Huh heijaati-heijaa. Nyt on lepo tarpeen.

Aikamoinen viikonloppu takana, mutta lähdetään ensin noista viikon treeneistä. Tiistain agilitytreenit jäi väliin, oli vähän flunssainen olo enkä jaksanut mennä. Keskiviikkona käytiin Tiinan kanssa tokoilemassa. Jerikolle vähän seuraamista ja sitten noutoa ensin "pikku" kapulalla ja sitten isolla. Tosi hienosti teki, eipä siinä mitään valittamista. :)

Ukon kanssa tehtiin pari suoraa luoksetuloa ja nyt palkkasin pelästään namilla. Katsotaan lähteekö aukeamaan jos ei olis saalisjumia. Kaukkareissa tehtiin lähinnä aloitusta ja Tiina käskytteli. Ukkohan meni aluksi niin kuin jojo jokaisesta käskytyksestä maahan ja takaisin ylös, mutta alkoi sitten sitä pikku hiljaa rauhoittumaan istumaankin. Ekassa jätössä meinas haistella, toruin siitä ja sitten sen jälkeen oli hyvin tarkkaavanen ja täpäkkä yksi istumaannnousu ja siihen lopetettin. Tosin meinasin vielä hinkuttaa, mutta onneksi Tiina huomautti, että kaivan verta nenästäni. ;) Lopuksi tehtiin Ukon kanssa taakse lelulle lähtöjä ja ihan kunnolla se nyt lähtikin sitten kun ymmärsi lähteä. ;) Vapautussana oli uusi ja vaati toki opettelua. Pitäis vielä etupalkalle lähtö saada samanlaiseksi.

Torstaina otin Ukon Harrin treeneihin. Vaikea sanoa oikein miten se meni, välillä tuntui ihan hyvältä ja välillä vähän tahmeelta. Ns. loppusuoralla Ukko jäi kamalasti katsomaan mua ja olis ohittanut esteitä. Etupalkalla lopulta saatiin fokus esteisiin ja Ukko irtoamaan mun ohi. Kontakteille namipalkkaus on nyt selvästi aukaissut jotain lukkoa Ukon kanssa ja se jopa tarjoaa kontaktia paljon aiempaa vapautuneemmin. Lelupalkka taitaa saada Ukolla niin pahasti saalisjumin päälle ja tästä puhuttiin tänään Sannan kanssa. Olin vähän pohtinut asiaa ja tuli mieleen, että hidasteleeko Ukko agilityssä sen vuoksi, että sillä on saalisjumia ja auttaisko jos sitä ei palkkaiskaan lelulla ollenkaan vaan pelkällä namilla.. Luulen noiden kontaktien perusteella, että tässä vois olla yksi asia joka saattais auttaa kokonaiskuvaa ja ainakin aion koittaa. Ei siinä mitään häviä. ;)

Perjantaina ehdin nopsaan käydä kotona ja sitten lähdin Jämille valjakkohiihdon SM-kisoihin talkoilemaan. Oli meillä kyllä asiat tosi hyvin siellä järkätty, mökkimajoitus ja ruuat ja kaikki. :) Lauantaina olin aamusta eläinlääkärin apuna koirien tarkastuksessa ja sen jälkeen latuvahtina. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja vaikka latuja etukäteen haukutttiin tosi paljon erityisesti somessa, niin todellisuus oli mielestäni toinen. Onneksi muutamat somenkin puolella muisti antaa myös ruusuja pelkkien risujen sijaan ja itse nostan kyllä hattua meidän suurimmille organisoijille Sarille ja Mikolle. Aivan huikean hienosti hoitui asiat. Ja latukoneen ajaja oli kyllä aika velho äijä, kun sai niinkin hyväkuntoiset ladut vielä loihdittua Jämille. En olis itsekään etukäteen uskonut sen olevan mahdollista. :D

Tänään olin taas aamusta eläinlääkärin apuna ja sitten sain vapauden lähteä agilitykisoihin. Ei vaan meinannut ensin malttaa lähteä ja lähtö viivästyi melkein puoli tuntia, kun ensin halusin katsoa viestilähdön, kun sellaista en ole aiemmin nähnyt. Sitten halusin nähdä vaihdon ja lopulta maaliintulonkin, kun ykkösenä ollut joukkue veti niin hienosti (ja toki muutkin). :) Mutta ehdin kuin ehdinkin ilmoittautumaan (melkein) ajoissa Janakkalaan. Tuomarina radoilla Anne Viitanen ja oli kyllä aikamoista kieputusta tehnyt radoille. Ekalta radalta itse asiassa maalissa luulin, että oli tullut nolla, en huomannut riman tippumista enkä edes kuullut kuulutusta. Vitosella sijoituttiin kuitenkin kolmansiksi. Hieman kyllä pisti harmittamaan, kun nollalla oltais saatu voittokin ja niin pienestä taas kiinni. :( Aika -11.76, etenemä tais olla jotain 4,40 m/s.. Jeriko liikkui ja hyppäsi vähän jotenkin jäykästi, todennäköisesti liian vähäiseen lämmittelyyn liittyen.. :/

Toiselta radalta saatiin sitten se nolla, mutta niin sai tosi moni muukin eikä meidän sijoituksella juhlittu. Pienestä oli kiinni ettei olisi mennyt putkeen pussin sijaan väärässä kohdassa, mutta onneksi pysyi pakka kasassa. Tätä myöten meillä onkin sitten SM-nollat kasassa.

Vika rata lähti ihan hyvin, mutta meni sitten plörinäksi. Pussi syötti suoraa putken suulle ja se oli pari paskelta ja Jeriko oli jo siellä.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että harmittaa. Todella tuntuu, että me onnistutaan aina "väärillä radoilla" ja onni ei tunnu olevan meille myötä ollenkaan. Välillä tulee jo ihan lannistunut fiilis, kun ei me niihin serteihin tunnuta pääsevän kiinni, ei sitten millään. Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa. Ei kai siina mikään valittaminen ja voivottelukaan auta. Kai se onni joskus vielä osuu meidän kohdallekin...

Iinalle kiitos kuvaamisesta ja Sannalle kiitos tsempeistä ja pohdinta-avusta Ukon suhteen. :)