No, sitten tämän viikon omaa päivityspläjäystä. Kontakteja ollaan nyt tehty pari kertaa lisää, yhteensä 11 treenikertaa siis alla. Hieman vaihtelevasti on mennyt, mikä on kai tämän harjoitteen kanssa aika luonnollistakin. Välillä varsinkin Ukolla meinaa mennä alastulo jarrutteluksi ja huomasin, että erityisesti mun liike on liian suuri häiriö vielä Ukolle ja alkaa sen vuoksi hidastelemaan. Jerikolle tein jo vähän persjättöjä A:lla, mutta taisin vähän turhan paljon ahnehtia vaikka menikin ihan hyvin. Jatketaan siis Jerikonkin kanssa kuitenkin edelleen suoralla ja niin, että itse olen paikallani, ja vasta kun suoritukset toistuu samanlaisina kerrasta toiseen, niin lisätään häiriötä mun liikkeen ja ohjauksen osalta ja sitten otetaan kääntymisetkin harjoituksen alle. Toistaiseksi kuitenkin vielä suoraan. ;)
Jerikolla menee juoksu-A kaiken kaikkiaan aikas kivasti. Tänään Jeriko tarjos itse asiassa pelkästään oikeaa askellusta eikä jarrutellut, vaikka ekasta toistosta livenä luulin näkeväni, että otti jarrutusaskelia enkä sitten kehunut siitä ollenkaan. Jeriko sitten vaan paransi, joten ei siinä suurempaa vahinkoa. Pieni vahinko sattui toisen sarjan ekalla toistolla, kun ilmeisesti valon ja varjon raja hämäs Jerikoa ja astui osittain maassa olevan pumpperin päälle ja törmäs aika ilkeestä A:han. Huomasin kyllä haaverin äänestä heti, mutta pistin vaan Jerikon putkeen niin kuin ei olis mitään ja tarkastin sitten tilanteen. Onneksi mitään ei sattunut eikä Jerikokaan ollut tästä moksiskaan. :) Hyvältä näyttää siis, mutta tehdään vielä pelkkää suoraa A:ta ilman ohjauksia ainakin toinen treeni. :)
Ukon kanssa joutui nyt aika paljon keskittymään siihen alastulon vauhtiin, kun meinas jarruttelua tulla vähän koko ajan. Ensimmäisellä toistolla harjan pumpperi vähän yllätti Ukon, toisella toistolla Ukko astui sen päälle ihan kunnolla. Muuten kaksi ekaa toistoa olis ollut vauhdikkaimmat. Jotenkin Ukon suoritusten laadun tunnistaminen kesken treenin on vielä vaikeampaa kuin Jerikon, en tiedä mistä se johtuu. Nyt vasta videoita katsoessa näen, että maassa oleva pumpperi on liian lähellä (taisi siirtyä vahingossa Jerikon haaverin jälkeen lähemmäksi) jotta Ukko saisi ylösmenolle paremman rytmin, ja alastulon pumpperi pitäis olla alempana, että Ukko venyttäisi askeltaan sen yli. Viimeisellä sarjalla pidin lelun treenitaskussa ja lähetin suoraan aina putkeen ja sillä saatiin Ukolle enemmän fokusta eteen. Ei siis enää palkkaa kädessä yksin treenatessa, vaan aina jonkun putken kautta tmv, että on se katse eteen. :) Tästä jatketaan.
Ollaan myös paimenneltu. Eilen oli Kotikoskien tilalla epäviralliset paimennuskisat, joihin sitten lähdettiin. Koko päivähän siellä sitten vierähti eikä omat tulokset olleet kovin kummoisia, mutta kiva porukka helpotti harmistusta. :D Oltiin tosiaan Jerikon kanssa tolpalla ennen omia suorituksia ja täämeni ihan kivasti, meillä oli toimiva ja hyvä varikkotiimi ja saatiin lampaat nätisti ja rauhallisesti paikoilleen. Jeriko oli sitten ensin suoritusvuorossa eikä kovin hyvin mennyt. Jeriko oli jotenkin ihan pihalla, ei kai oikein hahmottanut missä lampaat on ja lähti tosi suppeelle kaarelle. Olis tässä kohtaa pitänyt tehdä jo jotain, mutta jotenkin en osannut reagoida. Jerikon kaari supistui loppua kohden entisestään ja kun lampaat "löytyi" oli Jeriko jo melkein niiden edessä ja meinas leikata linjan. Tässä kohtaa mäkin heräsin, pysäytin ja käskin uudelleen kaarelle, Jeriko kuunteli hyvin. Mutta lampaat näki tässä seisahduksessa tilaisuutensa ja otti hatkat lähtövarikolle. Oltais voitu kuljettaa lampaat lähtövarikolta poistovarikolle, mutta eihän niitä saatu kolmen varikkokoirankaan voimin irti lähtövarikosta, joten sitten lopulta annoin Jerikon puskea vielä viimeisen niskoittelevan lampaan sisälle ja siinä oli meidän hommat.. Jessus. Jälkipohdintaa vielä sen verran, että mietin oliko Jeriko jotenkin silleen pihalla sen vuoksi, että oli ollut tolpalla siinä just aiemmin ja itse asiassa hakukaarella päätyi aika lailla samaan paikkaan missä oltiin seisoskeltu tolpalla ennne kuin sitten pysäytin ja käskin uudelleen kaarelle (Jeriko otti käskyn kyllä kaukaa hyvin ja lähti ihan kivan pulleellekin flänkille vielä). Luulen, että tällä oli jotain tekemistä asian kanssa, koska Jeriko suoriutui niin pahasti alle oman tasonsa...
Sitten koiran vaihto ja Ukko kehiin. Menin puoleen väliin auttamaan ja Ukko lähti ihan kivalle hakukaarelle. Ihan loppukaaresta Ukko tais vähän meinata liikaa silmäillä lampaita, mutta jatkoi kaaren loppuun kun annoin uuden käskyn ja meni maahan heti yhdellä käskyllä. Nostokin näytti lähtevän hyvin käyntiin, mutta sieltä käännähti yksi lammas vastaan ja jotenkin vähän säikäytti Ukon, ja sitten vaan röyhkeesti juoksi ohi eikä Ukko mahtanut sille mitään. Mietin, että olkoon, menkoon se yksi munapää ja pidetään nää loput kolme, mutta sekunnin murto-osan Ukko tuntui ajattelevan taakse karannutta lammasta ja siinä oli riittävän tilaisuus kolmelle muulle ottaa myös hatkat. Ukon puolesta sanon sen, että hyvin Ukko yritti juosta näitä pysäyttämään eikä mennyt kuppi nurin tai tullut mitään puremisia. Näitäkään lampaita ei meinattu saada varikosta irti, mutta onneksi lopulta Iikka sai ne ajettua sen verran kauemmaksi aitauksesta, että sitten saatiin Ukon kanssa ajettua ne poistovarikolle. Harmitti kyllä, kun Ukko yritti niin parhaansa ja tolla fiiliksellä olis tullut kivaa rataa..
Tänään käytiin tekemässä "palauttava paimennustreeni". Jerikolle ekalla kierroksella pillikäskyjen opettelua eli oikean suuntakäskyn vahvistamista. Vähän myös viheltelin vasenta ja olen kyllä yllätyksekseni huomannut, että kun sitä on alkanut viheltelemään niin yhtäkkiä se tuleekin melkein luonnostaan! :D Toisella kierroksella Jerikolla vähän ohjausta niin, että olin aidan ulkopuolella ja sitten jakoa, mikä noilla lampailla on kyllä harvinaisen haastavaa, kun ne on tavallaan samaan aikaan sekä ihmiseen tukeutuvia ja sitten toisaalta herkästi juoksevia. Jos ne ei tulis ihmiseen kiinni ja sais ite niitä vähän painostettua, niin olis helpompi. Pakko oli ottaa aitaa vasten, kun en sitä oikein muuten saanut toimimaan.
Ukolle pillikäskytystä ajoon ja maahanmenoon. Tehtiin melko paljon poispäinajoa, kun siinä nyt tuntuu Ukolla jäävän silmä niin pahasti kiinni. Loppua kohden alkoi selvästi helpottamaan. Lopuksi vielä ihan jaon alkeita, kerran itse asiassa tuli tehtyäkin oikee jako, mutta tässä on tosi vaikee saada tuota Ukon silmää irtoamaan lampaista. Toisaalta hyvä harjoitus siinäkin mielessä, että Ukko sitten vaan puskin lampaita kohti ja niiden väliin, kun sen sain lopulta kutsuttua. Hitaasti se tuli, mutta tuli kuitenkin. :D
Sitten viimeinen laji tältä erää eli tottis. Käytiin Hiltulan Hannan kanssa tänään tottistelemassa ja ammuttiin. Ja kivi tippui sydämeltä, kun Ukko ei reagoinut mitenkään. :) Lähdettiin varman päälle tekemään eli mä Ukon kanssa kentän päässä ja leikittelin samalla, kun Hanna ampui. Tuntui, että Ukko ei edes kuullut ja tulin sitten vähitellen lähemmäksi niin, että Hanna ampui yhteensä 5 tai 6 laukausta ja viimeisen kohdalla oltiin noin 30-40 metrin päässä eikä Ukko edelleenkään tuntunut kuulevankaan, leikki vapautuneesti ja syöksyi normaalisti heitetyn lelun perään vaikka heitin kohti Hannaakin. :) Päätin kuitenkin tähän jo lopettaa, eihän tarkoitus ole etsiä Ukon reaktiota, vaan olla tyytyväinen, kun se EI reagoi! :D Eli pk-jälkeä ei haudata mihinkään, vaan pikku hiljaa tehdään laukauksista arkipäivää ja varmasti saadaan tottis toimimaan. :)
Muuten tottiksissa ei erityistä. Ukolla tein seuraamista, liikkeestä istumista, luoksetulon, tasamaanoudon ja vinoestettä muutaman toiston. Lopuksi eteenmeno joka oli nyt aika hieno, näytti ensin että meinaa lähteä vinoon kun kenttä oli niin pitkä, mutta Ukko itse oikaisi linjansa ja jatkoi suoraan perälle saakka. :)
Jerikolle myös seuraamista ja käännöksiä. Oma askellus täyskäännöksissä on avainasemassa sujuvan käännöksen tekemiseksi, mutta ei Jeriko vaan millään käytä takaosaansa niin kuin Ukko. ;) Ihan hienoa seuraamista kuitenkin. Sitten vielä Jerikolle luoksetulo suoraan palkalle jalkojen välistä ja tasamaanouto samalla ajatuksella, yhdessä vietiin kapula. Harjoitushypyllä (n. 60 cm) kolme noutoa, alkuun Jeriko arpoi taas ponnistuspaikkaa eikä takajalat ihan ojentuneet, mutta sitten alkoi näyttämään jo paremmalta. On tässä kyllä työmaatakin. Vinoesteellä Jerikolle ensin aivopieru ja kiersi takas tullessa, en vaan palkannut ja uusi suoritus niin Jeriko itse korjas ja varmasti meno ja paluu. :)
Tästä taas jatketaan. Erityisen iloinen tän viikon treeneissä olen Jerikon edistymiseen A:lla ja Ukon laukauksiin reagoimattomuuteen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti