Pohdinnan aiheita

Lauantaina olikin taas touhukas päivä. Aamupäivällä oltiin Ukon kanssa Sari Kärnän tokokoulutuksessa, aiheena vapaavalintainen (ongelma)liike. Otettiin luoksetulo syyniin ja siihen saatiin monia vaihtoehtoja, miten sitä voisi lähteä työstämään. Ensimmäisenä jätetään lentävät lelut pois kuviosta, koska ne todennäköisesti provosoi saalisjumia. Kokeilen nyt siis ainakin jonkin aikaa ihan vaan palkata suorista luoksetuloista runsaalla namipalkalla.

Sitten taas kun pysähdyksiin tullaan, niin pitäis saada rakennettua Ukolle vahvaksi nopea palkalle lähteminen. Väitin aluksi, että kyllä Ukko ihan räväkästi palkalle lähtee, mutta eihän tämä ole ihan totta, vaan nopeamminkin pystyisi liikkumaan kun vapautetaan maassa olevalle palkalle. Tätä vähän harjoiteltiin niin, että mä nappasin lelun Ukon nenän edestä pois, jos ei siihen ehtinyt. Kyllähän Ukon toiminta siitä nopeutuikin. Samanlainen mielleyhtymä ja siihen liitetty vapautussana pitäisi muodostaa takapalkalle lähtöön ja tässä tarvitaan sitten apparia. Pariaatteessa sitten jatkossa, kun Ukolla olisi sekä nopea tulo palkalle eteen, että nopea kääntyminen ja hakeutuminen takapalkalle, niin tätä pitäisi pystyä hyödyntämään luoksetulon stopeissa. Vähän hirvittää, että mitä sen silmämnkäytön kanssa sitten käy, mutta murehditaan sitä sitten. :D

Tän leluleikin kautta nousi esiin taas vanha ongelma, että mun on vaikea määrittää millaisia suorituksia voin Ukolta vielä hyväksyä. Mihin vedetään raja? Kun Ukko on tietyn tyyppinen, se ei ole luonnostaan räväkkä, mutta toisaalta vaatimalla siltä nopeampaa toimintaa, se sitä yleensä antaakin. Pitäisi onnistua aina määrittämään se nopeus ja intensiteetti minkä haluan Ukolta nähdä ja minkä koen olevan sille mahdollinen kuitenkaan katsomatta liikaa sormien läpi löysäilyä. Vaikeaa! :D

Illalla oli sitten vielä alueellisen valmennuksen agilitytreenit. Mulla oli Jerikokin nyt mukana tuuraamassa eli molemmat koirat mukana. Ukko ensin vuorossa ja itse asiassa teki nyt ihan hyvällä sykkeellä. Puomilla palkkasin nyt makkaralla ja se tuntuu olevan Ukon kanssa kyllä hyvä tapa. Siinä missä Jeriko melkeinpä ärsyyntyy siitä, että joutuu odottamaan ja paras palkka sille on saada jatkaa rataa, niin Ukko selvästi palkkaantui ruuasta puomin päässä ja fokusoitui kontaktiasentoon ja kosketusalustaan edessään. Irtosin sivusuunnassakin ja siitä "kiipee" käskyllä Ukko korjasi itseään suoremmaksi kohti kosketusalustaa vaikka oli ensin kääntynyt perään. Ehkäpä nopeutta puomillekin saataisiin Ukon kohdalla runsaalla ruokapalkalla puomin päässä eikä niinkään lelulla ja nopeilla vapautuksilla. Ehkä nää nopeat vapautukset leluille ja esteille jopa aiheuttaa jotain saalisjumia taas Ukossa? Joka tapauksessa nyt sitten jatketaan namipalkalla ja katsotaan miten edistyy.

Jerikon kanssa taas hieman hämmentävä havainto, että yhdessä kohtaa jossa vaihtoehtoisina ohjauksina karkeasti niisto tai twisti kauemman siivekkeen ympäri, niin Harrin torstain treeneistä poiketen tässä taas tuo twisti vaihtoehto oli huomattavasti (0,7 s!) nopeampi vaikka sillä seuraavalle esteellekin tuli vielä vähän tiukempi käännös. Eli ihan täysin tilanteesta riippuvaa onko Jerikolle nopein reitti se lyhin vai se joka sallii isommat kaaret käännöksiin. Tämä onkin sitten vaikeaa ja harmillistakin, miten osaisin aina rataantutustumisessa valita sen oikean? Jos hukataan radalla ainakin 1-2 tollasessa kohdassa noinkin paljon aikaa, niin se tietää jo reilua sekuntia menetettyä aikaa ja se on paljon, kun sertistä kilpaillaan! Tätä täytyy nyt yrittää oikein kunnolla pohtia, kellottaa aina vastaavia tilanteita ja yrittää muodostaa päähänsä joku nyrkkisääntö minkä pohjalta valitsen ohjauksen.

Rata meni kyllä kivasti Jerikon kanssa (hyvin se meni kyllä Ukonkin kanssa) ja juostiin koko 30 esteen rata lopulta nollana läpi. Tosin mulla hapotti ihan totaalisesti viisi estettä ennen maalia, mutta Jerikon jalkaa ei kyllä yhtään painanut. :D Tämän jälkeenkin, kun mä olin vähän hengähtänyt, oli täysin valmis tekemään vielä yhden ohjauskokeilun ja melkein karkas multa puomille. Hyvä, että virtaa riittää. ;)

Päivät pitenee ihanasti ja joku kevään kuplinta rinnassa tuntuu Jerikollakin. Se ei ole aikaisemmin ollut kiinnostunut tulemaan latoon, kun käyn ruokkimassa lampaat ja vien vettä, vaan on odottanut ulkopuolella että jatketaan lenkkiä tmv. Pyynnöstähän se menee latoon aina itsevarmasti ja hoitaa homman, joten jännityksestä se ei johtu, mutta jotenkin sitä ei ole kiinnostanut. Nyt kuitenkin on tapahtunut selvä muutos ja se tulee aina innolla latoon ja mun availlessa ovea mielellään livahtaisi lampaiden sekaan jos en kiellä. :D Ukko on aina pyörinyt siinä mukana ja ihan samalla lailla nytkin.

Olen nyt kuitenkin sitten pari kertaa sulkenut lampaat latoon sisään ja ottanut sisätyöskentelyä pojille. Ulkona en viitsi kauheesti lampaita koiran kanssa liikuttaa ettei liukastu ja loukkaannu. Kummallekaan pojalle ei sisätyöskentely ole mikään ongelma sen puolesta, että molemmat on tyyniä ja rauhallisia. Ukko änkeää itsensä ihan tyynestä lampaan ja seinän väliin perän puolelta mennessä, mutta pään puolelta se on vähän hankalampaa. Jerikolle ei tällaisia tilanteita oikein saada luotuakaan, kun lampaat kääntyy niin vikkelästi sen tieltä. ;)

Käytin nyt sisätiloja hyödyksi, että sain luotus Ukolle tilannetta jossa sen piti kohdata lammas pääpuolelta ja kannustin ja rohkaisin ihan vieressä. Mitään suoranaista läpimurtoa tässä ei tehty, otettiin askel eteen ja sitten toinen taakse. Jouduin sitten välillä ottamaan Jerikoa Ukon tueksi, että saatiin tilanne laukeamaan "Ukon eduksi". Itse pitää muistaa pitää joku järkevämpi tavoite, esim. tällaisessa, että Ukko saa kunnolla otettua auktoriteettiaseman lampaasta ja se väistää, ja sitten lopetetaan/päästän lampaat ulos ja Ukko saa vielä ajaa sinne. Ei niin, että teen samaa lampaan kohtaamista uudelleen ja uudelleen, kun siinä taitaa mennä vaan koko jutun pointti ja lammas lopulta hermostuu liikaa ja pistää kovemmin vastaan, kun sitä ahdistellaan turhaan. Eli tää nyt muistiin..

Tänään kävin ratsastamassa Flipperillä. Tämä oli nyt kolmas kerta sen selässä ja ensimmäinen kerta niin ettei omistaja ollut paikalla esiliinana. Meni kyllä hienosti, sain Flipperin molempiin suuntiin hyvään rauhalliseen raviin, vaikka vasen kiertosuunta onkin sille hankalampi ja meinaa vähän "kaatua" sisäkaarteeseen. Sain kuitenkin sen ratsastettua suoraksi ja rauhalliseksi. Oikeaan kiertosuuntaan saatiin jopa ravia tosi lyhyellä askeleella. :) Taivutuksissa on edistytty ja nyt taittui oikealle tosi hyvin, välillä kyllä meinas nostaa laukkaa sisäpohkeesta, mutta hyvähän se vaan on tietää, että laukkakin nousee sitten kun olosuhteet on oikeet. Ulkokentällä ei nyt vielä viitsi. Pohkeenväistöön löytyi myös sopiva pohjeapu, jota Flipper ymmärtää ja saatiin hyviä väistäjä aikaiseksi. On se vaan niin hienoa ja rentouttavaa toi ratsastaminen. Ja oikea onnenpotku, että sattui tällainen hevonen kohdalle, vielä raakile, mutta toisaalta ihana nähdä kun se kehittyy ja oppii asioita samalla, kun meidän yhteistyö paranee. :)