Juoksari vai pyssäri, kas siinäpä pulma = kontaktimasis

Noin vuosi sitten lähdin tekemään pojille juoksu-A:ta. Ensisijaisesti lähdin tekemään sitä Ukolle, koska ajattelin sen tuovan ehkä Ukolle lisää menohaluja agilityyn, kun ei tarvi himmailla, ja toisaalta halusin sillä säästää Ukon 1:n kyynäriä. Jerikolle lähdin A:n juoksaria tekemään siinä sivussa ihan mielenkiinnosta saisiko sillä nipistettyä aikaa radoilta pois ja toisaalta Jeriko oli juuri alkanut vähän himmailemaan A:n alastulolla, joten se oli ihan hauska kokeilu juoksuttaa. No Jerikohan juoksi, mutta aika pian kävi selväksi, että se juoksee aivan liian lujaa ja sen oli tosi vaikea saada askeliaan sopimaan alastulolle ja vaihdettiin takaisin pysäytyskontaktiin, joka on nyt toiminut ihan hyvin.

Ukolla juoksu-A tuntui sujuvan tosi luontevasti askelten osalta ihan viime aikoihin saakka. Sillä tuli luontevasti kaksi laukka-askelta alastulolle ja kosketukset aika hyvin. Sitten tapahtui jotain ja Ukko alkoi loikkimaan A:n alastuloa. Olen yrittänyt sitä suorapalkkailla, mutta vauhdista eteen heitetty palkka vaan provosoi lisää loikkimista. Alastulon eteen laitettu palkka tavallaan toimi, mutta paluuta sujuvaan kahteen laukka-askeleeseen alastulolla ei ole näkynyt. Tällä hetkellä vaihtoehdot tuntuu olevan loikka ylhäältä tai jarruttelu ja epämääräinen määrä askelia. Enkä tiedä millä tavalla saisin Ukon suoriutumaan oikein, kun erilaiset palkkaamiset ei ole tuottanut toivottua tulosta eikä myöskään pumpperi vaikuta asiaan mitenkään.

Mikä siis on tän muutoksen saanut aikaan? En usko, että Ukko on jumissa ja sen vuoksi olisi suoritustapa muuttunut, koska tämä ongelma alkoi aika pian edellisen käsittelyn jälkeen jolloin Ukko oli Katriinan mukaan aivan upeassa kunnossa. Onko kisaradoilla tai treeneissä tapahtunut jotain, joka on sekottanut pakan? Se ettei saanutkaan palkkaa..? Toisaalta Ukko teki tosi pitkään radassa juoksaria oikein ja nyt taas palkkakaan ei ole korjannut ongelmaa. Onko Ukolle tullut vähän vauhtia lisää ja se aiheuttanut ongelmia rytmitykseen? Tuleeko Ukolle kiire radalla ja onkin päättänyt alkaa soveltaa ja loikkaa korkealta kun pääsee nopeammin jatkamaan? Onko Ukko missään vaiheessa tajunnutkaan, että sen kuuluisi suorittaa A jollain tietyllä tavalla? Luulen, että ei. Ja Ukon korvien väli on niin monimutkainen paikka, että en oikein usko pääseväni jäljille tän ongelman syistä vaikka miettisin tätä puoli vuotta.

Pari-kolme viikkoa olen tässä ongelmoinut asian kanssa ja yrittänyt palkkauksella yms. korjata ongelmaa, mutta nyt alkaa iskeä epätoivo. Vaihtaako takaisin pysäytyskontaktiin? Olisiko se kuitenkin selkeämpi tehtävä Ukolle? Pelkään kyllä sitten sitä hiipimistä ja himmailua mitä siitä voi seurata. Ja toisaalta pelkään myös Ukon kyynärten puolesta, koska jos se suorittaisi A:n 2on2offina niin kuin sen pitäis, niin onhan se iso rasitus kyynärille.

Alan kuitenkin taipua sille kannalle, että taidetaan vaihtaa takaisin pyssäriin, koska sitä osaan itse kouluttaa paremmin ja pitää kriteereistä kiinni. Ja mulla on näkemystä enemmän miten sitä voi koiralle opettaa. Siitä tässä ehkä kaikkein eniten on kyse.

Toisaalta, puomin 2on2off ei edelleenkään Ukolla toimi. En vaan millään saa Ukkoa suorittamaan sitä niin kuin haluaisin eli juoksisi täysiä koko puomin ja pysähtyisi napakasti puomin päässä. Ukko edelleen hölköttää puomilla ja saattaa laskea raville ja tasaisen osan puolen välin jälkeen ja kontaktille tullaan silleen löysästi eikä kuitenkaan pysähdytä rehellisesti. Kontaktia olen leikitellyt Ukolle taas aika paljon ja sivulta menee aika napakastikin siihen ja pysähtyy oikeasti, mutta vauhdista ei onnistu. En vaan enää oikein tiedä miten saisin Ukon tajuamaan mitä siltä haluan.

Yhtä juttua vielä pitäis kokeilla, en tiedä onko apua koko puomille, mutta kokeilemisen arvoista. Tiistain agilitytreeneissä Heta antoi vinkkiä, että voisi treenata sitä aivan loppua, ei siis sitä 2on2off asentoa, vaan vapautusta irtoamista eteen. Että sais ohjaajan eli mun katsomisen siitä jotenkin vähemmälle ja fokus olisi eteen. Ihanne tietty olis, että koira seisois kuin jousilla kontaktilla valmiina ponkaisemaan eteenpäin, mutta tällaista jännitettä ei Ukkoon kyllä saa, se ei vaan ole sen tyyliä.

Aika epätoivoista tää kontaktien opettaminen kaiken kaikkiaan. Luulin lähtevänä Ukon kanssa paremmin harjoittelemaan kuin Jerikon kanssa, mutta todellisuudessa Ukko olisi tarvinnut ihan älyttömästi vaan sen lankun juoksuttamista alkuun enkä tiedä olisko sekään kuitenkaan auttanut.. Jälkiviisaus on paras viisaus. Ehkä sitten taas jo seuraavan koiran osaan opettaa suorittamaan kontaktit just niin kuin haluan, kun ei Jerikokaan kauhean kauaksi jää ideaalisuorituksesta vaikka vähän perse edellä puuhun on mentykin..