Treenileiri ja muuta treenailua

Nyt on jäänyt niin paljon treenejä kirjoittamatta ylös, joten yritän vaan purkaa treenien pääpointteja tähän. Viime viikolla taisi olla paritkin paimennustreenit, joista toiset Päivin luona Siuntiossa. Mustin kanssa tosi hyvä pointti tuli Päiviltä, että pitää muistaa pitää "oma puoli" ja jarruttaa/pysäyttää lampaat meidän väliin, jotta Musti saa oikeasti nostaa niitä. Jälkikäteen myös NextStep-ryhmässä Anjalta hyvä muistutus, että pitäisi muistaa vaihdella treeniä, etten aina jumitu treenaamaan samaa asiaa koko treenin ajaksi. Näin käy tosi usein ja pitäisi tehdä aina vaan muutama toisto samaa asiaa ja vaihtaa sitten treenin aihetta, jotta koiralla pysyy mielenkiinto ja se todella työstää lampaita.

Ukon kanssa hoksasin, että kun hakukaarta tekee lyhyinä flänkkeinä, pysyy korvat paremmin auki, jolloin pystyy kuuntelemaan myös hakukaaren päässä. Jos Ukon päästää "liian pitkälle", on se jo omassa tilassaan eikä kuuntele. Sunnuntaina käytiin Woollandiassa treenaamassa ja saatiin myös Marikalta hyvää apua Ukon treenaamiseen. Tehtiin osittain hakukaarta pätkissä, mutta sitten välillä myös kokonaisuudessaan, mutta kävelin lähemmäksi, jotta Ukko kuuntelisi kaaren päässä paremmin. Jos se silti ei kuunnellut ja lähti ajamaan vaikka on käsketty maahan, otettiin Ukko kokonaan pois lampailta ja tämän myötä seuraavilla kerroilla Ukko kuuntelikin paremmin.

Jerikon kanssa tehtiin Somerolla pitkiä hakuja ekalla kierroksella. Sellaista 3-luokan tasoista hakukaarta, niin pitkä kun siihen pellolle nyt sai. Tosin ei ollut sama pelto kuin viimeksi kisoissa, jossa on ne treeniaitaukset hämäämässä.. Nyt ei ollut mitään ongelmaa sinänsä, mutta oikean puolen hakukaari on kyllä aivan poskettoman laaja.. Jeriko juoksee ihan aidan vieriä, katselee kyllä missä lampaat on ja kun Marika yhdellä toistolla testimielessä päästi lampaat valumaan, niin löysi ne kyllä eikä vaan mennyt siihen missä Marika (ja Satu) oli, mutta jos olis vauhdikkaat lampaat, niin tuollaisella överikaarella äkkiä ehtis jo menettää lampaat, kun menis niin kaukana.. Aika yllättävä ongelma näyttelylinjaiselle koiralle sanoisin... :D Vasemman puolen hakukaari on Jerikolla selvästi parempi, sellainen maltillisen kokoinen ja riittävän laaja kuitenkin ettei häiritse lampaita liian aikaisin. :)

Lisäys: Unohdin tähän mainita, että toisessa treenissä annettiin Jerikon tehdä itsenäisemmin. Otin sen poispäinajoon, annoin suunnan enkä sitten käskyttänyt enää mitään. Hienosti Jeriko kyllä piti suuntaa ja välillä esimerkiksi aitaa päin tullessa, kun lampaat lähti kääntymään, tasapainotti niitä suoraa linjaa kohden. Siinä ihan vahingossa tuli tehtyä tällä tyylillä triangeli-ajo ja hyvin meni. :)

Jerikon kanssa ollaan nyt keskitytty tottiksissa hiomaan yksityiskohtia. Maanantaina tehtiin liikkeiden välejä, siirtyminen paikallaoloon ja palkkasin siinä. Paikallaolon jälkeen siirtyminen odottamaan parin "eteenmenoa" (eli muut treeniä) ja siinä palkkailin perusasennossa Jerikoa kontaktista ja hienosta kyllä pitikin tosi pitkään. :) Jäävät tehtiin ja suoraan palkka, kun otti oikean asennon. Istuminenkin onnistui hienosti. Kapulatelineeltä esteille siirtyminen oli kaikkein vaikein. Siinä on varmasti vähän painettakin mukana ja kontakti tippuili. Hypylle siirtyminen otettiin kahteen kertaan. Esteitä ei varsinaisesti kuitenkaan tehty. Lopuksi vielä seuraaminen ikään kuin olisi esteiltä tultu eteenmenoon, mutta Jeriko ei kyllä mennyt hämyyn, koska mitään edistämistä ei tässä tullut. ;)

Ukolle kävi treeneissä taas ikävä sattumus ja treeni jäi lyhyeen. Tultiin kentälle ampumista varten, seurautin Ukon kentälle ja pysähdyin puolen välin tuntumaan perusasentoon tarkoituksena palkata ja jatkaa sitten seurauttamista kun alkais paukkuja tulemaan. Ei ehtinyt (onneksi) yhtään paukkua tulla, kun takaa iso uros kaatoi liinassa ohjaajansa ja puraisi Ukkoa alaselkään/pyllyyn. Täysin varoittamatta siis tapahtui eikä mitään ehtinyt tajuta ennen kuin se jo puri Ukkoa, Ukko vinkaisi ja mä huudahdin ja hypättiin molemmat eteenpäin. Yritin siitä kerätä itseni, huikkasin nopeasti, että nyt ei sitten ammuta ja leikitin Ukkoa vaikka olin aivan itku kurkussa ja poissa tolaltani.

Ukolle on nyt tämän kevään aikana käynyt kaksi kertaa toinen koira varoittamatta päälle, nyt ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta ekalla kerralla Ukko sai jalkaan vuotavan ja myöhemmin tulehtuneen haavan. Viime kesänä kävi myös useampi yllättävä päällekäyminen Ukolle. Jotenkin tämä tausta säikähdyksen kanssa sai mut aivan pois tolaltani, olin ihan epätoivoinen, että miten Ukolle voi aina käydä näin, miten voi olla noin huono tuuri. Onneksi Ukko palautui tästä puremisesta nopeammin kuin minä, leikittiin hetki ja vein Ukon sitten autoon. Mun psyyke ei olisi siinä tilassa mitenkään kestänyt ampumista ja itkuhan mulla sitten tuli, kun sain Ukon pois käsistä. :( Tosiaan, onneksi Ukko tuntui pääsevän sattuneesta nopeasti ihan täysin yli. Toivotaan, että nää Ukon epäonniset tapaukset olisi jo tässä. :(

Immi tuli meille tiistaina "treenileirille" ja jatkettiin keskiviikkona tottistreenejä. Jerikolle tehtiin ensin luoksetuloihin ja noutoihin nostattavaa treeniä, jossa Immi piti Jerikoa valjaista ja päästi sitten kutsusta tulemaan. Toisella vuorolla tehtiin taas jääviä ja palkattiin niistä suoraan. Ukolle tehtiin ikään kuin sama treeni, mutta sitten myös perusasennosta liikkeellelähtöjä, kun Ukolta tuppasi kontaktilaskemaan. Tuli sellaista paimenlinjaisen pään elämistä ylös alas, kun pitää vähän kytätä ja vaania ja sitten välillä taas nostaa kontaktia. Myöhemmin esineruutuun valmistuessa palautui taas mieleen, että toi pään eläminen ylös alas jää ja kontakti paranee, kun palkkaakin namilla eikä lelulla. Päässyt unohtumaan...

Esineruudussa tehtiin nyt motivoivaa treeniä. Ruudussa oli seitsemän esinettä ja Jerikolla nostatin niistä viisi nopeaan tahtiin. Ukko nosti neljä. Hyvä ja motivoiva treeni. :) Jerikon kanssa on ollut tällä kaudella ehkä vähän työskentelyssä motivaation laskua nähtävillä ja hoksasin ehkä mistä se johtuu. Joskus viime vuonna aloin palkkaamaan Jerikoa lelulla erikseen, tarkoituksena saada Jerikolle lisää vauhtia palautukseen. Aiemmin oli siis leikittänyt esineillä ja leluun Jeriko ei kovin hevillä ole edelleenkään vaihtanut. Etsintämotivaatio on ehkä kuitenkin laskenut, kun esineillä leikittäminen on loppunut, joten nyt palattiin takaisin siihen vanhaan tapaan.

Tehtiin myös jälkeä sekä tiistaina että keskiviikkona. Tiistaina Jerikolle 1 km pituinen jälki, jonka itse tallasin. Tein nyt ekaa kertaa alaspäin viiston janan, jälki lähti janalta siis vasemmalle ehkä 45 asteen kulmassa takaisinpäin. Tarkoitus oli kyllä tehdä loivempi kulma, mutta toisin kävi.. Muutenkin vähän mokailin tallatessa ja melkein leikkasin oman jäljen. Jeriko otti ensin takajäljen ja mun sekoiluni jäljellä aiheutti myös ongelmia, mutta silti vain ensimmäinen keppi jäi (jota en itsekään nähnyt missään selkeällä kalliopaikalla mihin sen jätin).

Immi talloi Ukolle tiistaina n. 500m pitkän jäljen, ja Ukko kaahasi aivan hulluna, nosti vain kaksi keppiä kuudesta.

Keskiviikkona Immi tallasi Jerikolle jäljen ja mä Ukolle. Jerikon janalla jälki lähti taas oikealle alaviistoon ja nyt Jeriko selvitti janan hienosti, tarkasti pari askelta ja valitsi sitten oikean suunnan. :) Jerikolta jäi yksi keppi tosi vaikean kohdan jälkeen, mutta kaikki muut kepit nosti vaikeasta maastosta huolimatta todella hienosti. :)

Ukko kaahasi taas melko kovasti, nosti keppejä vähän paremmin, mutta silti kaksi keppiä jäi (ekan kyllä pyysin takaisin nostamaan). On kyllä tuo Ukon keppien nostaminen heikentynyt. Mitäköhän siinä on tapahtunut, en osaa sanoa. Jeriko ilmaisee nyt keppejä paremmin kuin Ukko.

Jerikolla oli tässä vähän huonompi kausi pk-hypyn kanssa, koska oli niin jumissa ja ilmeisesti hieronnasta toipuminen vei aikansa. Nyt Jerikon hypyt on kuitenkin taas palannut kohti normaalia tasoa ja tänään uskalsin ottaa 95cm, joka meni rennosti ja hienosti. :) Nyt kun pääsisi siihen tilanteeseen, että menis taas se metri, niin sitten ei pidä hinkata vaan ottaa silloin tällöin vaan se metrinen..

Hui...