Tänään jatkui pihan raivaushommat (karsittiin pensaita oikein reippaalla kädellä) ja käytiin me mattipesullakin. Illemmalla kävin tallaamassa Jerikolle ensin jäljen tohon lähimetsään, taas kuitenkin uusi paikka. Jätettiin jälki vanhenemaan ja lähdettiin tokoa treenaamaan uuden tuttavuuden kanssa. Ensin piti mennä Valkeakoskella ammattikoulun taakse, mutta siellä olevalla aidatulla kentällä olikin joku porukka päättänyt alkaa pitämään koirapuistoa ja sopinut oikein isommalle porukalle treffit. Aika erikoista, kun kentällä on myös jalkapallomaalit, kukaan ei varmaan arvosta jos sieltä löytyy koirien paskakasoja tmv...
No, me vaihdettiin kuitenkin paikkaa kun ei sinne sekaan haluttu mennä. Ukolle tehtiin treeni ihan liikkuroituna. Viimeksi ollaan kunnolla tokoa tehty varmaan siellä Mäntän kokeessa! :D Ukko oli kuitenkin ihan mukana ja huipussa vireessä. Jaksoi pitkän seuraamiskaavion tosi hyvin ja kaikki käännökset yms. oli tosi hienoja! :)) Liikkeestä maahanmeno muuten aivan bueno, mutta liikkurin käskystä nousi jo ylös. Tässä muutama kerta otettiin niin, että liikkuri toisteli "käsky" ja palkkasin sitten vaan maahan. Luoksetulossa Ukko tuli ensin ihan röyhkeästi läpi pysäytyskäskyistä huolematta, oli niin kuin ei olisi mitään kuullutkaan. Otettiin uusi ja nyt oli hyvä, palkkasin pysäytyksestä. Seisominen ok, mutta ihan viime hetkellä palatessa alkoi kääntymään. Täytyy treenata. Nouto oli tosi hyvä muuten, ote elää. Kaukkareissa Ukko ennakoi ylösnousua, mutta sitten kun sain sen pysymään maassa, niin nousi edelleen terävästi ylös. :)
Virheitä tuli, mutta pääasia oli, että vire oli koko ajan hyvä ja Ukko aina lähtöperusasennoissa katsoi mua niin ihanalla ilmeellä. Oltiin kuplassa yhdessä, tekemässä hommia ja nautittiin yhdessä tekemisestä. Enempää ei voisi toivoa. :)
Tehtiin Ukolle vielä toinen treeni. Ruutua, joka ei mennyt ihan niin kuin strömsössä, kun lähetysmerkki oli yksi luoksetulon merkeistä ja sille mennessä Ukko selvästi bongasi nämä muutkin merkit ja lähetyksestä kaarsi sinne sivulle. Sitten kun lähdin hihkuen juoksemaan ruudulle päin, niin Ukko nopeasti ohitti mut ja sitten löytyi ruutu hienosti. Tämä siis siitä huolimatta, että virittely näytti toimivan ihan niin kuin silloin joskus tyyliin vuosi sitten, kun viimeksi on tehty.. :D Käytiin sitten yhdessä viemässä kosketusalusta ja tällä lähetyksellä toki menikin hienosti. Toisena asiana otettiin ekaa kertaa vähän ohjatun alkeita. Ehkä ei olisi pitänyt ottaa ohjatun noudon kapulaa vaan pelkka lelu suoraan, kun Ukko oli ihan ihmeissään tästä uudenlaisesta kapulasta ja tarjosi sitä merkkinä. :D Lähti siis oikeaan suuntaan (toisella puolella ei ollut mitään), mutta kiersi kapulan taakse seisomaan. Piti ihan erikseen näyttää ja kerto Ukolle, että "kyllä, tämä on noutokapula". :D Hassu.
Jeriko teki myös pienen treenin. Kun nyt ruutu nähtiin pitkästä aikaa, niin eikös se nyt pitänyt sinne lähettää. Virittelystä katsoi hienosti ruudun ja merkin, merkille tosi hienosti, mutta jotenkin hassusti kuitenkin lähti pöpelikköä kohti eikä ruutuun ekasta lähetyksestä. Toisella kerralla taas merkki hienosti ja sitten löytyi ruutukin ja tehtiin vielä toiseen suuntaan merkiltä lähtö. Olipa hauskaa hömpöttää. ;) Sitten "vakavoiduttiin" tekemään oikein töitä ja tehtiin liikkeestä istuminen, maahanmeno ja seisominen luoksetuloineen. Istuminen oli tosi napakka, maahanmenokin hyvä, mutta seisominen on valuva. Luoksetulot oli ihan ok vauhdilla, mutta haluaisin enemmän. Tasamaanouto oli hieno. :)
Sitten takaisin kotiin päin ja Jerikon jäljelle. Sen verran venyi tuon ylimääräisen koukkauksen vuoksi, kun ei päästykään ekalle kentälle treenaamaan, että jälki vanheni 2,5 tuntia. Maasto oli tosi vaihtelevaa, välillä heinikkoa ja välillä sammaleista kuusimetsää. Puita oli jonkun verran kaatuneena ja risukasoja, mutta ekat 900 metriä ihan kivaa ja kohtuullisen helppokulkuista maastoa. Ensimmäinen keppi oli melko pian heinikossa, 2. ja 4. kepin astuin hieman sammalen sisään. Kahden viimeisen kepin piti olla helpot, mutta vikat 400 metriä olikin sitten aivan kamalaa ryteikköä ja pusikkoa. Ensin vyötärön korkuista heinää hakkuuaukealla, jonka toisella puolella olevaan metsikköön havittelin. Lopulta jälkeä tallatessa liikkuminen kävi niin hankalaksi, että luovutin ja hakauduin puolessa välissä pois heinikosta vain päätyäkseni koivikkoon, joka oli täynnä risukasoja ja kaatuneita puita. 5. keppi tuli tänne, heti yhden risukasan jälkeen. Piti olla helppo, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa se suoraan risukasaan, joten.... Lopulta päästiin sinne metsän puolelle ja siellä jälki kulki ehkä 60 metriä ennen kuin lopetin 1,3 km kohdalla.
Jana oli ylipitkä eikä kovin selkeä, vähän Jeriko kaarsi lopussa oikealle, mutta nostipahan sitten jäljen oikein. ;) Jeriko teki aivan upeasti töitä, kepit nousi hienosti ja ensimmäistä lähti vieläpä iloisesti tuomaan mulle! Maahan tallattu kakkoskeppikin löytyi hienosti, nyt ei ollut mitään ongelmaa. Ehkä Jeriko oppi jotain viime viikonloppuna..? :) Kolmannesta kepistä Jeriko tais alkaa saamaan jo tuulen mukana hajua muutama kymmen metriä aikaisemmin, kun nosti nenänsä korkealle haistelmaan, mutta jatkoi sitten maavainuisesti ja löysi hienosti senkin. Myös neljäs maahan astuttu keppi hankalien käännösten (väistelin kaatuneita puita) jälkeen, nousi hienosti. Jeriko jaksoi loppujäljen vaikean maaston paljon paremmin kuin minä ja täytyy sanoa, että Jeriko ei taitais paljoa välittää vaikka katkaisisin jalkani siellä perässä.. Kaaduin parikin kertaa, toisella kertaa toinen jalka uppos syvään kuoppaan ja kaaduin ihan naamalleni, mutta Jerikolla ei korvakaan heilahtanut vaikka liinaankin tuli nykäys ja multa pääsi pieni "oh!".. :D Viides keppi risukon jälkeen nousi sekin hienosti ja niin myös kuudes keppi. Aivan upeeta! Kyllä nyt luulis, että kun vaan koepaikka saadaan, että pakkohan sen onnistumisen on tulla sielläkin joskus.
Ja ai niin, pihalla kun oltiin touhuttu päivällä jo jonkin aikaa, niin otin taas Jerikolle hyppyä ja se hyppäs hienosti ja itsevarmasti mennen tullen. Siinä vaiheessa vasta tajusin, että rima oli 1,05 metrissä, jäänyt Ukon hyppelyn jäljiltä. Kyllä nyt sujuu hypyt niin hienosti, että voiko olla tosikaan?
On mulla vaan hienot pojat treenikavereina, en voi muuta sanoa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti