Maanantaina käytiin pitkästä aikaa juoksemassa. Ukko pääsi kokeilemaan canicrossausta tulevan lainajuoksijansa kanssa ja itse lähdin seuraksi, kun ekaa kertaa mentiin. Vähän oli vielä liukasta mennä ja mun kunnolle aivan liian kova into ja vauhti pojilla, tuloksena jäätävän kipeät lihakset. Ukko kuitenkin veti hyvin ja Jenna olisi selvästikin jaksanut juosta lujempaa kuin mihin mun kunto riitti, eli todennäköisesti tätä kaksikkoa nähdään kisoissa jatkossa. :)
Tiistaina Ukon agilitytreenit. Nyt sitten jätettiin lelut kokonaan autoon ja pelkät namit palkkana. En tiedä, mutta tunne oli että Ukko olisi ehkä liikkunut hieman vapautuneemmin, vaikea sanoa..? Joka tapauksessa ihan kivasti meni. :)
Keskiviikkona kävin ratsastamassa. Lihakset oli tosiaan aivan jäätävän kipeenä, mutta hevosen selässä se unohtui ja meni tosi kivasti. Flipper meinasi ensin vähän kokeilla, että entä jos ei antaiskaan tarhassa kiinni, mutta luovutti kyllä parin minuutin jälkeen. Tehtiin nyt tempon muutoksia käynnissä ja ravissa, tosi hienosti tuli pienille askelille. Vanhana ravurina selvästi vasempaan kierrossuuntaan mennessä meinais olla vauhtia enemmän, mutta hienosti siinäkin onnistui. Sain ratsastettua Flipperiä ensin tosi pienille askelille ja siitä sitten lisäsin asteittain vauhtia ja Flipper jatkoi tosi rennossa fiiliksessä lujassakin vauhdissa. On se vaan aika löyty hevonen, tykkään! :)
Illalla sitten vielä tokotreeneihin Tiinan kanssa. Jerikolle tehtiin jääviä ja niihin vauhtia. Jerikossa huomaa sen, että sheippaamalla opetettu stoppi ei ole todellakaan mitenkään täpäkkä ja tätä pitää nyt edelleenkin hioa. Samoin istuminen sais olla nopeampi. Maahanmenossa teki parhaat suoritukset. Hienointa Jerikon kanssa oli kyllä se, että istumisessakin tehtiin helposti viisikin toistoa putkeen joista en palkannut vaan totesin vaan, että "kunnolla" (käytän tätä, kun haluan kertoa Jerikolle, että oikea liike, mutta parannettavaa on) eikä Jeriko yhtään tuskastu, turhaannut, ala säheltämään tai mitään muutakaan, vaan aina lopulta sitten tarjos sellaisen suorituksen mistä voitiin palkata. :) Pitäis nyt itse vaan olla yksin treenatessakin tarkempi, ettei sitten päästä yhtään huonompaa suoritusta sormien läpi, vaan Jerikolle pitää nyt iskostaa se, että joka kerta täytyy työskennellä pysäytykset täysillä.
Ukon kanssa tehtiin liikkuroituna seuraamista, nouto, kaukkarit ja liikkeestä maahanmeno. Taaskaan mulla ei ollut lelupalkkaa mukana ja seuraamisessa ja liikkeiden väleissä oli Ukolla kyllä huikeen hyvä fiilis. Nouto oli muuten oikein hyvä, mutta nyt jostain syystä mälväsi kapulaa, mitä ei ole aiemmin tehnyt. "Pidä"-käskyllä rauhoiti kyllä ja siirtyminen oikein hyvä. Kaukkareissa oli vähän säätöä. Liikkeen alku tosi hyvä, ei hämääntynyt Tiinan käskytyksistä, mutta sitten hämääntyi tosi paljon kun Tiina esitti kääntelevänsä taulua. Toisaalta, näistä hämääntymisistä huolimatta Ukolla oli hyvä fiilis ja suoritti vaihdot ihan kivasti vaikka sitten jälkijunassa tai toisella käskyllä.
Lopuksi otettiin sitten liikkeestä seisominen, josta palkkasin suoraan ja sitten vielä hyppy. Jostain syystä päätin hypyllä ottaa lelun esiin, tällä kertaa tennispallo. Jotenkin sitä on vaan itse niin urautunut lelulla palkkaamiseen.. :D No, tästähän seurasi sitten se, että Ukko jumitti istumisen esteen takana. Kun käytin pelkkää namia, niin istuminen esteen takana sujui paljon paremmin. Mitä tästä opimme? Ukon kanssa pitää ihan tosissaan pitää lelut poissa tai käyttää niitä vain tosi tarkkaan harkituissa tilanteissa. Jos sellaisia nyt ylipäätään on... :D Ja Ukko pitää ensin opettamaan toimimaan lelujen kanssa oikein eli tekemään täysillä tai ei saa lelua, niin kuin Kärnän kanssa puhuttiin.
Eilen sitten Harrin agilitytreenit. Päätin ottaa nyt Ukon näihinkin treeneihin, kun kiinnosti niin kovasti nähdä sen kehitys... Noooh, olihan niitä ihan hyviä pätkiä, mutta sitten oli ei niin hyviä pätkiä.. Ja Ukko ei osaa edelleenkään irrota kunnolla mun ohi ilman, että edessä on joku kohde.Viime viikollahan saman tyylistä tehtiin niin, että Harrilla oli lelu ja eteni ihan hyvin. Nyt sitten tein kuitenkin vaan alustalla ja namilla. Pari kertaa, kun oli ihan tolkuttoman hidas, niin juoksin siitä ohi ja estin saamasta namit. Vähällä oli jo ettei Ukko olisi lannistunut, mutta sitten tuli (ehkä) sen verran ok suoritus, että annoin sen ottaa namin. Tai sitten alkoi vaan säälittämään.
Tehtiin sitä yhtä irtoamis-suoraa sen verran monta kertaa (enkä uskonut, että meno siitä toisella treenivuorolla ainakaan mihinkään paranisi), joten päätin ottaa toiselle vuorolle kuitenkin Jerikon. Jeriko teki taas täysiä ja täydellä sydämellä, eikä irtoaminen ollut sille mikään ongelma. Tein sille samaa kohtaa jopa niin, että jäin vielä enemmän taakse ja leijeröin yhden hypyn eikä Jeriko vilkaissut "eteen"-käskyn jälkeen taakse ennen kuin oli vika hyppy menty ja seinä vastassa. :) Kerran tuli A:lta jo vähän turhan nopsaan ja ylhäältä, korjasin tästä niin teki tosi hienoa A:n kontaktia vauhdilla alas. :)
On nää kyllä niin kuin yö ja päivä, aivan erilainen fiilis itselläkin tehdä ja tää onkin aika hankala juttu. Mulla ja Jerikolla on positiivinen toisiamme vahvistava kehä, Jerikon hyvä fiilis ja meininki vahvistaa mun hyvää meininkiä ja yritän kovemmin ja tunteella, jolloin Jeriko myös edelleen antaa itsestään parhaansa. Ukon kanssa mä saatan pystyä yrittämään pitämään fiilistä korkealla vähän aikaa, mutta ilman vastakaikua Ukolta tunne aina lopulta läsähtää. Ja kun mun fiilis läsähtää, niin se ei ainakaan paranna Ukon fiilistä.
Mitä sitten pitäis tehdä, jotta sais katkaistua tän negatiivisen kehän? Auttaisko jos treenais tosi lyhyitä pätkiä, ei pelkästään Ukon takia, vaan senkin vuoksi, että pystyn itse tekemään 100-lasissa vaikkei Ukko vastaiskaan. Tehtäisiin vain niin lyhyt pätkä, minkä pystyn riehumaan itsekseni ja ehkä Ukko lopulta alkais vastaamaan siihen..?
Mutta on toi saalisjumi aikamoinen juttu, ei voi muuta sanoa. Ja kun se ei
rajoitu vaan siihen, että silmällä jumittaa vaikka esillä olevaan
leluun, vaan se voi näkyä vaan lievänä odotuksena ja jähmeytenä, kun
koira odottaa saalista. Kolme vuotta kesti tämäkin tajuta! Tokopuolella
tällaisista ei oikein puhutakaan ja tää on sitten vaan asteittain
auennut mulle vuosien varrella. Kiitos terävistä havainnoista kuuluu
erityisesti Immille, Tiinalle ja Sarille. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti