Viikko on mennyt vauhdilla ja vaihtelevissa tunnelmissa. Agilitytreenit on mennyt oikein kivasti, varsinkin keskiviikkona Jeriko oli terässä, teki innolla mutta piti taas jo rimatkin eikä hutiloinut niiden kanssa. :) Tehtiin ihan puhdasta rataa, vaikka nyt joitain ylimääräisiäkin kaarroksia tuli otettua. Ohjasin keskiviikkona myös Ronjan, koska Tuija oli flunssassa eikä itse pystynyt juoksemaan. Tää oli toinen kerta, kun mä ohjasin Ronjaa ja jo alkoi hyvä yhteistyö löytymään Ronjan kanssa. Ekalle vuorolle autosta ottaessa, Ronjalla oli kyllä kova hätä päästä Tuijan luokse, mutta sitten kun käytiin Tuijaa moikkaamassa, niin lähti hyvin mun mukaan tekemään. :) Ja Ronja teki hienosti! Oli kiva ohjata. :)
Torstaina käytiin Tuijan kanssa Kyötikkälässä tottistelemassa, eikä kyllä kovin hyvä mieli jäänyt. Lähtökohdatkin oli hieman huonot, kun torstai oli vähän huono päivä muutenkin. Mulla paloi ihan kiinni, kun Ukko koko ajan pissaili sisälle, siis ihan 10 minuuttia sen jälkeen kun oltiin oltu ulkona, ja sai sitten koko ajan olla sen pissoja siivoomassan (puolentoista tunnin aikana neljät pissat). Ja siivoaminen tietenkin oli tosi kiva leikki Ukon mielestä, mistä mä en tullut kyllä yhtään paremmalle mielelle. Vein Ukolta kyllä sitten pissanäytteen eläinlääkärillekin, kun ei toi ole ollenkaan normaalia, mutta siinä ei ollut mitään tulehduksen merkkejä. Joka tapauksessa Ukko sai tänään antibiootti kuurin varmuuden vuoksi, jos siellä vaikka kuitenkin on joku vähän "aaltoileva" infektio, joka ei sitten just siinä näytteessä jäänyt haaviin...
Mutta siis tottikset... Ukon kanssa meni vielä hyvin, otin sen ensimmäisenä ja tehtiin luoksetuloa niin, että Tuija piti pannasta kiinni. Kyllähän se lujaa tulee. Tehtiin myös istumista ja maahanmenoa, oikeastaan vähän jo liikkeestäkin ja hyvin meni. Ukko leikki taas innoissaan, siltä ei kyllä yhtään taistelutahtoa puutu! :D Palauttaa lelutkin ihan itsestään, kun haluaa niin kovasti päästä yhdessä riehumaan. :D
Ukon vuoron jälkeen lähti sitten alamäki. Ukko ei osaa yhtään odottaa hiljaa ja nosti taas hirveen metelin. Jostain syystä Jeriko paineistuu siitä hirveesti, jo ennen kuin mä hermostun. Sitten mulla meni ihan hermot, kun Jeriko ei tehnyt mitään, luimisteli vaan ja katseli hädissään Ukon suuntaan. Siis mikään ei onnistunut eikä leikkimisestä ollut puhettakaan! Lopulta luovutin ja vein Ukon autoon odottamaan, mikä kyllä oli hyvä ratkaisu. Sitten mentiin Jerikon kanssa lähemmäksi katsomaan, kun Tuija teki Ronjan kanssa pk-A:ta ja siitä Jeriko todella taas innostui! Oli kyllä hyvä idea Tuijalta! :) Tehtiin sitten muutama toisto A:ta lelua noutaen, Jeriko tajusi hyvin nopeasti palautuksenkin esteen yli ja oli esteestä niin innoissaan, että yritti karkailla sille. :D Tein sitten pienet pätkät seuraamista ja siitä palkaksi päästin vielä A:lle. Siis loppujen lopuksi päättyi ihan hyvin, mutta kyllä ehti hermot välissä mennä niin totaalisesti että!
Tuijan kanssa sitten autossa asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, ettei voi tolleen ottaa molempia kentän laitaan vielä pitkään aikaan, mutta koska Ukon pitää kuitenkin saada harjoitella odottamista, niin otan sitten jatkossa Ukon odottamaan, kun kaverin koira tekee ja Jeriko odottaa sillä välin ihan autossa ja sitten vaihdan koirat, että Jeriko pääsee rauhassa tekemään. Eihän tosta muuten tule mitään! Ja jos taas jätän Ukon kokonaan pois, niin ei koskaan päästä tilanteeseen, että voin molemmat treenata ja koirat osaa odottaa vuoroaan.. Ja Jerikon kanssa pitää todella saada noi kierrokset nousemaan, se ei ole ollenkaan oma itsensä nyt ollut!
Onneksi päästiin nyt sitten mökille rentoutumaan ja palautumaan. Jeriko kyllä rakastaa mökillä olemista ja oli aivan innoisaan kun tultiin: kävi ensin uimassa ja sitten hepuloi ympäri pihaa ja Ukko juoksi perässä vikisten! :D Toi on tuttua Jerikoa, ihanaa nähdä se noin onnellisena ja rentoutuneena, kun muuten tosiaan on ollut vähän vaisu.. Vesilelusta innostui toki hurjasti ja aattelin, että ehkä aivan vähän huomenna voisi jotain tässä pihassa tehdä jos saisi sitä intoa vähän työskentelyynkin.. :) Tai katsotaan nyt, yhtä hyvin voisi vaan ollakin, varmasti myös pelkkä vapaa viikonloppu tekisi terää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti