sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Agilityn SM-kisat

On pitänyt kirjoitella meidän treeneistäkin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Lyhyesti sanottuna treenattiin viime sunnuntaina alueellisen valkun treeneissä Jerikolle 65 cm rimoja ja käteen jäi, että mun täytyy antaa Jerikolle työskentelyrauha eikä prässätä riman päällä. Ukko taas oli treenitauon jäljiltä ihan liekeissä ja veti ehkä parhaalla vauhdilla ikinä. Hieno poika. :)

Eilen aamulla lähdettiin sitten kukon laulun aikaan Ilonan ja Kirin kanssa ajamaan Lahteen agilityn SM-kisoihin. Oltiin molemmat joukkueiden 1-koirakot, minä ja Jeriko edustamassa SBCAK:ta ja Ilona ja Kiri Tamskia. Meille joukkueradalta tuli 15 vp. Jeriko meni todella hyvällä fiiliksellä ja vauhdilla ja irtos musta kunnolla eteen parissakin kohtaa, mikä oli aika poikkeavaa kun yleensä aina pysyn rinnalla. Mutta oli kyllä kivan vauhdikas se Kari Jalosen ratakin. :)

Kaksi kontaktivirhettä ehti jo tulla ja sitten loppusuoralla Jeriko ampaisi todella mun edelle. Viimeinen ja toiseksi viimeinen este ei olleet ihan linjassa ja pelkäsin Jerikon tulevan vikasta ohi radan sisäpuolelta niin kuin nyt on joitain kertoja käynyt, kun olen loppusuoralla kirittänyt. Olin siis päättänyt, että ennen tokavikaa estettä kutsun Jerikoa/otan vähän kiinni, ettei livahda ohi. Kävi kuitenkin niin, että Jeriko ampaisi musta muutaman metrin edelle ja mä jotenkin vielä hyydyin siinä tai alkoi pelottamaan niin olla Jerikon takana, että sitten vielä menin kutsumaan sitä sieltä takaa ja Jeriko kääntyi mua kohti (tulin radan ulkolaitaa) ja Jeriko tämän seurauksena vikasta esteestä ulkokautta ohi. Voi hölmöyksien hölmöys. Olisi pitänyt vaan luottaa, että kun se on mun edellä enkä mä ole rinnalla/edellä kirittämässä, niin kyllä se olisi itse sen vikan hypyn ottanut. Kiva rata joka tapauksessa ja tosi tyytyväinen olen Jerikoon. Esimerkiksi pituudelta muurille tulo oli yllättävän vaikea ja tosi monella lenteli muurin palikat, mutta Jerikolla on kyllä tuo hyppytekniikka silleen hallussa, että osaa itse pitkän laakahypyn jälkeen nostaa seuraavan hypyn ylös. :)


Yövyttiin hotelli Cumuluksessa Lahdessa ja hyvin kyllä saatiin nukuttua, kun oli niin vähäiset unet edellisenä yönä nukkunut. Koiratkin on niin fiksuja reissaajia ettei voi yhtään valittaa. :) Tänään sitten vähän myöhempään aamulla lähtö kisapaikalle Nassua ja Miloa, sekä toki muita tuttuja kannustamaan. Oma rataantutustumisryhmä alkoi vasta klo 12. Jari Helinin rata oli aika kiemurainen ja kinkkinen, mutta kyllä mä ajattelin, että ihan hyvin voitaisiin nolla siitä tehdä. Tosi monelta lenteli rimat enemmän tai vähemmän, kun kenttä oli märkä ja pehmeä ja rimat arvokisaan sopien 65 cm.

Ennen rataa meinas kyllä alkaa jännittää kovasti, mutta sitten vaan jotenkin sain itseni rauhoittumaan. Katsoin vaan Jerikoa ja tuumasin, että mulla on tosi kiva ja luotettava koira, että nyt mennään vaan tekemään nollaa. Jaloissa kyllä jo vähän painoi ja olisin voinut juosta lujempaakin, mutta hienosti meni silti alku aina siihen asti, kun ei enää mennyt hienosti. Pieni virhe, ja nyt on pakko laittaa Jerikon piikkiin, kun ei vaan tullut mun kutsusta luokse vaan oli jo lukinnut takaakierron eikä siitä suostunut luopumaan. :D Puolivalssilla olisin ehkäpä saanut sen verran huomion itseeni, että olis tullut jo ohjaukseenkin. Tästä sitten hylky, mutta jatkettiin vaan eteenpäin. Yksi rima tuli alas käännöksessä, olisinko sitten iskenyt juuri kättä alas viereiselle niistohypylle vai mitä, mutta muuten kyllä tosi kivaa menoa. :)



Tiistaina käytiin Katjan luona treenaamassa. Mulla oli jäänyt paimennuskisoihin Somerolle viime kerralla poikien kisakirjat ja piti samalla hakea ne ja sitten meille myös pässi. Kotimatkalla hain vielä toisen Valkeakoskelta



Treeneistä nyt ihan lyhyesti vaan sen verran, että Ukko ja Musti mukana ja molemmilla meni tosi kivasti. Musti on kehittynyt tosi paljon ja nyt aloin näkemään siinä Ukon parhaita piirteitä, rytmitystä ja kuinka se itse tosi nätisti otti laumaa haltuun. Nyt ei sitten kyllä tarvi muuta kuin oikeasti aktivoitua niin Mustin voisi saada hyvinkin loppukesästä kisoihin. :)


Jerikon kanssa on tehty taas vähän PK-hyppyä ja se on sujunut hyvin. Metri on mennyt joko puhtaasti tai sitten kevyellä järkevällä kosketuksella. Joskushan mietin, että saisinko jotenkin Jerikon oppimaan ponnistamaan turvallisesti, joten jos se osuu/ponnistaa hyvin kevyesti ja noin, että se näyttää vaivattomalta ja turvalliselta, niin se on mulle yhtä hyvä kuin puhdaskin hyppy. Ihan hyvältä kuitenkin näyttää. :) Saatiin myös jälkikoepaikka reilun viikon päähän. :)

Ei kommentteja: