Myös pojilla on pari juttua edistymässä jollei nyt ihan valmistumassa vielä kuitenkaan. Juoksukontakteja on treenattu kolmeen otteeseen, laitan tähän vain viimeisesti treenistä pätkät. Tosi vaihtelevasti treenit kyllä menee, ei voi muuta sanoa. Mietin tässä, että onko ihan normaalia, että vaihtelee näinkin paljon. Tai yleensä saman treenin sisällä on huonoja sarjoja ja sitten aivan loistavia sarjoja, molemmilla koirilla. Viimeisessä treenissä jätin harjapumpperin pois, että varsinkin Jeriko sais enemmän tilaa venyttää laukkaa pidemmälle harjan jälkeen eikä tarvisi suunnata askelta "ylöspäin" hypyksi harjapumpperin yli.
Jerikolla on nyt ollut vähän alastulon loikkimista. Se sitten näkyi eilisissä treeneissä siinä, että yksi sarja meni hidasteluun ja lopulta ihan täyteen 2on2offin tarjoamiseen.. Huoh. Mutta eipä mitään, seuraava sarja olikin sitten aivan loistava ja kolmannella sarjalla tein taas kääntymistä siten, että molemmin puolin oli nyt hypyn siivekkeet ohjaamassa suoraan. Itse asiassa ekalla toistolla Jeriko olis mun kääntymisestä huolimatta jatkanut täysin suoraan, mikä oli mun mielestä parempi kuin liika häiriintyminen mun sivusuunnan irtoamisesta. Loppuun vielä suorat toistot.
Ukolla on mennyt pääasiassa aivan loistavasti, ei mitään loikkimisia ja oikeastaan aina osuu kontaktille, suoritti Ukko miten tahansa. Välillä Ukko tekee hieman hitaammin, välillä tosi nopeesti. Nyt viime treenissä kuvatessa muistikortista loppui kesken tila. En nyt edes itse asiassa muista kovin hyvin, mitä tein filmin katkeamisen jälkeen, tuliko monta toistoa vielä. Mutta tuolla viimeisellä sarjalla Ukko oli jotenkin hitaamman tuntuinen, enkä sitten alkanut ottamaan käännöksiä, vaan tehtiin vaan suoraa.
Tänään käytiin Tuijan kanssa tokoilemassa/tottistelemassa. Itse tein pojille ensin harjoitushyppyä. Ukon treenin Tuija kuvas mun kännykällä, mutta akku oli niin loppu ettei sitten Jerikon treeniä lähdetty kuvaamaan. Jeriko hyppää tosi hyvin varsinkin mennessä 75 cm saakka, paluuhypyssä vähän enemmän miettii sitä ponnistuskohtaa. Menohyppynä 80 cm meni myös ihan ok.
Ukon kanssa lähdin hyppyyttämään 80 cm ja nostin siitä 90 ja sitten 1m. Ai että kun Ukko hyppää kauniisti ja vaivattomasti, tota on kyllä ilo katsella! Ihana nähdä, kun on treenattu maltilla eikä Ukolle ole koskaan sattunut mitään, niin Ukko hyppää todella rennosti ja kauniisti. Ukon ei tarvi kyllä yhtään ponnistellakaan tuota hyppyä varten, mikä sitten taas liittyy Ukon rakenteeseen.
Jatkossa kuitenkin edelleen maltilla treenataan vähintään 1,05 metriin saakka hajoavalla esteellä ja vasta sitten kun olen varma, että Ukko pystyy aina ylittämään metrisen ilman haavereita, pistän sen hyppäämään kiinteää. Tällä haluan varmistaa, ettei Ukko joudu kokemattomuuden vuoksi kokemaan haaveria tuon metrisen kanssa ja sillä suojaan Ukkoa sekä fyysisiltä että psyykkisiltä kolauksilta.
Jerikon kanssa joudun tavallaan tyytymään vähän vähempään. Yhtä kaunista hyppyä Jeriko tulee tuskin koskaan suorittamaan metrisellä, koska sillä on liikaa ikäviä kokemuksia umpiesteeltä, joita ei voi täysin muistista pyyhkiäkään. Tavoitteena olisi kuitenkin saada Jeriko hyppäämään metrinen vähintäänkin kohtuullisen luottavaisin mielin ja haluaisin Jerikonkin kanssa edetä 1,05 metrin korkuiseen harjoitusesteeseen ennen kiinteän ottamista. Virheettömyys kiinteällä esteellä on Jerikon kanssa erityisen tärkeää, koska pelkään, että pienikin kolaus voi palauttaa Jerikon taas lähtöruutuun eli tilanteeseen toissasyksyisen pahan kaatumisen jälkeen... Eli maltilla mennään, mutta toisaalta päämäärätietoisesti kohti tulevan kesän kisoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti