". Muuten meni kyllä kivasti ja Ukko luki ohjausta hyvin. Kaikenkaikkiaan tosi hyvä treeni Ukolle. :) Toisella treenivuorolla Ukko myös löysi vähän isomman vaihteen ja liikkui päättäväisemmin, video on kuitenkin ensimmäiseltä treenipätkältä.

Jerikokin pääsi treenaamaan ja lähtökohtaisesti ajateltiin, että tän pitäis olla Jerikolle aika peruskauraa. No, tuli vähän yllättäviä ongelmia, kun Jeriko irtosikin hypyn 4 käännöksen jälkeen suoraan putkeen ja sitten myöhemmässä vaiheessa hypyltä 19. lukikin kepit ja suikahti niille vaikka keppiväli ei edes tarjoutunut helppona, vaan piti kiertää jyrkässä kulmassa seinän puolelle. Sinne se silti meni, että hienoa itsenäisyyttä kyllä. :D Sitten kun otin nämä kohdat vähän tarkemmin, niin loppurata oli aika "helppoa". Jerikolla oli myös sellaista räjähtävyyttä lähdöissä ja vauhtia muutenkin, että välillä sain oikein todella pinnistää että ehdin ohjaamaan. On se vaan niin hieno. Kuin viini joka paranee vanhetessaan. ;) Video tokan vuoron vikasta vedosta eli vähän ehkä jo vauhti hyytynyt treenin aikana, varsinkin mun oma vauhti kun nuhaisena vedin kahden koiran treenit.. :D

Molemmat koirat on nyt ilmoitettu agilitykisoihin itsenäisyyspäivälle ja katsotaan nyt pääsiskö/jaksaisko vielä Janakkalaan ilmoittaa, vaikka kylläkin pääsen päivystysvuorosta juuri silloin aamulla... :D Pohdin, että kunhan Jerikolle saa puuttuvat kaksi SM-nollaa, niin voisi ilmoitella sitä lähinnä hyppyradoille ja keskittyä Ukon kanssa kokeilemaan saisiko SM-nollia kasaan. Jos sen kanssa vaikka edes kerran pääsisi SM-kisoihin...