Ikävä emäntä yrittää sabotoida koiran työskentelyä... vaan koira ei mene lankaan! ;)

Kävin tänään tekemässä Jerikolle metsäjäljen Sorilan perukoille Kalliojärventöyräälle. Jälki oli aikas pitkä, sekosin laskuissa vaikka kuinka monta kertaa, mutta kyllä sillä pituutta oli varmasti vähintään 500 metriä, ehkä lähemmäksi 700 metriä.. Keppejä oli kuusi. Kulmia jos nyt muistan oikein 7. Jäljellä oli kalliolle kiipeämisiä, kalliolta laskeutumisia, puunrunkojen ylityksiä yms yms. Ei siis mikään ihan helppo jälki. Jälki vanheni noin tunnin.

Jäljen vanhetessa tein sitten esineruudun. En voinut vastustaa kiusausta käyttää taas hankalampaa maastoa joka sopivasti oli auton pysäköintipaikan vieressä. Maasto nousi siitä alkuun loivemmin ja sitten ihan jyrkkänä kalliona ehkä 7 metriä tien tasosta. Maasto oli siis melkoisen hankalaa, niin tuuliolosuhteiden kuin fyysisen rasittavuudenkin osalta. Miksi sitten tein näin vaikean treenin? Koska mulla on pohjaton luotto Jerikoon.. ;D

Esineetkin vein ruutuun valmiiksi, toki auton ikkunasta Jeriko näki sen verran, että touhuan jotain siellä. Kuitenkaan Jeriko ei voinut paljoa nähdä, kun häkki on eri puolella takakonttia eikä Jeriko siis päässyt kunnolla nenä lasissa katsomaan.

Ensimmäienn esine oli tekoturkis-pala. Sen vein lähelle vasenta takakulmaa minne joutui ihan kunnolla kiipeämään. Toinen esine vanha käyttämötän koirien palkkiopussi, sen vein aika lähelle ruudun keskipaikkeille melko ison kumpareen taakse. Kolmas esine lypsykoneen tatti vai mikä lie sen nimi on. :D Sen vein 3/4 matkaa lähelle oikeaa sivurajaa rinteeseen. Ensimmäinen, jota pidin maastollisesti niin vaikeana että mietin nouseeko ollenkaan, kun oli niin korkealla ja perällä, nousikin tuossa tuokiossa, ei mitään ongelmaa. :) Herkkupussi sen sijaan ei meinannut nousta millään ja lähetin sitten välissä nostamaan sitä tappia. Sitäkin Jeriko joutui vähän hakemaan, mutta nousi kuitenkin kivasti. Sitten varmistin itselleni missä herkkupussi on ja lähetin vielä kerran. Jeriko lähti aina vähän vinoon eikä tuntunut saavan siitä hajua sitten millään, mutta lopulta sopivasti oikealta kutsusta takaisin päin tullessa saikin lopulta hajun siitä, tarkensi ja nosti.

Huh! Vaikea treeni, mutta ei ollenkaan epäonnistunut. Ihan hyvä harjoitus, kun välillä kokeillaan kestokykyäkin. ;) Ensi kerralla voisi kuitenkin tehdä vaihteeksi jotain simppelimpää.

Odoteltiin sitten autolla vielä hetki ja Jeriko sai levätä ennen jäljelle lähtöä. Janalta Jeriko nosti takajäljen ja lähti sitä porskuttamaan, astuin sitten liinan päälle ja odotin että lähtee itse oikeaan suuntaan. Alkua lukuunottamatta menikin sitten todella hyvin! Jeriko jäljesti tosi hyvällä tahdilla, ei liian lujaa mutta ei liian hiljaakaan. Tosi hyvin keskittyen ja tarkasti otti kulmat. Makkaroita oli muutamia janalla, kulmissa ja keppien kohdalla. Joitain yksittäisi laitoin suorillekin. Joitain makkaroita Jeriko sitten sieltä napsikin, välillä taas jätti kulmissa ihan omaan arvoonsa, mutta työskenteli silti tarkasti.

Jotenkin oma pää oli tänään ihan jäässä. Jossain vaiheessa, kun oltiin jo pitkän matkaa menty, olin varma että Jeriko oli harhautunut jäljeltä, oikaissut ja sitten mennyt takajäljelle. Jotenkin olin mielestäni ihan varma, ettei jälki voinut enää siinä kohtaa lähteä syvemmälle metsään vaikka Jeriko sinne päin porskutti. Kulmamerkin kohdalta (joka mun mielestä oli sitten takajäljellä) Jeriko kääntyi vasemmalle eli tien suuntaisesti metsään, ja pari kertaa mä pysäytin Jerikon ja kutsuin takaisin kulmamerkille nostamaan jälkeä. Jeriko tarkisteli kulman seutua oikealle (takajälkeä mun nähdäkseni, todellisuudessa ei jälkeä ollenkaan) ja kääntyi taas samaan suuntaan kuin alunperinkin eli vasemmalle. Aattelin sitten, että antaa nyt mennä ja katsotaan koska Jeriko tajuaa olevansa hukassa. Tosi asiassa mentiin hetken matkaa kunnes mä tajusin olevani väärässä ja että koira on oikeassa. :D Että osaakin ihminen olla tyhmä, tulee mieleen se ratatreenin hakukaaren "korjaus", kun Jeriko oli pysähtynyt ihan oikeaan kohtaan.

Tämänkin sähläyksen jälkeen Jeriko jatkoi jäljestystä oikein hyvin. Tosin sen verran sitten herpaantui että yksi keppi jäi siinä kohtaa (toiseksi viimeinen siis). Kutsuin Jerikon takaisin nostamaan sitä, olis tietty voinut antaa ollakin, koska itse olin Jerikon kuitenkin juuri sitä ennen sekoittanut, mutta ei siitä nyt varmaan ollut haittaakaan nostattaa sitä. Jeriko jatkoi hyvällä työskentelyllä jäljen loppuun saakka. Ai kun olin tyytyväinen! :))

Muistaakseni Jeriko oli nostanut kaikki kepit, mutta siinä sitten kun taskuja kaivelin en löytänyt kuin viisi. Autolla sitten tajusin, että taskuista puuttui myös yksi pieni pakasterasia, molemmat varmaan sitten tippuneet jonnekin sinne.. Huoh, pitäisi uusia pakasterasioita hommata, kun olen niitä hukkaillut eikä ole enää kuin kaksi.
Mutta siis todella hyvä jälki, ei voi muuta sanoa! Paljon vaikeampi kuin alokasluokan jäljet yleensä (ainakin mun tietääkseni) ja Jeriko selvitti sen tosi hyvin! :) Melkein tekis mieli alkaa katsomaan kisakalenteria, koska ei tässä kauaa mene kisavalmiuteen. Toisaalta, esteet ja eteenlähetys on aivan alkutekijöissään vielä, joten maltan mieleni.. ;)