Paimennuksen EM-kisat

Perjantaina lähdin ajelemaan Juvalle aamupäivällä. Matka taittui yllättävän hyvin vaikka yksin ajelinkin ja olin aivan yllättynyt miten hyvin pääsi isoja teitä pitkin Lahden kautta ajellessa oikeastaan perille saakka. Maisemat oli myös upeita, on tää Suomi vaan kaunis maa. :)

Ajoin suoraan kisapaikalle, jonne olikin selkeitä opasteita ja paikan päällä parkkeerauksen ohjaus. Muutenkin kisajärjestelyt oli aivan huipun hienot ja paikalla mm. paikalla olleita "ulkopuolisia" katsojia huomioitiin järjestäjien puolesta selostamalla heille kilpailut kulkua ja sääntöjä. Katsomo oli pellolla pienessä rinteessä, joka luonnostaa loi hyvät näkyvyysolosuhteet kaikille.

Hienoja suorituksia sai kyllä seurata koko viikonlopun ajan. Erityisesti finaalipäivän tuplahaun ja sortteeraamisen seuraaminen oli todella jännittävää ja mielenkiintoista. Neljä parasta tekivät kyllä muhun erityisen suuren vaikutuksen. Loppuun asti hioitunut yhteistyö ja sekä ohjaajat että koirat käsitteli lampaita todella taitavasti. Koirat tiesi selvästi koko ajan mitä oltiin tekemässä ja hoiti oman puolensa todella hienosti. Upeeta. :)

Kisakatsomossa oltiin välissä virkeinä ja välillä pojat veti sikeitä. ;) Ukko myös etsi ja löysi myös kisapaikalta itselleen ainakin yhden uuden ystävän, joka olikin oikein kivan oloinen nuori mies sekin. :)

Ukko sai myös uuden täysin turhan pannan. Ihan vaan koska paimennuskuva. :P

Yövyttiin Kaislan ja Erikin luona ensin mökillä kisapaikan tuntumassa todella kauniissa järvimaisemissa ja sitten heidän kotonaan, jolloin myös päästiin rantasaunaan. Oli muuten varmaan eka kerta kun pääsin Saimaan rannalle. Taas sai kyllä olla tyytyväinen omiin koiriinsa, kun kolmesta eri taloudesta oli paikalla yhteensä seitsemän eri ikäistä urosta ja kolme eri ikäistä narttua, eikä  mitään ongelmia. Jeriko leikki kyttäily ja kaahausleikkejä Wollen ja Ilpon kanssa, ja Ukko oli muuten vaan kaikille mielin kielin. Nukuttin myös samassa tilassa eikä koiria tarvinnut toisistaan mitenkään eristää. On noi bortsut aikas helppoa noin niin kuin keskimäärinkin, mutta erityisen ylpeä olen toki omistani. ;)

Ukon kanssa tehtiin Kaislalla sunnuntai-aamuna pieni treeni. Treeniaitaus oli oikein hyvä, kun siinä oli mäkeä ja katvetta ja pystyin lähettämään Ukon kaarelle/flänkille niin ettei se nähnyt lähtiessään lampaita, ja kyllä vaan tuli laajoja kaaria näin! On se jännä kuinka paljon se maasto vaikuttaa tuohon Ukon jumittamiseen. Kotona laitumella, missä on kaikenlaista estetettä Ukko tekee todella laajoja kaaria hyvinkin pitkälle ilman ongelmia, mutta kisaradoilla kaaret on suppeita ja varsinkin lopustaan tiiviitä. Kaislalla pari kertaa Ukko jätti kuuntelematta lie downin ja sitten menin vaan torumaan ja otin Ukon tyynesti kokonaan pois lampailta hetkeksi. Tämän jälkeen Ukko todella kuunteli paremmin. En tiedä onko vain yllätysmomenttia, mutta tuo toimi myös Somerolla kun Marika tätä neuvoi kokeilemaan joku aika sitten ja näytti toimivan nytkin. Täytyy vaan katkaista se jumitus ja koska paimentaminen on se mitä Ukko todella haluaa tehdä, niin sen pois ottaminen siltä on myös hyvin selkeä viesti sille, ettei noin kannata tehdä toiste.

Tänään kerittiin lampaita ja saatiin kaikki uuhet ja karitsat kerittyä. Mulla oli täällä aiemminkin meillä käynyt keritsijä keritsemässä ja samalla opettamassa mua. Jotenkin tuntui, että multa ei onnistunut nyt homma yhtään niin hyvin kuin keväällä, kai noi viime vuoden karitsat on nyt kerännyt kesän aikana niin paljon massaa, kun tuntui ettei mulla mitenkään riittänyt papu jaloissa, että olisin saanut pidettyä ne paikoillaan. Keritsijä sitten keritsi valtaosan, mutta viimeisenä itse otin naapurin tammikuussa syntyneistä karitsoista yhden ja sen keritseminen meni taas tosi hyvin, kun se oli sopivan kokoinen! :D

Käytiin myös tottistreeneissä. Ukon kanssa tehtiin noudot ja luoksetulo ja ne meni hienosti. Sitten tehtiin vähän samaa kuin Jerikolle Kantoluodon tottisseminaarissa, eli seuraamisen paikan vahvistamista ja vasemman jalan seuraamista. Tajusin, että olen opettanut Ukolle perusasennon aivan liian eteen. Hyvä tässä vaiheessa huomata. :D No, korjaussarjaa tähän siis.

Jerikon kanssa tehtiin pientä pätkää seuraamista, henkilöryhmä ja ensin tasamaanouto, hyppy 80 cm ja sitten 90 cm ja sitten vinoeste. Kun saatiin pressueste paikalle tehtiin metrin hyppy ja Jeriko hyppäsi menosuunnan niin puhtaasti ja hyvin, että ihan huuli pyöreenä katsoin! En muista koska Jeriko olisi tottiskentällä hypännyt hypyn noin hyvin! Paluussa kyllä sitten mun "kannustaminen" taisi aiheuttaa Jerikolle hätäilyä ja kaatoi hypyn, mutta siitä ei näyttänyt tulevan suurempaa henkistä haaveria. 90 cm meni tämän jälkeen puhtaasti ja pienen tauon jälkeen metri taas menosuuntaan puhtaasti ja paluu aivan kevyellä ponnistuksella. Olin todella tyytyväinen! Ei ole aikoihin mennyt noin hyvin. :)) Tällä fiiliksellä on nyt kyllä hyvä sitten lähteä ensi viikonloppuna PK-piirinmestiksiin. :)