Pohjanoteeraus

Tänään oli sitten se koe, kun viimeistään olisi pitänyt saada ykkönen, Ikaalisissa Juha Kurtti tuomarina. Lauantain meiningillä oltais varmasti ykkönen saatukin, mutta tänään menikin sitten liikkeitä vähän enemmän metsään. En ollut muistanut ladata kameran akkua ja se loppui melko pian seuraamisen alun jälkeen. Matti kuvasi sitten loppuja kännykällään.

Paikkamakuu 10: vaihtoi toiselle lonkalle jossain vaiheessa ja käytti päätä maassa kerran.

Seuraaminen 8: alussa tosi haahuilevaa ja huonoa, sitten vähän paransi, mutta tosi pitkän hitaan kävelyn pätkän aikana kyllästyi taas. Loppu seuraaminen jo ihan ok.

Liikkeestä istuminen 0: No, nytpä sitten varmistelin ja katsoin kunnolla minkä asennon Jeriko ottaa, siinä tuli siis vartaloapuakin mukaan. Ja Jeriko kävikin maahan. Eli siis varmistelu on kyllä jatkossa edelleen poissa vaihtoehdoista, kävelen vaan ja annan käskyn ja toivon parasta. Tolla varmistelulla ei päästä mihinkään, kun en ole sitä koskaan tehnyt ja Jeriko menee siitä vielä enemmän hämilleen.

Luoksetulo 10: Olihan se ihan hyvä. Samanlainen kyllä kuin lauantaina. Verratkaapa pisteitä... =/

Ruutu 10: Jeriko katseli ensin kehänauhan takana olevaa koirakkoa. Jeriko otti muutenkin kokeen aikana hirveesti häiriötä  ympäristön koirista. Ensin virittelysanalla ei luopunut koiran katselusta, mutta pienellä a-a -huomautuksella ja uudella vihjeellä merkkasi törpöt ja suoraan hienosti meni ruutuun. Aivan hieno suoritus kieltämättä. :)

Hyppynouto 10: Samanlainen kuin lauantaina. Vertaa pisteet..

Metallinouto 8: Nyt jouduin tähän antamaan tuplakäskyn.

Tunnari 0: En tosiaan ehtinyt lauantain jälkeen ottaa mitään treeniä. Olisi pitänyt edes tämä ottaa, kun siellä oli tunnarin kanssa hämminkiä. En tiedä miksi, mutta jotenkin olen koko ajan kauheen epävarma ollut saako kääntyessä sanoa mitään käskyä, vaikka olen kyllä ihan itse lukenut että saa. Mutta silti, en nyt antanut, ja asia oli siitä syystä Jerikolle epäselvä, kääntyi mukana, mutta tajusi kyllä sitten mikä on homman nimi. En tiedä mikä Jerikon pään niin sekoitti, tuuliko se oli, mutta Jeriko merkkasi ensin oman, maistoi viereisen, otti oman ja tiputti sen muiden sekaan, haisteli ja maisteli muita.. Siis jatkoi vaan haistelua ja maistelua niin, että tunnarikapulat muodosti kasan keskenään. "Jeriko, oma" -muistutuksella lopulta toi OMAN. Mitä toi kaikkien maistelu oikein oli olevinaan??

Kaukkarit 0: Sama sarja kuin lauantaina, istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan. Kolme ensimmäistä vaihtoa hienot, mutta sitten Jeriko liimautui ihan totaalisesti maahan ja peli oli menetetty.

Kokonaisvaikutus 9: Melko hyvä, mutta koira olisi saanut osoittaa hieman enemmän innostusta tekemiseen.

Kolmostulos 197 pistettä siis tuli. Lauantaisella toiminnalla olisi aivan selvä ykkönen tullut. Pikkasen kyllä ketuttaa, että suoritusten piti mennä näin päin, olisi sitten lauantaina otettu nolla ja tänään ykkönen. Ja onhan se aika kamalaa, kuinka suuri ero tokotuomareiden välillä on.

Päällimmäinen ajatus kokeesta lähtiessä oli, että tekis mieli luovuttaa ja jättää se Orivedenkin koe väliin johon olen jo ilmoittautunut. Kirjoitinkin jo pitkät pätkät koevireestä ja siitä kuinka Jeriko näyttää kokeessa siltä ettei ollenkaan tykkää, mutta sitten videoita katsottueni olen hieman ymmälläni. Ei se näyttänytkään ollenkaan niin pahalta kuin tuntui. Kuvittelenko siis vaan asian pahemmaksi, vai tunnenko vain koirani niin hyvin, että siinä vieressä ollessa aistin kyllä sen hermostuneisuuden, mitä ei sitten videolta kauempaa enää näkiskään..? Siis nyt mä en tiedä enää ollenkaan mitä ajatella. Tässä videota leikkaamattomana niin, että välivaiheetkin näkyy.

Vire ja meininki on erilainen kuin alemmissa luokissa, mutta ei välttämättä ainoastaan huonolla tavalla.. Koevireessä on kyllä edelleen parantamisen varaa, mutta ei se niin toivottomalta näytä kuin ajattelin. Seuraaminen ei kuitenkaan ole ollenkaan sellaista korkeavireistä hienoa seuraamista, josta olen ollut niin ylpeä, vaan haahuilevaa laahustamista ja vain paikoin vähääkään sen tyyppistä kuin aikaisemmin. Esim. liikkeestä istumisen valmistelevassa seuruussa tai ruudun seuraaminen on kuitenkin sitä mitä toivoinkin.

Toisaalta kuitenkin se on tosiasia, että Jeriko ei koepaikalla leikkinyt kokeen jälkeen ollenkaan, pyrki vain mun syliin. Siinä sitten sylittelin ja "lohduttelin" koiraa ja voin sanoa, että tuntui pahalta. :( Kuitenkin sitten taas heti jälkikäteen koko asia oli ihan täysin Jerikolta unohtunut. Onko sillä siis paska fiilis kokeessa vai mitä tää on? Vai onko mun sylittely muuten vaan parempi palkka kuin leikki, ei niinkään merkki suuren suuresta ahdistuksesta niin kuin sen tulkitsin..?

Olen kyllä hieman ymmälläni, toivonkin että varsinkin Jerikoa yhtään tuntevat ja treeneissä nähneet ihmiset (ja muutkin totta kai!) kommentoisi miltä toi meno teidän mielestä näyttää. Pitäisikö mun olla suuresti huolestunut koevireestä ja siitä että Jeriko ahdistuu (?) kokeissa ja lopettaa kokeissa käyminen sen vuoksi, vai kuvittelenko vain?

On mulla kuitenkin suunnitelmakin. :) Oriveden kokeeseen on nyt reilu kaksi viikkoa. Ennen sitä pitäisi tehdä hauskoja yksittäisi treenejä tunnariin, kaukkareihin ja noutoliikkeisiin nopeutta hakien. Toisaalta pitäisi myös tehdä kokeenomaista treeniä ja ketjuttaa liikkeitä takaperin, niin että paremmin pikku hiljaa totuttaisi palkkaamattomuuteen. Aika lyhyt aika kyllä mihinkään maltilliseen totuttamiseen, mutta jotain sellaista ainakin..