Talkoilua ja tenttiin lukemista

Oi voi, on treenit jääneet aika vähälle... Maanantaina on koko kevään integroitu tentti ja arvatenkin se hieman aiheuttaa paineita lukemisen suhteen. Sinänsä kyllä olen rauhallisin mielin, kun olen ollut silleen silmät ja korvat auki koko kevään, opin parhaiten käytännössä.. Mutta on tässä luettukin, ja sitten toisaalta olin talkoilemaan innostunut ilmoittautumaan ilman, että tajusin tentin olevan ihan nurkan takana! :D
Torstaina olin ensin Ylökk:n tokokokeessa talkoilemassa ilmoittautumisessa ja se oli kyllä kiva homma! Sai ilmoittautuessa toivottaa onnea kaikille ja sitten ihan rauhassa katsoa alempien luokkien koirakoiden suorituksia (ja hyviä suorituksia olikin!). Varmaan menestys johtui mun onnentoivotuksista.. ;)

Tänään olin sitten talkoilemassa Tampereen KV-näyttelyssä siiivouspuolella, ei kauheen hehkeetä hommaa. :D Ennen työvuoron alkua olin kuitenkin katsomassa bortsukehää ja auttamassa Tuijaa tavaroiden ja Ronjan kanssa. Sain Tuijalta myös kyydin tapahtumapaikalle, kun Matti oli meidän koiruuksien kanssa Parkanossa. BTW, Ukko sai siellä runsaasti kehuja käytöksestään. ;)

Ronjalla ja Tuijalla ei ollut ollenkaan huono päivä: PN3 ja CACIB, onnea vielä hurjasti! :)
Ronjan menestystä lukuunottamatta (tai ehkä mukaanlukien siinä mielessä, että olisin sijoittanut korkeammalle), oli taas itsellä ristiriitaiset fiilikset, kun aina ne omasta mielestä kauneimmat (lue: kevyempi, vähemmän turkkia, ehkä korkeampi = toimintakykyisemmän näköinen) pärjäs huonommin. Pakko ihan nimeltä mainita yksi, joka jäi hampaan koloon: Covateco Gambit oli todella mun mieleen, selkeästi parhaimman näköinen avoimen luokan uroksista, mutta jäi viimeiseksi eli neljänneksi. Mielipiteitähän nämä vain on.. Toisaalta 1. sijoittunut koira kyllä esiintyi aivan upeasti ja oli sijansa ansainnut, onnea myös siihen suuntaan! :)

Näyttelyväen jälkeen siivoaminen olikin sitten rankkaa puuhaa, että osaa olla sottaista sakkia! :D
Tiettyjen kehien ympärykset ja matot oli aivan hirveen näköiset ja täynnä karvaa, kyllä nosti hien pintaan kun niitä imurilla hinkkas! :D Yllättäviä sottapyttyjä oli valkoiset paimenkoirat ja schapendoes-porukka. Nyt menkää itseenne! ;)
Ei mutta vakavissaan, voisihan ne karvat kerätä, kun roskiksia oli joka kehän kulmalla. Liian hyvään on totuttu, kun perässä käydään siivoomassa ja seuraavana päivänä on taas siistiä ja hienoa.

Mutta siis kaiken tämän keskellä ei kyllä paljoa ole treenailtu, treenisuunnitelma ensi torstain koetta varten ei siis ole todellakaan toteutunut! Kertaakaan ei olla Jerikon kanssa käyty kentällä treenaamassa, kerran ollaan tehty parvekkeella tunnari, kerran lenkillä otettu seuraamista ja muutaman kerran kaukkareita. Aika vähän siis.. =/ Maanantain tentin jälkeen olisi sitten pakko jotain yrittää ehtiä tehdä, mutta eihän sillä mitään suurta vaikutusta sitten enää ole.. Mutta kyllähän Jeriko on noi kaikki liikkeet osannut, täytyy vaan toivoa, että kaikki menee torstaina hyvin. :)

Ukon treenaaminen on myös ollut nolostuttavan vähäistä. Istuminen on kyllä täysin hanskassa ja istuu ihan yhtä nopeesti kuin Jerikokin liikkeestä, mutta maahanmeno ei ole ihan niin helppo. Sisällä Ukko toteuttaa hyvin, mutta ulkona taitaa vähän inhotus tulla vastaa. Hassua, kun Jerikolla ei koskaan ole tollasta ongelmaa ollut, mutta sillä onkin karvat eristeenä aina mukana.. :D Kyllä Ukko ulkonakin ihan ok käy maahan, mutta tosi huonosti olen vielä saanut kestoa siihen rakennettua. Istumassahan Ukko odottaa tosi pitkiä aikoja! :)

Ukko on kyllä todella hurja leikkijä, ja se on hyvä asia! :) Oikein ärrää ja murraa, vetää kunnolla vastaan ja ravistaa, ja sitten kun päästän irti tuo heti uudestaan revittäväksi. Taistelutahtoa siis löytyy! ;) On se mainio. <3 Ainut huono puoli on se, että Ukon toinen korva on alkanut uudestaan roikkua, enkä nyt tiedä saanko sittenkään hienoa pystykorvaa. ;D Ja jos korvistakin tulee ihan eriparit, niin voi olla H aika tiukassa, jos valioitua mielii jostain käyttöpuolelta.. :D Mutta se on sitten sen ajan murhe. :) Tossa se nyt sohvalla pötköttää ja nukkuu. Ukko on kyllä ihana, kun se niin paljon hakeutuu viereen nukkumaan, oikea sylikoira. <3